Kaksi perinteistä perheyritystä yhdistävät voimansa rakentaakseen entistä vahvemman kellohuoltobisneksen.
Leijona-kelloistaan sekä Seikon ja Casion maahantuojana tunnettu Perkko on ostanut enemmistöosuuden kellohuoltoyhtiö Watch Service Finlandista. Kaupan myötä Perkon ja Watch Service Finlandin kellohuollot yhdistyvät yhdeksi kellohuolloksi, joka palvelee asiakkaitaan Watch Service Finlandin kautta. Virallisesti 18.5.2026 voimaan astuvan järjestelyn myötä Watch Service Finlandista tulee Nurmi-yhtiöiden omistaman Oy Perkon tytäryhtiö.
Uudella kokonaisuudella on laaja merkkihuoltoedustus, joka sisältää Perkon merkkien (Seiko, Casio, Leijona, Gant) lisäksi kaikki Watch Servicen edustamat merkit, mm. Omega (ja sen myötä valtaosa Swatch Groupin kellomerkeistä), TAG Heuer, Citizen, Oris, Raymond Weil ja Sinn. Kellohuollon lisäksi Watch Servicen kautta myydään merkittäviä määriä työkaluja, varaosia, paristoja ja rannekkeita.
Yhdistymisellä tavoitellaan synergiaetuja mm. ostoissa, logistiikassa ja hallinnossa, kun valtaosa toiminnoista ja ihmisistä löytyy keskitetysti saman sateenvarjon alta. Nyt tehty yrityskauppa on ensimmäinen merkittävämpi kasvuaskel Perkolle tammikuun 2024 jälkeen, jolloin se myi ICT-liiketoimintansa Sharpille keskittyen pelkästään kelloliiketoimintaan ja sen kehittämiseen.
Watch Service Finlandin toimitusjohtajana ja osaomistajana jatkaa Antti Kuitto, joka on Perkon toimitusjohtaja Samu Hirvaksen tapaan innoissaan yrityskaupan mukanaan tuomista kasvu- ja kehitysmahdollisuuksista. Yhdessä Watch Service Finland ja Perkko muodostavat Suomen suurimpiin lukeutuvat kellohuollon.
Audi on uudistanut suositun Q4 e-tron -sähkökatumaasturinsa perusteellisesti. Kokonaisuus on selvästi edeltäjäänsä kunnianhimoisempi niin sisätilojen kuin tekniikankin osalta.
Ohjaamo uudelle aikakaudelle
Q4 e-tronin ohjaamo oli aiemminkin toimiva mutta ei erityisen inspiroiva – nyt tilanne on toinen. Auton sydämeksi on noussut niin sanottu Digital stage -kokonaisuus, johon kuuluu 11,9 tuuman virtuaalimittaristo ja 12,8 tuuman kosketusnäyttö vierekkäin panoraamamaisena kokonaisuutena. Lisävarusteena voi hankkia myös 12 tuuman matkustajan oman näytön, mikä tuntuu edelleen melko harvinaiselta tässä kokoluokassa.
Pelkkien näyttöjen sijaan Audi on panostanut myös tuntumaan. Laaja Softwrap-verhoilu ulottuu ovista koko kojelaudan leveydelle, pehmustetut polvituet lisäävät mukavuutta, nouseva keskikonsoli parantaa ergonomiaa ja luo kuljettajakeskeisen tunnelman. Kaksi jäähdytettyä langatonta latauspaikkaa ja neljä USB-C-liitäntää riittänee isommankin porukan lataustarpeisiin.
Tunnelmavalot, uudet istuimet ja vakiovarusteena mukaan tuleva Sonos-äänentoisto viimeistelevät kokonaisuuden. Tyylikkyyttä ei ole tavoiteltu hinnalla millä hyvänsä, mutta lopputulos on huomattavasti tasapainoisempi kuin edeltäjässä.
Toimintamatka kasvoi, lataus nopeutui
Käytännön arjessa merkittävin muutos on kuitenkin tekniikassa. Q4 Sportback e-tron quattro performance yltää nyt jopa 548 kilometrin WLTP-toimintamatkaan, perus-SUV-versio 535 kilometriin. Kasvua edelliseen sukupolveen on kymmeniä kilometrejä, mikä alkaa olla riittävä henkinen kynnys myös niille, jotka ovat epäröineet sähköauton hankintaa.
DC-pikalatausteho on noussut 175 kilowatista 185 kilowattiin. Akku latautuu kymmenestä prosentista 80 prosenttiin noin 27 minuutissa, ja kymmenessä minuutissa saa tankattua noin 180 lisäkilometriä – luvut ovat kilpailukykyisiä suurinta osaa eurooppalaisista kilpailijoista vastaan.
Uutuutena mukaan tulee myös V2L-toiminto eli Vehicle-to-Load: autosta voi syöttää virtaa sähkölaitteille joko tavaratilassa olevan Schuko-pistorasian tai latausliitintä kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisuutta ladata sähköpyörää, käyttää sähkötyökaluja tai hoitaa mökkimatkan aikainen energiankulutus – pienellä lisävarustemaksulla.
Suomessa vain yksi versio, hinta alkaen 54 990 euroa
Suomeen tuodaan ainoastaan malliston tehokkain versio, Q4 e-tron quattro performance, jonka teho on 340 hevosvoimaa ja kiihtyvyys nollasta sataan 5,4 sekuntia. Valikoiman kaventaminen yksinkertaistaa hankintaa, mutta myös poistaa halvemmat vaihtoehdot kokonaan.
