Koti Blogi Sivu 551

Pitti Uomo 90 – toimituksen luottovarusteet

Pitti Uomo -tapahtuman raportointi vaatii varusteilta paljon. Koska kyseessä on viikon mittainen tapahtuma, matkalaukun tila ja painorajat ovat kortilla, joten raskaan sarjan kalusto ei sovellu mukaan otettavaksi. Myös toimiston asiaa ajaa usein kahvila tai lounasravintola, jolloin runsaasta pöytätilasta ei voi edes haaveilla.

Valokuvien suhteen tilanne on vastaava. Osa kuvista otetaan toki järjestelmäkameralla, mutta mikäli taskussa on matkapuhelin, jonka kamera on riittävän laadukas, on se taatusti korvaamaton apuväline. Tapahtumia tulee eteen niin kiivaassa tahdissa, että keveys ja nopeus ovat hyvin usein etusijalla.

Tietenkin työvälineet pitää saada myös kulkemaan mukana ympäri Firenzeä. Riittävän tilava ja jämäkkä laukku on välttämätön, mutta samat pakkautuvuutta ja keveyttä korostavat ominaisuudet pätevät myös laukun osalta.

Matkatoimituksemme varustautui Pitti-viikkoon yhteistyössä Acerin, Huawein ja Mukaman kanssa. Lopulta käyttöömme valikoituivat Jokamieheenkin aiemmin arvioidun Acer Aspire V13 -kevytkannettavan sisarmalli Aspire S13, kameraltaan erinomainen Huawei P9 -matkapuhelin ja Mukamalta aiemmin meille tuntemattoman Qwstionin ns. tote-laukku.

Acer Aspire S13

Jokamiehessä tarkemmin arvioidun Acer Aspire V13:n sisarlaite S13 valikoitui toimituksemme matkatyökoneeksi juuri aiempien positiivisten käyttäkokemustemme takia. S13 on kevyt, ohut ja riittävän tehokas – siis mainio väline matkustavalle reportterille. Lisäksi laitteen ulkomuoto on niin tyylikäs, ettei sen kanssa nolota joutua itsekään kameran eteen.

pitti-wall-laptop-734x1024

Näytön tarkkuus ja katselukulmat auttavat erityisesti silloin, kun käytössä on vain vähän tilaa ja konetta ei voi sijoittaa suoraan eteen. Riittävän kokoinen näppäimistö tarjoaa hyvän kirjoitusvasteen ja on yleistuntumaltaan laadukas. Kortinlukija toimii mainiosti kameran tukena, mikä on erityisen käytännöllistä juuri matkustettaessa. Ainoa pieni miinus on kortinlukijan irtonainen kansi, joka saattaa helposti kadota matkakäytössä.

working-in-cafe-acer-754x1024

Ylipäätään Acer Aspire S13 on erittäin toimiva ja sulava työkalu liikkuvaan työhön sekä matkailuun.

Huawei P9

Huawei oli molemmille matkallaolleille uusi puhelinmerkki. Tästä huolimatta käyttö oli sujuvaa, kiitos lähes perustilaisen ja yllätyksettömän Android-käyttöjärjestelmän. Puhelimen vahvimpana osa-alueena markkinoitu, Leican kanssa yhteistyönä kehitetty kaksilinssinen kamera osoitti useaan otteeseen vahvuutensa vaikeissakin kuvausympäristöissä. Kuvausjälki oli selkeästi puhelimien ehdotonta parhaimmistoa, eivätkä hämärätkään olosuhteet tuottaneet yllätyksiä. Puhelimen näyttö on kirkas ja selkeä Full HD -tason ruutu, joka toimii käytössä mainiosti.

Pitti-Uomo-totebag-697x1024

Myös akun kesto osoittautui odotettua paremmaksi niin puhelu- kuin tiedonsiirtokäytössäkin. Matkustettaessa myös musiikin kuuntelu syö ajoittain akkua voimakkaasti, mutta Huawei selvisi toimesta ongelmitta. Musiikinystävän kannattaa tosin päivittää mukana toimitettavat kuulokkeet laadukkaampiin ensi tilassa – saman toki pätiessä käytännössä kaikkiin markkinoilla oleviin puhelimiin.

P9 on myös muotoiltu mainiosti. Yleisilme on arvokkaan minimalistinen ja painikkeiden sijoittelu selkeää.

acer-cafeteria-1024x686

Voimme lämpimästi suositella Huawei P9 -puhelinta. Hinta-laatusuhde on markkinoiden parhaimmistoa. Enemmän puhelimen – ja etenkin sen kameran – ominaisuuksista voi lukea Jokamiehen arviosta.

