Tämä artikkeli on osa Itäblokki Teslalla -juttusarjaa. Jos haluat lukea koko tarinan kronologisessa järjestyksessä, aloita Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla osasta. Jos järjestyksellä ei ole väliä tai haluat vain tutustua Auschwitzin kauhuihin, niin jatka lukemista!
Maailman kuuluisin keskitysleiri sijaitsee vajaan 70 km päässä Krakovasta. Lukuisista kojuista ympäri Krakovan voi ostaa liput kuljetuksineen, mutta valitsin omatoimimatkan kun kerran autolla oltiin liikkeellä. Matka taittuu joko A4-moottoritietä, tai pienempää tietä kylien kautta. Valitsin maisemareitin, koska moottoritie oli jo entuudestaan tuttu, ja matka perille vei vajaan tunnin.
Sisäänpääsymaksua museoon ei ole. Aika pitää silti varata nettisivujen kautta, koska tulijoita riittää. Opastettu kierroskin järjestyy maksua vastaan eri kielillä, ja itsenäisen vierailun tueksi voi ostaa oppaan. Opas on saatavilla myös suomeksi, ja sen avulla museon kiertäminen on helppoa itsekin omaan tahtiin.
Auschwitzin museo koostuu kahdesta alueesta, joista molemmissa kannattaa vierailla. Auschwitz I sisältää varsinaisen museon, kun taas huikean laaja Auschwitz II antaa todellisen suuruusluokan natsien hävitystyöstä. Aikaa kannattaa varata minimissään 3-4 tuntia, koska kokemus on mykistävä. Ajan säästämiseksi ei kannata hötkyillä tai jättää toista osaa väliin.
Viimetingassa saatavilla oli ainoastaan sunnuntaiaamun klo 8:00 aika, joten matkaan piti lähteä varhain. Hyvänä puolena ensimmäisen pari tuntia sai kiertää rauhassa omaan tahtiin, kun massat saapuivat paikalle vasta lähempänä puoltapäivää. Aloitimme museosta ja jatkoimme sen jälkeen Birkenauhin. Parkkitilaa löytyy pientä korvausta vastaan, joten varaa käteistä mukaan.
Suosittelemme
Auschwitz I
Saksalaiset muuttivat aiemmin Puolan armeijan tukikohtana toimineen alueen ensin vankilaksi puolalaisille poliittisille vangeille. Leiri perustettiin vuonna 1940, jolloin toiminta oli vielä pientä; leirille kirjattiin ”vain” 800 puolalaisvankia. Seuraavana vuonna määrä nousi jo 26 000 vankiin, joista vain 1000 oli juutalaisia. Alueelle rakennettiin krematorio kesällä 1940, mutta vielä silloin tarkoituksena ei ollut joukkotuho, vaan käytännöllinen tapa hankkiutua eroon kuolleiden tai teloitettujen vankien ruumiista. Uusien leirien rakentamisen myötä aluetta alettiin kutsua nimellä Auschwitz I.
Ensimmäiset kokeet Zyklon B:llä, syanidipohjaisella hyönteismyrkyllä tehtiin syksyllä 1941 surmaamalla venäläisiä sotavankeja ja sairaita puolalaisia. Menetelmä todettiin toimivaksi ja leirille rakennettiin saman tien 800 henkeä vetävä kaasukammio. Varsinainen surmatyö tehtiin pudottamalla Zyklon B -kiteitä katon ilmanvaihtoventtiilin kautta ilmatiiviiseen ja äänieristettyyn kaasukammioon; silti sisälle joutuneiden uhrien jopa neljännestunnin kestäneitä tuskanhuutoja ei saatu vaimennettua edes pyörittämällä kahta moottoripyöränmoottoria täysillä kierroksilla.
Juutalaisten tuhoaminen alkoi todenteolla 1941, ja pahimmillaan leirin 20 tiilitaloon tungettiin 30 000 vankia. Vuonna 1941 käytännössä lähes kaikki Puolan juutalaiset oli jo suljettu ghettoihin, ja natsihallinto oli päättänyt ratkaista ”juutalaisongelman” tappamalla heidät kaikki. Tappaminen kiihtyi aina sodan päättymiseen saakka, jolloin saksalaiset yrittivät kätkeä joukkomurhan jäljet siinä onnistumatta.