Hinta alkaa 54 990 eurosta, Sportback-korimallissa 2 000 euroa enemmän. Autoedun verotusarvo on 765 euroa kuukaudessa, mikä on maltillinen luku tähän teholuokkaan ja varustelistaan nähden. Autot saapuvat jälleenmyyjille loppukesästä 2026.
Kokonaisuutena uudistunut Q4 e-tron on kypsempi ja vakuuttavampi paketti kuin edeltäjänsä – ja kilpailijoihinsa nähden edelleen vahvasti perusteltu valinta niin yksityisasiakkaalle kuin työsuhdeautoilijalle.
Amerikkalaisista urheiluautoista puhuttaessa useimmille tulevat mieleen Chevrolet Corvette, Shelby Cobra ja Dodge Viper, mutta Atlantin takana on valmistettu eksoottisempiakin sportteja. Yksi niistä on aikanaan Ferrarin tappajaksi mainostettu Cheetah.
Auton taustalla vaikutti kalifornialaisinsinööri Bill Thomas, joka oli rakentanut General Motorsille kilpakäyttöön tarkoitettuja Corvetteja jo 1950-luvun puolivälissä. Vuonna 1960 mies perusti oman yrityksen, joka sai nimekseen Bill Thomas Race Cars. Hänellä oli vanhojen suhteidensa myötä edelleen hyvät yhteydet GM:ään ja erityisesti Chevroletin tehomalleista vastanneeseen Vince Pigginsiin, jonka kautta Thomas sai haalittua itselleen riittävästi C2-sukupolven Corvetten osia oman kilpa-auton rakentamiseksi.
Cheetah. Kuva: Bring a Trailer.
Näistä lähtökohdista syntyi Cheetah yhteistyössä työnjohtajana toimineen Don Edmundsin kanssa. Autoa vauhdittanut Corvetten 327-kuutiotuumainen V8 oli sijoitettu etukeskimoottoriksi, ja erillisjousituskin lainattiin Vettestä. Putkirungon varaan tehdyn korin mittasuhteet olivat vähintäänkin erikoiset, koska ohjaamo oli sijoitettu niin taakse kuin mahdollista. Tämän myötä kuski ja ainoa matkustaja istuivat käytännössä taka-akselin päällä.
Cheetah. Kuva: Bring a Trailer.
Ferrarin ja myös paikallisen Shelby Cobran tappajaksi kaavaillun Cheetahin lento päättyi kuitenkin ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Auton tuotannosta vastannut kalifornialainen firma joutui tulipalon kouriin, mikä johti lopulta Cheetahin valmistuksen päättymiseen. Lopullisesta tuotantomäärästä ei ole täyttä varmuutta, mutta lukema on arvioitu yleisesti 19-23 autoon.
Cheetah. Kuva: Bring a Trailer.
Tämän määrän myötä ei ole mikään ihme, että jäljelle jääneistä autoista pyydetään ja on myös maksettu melkoisia summia. Bring a Trailer -sivustolla oli äskettäin tarjolla punainen Cheetah, jonka hinta kohosi lopulta 520 000 dollariin, eli vajaaseen 450 000 euroon. Tämän yksilön valmistus alkoi loppuvuodesta 1965, eli hieman tehdastulipalon jälkeen.
Cheetah. Kuva: Bring a Trailer.
Cheetahin punainen lasikuitukori seisoo 15-tuumaisten Torq-Thrust-vanteiden varassa, jotka on kääritty Firestonen renkaille. Auto toimitettiin uutena ensimmäiselle omistajalleen ilman voimanlähdettä, mutta se sai myöhemmin mekaanisella polttoaineenruiskutuksella varustetun Chevroletin 327-kuutiotuumaisen veekasin. Potku välitetään luonnollisesti takapyörille, ja vaihteistona palvelee nelipykäläinen manuaali.
Vuonna 1988 esitelty VW Corrado oli toisen sukupolven Golfin pohjalevyn varaan tehty sportticoupé, joka asemoitiin hinnaltaan arvokkaammaksi kuin Sciroccon nimellä kulkeneet kaksi edeltäjäpolvea. Auto koettiin tuoreeltaan turhan kalliiksi Volkkariksi, joten kokonaistuotantomäärä jäi seitsemän vuoden aikana alle 100 000 yksilöön.
Corradon piti kilpailla esimerkiksi Porschen aloitusmallien kanssa, mutta kansanauton sädekehä ei aivan riittänyt paremmissa piireissä menestymiseen. Perusmallinen coupékin jäi tämän vuoksi monissa maissa vain harvojen herkuksi, mutta Corradon pohjalta valmistettiin myös eksoottisempia korimalleja. Esimerkiksi tuning-paja Zender loihti autosta kaksipaikkaisen avon, kun taas toinen saksalaisfirma keksi tehdä Corradosta shooting-brake tyylisen sporttifarmarin.
MAG Magnumin luonnospiirros. Kuva: MAG.
Kyseinen yritys, eli MAG Marold Automobil- und Anlagentechnik GmbH kuului 1980-luvun lopulla Josef A. Maroldille, joka oli aiemmin työskennellyt insinöörinä Saksan Osnabrückissä toimineella Karmannilla. Se oli maineikas koriräätäli, joka vastasi vuosikymmenten ajan mm. Volkswagenin avomallien valmistuksesta. Karmann huolehti myös Corradon tuotannosta, joten Volkkarin urheilucoupé oli varsin luonteva kohde Maroldin uusille ideoille.
