Koti Blogi Sivu 2

Porsche esitteli historian ensimmäisen avomallisen 911 GT3:n – uudessa S/C:ssä vaparikoneen laulu kuuluu vielä komeammin

Porsche 911:n GT3-versio on suunniteltu ajettavuuden ja ratakäytönkin ehdoilla, joten rakenteeltaan vähemmän jäykkä ja painavampi avoversio ei kuulosta lähtökohtaisesti kovin hyvältä idealta. Nyt Porsche esitteli kuitenkin historian ensimmäisen GT3-avon, joka tottelee S/C-lisänimeä.

911-malliston uusin lisäys on tehty hieman vastaavalla reseptillä kuin muutaman vuoden takainen S/T, eli keitokseen on otettu mukaan ainesosia kilpa-automaisesta GT3 RS:stä, mutta S/C:n vaihteistoksi on tarjolla ainoastaan kuusipykäläinen manuaali GT3 RS:n kaksoiskytkinlaatikon sijasta.

Porsche 911 GT3 S/C
Porsche 911 GT3 S/C. Kuva: Porsche.

S/C:n etulokasuojissa ei ole GT3 RS:n kaltaisia ilmanpoistoaukkoja, mutta lokasuojien takareunat ja ovet ovat kuitenkin ”sisäänvedettyä” mallia GT3 RS:n ja S/T:n tavoin. Autossa on myös ilma-aukoilla varustettu nokkapelti, pulleat takalokasuojat ja pieni Gurney-lippa GT3 Touringin kaltaisen, sähköisesti esiin nousevan takaspoilerin päällä.

Porsche 911 GT3 S/C
Porsche 911 GT3 S/C. Kuva: Porsche.

Avomalliseen GT3:een saa myös hiilikuituiset kuppipenkit, joiden selkänoja on taittuvaa mallia takaosastolle pääsyn helpottamiseksi. Sinne tarjotaan autoon räätälöityjä säilytyslaatikoita etutavaratilan laajentamiseksi. Vakiopenkit ovat kuppi-istuimia arkiajossa käytännöllisemmät sporttijakkarat, jotka on verhoiltu rei’itetyllä nahalla. Ratti on perinteistä täysin pyöreää mallia, ja käynnistäminenkin tapahtuu avaimen eikä starttinapin kautta.

Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla
Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla. Kuva: Porsche.

Avaimen kääntö herättää henkiin GT3:sta tutun nelilitraisen vapaasti hengittävän bokserikuutosen, joka on saanut GT3 RS:n nokka-akselit. Tästä huolimatta teholukema on GT3:sta tuttu 510 hevosvoimaa RS:n 525 hepan sijasta. Vaparikoneen laulua voi avossakin kuunnella 9000 kierrokseen asti, ja sävellajeja kelpaa sovitella käsin hämmennettävän vaihteiston kautta.

Vaikka S/C:ssä on jäykisteiden vuoksi raskaampi avokori ja 12 sekunnissa sulkeutuva sähkökatto, auto ei paina paljon enemmän kuin umpikattoinen GT3 Touring. S/C:n massaksi kerrotaan 1507 kiloa, kun taas GT3 Touringin kohdalla vaaka pysähtyy 1469 kilon lukemaan. Suorituskykyään ei ole kärsinyt ainakaan paperilla, koska avoversio kiihtyy manuaalivaihteisen umpi-GT3:n tavoin 3,9 sekunnissa nollasta sataan. Huippunopeus on puolestaan samat 312 km/h kuin GT3 Touringissa.

Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla
Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla. Kuva: Porsche.

S/C:n painoa on saatu säästettyä mm. hiilikuituisilla korinosilla, hiilikuitukeraamisilla PCCB-jarruilla ja keskimuttereilla varustetuilla magnesiumvanteilla. Lisäksi esimerkiksi takakallistuksenvaimennin on tehty hiilikuidusta, ja autossa on edessä päällekkäisillä kolmiotukivarsilla toteutettu jousitus muiden GT3-mallien tavoin.

Muutaman vuoden takaisen 911 S/T:n valmistusmäärä rajattiin 1963 yksilöön, mutta uusi GT3 S/C on tavallinen tuotantomalli ilman rajoituksia. Joukosta erottautumiseksi autoon voi tilata Porschen Exclusive Manufaktur -yksilöintiosaston ideoiman Street Style -paketin, joka pitää sisällään etulokasuojien ja helmojen raidat vanteiden kanssa samassa sävyssä.

Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla
Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla. Kuva: Porsche.

Jarrusatulat ovat puolestaan kullanväriset, ja Street Stylen ruutukuvioinen sisusta on kuin aikamatka 1970-luvulle. Paketin mukana tulee myös täysnahkainen kojelauta sekä avosyisestä puusta valmistettu vaihdekepin nuppi. Uutuudelle on julkaistu myös Suomessa jo hinnat, jotka alkavat rapsakasti reilusta 512 000 eurosta ennen lisävarusteita.

Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla
Porsche 911 GT3 S/C Street Style -paketilla. Kuva: Porsche.

House of Brands uudisti johtoaan

Luksuskelloihin keskittynyt House of Brands uudisti johtoaan, jonka yhteydessä Panerain entinen toimitusjohtaja Jean-Marc Pontroué aloittaa Breitlingin uutena toimitusjohtajana.

House of Brands on uusin luksuskelloihin keskittynyt konserni, johon kuuluvat Breitling, Universal Genève ja Gallet. Konsernin rakentaminen on henkilöitynyt pitkälti Breitlingin pitkäaikaiseen toimitusjohtajaan, Georges Kerniin, joka on toiminut myös House of Brandsin toimitusjohtajana. Nyt tämä kaksoisrooli on purettu ja kullekin kellomerkille on nimitetty oma toimitusjohtaja. Uudistuksen myötä Georges Kern keskittyy jatkossa House of Brandsin toimitusjohtajan tehtävään.

Georges Kern on House of Brandsin toimitusjohtaja.

