Koti Blogi Sivu 191

Omega Seamaster Diver 300M Black Black

Matti Airaksinen
-
0
Omega Seamaster Diver 300M Black Black

Tänään ranteessa on Omega Seamaster Diver 300M Black Black, joka on nimensä mukaisesti mustanpuhuva sukeltajankello.

Seamaster on Omegan legendaarinen sukeltajankellomallisto, joka tarjoaa eri mallisarjoissa runsaasti vaihtoehtoja vaativalle kellonystävälle. Valmistajan ns. entry level -mallistoa edustava Seamaster Diver 300M on näistä suosituin ja se onkin mallistoltaan laajin. Oma osansa malliston suosiolle on eittämättä brändiyhteistyö James Bond -franchisen kanssa, jonka myötä agentti 007 on luottanut Omegaan kolmen vuosikymmenen ajan Pierce Brosnanin ensimmäisestä Golden Eye -elokuvasta alkaen. Yhteistyön viimeisin hedelmä on titaaninen Seamaster Diver 300M -mallisarjaan lukeutuva 007 Edition.

Seamaster Diver 300M -mallisarjan uusimpia tulokkaita on mustanpuhuva Black Black.

Omega Seamaster Diver 300M Black Black

Black Black on täysiverinen Diver 300M -kellomalliston edustaja, jonka tekniset ominaisuudet ovat kohdallaan. Kellossa on 300 metrin vesitiiviys, ruuvilukittava nuppi, METAS-sertifioitu antimagneettinen Co-Axial Master Chronometer Calibre 8806 -koneisto 55 tunnin käyntivaralla, sekä ranteessa erittäin miellyttävä kumiranneke. Kellon vetonupin käyttötuntuma on tarkka ja ajan asettaminen on vaivatonta.

Omega Seamaster Diver 300M Black Black

Normaalista 42 millimetrin koosta poiketen (tämä on teräskuoristen Seamaster Diver 300M -kellomallien peruskoko) Black Black on puolitoista milliä suurempi. Kellonkuori, kuten myös vetonuppi, heliumventtiili, kellonkehä ja kellotaulu on valmistettu Omegan kehittämästä keraamisesta materiaalista. Myös kumirannekkeen solki on keraaminen.

Omega Seamaster Diver 300M Black Blackin kumirannekkeessa on keraaminen solki.
Omega Seamaster Diver 300M Black Blackin kumirannekkeessa on kiillotettu keraaminen solki.

Keraaminen ja mattapintainen kellonkehä pyörii tunnokkaasti vain vastapäivään ja sen kohollaan oleva asteikko numeraaleineen, sekä kello 12:ssa oleva lumetäplä, on saanut antrasiitinharmaan SuperLuminova-käsittelyn. Samaa lumemassaa on käytetty kellon skeleton-osoittimissa, sekä kellotaulun pvd-pinnoitetuissa indekseissä. Tämä yhdessä molemmin puolin heijastesuojatun safiirilasin kanssa tekee ehkä hieman odotusten vastaisesti Black Blackista helppolukuisen, niin valoisassa kuin pimeässä.

Yhteenveto

Omega Seamaster Diver 300M Black Black on miellyttävä tuttavuus, joka tuntuu ranteessa hieman kokoaan pienemmältä. Koska kellossa käytetty keraami on kaksi kertaa terästä kevyempää, tekee se Black Blackista titaanimaisen kevyen ja näin ainakin omaan ranteeseen teräsmalleja paremmin istuvan. Osansa paremman istuvuuden puolesta tekee myös kumiranneke, jonka avulla kello asettuu keskelle rannetta.

Seamaster Diver 300M Black Black asettuu täsmällisesti keskelle rannetta.
Seamaster Diver 300M Black Black asettuu täsmällisesti keskelle rannetta.

Tyylinsä puolesta Black Black on sporttinen vapaa-ajankello, jonka kanssa voi huoletta kulkea missä vaan.

Black Black -mallin suosio on ollut maailmanlaajuisesti vankkaa, joten Suomeen saadut kappaleet ovat menneet nopeasti. Kellomallia voi tiedustella Lindroosin myymälöistä ja sen voi tilata myös verkkokaupasta. Kellon suositushinta on 9900 euroa.

Seamaster Diver 300M Black Black on keraaminen sukeltajankello.

Pähkinänkuoressa

  • Valmistaja: Omega
  • Mallisto: Seamaster Diver 300M
  • Mallinumero: 210.92.44.20.01.003
  • Koneisto: Co-Axial Master Chronometer Calibre 8806
  • Käyntitaajuus: 25 200
  • Käyntivara: 55 tuntia
  • Kellon kuori: keraami (ZrO2)
  • Kellon halkaisija ilman nuppia: 43,5 mm
  • Kuoren paksuus: 14,47 mm
  • Lasi: safiiri (molemmin puolin heijastesuojattu)
  • Vesitiiviys: 300 m (30 bar)
  • Rannekkeen leveys: 21 mm
  • Ranneke: kumi keraamisella soljella
  • Hinta: 10900 €
  • Jälleenmyyjä: Lindroos

Rimac Neveran ensimmäinen asiakasyksilö toimitettiin – lähes 2000-heppaisen sähköauton onnellinen omistaja on Nico Rosberg

Turo Leppänen
-
2
Rimac Neveran ensimmäinen asiakasyksilö toimitettiin – lähes 2000-heppaisen sähköauton onnellinen omistaja on Nico Rosberg

Nico Rosberg jäi F1-mestaruutensa jälkeen varsin nuorena eläkkeelle jo kohta kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen hän on toiminut sähköautojen ja muiden tulevaisuuden liikkumismuotojen näkyvänä puolestapuhujana.