Josef A. Marold firmoineen luonnosteli paperille farmarikorisen Corradon, jota he eivät kuitenkaan tehneet itse. Valmistus ulkoistettiin sen sijaan yhdelle aikansa kuuluisimmista saksalaisista tuning- ja koripajoista, eli Schenefeldissä toimineelle SGS Styling Garagelle. Sen johtohahmo Chris Hahn oli jo nuorella iällä luonut mm. Mercedeksen S-luokan malleista överiksi vedetyllä luksuksella silattuja yksittäiskappaleita, joita erityisesti arabisheikit rakastivat.
MAG Magnumin suunnittelupiirros. Kuva: MAG.
Niihin verrattuna Magnumiksi nimetty farkku-Corrado oli hyvin hillitty ilmestys. Auto oli keskipilariin asti identtinen tavallisen Corradon kanssa, mutta takaosa oli Maroldin omaa designia. Hänen firmansa jyrsi CAD-tekniikan avulla C-pilarien puumuotit, joiden päällä Hahnin sepät takoivat uudet koripellit muotoonsa. Kattopelti saatiin hyödynnettyä VW Passatista, ja takaluukun saranat lainattiin puolestaan Polosta.
Farmarikoriin sopivan malliset takavalotkin saatiin hyödynnettyä saman konsernin tuotteesta, eli B3-sukupolven Audi 80:stä. Magnumin kori oli käytännössä kokonaan uusi vahvistetuista B-pilareista varsin pystyihin C-pilareihin saakka, mutta kyseessä ei ollut pelkkä näyttelykappale. Magnumista saatiin tehtyä kaksiovisuudestaan huolimatta melko käytännöllinen pikkufarmari, jossa oli matala kuormauskynnys ja kahdessa osassa kaadettava takapenkin selkänoja.
MAG Magnumin prototyyppi. Kuva: MAG.
Saksan TÜV-katsastuslaitos tutki Maroldin luomuksen tarkemmin prototyypin avulla vuonna 1990, ja arvio oli varsin lupaava. Corradon korin vääntöjäykkyys oli heikentynyt muutostöiden vuoksi jonkin verran, mutta ero lähtökohtaan ei ollut merkittävä. Kun Magnumia ja tavallista Corradoa oli vertailtu niin epätasaisilla tienpinnoilla kuin moottoriteilläkin, sporttifarmarista ei löytynyt mitään negatiivista huomautettavaa. Chris Hahnille katsastusviranomaisten todistus merkitsi miehen omien sanojen mukaan kuin ritariksi lyömistä.
MAG Magnumin esitteitä. Kuva: MAG.
Kun MAG Magnum sai virallisen ensiesittelynsä, Chris Hahn ilmoitti ilmanvastuksen cw-kertoimeksi vain 0.308, ja tavaratilan maksimivetoisuudeksi kerrottiin 490 litraa Corradon tilaa säästävän yhdystukiakseliston myötä. Kahdessa osassa kaadettavan takaistuimen selkänojan lisäksi Magnumissa oli tavallisen Corradon tavoin myös oma paikkansa ensiapulaukulle sekä varoituskolmiolle takaselkänojan keskellä.
MAG Magnum. Kuva: Turo Leppänen.
Auton valmistusmääräksi kaavailtiin 100 yksilöä, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Reilut 35 vuotta sitten farmarilla oli vielä työkalun maine, ja kaksioviset shooting braket olivat jääneet vain muutamien merkkien harvinaisuuksiksi. Tuolloin esimerkiksi farkkukorisen Ford Escortin sai Saksassa viisiovisen viistoperän hinnalla, joten harva asiakas oli valmis maksamaan farmari-Escortin hintalappua vastaavaa summaa Corradon muuttamiseksi shooting brakeksi.
Niinpä MAG Magnumeita tehtiin lopulta vain kaksi kappaletta. Ne molemmat päätyivät jossakin vaiheessa USA:han, mutta toinen auto on sittemmin palannut isiensä maille Saksaan. Tutustuimme siihen tarkemmin Essenin Retro Classics -klassikkoautonäyttelyssä, jossa erikoisen oloinen Corrado sai yhden jos toisenkin näyttelykävijän epäilemään näkökykyään.
MAG Magnum. Kuva: Turo Leppänen.
160-heppaisella ns. G-ahdetulla 1,8-litraisella neloskoneella varustettu sporttifarkku on edelleen erinomaisessa kunnossa, ja se painaa muutostöistä huolimatta nykyautoihin verrattuna höyhenenkevyet 1155 kiloa. Niinpä teho-painosuhde on nykypäivänäkin kunnossa, ja hintalapussakin komeilisi luultavasti varsin muhkea summa, jos Magnum ilmestyisi joskus myyntiin. Uutena farkku-Corradon muutostöistä piti pulittaa noin 22 000 Saksan markkaa, ja päälle tuli vielä tavallisen Corradon noin 42 500 markan ostohinta.
NOMOS Glashütte esitteli yksittäisen, mutta sitäkin onnistuneemman lisäyksen Worldtimer-mallisarjaan.