Qwstion tote-laukku

Mukaman myymä sveitsiläinen Qwstion suunnittelee urbaaniympäristöön soveltuvia laukkuja. Käyttöömme päätyi ns. tote-tyyppinen laukku, joka muuttuu käden käänteessä myös selässä kannettavaksi.

pitti-uomo-accessory-738x1024

Laukun materiaali on jämäkkää puuvillaa, joka pitää muotonsa vaikka laukussa olisi enemmänkin tavaraa. Tyylillisesti laukkua voinee parhaiten kuvailla “casual” -kommentilla. Pitti Uomo -alueella eräs tyyli-ikoni totesi, että laukku olisi erinomainen ranta- ja kaupunkilomakäyttöön.

pitti-wall-tote-786x1024

Tilaa laukussa on mainiosti. Suuren pääkantotilan lisäksi sisältä löytyy iso sivutasku ja vetokejutlla suljettava tasku erilaisille pien- ja arvoesineille. Kannettava tietokone sekä muut kaupungissa tarvittavat työvälineet sujahtavat ongelmitta laukkuun, jättäen tilaa runsaallekin ostosmäärälle. Hieman erikoiseen, selässä kantamisen mahdollistavaan kantolenkkijärjestelyyn tottuu helposti.

pitti-uomo-laptop-773x1024

Qwstionin tote on mainio toveri urbaaniin ympäristöön ja omimmillaan chino- ja farkkutyylien kaverina.
Teksti ja kuvat: Jussi Häkkinen, Anu Rautalin

Kävimme bongaamassa uutuuksia Nürburgringillä – katso salavalokuvat autoteollisuuden kulissien takaa

Nürburgringin Nordschleife on upea elämys tavalliselle autofanille, mutta se on myös yksi maailman tärkeimmistä testauspaikoista monille autonvalmistajille. Radan profiili on niin haastava, että mikään muu testialue ei tarjoa vastaavia mahdollisuuksia esimerkiksi alustansäätöjen hakemiseen.

Audi_3

Useimmat autonvalmistajien ja mm. rengasfirmojen testikeskukset sijaitsevat teollisuusalueella lähellä Nürburgin kylää. Kävimme alueella pienellä vakoilukierroksella, jolloin kameran linssille tarttui mm. upouusi Audi A5 Coupé. Auto julkistettiin muutama viikko sitten, joten kaikki naamioinnit oli jo poistettu. Kaupoissa uusi A5 nähdään kuitenkin vasta syksyllä, joten auton pääsi näkemään koko komeudessaan paljon ennen myynnin aloitusta. Viereen oli lisäksi pysäköity vanhakorinen RS 5, joten uutta korimallia oli kätevä verrata edeltäjään.

Audi_2

Audin salaisen hallin ovi oli sopivasti auki, joten aidan takaa sai napsaistua myös kuvan vielä vahvasti naamioidusta seuraavan sukupolven Q5:stä. Uusi katumaasturi paljastetaan loppuvuodesta, eli auto on parhaillaan viimeisessä testausvaiheessa. Lisäksi kameran linssiin osui naamioitu Range Rover Evoquen facelift-malli, joka on kylläkin jo esitelty suurelle yleisölle. Prototyypin psykedeelisiä teippauksia ei oltu silti vielä poistettu, joten testaus jatkunee edelleen.

AudiEvoque

 

Lomakoeajossa Renaultin ensimmäinen crossover – Renault Captur

Renault Captur on merkin ensimmäinen crossover ja sen lähimmät kilpailijat luokassaan ovat Nissan Juke ja Opel Mokka.

Koeajoimme Capturin lomamatkan yhteydessä Espanjassa ja vuokrasimme auton paikallisesta Goldcar-vuokraamosta kahdeksi viikoksi. Autolla oli vastaanotettaessa ajettu noin 6500 kilometriä, joten se oli kuin pakasta vedetty.

ULKONÄKÖ

Captur edustaa uutta Renaultin designia ja on kiinnostavan näköinen auto joka puolelta katsottuna. Keulan ilme on todella moderni ja persoonallinen, mutta siinä ei ole mitään häiritsevää, kuten ehkä kilpailijassaan Nissan Jukessa. Kyljet on muotoiltu sähäkästi ja takaosakin on ihan ok, vaikka jääkin auton tylsimmäksi näkymäksi.

Capturin värivalikoima on mielenkiintoinen, sillä autoon saa korin värin lisäksi joko mustan tai valkoisen katon ja saman väriset pilarit. Koeajoauton kermainen väri ei herättänyt innostusta, mutta joku sähäkkä oranssi tai sininen mustalla katolla antaisi autolle huomattavasti enemmän luonnetta.

Auton alla oli menevännäköiset 17″ -aluvanteet 205/55 -renkailla, jotka toimivat alustankin kanssa hyvin yhteen ja tarjosivat jämäkkyyden lisäksi myös hieman mukavuutta. Suurempia ja/tai matalaprofiilisempia renkaita ei tähän autoon kannattaisi laittaakaan.

Renault Captur
Renault Captur
Renault Captur
Renault Captur

SISÄTILAT

Capturissa on pieneksi crossoveriksi hyvät sisätilat. Kun edessä on 180 senttinen kuljettaja, taakse jää vielä yllättävän hyvin jalkatilaa. Tavaratilaan mahtuu pari matkalaukkua ja vähän muutakin tavaraa. Parhaiten se riittää pienen perheen tarpeisiin, mutta esim. neljä aikuista matkatavaroineen vaatii jo kekseliäisyyttä.

