Autot ja kellot sopivat hyvin yhteen, etenkin jos niiden tyylit kohtaavat. Tällä kertaa esittelemme kaksi eleganttia luksuskelloa vauhdin ystäville.
Ihmisillä on useita intohimon kohteita, eikä autoharrastajat tai kelloharrastajat ole poikkeus. Itse asiassa yllättävän moni on kiinnostunut sekä autoista, että kelloista. Tässä viitekehyksessä nostan esille kaksi eleganttia rannekelloa, joissa on sopivasti sporttista fiilistä, mutta jotka ovat edellistä TAG Heuer -kaksikkoa hienostuneempia valintoja ranteeseen.
Kumpaakin kelloa yhdistää valmistajan vahvat juuret myös korunvalmistuksen puolella, joista ne itse asiassa paremmin tunnetaan. Asia on siinä mielessä ajankohtainen, että molemmat brändit ovat juuri tällä hetkellä maailman huomion keskipisteessä Cannesin punaisilla matoilla.
Nämä merkit ovat Cartier ja Chopard.
Kaksi erilaista kuljettajan luksuskelloa
Cartier Roadster
Cartier teki näyttävän paluun yhteen 2000-luvun tunnistettavimmista sporttikelloistaan, kun Roadster palasi mallistoon viidentoista vuoden tauon jälkeen. Uusi Cartier Roadster yhdistää sulavalinjaisen tonneau-muodon, vahvan automaailmasta inspiroituneen muotokielen ja Cartierille ominaisen elegantin viimeistelyn tavalla, joka erottuu välittömästi edukseen.
Roadster on saatavilla useassa koossa sekä teräksisenä, kaksivärisenä että kultaisena versiona. Vaihdettavat rannekkeet tekevät siitä helposti muunneltavan kellon niin arkeen kuin juhlavampaan käyttöönkin. Kokonaisuus onnistuu yhdistämään sporttikellon olemuksen ja Cartierin klassisen hienostuneisuuden poikkeuksellisen luontevasti.
Kenelle?
Roadster on kello autoilusta, designista ja näyttävästä muotoilusta kiinnostuneelle käyttäjälle, joka haluaa sporttikelloltaan persoonallisuutta ja vahvaa identiteettiä. Se sopii yhtä hyvin ratin taakse kuin tyylikkään kesäasun viimeiseksi yksityiskohdaksi.
Hinnat alkavat noin 8000 eurosta.
Chopard Mille Miglia Chronograph
Chopard Mille Miglia Chronograph on yksi kellomaailman tunnetuimmista autoiluhenkisistä kronografeista. Mallisto ammentaa inspiraationsa legendaarisesta Mille Miglia -kilpa-ajosta, jossa yhdistyvät klassiset urheiluautot, italialainen eleganssi ja tinkimätön suorituskyky. Lopputulos on kello, joka näyttää yhtä luontevalta ajohanskojen kanssa kuin kauluspaidan hihansuusta pilkistäen.
Selkeä taulu, tarkka kronografikoneisto ja tunnusomainen rengaskuviota muistuttava kumiranneke tekevät siitä aidon kuljettajan kellon. Mallisto tarjoaa vaihtoehtoja niin teräksisenä kuin kaksivärisenäkin, useilla eri tauluväreillä ja rannekevaihtoehdoilla.
Kenelle?
Chopardin Mille Miglia Chronograph on kello autoilun ystävälle, joka arvostaa klassista tyyliä ja kilpa-ajon historiaa. Se sopii ranteeseen yhtä hyvin viikonlopun automatkalle kuin arjen tyylikkääksi sporttikelloksi.
Hinnat alkavat noin 8000 eurosta.
Kaksi tulkintaa autoiluhenkisestä luksuskellosta
Cartier Roadster ja Chopard Mille Miglia Chronograph edustavat kahta hyvin erilaista tapaa lähestyä autoiluhenkistä luksuskelloa. Siinä missä Roadster nojaa vahvasti näyttävään muotoiluun ja Cartierin tunnistettavaan eleganssiin, Mille Miglia rakentuu klassisen autourheilun perinteelle ja aidolle kuljettajan kellon identiteetille.
Roadster on kaksikosta rohkeampi ja muotoilultaan persoonallisempi. Sen kaartuva tonneau-kuori, suuret numerot ja virtaviivainen siluetti tekevät siitä kellon, joka herättää huomiota myös niiden keskuudessa, joita kellot eivät normaalisti juuri kiinnosta. Se on enemmän design-esine kuin työkalukello.
Cartier RoadsterChopard Mille Miglia Chronograph
Chopard Mille Miglia Chronograph puolestaan on perinteisempi sporttikronografi, jossa korostuvat käytännöllisyys, luettavuus ja kilpa-ajon henki. Sen vahvuus on ajattomuudessa: se näyttää oikealta niin klassikkoauton ratissa kuin kesäisen pellavapaidan parina.
Yhteistä molemmille on vahva automaailmasta ammentava identiteetti. Ne eivät yritä olla sukeltajankelloja tai geneerisiä sporttikelloja, vaan ne on suunniteltu ihmisille, joille autoilu, tyyli ja mekaaninen tekeminen ovat osa elämäntapaa.
Volkswagen täyttää 50 vuotta vanhan lupauksen: uusi ID. Polo GTI on kaikki mitä klassinen hot hatch on aina ollut – nyt vain ilman pakoputkea.
Oli vuosi 1976, kun Volkswagen esitteli pienen ja räväkän Golf GTI:n maailmalle. Autosta tuli legenda – kompakti viistoperä, joka osoitti, että hauskaa ajamista ei tarvitse etsiä kalliin urheiluauton ratin takaa. Nyt, tarkalleen puoli vuosisataa myöhemmin, sama GTI-tunnus siirtyy sähkön aikakauteen. Uusi ID. Polo GTI on Volkswagenin rohkein lausunto siitä, miltä tulevaisuuden hot hatch näyttää ja tuntuu.
Tehoa 166 kilowattia (226 hv), vääntöä 290 newtonmetriä – välittömästi käytettävissä, ja kiihtyvyys 0–100 km/h 6,8 sekuntia. Huippunopeus on rajoitettu 175 kilometriin tunnissa.
GTI-sielua ilman savua
Pelkkä teho ei tee autosta GTI:tä. Volkswagenilla tiedetään tämä, ja siksi ID. Polo GTI:hin on kasattu joukko tekniikkaa, joka tekee ajamisesta nautinnollista. Vakiovarusteinen elektronisesti ohjattu etutasauspyörästön lukko jakaa voimaa pyörien välillä älykkäästi, ja adaptiivinen DCC-alusta säätää iskunvaimentimia jatkuvasti tilanteen mukaan. Tuloksena on auto, joka kääntyy tarkasti ja reagoi nopeasti – mutta joka pystyy silti tarjoamaan mukavan matkan pitkillä maantieajoilla.
Uusi GTI-ajoprofiili aktivoidaan yhdellä painalluksella urheiluohjauspyörästä. Kaikki järjestelmät siirtyvät dynaamisempaan tilaan, sisätilan taustavalaistus muuttuu punaiseksi ja näyttöihin vaihtuu GTI-teema. Launch Control aktivoituu, ja turvavöiden kiristimet vetävät löysät pois. Kokemus on harkittu kokonaisuus – eikä pelkkää kosmetiikkaa.
Retro-henki digitalissa maailmassa
Yksi ID. Polo GTI:n herkullisimmista yksityiskohdista on digitaalinen mittaristo, joka osaa pukeutua retroasuun. Ohjauspyörän nappia painamalla mittaristo muuttaa ilmeensä 1980-luvun Golf I:n tyyliseksi: vasemmalla perinteinen nopeusmittari, oikealla kierroslukumittarin tapaan toimiva tehomittari. Polttoainemittaria muistuttava akun latausindikaattori ja kasettiteeman soittolistanäkymä täydentävät tunnelmaa. Tyylinikkarit arvostavat: leikittely historialla on tehty huolella, ei halvalla nostalgialla.
Tilava arkiauto, ei pelkkä ratarassi
Kompaktiluokan sähköauto on usein kompromissi tilan suhteen, mutta ID. Polo GTI yllättää positiivisesti. Tavaratila on kasvanut 441 litraan – kasvua edeltäjään nähden yli 25 prosenttia. Selkänojat alas laskemalla kuormatila kasvaa 1 243 litraan. Matkustajilla on aiempaa enemmän pää- ja jalkatilaa. Lisäksi autoon voidaan liittää irrotettava vetokoukku, ja V2L-toiminnolla voidaan ladata esimerkiksi sähköpyöriä suoraan auton akusta.
Lataaminen: nopeaa ja tasaista
52 kilowattitunnin NMC-akulla WLTP-toimintamatka yltää jopa 424 kilometriin. DC-pikalataus onnistuu 105 kilowatin teholla, ja erityisen tasaisen latauskäyrän ansiosta 10–80 prosentin lataus vie noin 24 minuuttia. Käytännöllinen luku – kahvi- tai lyhyt lounastauko riittää.
ID. Polo GTI:n myynti Suomessa käynnistyy lokakuun puolivälissä 2026.
Jääkiekon MM-kisat ovat käynnistyneet Sveitsin Zürichissä ja Fribourgissa, ja tuttuun tapaan Škoda Auto on tapahtuman ytimessä. Tšekkiläinen autovalmistaja juhlii tänä vuonna jo 33. peräkkäistä vuottaan IIHF:n virallisena pääyhteistyökumppanina – pitkäjänteisyyttä, jota harvoin automaailmassa näkee.
Kisat lähtivät perjantaina suomalaisittain hyvin käyntiin, sillä Leijonat kaatoivat Saksan 3–1. Upeat maalit syntyivät Anton Lundellin, Jesse Puljujärven ja Aatu Rädyn käsialoin. MM-turnaus jatkuu 31. toukokuuta asti.
53 sähköautoa ja paljon muuta
Škoda ei tullut kisoihin takki auki, sillä se toimitti järjestäjille 53 täyssähköistä Elroq- ja Enyaq-mallia tapahtuman virallisiksi kulkuneuvoiksi. Lisäksi Škoda on mukana molemmissa isäntäkaupungeissa fanialueilla, joissa vierailijat pääsevät muun muassa laulamaan jääkiekkokaraokea – Elroq-malleissa.
Škoda Design on myös suunnitellut turnauksen arvokkaimman pelaajan palkintopokaalin. Käsinpuhalletusta tšekkiläisestä kristallista valmistettu smaragdinvihreä pokaali jaetaan päätösseremoniassa.
Škoda Epiq tekee debyyttinsä jäällä
Kisojen yksi kohokohta on uuden Škoda Epiq -mallin maailman ensiesittely tiistaina 19. toukokuuta. Epiq on Škodan edullisin täyssähköinen auto tähän mennessä – kompakti crossover-katumaasturi, joka rakentuu uudelle MEB+ -alustalle.
Epiq tarjoaa modernia teknologiaa, etuvetoa ja tilavaa sisätilaa kilpailukykyiseen hintaan. Yhdessä myöhemmin vuonna esiteltävän Peaq-mallin kanssa Epiq kaksinkertaistaa Škodan sähköautovalikoiman vuoden 2026 loppuun mennessä. Ensiesittelyä voi seurata suorana skodamagazine.fi:ssä.
Škoda ja Suomi – pitkä yhteinen tarina
Kisojen taustalla on myös kotimainen ulottuvuus: Škodalla on pitkä historia Suomen Jääkiekkoliiton ja Leijonien pääyhteistyökumppanina. Yhteistyö kantaa hedelmää niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin.
General Motorsin portfolioon kuuluvalla Buickilla on nykyään melkoinen pappamerkin imago, ja niin asia oli myös 1980-luvun alussa. Sitten Buick toi kuitenkin mallistoonsa tummanpuhuvan muskeliauton, jonka suorituskyky haastoi jopa eurooppalaiset superautot.
Jenkkiautojen suorituskyky pääsi laskemaan 1970-luvun alun muskeliaikakauden huippuvuosien jälkeen lähes naurettavalle tasolle, ja iskutilavuudeltaan massiiviset veekasit tuottivat saastelaitteiden kuristamina lähinnä surullisia teholukemia. V8 miellettiin kuitenkin edelleen ainoaksi oikeaksi muskeliauton voimanlähteeksi, kunnes Buick alkoi kehittää samaan tarkoitukseen turboahdettua V6:ta.