Watches and Wonders -messuilla Genevessä esiteltiin tämän vuoden kellouutuuksia useiden kymmenien kellomerkkien toimesta, joista yksi kiinnostavimmista oli NOMOS Glashütte. Tällä kertaa relevanteimmaksi uutuudeksi saksalaiselta kellonvalmistajalta näin suomalaisesta perspektiviistä nousi yksi ainoa kello, sillä vuosi sitten Watches and Wondersissa esitelty Worldtimer-mallisarja täydentyi tämän vuoden messuilla valkotauluisella mallilla.
Club Sport neomatik Worldtimer
Worldtimer on viimeisen vuoden ehkä suurimpia yllättäviä hittimalleja, jonka rajoitetun erän mallisarjat on myyty nopeasti loppuun, jonka lisäksi perusmallisto on myynyt tasaisesti. Kun tähän yhdistää Nomosin dna:han koodatun valkoisten kellotaulujen suosimisen, oli vain ajan kysymys milloin Worldtimeriin tuodaan valkotauluinen malli.
Club Sport neomatik Worldtimer -perusmallisto vuonna 2026 Watches and Wonders -messujen jälkeen.
Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä esitelty uutuus on kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus, joka nousi kerralla suosikikseni. Vaikka musta ja valkoinen eivät ole varsinaisesti värejä sanan varsinaisessa merkityksessään, on valkoinen kellotaulu yksi kellomaailman klassikko, jota on viime vuosina ja vuosikymmeninä käytetty kitsaasti. Sen takia valkoinen kellotaulu yhdistettynä kiillotettuun teräskuoreen on suorastaan raikas tuulahdus.
Worldtimerin idea on itsessään simppeli, eli voit nähdä yhdellä vilkaisulla paljon kello on kotiajassa ja siihen sidottuna muilla 23 aikavyöhykkeellä, jonka lisäksi kellossa on GMT-toiminto pikkutauluna, johon voit valita haluamasi kellonajan 24 tunnin asteikolla, jossa on myös päivä- ja yöindikaattori. Aikavyöhykkeiden vaihtaminen tapahtuu kellonkuoren sivussa olevan painikkeen avulla, jonka käyttö on loogista.
Toiminnallisuudet on toteutettu DUW 3202-inhouse-koneistolla, joka tarjoaa kellolle 42 tunnin käyntivaran. Koneiston toimintaa voi halutessaan seurata safiirilasin läpi, sillä NOMOS Glashütten yksi asiakaslähtöinen piirre on se, kellon voi useissa tapauksissa ostaa teräs- tai safiiritakakannella. Ja jos myöhemmin haluaa vaikka vaihtaa toisenlaisen takakannen, se on tehty mahdollisimman helpoksi.
Worldtimer toimitetaan Nomosin taittolukollisella sport-teräsrannekkeella, joka on tehty saksalaisella pedanttisuudella. Kolmilinkkisen rannekkeen keskipalat on kiillotettuja, joka tuo arvokkuutta harjatuille reunapaloille. Rannekkeessa on pikakiinnitteiset jousitapit, joten sen voi vaihtaa helposti ilman työkaluja. Toisena rannekevaihtoehtona on harmaa tekstiiliranneke.
Yhteenveto
Worldtimer on mainio osoitus siitä, miten kerralla hyvin suunniteltua kellomallia voi täydentää vaikka yksi malli kerrallaan. Lopputulos on käyttäjänsä kannalta mainio, sillä kello tuntuu 40 millimetrin kokoisena ja maltillisesti 9,9 millimetrin paksuisena ranteessa hyvältä, sujahtaen huomaamattomasti hihan alle. Kellon korkeus on korvakkeen päästä päähän on 48 millimetriä, joka istuu reilun 17 sentin ranteeseeni hyvin. Ja mikä tärkeintä, tyyli on kohdallaan niin miehen kuin naisen ranteessa.
Valkotauluisen Worldtimerin hinta teräsrannekkeella ja terästakakannella on 3960 euroa. Safiiritakakannella kellon hinta on 4260 euroa. Tekstiilirannekkeella kellon hinta on 180 euroa edullisempi. Mallin suosiosta kertoo se, että tehtaan tilausajat ovat venyneet ja Suomeen toimitetut kappaleet on myyty heti niiden tultua varastoon.
Saatavuutta voi tiedustella valtuutetuilta jälleenmyyjiltä, joita ovat Aseman Kello ja Hovisepät.
Watches and Wondersin suurimpia iloisia yllätyksiä oli Cartier Roadster -kellomalliston paluu.
Ranskalaista luksusmerkki Cartieria ei ensimmäisenä yhdistetä autourheilumaailmaan, mutta kun asiaa laajentaa klassikkoautoihin, myös niihin urheilullisiin, on yhtälössä yht’äkkiä järkeä. Tähän lopputulokseen päädyttiin aikoinaan myös Cartierilla, sillä luksusmerkki esitteli vuonna 2001 omaleimaisen Roadster-kellomalliston. Vaikka Roadster oli tuotannossa vain kymmenisen vuotta, jätti se pysyvän jäljen eleganttien autohenkisten kellojen ystävien mieliin ja sydämiin.
Vuonna 2026 oli iloisen jälleennäkemisen aika.
Cartier Roadster vuonna 2026
Ensin on todettava, että Roadster on edelleen tunnistettava Roadster. Tonneau-muotoa mukaileva kellonkuori, ajovalon muotoinen päivyrikokonaisuus, sekä vanhempien autojen jäähdyttimen korkkia muistuttava vetonuppi ovat edelleen tallella. Samoin nopeusmittaria muistuttava kellotaulu ulkokehän roomalaisilla indekseillä on niin kuin pitääkin. Kaikesta huokuu, että Cartier on halunnut modernisoida Roadsterin hienovaraisesti, aivan kuten klassikkoautojen restaurointikin tulee tehdä alkuperäisyyttä kunnioittaen.