F1-maailmanmestari ehti tottua uransa aikana sen verran suorituskykyisiin laitteisiin, että miehen siviilisähköautoksikaan ei kelpaa ihan mikä tahansa peli. Niinpä mies tilasi maailman nopeimpien hyperautojen joukkoon kurkottavan Rimac Neveran, jota on kehitetty jo usean vuoden ajan. Ensimmäiset asiakasyksilöt piti toimittaa toissavuonna, mutta korona pilasi nämäkin suunnitelmat.

Nyt Neveran ensimmäinen asiakasauto on saatu vihdoinkin luovutettua Rosbergille, joka tuo Rimacille samalla myös mukavasti julkisuutta. Nico ei kuitenkaan saanut aivan ensimmäistä tuotantoyksilöä, koska se pysyy nykyään Bugatti Rimacina tunnetun valmistajan omassa kokoelmassa. Rimacin mukaan Rosberg päätyi varsin aggressiivisen oloisesti varusteltuun Neveraan, jota F1-mestari kutsuu itse täydeksi Batmobile-speksiksi.

Tämä tarkoittaa Stellar Black -ulkoväriä, jota täydentävät monet näkyvät hiilikuituosat, kiillotetut Vertexin vanteet sekä niiden takaa pilkottavat kiiltävän mustat jarrusatulat. Tumma teema jatkuu ohjaamossakin, joka on verhoiltu pääosin mustalla alcantaralla. Omistaja ei jää epäselväksi sisällä istuessakaan, koska autossa on Rosbergin nimellä ja nimikirjoituksella varustettu laatta sekä 001/150-merkintä. Se kertoo luonnollisesti, että kyseessä on ensimmäinen asiakasyksiö kaikkiaan 150 Neveran erästä.

Rimacin mukaan Rosberg on ollut firman matkassa mukana siitä lähtien, kun hän näki vielä C_Two-nimellä tunnetun konseptiversion vuonna 2018. Nicosta tuli yksi merkin ensimmäisistä asiakkaista, kun hän tapasi kroatialaisen hyperautovalmistajan perustaneen Mate Rimacin ensimmäistä kertaa ja ymmärsi omien sanojensa mukaan Neveran taustalla piilevän nerokkuuden. Innovatiivisen sähköteknologian, täysin tyhjästä tehdyn upouuden rakenteen sekä loistavien ajo-ominaisuuksien yhdistelmä on kuulemma juuri sitä, mitä Nico Rosberg on aina halunnut.

Toki myös äärimmäinen suorituskyky on hänelle tärkeää. Neveran 120 kWh:n akkupaketti ruokkii neljää sähkömoottoria, jotka tuottavat 1914 hevosvoiman kokonaistehon ja 2360 newtonmetrin väännön. Näillä eväillä 60 mailin tuntinopeus (96 km/h) saavutetaan vain 1,85 sekunnissa, ja varttimailikin sujuu lähes naurettavan nopeassa 8,582 sekunnin ajassa.

Ensiesittelyssä uusi Range Rover Sport – luksusta ja sähköistä suorituskykyä

Jukka Mykkänen
-
0
Ensiesittelyssä uusi Range Rover Sport – luksusta ja sähköistä suorituskykyä

Pääsimme tutustumaan uuteen Range Rover Sport -luksusmaasturiin Suomen ensiesittelytilaisuudessa, joka pidettiin meren rannalla entisen öljysäiliön sisällä. Kolmannen sukupolven Sport-malli tarjoaa suorituskykyistä ja modernia hybriditekniikkaa, sekä loistoautomaista luksusta. 

Sport-mallin historia juontaa juurensa vuoteen 2004, jolloin North American International Auto Show -tapahtumassa esiteltiin urheilullinen Range Stormer -konseptiauto. Kolmiovinen konsepti herätti huomiota muun muassa oranssilla värillään, ja erilaisilla sporttisilla lisäosillaan. Heti seuraavana vuonna tuli myyntiin Range Rover Sportin ensimmäisen sukupolven mallit, joita valmistettiin vuoteen 2013 asti. Toinen sukupolvi esiteltiin heti edellisen perään, ja nyt mallin perinnettä jatkaa täysin uusi kolmas sukupolvi.

Kolmannen sukupolven Range Rover Sport esiteltiin maahantuojan toimesta medialle Kruunuvuorenrannassa sijaisevassa Öljysäiliö 468:ssa, joka on nimensä mukaisesti vanhasta öljysäiliöstä pysyväksi valo- ja maisemateoksi muutettu tapahtumatila. Tyylikäs ja puhtaanvalkoinen Range Rover Sport erottui industriaalisessa ympäristössä edukseen, joten paikkavalinta oli erinomainen.

Tyyliä ja mukavuutta

Uuden Range Rover Sportin design on puhdaslinjaista ja ajatonta. Kylkien pokkaukset ovat maltillisia, ja auton sporttisuutta ei ole lähdetty korostamaan liikaa. Korkea kylkilinja saa auton näyttämään massiiviselta, eikä sitä ole tarkoituskaan peitellä.