Breitling

Tunnetuin rekrytointi on vuosikymmenien mittaisen uran Richemont-konsernissa tehnyt Jean-Marc Pontroué, joka toimi aiemmin Panerain toimitusjohtajana vuosina 2018-2025. Ennen Paneraita Pontroué toimi Roger Dubuisin (2011-2018) toimitusjohtajana ja Montblancin johtajana (2000-2011) vastaten erityisesti kelloliiketoiminnan kehittämisestä. Tähän ajanjaksoon ajoittui Richemontin tekemä kello- ja koneistovalmistaja Minervan ostaminen ja sijoittaminen Montblancin siipien suojaan.

Universal Genève

House of Brandsin toinen kellomerkki on vuonna 1894 perustettu Universal Genève, jonka vyöltä löytyy maailman ensimmäisen kronografirannekello vuodelta 1917. Suomalaisittain kiinnostava historiaknoppi on se, että UG:n yksi tunnetuista käyttäjistä on Nina Rindt, jonka käyttämä UG:n kronografi näkyi Formula 1 -kilpailujen varikoilla, kun hän oli seuraamassa miehensä (ja postuumisti F1-mestaruuden vuonna 1970 voittaneen) Jochen Rindtin kilpailuja.

Nina Rindtin historiallista merkitystä kellomerkille kuvastaa hienosti se, että Universal Genèven ensimmäisiin merkittäviin julkistuksiin Breitlingin alla kuului kuuden kronografin sarja, jonka esikuvana toimi juuri Nina Rindtin käyttämä kronografi.

Universal Genève siirtyi Breitlingin omistukseen joulukuussa 2023, jolloin Breitligin toimitusjohtaja Georges Kern otti vastaan myös UG:n toimitusjohtajuuden (CEO). House of Brandsin myötä kaikki kellomerkit ovat siirtyneet tai siirtymässä uuteen rakenteeseen konsernin alle, jonka myötä Kern siirtyi konsernin toimitusjohtajaksi (CEO) ja kellomerkkien johtamisesta vastaavat omat toimitusjohtajat. Universal Genèven toimitusjohtajana (Managing Director) toimii brändiuudistuksestakin vastannut Gregory Bruttin, joka on toiminut tehtävässä vuodesta 2024 alkaen. Tätä ennen Bruttin on toiminut johto- ja kehitystehtävissä Richemont-konsernissa ja sen omistamassa Roger Dubuisissa.

Gallet

House of Brandsin tuorein “kiinnitys” on maaliskuussa 2025 tehty Gallet, joka on perustettu Sveitsissä vuonna 1826. Etenkin ajanottoon suunniteltujen kellojen valmistajana Gallet edustaa samansuuntaista vauhdikasta ja seikkailullista dna:ta, kuin Breitling. Käytettiinhän Galletin kronografia vuonna 1903 mittaamaan Wrightin veljesten suorittaman maailman ensimmäisen moottoroidun lennon aikaa. Vuodesta 1856 aina 1970-luvun kvartsivallankumoukseen ja 1980-luvun Sveitsin frangin arvon laskusuhdanteeseen saakka Galletin vahvinta markkina-aluetta olivat Yhdysvallat, jossa valmistajan kelloja suositeltiin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumania myöten.

House of Brands on ilmoittanut Galletin lanseerauksen tapahtuvan syksyllä 2026 ja sitä johtaa toimitusjohtajana Breitlingin johtotehtävistä siirtynyt Erwan Rossignol.

Yhteenveto

Globaali luksuskellobisnes on murroksessa, jossa tällä hetkellä jaetaan kortteja uudestaan. Richemont luopui hiljattain Baume & Mercieristä ja markkinoilla huhutaan myös muista vastaavista peliliikkeistä. Pääomasijoittajien omistama House of Brands on samaan aikaan lähestynyt muuttuvaa markkinaa ostamalla perinteisiä, Ruususen unta nukkuvia kellomerkkejä, joita se lanseeraa isolla rahalla luksuskellomarkkinaan. Aika näyttää miten strategia toimii.

Kulta-Center on Junghansin valtuutettu jälleenmyyjä

Junghansin rannekelloja myydään Kulta-Centerin verkkokaupassa ja Tampereen myymälässä.

Saksalaisten “Leijona” kellomerkki Junghans on saanut Suomeen toisen jälleenmyyjän, kun Kulta-Center on ottanut valikoimiinsa kompaktin kattauksen Junghansin ydinmallistojen kelloja, jotka edustavat puhdaslinjaista ja graafista Bauhaus-tyyliä.

Junghansin tärkeimmät mallistot ovat Meister, Pilot ja Max Bill, joista ensimmäinen on valmistajansa syömähammas ja viimeisin ehkä se kaikista tunnetuin. Muita mallistoja ovat graafisesti leikittelevä FORM, teknologiaorientoitunut Performance, sekä sporttikellomallisto Sport, johon esiteltiin ehkä yllättäen alkuvuodesta muhkeat Aquaris-sukeltajankellot.

Kulta-Centerin aloitusvalikoiman edullisimpia kelloja edustavat Form C -kronografit, joissa voimanlähteenä on Rondan kehittämä kvartsikoneisto. 590 eurolla saa tyylikkään rannekellon nahkarannekkeella. Ilahduttavasti myynnissä on myös naisille suunnattuja pienempikokoisia Max Bill -kvartsikelloja, jotka sijoittuvat 825-925 euron hintahaarukkaan.

Junghans FORM C Chronograph
Jumghans Form C Chronograph on omaleimainen kronografi.

Aloitusvaiheessa keihäänkärkenä ovat 38 millimetrin kokoiset Max Bill -kellot automaatteina (ETA 2824-2 tai Sellita SW200-1) ja kvartseina, joiden hintahaarukka on 885-1445 euroa. Kokonaisuuden täydentävät Meister-sarjan kellot, joista yksi on 35 millimetrin kvartsimalli (1090 euroa) ja kaksi muuta 36 millimetrin automaattia (1590 euroa).

