Tuskin yksikään toinen auto symboloi yhtä hyvin 1980-luvun nousukautta kuin Miami Vicestakin tuttu Ferrari Testarossa. Keskimoottorisporttia sai tehtaalta vain umpikattoisena coupéna, mutta tähänkin löytyy yksi poikkeus.
Useat firmat ympäri maailmaa, kuten Straman, Pavesi, Lorenz & Rankl, Koenig, Eurotech ja EBS sahasivat toki omin päin Testarossia avoautoiksi tai targa-kattoisiksi, mutta Ferrarin omaan valikoimaan ei koskaan kuulunut avo-Testarossaa. Tästä huolimatta yksi sellainen tehtiin myös Maranellossa aivan erityistä asiakasta varten.
Tuo asiakas ei ollut enempää tai vähempää kuin Gianni Agnelli, eli koko Fiat-konsernin pääpatriarkka, Torinon Juventuksen omistaja ja epävirallisesti lähes Italian kruunaamaton kuningas. Avomallisella Testarossalla haluttiin juhlistaa Agnellin 20-vuotista taivalta Fiatin ylimmässä johdossa vuodesta 1966 lähtien, joten autoa alettiin rakentaa alkuvuodesta 1986.
Työt starttasivat helmikuussa 1986, ja valmista tuli noin neljä kuukautta myöhemmin. Spideriksi muutettu Testarossa esiteltiin uudelle omistajalleen kesäkuun 16. päivä, jolloin auto oli myös saanut varsin persoonallisen Torinon rekisterinumeron TO 00000G. Agnellin omistaman IFI Spa -rahoitusyhtiön nimiin kirjatun huoltokirjan mukaan Ferrarin tehdastakuu oli astunut voimaan jo 13.6.1986, mutta auto rekisteröitiin Gianni Agnellin nimiin vasta seuraavan vuoden maaliskuussa.
Agnellilla oli käytössään vuosien varrella monia muitakin yksittäiskappaleena valmistettuja autoja, kuten farmariksi muutettu Fiatin luksusmalli 130, lifestyle-tyylisiä Fiat Pandoja ja jopa kaksioviseksi avoautoksi rakennettu Lancia Delta HF Integrale. Se oli hopeanvärinen, ja myös Testarossa Spiderin pintaa koristi italiaksi argentona tunnettu sävy. Värivalinnan syy löytyi hopean kemiallisesta Ag-merkistä, eli Gianni Agnellin nimikirjaimet toisin päin.
Agnelli tunnettiin ympäri maailmaa hienostuneesta tyylistään, joka ulottui myös autojen väreihin. Avo-Testarossan korin väri sai kontrastia ovissa sekä helmoissa käytetyistä sinisistä raidoista, ja auton sisustakin verhoiltiin sinisellä nahalla. Moottori ei saanut patriarkkaa varten mitään erikoisvirityksiä, joten 12-sylinterinen 4,9-litrainen pannukakkumylly tuotti avomallisessa yksittäiskappaleessa samat 390 hevosvoimaa kuin kaikissa muissakin Testarossissa. Suorituskyky oli kuitenkin heikompi kuin umpimallissa, koska avokorin vaatimat lisäjäykisteet kasvattivat myös auton painoa.
Vaikka moottori olikin vakio, Spiderin vaihteistosta ei voinut sanoa samaa. Agnellilla oli ongelmia vasemman jalkansa kanssa hänen nuoruudessaan tapahtuneen kolarin jälkeen, joten autoon asennettiin automatisoidulla kytkimellä varustettu Valeon ratkaisu, joka oli alun perin kehitetty Lancian ralliautoihin. Vaihteisto päätyi myös muutamiin Ferrari Mondialeihin, mutta Testarossaan sitä ei koskaan virallisesti tarjottu.
Spiderin keskikonsolissa olevaa nappia painamalla kytkinpoljin vetäytyi piiloon, joten kuski sai itse päättää käyttääkö kytkintä vai ei. Vastaavaa vaihteistoratkaisua käytettiin muuten myös Gianni Agnellin punaisessa Ferrari F40:ssä, joka luovutettiin hänelle kolme vuotta avo-Testarossan jälkeen. Suurin haaste Spiderin rakennusvaiheessa ei kuitenkaan ollut vaihdelaatikko, vaan sähkötoimisen kangaskaton sovittaminen alun perin umpiautoksi suunniteltuun Testarossaan. Hommassa onnistuttiin lopulta niin hyvin, että ala-asennossaan ollut katto saatiin kokonaan piiloon kovan kantensa alle.
Testarossa Spiderin rattiin päässeet onnekkaat tietävät kertoa, että sekä kytkin että tehostamaton ohjaus ovat raskaita pienillä nopeuksilla, mutta vauhdin kasvaessa auto muuttuu suorastaan helpoksi ajaa. Tässä on apua kaksitoistamukisen moottorin muhkeasta väännöstä, ja auto tuntuu kuulemma hyvin vakaalta yli 160 km/h:n nopeuksissakin. Spider oli siis kuin luotu autostradojen ohjukseksi, mutta kovin paljon Agnelli ei sillä ehtinyt ajaa.
Avo-Testarossa pysyi Gianni Agnellin omistuksessa vuoteen 2003 saakka, jolloin hän menehtyi. Hopeanhohtoinen Spider myytiin tuolloin eräälle Agnellin ystävälle, jonka lapset päättivät myydä auton Artcurialin huutokaupassa Pariisin Rétromobile-näyttelyn yhteydessä helmikuussa 2016. Ferrarin mittarissa oli tuolloinkin vain 23 000 kilometriä, ja se oli edelleen samassa kunnossa kuin tehtaalta lähtiessään.
Autosta maksettiin huutokaupassa yli 1,2 miljoonaa euroa verot ja komissiot mukaan lukien, eli yli 10 kertaa enemmän kuin mikä olisi ollut tavallisen umpi-Testarossan arvo. Seuraavan vuoden kesällä Spider oli esillä Ison-Britannian Ferrari-kerhon vuotuisessa concours-tapahtumassa, ja auto majailee Briteissä ilmeisesti edelleen. Se kuuluu Lontoossa asuvalle harrastajalle, joka osti Spiderin Artcurialin 10 vuoden takaisesta huutokaupasta.