Yksittäiset detaljit, kuten litteämmät ajovalot, upotetut ovenkahvat, ja uudelleen muotoiltu takapää, jossa rekisterikilven paikka on siirretty “puskurin” tuntumaan, erottavat selvästi uuden Sportin edellisestä sukupolvesta. Lähes viisimetrisen Sportin akseliväli on kasvanut 2997 millimetriin, mikä tarjoaa takamatkustajille mukavasti lisäjalkatilaa.

Range Rover Sport 2023

Urheilullinen malli tarjoaa perinteiden velvoittamana myös ylellisyyttä, joka on aistittavissa näkö-, kuulo- ja tuntoaistein. Sisällä on todella hiljaista, sillä valmistaja ei ole kitsastellut äänieristemateriaalien ja ovitiivisteiden käytössä. Yksi laadun kansanomainen mittari on ollut perinteisesti ovien sulkemisääni, mikä tässä tapauksessa hellii kuuloaistia. Jos oven haluaa sulkea todella hiljaisesti, vaikka aamulennolle lähtiessä, niin oven voi vetää varovasti puolitiehen, ja antaa imujärjestelmän hoitaa loput.

Istuimet ovat mukavat ja ergonomiset, ja sisätilat ovat kokonaisuudessaan loistoautoluokkaa. Hallintalaitteet ovat selkeät ja hyvin sijoitetut. Monet pienet yksityiskohdat tekevät myös auton käytöstä mukavampaa, kuten esimerkiksi valaistut turvavöiden lukot, jotka on helppo löytää pimeässäkin.

Range Rover Sport -maasturin valaistut turvavyön lukot.
Valaistut turvavyön lukot löytyvät pimeässä helposti

Lisävarustelistalta löytyvä 29 kaiuttiminen Meridian -äänijärjestelmä tuo kaiuttimet jopa niskatyynyihin, ja aktiivinen vastamelujärjestelmä vaimentaa ajoääniä. Äänentoisto on vaikuttava, ja se tekee autosta pienen konserttisalin. Hurja kaiutinmäärä on integroitu auton sisustaan taitavasti, eikä kaiuttimia juuri huomaa. Automaattinen ilmanpuhdistusjärjestelmä huolehtii sisäilman laadusta ja ionisoi epäpuhtaudet pois, joten matkustusmukavuus on huipputasolla.

Tekniikkaa ja suorituskykyä

Voimalinjavaihtoehtoja on tarjolla runsaasti: kaksi lataushybridiä, yksi bensa-kevythybridi, kolme diesel-kevythybridiä. Kaikissa voimanlähteenä on V6-moottori, mutta saatavilla on myös polttoaineen hintoja pelkäämättömälle sopiva bensiinikäyttöinen V8. Tehoa irtoaa mallista riippuen 250 – 530 hevosvoiman väliltä. Suosituin malli tulee todennäköisimmin olemaan P440e lataushybridi, sillä se on malliston edullisin hieman alle 110 000 euron hinnallaan. Tehoa mallista löytyy noin 440 hevosvoimaa, joten sillä ei todellakaan jää jalkoihin. Vuonna 2024 Sportista on tulossa vielä täyssähköinen versio, mihin palaamme tuonnempana.

 

Range Rover Sport -luksusmaasturissa on tyyliä ja luonnetta.
Range Rover Sport -luksusmaasturissa on tyyliä ja luonnetta.

Dynaaminen ilmajousitus ja aktiiviset kallistuksenvakaajat pitävät Sportin ryhdissä. Järjestelmä “haistelee” tietä navigaattoriperusteisesti jopa kolme kilometriä ennakkoon, ja valitsee tilanteeseen sopivat alustan asetukset. Nelivetojärjestelmä toimii niin, että se on aktivoitu aina liikkeelle lähdettäessä, mutta pitävällä alustalla ajellaan pelkällä takavedolla, mikä säästää osaltaan polttoainetta tai sähköä.

Perinteet velvoittavat myös Sport-version maastokelpoiseksi, ja sitä se onkin. Älykäs neliveto, uudet dynaamiset ajotilat, maavaran säätö 159-314 millimetriä (ajossa 274 mm maksimi), 45-asteen kallistuskulma, ja 90 senttimetrin kahluusyvyys ovat ominaisuuksia, joita mökkitieltä sivuun eksyvä osaa arvostaa. Sportissa on myös nelipyöräohjaus, minkä ansiosta iso auto on kokoistaan ketterämpi kääntymään.

Range Rover Sport -luksusmaasturin 1,3 miljoonan mikropeilin ajovalot.
1,3 miljoonan mikropeilin ajovalot.

Digitaaliset LED-ajovalot ovat mielenkiintoiset, sillä ne sisältävät valmistajan mukaan 1,3 miljoonaa pienen pientä peiliä, jotka säätävät valokuviota niin ettei vastaantulija häikäisty pimeällä. Valojärjestelmä pystyy käsittelemään kerralla peräti kuusitoista eri kohdetta, eli esimerkiksi kuudentoista auton jonon.

Tällä kertaa pääsimme ottamaan uudesta Sportista vain “kylmät tyypit”, mutta auto ei silti jättänyt toimittajaa kylmäksi. Palaamme syksyn mittaa koeajon merkeissä, kun maahantuoja saa koeajoautot liikenteeseen.