Junghans-kellojen ajantasainen valikoima löytyy Kulta-Centerin verkkokaupasta*. Nopean toimituksen kellot löytyvät jo myymälän valikoimista.

* Sisältää affiliate-linkin.

Supertähden entinen LaFerrari etsii uutta omistajaa – kirkuvan vihreällä hyperautolla on ajettu vain reilut 12 000 kilometriä

Brittibändi Jamiroquain johtohahmo Jay Kay tunnetaan myös kovan luokan autofriikkinä, jonka kokoelmaan on vuosien saatossa kuulunut monia Ferrareitakin. Yksi niistä on kirkkaanvihreä LaFerrari, joka etsii pian uutta omistajaa huutokaupassa.

Enzon seuraajana toiminutta LaFerraria valmistettiin vain 499 kappaletta, joista suurin osa on punaisia, mustia tai vaikkapa keltaisia. Jay Kay tilasi kuitenkin oman Ferrarinsa signaalinvihreänä, joka on totuttu näkemään ennemminkin Lamborghinin tai Porschen malleissa.

Ferrari LaFerrari
Ferrari LaFerrari. Kuva: RM Sotheby’s.

Korin vihreä sävy saa kontrastia perinteisen hopeanvärisistä viisipuolaisista vanteista, keltaisista jarrusatuloista sekä monista hiilikuituosista, ja väri-ilottelu jatkuu sisustan puolellakin. LaFerrarin kuppipenkit on verhoiltu mustan ja vihreän nahan yhdistelmällä, joka saa jatkoa myös kojelaudassa. Jopa turvavyön solkien ympäristöt on vuorattu vihreällä nahalla, joten tämä LaFerrari ei ole oikea valinta hillittyjen sävyjen ystäville.

Ferrari LaFerrari
Ferrari LaFerrarin sisusta. Kuva: RM Sotheby’s.

Se on kuitenkin ainoa tehtaan jäljiltä lähtenyt LaFerrari tällä väriyhdistelmällä, mikä houkuttelee varmasti keräilijöitä. Jay Kay piti autoa vuoteen 2019 asti, jolloin vihreä LaFerrari siirtyi toiselle brittiomistajalle. Neljä vuotta myöhemmin hyperauto myytiin Manner-Eurooppaan, ja se piipahti tämän vuoden alussa jopa Modenassa sijaitsevassa Enzo Ferrari -museossa järjestetyssä näyttelyssä.

Ferrari LaFerrari
Ferrari LaFerrari. Kuva: RM Sotheby’s.

Seuraavaksi Jay Kayn entinen LaFerrari etsii uutta omistajaa RM Sotheby’sin huutokaupassa, joka järjestetään huhtikuussa Monacossa. Auton mittarissa on vain hieman yli 12 000 kilometriä, ja hybridiakku on ehditty jo uusia. Ferrarin hinnan odotetaan nousevan 4-4,4 miljoonaan euroon, mikä alkaa olla normaalitasoa LaFerrarien kohdalla.

Ferrari LaFerrari
Ferrari LaFerrarin V12-moottori. Kuva: RM Sotheby’s.

Niiden hinnat ovat nousseet viime vuosina mukavasti, ja useita vähän ajettuja yksilöitä on myyty noin 4,5 miljoonan euron summalla. Alle 900 kilometriä ajettu musta auto meni äskettäin kaupaksi jopa noin kuudella miljoonalla eurolla, mutta ihan näin paljon Jay Kayn entisestä LaFerrarista tuskin maksetaan nimekkäästä ensimmäisestä omistajasta huolimatta.

Ferrari LaFerrari
Ferrari LaFerrari. Kuva: RM Sotheby’s.

Ferrari LaFerrari
Ferrari LaFerrari. Kuva: RM Sotheby’s.

Kuin origami pyörillä – uudessa Nissan Jukessa riittää teräviä taitoksia

Nissan Juke aiheutti muotoilullaan vähintään riittävästi parranpärinää, kun kompakti crossover lanseerattiin ensimmäistä kertaa markkinoille reilut 15 vuotta sitten. Persoonalliset linjat muuttuivat hieman helpommin sulateltaviksi Juken toisessa sukupolvessa, mutta kolmas Juke edustaa taas lähes radikaalia tyyliä.

Pelkästään sähköautona myytävän kolmannen sukupolven Juken ensimmäiset kuvat julkaistiin Nissanin kotimarkkinoilla Japanissa pidetyn tilaisuuden yhteydessä. Monet erehtyivät luulemaan uutuutta konseptiksi, mutta kyse on ihkaoikeasta tuotantoautosta, joka näyttää erikoisemmalta kuin moni tulevaisuutta luotaava tutkielma.

Uusi Nissan Juke
Uusi Nissan Juke. Kuva: Nissan.

Se on jo tiedossa, että uusi sähkö-Juke tehdään saman CMF-EV-nimisen perusrakenteen varaan kuin esimerkiksi Renault Scenic E-Tech, Alpine A390 tai Nissan Ariya. Teknisiä yksityiskohtia ei ole vielä kerrottu, koska globaali lanseeraus markkinoille on vuorossa vasta vuoden päästä keväällä. Sisustan kuviakaan ei ole vielä julkaistu, mutta ulkokuorta voidaan taivastella tai ihastella jo nyt.

Uusi Nissan Juke
Uusi Nissan Juke. Kuva: Nissan.

Se on ainakin varmaa, että uusi Juke ei jätä ketään kylmäksi. Vastaavaa origami-henkisten taitosten kokoelmaa ei ole nähty vielä yhdessäkään tuotantoautossa, vaikka automuotoilun suunta on kulkenut viime vuosina jälleen kohti terävämpiä linjoja. Radikaalista tyylistä huolimatta uudessa Jukessa on jotakin perinteistäkin, koska keulalla on edelleen ”kaksikerroksiset” valot ja mittasuhteet toistavat edelleen kompaktin crossoverin kaavaa. Lisäksi C-pilareihin piilotetut takaovien kahvat ovat tuttuja Juken edellisistä sukupolvista.

Uusi Nissan Juke
Uusi Nissan Juke. Kuva: Nissan.