Buick Grand National. Kuva: RM Sotheby’s.
Lähtökohtana palveli mallivuodelle 1978 koriltaan pienennetty toisen sukupolven Regal. jossa luotettiin edelleen perinteiseen takavetorakenteeseen. Öljykriisin jälkimainingeissa suosituimmaksi moottorivaihtoehdoksi nousi V6, ja perusmallinen Regal oli pehmeällä jousituksella sekä luksushenkisellä varustuksella silattu coupé tai farmari hieman arvokkaampaa autoa etsineille asiakkaille.
Tästä huolimatta Buick käytti Regalia vuodesta 1981 Nascar-kilpurinsa lähtökohtana, ja lajin legenda Richard Petty voitti sellaisen ratissa myös maineikkaan Daytona 500 -kisan. Buick halusi hyödyntää kilpamenestystä siviiliautojenkin puolella, ja niinpä vuodelle 1982 Regalista lanseerattiin Grand Nationaliksi ristitty erikoismalli. Tähän päädyttiin, koska Nascarin ylimmän tason sarja tunnettiin aiemmin tällä nimellä.
Buick Grand National. Kuva: RM Sotheby’s.
Buick oli jo aiemmin hyödyntänyt turboahdinta V6-koneisissa Regaleissa, mutta useimmissa vuoden 1982 Grand Nationaleissa oli nuhainen 125-heppainen vapaasti hengittävä 4,1-litrainen veekuutonen. Tehon puutetta yritettiin paikata erikoismaalauksella ja tarrasarjalla, mutta paljon parempaa oli luvassa pari vuotta myöhemmin.
Mallivuoden 1984 Buick Grand National sai keulalleen 3,8-litraisen turboahdetun ruisku-V6:n, joka puski ulos jo paljon tervehenkisemmät 200 hevosvoimaa. Auto oli varttimailin kiihdytyssuoralla lähes yhtä nopea kuin GM:n ainoa aito urheiluauto, eli Chevrolet Corvette, ja edullisempi Camaro jäi jo komeasti Buickin taakse. Teholukema kasvoi myöhemmin mm. välijäähdyttimen myötä, ja vuoden 1987 Grand Nationalissa oli jo 245 heppaa.
Buick Grand National. Kuva: RM Sotheby’s.
Aerodynamiikaltaan lähinnä tiiliskiveä muistuttaneen Buickin ainoana vaihteistovaihtoehtona palveli nelipykäläinen automaatti, mutta siitäkin huolimatta auto haastoi toden teolla myös eurooppalaiset superautot suorituskyvyllään. Mutkateillä Grand National olisi kylläkin jäänyt katselemaan niiden takavaloja, mutta kiihdytyssuoralla Buick pinkaisi vain 4,9 sekunnissa 60 mailin tuntinopeuteen (96 km/h) Car and Driverin huhtikuussa 1986 tekemässä testissä.
Auto oli tämän myötä nopeampi kuin samanikäinen Corvette, suurin osa Amerikan markkinoiden Ferrareista tai jopa Lamborghini Countach. Varttimailikin sujui 13,9 sekunnissa, ja näiden lukemien perusteella Car and Driverin testaajat arvioivat Grand Nationalin todellisen teholukeman noin 290 hevosvoimaan. Se oli rutkasti enemmän kuin tehtaan ilmoittama virallinen arvo, joten Buickin insinöörit olivat saattaneet kutitella testiauton moottoria hieman normaalia enemmän.
Buick GNX. Kuva: Bring a Trailer.
Vihaista suorituskykyä säesti vihainen ulkoasu, koska kaikki Grand Nationalit tulivat tehtaalta vuoden 1984 jälkeen kokomustina ilman kromikoristeita. Buickin turbomuskelin evoluutio saavutti huippunsa vuonna 1987, jolloin markkinoille lanseerattiin vieläkin tulisempi GNX. Kirjaimet tulivat sanoista Grand National eXperimental, ja auto olikin varsin erityinen kokeilukappale. Hienosäädöstä vastasi McLaren, joka asensi GNX-malleihin myös Garrettin AiResearch-turboahtimen.
Buick GNX. Kuva: Bring a Trailer.
Nyt potkua oli jo 276 hevosvoimaa ainakin virallisen laskennan mukaan, mutta todellinen lukema liikkui 300 hepan tienoilla. Sitä säesti 570 newtonmetrin vääntö, minkä ehdoilla nelivaihteinen automaatti piti ohjelmoida uudelleen. Jousitustakin kohennettiin lisäpitoa haettaessa, ja nyt virallinen 0-60 mailin kiihtyvyyslukema oli tasan viisi sekuntia. GNX:n viralliset suoritusarvot ilmoitettiin alakanttiin Chevrolet Corvetten imagon suojelemiseksi GM:n sporttimallien lippulaivana, mutta todellisuudessa Buick hääri kukkulan kuninkaana.
Buick GNX. Kuva: Bring a Trailer.
GNX:ää valmistettiin vain 547 yksilöä, mitä selitti 11 000 dollaria korkeampi hinta kuin tavallisen Grand Nationalin kohdalla. Sen hintalapussa luki 29 000 taalaa, mikä ei ollut paha summa suorituskykyyn suhteutettuna. Buick näytti omalta osaltaan turbotekniikasta hullaantuneella 1980-luvulla, että edes muskeliautoon ei välttämättä tarvittu perinteistä veekasia. Auto nosti nimensä mukaisesti myös amerikkalaisten kansallisylpeyttä, kun se tarjosi Ferrari-tason kiihtyvyyden moninkertaisesti edullisemman jenkkiauton kuorissa.
Grand Nationalin kulttimaine on sittemmin vielä kasvanut esimerkiksi The Fast And The Furious -leffoissa esiintymisen myötä, mutta statukseensa nähden muskeli-Buickit ovat vieläkin jopa yllättävän edullisia. GNX:n keskimääräiseksi hinnaksi arvioidaan tätä nykyä kylläkin 173 000 dollaria, mutta tavallisen Grand Nationalin kohdalla summa on vain 49 000 taalaa. Tätä selittää omalta osaltaan valmistusmäärä, koska ”aitoja” Grand Nationaleja tehtiin mallivuosina 1984-1987 lähes 30 000 kappaletta.
Maailmassa on puolen vuosisadan mittaan muuttunut aika moni asia, mutta BMW:n edustusluokan sedan on edelleen 7-sarja, kuten auton debyyttivuotena 1977. Seiskan tyyli ja luonne ovat kuitenkin nykyään hyvin kaukana auton alkuperäisestä ideasta.
7-sarja on sentään edelleen perinteinen luksusluokan sedan eikä nykymuodin mukainen crossover, mutta muuten lähes kaikki on muuttunut vuosien mittaan. Kun E23-korikoodia totteleva ensimmäisen sukupolven 7-sarja esiteltiin keväällä 1977, tarkoituksena oli tarjota sporttisempi ja nuorekkaampi vaihtoehto S-luokan Mersulle.
BMW 7-sarja E23. Kuva: BMW.
Tuolloinen W116-Ässä oli aikansa saksalaisautoksi jopa pompöösiksi luonnehdittava ilmestys tuplien kromipuskuriensa ja yleisen massiivisuutensa vuoksi, joten urheilullisemman oloiselle vaihtoehdolle oli tilausta. E23:n hillityt korilinjat olivat ranskalaismaestro Paul Bracqin käsialaa, ja ne toistivat peruspiirteiltään edellisvuonna lanseeratusta 6-sarjan coupésta tuttua kaavaa.
Tämä tarkoitti myös nelivaloilmettä ja jopa aggressiivisen oloista haikeulaa, jota tylpennettiin hieman kevyen faceliftin yhteydessä vuonna 1982. Ensimmäinen 7-sarja tarjosi sporttisuutta myös pellin alla, koska 745i-huippuversiota vauhditti aikansa pioneereihin kuulunut turboahdettu suora kuutonen. Hienostuneisuudessa ja mukavuudessa E23 ei kuitenkaan pärjännyt Ässämersulle, ja ero kasvoi vielä vuonna 1979 lanseeratun W126-sukupolven S-luokan myötä.
BMW 7-sarja E32. Kuva: BMW.
Ensimmäisen polven Seiska sinnitteli tuotannossa vuoteen 1986 saakka, jolloin oli täysin uuden seuraajan aika. Baijerilaismerkin tuotekehitysjohtajana toimi tuolloin nuori ja nälkäinen Wolfgang Reitzle, joka halusi haastaa Stuttgartin tähtimerkin täysin rinnoin. Niinpä E32-korikoodin saanutta toisen sukupolven 7-sarjaa esimerkiksi levennettiin tuotekehityksen aikana, jotta auto ei olisi näyttänyt liian vaatimattomalta.
Tästä huolimatta italialaisen Ercole Spadan ja saksalaisen Claus Luthen piirtämä E32 ei ollut mikään möhkäle, vaan se tarjosi luksusta ja urheilullisuutta juuri sopivassa suhteessa. Nyt BMW:n lippulaiva alkoi olla muiltakin ominaisuuksiltaan sitä tasoa, että W126-korinen Ässämersu jäi monissa testeissä baijerilaisen taakse. Stuttgartilaisten kokema shokkivaikutus sai sinettinsä, kun BMW toi 750i-huippumallin nokalle sodanjälkeisen Saksan ensimmäisen V12:n.
Mercedes pystyi vastaamaan tähän vasta vuonna 1991, kun paljon edeltäjäänsä massiivisemmaksi kasvanut W140-korimallin S-luokka sai keulalleen vieläkin suuremman V12:n. Panssarivaunuksi haukutun W140:n myynti ei kuitenkaan sujunut odotetusti 1990-luvun lama-aikana, joten BMW:llä oli hyvät saumat saalistaa hieman hillitymmän oloisen edustusauton ostajia.
BMW 7-sarja E38. Kuva: BMW.
Baijerilaismerkin tilanne koheni entisestään vuonna 1994, kun E38:na tunnettu kolmannen sukupolven Seiska marssitettiin näyttämölle. Itävaltalaisen Boyke Boyerin käsialaa ollut auto oli kevyen ja sulavan oloinen ilmestys erityisesti W140-Mersun rinnalla, ja monet pitävätkin E38:aa kaikkien aikojen kauneimpana 7-sarjana. Se sai toimia baijerilaisten solmiman mainosdiilin myötä jopa James Bondin työsuhdeautona, mutta kyllä Aston Martin olisi silti sopinut brittiagentille saksalaista edustusautoa paremmin.
BMW 7-sarja E65. Kuva: BMW.
Seiskan status sporttisempana vaihtoehtona Ässämersulle päättyi vuonna 2001, kun E65-korinen 7-sarja sai ensi-iltansa. Se oli ensimmäinen tuotantoauto, joka sai edustaa BMW:n päämuotoilijana toimineen amerikkalaisen Chris Banglen ideoimaa uutta tyyliä. Ero entiseen oli niin suuri, että jotkut eivät ole toipuneet muutoksesta vieläkään. Ajattoman elegantit linjat saivat väistyä futuristisen massiivisuuden tieltä, ja myös sisustan osalta kaikki laitettiin uusiksi. Seiska sai ensimmäisenä autona keskikonsolin iDrive-valintakiekon ja kojelaudan päälle sovitetun keskinäytön, jotka kopioitiin tulevina vuosina jopa stuttgartilaisten S-luokkaan.
BMW 7-sarja F01. Kuva: BMW.
E65:n muotoja laimennettiin hieman faceliftin yhteydessä vuonna 2005, ja kolmisen vuotta myöhemmin oli F01-koodilla tunnetun seuraajan vuoro. Se ei aiheuttanut muotoilultaan vatsanväänteitä, mutta toisaalta edeltäjän kaltaista innovatiivisuuttakaan ei enää nähty. Tämän sukupolven Seiska sai kuitenkin kunnian olla BMW:n ensimmäinen hybridiauto, ja ylähyllyä edustavan 760i:n V12:ta höystettiin peräti kahdella turboahtimella.
BMW 7-sarja G11. Kuva: BMW.