Range Rover Sport kuvina

 

Yksi maailman kauneimmista avoautoista – Maserati Ghibili Spyderin ensimmäinen prototyyppi myydään Montereyssä

Turo Leppänen
-
0
Yksi maailman kauneimmista avoautoista – Maserati Ghibili Spyderin ensimmäinen prototyyppi myydään Montereyssä

Maserati esitteli kuvankauniin Ghibli coupén vuoden 1966 Torinon autonäyttelyssä, ja pitkänokkaisesta gran turismosta tuli pian yksi kansainvälisen jet setin suosikeista. Myös avomallista tulvi niin runsaasti kyselyjä, että Maserati päätti teettää sellaisen prototyypin Ghia koripajalla.

Avokorisia Ghiblejä tehtiin myöhemmin 125 kappaletta, mutta alustanumerolla 1001 tunnettu ensimmäinen prototyyppi eroaa myöhemmistä tuotantomalleista monien yksityiskohtiensa osalta. Giorgetto Giugiaron mestariteoksen pohjalta luodussa avo-Ghiblin protossa on esimerkiksi ovaalin mallisten syvennysten päällä olevat ovenkahvat, kun taas bensantäyttökorkit loistavat korissa poissaolollaan. Tämä johtuu siitä, että ne on piilotettu tavaratilaan.

Myös takaluukun kansi on hieman pidempi kuin myöhemmissä tuotantoautoissa, ja sen muodoissakin on pieniä eroja. Lisäksi radioantenni on eri paikassa, ja peräpeilin merkit ovat päällekkäin rekisterikilven vasemmalla puolella. Tuotantomalleissa ne on sijoitettu erikseen kummallekin puolen perää. Tekniikan osalta Spyderin prototyyppi on identtinen tuotantoautojen kanssa, mutta sylinterinkansissa on ylimääräiset aukot tuplasytytykselle. Ne löytyvät muistakin 4,7-litraisen ja 314-hevosvoimaisen veekasin alkupään yksilöistä, mutta tuplasytytystä ei lopulta käytetty ilmeisesti yhdessäkään Ghiblissä.

Vaikka proto ei ole aivan identtinen tuotantoautojen kanssa, se esiteltiin vuoden 1968 Torinon autonäyttelyssä sekä italialaisessa Quattroruote-lehdessä ja amerikkalaisessa Road & Trackissa. Auto myös päätyi Amerikkaan jo 1970-luvulla, ja seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa se oli seissyt pitkään varastoituna. Ghibli pysyi vähäisen käyttönsä myötä melko hyvässä kunnossa, mutta autoon asennettiin vuosien mittaan esimerkiksi peilit ja kaiuttimet.

Vuonna 2018 Maserati myytiin RM Sotheby’sin Montereyn huutokaupassa, ja uusi omistaja lähetti Ghiblin RM Auto Restoration -nimiseen firmaan entisöitäväksi. Esimerkiksi moottori ja monet apulaitteet käytiin täysin läpi, ja sama koskee myös jarruja sekä jousitusta. Kojelaudan päällinen verhoiltiin puolestaan autenttisella ”hiirenkarvakankaalla”, ja sisustaan asennettiin uudet ruskeat matot. Myös verhoilu uusittiin Maseratin ruskealla nahalla, tuulilasi vaihdettiin, Campagnolon alumiinivanteet kunnostettiin ja renkaiksi asennettiin uudet Pirelli Cinturatot.

Korikin maalattiin samassa yhteydessä alkuperäistä vastaavalla keltaisella sävyllä, ja rättikatto sai uuden ruskean kankaan. Kromiosatkin entisöitiin samassa yhteydessä, ja töiden loppulasku kohosi yli 410 000 euroon. Se on kuitenkin vain murto-osa auton hinnasta, jonka odotetaan nousevan 1,2-1,6 miljoonan euron välille Kalifornian Montereyssä muutaman viikon päästä pidettävässä huutokaupassa.

Buick Rivierassa oli kosketusnäyttö jo vuonna 1986

Henrik Tuominen
-
0
Buick Rivierassa oli kosketusnäyttö jo vuonna 1986

Melkein kaikista uusista autoista löytyy jonkinlainen sormilla hipelöitävä näyttö, mutta sellaisia on ollut jo 80-luvulla.

Ensimmäinen tuotantoauto, jossa katsotaan olleen kosketusnäyttö, tuli tuotantoon jo vuonna 1986. Kyseessä oli amerikkalainen Buick Riviera, jonka näyttö tunnettiin nimellä Graphic Control Center, eli CCC. Näyttö piti sisällään aidosti tarpeellisia toimintoja, joten kyseessä oli oikeasti käytännöllinen vekotin auton omistajalle.

Kuten fiksuimmat jo arvasikin, niin kyseessä ei tietenkään ollut samanlaista teknologiaa, kuin tämän päivän uusissa autoissa. CCC:n näyttö koostui katodisädeputkesta, ja näytön mustaa taustaa vasten saatettiin esittää tekstiä ja grafiikka ainoastaan myrkynvihreällä värillä. Näyttö oli nykyisiin verrattuna myös hyvin pieni, sillä sen koko oli 3×4 tuumaa. Sen verran autonvalmistaja kuitenkin uskoi laitteeseen, että Graphic Control Center löysi tiensä myös Reatta sisarmalliin.

Näyttö sisälsi kaikki tärkeät matkaan liittyvät tiedot, ja ylpeili 32 000 sanaa sisältävällä muistillaan. Myös auton ilmastointi säädettiin näytön kautta, eli kosketusnäytön kautta voitiin vaikuttaa niin lämpötilaan, kuin tuulettimen pyörimisnopeuteenkin. Näyttö oli aikalaisekseen niin hienosti animoitu, että jopa pieni tuulettimen kuva näytössä pyöri sitä nopeammin, mitä isommaksi tuulettimen pyörimisnopeus säädettiin.