Lisävarustepaketin myötä autoon saa keskikonsoliin sijoitetun viihdekeskuksen kosketusnäyttöineen, josta äänijärjestelmän ja navigaattorin ohjaus onnistuu vaivatta. Perustoiminnot, kuten ilmastointi hoidetaan tavanomaisilla säätimillä, mistä annamme plussaa. Pieni miinus tulee radion äänenvoimakkuuspyörylän puutteesta – äänen säätö hoituu kahdella pienellä napilla näytön yläpuolelta tai piilosta ratin takaa, mikä osoittautui käytännössä hankalaksi.

Säilytyslokeroiden määrä on erinomainen. Hansikaslokeron lisäksi kojelaudan päältä löytyy kohtuullisen kokoinen kannellinen lokero, vaihdekepin edestä paikka kännykälle tai lompakolle ja käsijarrun vierestä pikkurahan tai muun tilbehöörin säilytyskuppi, sekä kaksi erikokoista juomapullon pidikettä. Ovista löytyy myös hyvänkokoiset lokerot.

Renault Captur
Renault Captur
Renault Captur
Renault Captur

AJETTAVUUS / TEKNIIKKA

Auton alusta toimii mallikelpoisesti, se tarjoaa sopivasti jämäkkyyttä, olematta kuitenkaan pintakova tai muuten epämukava. Hidastetöyssyt ja kuopat eivät tunnu pahalta ja auto on varsinkin kaupungissa erinomainen ajettava.

Maantiellä Captur etenee puuskittaisessa sivutuulessakin nätisti ja vaikka ohjaus on hieman pehmeä, se kuitenkin sopii kokonaisuuteen ja autoa on helppo ajaa kovemmassakin vauhdissa. Tien ja renkaiden äänet eivät juuri kuulu ohjaamoon, mutta tässä yhteydessä täytyy korostaa, että koeajo tehtiin Espanjan teillä, jotka ovat pinnaltaan huomattavasti pehmeämpää asvalttia kuin Suomessa.

Koeajoauton 66kW/90hv:n bensaturbon voima riittää kaupunkiajoon mainiosti, mutta maantiellä ja kuormattuna jäimme kaipaamaan lisäpotkua. Kolme matkalaista kera laukkujen toi sen verran lisää kokonaispainoa, että ohituksissa piti ottaa kunnolla ennakkoa ja varata riittävästi tilaa.

Capturista on saatavilla myös 87kW/120hv:n versio, mikä tuntuisi kyllä yleiskäyttöä ajatellen paremmalta vaihtoehdolta. Isomman moottorin yhteyteen saa myös kuusiportaisen automaatin, mikä kyllä nostaisi auton ajomukavuutta roppakaupalla.

Renault Captur tuntui olevan vuokraamoiden suosikki, sillä matkan varrella vastaaviin, vuokraamon tarroilla varustettuihin Captureihin törmäsi vähän väliä. Myös tämän jutun kuvaan osui kaupungilla kaksi identtistä rellua. Captur on hyvä valinta lomalaisen vuokra-autoksi ja miksi ei jopa omaksi.

Jos olet vuokraamassa autoa lomareissun ajaksi, lue myös tämä: Autonvuokraus lomamatkalla – vinkit huolettomaan vuokra-autoiluun.

Lommon oikaisu: Näin korjaat lommot kuumailmapuhaltimella ja kylmäsuihkeella?

0

Oheisella videolla näytetään miten auton lommojen korjaus onnistuu käyttämällä ainoastaan kuumailmapuhallinta ja kylmäsuihketta.

Lommoa lämmitetään ensin muutaman minuutin ajan kuumailmapuhaltimella, jonka jälkeen lommoon suihkutetaan kylmäsuihkeella jääkylmää ilmaa. Lommon oikeamista voidaan vauhdittaa taputtelemalla peltiä kevyesti. Homma toistetaan niin monta kertaa, että lommo oikeaa. Ilmiö perustuu metallin laajenemiseen lämmitettäessä ja supistumiseen kylmennettäessä.

Kuumailmapuhaltimen kanssa kannattaa tosin olla erittäin varovainen, sillä maalipinta voi vaurioitua pahastikin, jos sitä kuumennetaan liiaksi. Videon menetelmä on poikkeuksellinen ja Jokamies ei suosittele sen kokeilemista omaan tai anopin autoon.

Video

Longines Heritage Diver

Longines on klassinen sveitsiläinen kellovalmistaja, jonka imago on viimeisen reilun vuosikymmenen ajan kärsinyt jonkinlaisesta puhdittomuudesta, mutta nyt merkki on noussut aallonpohjasta – osittain jatkuvasti kasvavan heritage-buumin vanavedessä. Longines on tuonut markkinoille vanhoja kellomallejaan uudelleenjulkaisuina (eng. re-issue) ja nämä ovat puhutelleet tämän päivän ostajia – etenkin ja ehkä juuri siitä syystä, että hinnoittelussa on pidetty järki kädessä.