Muuten lähes kaikki on laitettu uusiksi designin osalta, ja radikaalia vaikutelmaa korostaa vielä erikoisesti toteutettu kaksivärisyys. Kuvien auton keltavihreä ulkoväri saa kontrastia lukuisista mustista osista, joita on siroteltu ympäri koria. Uusi sähkö-Juke valmistetaan Ison-Britannian Sunderlandin tehtaalla Leafin rinnalla, ja Juke saa myös Leafista tutun kaksisuuntaisen latauksen. Jos akkupaketitkin ovat samoja kuin Leafissa, niiden kapasiteetti on 52 tai 75 kWh.

Uusi Nissan Juke
Uusi Nissan Juke. Kuva: Nissan.

Nykyisen Juken valmistuksen piti alun perin loppua täysin uuden sähkö-Juken tieltä, mutta Nissan päättikin lopulta pitää myös nyky-Juken tuotannossa polttomoottorikäyttöisenä vaihtoehtona sähkömallin rinnalla. Jotta tämänhetkinen Juke ei näyttäisi antiikkiselta uutuuteen verrattuna, se saa kattavan faceliftin, jonka myötä auton muotoilu tuodaan lähemmäksi origami-tyylistä sähköversiota.

Nissanin mallistoa
Nissanin uutta mallistoa. Kuva: Nissan.

Mersun legendaarisen sporttisedanin viimeinen yksilö on parhaillaan näytteillä tehtaan museossa – E 500 Limitedillä on ajettu vain reilut 400 kilometriä

Mercedes-Benzin W124-korimalli oli aikanaan monille tuttu näky taksitolpilta, mutta nykyisen E-luokan edeltäjällä oli sporttisempikin puolensa. Siitä vastasi ennen kaikkea syksyllä 1990 esitelty 500 E, joka kehitettiin ja valmistettiin yhteistyössä Porschen kanssa.

500 E luotiin E34-sukupolven BMW M5:n kilpailijaksi, mutta Stuttgartin muskelisedanissa oli enemmän sylintereitä ja iskutilavuutta. Autoa vauhditti 500 SL:stä lainattu viisilitrainen kasi, joka tuotti alkuvaiheessa 326 hevosvoimaa ja 480 newtonmetriä. Myöhemmin lukemat pienenivät 320 heppaan ja 470 newtonmetriin, mutta nelipykäläisellä automaatilla varustettu auto kiihtyi silti 6,1 sekunnissa nollasta sataan, ja meno päättyi vasta rajoittimen puuttuessa peliin 250 km/h:n kohdalla.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

500 E oli SL:stä lainatun tekniikan vuoksi perusmalleja 23 milliä matalampi ja 56 milliä leveämpi, joten auto ei sopinut Mercedeksen Sindelfingenin tehtaan tavalliselle valmistuslinjalle. Tässä kohtaa hätiin astui Porschen Zuffenhausenin tuotantolaitos, jossa korit valmistettiin ja kuljetettiin sitten takaisin Mersulle. Autoja siirrettiin tuotantoprosessin aikana vielä moneen kertaan Mercedeksen ja Porschen välillä, ja monimutkainen tuotantotapa näkyi myös 500 E:n hinnassa.

Porsche huolehti loppukokoonpanon ohella myös auton alustan säädöistä, jotta meno pysyi vakaana Saksan Autobahnien kovemmissakin nopeuksissa. 500 E oli taksikorinsa myötä todellinen susi lammasten vaatteissa ja myös varsin käytännöllinen, mutta pieniä uhrauksia jouduttiin kuitenkin tekemään tässä suhteessa. Tasauspyörästö vaati sen verran paljon tilaa takapenkin keskipaikan kohdalta, että jokainen valmistunut yksilö oli nelipaikkainen.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Stuttgartin tähtimerkin supersedanin nimi muuttui E 500:ksi vuoden 1993 faceliftin yhteydessä, ja tässä yhteydessä auto sai muun W124-mallisarjan tavoin myös uuden konepellin integroituine maskeineen, tuoreen takaluukunkannen sekä eteen valkoiset ja taakse tummennetut vilkut. Auton tuotanto päättyi Väyrysen lempinimellä tunnetun W210-seuraajamallisarjan jo kolkutellessa ovelle huhtikuussa 1995, jolloin 500 E – ja E 500 -malleja oli ehtinyt valmistua tarkalleen 10 479 kappaletta.

Viimeiset 500 autoa olivat Limited-erikoismalleja, joita sai metallimustana tai hopeanvärisenä. Limitedin tunnusmerkkeihin kuuluivat kuusipuolaiset 17-tuumaiset vanteet, jotka edustivat samaa designia kuin DTM-kilpurin luokittelumalliksi tehdyssä 190 E 2.5-16 Evolution II:ssa. Vihoviimeinen E 500 Limited jäi Mercedeksen omiin kokoelmiin, ja sitä voi nyt ihailla tehtaan museossa Stuttgartissa osana youngtimer-teemaista näyttelyä.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Toukokuun loppuun asti auki olevassa näyttelyssä on esillä E 500 Limitedin lisäksi myös yllä mainittu vanteenluovuttaja, eli 190 E Evo 2. Museon E 500 on edelleen virheettömässä kunnossa, mikä ei ole mikään ihme, kun kuulee auton ajomäärän. Aikansa supersedanin mittarissa on nimittäin ainoastaan 422 kilometrin lukema, eli autoa ei ole vielä edes sisäänajettu kunnolla.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Koko ikänsä Mersulle kuulunut viimeinen valmistunut E 500 Limited on metallimustan ulkovärinsä myötä ehkä vieläkin sleeper-henkisempi kuin tarjolla ollut toinen vaihtoehto, eli metallihopea. Asiantuntijat erottavat toki perusmalleja pulleammat lokasuojat ja etupuskurin alareunaan integroidun hillityn spoilerin, mutta harjaantumattoman silmään E 500 kävisi tavallisesta vanhasta taksista.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Takseissa ei toki ollut madallettua alustaa tai 17-tuumaisia DTM-henkisiä vanteita, ja sporttityyli jatkuu sisustan puolellakin. Recaron urheiluistuimet on tässä yksilössä verhoiltu Techno-kuvioidulla pehmeällä nahalla, jota täydentää koristelistojen tumma linnunsilmävaahtera. Se sointuu hyvin yhteen sisustan hillityn mustanharmaan värimaailman kanssa, eli tässä E 500 Limitedissä ei ole lähdetty 1990-luvulle tyypilliseen väri-ilotteluun.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Viisilitraista veekasia ja Porschen säätämää alustaa täydentävät isommat jarrut, ja levyjen halkaisija etuakselilla on 30 vuotta sitten kunnioitusta herättänyt 320 milliä. Tässä autossa tehoa on enää ”vain” 320 hevosvoimaa, mutta sekin riitti paremmin kuin hyvin useimpien aikansa urheiluautojenkin karistamiseksi Saksan Autobahnien rajoittamattomilla osuuksilla todellisen supersedanin tyyliin.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Mercedes-Benz E 500 Limited
Mercedes-Benz E 500 Limited. Kuva: Mercedes-Benz.