Seuraavaksi oli G11-sukupolven vuoro, joka sai ensiesittelynsä Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 2015. Auto jatkoi hillityn tyylin merkeissä, mutta pinnan alla käytettiin jopa hiilikuitua. Sopusuhtaisen oloinen 7-sarja oli kuitenkin historiaa, kun G11:n facelift-versio lanseerattiin vuonna 2019. Silloin alkunsa saivat BMW:n jättimunuaiset, jotka eivät välttämättä tehneet hyvää Seiskan muotoilulle. Statusarvo kuitenkin kasvoi ainakin Kiinan markkinoilla, jossa ”presencellä” on suuri merkitys erityisesti luksusautojen kohdalla.
BMW 7-sarja G70. Kuva: BMW.
Tämä kehitys vain voimistui G70:nä tunnetun nyky-Seiskan myötä, joka lanseerattiin vuonna 2022. Efekti oli vähintään vastaava kuin vuosituhannen taitteen E65:n kohdalla, eli klassisen tyylin ystävien aamukahvit menivät taatusti väärään kurkkuun. 7-sarjasta oli tullut kuin baijerilainen Rolls-Royce, jonka naamailmettä leimasivat jättimunaisten lisäksi ”kaksikerroksiset” valot. Koko auto vaikutti korkeammalta kuin koskaan ennen, ja sitä se myös oli. Tämä johtui siitä, että lattian alta piti varata tilaa i7-täyssähkömallin akkupaketille.
BMW 7-sarja G70 facelift. Kuva: BMW.
Tätä kirjoitettaessa G70:n facelift-version ensimmäiset viralliset kuvat on juuri julkaistu. Seiskan design jakaa edelleen vahvasti mielipiteitä, mutta ainakin keulan muotoiluelementtien tyyli on nyt entistä yhtenäisempää. Takavaloissa ja sisustassa on puolestaan havaittavissa vahvoja vaikutteita BMW:n uusimmasta Neue Klasse -tyylistä, ja kolmella ruudulla sekä yläreunan näyttöpaneelilla varustettu kojelautakin on laitettu täysin uusiksi.
Vahvojen huhujen mukaan seuraavan sukupolven osalta BMW olisi käyttämässä eri perusrakennetta sähköisessä i7:ssä ja 7-sarjan polttomoottorimalleissa, joten hieman solakamman oloisesta Seiskasta on jälleen toivoa ainakin jälkimmäisten osalta. Alkuperäisidean mukaiseen sporttisuuteen ei liene tosin enää paluuta, koska luksusauton ostajat kaipaavat tätä nykyä vastaavaa statusta myös ulkonäköön.
Timantti on maailman tunnetuin ja halutuin jalokivi. Sen ympärille on rakentunut vuosisatojen aikana valtava määrä historiaa, symboliikkaa, markkinointia ja väärinkäsityksiä. Useimmat tietävät, että timanttia arvioidaan niin sanottujen 4C-tekijöiden avulla, mutta harva ymmärtää, mitä nämä ominaisuudet käytännössä tarkoittavat tai miten ne vaikuttavat timantin ulkonäköön, arvoon ja hintaan.
Timantin ostaminen voi tuntua vaikealta, sillä vaihtoehtoja on lähes loputtomasti. Kahden ulkoisesti lähes identtisen timantin hinnassa voi olla tuhansien eurojen ero. Lisäksi markkinoille ovat nousseet laboratoriossa kasvatetut timantit, joiden myötä ostajan on entistä tärkeämpää ymmärtää, mistä hän todellisuudessa maksaa.
Tämän oppaan tarkoituksena on tehdä timanttien maailmasta helposti ymmärrettävä. Käymme läpi timantin rakenteen, 4C-luokituksen, sertifikaatit, luonnontimanttien ja laboratoriotimanttien erot, eri hiontamuodot sekä käytännön vinkit oikean timantin valintaan eri budjeteilla.
Oppaan luettuasi tiedät:
miten timantin laatu määritellään
mitkä ominaisuudet näkyvät paljaalla silmällä
mistä ominaisuuksista kannattaa maksaa ja mistä ei
miten valita oikea timantti kihlasormukseen, vihkisormukseen tai muihin koruihin
miten löytää paras mahdollinen hinta-laatusuhde
Mikä on timantti?
Timantti on puhdasta hiiltä, joka on kiteytynyt erittäin kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa syvällä maankuoren alla.
Vaikka timantti koostuu samasta alkuaineesta kuin esimerkiksi lyijykynän grafiitti, atomien rakenne on täysin erilainen. Juuri tämä rakenne tekee timantista poikkeuksellisen kovan, kestävän ja valoa taittavan materiaalin.
Timanttia pidetään maailman kovimpana luonnonmateriaalina. Mohsin kovuusasteikolla sen arvo on 10, mikä on korkein mahdollinen lukema.
Timantin ominaisuuksiin kuuluvat:
Ominaisuus
Timantti
Kemiallinen koostumus
Hiili
Mohsin kovuus
10
Sulamispiste
yli 3500 °C
Valon taittuminen
erittäin korkea
Kulutuskestävyys
erinomainen
Juuri näiden ominaisuuksien vuoksi timantti soveltuu erinomaisesti korukäyttöön.
Miten timantti syntyy?
Suurin osa luonnontimanteista on muodostunut 150–300 kilometrin syvyydessä maapallon vaipan alueella.
Timantin syntyminen edellyttää:
erittäin korkeaa painetta
noin 900–1300 asteen lämpötilaa
miljoonien tai jopa miljardien vuosien aikaa
Kun olosuhteet ovat oikeat, hiili kiteytyy timantiksi.
Myöhemmin vulkaaninen toiminta kuljettaa timantit lähemmäksi maan pintaa niin sanottujen kimberliittipiippujen kautta.
Monet nykyisin louhittavat timantit ovat yli miljardin vuoden ikäisiä. Joidenkin arvioiden mukaan osa markkinoilla olevista timanteista on muodostunut jopa kolme miljardia vuotta sitten.
Miksi timantit ovat arvokkaita?
Timantin arvo perustuu useaan eri tekijään.
Ensimmäinen tekijä on harvinaisuus. Vaikka timantteja löytyy ympäri maailmaa, korkealaatuiset jalokivilaatuiset timantit ovat huomattavasti harvinaisempia kuin moni uskoo.
Toinen tekijä on kysyntä. Timantit ovat olleet vuosikymmenten ajan suosituin jalokivi erityisesti kihla- ja vihkisormuksissa.
Kolmas tekijä liittyy niiden fyysisiin ominaisuuksiin. Timantti yhdistää poikkeuksellisella tavalla:
kovuuden
kestävyyden
loiston
valon hajottamisen
Harva muu jalokivi pystyy tarjoamaan saman yhdistelmän.
Miksi timantti loistaa?
Moni kuvittelee timantin loiston olevan sen luonnollinen ominaisuus.
Todellisuudessa suurin osa loistosta syntyy hionnan ansiosta.
Kun valo osuu hyvin hiottuun timanttiin, se:
kulkee timantin sisään
heijastuu useita kertoja sisäpintojen välillä
poistuu takaisin katsojan silmään
Jos hionta on onnistunut, valo palautuu tehokkaasti takaisin katsojalle.
Jos hionta on huono, suuri osa valosta karkaa sivuille tai pohjan kautta.
Tästä syystä kaksi saman kokoista timanttia voivat näyttää täysin erilaisilta.
Timantin anatomia
Timantti koostuu useista eri osista.
Taulu
Timantin yläosan suurin pinta.
Kruunu
Yläosa taulun ympärillä.
Vyöhyke
Timantin levein kohta.
Paviljonki
Timantin alaosa.
Kärkiosa
Timantin alin piste.
Näiden osien mittasuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka hyvin timantti heijastaa valoa.
Luonnontimantti vai laboratoriotimantti?
Viime vuosina laboratoriotimantit ovat nousseet merkittäväksi vaihtoehdoksi luonnontimanteille.
Moni yllättyy kuullessaan, että laboratoriotimantti on aidosti timantti.
Se ei ole zirkonia eikä moissaniitti.
Laboratoriotimantti koostuu samasta hiilestä kuin luonnontimantti ja sillä on käytännössä samat:
kemialliset ominaisuudet
optiset ominaisuudet
fyysiset ominaisuudet
Paljaalla silmällä niitä ei voi erottaa toisistaan.
Suurimmat erot liittyvät syntytapaan, harvinaisuuteen ja markkina-arvoon.
Ominaisuus
Luonnontimantti
Laboratoriotimantti
Syntytapa
Luonnollinen
Laboratorio
Ikä
Miljoonia tai miljardeja vuosia
Viikkoja
Kemiallinen rakenne
Sama
Sama
Ulkonäkö
Sama
Sama
Hinta
Korkeampi
Alempi
Harvinaisuus
Korkea
Matalampi
Kumpi kannattaa valita?
Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Luonnontimantti sopii erityisesti henkilölle, joka arvostaa harvinaisuutta, luonnollista alkuperää ja perinteitä.
Laboratoriotimantti puolestaan sopii henkilölle, joka haluaa mahdollisimman suuren tai laadukkaan timantin samalla budjetilla.
Esimerkiksi 3000 euron budjetilla voi usein saada huomattavasti suuremman laboratoriotimantin kuin luonnontimantin.
Timanttien historia
Timantteja on käytetty tuhansien vuosien ajan.
Ensimmäiset tunnetut timantit löydettiin Intiasta jo antiikin aikana.
Eurooppaan timantit saapuivat keskiajalla, jolloin niitä käyttivät lähinnä kuninkaalliset ja aateliset.
Nykyinen timanttikulttuuri syntyi kuitenkin vasta 1900-luvulla.
Erityisesti kihlasormuksiin liittyvä timanttiperinne yleistyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen.
Tänä päivänä timantti on maailman suosituin kihlasormuskivi.
Miksi timantit ovat edelleen suosittuja?
Timantin suosio perustuu useisiin tekijöihin.
Kestävyys
Timantti kestää päivittäistä käyttöä paremmin kuin lähes kaikki muut jalokivet.
Ajattomuus
Timantit eivät seuraa muotivirtauksia samalla tavalla kuin monet muut korukivet.
Monikäyttöisyys
Timantti sopii lähes kaikkiin korutyyppeihin.
Loisto
Hyvin hiottu timantti tarjoaa ainutlaatuisen valon heijastuksen.
Timanttien yleisimmät käyttökohteet
Kihlasormukset
Ylivoimaisesti yleisin käyttökohde.
Vihkisormukset
Usein käytetään pienempiä sivutimantteja tai rivitimantteja.
Korvakorut
Pyöreät briljantit ovat suosituin vaihtoehto.
Kaulakorut
Yksittäinen timantti toimii klassisena riipuksena.
Rannekorut
Tennisrannekorut ovat tunnetuin timanttirannekorujen tyyppi.
Mitä ostajan kannattaa tietää ennen kaupoille lähtöä?
Ennen timantin ostamista kannattaa määritellä:
budjetti
käyttötarkoitus
haluttu koko
luonnon- vai laboratoriotimantti
mahdollinen sertifikaattivaatimus
Yksi yleisimmistä virheistä on keskittyä liikaa karaattimäärään.
Todellisuudessa timantin hionta vaikuttaa usein ulkonäköön enemmän kuin pieni ero karaattipainossa.
Monessa tapauksessa hieman pienempi mutta paremmin hiottu timantti näyttää näyttävämmältä kuin suurempi mutta heikommin hiottu vaihtoehto.
Timantin ostamisen tärkein sääntö
Jos pitäisi antaa vain yksi neuvo, se olisi tämä:
Valitse aina mahdollisimman hyvä hionta ennen kuin käytät rahaa korkeampaan väri- tai puhtausluokkaan.
Hionta on ominaisuus, joka näkyy välittömästi.
Moni ostaja pystyy erottamaan Excellent- ja Good-hionnan toisistaan.
Sen sijaan D- ja G-väriluokan tai VS1- ja VVS2-puhtausluokan erottaminen ilman suurennusvälineitä on käytännössä mahdotonta.
Tästä syystä fiksuin ostaja sijoittaa budjettinsa ensisijaisesti loistoon eikä paperilla näyttäviin luokituksiin.
Seuraavassa osassa käymme läpi timanttien 4C-järjestelmän yksityiskohtaisesti ja selitämme, miten karaatti, hionta, väri ja puhtaus vaikuttavat timantin ulkonäköön, hintaan ja hinta-laatusuhteeseen.