Roadster esiteltiin kahdessa koossa yhteensä seitsemän eri kellomallia, joista isokokoisia malleja (47 x 38 millimetriä) neljä ja keskikokoisia malleja (42,5 x 34,9 millimetriä) kolme. Kaikissa malleissa on Cartierin patentoima rannekkeen QuickSwitch-pikakiinnitysmekanismi, jonka toimivuutta on helppo kokeilla, sillä kellojen mukana toimitetaan vaihtoranneke.
Voimanlähteinä toimivat Cartierin omat koneistot (isoissa MC 1847 ja keskikokoisissa MC 1899), jotka molemmat tarjoavat noin 40 tunnin käyntivaran. Positiivista on kellojen sadan metrin vesitiiveys, joten Roadster ranteessa voi huoletta vaihtaa kesken matkan klassikkoautosta vaikka Rivan kyytiin.
Automaailman fiilis jatkuu kellonkuorta katsoessa, sillä etenkin sivuprofiili näyttää samaan aikaan veistokselliselta ja virtaviivaiselta, aivan kuin se olisi testattu tuulitunnelissa. Muotoilu antaa olettaa, että kellon istuvuus rannetta vastaan on kohdallaan ja ohuen profiilin ansiosta (keskikokoisessa 9,7 millimetriä ja suuressa 10,06 millimetriä) Roadster sujahtaa tarvittaessa elegantisti hihansuun alle. Vaikka toisaalta kellon muotoilu henkii vahvasti sitä, että sen kuuluu olla esillä osoittaen samalla käyttäjänsä sivistynyttä kellomakua.
Koska kyseessä on Cartier, on Roadster tarjolla kummassakin kokoluokassa teräksisenä, teräskultaisena tai kultaisena, vaalealla kellotaululla ja kuorimateriaalin mukaisilla rannekkeilla (ja alligaattorinnahkaisilla vaihtorannekkeilla). Näiden kuuden mallin lisäksi mallistosta löytyy seitsemäs, suuriin teräskuoriin paketoitu sinitauluinen Roadster teräs- ja kumirannekkeilla. Kultakuorisia malleja valmistetaan rajoitettu erä.
Hinta ja saatavuus
Suomi-hinnat ovat vielä vahvistamatta, mutta keskikokoisen teräsmallin hinta on US-hinnoista muunnettuna noin 7900 euroa ja suurikokoisten teräsmallien (valkoinen ja sininen) hinnat ovat noin 8700 euroa. Teräskultaisten ja kultaisten mallien hintataso on samalla kaavalla noin 15700 euroa (keskikokoinen) ja 17100 euroa (suuri). Tarkat hinnat ja saatavuustiedot tarkentuvat myöhemmin.
Yhteenveto
Cartier Roadster on samaan aikaan sporttinen ja elegantti, sekä oikealla tavalla persoonallinen kellomallisto, joka herättää takuulla keskustelua. Tyylin osalta Roadster toimii samanhenkisenä vaihtoehtona Santos de Cartierille, kuitenkin selkeästi erilaisena kellotuotteena. Roadsterissa toteutuu ainakin yksi klassikkokellon määritelmä, sillä se on helposti tunnistettavissa omaksi itsekseen.
Volvo Cars on käynnistänyt uuden, täyssähköisen EX60-mallinsa tuotannon Ruotsissa. Ensimmäiset asiakastoimitukset alkavat alkukesästä.
Uusi Volvo EX60 valmistetaan Torslandassa, Göteborgin lähellä majailevalla Volvon päätehtaalla, ja se on Volvon ensimmäinen täyssähköinen auto, joka on suunniteltu, kehitetty ja valmistettu kokonaan Ruotsissa. Tämä on merkittävä virstanpylväs sekä Volvolle että ruotsalaiselle autoteollisuudelle.
Vahva kysyntä yllätti valmistajan
Tilausmäärä on ylittänyt kaikki odotukset. Volvo ilmoitti jo hieman ennen tuotannon käynnistymistä kasvattavansa EX60:n tuotantomääriä vuodelle 2026, sillä kysyntä etenkin Ruotsissa ja Saksassa ylitti selvästi yhtiön omat ennusteet. Käytännössä kaikissa Euroopan tärkeimmissä markkinoissa vähittäismyyntitilauksien määrä nousi huomattavasti sisäisiä arvioita korkeammaksi.
Kysynnän myötä Volvo suunnittelee pitävänsä Torslandassa tehtaan auki yhden ylimääräisen viikon tänä kesänä – ensimmäistä kertaa tehtaan historiassa. Tilauskirjat avautuvat myös Yhdysvaltain ja Aasian markkinoille myöhemmin tänä keväänä.
Mitä EX60 tarjoaa?
EX60 on täyssähköinen keskikokoinen SUV, joka kilpailee suoraan oman sisarmallinsa XC60:n kanssa – ja on hinnoiteltu samalle tasolle XC60:n ladattavan hybridin kanssa.