Myös kaikki AM/FM-radion toiminnot löytyivät CCC-näytöstä. Näytön kautta pystyi kätevästi myös muuttamaan kaiuttimien tasonsäätöä, sekä muuttamaan äänen taajuuksia ekvalisaattorin kautta. Mikä parasta, niin näyttö reagoi paremmin painalluksiin kuin osa nykyajan infotainment-näytöistä!

Valitettavasti amerikkalaiset autojen ostajat eivät kuitenkaan omaksuneet hienoa uutta vimpainta General Motorsin haluamalla tavalla, ja niinpä näyttö päätettiin poistaa markkinoilta vuonna 1990. Alta löytyvältä retrosteluvideolta voi näytön toimintoihin tutustua tämän päivän vinkkelistä.

Video

VW Golfin taru saattaa päättyä – uuden polttomoottoriauton kehittäminen tulisi liian kalliiksi

Turo Leppänen
-
0
VW Golfin taru saattaa päättyä – uuden polttomoottoriauton kehittäminen tulisi liian kalliiksi

Kompaktiluokan ehkä ikonisin malli on Volkswagen Golf, jonka mukaan koko segmenttiä on kutsuttu jo 1970-luvulta lähtien. Golfin taru saattaa kuitenkin päättyä nykyisen kahdeksannen sukupolven jälkeen.

Volkswagen kertoi vielä viime vuoden alkupuolella, että Golf, T-Roc, Tiguan sekä Passat saisivat polttomoottoreilla varustetut seuraajat ennen kuin merkistä tulee täyssähköinen 2030-luvulla. Nyt saksalainen Welt tietää kuitenkin kertoa, että seuraavan Golfin kohtalo on vaakalaudalla. Lopullista päätöstä asiasta ei ole vielä saatu aikaan, mutta ratkaisu aiotaan tehdä vuoden sisällä.

Se on varmaa, että nykyinen Golf saa vielä faceliftin vuonna 2023 tai 2024, ja mallin elinkaari voisi maksimissaan jatkua vuoden 2028 tienoille. Sen jälkeen alkaa kuitenkin Golfin ”harmaa aika”, koska 2030-luvulla EU-alueella ollaan siirtymässä joko täyssähköisiin tai muuten nollapäästöisiin autoihin. Täysin uuden Golfin elinkaari jäisi väistämättä normaalia seitsemää tai kahdeksaa vuotta lyhyemmäksi, ja taloudellisesti tässä ei olisi välttämättä enää järkeä.

VW:n toimitusjohtaja Thomas Schäferin mukaan sähköautot alkavat olla tuossa vaiheessa kannattavampia valmistaa erityisesti pienemmissä segmenteissä, koska Euro 7 -tason päästömääräysten täyttäminen nostaa keskimääräisen polttomoottoriauton hintaa noin 3000-5000 euroa. Pikku- tai kompaktiauton kohdalla tällainen lisäkustannus tarkoittaisi melkoista osuutta auton kokonaishinnasta, jolloin täyssähköinen auto alkaa olla jo edullisempi vaihtoehto.

Volkswagen on kehittämässä neljää melko edullista sähköautoa vuoden 2025 tienoille. Merkin pienimmäksi sähköautoksi on asettumassa ID.2, jonka hintojen odotetaan alkavan alle 25 000 eurosta. Auto olisi tämän myötä samassa hintaluokassa Golfin kanssa, ja tältä pohjalta nähdään myös Skoda- ja Cupra-sisarbrändien omat tulkinnat. Noin 350-400 kilometrin toimintasäteen tarjoava sähköpikkuinen olisi ulkomitoiltaan nykyistä Golfia pienempi, mutta kompakti sähkötekniikka mahdollistaisi vastaavat sisätilat.

Lisäksi ulkomitoiltaan Golfin kokoinen ID.3 on saamassa jatkoa tulevaisuudessakin. Jos Golf-nimestä luopuminen aiheuttaa liian suurta tuskaa, miten olisi ID Golf seuraavan sukupolven nimenä?

Daytona oudolla nokalla – tämä Ferrari 365 GTB/4:n prototyyppi on yksi kolmesta

Turo Leppänen
-
0
Daytona oudolla nokalla – tämä Ferrari 365 GTB/4:n prototyyppi on yksi kolmesta

Kun jokin Ferrarin suurista klassikkomalleista tulee huutokaupattavaksi, hinta-arviot ovat jo etukäteen kovia. Arvo kohoaa vieläkin korkeammaksi, jos kyse on tämän jutun auton kaltaisesta prototyypistä.

Hopeanharmaa proto näyttää kovin tutulta, koska se on tuulilasista taaksepäin lähes yksi yhteen Daytona-lempinimellä tunnetun 365 GTB/4:n tuotantomallin kanssa. Nokka näyttäisi kuitenkin edustavan sukupolvea vanhempaa designia, ja se muistuttaakin enemmän 275 GTB -edeltäjämallin keulaa. Scagliettin koripajan rakentama auto tunnetaan alustanumerolla 11001, ja se on yksi kolmesta Daytonan tuotantoversioon johtaneesta prototyypistä.