Tässä piileekin Longinesin vahvuus ja heikkous. Samalla kun se on vyöryttänyt markkinoille ison määrän uudelleenjulkaisuja, ovat uudet kellomallit jääneet ainakin mielikuvissa niiden jalkoihin. Totuus on kuitenkin jossain tässä välissä, mutta tällä hetkellä Longines tarjoaa eniten ostajalle, jota viehättää klassisuus ja retrohenkisyys. Tietyssä mielessä Longines on kellomerkki, joka ei hassuttele.

Heritage Collection

Longines vastaa heritage-buumiin omalla Heritage-mallistollaan, josta josta löytyy ajannäyttäjiä elämän eri tilanteisiin, edustustilaisuuksista vapaa-ajan rientoihin. Longinesin omien sanojen mukaan heidän mallistonsa koostuu kelloista, joita on koeteltu maalla, merellä ja ilmassa. Kun mallistoa katselee, tämä on helposti todennettavissa ja erityisesti sukeltajankellot nousevat mallistosta esille positiivisesti.

Tunnetuin heritage-malli on kuitenkin Atlantin ensimmäisenä lentämällä ylittäneen Charles Lindberghin vuonna 1931 suunnittelema Hour Angle, jonka re-issue on ollut suunnaton menestys ympäri maailmaa.

Longines Heritage Diver

Longinesin Heritage-mallistosta löytyy useiden aikakausien sukeltajankelloja, joista keskitymme nyt Longines Heritage Diveriin, jonka perimä sijoittuu 1960-luvun loppupuolelle – tarkemmin sanottuna Longinesin ultra-chron -malliin. Kellomallin tunnistaa jo kaukaa aikakaudelle tyypillisestä c-shape -muotoisesta teräskuoresta, joka on tämän päivän sukeltajankelloihin verraten kohtuullisen ohut. Näin ollen Heritage Diver istuu mainiosti myös pienempään ranteeseen ja sujahtaa nätisti kauluspaidan kalvosimen alle.

Longines Heritage Diver L2.795.452.0
Longines Heritage Diver L2.795.452.0

Kuoreen on toteutettu lasin ympärille mielenkiintoinen 12-kulmainen kuviointi, jonka asemointi vaihtelee kuvien perusteella yksilöittäin. Tämä lienee tarkoituksellista, jolla kelloihin on saatu luotua pientä yksilöllisyyden leimaa.

Longines-Heritage-Diver-IMG_3436

Kellotaulu on toteutettu poikkeuksellisesti niin, että sukeltajankelloissa yleensä lasin ulkoreunalla ulkopuolella sijaitseva kellonkehä (eng. bezel) on sijoitettu kellotaulun ulkoreunalle lasin sisäpuolelle. Tämä ratkaisu osaltaan huolehtii siitä, että kellonkehän asento ei vahingossa muutu. Tämän yksilön tapauksessa kyse on enemmänkin kuoren muotoilusta johtuva, johon sisäinen kellonkehä sopii paremmin.

Yleensä kellonkehä liikkuu vain vastapäivään ja sen tarkoituksena on merkitä laitesukelluksessa pintaantuloaika niin, että sukellusaika ei  esimerkiksi kellonkehän tahattoman siirtymisen takia ylity.

Longinesin racing-henkinen sukeltajankello löysi Jaguarista paikkansa.
Longinesin racing-henkinen sukeltajankello löysi Jaguarista paikkansa.

Itse kellotaulu on taustaltaan musta, johon on saatu 70-lukulaista racing-henkeä punaisella minuuttiviisarilla ja bezelin sisäreunalla. Viisarit ja indeksit ovat Super LumiNova -käsiteltyjä, joten niiden itsevalaisukyky pimeässä on erinomainen. Vetonupista kääntyvän kellonkehän muoto ylöspäin lasia kohti kaartuvana luo puolestaan mukavaa kolmiuloitteisuutta.

Longines Heritage Diverin lume.
Longines Heritage Diverin lume.

Satiinilla viimeistellystä kellotaulusta on karsittu kaikki turhat tekstit, joten yhdessä päivämääränäytön kanssa se muodostaa hility kokonaisuuden. Kellon moottorina toimii Longinesille muokattu legendaarinen ETA 2824-2 -koneisto, joka kantaa kaliiperimerkintää L663.5.

Ylemmällä ruuvilukitulla vetonupilla säädetään kellotaulun sisällä olevaa kellonkehää, alemmalla nupilla normaalisti kellonaikaa ja päivämääränäyttöä.
Ylemmällä ruuvilukitulla vetonupilla säädetään kellotaulun sisällä olevaa kellonkehää, alemmalla nupilla normaalisti kellonaikaa ja päivämääränäyttöä.