Mallin teknisiä tietoja lyhyesti:
Toimintamatka: jopa 810 km (WLTP)
Latausaika: 10–80 % vain 16 minuutissa 400 kW:n laturilla
Valmistusmaa: Ruotsi, Torslanda
Volvon toimitusjohtaja Håkan Samuelsson kommentoi tuotannon käynnistymistä toteamalla kyseessä olevan tärkeä virstanpylväs sekä yhtiölle että Ruotsille, ja kertoi tavoitteena olevan laadukkaan tuotannonohjauksen vakiinnuttaminen siten, että EX60 toimii kannattavana kasvuveturina tulevina vuosina.
Taustalla miljardi-investoinnit
Torslandaan on viime vuosina investoitu merkittävästi – noin 10 miljardia Ruotsin kruunua. Tehtaalle on rakennettu muun muassa megavaluominaisuudet, uusi akkukokoonpanotehdas sekä peruskorjattu maalausosasto ja loppukokoonpanolinja. Investoinnit tehtiin nimenomaan EX60:n ja tulevien sähköautojen valmistusta silmällä pitäen.
Volvo uskoo EX60:n myös tukevan laajemmin Ruotsin taloutta – tuotantomäärien kasvaessa mallista voi tulla arvolgtaan yksi Ruotsin suurimmista vientituotteista.
Toimintamatka on alustava ja perustuu WLTP-testausolosuhteisiin. Todellinen toimintamatka vaihtelee käyttöolosuhteiden mukaan. Latausajat voivat vaihdella muun muassa lämpötilan ja akun kunnon mukaan.
Volkswagen julkaisi jo muutama viikko sitten ensimmäisen tiiserin kattavasti faceliftatusta ID.3:sta, joka saa myös uuden Neo-nimen. Nyt vuorossa oli auton virallinen esittely lopullisten kuvien ja tietojen kera.
ID.3:n perusmuodot ovat ennallaan, mutta keulaan on tuotu vastaavaa tyyliä kuin pikapuoliin lanseerattavassa ID. Polossa. Tämä tarkoittaa sähkötekniikan korostamisen sijasta perinteisempää Volkkaria, jolloin ulkoiset erot polttomoottorimallistoon ovat varsin pieniä. ID.3 Neon keulalla on nyt entistä paksumpi ledinauha, joka antaa keulalle polttomoottorimallien kaltaisen maski-ilmeen.
VW ID.3 Neo. Kuva: Volkswagen.
Etupuskurikin on laitettu uusiksi, ja ID.3:n katto sekä pilarit eivät ole enää oletusarvoisesti mustia. Takakontin kansikin on nyt vakiona korinvärinen, jolloin sähkö-hatchbackin tyyli on lähempänä esimerkiksi Golfia. Yksivärisyyden myötä auto näyttää ainakin valmistajan mukaan entistä pidemmältä ja matalammalta. ID.3 Neon suurimmat uudistukset löytyvät kuitenkin sisustan puolelta, joka on saanut ansaittua kritiikkiä halvoista materiaaleistaan ja hankalasta käytettävyydestään.
VW ID.3 Neo. Kuva: Volkswagen.
Asiakkaat ovat kovasti toivoneet perinteisten nappien paluuta, joten niitä löytyy nyt niin ratista kuin keskikonsolistakin. Lisäksi kojelauta on muotoiltu uusiksi, ja materiaalit ovat entistä laadukkaampia. Keskikonsolikin on kasvanut leveyttä, ja se on myös aiempaa korkeammalla. Uuden kaksipuolaisen ratin takana komeilee vihdoinkin kunnollinen mittaristonäyttö aiemman miniruudun sijasta, ja mittaristoon saa myös halutessaan 1980-luvun Volkkareita muistuttavan mittarinäkymän digitaalisesti luotuna.
VW ID.3 Neo. Kuva: Volkswagen.
Mittaristonäyttö on 10,25-tuumainen, kun taas keskiruudulla on mittaa 12,9 tuuman verran. Kosketusnäytön grafiikatkin on laitettu uusiksi, ja valikkorakennetta on yksinkertaistettu samaan malliin kuin tulevassa ID. Polossa. Innovision-niminen tietoviihdejärjestelmä tuo mukanaan myös integroidun sovelluskaupan, joka tarjoaa mahdollisuuksia niin videoiden striimaamiseen kuin pelaamiseen tai vaikkapa auton lataukseen.
Lisävarustetarjontaan kuuluvat puolestaan mm. lisättyä todellisuutta hyödyntävä tuulilasin heijastusnäyttö, panoraamakatto, hieronnalla ja muistitoiminnoilla varustetut etuistuimet sekä Harman Kardonin äänentoistojärjestelmä. Ajoavustinpuolella saatavilla on esimerkiksi Connected Travel Assist -järjestelmä lisähintaan tarjottavalla liikennevalojen tunnistuksella ja Park Assist Pro -pysäköintiavustin muistitoiminnolla.
VW ID.3 Neo. Kuva: Volkswagen.
ID.3 Neoa myydään kolmena eri tehoversiona, joissa on eroja myös akkukapasiteetin suhteen. Entry-niminen perusmalli tarjoaa 170 hevosvoimaa ja 50 kWh:n akun, kun taas keskitason Mid-versiossa on 190 heppaa ja 58 kWh:n akku. Huipputasoa edustavassa High-mallissa on puolestaan 231 hevosvoimaa ja 79 kWh:n akku, jonka pitäisi mahdollistaa WLTP-standardin mukaan mitattu 630 kilometrin toimintasäde.