Lopullinen 365 GTB/4 tuotiin suuren yleisön ihmeteltäväksi lokakuussa 1968, mutta tämä auto rakennettiin tunnetun Ferrari-historioitsija Marcel Massinin mukaan jo tammikuussa 1968. Prototyypin muodot ovat Pininfarinalla työskennelleen Leonardo Fioravantin käsialaa. Auto tehtiin tuotannosta poistuvan 275 GTB/4:n alustalle, mikä selittää myös keulan ulkonäköä. Klassinen nokka ei kuitenkaan näytä sopivan täysin yhteen paljon modernimpaa designia edustavan muun korin kanssa, ja niinpä ensimmäisen lähdön Daytona sai aikanaan suorastaan futuristisen pleksilasikeulan.

Tekniikan osalta edelleen matching numbers -yksilöä vauhdittaa 275:n 3,3-litrainen neljällä nokka-akselilla varustettu ”Colombo”-V12, joka tunnetaan tyyppinumerolla 226. Argento Metallizato -sävyistä ulkokuorta täydentää musta nahkasisusta, eli värit ovat samat kuin uutena. Proto on hiljattain saanut Ferrari Classichen sertifikaatin, ja uudelle omistajalle luovutetaan myös siihen liittyvä ”Red Book” heti kun se on saatu painettua. Ferrari-historian ainutlaatuisen kappaleen ennakkohinnaksi arvioidaan noin 2,2-2,9 miljoonaa euroa, mutta lopullinen summa selviää vasta 20.8., jolloin RM Sotheby’sin järjestämä huutokauppa pidetään Kalifornian Montereyssä.

Tähän yksilöön liittyy muuten mielenkiintoinen tarina Daytona-nimestä, jota Ferrari ei koskaan virallisesti käyttänyt 365 GTB/4:n yhteydessä. Kun proto valmistui tammikuussa 1968, Ferrarin kilpurien saavuttamasta kolmoisvoitosta Daytonan 24 tunnin koitoksessa oli kulunut melko tarkalleen vuosi.

Hieman tämän jälkeen hopeanharmaa prototyyppi siirtyi Ferraria USA:ssa edustaneen Luigi Chinetti Motorsin haltuun, ja papereissa auton tyypiksi merkittiin 275 GTB/4 ”Daitona”. Myöhemmin syksyllä Pariisissa esitellyssä tuotantoautossa tätä nimeä ei kuitenkaan enää käytetty. Huhujen mukaan nimi oli vuotanut lehdistön korviin jo etukäteen, ja niinpä Enzo Ferrari päätti luopua siitä kokonaan virallisissa yhteyksissä.

Oris Wings of Hope Limited Edition auttaa apua lentämään perille

Samu Salmenkangas
-
0
Oris Wings of Hope Limited Edition auttaa apua lentämään perille

Sveitsiläinen Oris tukee Wings of Hope -avustusjärjestöä tällä Big Crown -mallistoon kuuluvalla rajoitetun saatavuuden pilottikellolla, jossa vintagehenkinen design yhdistyy tyylikkäästi Oriksen uusimpaan koneistotekniikkaan ja käsityönä valmistettuihin rannekkeisiin.

Oris on ottanut sloganikseen ‘Change for the Better‘, joka vapaasti kääntyy ‘Muutos parempaan’. Tätä ajatusta seuratessaan Oris osallistuu aktiivisesti niin luontoa kuin ihmiskuntaa suojeleviin projekteihin rajoitetun saatavuuden kellomalleilla.

Oris Wings of Hope pilotin ranteessa
Oris Wings of Hope tukee humanitääristä ilmailua kellon myynnistä saaduilla voitoilla.

Siinä missä Oriksen tukikampanjoihin toteutetut sukeltajankellot ovat useimmiten olleet meriluonnon suojeluun tähdättyjä, Oriksen pilottikelloilla tuetaan usein humanitäärisiä ilmailujärjestöjä. Tällä kertaa kunnianosoituksen saa yhdysvaltalainen Wings of Hope -järjestö, joka on jo yli 60 vuoden ajan toimittanut ilmateitse lääkkeitä ja lääkintähenkilökuntaa vaikeakulkuisille seuduille ympäri maailman.

Wings of Hope on kahdesti ollut ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi ja sen toimittama apu tavoittaa vuosittain yli 65000 ihmistä maailman tiettömillä takamailla yli 50 maassa. Järjestö toimii täysin avustusvetoisesti ja vapaaehtoisvoimin.

Avustuksilla kustannetaan lentopolttoaineet ja koneiden kunnossapito. Varsinaisen työvoiman muodostavat noin 350 vapaaehtoista, joiden aika on kallisarvoinen panos hädänalaisten auttamiseen.

historiallinen kuva Wings of Hope lentokoneesta
Wings of Hope on tehnyt vapaaehtoisvoimin humanitääristä työtä jo vuodesta 1963 asti.

Oris Wings of Hope Limited Edition toivon siivillä

Oris julkaisi viime viikolla rajoitetun saatavuuden kellon, jonka myynnistä kertyvät voitot lahjoitetaan Wings of Hopen käyttöön. Oris Wings of Hope Limited Edition on Big Crown -perheeseen kuuluva pilottikello jossa on vahvasti läsnä menneiden aikojen tuntu. Vuonna 1963 vuonna perustetun Wings of Hopen tribuutille vintageen päin kallellaan oleva tyyli sopii hienosti.

Oris Wings of Hope Limited Editionista valmistetaan kahta versiota. Teräksistä sekä 18 karaatin kullasta valmistettua. Teräksistä valmistetaan 1000 kappaletta ja kultaista ainoastaan 100. Kelloissa on rannekkeena Oriksen kanssa aiemminkin yhteistyötä tehneen Cervo Volanten eettisesti kestävät peurannahkarannekkeet pikakiinnikkeillä, jotka tukevat kellon vanhahtavaa tyyliä.