Hot Rod & Rock Show 2026 – katso parhaat palat Tampereen näyttelystä

Tampereella järjestettävä Hot Rod & Rock Show on kuulunut kevään autotapahtumien kalenteriin jo kauemmin kuin juuri kukaan jaksaa muistaa. Tapahtumalla on lähes yhtä pitkät perinteet kuin Helsingin pääsiäisviikonloppuun ajoittuvalla American Car Show’lla, ja nytkin näyttelyillä oli vain viikko väliä.

Tästä huolimatta Tampereella riitti sekä näyttelyautoja että yleisöä vähintään kiitettävästi. Osansa asiaan oli varmasti myös keväisen aurinkoisella säällä, joka houkutteli monia tulemaan paikalle omalla harrasteautollaan. Niille oli varattu tuttuun tapaan pysäköintitilaa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen, eli kotoisemmin Pirkkahallin pääovien läheisyydestä, joten esimakua näyttelystä sai jo parkkipaikalta.

Ford hot rod
Ford hot rod. Kuva: Turo Leppänen.

Itse show oli toteutettu hyväksi havaitulla kaavalla, eli autoja ja moottoripyöriä oli kahden hallin edestä, ja lauantain tarjontaan kuuluivat myös tapahtuman nimen Rock-osan velvoittamat bändien esiintymiset. Päähalli oli aikaisempien vuosien tapaan jenkkiautopainotteinen, mutta oli mukaan mahtunut muutama euroautokin sekä oma osasto moottoripyörille. Paikalla nähtiin perinteiden velvoittamana myös ruotsalaisrakentajien luomuksia, joiden työn laadusta ei juuri huomauttamista löytynyt. Suomalaisten taso on tosin noussut viime vuosina niin kovaksi, että tässä suhteessa eroa naapurimaahan ei enää juuri ole.

Mercury custom
Mercury custom. Kuva: Turo Leppänen.

Pienempi halli oli puolestaan varattu pääosin tuning-kalustolle, drifting-autoille ja erittäin näyttäville rekan nupeille, jotka edustivat niin Amerikkaa kuin Eurooppaakin. Kakkoshallin puolelta löytyi myös koko näyttelyn sykähdyttävin auto ainakin allekirjoittaneelle, eli aivan viimeisen päälle tehty ja virheettömästi viimeistelty replika Hannu Mikkolan B-ryhmän Audi Quattrosta miehen rallin maailmanmestaruusvuodelta 1983. Tässä kuvakoosteemme Tampereelta:

Audi Quattro
Audi Quattro. Kuva: Turo Leppänen.

Chevrolet Bel Air
Chevrolet Bel Air. Kuva: Turo Leppänen.

Cadillac restomod
Cadillac restomod. Kuva: Turo Leppänen.

Chevrolet El Camino ja Buick
Chevrolet El Camino ja Buick. Kuva: Turo Leppänen.

Dodge Challenger
Dodge Challenger. Kuva: Turo Leppänen

Ford hot rod
Ford hot rod. Kuva: Turo Leppänen.

Ford Thunderbird
Ford Thunderbird. Kuva: Turo Leppänen.

VW Kupla
VW Kupla. Kuva: Turo Leppänen.

Imperial Convertible
Imperial Convertible. Kuva: Turo Leppänen.

Chevrolet Panel Truck
Chevrolet Panel Truck. Kuva: Turo Leppänen.

Plymouth Cuda
Plymouth Cuda. Kuva: Turo Leppänen.

Grumman
Grumman. Kuva: Turo Leppänen.

Chevrolet Chevelle
Chevrolet Chevelle. Kuva: Turo Leppänen.

Toyota Hiace
Toyota Hiace. Kuva: Turo Leppänen.

VW ID. Buzz
VW ID. Buzz. Kuva: Turo Leppänen.

Peterbilt rekan nuppi
Peterbilt rekan nuppi. Kuva: Turo Leppänen.

Citroën 2CV pick-up
Citroën 2CV pick-up. Kuva: Turo Leppänen.

Nissan GT-R R35
Nissan GT-R R35. Kuva: Turo Leppänen.

Galvin Watch Company Yö – Turkoosi Yö!

Australiansuomalainen Galvin Watch Company julkaisi uuden Yö Limited Edition -kellon. Pohjoisen yötaivaan pimeydestä inspiraatiota hakeva uutuus on yksi merkin omaperäisimmistä julkaisuista tähän mennessä ja sitä valmistetaan vain rajoitettu 50 kappaleen erä.

Video

Galvin Watch Company Yö Limited Edition -kellon täysi läpikäynti on katsottavissa Ranteessa-videolla YouTubessa.