VW ID.3 Neo. Kuva: Volkswagen.
Entryn ja Midin latausteho on parhaimmillaan 105 kW, kun taas High-mallin vastaava lukema on 183 kW. ID.3 Neo on saanut myös kaksisuuntaisen latauksen, ja varustetasoina palvelevat Trend, Life sekä Style. Auton ennakkomyynti on alkanut monissa Euroopan maissa, ja ID.3 Neo on Suomessakin jo tilattavissa hieman yli 35 000 euron lähtöhintaan. Myöhemmin tulossa on myös tehokkaampi seuraaja ID.3 GTX:lle, joka saattaa vihdoinkin saada polttomoottorisporteista tutun GTI-nimen.
Italialaisen elämäntyylin lipunkantaja Bulgari esitteli Watches and Wondersissa 37 millimetrin kokoiset Octo Finissimo -kellomallit.
Kuten moni lukija tietää, olen Bulgarin suuri ystävä. Olen aikoinaan omistanut luksusmerkin Octo Roma -kellomallin edellisen sukupolven version, joka oli Octo Finissimoa pelkistetympi ja edullisempi vaihtoehto ranteeseen. Lisäksi sen istuvuus kokonsa puolesta oli Finissimoa parempi.
Kaikki nämä vuodet olenkin salaa toivonut, että tulisipa Octo Finissimosta pienempi versio ja vielä titaanisena, sillä se täyttäisi osaltani kaikki täydellisen kellon kriteerit. Ja nyt Bulgari sen teki.
Bulgari Octo Finissimo 37
Bulgari esitteli Genevessä Watches and Wondersissa 37 millimetrin kokoisia Octo Finissimo -kellomalleja, titaanisena ja keltakultaisena. Näiden lisäksi esillä oli samaan kokoluokkaan sijoittuva minuuttirepeteeri, jolla Bulgari osoitti osaavansa ohuiden koneistojen lisäksi myös monimutkaisten komplikaatioiden sullomiseen pienempiin kuoriin. Mutta tässä artikkelissa keskitymme “perus-“Finissimoon, joka on kaikkea muuta kuin “perus”.
Bulgari Octo Finissimo esiteltiin kahtena versiona houkuttelevassa 37 millimetrin kokoluokassa.
Kellonkuoren koko on mainittu 37 millimetriä, jonka lisäksi kello on myös äärimmäisen ohut. Tarkemmin sanottuna kuoret (niin titaani kuin kultainen) ovat vain 6,45 millimetrin paksuisia, joten kello on kuin toinen iho. Sama ohut rakenne toistuu rannekkeissa, jotka ovat olleet aina Bulgarin yksi vahvuus, erottamaton osa kellon designia ja ikäänkuin kellonkuoren suora jatke ranteen ympäri. Rannetta kohti hienovaraisesti kapenevat rannekkeet ovat samaa materiaalia kuorimateriaalin kanssa ja niissä on perhoslukko turvapainikkeilla.
Uuden Octo Finissimo 37 -malliston myötä Bulgari esitteli myös uuden mikroroottoriin perustuvan ultraohuen koneiston (BVF 100), joka käy kolmen hertsin taajuudella (21600 puoliheilahdusta tunnissa) tarjoten kellolle noin 72 tunnin käyntivaran. Koska Octo Finissimo edustaa Bulgarin vahvaa käsityöperinnettä, on koneistoon tehty erilaisia viimeistelyjä käsin, joita voi ihailla safiirisen takakannen läpi. Mikroroottorin vetopaino on tehty platinasta. Vetonuppi on ruuvilukittava ja vesiitiiveyttä on 30 metriä.
Hinta ja saatavuus
Octo Finissimo 37 -kellot tulevat saataville kesän aikana, jolloin niitä voi tiedustella Suomessa Bulgarin valtuutettuna jälleenmyyjänä toimivan Lindroosin Kämp Gallerian myymälästä. Titaanimallin hinta on 17700 euroa ja keltakultaisen kellomallin hinta on 50700 euroa.
Yhteenveto
37 millimetrin kokoluokan myötä Bulgari on päivittänyt moderniksi klassikoksi nousseen Octo Finissimo -kellomalliston entistä houkuttelevammaksi, sillä nyt se soveltuu entistä useampaan ranteeseen. Voidaan aiheellisesti todeta, että Octo Finissimo on astunut unisex-maailmaan. Materiaalivalinnat puolestaan näyttävät kellomalliston kaksi eri puolta, sillä titaaninen malli on erittäin kevyt ja vähäeleinen, kun taas keltakultainen malli näkyy ja tuntuu ranteessa.
Henkilökohtaisella tasolla titaanimalli on juuri sitä, mitä lääkäri määrää. Brändi on kohdallaan, design on kohdallaan, koko on kohdallaan, materiaali on kohdallaan. Kaikki on kohdallaan.
TAG Heuer esitteli Watches and Wondersissa kauan odotetun Monacon inhouse-koneistolla, jossa on alkuperäisen kellomallin tapaan vetonuppi vasemmalla ja ajanoton painikkeet kellonkuoren oikealla puolella.
Tähän asti TAG Heuerin Calibre 11 -mallisarja on ollut lähinnä alkuperäistä edustava uudelleentulkinta vuonna 1969 esitellystä Monaco-automaattikronografista, jonka teki ikoniseksi näyttelijä Steve McQueen vuonna 1971 julkaistun Le Mans -elokuvan myötä. Elokuvassa Steve McQueenin ranteessa oli sinitauluinen Heuer Monaco 1133B -kronografi, johon liittyy historiallinen anekdootti, jossa tarinankerronta on ottanut pieniä vapauksia historiallisesta tarkkuudesta.