Timanttien 4C – täydellinen opas karaattiin, hiontaan, väriin ja puhtauteen
Timanttien laatua arvioidaan maailmanlaajuisesti niin sanotun 4C-järjestelmän avulla. Järjestelmän kehitti Gemological Institute of America (GIA), ja sitä käytetään käytännössä kaikkien jalokivilaatuisten timanttien luokittelussa.
4C tulee englanninkielisistä sanoista:
Carat (karaatti)
Cut (hionta)
Color (väri)
Clarity (puhtaus)
Moni ostaja tekee virheen keskittymällä vain yhteen näistä ominaisuuksista, yleensä karaattimäärään. Todellisuudessa timantin ulkonäkö, loisto ja hinta määräytyvät kaikkien neljän tekijän yhteisvaikutuksesta.
Kaksi saman kokoista timanttia voivat näyttää täysin erilaisilta, ja niiden hinnassa voi olla useiden tuhansien eurojen ero.
Tässä luvussa käymme läpi jokaisen 4C-tekijän yksityiskohtaisesti.
Karaatti (Carat) – mitä timantin koko oikeasti tarkoittaa?
Karaatti on timantin painoyksikkö.
Yksi karaatti vastaa 0,2 grammaa eli 200 milligrammaa.
Moni puhuu karaatista timantin kokona, mutta teknisesti kyseessä on painomitta eikä kokomitta.
Tästä syystä kaksi saman karaattimäärän timanttia voivat näyttää erikokoisilta.
Karaatti ja millimetrit
Pyöreän briljanttihionnan tapauksessa karaattimäärä vastaa yleensä seuraavia halkaisijoita.
Karaatti
Halkaisija
0,10 ct
noin 3,0 millimetri
0,25 ct
noin 4,1 millimetri
0,30 ct
noin 4,3 millimetri
0,50 ct
noin 5,2 millimetri
0,75 ct
noin 5,8 millimetri
1,00 ct
noin 6,5 millimetri
1,50 ct
noin 7,4 millimetri
2,00 ct
noin 8,2 millimetri
3,00 ct
noin 9,3 millimetri
Taulukosta huomaa yhden tärkeän asian.
Karaattimäärän kaksinkertaistuminen ei tarkoita halkaisijan kaksinkertaistumista.
Esimerkiksi:
0,50 karaatin timantti on noin 5,2 millimetriä
1,00 karaatin timantti on noin 6,5 millimetriä
Vaikka paino kaksinkertaistuu, halkaisija kasvaa vain hieman.
Tämän vuoksi monet ostajat yllättyvät nähdessään eri karaattikokojen todellisen eron.
Miksi karaatin hinta nousee voimakkaasti?
Timanttien hinnat eivät kasva lineaarisesti.
Esimerkiksi:
Koko
Suhteellinen hinta
0,50 ct
1x
1,00 ct
noin 3–4x
2,00 ct
noin 8–12x
3,00 ct
jopa 20x
Syynä on harvinaisuus.
Suuria korkealaatuisia timantteja löytyy huomattavasti vähemmän kuin pieniä timantteja.
Yhden karaatin timantti ei siis ole kallis siksi, että siinä on enemmän materiaalia. Se on kallis siksi, että luonnosta löytyy huomattavasti vähemmän suuria virheettömiä kiteitä.
Millainen karaattikoko kannattaa valita?
Käytännössä yleisimmät kihlasormustimantit sijoittuvat välille:
0,30–0,50 ct
0,50–0,75 ct
0,75–1,00 ct
Yli yhden karaatin timantit ovat jo selvästi näyttäviä.
Alle puolen karaatin timantit puolestaan tarjoavat usein parhaan hinta-laatusuhteen.
Cut eli hionta – timantin tärkein ominaisuus
Jos pitäisi valita vain yksi ominaisuus, jonka perusteella timantti arvioidaan, hionta olisi useimpien gemmologien vastaus.
Syynä on yksinkertainen:
Hionta määrittää sen, kuinka paljon timantti loistaa.
Loisto on ominaisuus, jonka ihminen huomaa ensimmäisenä.
Hionta vaikuttaa:
kirkkauteen
valon palautumiseen
välkkeeseen
tulen väreihin
yleiseen näyttävyyteen
Tästä syystä hiontaa pidetään usein tärkeämpänä kuin väriä tai puhtautta.
Miten timantti loistaa?
Kun valo osuu timanttiin, tapahtuu kolme asiaa.
Brilliance (loisto)
Valkoinen valo heijastuu takaisin katsojalle.
Fire (tuli)
Valo hajoaa sateenkaaren väreiksi.
Scintillation (välke)
Valon ja varjon nopea vaihtelu liikkeessä.
Hyvä timantti yhdistää kaikki kolme ominaisuutta.
Hiontaluokat
GIA käyttää seuraavia luokituksia.
Luokka
Suositus
Excellent
Erinomainen
Very Good
Erittäin hyvä
Good
Hyvä
Fair
Välttävä
Poor
Heikko
Kannattaako Excellent-hionta?
Lähes aina kyllä.
Jos budjetti on rajallinen, kannattaa mieluummin:
pienentää karaattimäärää
laskea väriä hieman
laskea puhtausluokkaa hieman
mutta säilyttää mahdollisimman hyvä hionta.
Tämä on yksi tärkeimmistä timantin ostamiseen liittyvistä periaatteista.
Excellent vs Very Good
Moni pohtii, kannattaako maksaa Excellent-luokituksesta.
Yleisesti:
Hionta
Suositus
Excellent
Paras mahdollinen
Very Good
Erinomainen hinta-laatusuhde
Good
Vain budjettiratkaisu
Fair/Poor
Ei suositeltava
Useimmille ostajille Excellent tai Very Good ovat parhaat vaihtoehdot.
Timantin mittasuhteet
Loiston kannalta ratkaisevia ovat myös mittasuhteet.
Tärkeitä tekijöitä ovat:
taulun koko
kruunun kulma
paviljongin kulma
syvyysprosentti
Hyvin hiotussa timantissa nämä ovat tarkasti tasapainossa.
Väri (Color)
Moni yllättyy kuullessaan, että suurin osa timanteista ei ole täysin värittömiä.
Valtaosassa timanteista on pieni kellertävä tai ruskehtava sävy.
Mitä värittömämpi timantti on, sitä arvokkaampi se yleensä on.
Väriasteikko
GIA käyttää asteikkoa D–Z.
Luokka
Kuvaus
D
Täysin väritön
E
Erittäin väritön
F
Erittäin väritön
G
Lähes väritön
H
Lähes väritön
I
Hieman sävyttynyt
J
Kevyesti sävyttynyt
K-Z
Selvästi sävyttynyt
Näkeekö eron paljaalla silmällä?
Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä.
Käytännössä:
D–F näyttää lähes identtiseltä
G–H näyttää lähes identtiseltä
H–I ero on pieni
J alkaa näkyä jo helpommin
Normaalissa käytössä useimmat ihmiset eivät erota esimerkiksi F- ja G-väriä toisistaan.
Paras väri eri budjeteille
Premium
D–F
Paras hinta-laatusuhde
G–H
Budjettitietoinen ostaja
I–J
Juuri G–H-värit ovat usein järkevin valinta.
Niissä saavutetaan lähes värittömän timantin ulkonäkö ilman korkeimpien väriluokkien hintalisää.
Vaikuttaako istutus väriin?
Kyllä.
Valkokulta ja platina korostavat väriä enemmän.
Keltakulta puolestaan peittää pieniä värisävyjä.
Tästä syystä keltakultaisessa sormuksessa voidaan usein käyttää hieman lämpimämpää väriä ilman näkyvää eroa.
Clarity eli puhtaus
Puhtaus kuvaa timantin sisäisiä ja ulkoisia ominaisuuksia.
Sisäisiä ominaisuuksia kutsutaan sulkeumiksi.
Ulkoisia ominaisuuksia kutsutaan virheiksi.
Lähes kaikissa luonnontimanteissa on pieniä sulkeumia.
Täysin virheettömät timantit ovat erittäin harvinaisia.
Puhtausluokat
Luokka
Selitys
FL
Virheetön
IF
Sisäisesti virheetön
VVS1
Erittäin erittäin vähäinen
VVS2
Erittäin erittäin vähäinen
VS1
Erittäin vähäinen
VS2
Erittäin vähäinen
SI1
Pieni sulkeuma
SI2
Useita pieniä sulkeumia
I1
Näkyviä sulkeumia
I2
Selvästi näkyviä
I3
Voimakkaasti näkyviä
Mitä puhtausluokkaa kannattaa ostaa?
Tämä riippuu siitä, näkyvätkö sulkeumat paljaalla silmällä.
Useimmiten:
Paras hinta-laatusuhde
VS2
Hyvä kompromissi
SI1
Premium
VVS2–VVS1
Useimmille ihmisille VS2 tai SI1 ovat järkevimmät vaihtoehdot.
Eye Clean – tärkeä käsite
Eye Clean tarkoittaa timanttia, jonka sulkeumia ei voi nähdä paljaalla silmällä normaalilta katseluetäisyydeltä.
Monelle ostajalle tämä on käytännössä tärkeämpi asia kuin virallinen puhtausluokka.
Hyvä SI1-timantti voi näyttää täysin samalta kuin huomattavasti kalliimpi VVS1-timantti.
Mitkä 4C:t vaikuttavat eniten hintaan?
Hintaan vaikuttavat kaikki neljä ominaisuutta, mutta eivät yhtä paljon.
Yleisesti vaikutus on:
Karaatti
Hionta
Väri
Puhtaus
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ostajan pitäisi käyttää rahansa samassa järjestyksessä.
Ulkonäön kannalta tärkein järjestys on usein:
Hionta
Karaatti
Väri
Puhtaus
Juuri tästä syystä kokeneet ostajat eivät yleensä tavoittele korkeimpia mahdollisia väri- ja puhtausluokkia.
Paras hinta-laatusuhteinen timantti
Jos tavoitteena on mahdollisimman näyttävä timantti järkevällä budjetilla, seuraava yhdistelmä toimii useimmissa tilanteissa erinomaisesti:
Ominaisuus
Suositus
Hionta
Excellent
Väri
G–H
Puhtaus
VS2–SI1
Karaatti
Budjetin mukaan
Tämä yhdistelmä tarjoaa lähes aina enemmän näkyvää laatua kuin vastaavan budjetin timantti, jossa on korkeampi väri- tai puhtausluokka mutta pienempi koko.
Yhteenveto: mitä 4C-järjestelmästä kannattaa muistaa?
Timantin arvo määrittyy karaatin, hionnan, värin ja puhtauden perusteella.
Kaikki neljä ominaisuutta ovat tärkeitä, mutta niiden merkitys ei ole sama.
Useimmille ostajille paras strategia on:
Panosta hiontaan.
Valitse riittävä karaattikoko.
Suosi G–H-väriä.
Valitse VS2–SI1-puhtaus.
Näin saat mahdollisimman näyttävän timantin ilman, että maksat ominaisuuksista, joita et käytännössä pysty näkemään.
Seuraavassa osassa käymme läpi timanttisertifikaatit, fluoresenssin, laboratoriotimanttien luokitukset sekä eri hiontamuotojen vaikutukset timantin ulkonäköön ja hintaan.
Timanttisertifikaatit, fluoresenssi, laboratoriotimantit ja hiontamuodot
Kun timanttien perusteet ja 4C-järjestelmä ovat hallussa, seuraava askel on ymmärtää sertifikaattien, fluoresenssin ja hiontamuotojen merkitys.
Monet ostajat vertailevat timantteja pelkästään karaatin, värin ja puhtauden perusteella. Ammattilaiset puolestaan tarkastelevat myös sertifikaatin laatua, fluoresenssia, mittasuhteita sekä hiontamuotoa.
Juuri nämä tekijät selittävät usein sen, miksi kaksi näennäisesti samanlaista timanttia voivat maksaa hyvin eri verran.
Mikä on timanttisertifikaatti?
Timanttisertifikaatti on riippumattoman gemmologisen laboratorion laatima arvio timantin ominaisuuksista.
Sertifikaatti toimii käytännössä timantin henkilöllisyystodistuksena.