Kellossa on kaksi kierrelukittavaa vetonuppia, joista toisella säädetään kellonkehää ja toisella kellonaikaa sekä päivämäärää. Vetonupit toimivat kevyesti ja hacking-toiminnolla kellon asettaminen oikeaan aikaan on lievästä yliherkkyydestä huolimatta helppoa.

Longines Heritage Diverin design muistuttaa 1960-luvun ultra-chronia.
Longines Heritage Diverin design muistuttaa 1960-luvun ultra-chronia.

Longines Heritage Diverin solki.

Vesileikkejä silmällä pitäen esittelyssä olevan kellon heikoin lenkki on ranneke, joka kannattaa vaihtaa uidessa esimerkiksi kumirannekkeeseen. Jos Heritage Diver viihtyy säännöllisesti vesissä, voi sen tilata myös kumirannekkeella. Luonnollisesti kelloon voi hankkia tarvikerannekkeen esimerkiksi Hirschiltä.

Monikäyttöinen ajannäyttäjä

Kun Heritage Diveria vertaa tämän päivän valtavirran sukeltajankelloihin, erottautuu se joukosta pukukellomaisena. Ensimmäinen ajatus onkin, että uskaltaako tällä mennä uimaan – saati sukeltamaan?

420-news-heritage-diver-1

Vastaus on kyllä. Heritage Diver on nimensä mukaisesti sukeltajankello, jonka 300 metrin vesitiiviys takaa, että sen kanssa voi käydä huoletta suihkussa, uimassa ja sukeltamassa. Toki aktiiviseen laitesukeltamiseen markkinoilta löytyy Heritage Diveria parempia vaihtoehtoja, mutta Suomen matalia vesiä Longines ei pelkää.

Longines Heritage Diver sopii hyvin myös puvun kanssa pidettäväksi.
Longines Heritage Diver sopii hyvin myös puvun kanssa pidettäväksi.

Hillitystä koosta johtuen kello soveltuu monenlaiseen pukeutumiseen, rannalta toimistoon. Vaikka kellon kehä on tunteita herättävästi osittain punainen, on se toteutettu riittävän hillitysti jopa puvun kanssa pidettäväksi. Omimmillaan Heritage Diver on kuitenkin rennoissa tyyleissä, joihin se tuo sporttisen pisteen i:n päälle. Virallisiin tilanteisiin, esimerkiksi tumman puvun kaveriksi, kannattaa valita hillitty pukukello.

Yhteenveto

Longines Heritage Diver on vintage-henkinen sukeltajankello, joka soveltuu monipuoliseen arkipukeutumiseen. Heritage Diveria ja muita Longinesin kelloja myy Kello- ja kultasepänliike Suninen.

Pähkinänkuoressa

  • Malli: L2.795.4.52.0
  • Koneisto: L663.5, eli muunneltu ETA 2824-2 (automaatti)
  • Käyntitaajuus: 28 800
  • Käyntivara: 38 tuntia
  • Kuori: teräs
  • Rungon halkaisija: 43 mm
  • Lasi: safiiri
  • Vesitiiviys: 300 m (30 bar)
  • Rannekkeen leveys: 22 mm
  • Ranneke: synteettinen, terässolki

American Optical – pilottilasit, jotka kävivät kuussa

Todelliset klassikot syntyvät vuosikymmenten kuluessa ja ovat usein osa jotain suurempaa tarinaa. Yhdysvaltalaisen American Opticalin pilottilasit kuuluvat itseoikeutetusti tähän klassikkokategoriaan, sillä harvassa ovat aurinkolasimallit, jotka ovat NASA:n hyväksymät ja käyneet kuussa. Itse asiassa, American Opticalit ovat ainoat jotka ovat kuun kamaralla käyneet.

Avaruuden valloittamisen lisäksi American Opticalin lasit ovat valloittaneet populaarikulttuurin saralla valkokankaat ja tv-ruudut, sillä pilottilasit ovat tutut mm. Top Gunista, Easy Riderista ja Pako-tv-sarjasta.

Video

Made in America -laatua

Pari kuukautta American Opticalin pilottilaseja käyttäneenä ymmärrän hyvin miksi ne ovat suosiossa. Jämäkkä rakenne yhdistettynä tyylikkääseen ja sopivalla tavalla maskuliiniseen ulkoasuun, sekä erinomainen optiikka tekevät laseista arjen työkalun, joita ilman en juuri autolla enää aja.

Laadukkaat pilottilasit soveltuvat mainiosti myös pyöräilijälle, joka haluaa nähdä tarkasti ilman häikäistymistä mitä ympärillä tapahtuu.

https://www.instagram.com/p/BFngW2Oyhv9/

Käyttölaseille tärkeä ominaisuus on nimenomaan jämäkkyys, sillä lasit istuvat naamaan hyvin eivätkä valu nenänvartta pitkin alas. Näin lasien asentoa ei tarvitse korjata kuin satunnaisesti.