Vasemmalla originaali vuonna 1969 valmistettu Heuer Monaco 1133B ja oikealla TAG Heuerin aikakaudella valmistettu Calibre 11 -mallisarjan versio.
Maailman ensimmäiseksikin automaattikronografiksi mainitun Monacon ensimmäisissä tuotantokappaleissa vuonna 1969 oli sisällä Calibre 11 -koneisto, joka korvautui nopeasti seuraavana vuonna paremman korkeamman käyntitaajuuden ja paremman käyntitarkkuuden omaavalla Calibre 12 -koneistolla, joka oli myös Steve McQueenin käyttämän Monaco 1133B:n sisällä. Historiallisessa mielessä valtaosa 1133-sarjan Monacoista valmistettiin Calibre 12 -koneistoilla, mutta tästä huolimatta Steve McQueen -malliksi leimautuneeseen Monacoon yhdistetään nimenomaisesti Calibre 11, ei 12.
Kun hongkongilainen teknologiayritys TAG Group (joka valmisti mm. turboahtimia osittain omistamalleen F1-talli McLarenille) vuonna 1985 osti Heuerin, muodostui tästä yhtälöstä kellonvalmistaja TAG Heuer. Yhdistymisen jälkeen valmistetuissa Monacoissa käytettiin kahta logoa, joista Heuer varattiin niihin malleihin, joissa käytettiin alkuperäistä 1133:ssa esiteltyä nuppijaottelua. Muissa Monaco-malleissa kellotaulussa oli TAG Heuer. Tämä logokäytäntö jatkui myös vuodesta 1999 eteenpäin, jolloin TAG Heuer myytiin LVMH:lle.
Kunnes tilanne muuttui huhtikuussa 2026.
TAG Heuer Monaco Chronograph
TAG Heuer esitteli Genevessä Watches and Wondersissa uudistuneen Monaco-malliston, jossa yhdistyy alkuperäinen nuppijaottelu ja TAG Heuerin inhouse-automaattikronografikoneisto 80 tunnin käyntivaralla ja 1/4-sekunnin ajanottotarkkuudella. Kokonaisuus on paketoitu 39 millimetrin kokoiseen ja 13,9 millimetrin paksuiseen Grade 5 -titaanikuoreen.
Kellon naarmuuntumaton safiirilasike on hieman kohollaan kellonkuoresta tuoden kelloon ripauksen menneiden (hyvien) aikojen fiilistä. Myös kellon takakansi on tehty safiirista, jonka läpi voi tarkkailla koneistoa ja sen toimintaa.
Titaanisella perhostaittolukolla varustettu perforoitu nahkaranneke on aiempaa jämäkämpi, joka vaatii hieman aikaa muotoutuakseen. Monaco istuu reilun 17 senttimetrin kokoiseen ranteeseen moitteetta, sillä kellonkuori on aiempaa hieman ohuempi ja integroidun koneiston myötä kellon painojakauma on tasapainoinen. Arkikäyttöä ajatellen Monacossa on mainio 100 metrin vesitiiveys, joten kyseessä on huoleton kokonaisuus.
TAG Heuer Monaco Chronograph -mallistossa on julkaisuvaiheessa kolme eri värivaihtoehtoa; vihreä, mustakulta ja sininen, joista viimeisintä pidetään uutena Steve McQueen -mallina. Onhan kyseessä visuaalisesti mahdollisimman tarkka uudelleenversiointi alkuperäisestä 1133B-mallista, jonka lisäksi kyseessä on samalla ainoa uutena ostettava malli. Nimittäin, Calibre 11:nä tunnettu Steve McQueen -malli on uuden malliston myötä poistunut tuotannosta.
Toisin sanoen jos mielesi halajaa Heuer-tauluista McQueen-Monacoa, ovat viimeiset kappaleet jo jälleenmyyjien hyllyissä, eikä lisää tule. Toisaalta modernisoitu Monaco alkuperäisellä nuppijaottelulla ja inhouse-koneistolla osoittaa sen, että TAG Heuer on ansainnut logonsa ikonisimman kellomallinsa kunniapaikalle.
Uudistunut Monaco-mallisto on paljon vartija, sillä alkuperäistä designia yhdistettynä omaan koneistoon on odotettu pitkään. Aika näyttää miten puristit ottavat uudistukset vastaan, etenkin kun kellotaulussa lukee Heuerin sijaan TAG Heuer. Uutuuksiin voi tutustua fyysisesti Helsingissä TAG Heuer -putiikissa. Vihreän ja sinisen kellomallin hinta on 9300 euroa ja mustakultaisen hinta on 13000 euroa.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi me ja kumppanimme käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille ja kumppanimme mahdollisuuden käsitellä henkilötietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla, ja näyttää (ei-)personoituja mainoksia. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Napsauta alta hyväksyäksesi yllä olevat tai tehdäksesi tarkkoja valintoja. Valintasi koskevat vain tätä sivustoa. Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa, mukaan lukien suostumuksesi peruuttaminen, käyttämällä evästekäytännön vaihtopainikkeita tai napsauttamalla näytön alareunassa olevaa suostumushallintapainiketta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