Kotimaiset juuret

Galvin Watch Company on suomalaisen kelloseppä Susan Galvinin (os. Väärälä) vuonna 2020 perustama mikrobrändi, joka toimii Australian Sydneystä käsin. Mikrobrändikellojen maailmassa merkin tekee poikkeukselliseksi se, että kyseessä on yksi harvoista naispuolisista kellosepän koulutuksen saaneista oman mikrobrändin perustajista.

Susan Galvin
Galvin Watch Company on suomalaisen kelloseppä Susan Galvinin perustama.

Ennen oman kellomerkin perustamista Susan opiskeli ja valmistui Leppävaaran kelloseppäkoulusta, mistä työt veivät maailmalle. Urallaan Susan on työskennellyt muun muassa LVMH:n palveluksessa Manchesterissa sekä Omegalla Sydneyssä. Susanin oma Galvin Watch Company sai alkunsa vintage-henkisellä Alku-mallistolla, jota seurasivat guilloché-tyylisellä kellotaululla varustettu Loimu-mallisto sekä tonneau-rungolla varustettu Suvi-mallisto.

Pimeän taivaan inspiroima

Nimensä mukaisesti Yö-kello on saanut inspiraationsa pohjoisen pimeistä öistä. Kellotaulu on fumé-tekniikalla toteutettu turkoosi, jossa sävy tummenee reunoja kohden luoden vaikutelman yötaivaan syvyydestä.

Guilloché-tyylinen tekstuuri tuo tauluun Loimu-mallistosta tuttua kolmiulotteisuutta, mutta kokonaisuus on luonteeltaan huomattavasti modernimpi. Siinä missä Loimu-mallisto oli art deco-henkinen ja tyylikkään pukukellomainen kokonaisuus, on Yö mustan ja turkoosin kontrastissa huomattavasti rohkeampi ja tyyliltään rennompi.

Galvin Watch Company Yö
Yö Limited Edition on Galvin Watch Companyn uusin tuotos.

Kellotaulun todellinen tähtihetki koittaa pimeässä, missä esiin paljastuu kokonaisuudessaan luminoitu kellotaulu. Sveitsiläisellä BGW9 Super-LumiNovalla toteutettu kellotaulu on eläväinen tuoden mieleen öisen tähtitaivaan ja C3-luminoidut viisarit, logo ja kruunu tuovat kokonaisuuteen omat yksityiskohtansa.

Kellon erikoisuus on full-lume kellotaulu.
Kellon erikoisuus on full-lume kellotaulu.

Kauttaaltaan valaistu öinen kellotaulu on näyttävä, joskin kellotaulun efekti ei ole erityisen pitkäkestoinen. Oikeaoppisesti viisareiden lume säilyy luettavissa kellotaulua pidempään.

Tuttu tonneau muotoilu

Yö perustuu Suvi-mallistosta tuttuun tonneau-muotoiseen runkoon, jonka mitat ovat 33 x 40 millimetriä ja paksuutta kellolla on sopusuhtaiset 11,15 millimetriä. Mitoitus on unisex-henkinen ja sopusuhtaisella alle 46 millimetrin lug-to-lug pituudella kello sopii varsin hyvin monenkokoiseen ranteeseen.

Tonneau-muotoilun ansiosta kello tarjoaa nimellisiä mittojaan enemmän presenssiä, eikä kello tuntunut omassa noin 17 senttisessä ranteessa missään vaiheessa liian pieneltä.

Tonneau-tyylinen kuori on käsitelty mustalla DLC-pinnoitteella.
Tonneau-tyylinen kuori on käsitelty mustalla DLC-pinnoitteella.

Aiemmista malleista poiketen Yön runko ja kruunu ovat mustalla DLC-pinnoituksella käsiteltyä 316L-terästä. Mattamusta pinnoitus korostaa kellotaulun väriä ja luminoivaa efektiä, mutta tekee samalla kellosta visuaalisesti rohkeamman ja modernimman kuin merkin aiemmat mallit.

Kellossa on kupera safiirilasi heijastuksenestopinnoitteella edessä ja myös koneisto on nähtävissä takakannen safiirilasin lävitse. Takakansi on ruuvilukittu ja vedenpitävyyttä kellolle luvataan 50 metriä.

Miyotan parempi koneisto

Koneistona toimii Miyotan premium-sarjan 9039-kaliiperi, joka on päivyritön versio tutusta 9000-sarjan koneistosta. Koneisto tarjoaa 4 hertsin käyntitaajuuden (28 800 värähdystä tunnissa) ja noin 42 tunnin käyntivaran. Erityisesti Yötä varten koneistoon on asennettu musta roottori, joka näkyy safiirisen takakannen läpi ja sopii tyylillisesti yhteen DLC-pinnoitetun rungon kanssa.

Koneistoissa GWC luottaa Miyotan paremman premium-sarjan koneistoihin.
Koneistoissa Galvin luottaa Miyotan paremman premium-sarjan koneistoihin.

Miyotan 9000-sarja on vakiinnuttanut asemansa mikrobrändimaailmassa ominaisuuksiltaan kilpailukykyisenä vaihtoehtona. Susan asentaa, reguloi ja testaa jokaisen Yö-kellon henkilökohtaisesti, mikä on Galvin Watch Companyn tavaramerkki ja erottava tekijä moniin muihin mikrobrändeihin verrattuna.

Kahdella rannekkeella

Kellon rannekkeena on FKM-kumiranneke, joka on saatavilla vaihtoehtoisesti joko mustana tai turkoosina. Musta ranneke tekee kokonaisuudesta huomattavasti hillitymmän, kun taas kirkkaan turkoosi ranneke korostaa kellotaulun väriä tuoden kokonaisuuden reilusti framille. Ranneke on varustettu kuoren tyyliin istuvalla mustalla DLC-pinnoitetulla perhoslukolla ja ranneke mitoitetaan käyttäjän ranteeseen leikkaamalla se oikeaan mittaan.

Galvin Watch Company Yö on saatavilla mustalla ja turkoosilla FKM-kumirannekkeella.
Galvin Watch Company Yö on saatavilla mustalla ja turkoosilla FKM-kumirannekkeella.