American Optical -pilottilasit

American Optical -pilottilasit takaa.

Omat lasini ovat tämän päivän vaatimusten mukaisesti polarisoidut, mutta saatavilla on myös autenttiset pilottilasit lasilinsseillä. Toinen autenttisuutta arvostavaa puhutteleva seikka on lasien valmistusmaa, joka on edelleen Yhdysvallat. Tässä lienee osasyy tämän päivän suosiolle, sillä heritage-buumin seurauksena alkuperäisvalmistuksen arvostus on tasaisesti kasvanut ja Made in USA -merkintää pidetään laadun takeena.

American Opticalit päässä

Vaikka American Opticalin pilottilasit ovat klassikon asemassa, on niiden hintataso pysynyt maailmalla ja sitä kautta Suomessa kohtuullisena. Alle satasen hintaluokassa lasit ovat erinomainen valinta. Suomessa American Opticalin pilottilaseja myy Shave Club Finland.

Koeajossa klassiset aurinkolasit vahvuuksilla

Alkukesästä otin kiikariin ajattomien aurinkolasien hankkimisen. Suuntasin naapurikuntaan Optikko Kangasniemelle erinomaisen palvelun ja näppärän ajattomien kehysten valikoiman äärelle, kuten aikaisemmin kirjoittelin.

Kertauksena: Päädyin valitsemaan Ray-Banin New Wayfarer -mallin hieman erilaisella, hopeanharmaalla ja osittain läpikuultavalla kehyksellä. Linssit tulivat ohennettuina, polarisoituna ja kovapinnoitteella.

Ray-Ban New Wayfarer sivusta

Klassiset Wayfarerit hivelivät alaosastaan poskipäitäni ikävästi, mikä ilmeisesti on varsin yleinen ongelma ja on siten saanut kehittämään tämän uuden mallin. New Wayfarerit puolestaan istuvat naamariini kuin nenä konsanaan. Yhden itseisotoksen olen näistä laseista tajunnut toistaiseksi ottaa, ja se päivä olikin aurinkoinen:

Ray-Ban New Wayfarerit käytössä

Polarisoivilla linsseillä näkee aurinkoisena päivänä hämmentävästi esimerkiksi kadun varrelle pysäköityjen autojen sisälle, kun auton ikkunoiden heijastus ei häiritse (en ole aikaisemmin käyttänyt mitään polarisoivia linssejä).

Uusista aurinkolaseista on ollut jo selvää (terveys)hyötyä, sillä auringon kailottaessa minun ei tarvitse enää siristellä silmiä. Tämä on ollut huomaamaton tapa, joka on kiristänyt kasvolihaksia siten, että kasvojen jäykkyyden on tuntenut selvästi viimeistään illalla. Niin ikään kirkkaalla säällä pyöräilystä on tullut turvallisempaa, kun asiat huomaa siristelemättä (kunnon paisteella niitä ei tosin huomaisi edes siristellen). Edellisistä kommenteista voinee päätellä, etten ole aikaisemmin juuri käyttänyt aurinkolaseja.

Tyyliltään New Wayfarerit istuvat erinomaisesti muuhun kesäasustukseen. Todistusaineistoa seuraa tuonnempana, kunhan saan koko kesäasukokonaisuuteni kasaan.

Yksi huono puoli näissä laseissa on: Niiden käytön jälkeen en millään haluaisi laittaa halpatuotantoa olevia, herkästi likaantuvia ja eksponentiaalisesti vähemmän skarppeja silmälasejani päähän.

Bugatti tavoittelee jälleen uutta nopeusennätystä tuoreella Chironillaan

Bugatti Veyron tunnettiin maailman ripeimpänä tuotantoautona, jonka eri versioilla rikottiin useampikin nopeusennätys. Tähänastinen ennätys, eli 431 km/h on edelleen Bugattin hallussa. Lukema saavutettiin vuonna 2010 VW:n Ehra-Lessienin testiradalla Veyronin Super Sport -versiolla, ja ratin takana oli entinen F1-kuski Pierre-Henri Raphanel.

Veyron Super Sportin neliturboinen W16-kone tuotti 1200 heppaa, mutta Bugatti on tämän jälkeen pistänyt jo näistä luvuista paremmaksi. Merkki esitteli viime keväänä Geneven autonäyttelyssä Chironin, jonka tehtävänä on astua Veyronin saappaisiin. Uuden hyperauton W16:sta irtoaa peräti 1500 hevosvoimaa ja 1600 newtonin huippuvääntö, joten nopeusennätykset pitäisi olla helppoa laittaa uusiksi. Nyt Bugattin toimitusjohtaja Wolfgang Dürheimer onkin vahvistanut vähemmän yllättävästi, että kuuden vuoden takainen ennätys aiotaan rikkoa merkin uudella hyperautolla.