Oris Wings of Hope lähikuvassa
Wing of Hope on tyylikkään vähäeleisesti vintageen vivahtava pilottikello.

Rungon koko on teräsrunkoisissa 40 ja kultaisissa 38 millimetriä. Etenkin kultaisissa sivistyneellä tavalla pienempi koko peilaa 60-luvun kokoihanteita ja korostaa vintagen tuntua. Kelloissa on kaksoiskupera safiirilasi ja myös läpinäkyvä takakansi on safiiria. Taulu on molemmissa kelloissa antiikkivalkoinen ja indeksien lume on toteutettu Super-LumiNovalla. Teräsversion lume on perinteisen mintunvihreä ja kultaisen kellon indeksit on onnistuttu pitämään kullanvärisinä loisteaineesta huolimatta.

Koneistona kelloissa on keväällä esitelty Oris 401 kaliiperi, joka on jatkokehitystä Oriksen kaliiperi 400:lle. Eroa koneistoissa on lähinnä pikkusekuntiosoitin kello kuudessa. Muuten speksit ovat samat vaikuttavat 120 tuntia käyntivaraa, 10 vuoden huoltoväli ja kellon Oriksen huoltopalveluun rekisteröimällä irtoava 10 vuoden takuu.

Kultainen Oris Wings of Hope Limited Edition takaapäin kuvattuna
Oris Wings of Hopen takakansi on myös safiirilasia.

Oriksen 400-sarjan koneistot ovat hyvin magneettisuudensuojattuja ja tarkkoja. Koneiston tarkkuus -3/+5 sekuntia päivässä on COSC sertifioinnin toleransseissa, vaikka sertifikaattia kellolle ei olekaan haettu. Kaiken kaikkiaan kelpo koneisto. Sanottava on, että Oriksen inhouse Calibre 400 koneisto on nostanut Oriksen profiilia mukavasti lanseerauksensa jälkeen.

Yhteenvetona on todettava että vaikka kello ei keksikään pyörää uudelleen, se on tyylikäs osoitus Oriksen omistautumisesta mottonsa mukaiseen muutoksen tekemiseen. Toivottavasti Wings of Hope saa tästä kellosta lisää tuulta siipiensä alle.

Kultainen Oris Wings of Hope Limited Edition pystykuvassa
Kultainen versio on 38 millin halkaisijallaan teräksistä, halkaisijaltaan 40 millistä versiota aavistuksen sirompi.

Pähkinänkuoressa:

  • Valmistaja: Oris
  • Malli: Wings of Hope Limited Edition
  • Mallinumerot: 401 7781 4081-Set (teräs) ja 401 7782 6081-Set (kulta)
  • Kellotaulu: antiikkivalkoinen
  • Koneisto: Oris 401
  • Käyntitaajuus: 4 Hz (28 800 A/h)
  • Käyntivara: 120 tuntia
  • Kuoren materiaali: ruostumaton teräs / 18 karaatin kulta
  • Kuoren halkaisija: 40 mm / 38 mm
  • Lasi: molemmin puolin kupera safiiri, heijastesuojattu sisäpuolelta
  • Vesitiiviys: 5 bar / 50 m
  • Ranneke: saksanhirven nahkaa
  • Hinta: 3300 euroa / 15500 euroa
  • Toimitukset alkavat lokakuussa 2022

Kelloa myy Suomessa: Kultakeskuksen jälleenmyyjät

Oris Wings of Hope laatikossa

 

Mikä on maailman luotettavin auto?

Henrik Tuominen
-
12
Mikä on maailman luotettavin auto?

”Ennenaikainen vanheneminen” on termi, jota käytetään tahallaan rikkoutumaan suunnitelluista tuotteista. Moinen trendi riivaa osin myös nykyautoja, mutta oliko ennen asiat paremmin?

Vaikka ennen moni tuote tuntuikin kestävän ennen pidempään, niin täytyy huomioida nykyaikaisten autojenkin sisältävän huomattavasti enemmän elektroniikkaa ja herkkiä komponentteja, jotka eivät yksinkertaisesti voi kestää loputtomiin. Vaikka monet uudet autot ovatkin monimutkaisempia, ja usein vaikeita tai jopa mahdottomia korjata itse, niin ne ovat usein myös perustekniikaltaan selvästi luotettavampia, kuin mitä vuosikymmeniä sitten osattiin valmistaa.

Vuosien saatossa on kuitenkin valmistettu automalleja, jotka ovat niiden omistajien kokemusten, ja niistä kerrottujen tarinoiden myötä jääneet ihmisten mieliin erityisen kestävinä autoina. Yksi malliesimerkki on Toyota Hilux, jonka ensimmäinen versio esiteltiin Japanissa jo 60-luvun lopulla. Auto on niittänyt mainetta erityisesti Afrikan mantereella kuljetusvälineenä, joka kestää miltei loputtomiin huonokuntoisia teitä, ja usein myös täysin riittämätöntä huolenpitoa. Onpa suositussa Top Gear -ohjelmassakin rääkätty Hiluxia mitä uskomattomin keinoin, ja silti autoa ei ole onnistuttu saamaan hengiltä. Suomen kaltaisissa maissa erityisesti korroosio on tehnyt selvää jälkeä monesta tekniikaltaan etevästäkin autosta.