Galvinille tuttuun tapaan kellon lugiväli eli rannekkeen leveys on 19 millimetriä, ja merkin valikoimasta löytyy myös nahka- ja mokkanahkarannekevaihtoehtoja. Mitoitukseltaan ranneke istuu hyvin kellon tyyliin, joskin yleisempi 20mm lugiväli olisi käytännöllisempi jälkimarkkinoilta ostettavia vaihtorannekkeita silmällä pitäen.

Hinta ja saatavuus

Galvin Watch Company Yö Limited Edition on rajoitettu 50 kappaleen erään. Kellon hinta on 1 360 Australian dollaria eli noin 830 euroa, mikä asettuu hintaluokassa Suvi-malliston yläpuolelle. Kello on tilattavissa suoraan Galvin Watch Companyn verkkokaupasta ja toimitus on maksuton, mutta EU-alueelle tilatessa tulee huomioida mahdolliset tulli- ja veromaksut.

Yö Limited Edition on rohkean erilainen uutuus Galvinilta.
Yö Limited Edition on rohkean erilainen uutuus Galvinilta.

Yö on mielenkiintoinen uutuus Galvin Watch Companyn valikoimaan. Teknisesti kello luottaa merkin aiemmissa mallistoissa hyväksi havaittuihin ratkaisuihin, mutta samalla se tuntuu uudelta ja raikkaalta. Täysin luminoiva kellotaulu ja rohkea värimaailma tekevät kellosta modernin ja näyttävän keskustelunavaajan, joka erottuu selvästi merkin muusta mallistosta.

Galvin Watch Company Yö -kellon tarkempi esittely ja ensivaikutelmat ovat katsottavissa Ranteessa-videolla YouTubessa.

Galvin Watch Company Yö Limited Edition

  • Valmistaja: Galvin Watch Company
  • Mallisto: Yö Limited Edition
  • Halkaisija: 33 x 40 mm
  • Koneisto: Miyota 9039 Premium automaattikoneisto
  • Vedenkesto: 50 m / 5 ATM
  • Materiaali: Ruostumaton teräs, musta DLC-pinnoite
  • Lasi: Kaareva safiirilasi, heijastuksenestopinnoite.
  • Ranneke: FKM kumiranneke (musta tai turkoosi), perhoslukko, 19mm
  • Takuu: 2 vuotta
  • Hinta: $1360 AUD (noin 830€ + Alv./Tulli)

Silmäkarkkia Saksasta – Retro Classics Essen astui Techno Classican saappaisiin

Saksan Essenissä on järjestetty jo vuosikymmenten ajan huhtikuussa yksi Euroopan isoimmista klassikkoautonäyttelyistä. Techno Classicana tunnettu show muuttaa kuitenkin tänä vuonna Dortmundiin ja siirtyy syyskuulle, mutta Essenin kevääseen kuuluu yhä melkoinen kattaus klassikkoja.

Tämä johtuu siitä, että Stuttgartin ja Nürnbergin isoista näyttelyistä tuttu Retro Classics otti tästä vuodesta eteenpäin vetovastuun Essenin huhtikuisesta klassikkoshow’sta. Ajankohta on siis sama kuin perinteisellä Techno Classicalla, ja Essenin Gruga-messukeskuskin on tuttu paikka Techno Classican kävijöille. Historian ensimmäinen Retro Classics Essen tarjosi nähtävää edellisvuosien Essenin näyttelyjen tavoin kahdeksan hallin edestä, mutta ulkoalueiden autonmyyntiosastot eivät enää kuulu Retro Classicsin konseptiin. Pihalla pääsi kyllä halutessaan Unimog-Mersun kyytiin kunnon kiipeilyradalle.

Fiat Abarth 750 Multipla Coriasco
Fiat Abarth 750 Multipla Coriasco. Kuva: Turo Leppänen.

Merkittävä osa Techno Classican kalustosta oli hinta- ja harvinaisuustasoltaan yläpilviä hipovaa, mutta Retro Classicsin konsepti on astetta maanläheisempi. Lisäksi monille merkki- ja mallikerhoille oli annettu Techno Classicaa enemmän tilaa, joten biodiversiteetti oli melkoinen. Klassikkoautokauppiaat huolehtivat toisaalta tässäkin näyttelyssä tehokkaasti unelmaosastosta niin uudempien superautojen kuin aitojen klassikkojenkin osalta, ja tarjolla oli myös edullisempia autoja yksityisiltä myyjiltä.

VW Golf I GTI
VW Golf I GTI. Kuva: Turo Leppänen.

Keski-Euroopan näyttelyissä eri automallien saavuttamat ajalliset merkkipaalut ovat tärkeitä, ja niinpä Essenissäkin juhlistettiin esimerkiksi VW Golf GTI:n ja W123-Mersun viisikymppisiä. Yläpilviosastoa edusti puolestaan Bugatti Royalen sadan vuoden taival, ja paikalla oli peräti kolme Royalea. Niistä kaksi oli tosin erittäin korkeatasoisia replikoita Bugattin aidon tekniikan pohjalta. Veneperäistä ”Tulipwood”-Hispano-Suizaa tai avomallista Dual-Ghiaakaan ei näe liian usein, joten Essen tarjosi silmäkarkkia moneen makuun. Tässä parhaat palat näyttelystä:

Bugatti Royale
Bugatti Royale. Kuva: Turo Leppänen.

Hispano-Suiza "Tulipwood"
Hispano-Suiza “Tulipwood”. Kuva: Turo Leppänen.

Dual-Ghia Convertible
Dual-Ghia Convertible. Kuva: Turo Leppänen.

Mercedes-Benzin avomalleja
Mercedes-Benzin avomalleja. Kuva: Turo Leppänen.

Bitter CD
Bitter CD. Kuva: Turo Leppänen.

Horch 853 Spezialroadster
Horch 853 Spezialroadster. Kuva: Turo Leppänen.

Ferrari Dino 206 S
Ferrari Dino 206 S. Kuva: Turo Leppänen.

Ferrari 812 Competizione A
Ferrari 812 Competizione A. Kuva: Turo Leppänen.