Bugattin väki tietää itsekin, että Chiron on Veyron Super Sportia nopeampi, mutta tarkat luvut ovat heillekin vielä hämärän peitossa. Insinöörit ovat tehneet erilaisia simulaatioita ja laskeneet niistä teoreettisia nopeuksia, mutta käytäntö on usein teoriaa ihmeellisempää. Chironille ilmoitettu virallinen huippunopeus on 420 km/h, mutta tämän lukeman taustalla on vielä jonkinlainen rajoitin. Veyron Super Sportinkin virallinen huippunopeus oli nimittäin ”vain” 413 km/h, mutta auto kulki silti ennätyskokeessa 431 km/h.

Tämä johtuu siitä, että auton nopeusrajoitin oli poistettu ennätysyritystä varten. Guinnessin ennätystenkirja hyväksyi toimenpiteen eikä katsonut sen muuttavan Veyronin tuotantoautostatusta, joten Bugatti turvautunee samaan kikkaan myös Chironin kohdalla. Auton uskotaan yltävän rajoittamattomana peräti 463 km/h:n huippunopeuteen, eli odotukset ovat kovalla tasolla.

Vaikka Chironissakin on neljällä turbolla ahdettu kahdeksanlitrainen W16 Veyronin tapaan, kone on laitettu kattavasti uusiksi. Alkuperäisen Veyronin 1000-heppainen pata suunniteltiin jo 13 vuotta sitten, ja moottori viritettiin 1500-hevosvoimaiseksi Super Sport -mallia varten. Bugattin toimitusjohtaja Dürheimer kertoi, että Chironin voimanlähde eroaa noin 95-prosenttisesti Veyronin vastaavasta. Vanhasta myllystä ei olisi kuulemma saatu irti tällaisia tehoja samoja komponentteja käyttämällä. Dürheimer vihjasi myös, että koneesta on mahdollista kutitella vielä lisävoimaakin, joten ennätysten sarja saanee jatkoa. Chironin ensimmäistä nopeusennätystä yritetään todennäköisesti vasta kahden vuoden päästä, joten Bugattilla on vielä hyvin aikaa saada viimeisetkin säädöt kohdalleen.

Uusi Citroën C3 on tarkoitettu individualisteille – auto on kuin minikokoinen C4 Cactus

Citroën löysi omaleimaisen tyylinsä uudestaan pari vuotta sitten, kun todella erikoinen C4 Cactus tuotiin markkinoille. Erikoinen ajovalojärjestely, kylkien ilmatäytteiset kolhusuojat ja pelkistetty sisusta ovat vedonneet ostajiin, koska Cactus on ollut melkoinen myyntimenestys. Niinpä Sitikka jatkaa samalla linjalla, kun se esitteli nyt C3-pikkuauton seuraavan sukupolven. Uusi C3 on tehty samalle pohjalle kuin Peugeot 208, mikä näkyy ulospäinkin samantyylisenä sivuikkunalinjana. Muuten C3 edustaa kuitenkin taattua Citroën-tyyliä.

C3_3

Nokan erikoinen valojärjestely ja kylkien Airbump-kolhusuojat on jo nähty C4 Cactuksessa, mutta tyyliä on hienosäädetty C3:a varten. Ylempien, varsin litteiden etuvalojen välissä on Sitikan logosta muotonsa saava litteä maski, ja kolhusuojat ovat vähemmän massiiviset kuin auton isoveljessä. Takavaloissakin ja lokasuojanreunojen sekä helmojen ja puskurien mustissa muoviosissa on samaa henkeä kuin C4 Cactuksessa. Uudesta Sitikasta on haluttu tehdä pirteä ilmestys, ja niinpä pikkuautoon on tarjolla yhdeksän eri värisävyä, joiden kontrastina toimii erivärinen katto. Sen saa joko mustana, valkoisena tai punaisena.

C3_2

Vajaan neljän metrin pituinen C3 on madaltunut kuplakattoiseen edeltäjäänsä verrattuna neljällä sentillä, mutta pikkuauton muodoissa on silti tiettyä muhkeutta. Tätä korostavat myös kuvissa näkyvien autojen 17-tuumaiset pyörät, jollaisia on totuttu yleensä näkemään lähinnä erilaisten sporttiversioiden alla. Akseliväli on kasvanut seitsemällä sentillä, mikä lupailee parempia sisätiloja. Tavaratilan vetoisuus on pysynyt puolestaan ennallaan tasan 300 litrassa.

C3_4

Myös kojelaudan sekä etupenkkien muodoissa on selvästi nähtävissä C4 Cactuksen vaikutus, mutta C3:ssa tyyli on piirun verran asiallisempaa. Keskellä kojelautaa komeilee seitsemäntuumainen kosketusnäyttö, ja auton tietoviihdejärjestelmä tukee Applen CarPlaytä, MirrorLinkiä ja ensi keväästä alkaen myös Android Autoa. C3:n varusteluun kuuluu kaistavahdin sekä kuolleen kulman varoittimen lisäksi mm. kuskin väsymisen tunnistava järjestelmä, ja sisäpeilin vierestä löytyy todellinen uutuus. Kyseessä on kamera, joka pystyy ottamaan full HD -tasoisia videoita ja kahden megapikselin kuvia ajotilanteista. Niitä voi jakaa mm. somessa, kun auto on pysäytetty paikoilleen.