Sertifikaatista ilmenevät yleensä:
karaattipaino
väri
puhtaus
hionta
mittasuhteet
fluoresenssi
mahdolliset käsittelyt
tunnistenumero
Ilman sertifikaattia ostajan on vaikea tietää, vastaavatko myyjän ilmoittamat tiedot todellisuutta.
Tarvitseeko timantilla olla sertifikaatti?
Pienissä timanteissa sertifikaatti ei ole aina välttämätön.
Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää:
Timantin koko
Sertifikaatin merkitys
Alle 0,30 ct
Ei välttämättä tarpeellinen
0,30–0,50 ct
Suositeltava
Yli 0,50 ct
Käytännössä välttämätön
Yli 1,00 ct
Ehdottomasti suositeltava
Mitä arvokkaammasta timantista on kyse, sitä tärkeämmäksi riippumaton arviointi muuttuu.
Tunnetuimmat timanttilaboratoriot
Kaikki sertifikaatit eivät ole samanarvoisia.
Markkinoilla toimii useita laboratorioita, joiden arviointikäytännöt eroavat toisistaan.
GIA
Gemological Institute of America.
Alan tunnetuin ja arvostetuin toimija.
GIA:n luokituksia pidetään maailmanlaajuisesti vertailukohtana.
IGI
International Gemological Institute.
Erittäin yleinen erityisesti laboratoriotimanteissa.
Luotettava ja laajalti hyväksytty.
HRD
Eurooppalainen toimija.
Suosittu erityisesti Keski-Euroopassa.
GCAL
Tunnettu erityisesti tarkasta optisesta analyysista.
Sertifikaattien vertailu
Laboratorio
Arvostus
Yleisyys
GIA
Erinomainen
Erittäin yleinen
IGI
Erittäin hyvä
Erittäin yleinen
HRD
Hyvä
Melko yleinen
GCAL
Hyvä
Harvinaisempi
Jos tavoitteena on maksimaalinen vertailtavuus, GIA on yleensä turvallisin vaihtoehto.
Miten sertifikaattia luetaan?
Moni ostaja avaa sertifikaatin ensimmäistä kertaa ja kohtaa suuren määrän teknisiä termejä.
Tärkeimmät kohdat ovat:
Report Number
Yksilöllinen tunnus.
Shape
Timantin hiontamuoto.
Measurements
Mitat millimetreinä.
Carat Weight
Paino karaatteina.
Color Grade
Väriluokka.
Clarity Grade
Puhtausluokka.
Cut Grade
Hiontaluokka.
Fluorescence
Fluoresenssin voimakkuus.
Laserkaiverrus
Monissa timanteissa sertifikaatin numero on kaiverrettu laserilla vyöhykkeeseen.
Kaiverrus on käytännössä näkymätön ilman suurennusta.
Sen avulla voidaan varmistaa, että timantti vastaa sertifikaattiaan.
Mikä on fluoresenssi?
Fluoresenssi on ominaisuus, jossa timantti reagoi ultraviolettivaloon.
Useimmiten fluoresenssi näkyy sinisenä hehkuna.
Normaalissa sisävalaistuksessa fluoresenssia ei yleensä huomaa.
Voimakkaassa UV-valossa vaikutus voi kuitenkin näkyä selvästi.
Fluoresenssiluokat
Luokka
Voimakkuus
None
Ei fluoresenssia
Faint
Hyvin vähäinen
Medium
Keskivahva
Strong
Voimakas
Very Strong
Erittäin voimakas
Onko fluoresenssi hyvä vai huono asia?
Yleinen vastaus on:
Useimmiten sillä ei ole suurta merkitystä.
Heikko tai keskivahva fluoresenssi ei yleensä vaikuta timantin ulkonäköön.
Voimakas fluoresenssi voi joissakin tapauksissa aiheuttaa hieman maitomaisen vaikutelman.
Toisaalta voimakas fluoresenssi voi joskus saada hieman kellertävän timantin näyttämään valkoisemmalta.
Kannattaako fluoresenssista maksaa?
Useimmissa tapauksissa ei.
Monet asiantuntijat pitävät fluoresenssia ominaisuutena, joka kannattaa huomioida mutta jota ei yleensä tarvitse priorisoida.
Luonnontimantti vai laboratoriotimantti?
Tämä on yksi timanttialan suurimmista keskustelunaiheista.
Laboratoriotimantit valmistetaan hallituissa olosuhteissa.
Lopputulos on kuitenkin aidosti timantti.
Kemiallisesti, fysikaalisesti ja optisesti laboratoriotimantti vastaa luonnontimanttia.
Miten laboratoriotimantti valmistetaan?
Käytössä on kaksi päämenetelmää.
HPHT
High Pressure High Temperature.
Jäljittelee luonnon olosuhteita.
CVD
Chemical Vapor Deposition.
Kasvattaa timantin hiilipitoisesta kaasusta kerros kerrokselta.
Molemmilla menetelmillä voidaan tuottaa erittäin korkealaatuisia timantteja.
Voiko laboratoriotimantin tunnistaa?
Paljaalla silmällä ei.
Useimmissa tapauksissa tunnistaminen vaatii:
laboratoriolaitteita
spektroskooppista analyysia
ammattitason mittauksia
Tästä syystä kaikki merkittävät laboratoriotimantit sertifioidaan erikseen.
Laboratoriotimantin edut
Enemmän kokoa samalla budjetilla
Yleensä merkittävästi enemmän.
Korkeampi laatu
Samalla budjetilla voidaan usein valita parempi väri tai puhtaus.
Helppo saatavuus
Tarjonta on laajaa.
Luonnontimantin edut
Harvinaisuus
Luonnontimantti on aidosti rajallinen luonnonvara.
Historia
Timantti on voinut olla miljardien vuosien ikäinen.
Jälleenmyyntiarvo
Tyypillisesti parempi kuin laboratoriotimanteilla.
Keräilyarvo
Suurilla luonnontimanteilla voi olla erityistä sijoitusarvoa.
Kumman asiantuntijat valitsevat?
Vastaus riippuu tavoitteesta.
Jos tavoitteena on maksimaalinen koko ja laatu budjettiin nähden:
Laboratoriotimantti.
Jos tavoitteena on luonnollinen alkuperä ja pitkäaikainen arvonsäilytys:
Luonnontimantti.
Timantin hiontamuodot
Moni sekoittaa hiontaluokan ja hiontamuodon.
Hiontaluokka kertoo hionnan laadusta.
Hiontamuoto kertoo timantin muodosta.
Nämä ovat eri asioita.
Round Brilliant
Pyöreä briljantti.
Maailman suosituin hionta.
Edut
Maksimaalinen loisto
Ajaton ulkonäkö
Paras jälleenmyyntiarvo
Haitat
Kallein vaihtoehto
Oval
Ovaalihionta.
Yksi viime vuosien suosituimmista muodoista.
Edut
Näyttää suuremmalta kuin pyöreä
Pidentää sormea visuaalisesti
Haitat
Bow tie -ilmiö mahdollinen
Cushion
Tyynymäinen muoto.
Pehmeä ja romanttinen ulkonäkö.
Edut
Klassinen tyyli
Kaunis valoefekti
Haitat
Loisto hieman pyöreää vähäisempi
Princess
Neliömäinen hionta.
Edut
Moderni ilme
Erittäin hyvä loisto
Haitat
Kulmat voivat olla herkempiä iskuille
Emerald
Suorakaiteen muotoinen askelhionta.
Edut
Tyylikäs ja elegantti
Korostaa kirkkautta
Haitat
Sulkeumat näkyvät helpommin
Radiant
Yhdistää emeraldin ja briljantin ominaisuuksia.
Edut
Voimakas loisto
Moderni ilme
Haitat
Muotojen vaihtelu suurta
Pear
Pisaranmuotoinen.
Edut
Näyttää suurelta
Persoonallinen
Haitat
Kärjen suojaaminen tärkeää
Marquise
Pitkä ja kapea muoto.
Edut
Maksimoi visuaalisen koon
Haitat
Jakaa mielipiteitä
Asscher
Neliömäinen askelhionta.
Edut
Art deco -henkinen ulkonäkö
Erittäin tunnistettava tyyli
Haitat
Vaatii korkean puhtausluokan
Heart
Sydämenmuotoinen timantti.
Edut
Erittäin romanttinen
Haitat
Vaikea hioa täydellisesti
Mikä hiontamuoto näyttää suurimmalta?
Yleisesti:
Hionta
Visuaalinen koko
Marquise
Erinomainen
Oval
Erinomainen
Pear
Erittäin hyvä
Radiant
Hyvä
Round
Keskitaso
Cushion
Hieman pienempi
Jos tavoitteena on mahdollisimman suuri ulkonäkö samalla karaattimäärällä, oval ja marquise ovat usein parhaat vaihtoehdot.
Mikä hionta loistaa eniten?
Pyöreä briljantti on edelleen standardi, johon kaikkia muita verrataan.
Loiston kannalta järjestys on usein:
Round Brilliant
Princess
Radiant
Oval
Cushion
Emerald
Asscher
Yhteenveto
Timantin laatu ei määräydy pelkästään 4C-järjestelmän perusteella.
Sertifikaatti, fluoresenssi, alkuperä ja hiontamuoto vaikuttavat kaikki lopputulokseen.
Tärkeimmät asiat, jotka ostajan kannattaa muistaa:
Suosi tunnetun laboratorion sertifikaattia.
GIA on alan vertailukohta.
Fluoresenssi ei yleensä ole ratkaiseva tekijä.
Laboratoriotimantti tarjoaa enemmän kokoa samalla budjetilla.
Luonnontimantti tarjoaa enemmän harvinaisuutta.
Pyöreä briljantti tuottaa edelleen eniten loistoa.
Oval ja marquise näyttävät usein kokoaan suuremmilta.
Seuraavassa osassa käymme läpi budjettikohtaiset timanttisuositukset, parhaat timantit eri korutyyppeihin, yleisimmät ostovirheet sekä yli 30 usein kysyttyä kysymystä timanteista.
Miten valita oikea timantti budjetin mukaan, parhaat timantit eri koruihin ja yleisimmät ostovirheet
Yksi yleisimmistä timantin ostamiseen liittyvistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että suurempi timantti on aina parempi timantti.
Todellisuudessa paras timantti on sellainen, joka sopii käyttötarkoitukseen, budjettiin ja omistajansa mieltymyksiin.
Tässä luvussa käymme läpi käytännönläheiset suositukset eri budjeteille sekä eri korutyypeille.
Tavoitteena ei ole löytää kalleinta mahdollista timanttia vaan järkevin vaihtoehto.
Timantin valinta alle 500 euron budjetilla
Alle 500 euron budjetissa realistinen vaihtoehto on yleensä:
pieni luonnontimantti
laadukas laboratoriotimantti
sivukivellinen koru
Suositus
Ominaisuus
Suositus
Karaatti
0,10–0,25 ct
Hionta
Very Good tai Excellent
Väri
H–J
Puhtaus
SI1–SI2
Tässä hintaluokassa kannattaa keskittyä erityisesti hyvään hiontaan.
Timantin valinta noin 1000 euron budjetilla
Tuhannen euron budjetti tarjoaa jo huomattavasti enemmän vaihtoehtoja.
Luonnontimantti
0,20–0,40 ct
Laboratoriotimantti
0,50–1,00 ct
Paras yhdistelmä
Ominaisuus
Suositus
Karaatti
0,30–0,50 ct
Hionta
Excellent
Väri
G–H
Puhtaus
SI1–VS2
Tämä on yksi parhaista hinta-laatusuhteen alueista.
Timantin valinta noin 2000 euron budjetilla
Tässä hintaluokassa alkaa löytyä jo erittäin näyttäviä vaihtoehtoja.
Luonnontimantti
0,50–0,75 ct
Laboratoriotimantti
1,00–1,50 ct
Suositus
Ominaisuus
Suositus
Karaatti
0,50–0,75 ct
Hionta
Excellent
Väri
G–H
Puhtaus
VS2
Tämä yhdistelmä näyttää käytännössä erittäin laadukkaalta.
Timantin valinta noin 3000 euron budjetilla
Tämä on yksi suosituimmista kihlasormusbudjeteista.
Suositus
Ominaisuus
Suositus
Karaatti
0,70–1,00 ct
Hionta
Excellent
Väri
G
Puhtaus
VS2
Yhden karaatin rajapyykki alkaa tulla saavutettavaksi.
