Mercedes-Benzin W124-korimalli oli aikanaan monille tuttu näky taksitolpilta, mutta nykyisen E-luokan edeltäjällä oli sporttisempikin puolensa. Siitä vastasi ennen kaikkea syksyllä 1990 esitelty 500 E, joka kehitettiin ja valmistettiin yhteistyössä Porschen kanssa.
500 E luotiin E34-sukupolven BMW M5:n kilpailijaksi, mutta Stuttgartin muskelisedanissa oli enemmän sylintereitä ja iskutilavuutta. Autoa vauhditti 500 SL:stä lainattu viisilitrainen kasi, joka tuotti alkuvaiheessa 326 hevosvoimaa ja 480 newtonmetriä. Myöhemmin lukemat pienenivät 320 heppaan ja 470 newtonmetriin, mutta nelipykäläisellä automaatilla varustettu auto kiihtyi silti 6,1 sekunnissa nollasta sataan, ja meno päättyi vasta rajoittimen puuttuessa peliin 250 km/h:n kohdalla.
500 E oli SL:stä lainatun tekniikan vuoksi perusmalleja 23 milliä matalampi ja 56 milliä leveämpi, joten auto ei sopinut Mercedeksen Sindelfingenin tehtaan tavalliselle valmistuslinjalle. Tässä kohtaa hätiin astui Porschen Zuffenhausenin tuotantolaitos, jossa korit valmistettiin ja kuljetettiin sitten takaisin Mersulle. Autoja siirrettiin tuotantoprosessin aikana vielä moneen kertaan Mercedeksen ja Porschen välillä, ja monimutkainen tuotantotapa näkyi myös 500 E:n hinnassa.
Porsche huolehti loppukokoonpanon ohella myös auton alustan säädöistä, jotta meno pysyi vakaana Saksan Autobahnien kovemmissakin nopeuksissa. 500 E oli taksikorinsa myötä todellinen susi lammasten vaatteissa ja myös varsin käytännöllinen, mutta pieniä uhrauksia jouduttiin kuitenkin tekemään tässä suhteessa. Tasauspyörästö vaati sen verran paljon tilaa takapenkin keskipaikan kohdalta, että jokainen valmistunut yksilö oli nelipaikkainen.
Stuttgartin tähtimerkin supersedanin nimi muuttui E 500:ksi vuoden 1993 faceliftin yhteydessä, ja tässä yhteydessä auto sai muun W124-mallisarjan tavoin myös uuden konepellin integroituine maskeineen, tuoreen takaluukunkannen sekä eteen valkoiset ja taakse tummennetut vilkut. Auton tuotanto päättyi Väyrysen lempinimellä tunnetun W210-seuraajamallisarjan jo kolkutellessa ovelle huhtikuussa 1995, jolloin 500 E – ja E 500 -malleja oli ehtinyt valmistua tarkalleen 10 479 kappaletta.
Viimeiset 500 autoa olivat Limited-erikoismalleja, joita sai metallimustana tai hopeanvärisenä. Limitedin tunnusmerkkeihin kuuluivat kuusipuolaiset 17-tuumaiset vanteet, jotka edustivat samaa designia kuin DTM-kilpurin luokittelumalliksi tehdyssä 190 E 2.5-16 Evolution II:ssa. Vihoviimeinen E 500 Limited jäi Mercedeksen omiin kokoelmiin, ja sitä voi nyt ihailla tehtaan museossa Stuttgartissa osana youngtimer-teemaista näyttelyä.
Toukokuun loppuun asti auki olevassa näyttelyssä on esillä E 500 Limitedin lisäksi myös yllä mainittu vanteenluovuttaja, eli 190 E Evo 2. Museon E 500 on edelleen virheettömässä kunnossa, mikä ei ole mikään ihme, kun kuulee auton ajomäärän. Aikansa supersedanin mittarissa on nimittäin ainoastaan 422 kilometrin lukema, eli autoa ei ole vielä edes sisäänajettu kunnolla.
Koko ikänsä Mersulle kuulunut viimeinen valmistunut E 500 Limited on metallimustan ulkovärinsä myötä ehkä vieläkin sleeper-henkisempi kuin tarjolla ollut toinen vaihtoehto, eli metallihopea. Asiantuntijat erottavat toki perusmalleja pulleammat lokasuojat ja etupuskurin alareunaan integroidun hillityn spoilerin, mutta harjaantumattoman silmään E 500 kävisi tavallisesta vanhasta taksista.
Takseissa ei toki ollut madallettua alustaa tai 17-tuumaisia DTM-henkisiä vanteita, ja sporttityyli jatkuu sisustan puolellakin. Recaron urheiluistuimet on tässä yksilössä verhoiltu Techno-kuvioidulla pehmeällä nahalla, jota täydentää koristelistojen tumma linnunsilmävaahtera. Se sointuu hyvin yhteen sisustan hillityn mustanharmaan värimaailman kanssa, eli tässä E 500 Limitedissä ei ole lähdetty 1990-luvulle tyypilliseen väri-ilotteluun.
Viisilitraista veekasia ja Porschen säätämää alustaa täydentävät isommat jarrut, ja levyjen halkaisija etuakselilla on 30 vuotta sitten kunnioitusta herättänyt 320 milliä. Tässä autossa tehoa on enää ”vain” 320 hevosvoimaa, mutta sekin riitti paremmin kuin hyvin useimpien aikansa urheiluautojenkin karistamiseksi Saksan Autobahnien rajoittamattomilla osuuksilla todellisen supersedanin tyyliin.