C3_5

Uuden C3:n pellin alle saa kolme kolmisylinteristä bensakonetta, joiden tehot ovat 68, 82 ja 110 hevosvoimaa. Lisäksi tarjolla on 75- ja 100-heppaiset dieselit. Kaikkien moottoreiden parina käytetään manuaalilaatikkoa, mutta kuusipykäläinen automaattivaihteistokin on tulossa. Autossa on panostettu mukavuuteen Citroënin parhaiden perinteiden mukaisesti, ja valmistaja mainostaakin C3:n olevan luokkansa mukavin menopeli. Pikkuautoon saa neljä eri varustetasoa, ja se esitellään suurelle yleisölle syksyllä Pariisin autonäyttelyssä. Suomessa uutta C3:a odotetaan kauppoihin ensi vuoden alkupuolella.

Video

Vihreä Helvetti on autofriikin taivas – kävimme legendaarisella Nürburgringin Nordschleifella

Nürburgringin radan tarunhohtoinen pohjoislenkki, eli Nordschleife on monien mielestä maailman kaunein ja haastavin kilparata. Se rakennettiin halkomaan Saksan Rheinland-Pfalzin osavaltiossa sijaitsevaa Eifel-vuoristoa jo vuonna 1927, jolloin käytössä oli myös Südschleifena tunnettu etelälenkki. Se on nykyään jo historiaa, mutta lähes 21 kilometrin pituinen Nordschleife sen kuin porskuttaa.

DSC00906JPG

Legendaarinen F1-kuski Jackie Stewart joutui käymään huippuvaikealla radalla sen verran kovia kamppailuja, että hän keksi kutsua sitä ympäröivien vehreiden maisemien vuoksi Vihreäksi Helvetiksi. Lukuisat Nordschleifen fanit ympäri maailmaa tuntevat radan edelleen tällä nimellä. Nordschleifella ajettiin myös F1-kisoja vuoteen 1976 asti, kunnes Niki Laudan dramaattinen onnettomuus muutti kaiken. Formula 1:n ja monien muiden luokkien kisoja varten rakennettiin uusi Grand Prix -rata 1980-luvun puolessavälissä, mutta Nordschleifekin isännöi edelleen lukemattomia mittelöjä. Se on profiloitunut erityisesti pitkän matkan kilpailujen pitopaikkana, ja tunnetuin niistä on vuosittain ajettava Nürburgringin 24 tunnin kisa.

DSC00971JPG

Myös tavalliset sukankuluttajat pääsevät radalle ns. Touristenfahrten-ajojen puitteissa monina viikonloppuina ja arki-iltoina ratakauden aikana. Kävimme ihmettelemässä menoa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin Grand Prix -radan puolella ajettiin samanaikaisesti kisaa ratakuorma-autoilla. Nordschleifella vilisi sen sijaan erilaisia sportteja ratakireistä hot hatcheistä superautoihin. Useimmin rataa taidettiin kuitenkin tahkota erilaisilla M-Bemareilla ja Porscheilla, joita pyöri Nordschleifen ympäristössä varmasti satoja.

DSC00903JPG

Kun rata on täynnä hienoa kalustoa, sitä riittää bongattavaksi myös Nordschleifen varrella sijaitsevissa Nürburgin ja Adenaun pikkukaupungeissa. Autojen lisäksi Nürburgin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat radalle nimensä antanut Nürburgin historiallinen linna sekä aivan kylän keskustassa sijaitseva BMW M:n testikeskus. Nordschleife on myös autoteollisuuden kannalta tärkeä paikka, koska monen uutuusmallin alustansäädöt viimeistellään ainutlaatuisen testausympäristön tarjoavalla radalla. Niinpä Nordschleifella ja sen lähikulmilla nähdään usein naamioituja prototyyppejä, ja monen autonvalmistajan salaiset hallit ovat aivan nurkan takana.

DSC00947JPG

Nürburgring on siis lähes pakollinen kohde autohulluille, joiden lomamatka suuntautuu Saksaan. Haittapuolena on tosin se, että Ringin näkemisen jälkeen kotimaiset ratapäivät eivät tunnu enää juuri miltään.

DSC00994JPGDSC00988JPGDSC00978JPGDSC00975JPGDSC00970JPGDSC00968JPGDSC00966JPGDSC00963JPGDSC00961JPGDSC00960JPGDSC00959JPGDSC00957JPGDSC00956JPGDSC00955JPGDSC00950JPGDSC00946JPGDSC00944JPGDSC00943JPGDSC00922JPGDSC00920JPGDSC00919JPGDSC00913JPGDSC00911JPGDSC00910JPGDSC00908JPGDSC00907JPGDSC00905JPGDSC00900JPGDSC00896JPGDSC00889JPG