Timantin valinta noin 5000 euron budjetilla
Tässä vaiheessa kompromissien tarve vähenee huomattavasti.
Suositus
Ominaisuus
Suositus
Karaatti
1,00–1,30 ct
Hionta
Excellent
Väri
F–G
Puhtaus
VS1–VS2
Timantin valinta yli 10000 euron budjetilla
Tässä hintaluokassa ostaja voi jo keskittyä mieltymystensä mukaiseen yhdistelmään.
Yleisiä tavoitteita ovat:
1,50–2,50 karaatin koko
väritön ulkonäkö
korkea puhtaus
huippuluokan hionta
Paras timantti kihlasormukseen
Kihlasormus on timantin yleisin käyttökohde.
Useimmille ostajille paras kokonaisuus on:
Ominaisuus
Suositus
Hionta
Excellent
Väri
G–H
Puhtaus
VS2–SI1
Muoto
Round Brilliant
Tämä tarjoaa erinomaisen tasapainon hinnan ja ulkonäön välillä.
Paras timantti vihkisormukseen
Vihkisormuksissa käytetään usein pienempiä timantteja.
Rivitimantit
Tyypillisesti:
0,01–0,10 ct
G–H-väri
VS-puhtaus
Eternity-sormukset
Timantit kiertävät koko sormuksen ympäri.
Puolieternity
Timantit sijoittuvat vain näkyvälle osalle.
Paras timantti korvakoruihin
Korvakoruissa timantteja katsotaan kauempaa kuin sormuksia.
Tästä syystä voidaan usein säästää hieman väri- ja puhtausluokissa.
Suositus
Ominaisuus
Suositus
Väri
H–I
Puhtaus
SI1–VS2
Hionta
Excellent
Paras timantti kaulakoruun
Riipuksessa tärkeintä on usein koko ja loisto.
Suositeltuja vaihtoehtoja:
Round Brilliant
Oval
Pear
Paras timantti päivittäiseen käyttöön
Jos korua käytetään joka päivä:
panosta hiontaan
vältä liian matalia istutuksia
suojaa terävät kulmat
Pyöreä briljantti on yleensä turvallisin valinta.
Timantin ostamisen 10 yleisintä virhettä
1. Keskitytään vain karaattiin
Suuri mutta huonosti hiottu timantti näyttää usein pienemmältä kuin hyvin hiottu timantti.
2. Hionta unohdetaan
Tämä on ehkä yleisin virhe.
3. Maksetaan liikaa väristä
Moni ostaa D-värin, vaikka G-väri näyttäisi käytännössä samalta.
4. Maksetaan liikaa puhtaudesta
VVS-luokka ei yleensä näy paljaalle silmälle.
5. Sertifikaatti jätetään tarkistamatta
Aina kannattaa tarkistaa raportti.
6. Ostetaan ilman budjettisuunnitelmaa
Ennen ostoa kannattaa päättää tärkeimmät prioriteetit.
7. Verrataan vain hintaa
Laatuerojen ymmärtäminen on tärkeämpää.
8. Unohdetaan korutyyppi
Sama timantti ei sovi kaikkiin koruihin.
9. Luotetaan pelkkään valokuvaan
Timantti kannattaa nähdä videolla tai luonnonvalossa.
10. Ostetaan kiireessä
Timantti on usein pitkäaikainen hankinta.
Usein kysytyt kysymykset timanteista
Mikä on paras timanttiväri?
Useimmille ostajille G–H.
Mikä on paras puhtausluokka?
VS2 tarjoaa yleensä parhaan hinta-laatusuhteen.
Onko SI1 riittävä?
Useimmiten kyllä.
Näkeekö VS2-sulkeumat paljaalla silmällä?
Yleensä ei.
Kannattaako D-väri?
Vain jos tavoitteena on maksimaalinen värittömyys.
Mikä on suosituin timantin koko?
Noin 0,50–1,00 karaattia.
Mikä hionta loistaa eniten?
Pyöreä briljantti.
Onko laboratoriotimantti aito timantti?
Kyllä.
Onko laboratoriotimantti huijaus?
Ei.
Kumpi on parempi, luonnontimantti vai laboratoriotimantti?
Riippuu ostajan tavoitteista.
Miksi kaksi samanlaista timanttia maksaa eri verran?
Erot voivat liittyä esimerkiksi:
hiontaan
fluoresenssiin
sertifikaattiin
mittasuhteisiin
Tarvitaanko sertifikaatti?
Yli 0,30 karaatin timanteissa yleensä kyllä.
Onko GIA paras sertifikaatti?
Useimpien asiantuntijoiden mielestä kyllä.
Voiko timantti naarmuuntua?
Timantti voi naarmuuntua toisesta timantista.
Voiko timantti rikkoutua?
Kyllä.
Kovuus ei tarkoita murtumattomuutta.
Kuinka timantti puhdistetaan?
Lämmin vesi, mieto saippua ja pehmeä harja riittävät yleensä.
Kuinka usein timanttisormus kannattaa huollattaa?
Noin kerran vuodessa.
Mikä timantin ominaisuus näkyy eniten?
Hionta.
Kannattaako ostaa mahdollisimman suuri timantti?
Ei välttämättä.
Tasapainoinen kokonaisuus on tärkeämpi.
Mikä on tärkein 4C?
Useimpien asiantuntijoiden mukaan hionta.
Pähkinänkuoressa: Näin valitset timantin
Jos haluat mahdollisimman hyvän timantin ilman tarpeetonta ylisuorittamista, seuraava yhdistelmä toimii lähes aina:
Excellent-hionta
G–H-väri
VS2–SI1-puhtaus
Budjettiin sopiva karaattikoko
Tunnetun laboratorion sertifikaatti
Tämä yhdistelmä tarjoaa lähes aina parhaan tasapainon hinnan, ulkonäön ja pitkäaikaisen tyytyväisyyden välillä.
Koko oppaan yhteenveto
Timantin valinta ei ole pelkkää karaattien metsästystä.
Paras timantti syntyy tasapainosta.
Kun ymmärrät 4C-järjestelmän, sertifikaattien merkityksen, hiontamuodot sekä budjettikohtaiset erot, pystyt tekemään huomattavasti paremman ostopäätöksen kuin suurin osa kuluttajista.
Useimmissa tapauksissa paras hinta-laatusuhde löytyy yhdistelmästä:
Excellent-hionta
G–H-väri
VS2–SI1-puhtaus
riippumaton sertifikaatti
Juuri tällainen timantti näyttää upealta vielä vuosikymmentenkin kuluttua.
Timanttien hinnat, sijoitustimantit, värilliset timantit, eettisyys ja vaihtoehtoiset jalokivet
Vaikka suurin osa timantin ostajista etsii korukiveä kihla- tai vihkisormukseen, moni haluaa myös ymmärtää, miksi timantit maksavat sen mitä maksavat.
Timanttien hintaan vaikuttavat huomattavasti useammat tekijät kuin pelkkä koko. Lisäksi markkinoilla on nykyään vaihtoehtoja, jotka voivat muistuttaa timanttia ulkonäöltään mutta eroavat merkittävästi rakenteeltaan, arvostukseltaan ja hinnaltaan.
Tässä luvussa käymme läpi timanttien hinnanmuodostuksen, sijoitusnäkökulman, värilliset timantit, vastuullisuuden sekä yleisimmät vaihtoehtoiset kivet.
Miten timantin hinta määräytyy?
Timantin hintaan vaikuttavat ensisijaisesti:
karaatti
hionta
väri
puhtaus
Käytännössä hintaan vaikuttavat lisäksi:
sertifikaatti
fluoresenssi
hiontamuoto
alkuperä
markkinatilanne
kysyntä
Siksi kahden saman painoisen timantin välillä voi olla useiden tuhansien eurojen ero.
Miksi yhden karaatin timantti maksaa niin paljon enemmän?
Moni olettaa, että yhden karaatin timantti maksaa kaksinkertaisesti puolen karaatin timanttiin verrattuna.
Todellisuudessa näin ei ole.
Esimerkki:
Koko
Suhteellinen hinta
0,50 ct
1
0,70 ct
1,8
1,00 ct
3–4
1,50 ct
6–8
2,00 ct
8–12
Hintojen kasvu perustuu harvinaisuuteen.
Suurten, puhtaiden ja hyvin hiottujen timanttien löytäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin pienempien kivien.
Miksi 0,90 karaatin timantti voi olla järkevämpi kuin 1,00 karaatin?
Timanttialalla on niin sanottuja taikarajoja.
Tunnetuimpia ovat:
0,50 ct
1,00 ct
1,50 ct
2,00 ct
Kun karaattipaino ylittää tällaisen psykologisen rajan, hinta nousee usein suhteettoman paljon.
Siksi esimerkiksi:
0,90 ct
0,95 ct
voivat tarjota lähes saman ulkonäön kuin yhden karaatin timantti huomattavasti edullisemmalla hinnalla.
Mitkä ominaisuudet nostavat hintaa eniten?
Käytännössä suurin vaikutus on:
Karaatti
Hionta
Väri
Puhtaus
Useimmat ostajat maksavat turhaan juuri väri- ja puhtausluokkien huippupäistä.
Näkyvän ulkonäön kannalta ero ei usein vastaa hinnan nousua.
Ovatko timantit sijoitus?
Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä.
Lyhyt vastaus:
Useimmat timantit eivät ole sijoituksia samalla tavalla kuin osakkeet, rahastot tai kiinteistöt.
Korukäyttöön ostettu timantti kannattaa nähdä ennen kaikkea käyttöesineenä ja tunnearvoa sisältävänä hankintana.
Millaiset timantit voivat olla sijoituskelpoisia?
Sijoituspotentiaalia on lähinnä:
erittäin suurissa timanteissa
poikkeuksellisen harvinaisissa timanteissa
värillisissä timanteissa
historiallisissa kivissä
Tyypillinen 0,50–1,00 karaatin kihlasormustimantti ei yleensä ole sijoitusmielessä optimaalinen kohde.
Värilliset timantit
Useimmat timantit ovat värittömiä tai lähes värittömiä.
Luonnossa esiintyy kuitenkin myös värillisiä timantteja.
Näitä kutsutaan fancy color -timanteiksi.
Yleisimmät värit
keltainen
ruskea
pinkki
sininen
vihreä
oranssi
punainen
Harvinaisuus
Värilliset timantit ovat usein huomattavasti harvinaisempia kuin värittömät timantit.
Erityisen arvostettuja ovat:
pinkit timantit
siniset timantit
punaiset timantit
Maailman harvinaisimmat timantit
Punainen timantti on yksi maailman harvinaisimmista jalokivistä.
Tunnettuja esimerkkejä ovat:
Moussaieff Red
Hancock Red
Niiden hinnat voivat nousta miljooniin euroihin karaattia kohden.
Keltaiset timantit
Keltaiset timantit ovat yleisimpiä fancy-värisiä timantteja.
Ne tarjoavat usein:
näyttävän ulkonäön
paremman saatavuuden
edullisemman hinnan
verrattuna pinkkeihin tai sinisiin timantteihin.
Pinkit timantit
Pinkit timantit nousivat erityiseen suosioon Argyle-kaivoksen ansiosta.
Argyle-kaivoksen sulkeminen on lisännyt niiden harvinaisuutta merkittävästi.
Mustat timantit
Mustat timantit jakavat mielipiteitä.
Niiden suosio perustuu:
moderniin ulkonäköön
voimakkaaseen kontrastiin
persoonalliseen tyyliin
Konfliktitimantit
Konfliktitimantilla tarkoitetaan timanttia, jonka myynnillä on rahoitettu aseellisia konflikteja.
1990-luvulla aihe nousi voimakkaasti kansainväliseen keskusteluun.
Kimberley Process
Kimberley Process luotiin estämään konfliktitimanttien pääsy markkinoille.
Järjestelmän tarkoituksena on seurata timanttien alkuperää kansainvälisessä kaupassa.
Ovatko nykyiset timantit eettisiä?
Valtaosa nykyisistä suurista toimijoista noudattaa vastuullisuusstandardeja.
Täydellistä järjestelmää ei kuitenkaan ole olemassa.
Siksi vastuullisuudesta kiinnostuneen ostajan kannattaa selvittää:
alkuperämaa
sertifiointi
toimittajan käytännöt
Laboratoriotimantit ja eettisyys
Moni valitsee laboratoriotimantin eettisistä syistä.