BMW M1 ja M635 CSi
BMW M1 ja M635 CSi. Kuva: Turo Leppänen.

Amphicar
Amphicar. Kuva: Turo Leppänen.

Ferrari 250 GT Lusso
Ferrari 250 GT Lusso. Kuva: Turo Leppänen.

HWA EVO
HWA EVO. Kuva: Turo Leppänen.

Bugatti EB110
Bugatti EB110. Kuva: Turo Leppänen.

Ferrari Monza SP1
Ferrari Monza SP1. Kuva: Turo Leppänen.

Iso Grifo
Iso Grifo. Kuva: Turo Leppänen.

BMW Dixi
BMW Dixi. Kuva: Turo Leppänen.

Mercedes-Benz SLR McLaren
Mercedes-Benz SLR McLaren. Kuva: Turo Leppänen.

Audi 200 quattro
Audi 200 quattro. Kuva: Turo Leppänen

Porsche 917 -replika
Porsche 917 -replika. Kuva: Turo Leppänen.

SGS Arrow C1
SGS Arrow C1. Kuva: Turo Leppänen.

Porsche 911 -restomod
Porsche 911 -restomod. Kuva: Turo Leppänen.

Neoplanin kaksikerroksinen nivelbussi
Neoplanin kaksikerroksinen nivelbussi. Kuva: Turo Leppänen.

Citroënin konseptiauto
Citroënin konseptiauto. Kuva: Turo Leppänen.

Opel Calibra ITC
Opel Calibra ITC. Kuva: Turo Leppänen.

BMW 3.0 CSL
BMW 3.0 CSL. Kuva: Turo Leppänen.

Lotus Omega
Lotus Omega. Kuva: Turo Leppänen.

VW Corrado Magnum
VW Corrado Magnum. Kuva: Turo Leppänen.

Lamborghini Countach
Lamborghini Countach. Kuva: Turo Leppänen.

Sähkö- ja hybridiautojen matkamittaripetokset yleistyvät Suomessa – näin suojaudut huijauksilta

Suomessa käytettyjen autojen markkinoilla matkamittaripetokset eivät ole enää pelkästään bensiini- ja dieselautoja koskeva ongelma. Uuden tutkimuksen mukaan myös hybridi- ja sähköautojen matkamittareita peukaloidaan yhä useammin. carVerticalin tuoreen selvityksen perusteella petosten määrä on kasvanut erityisesti suosittujen sähkö- ja hybridimallien kohdalla.

Bensiini- ja dieselautot edelleen riskialttiimpia

carVerticalin Suomessa tammikuun 2024 ja maaliskuun 2026 välisenä aikana tekemän tutkimuksen mukaan 3 % tarkistetuista bensiiniautoista oli peukaloitu. Dieselautoissa luku oli 2,6 %, mutta niiden matkamittareita oli käännetty takaisinpäin keskimäärin peräti 105 000 kilometriä – huomattavasti enemmän kuin bensiiniautoissa, joissa keskimääräinen alennus oli 78 000 kilometriä.

Hybridiautoissa petosten osuus oli 1,1 %, ja niiden matkamittareita oli alennettu keskimäärin 71 000 kilometriä. Sähköautoissa petoksia havaittiin 0,5 %:ssa tarkistetuista autoista, ja niiden matkamittareita oli käännetty takaisin keskimäärin 49 000 kilometriä.

Suosittuja sähkö- ja hybridimalleja peukaloidaan eniten

carVerticalin asiantuntija Matas Buzelis korostaa, että hybridi- ja sähköautojen suosion kasvu on lisännyt myös petosten riskiä. ”Jopa suhteellisen uusia autoja peukaloidaan, joten ostajien on oltava erityisen tarkkana”, Buzelis muistuttaa.

Tutkimuksen mukaan BMW ja Renault olivat sähköautojen osalta eniten peukaloituja merkkejä (kumpaankin 1,4 %). Niitä seurasivat Volkswagen (0,7 %), Škoda (0,7 %) ja Mercedes-Benz (0,5 %). Hybridiautoissa eniten petoksia löytyi Volkswageneista (3,5 %), Fordeista (2,3 %), Lexuksista (1,3 %), Toyotoista (1,3 %) ja Škodista (0,9 %).

Miksi sähkö- ja hybridiautoja peukaloidaan?

Monet kuljettajat luulevat, ettei nykyaikaisia autoja voi peukaloida. Todellisuus on kuitenkin toinen: korkeampi ajokilometrimäärä tarkoittaa sähköautossa yleensä akun suurempaa kulumista, mikä lyhentää auton toimintamatkaa. Tämä saattaa houkutella myyjiä keinotekoisesti alentamaan ajokilometrimäärää ja esittämään auton kunnon todellisuutta parempana.

”Ostaja voi joutua maksamaan tuhansia euroja liikaa, ja huoltoa suunniteltaessa voi ilmetä yllättäviä ongelmia”, Buzelis varoittaa.

Näin suojaudut matkamittaripetoksilta

Tarkista auton historia: Käytä palveluja, kuten carVertical, jotka tarjoavat kattavia historiaraportteja.
Vertaile huoltokirjaa: Tarkista, että huoltojen ajankohdat ja kilometrilukemat vastaavat toisiaan.
Ole kriittinen: Jos auton kunto tai hinta tuntuvat liian hyvältä ollakseen totta, kannattaa epäillä.
Käytä luotettavaa myyjää: Osta käytetty auto mieluummin luotetulta jälleenmyyjältä kuin yksityishenkilöltä.

Petokset eivät ole katoamassa

Vaikka bensiini- ja dieselautot ovat edelleen eniten peukaloituja, ongelma koskettaa yhä enemmän myös hybridi- ja sähköautoja. carVerticalin tutkimus osoittaa, että mikään polttoainetyyppi ei ole täysin turvassa. ”Matkamittaripetos on yhä laajalle levinnyttä, eikä se todennäköisesti katoa lähiaikoina”, Buzelis toteaa.