Kalliimmista autoista erityisesti vuonna 1989 esitelty Lexus LS 400 on niittänyt mainetta yhtenä maailman huolellisimmin suunnitelluista ja testatuista automalleista. Japanilaiset ovatkin usein osanneet tehdä erityisen kestäviä tuotteita, mikä näkyi jo esimerkiksi viihde-elektroniikassa 70-luvulla. Muita mainitsemisen arvoisia autoja on esimerkiksi Citroen 2CV ”Rätti-Sitikka”, jonka varsin yksinkertainen tekniikka on todettu moneen kertaan luotettavaksi ja erityisen helpoksi korjata. Rättäreistä varsinkin Sahara-mallit tunnetaan todellisina selviytyjäautoina.

Muita ääniä saavia autoja ovat Mercedeksen W123 ja W124 -mallit, jotka Suomessakin taksikäytössä tuntuivat kestävän miltei isältä pojalle saakka. Myös vuosina 1968-1983 tuotannossa ollut ikoninen Peugeot 504 on saanut maineen tekniikaltaan varsin vankkatekoisena autona. Listalle voidaan lisätä myös joitain Volvon malleja, jotka varsinkin moottoreidensa osalta ovat tehneet monia kilometriennätyksiä. Listaa voisi varmasti jatkaa, joten tuleeko sinulla mieleen automallia, joka on jättänyt muistijäljen erityisen luotettavan autona?

Stirling Mossin erikoinen – kilpa-autoilijalegendan SL-Mersu huutokaupataan pian

Turo Leppänen
-
0
Stirling Mossin erikoinen – kilpa-autoilijalegendan SL-Mersu huutokaupataan pian

Ison-Britannian ja koko maailman legendaarisimpiin kilpa-autoilijoihin kuulunut Sir Stirling Moss saavutti ehkäpä tarunhohtoisimman voittonsa vuoden 1955 Mille Migliassa Mercedes-Benz 300 SLR:n ratissa. Kymmenisen vuotta myöhemmin miehen siviiliautokin oli peräisin samalta merkiltä.

Moss päätti ostaa keväällä 1966 tuolloin uuden W113-korisen Mercedes SL:n, joka tunnetaan myös Pagoda-mallina irrotettavan kovakattonsa koveran muodon vuoksi. W113 debytoi syksyllä 1963 Frankfurtin autonäyttelyssä, ja tarjolla oli ainoastaan 2,3-litraisella suoralla kuutosella varustettu 230 SL. Se ei kuitenkaan riittänyt Mossille, joka oli yltänyt 11 vuotta aiemmin Italian maanteillä lähes 160 km/h:n keskinopeuteen aikansa F1-tekniikkaa hyödyntäneellä 300 SLR:llä.

Huiman suorituksensa ansiosta Mossilla oli edelleen lukuisia ystäviä tähtimerkin pääkallonpaikalla Stuttgartissa. Hän olisi halunnut 2,5-litraisella koneella varustetun 250 SL:n, mutta se tuli tarjolle vasta seuraavana vuonna. Lopulta Mercedes-Benz myi hänelle vuoden 1966 Lontoon Earls Court Motor Show’ssa esillä olleen 230 SL:n, johon sovitettiin tehtaalla tuolloin ainoastaan 250 SE sedaniin ja coupéen saatavilla ollut 2,5-litrainen mylly.

Moottorien huipputehossa ei ollut mitään eroa, mutta isompi kuutonen tuotti 216 newtonmetrin maksimiväännön, kun taas 230 SL:n moottorissa piti tyytyä 197 newtoniin. Lisäksi auton alkuperäisistä tuotantopapereista käy ilmi, että Mossin SL:ään valikoitiin käsin sellainen moottori, joka oli tuottanut parhaat lukemat tehodynossa.

Moss tilasi myös SL:n kovakaton takareunaan erikoisen tuuletusluukun, joka muistuttaa hieman 1950-luvun lokinsiipikorisessa 300 SL:ssä nähtyjä tuuletusaukkoja. Tällaista ratkaisua ei nähty ilmeisesti kuin Mossin autossa, joten kyseinen SL on uniikki muutenkin kuin tekniikkansa osalta. Auton luovutushetkeltä on muuten olemassa kuva, jossa Mersun entinen kilpailujohtaja Alfred Neubauer liputtaa Mossin vaimoineen matkaan tehtaan pihalta.

Vuonna 2020 90 vuoden iässä menehtynyt Stirling Moss piti SL:nsä muutaman vuoden ajan. Vuonna 1970 Mercedes oli jo eri omistuksessa, kun sen harmaa väri vaihdettiin vaaleansiniseksi. Vuosien mittaan auto on viihtynyt usean eri omistajan hoteissa, ja seuraavan kerran haltijan pitäisi vaihtua Silverstone Auctionsin elokuun lopussa järjestämässä huutokaupassa.

SL:n ennakkohinnaksi arvellaan 100 000 – 120 000 puntaa, eli noin 120 000 – 140 000 euroa. 128 000 kilometriä ajettu auto kaipaa kuulemma hieman huoltoa tekniikkaansa erityisesti jarrujen osalta. Muuten Mercedes on hienossa ja lähes alkuperäisessä kunnossa. Auton mukana tulee myös monia historiallisia dokumentteja, joiden joukossa on aiemmin mainittu kuva Neubauerista lippuineen.

1...190191192...641Sivu 191 / 641