Aihe ei kuitenkaan ole täysin yksinkertainen.
Laboratoriotimanttien valmistus kuluttaa energiaa, ja ympäristövaikutukset riippuvat pitkälti käytetystä sähköstä.
Tästä syystä kumpikaan vaihtoehto ei ole automaattisesti täysin ongelmaton.
Moissaniitti vai timantti?
Moissaniitti on yksi suosituimmista timantin vaihtoehdoista.
Se muistuttaa timanttia ulkonäöltään mutta on eri mineraali.
Moissaniitin edut
Edullisempi
Erittäin kirkas
Kestävä
Moissaniitin haitat
Ei ole timantti
Erilainen valon käyttäytyminen
Arvostus markkinoilla matalampi
Timantti vs moissaniitti
Ominaisuus
Timantti
Moissaniitti
Kovuus
10
9,25
Loisto
Erittäin korkea
Erittäin korkea
Arvostus
Korkea
Alempi
Jälleenmyyntiarvo
Parempi
Heikompi
Zirkonia vai timantti?
Zirkonia on yksi tunnetuimmista timanttijäljitelmistä.
Zirkonian edut
Erittäin edullinen
Kirkas ulkonäkö
Zirkonian haitat
Naarmuuntuu helpommin
Sameutuu ajan myötä
Ei säilytä ulkonäköään yhtä hyvin
Timantti vs zirkonia
Ominaisuus
Timantti
Zirkonia
Kovuus
10
noin 8
Kestävyys
Erinomainen
Hyvä
Pitkäikäisyys
Erinomainen
Keskitaso
Arvostus
Korkea
Matala
Valkoinen safiiri vai timantti?
Valkoinen safiiri on luonnollinen jalokivi, jota käytetään joskus timantin vaihtoehtona.
Vaikka se on kaunis kivi, sen loisto jää selvästi timanttia vähäisemmäksi.
Timanttien tulevaisuus
Timanttimarkkinat ovat muuttuneet nopeasti.
Merkittävimpiä muutoksia ovat:
laboratoriotimanttien yleistyminen
vastuullisuuden korostuminen
verkkokaupan kasvu
sertifikaattien merkityksen lisääntyminen
Kuluttajilla on nykyään enemmän tietoa kuin koskaan aikaisemmin.
Samalla mahdollisuudet vertailla vaihtoehtoja ovat huomattavasti paremmat.
Timantin ostajan muistilista
Ennen ostopäätöstä tarkista aina:
□ Budjetti on määritelty.
□ Hionta on mahdollisimman hyvä.
□ Väri vastaa käyttötarkoitusta.
□ Puhtaus on silmälle riittävä.
□ Sertifikaatti on luotettava.
□ Timantin koko sopii koruun.
□ Myyjä on luotettava.
□ Alkuperä kiinnostaa sinua.
□ Olet vertaillut useita vaihtoehtoja.
□ Ostopäätös perustuu tietoon eikä pelkkään karaattimäärään.
Laaja FAQ – timantit
Kuinka suuri on yhden karaatin timantti?
Pyöreä briljantti on yleensä noin 6,5 millimetriä halkaisijaltaan.
Mikä on suosituin timantin väri?
G–H.
Mikä on suosituin puhtausluokka?
VS2.
Mikä on paras hionta?
Excellent.
Kannattaako laboratoriotimantti?
Monelle kyllä.
Näkeekö eron luonnontimantin ja laboratoriotimantin välillä?
Ei paljaalla silmällä.
Mikä on turvallisin sertifikaatti?
GIA.
Kuinka kauan timantti kestää?
Käytännössä sukupolvelta toiselle.
Voiko timantti menettää loistonsa?
Ei, mutta lika voi peittää sen.
Kuinka usein timantti kannattaa puhdistaa?
Kotona noin kerran kuukaudessa.
Voiko timantti rikkoutua?
Kyllä.
Mikä on eye clean -timantti?
Timantti, jonka sulkeumat eivät näy paljaalla silmällä.
Onko D-väri tarpeellinen?
Useimmille ei.
Onko VVS-puhtaus tarpeellinen?
Useimmille ei.
Mikä ominaisuus kannattaa priorisoida?
Hionta.
Mikä on paras hinta-laatusuhde?
Excellent + G–H + VS2–SI1.
Lopullinen yhteenveto
Jos tavoitteena on löytää mahdollisimman hyvä timantti ilman turhaa maksamista, seuraava yhdistelmä toimii valtaosalle ostajista erinomaisesti:
Excellent-hionta
G–H-väri
VS2–SI1-puhtaus
Sertifioitu timantti
Budjettiin sopiva karaattikoko
Timantin valinta ei ole täydellisen luokituksen etsimistä vaan tasapainon löytämistä. Kun ymmärrät, mistä maksat ja mitkä ominaisuudet näkyvät oikeasti käytännössä, pystyt tekemään huomattavasti paremman päätöksen kuin pelkkien myyntipuheiden perusteella.
Siksi timantin ostamisessa tärkein kysymys ei ole “mikä on paras timantti”, vaan “mikä on paras timantti juuri minun budjetillani ja käyttötarkoituksessani”.
Smart tuli vajaat 30 vuotta sitten markkinoille vain 2,5 metrin mittaisena kaupunkiautona, joka mahtui parkkiruutuun vaikka poikittain. Fortwoksi nimetty pikkuinen kasvoi seuraavissa sukupolvissaan vähitellen kokoa, mutta se pysyi vuoteen 2024 asti uskollisena alkuperäiselle pienen kaupunkiauton idealle.
Tuolloin loppui toistaiseksi viimeisen kaksipaikkaisen Smartin tuotanto, ja kiinalaisen Geelyn sekä Mercedes-Benzin puoliksi omistaman Smartin mallisto on sittemmin kasvanut varsin konkreettisella tavalla. Merkki myy nykyään jopa lähes 600-hevosvoimaisia D-segmentin sähkökatumaastureita, ja merkin pienin malli #1 kuuluu sekin kompaktiluokan sähkö-SUV:ien joukkoon.
Smart Concept #2. Kuva: Smart.
Tästä huolimatta Smart ei ole unohtanut juuriaan, ja kaksipaikkaisen kaupunkiauton paluuta mallistoon on lupailtu jo jonkin aikaa. Siitä on julkaistu tiisereitäkin, ja nyt on tuotantomallia enteilevän konseptin vuoro. Pekingissä paljastettu Concept #2 -niminen tutkielma vaikuttaisi olevan jo varsin lähellä lopullista tuotantoautoa, mutta toki osa tutkielman piirteistä menee tyypillisen konseptihötön piikkiin.
Niihin kuuluvat ainakin läpinäkyvillä ”aerodynamiikkalevyillä” höystetyt ylisuuret vanteet valkoisilla renkailla, kirjaimia, numeroita ja hashtag-merkkejä toistavat ledivalot, ovenkahvojen paikalle sijoitetut nahkaremmit, luksustason matkalaukkua muistuttava maskikoriste ja varsin kitsch-henkiset kultaiset tehosteet ympäri koria.
Smart Concept #2. Kuva: Smart.
Perusmuodot ja mitat sekä mittasuhteet lienevät sen sijaan jo hyvin lähellä tuotantoautoa. Concept #2 on 2792 millin pituutensa myötä melkein 30 senttiä ensimmäistä Smartia pidempi, ja viimeiseen Fortwohonkin verrattuna eroa on vajaat 10 senttiä. Alle kolmen metrin pituus on kuitenkin edelleen kova lukema möhkömäisten nykyautojen joukossa, ja #2 on jatkossakin Euroopan miniautosegmentin pienin edustaja.
Se on 840 milliä lyhyempi kuin Fiat 500e, ja uuteen Renault Twingo E-Techiin eroa syntyy peräti 997 milliä. Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin muistaa, että näissä autoissa on Smartista poiketen myös takapenkki. Uuden #2:n muodot ovat muiden nyky-Smartien tavoin Mercedes-Benzin käsialaa, ja teknisenä perusrakenteena toimii uusi Electric Compact Architecture (ECA).
Smart Concept #2. Kuva: Smart.
Tekniikka edustaa kiinalaista osaamista, ja autoa saa pelkästään täyssähköisenä muiden Euroopassa myytävien Smartin mallien tavoin. Teknisiä yksityiskohtia ei ole vielä kerrottu, mutta toimintasädetavoite on noin 300 kilometriä, eli yli tuplasti enemmän kuin edellisen Fortwon EQ-sähkömallissa. Tiedossa on myös akun latausaika, eli alle 20 minuuttia kapasiteettivälillä 10-80 %. Autoon tulee myös kaksisuuntainen lataus, ja uusi #2 saattaa olla takavetoinen edeltäjiensä tavoin.
Konseptiauton sisustasta ei ole julkaistu vielä kuvia, mutta kasvaneet ulkomitat lupaavat tuotantoautoon entistä väljempiä oltavia niin kuskille kuin ainoalle matkustajallekin. Lisäksi sisätilojen materiaalien laatuvaikutelman pitäisi kohentua edeltäjiin verrattuna. Lopullinen totuus asiasta selviää, kun uuden #2:n tuotantoversio esitellään lokakuussa Pariisin autonäyttelyssä. Myynti keskittyy Eurooppaan, mutta myöhemmin sähköpikkuinen saatetaan nähdä muillakin markkinoilla.
Certina esitteli kolme titaanista Summer Edition -kellomallia DS Action Diver Powermatic 80 -kellomallistoon.
Uudet värikkäällä loistemassalla tuunatut kellot sijoittuvat viime marraskuussa esiteltyyn DS Action Diver 38 -mallisarjaan, joka sisälsi neljä teräskuorista mallia ja yhden titaanisen. Summer Collection -nimeä kantava kolmikko kasvattaa mallisarjan titaanisten kellojen määrän niin ikään neljään.
Kesämalliston uutuudet ovat titaanimalleja tuoden niihin uusia väriyhdistelmiä, jotka on toteutettu värikkäillä osoittimien ja tunti-indeksien Super-Luminova-loistemassauksilla. Lisäksi valittu loistemassan sävy esiintyy hienovaraisesti kellonkehän kello 12:n loistetäplässä, sekä kello 3:n, 6:n ja 9:n tunti-indeksien ulkoreunoilla ikäänkuin toisena tunti-indeksinä.
Väreinä ovat turkoosi, vaaleanpunainen ja sinioranssi. Näistä turkoosi on hillityin, jossa kellotaulu ja kellonkehä ovat tummanharmaita. Vaaleanpunainen malli mustalla kellotaululla ja kellonkehällä on pari asteetta rohkeampi väriyhdistelmä, kun taas sinitauluinen ja -kehäinen malli oransseilla yksityiskohdilla on huomiotaherättävin olematta kuitenkaan millään tapaa räikeä. Kellonkehä on tehty kuoren tapaan titaanista ja siinä oleva insertti on keraaminen. Kellonkehä pyörii vain vastapäivään, kuten sukeltajankelloon kuuluu. Kellotaulua katsotaan puolestaan heijastesuojatun safiirilasin läpi.
Kellon koko on 38 millimetriä ja se on 13,22 millimetrin paksuinen. Kellon rannekkeen leveys on 19 millimetriä ja itse ranneke on muun kellon tapaan titaaninen. Rannekkeessa on taittolukko turvapainikkeella ja salvalla, mutta siinä ei ole ns. sukeltajanjatketta. Rannekkeen pituutta voi hienosäätää kolmella pykälällä siirtämällä jousinastalla kiinnitettyä ranneketta taittolukon soljen reikien välillä.
Kelloissa on antimagneettinen Powermatic 80 -automaattikoneisto, joka tarjoaa 80 tunnin käyntivaran täyteen viritettynä. Koneiston sormituntuma ruuvilukittavan vetonupin kautta on tunnokas, joten sen saa vaivatta oikeaan aikaan. Kellot sietävät kovaa käyttöä, josta kertoo 300 metrin vesitiiveyden lisäksi ISO 6425:2018 -sertifikaatti sekä Certinan oma, uudistunut ja entistä kovemman DS-konseptin “Extreme Shock Resistance” -testiohjelman läpikäynti.
Yhteenveto
“Summer Collection” on lisäys Certinan nykyiseen 38 millimetrin DS Action Diver -mallistoon, tuoden ensimmäistä kertaa titaaniset kellot isommalla väriskaalalla kuluttajien saataville. Hintalapussa lukee 1095 euroa, joka on sveitsiläisvalmisteisesta titaanikuorisesta ja -rannekkeisesta sukeltajankellosta sopuhinta.
Kumpi näistä kahdesta kesäkellosta on sinun suosikkisi?
Tyylinsä puolesta uutuudet ovat vapaa-ajankelloja, jotka sujahtavat vaivattomasti hihan alle piiloon, joten sen kanssa voi pukeutua myös chinoihin, kauluspaitaan ja irtotakkiin rikkomatta tyylietikettiä. Ja mikäpä on pukeutuessa, sillä 104 gramman painoisena titaaninen uutuuskello on lähes huomaamaton omassa ranteessa.
Italialainen Pininfarina tunnetaan etenkin pitkästä yhteistyöstään Ferrarin kanssa, mutta torinolaisen design-studion asiakkaisiin on kuulunut monia muitakin automerkkejä. Yksi niistä on Honda, jonka yhteydet Pininfarinaan juontuvat vuoteen 1984 saakka.
Japanilaiset ja italialaiset kehittivät tuolloin yhdessä HP-X-nimisen keskimoottorisen konseptiauton, joka ei päässyt koskaan tuotantoon. Vastaava idea nähtiin kuitenkin Hondan katuautojen puolella vuonna 1989, kun ensimmäinen NSX tuotiin markkinoille. Ensimmäisen polven NSX on sittemmin kohonnut automaailman legendaksi, jonka sädekehää kymmenisen vuotta sitten lanseerattu toisen sukupolven NSX ei koskaan onnistunut tavoittamaan.
JAS Tensei. Kuva: JAS/Pininfarina.
Tuplaturbo-V6 ja kolme sähkömoottoria eivät vetäneet ainakaan mielikuvien tasolla vertoja alkuperäisen NSX:n paljon yksinkertaisemmalle tekniikalle, eli kolmelitraiselle vapari-V6:lle ja itse Ayrton Sennan säätämälle alustalle. Ensimmäisen NSX:n kulttimaine on nyt johtanut siihen pisteeseen, että auton pohjalta on tehty modernisoitu restomod-tyyppinen tulkinta, jonka taustalla vaikuttaa Hondan yhteistyökumppani 42 vuoden takaa.
Tensei-nimisen restomodin syntymisestä saadaan kiittää Pininfarinan lisäksi toista italialaisfirmaa, eli JAS Motorsportia. Muotoilusta vastaa Pininfarina, ja salaisuuden verhoa auton ympärillä raotettiin sopivasti Milano Design Weekin yhteydessä. Italialaiset aloittivat NSX:n modernisoinnin mittasuhteista, jotka ovat paljon alkuperäisautoa jäntevämmät. Tämä on saavutettu pidemmän akselivälin, pienemmän takaylityksen, leveämmän raidevälin, matalamman kulkuasennon ja alkuperäistä isompien pyörien avulla.
JAS Tensei. Kuva: JAS/Pininfarina.
Kun nämä muutokset oli päätetty, Tensei lähes muotoili itse itsensä ainakin Pininfarinan päämuotoilija Dimitri Vicedominin mukaan. Lokasuojien kohdalta voimakkaasti pullistetussa korissa on havaittavissa myös yhtymäkohtia design-studion suurimpien klassikkojen, kuten vaikkapa Ferrari 288 GTO:n kanssa. Modernisoinnista huolimatta restomodissa on säilytetty NSX:n tunnistettavimmat muotoilupiirteet, kuten keulan luukkulamput ja takavalopaneelin kanssa integroitu spoileri.
JAS Tensei. Kuva: JAS/Pininfarina.
Sisustasta ei ole julkaistu vielä kuvia, mutta kuljettajakeskeinen ergonomia on kuulemma säilytetty ennallaan. Materiaalien laatua on sen sijaan kohennettu, joten japanilaisen muovin sijasta odotettavissa on luultavasti italialaista nahkaa tai alcantaraa ja ehkä jopa räätälintyönä tehtyjä käyttökytkimiä. Moniin restomodeihin on vaihdettu myös digitaalisia mittareita, mutta analogiset osoittimet sopisivat parhaiten tämän tyyliseen autoon.
Tensein suoritusarvoja ei ole vielä kerrottu, mutta se on varmaa, että voimanlähteenä palvelee alkuperäisen NSX:n moottorin pohjalta rakennettu vapaasti hengittävä veekuutonen. Se on yhdistetty kuusipykäläiseen manuaaliin, joten kyseessä on suoranainen puritanistien unelma. Turboilla tai sähkömoottoreilla olisi varmasti saatu paljon enemmän tehoa, mutta se on vain sivuseikka tässä autossa.
Tensein valmistus tapahtuu JAS Motorsportin ”ateljeessa” Arlunossa Milanon lähistöllä, ja asiakkaiden toivomat räätälöinnit toteutetaan Pininfarinan omissa tiloissa Torinon Cambianossa. Lopullisen esittelyn luvataan tapahtuvan myöhemmin tämän vuoden aikana, jolloin pitäisi selvitä myös Tensein hinta ja valmistusmäärä.
Yksi BMW:n ikonisimmista malleista on keväällä 1976 esitelty E24-korinen 6-sarja, joka on nyt siis puolen vuosisadan ikäinen. Haikeulana tunnetusta coupésta onnistuttiin tekemään niin ajaton korimalli, että se sinnitteli tuotannossa melkein 1990-luvun puolelle asti.
Baijerilaismerkki oli menestynyt jo aiemmin sporttihenkisten luksuscoupéiden luokassa E9:n myötä, joka oli niittänyt mainetta niin kadulla kuin kilparadoillakin. 1970-luvun puoltaväliä lähestyttäessä E9 alkoi kuitenkin vanhentua käsiin, mutta BMW halusi saada siivunsa tämän segmentin kakusta jatkossakin. Merkin johto ehdotti ensin E9-korisen 3.0 CS:n korottamista sisään- ja ulospääsyn helpottamiseksi, mutta tällainen hätäratkaisu ei ollut BMW:n tuoreen myyntijohtaja Bob Lutzin mieleen.
BMW 6-sarja E24. Kuva: BMW.
Hänen näkemyksensä mukaan baijerilaismerkki tarvitsi jotakin rohkeampaa ja modernimpaa, joten uusi coupé päädyttiin suunnittelemaan puhtaalta pöydältä. Sen linjoista vastasi Mercedes-Benziltä BMW:n päämuotoilijaksi siirtynyt ranskalainen Paul Bracq, joka loihti autoon aiemmista CS-malleista vaikutteita saaneen, mutta entistä terävämmän haikeulan, pidemmän akselivälin sekä 2+2-tyyppisen istumajärjestelyn. 1970-luvulla päätään nostanut turvallisuusajattelu näkyi siinä, että coupé sai edeltäjästään poiketen kiinteän keskipilarin. Sen myötä autossa huomioitiin erityisesti USA:n markkinoiden kiristyneet turvamääräykset.
Uutuus ristittiin 6-sarjaksi nelisen vuotta aiemmin debytoineessa 5-sarjassa käyttöönotetun nimeämislogiikan myötä, ja auton tuotanto pääsi käynnistymään aluksi alihankkijana toimineen Karmannin tehtaalla Saksan Osnabrückissä lokakuussa 1975. Virallinen ensi-ilta koitti maaliskuussa 1976 Geneven autonäyttelyssä, jolloin tarjolla olivat kaasutinmoottorilla varustettu 630 CS ja ruiskukoneinen 633 CSi. 630 CS:ssä oli kolmelitrainen kuutonen, mutta 633 CSi:n mylly oli mallinumeroistaan huolimatta 3,2-litrainen. CS-kirjaimet jatkoivat puolestaan edeltäjistä tuttuja Coupé Sport -perinteitä.
BMW 6-sarja E24. Kuva: BMW.
1970-luvun loppupuolen mittaan 630 CS korvautui 628 CSi -ruiskumallilla, ja malliston huipulle esiteltiin 218-hevosvoimainen 635 CSi. Tärkein muutos oli kuitenkin vuoden 1982 facelift, joka meni pintaa syvemmälle. Tässä yhteydessä puskurit sekä etuhelma muuttuivat modernimmiksi ja kojelautakin uudistettiin, mutta pinnan alla tapahtui enemmän. E12-sukupolven 5-sarjasta lainatut alustarakenteet päivitettiin nimittäin seuraajasukupolven, eli E28:n komponentteihin.
Kaikkia E24:n perusmalleja vauhditti jokin versio BMW:n pitkäikäisimmistä moottorista, eli vuodesta 1968 peräti 26 vuoden ajan valmistetusta M30-kuutosesta. Poikkeus tähän sääntöön on E24:n vauhtiversio, eli syyskuussa 1983 Frankfurtin autonäyttelyssä mallivuodeksi 1984 lanseerattu M635 CSi. Se oli BMW Motorsportin toinen aito M-auto legendaarisen M1-superauton jälkeen, ja voimanlähdekin oli M1:n peruja.
BMW M635 CSi:n moottori. Kuva: BMW.
M635 CSi:tä vauhditti M88/3-koodilla tunnettu 3,5-litrainen suora ruiskukuutonen kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja neliventtiilitekniikalla höystettynä. Sen tuottamat 286 heppaa mahdollistivat 255 km/h:n huippunopeuden ja 6,4 sekunnin kiihtyvyyden nollasta sataan. Ne olivat vuonna 1984 lähes superautotason lukemia, mutta M635 CSi tarjosi myös riittävästi mukavuutta vaikka mannerten halkomiseen todellisessa gran turismo -hengessä.
BMW M635 CSi E24. Kuva: BMW.
E24-korinen 6-sarja pysyi relevanttina läpi 1980-luvun, vaikka BMW:n mallistoon tuli monia modernimpia automalleja. E24 onnistui säilymään ajattoman tyylikkäänä halki vuosien, mutta loppuvuodet alkoivat kohdella sitä jo hieman kaltoin. Vuoden 1987 toisen facelifitin myötä Euroopan versiotkin saivat jenkkimallien muhkeammat puskurit, ja katalysaattorit leikkasivat moottoreiden tehoja.
BMW 6-sarja E24. Kuva: BMW.
Kun 6-sarjan tuotanto päättyi lopulta vuonna 1989, E24:iä oli ehditty valmistaa tarkalleen 86 216 yksilöä 13 vuoden aikana. Autosta tuli yksi BMW:n historian pisimpään valmistettuja malleja, mikä kertoi myös siitä, kuinka kohdalleen Bob Lutzin alkuperäinen visio oli osunut. E24 ei saanut suoraa seuraajaa, mutta sen saappaisiin astui osaltaan syksyllä 1989 esitelty 8-sarja. Kuutosta ylellisempi ja kalliimpi luksuscoupé tuli kuitenkin markkinoille huonoon aikaan, koska 1990-luvun alussa käynnistynyt talouslama oli myrkkyä tämän segmentin autojen myyntilukemille.
BMW 8-sarja E31. Kuva: Turo Leppänen.
BMW palasi 6-sarjaan vielä kahteen otteeseen 2000- ja 2010-luvuilla, jolloin tarjolla olivat kaksiovisen coupén lisäksi myös avomalli sekä jälkimmäisen Kuutosen aikana myös Gran Coupéksi nimetty neliovinen versio. Modernin 6-sarjan kolmas tulkinta meni kuitenkin pahasti metsään, koska tällä nimellä alettiin myydä viisiovista tilamallia, joka poistui muutama vuosi sitten vähin äänin markkinoilta. Sopivampi jälkeläinen oli 8-sarjan toinen tulkinta aitona coupéna tai avona, mutta senkin valmistus on jo päättynyt.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi me ja kumppanimme käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille ja kumppanimme mahdollisuuden käsitellä henkilötietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla, ja näyttää (ei-)personoituja mainoksia. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Napsauta alta hyväksyäksesi yllä olevat tai tehdäksesi tarkkoja valintoja. Valintasi koskevat vain tätä sivustoa. Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa, mukaan lukien suostumuksesi peruuttaminen, käyttämällä evästekäytännön vaihtopainikkeita tai napsauttamalla näytön alareunassa olevaa suostumushallintapainiketta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