Operaatio Barbarossa käynnistyi kesäkuussa 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon. Tavoitteena oli vallata Uralin länsipuolinen osa ja asuttaa se saksalaisilla, eli toteuttaa Hitlerin haave elintilasta ”Lebensraum”. Maan energiaomavaraisuus taas turvattaisiin valtaamalla Bakun öljykentät. Voitto näytti syksyllä 1941 varmalta ennen Wehrmachtin juuttumista Venäjän talveen, joten keskitysleirikapasiteetti uhkasi loppua kesken. Valloitetulta alueelta kuljetettaisiin lisää juutalaisia, slaaveja ja muita saksalaisten tieltä.
Auschwitz II – Birkenau
Jättimäisen Auschwitz II – Birkenaun rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1941. Aluksi leiri mitoitettiin 50 000 vangille, mutta laajenemiselle varattiin tilaa. Alueelle rakennettiin 174 parakkia, joista kussakin oli aluksi 180 vankia; myöhemmin parakkiin ahdettiin 250 vankia. Olot olivat kehnot, kun tilaa yhdelle vangille oli alle neliömetri. Parhaimmillaan (vai pahimmillaan) Birkenauhun suunniteltiin majoitettavan jopa 200 000 vankia.
Natsit olivat siis päättäneet tuhota juutalaiset kokonaan, joten leirille rakennettiin infrastruktuuri massiiviselle joukkotuholle. Vangit kuljetettiin leirille eri puolilta itäistä Eurooppaa. Tulijat tarkastettiin, ja vain työhön kelpaavat siirrettiin parakkien puolelle. Kolme neljäsosaa tulijoista, käytännössä kaikki lapset, pienten lasten äidit ja vanhukset, sekä muut työhön kelpaamattomat, ohjattiin suoraan kaasukammioon. Myös työn uuvuttamat vangit kohtaisvat loppunsa kaasukammiossa, jossa pystyttiin tappamaan 20 000 ihmistä vuorokaudessa.
Pakkotyön lisäksi vankeja käytettiin lääketieteellisissä kokeissa. Kuoleman enkeli Josef Mengele teki karmivat kokeensa Birkenaussa, ja sen lisäksi kokeita tehtiin myös Auschwitz I:ssä. Tuskallisissa kokeissa käytettiin myös lapsia. Yleensä testit päättyivät koekaniinin kuolemaan tai teloitukseen, jotta ruumista voitiin tutkiaa post mortem.
Muut leirit
Alueen kolmas suurleiri, Auschwitz III – Monowitz, rakennettiin 7 km päähän Auschwitzista. Monowitz oli ensimmäinen yksityinen keskitysleiri, ja se valmistui yksityisin varoin. IG Farben rakensi alueelle tehtaan valmistamaan synteettistä kumia, ja sai käyttöönsä edullista vankityövoimaa. Leiri oli Auschwitz I:tä suurempi, ja vuosina 1942-1943 tehtaassa työskenteli 35000 vankia. Vankien palkka 9-11 tuntisista vuoroista maksettiin SS:n tilille.
Sodan jälkeen alueen miehittänyt Neuvostoliitto siirsi Monowitzin tehtaan laitteet läntiseen Siperiaan. Rakennukset jäivät paikoilleen, ja alueelle rakennettiin kaksi edelleen toiminnassa olevaa tehdasta. Alue ei ole avoinna yleisölle.
Kolmen suuren keskityisleirin lisäksi Krakovan ympäristössä oli kymmeniä pienempiä leirejä, joista kussakin oli satoja tai suurimmillaan joitain tuhansia vankeja. Siemens, Krupp, ja monet muut saksalaisyhtiöt rakensivat alueelle omia tehtaitaan. Jälkipyykkiä pakkotyön käytöstä on pesty tähän päivään saakka.
Schindlerin lista
Juutalaisten kohtalo motivoi monia toimimaan heidän pelastamisekseen, ja juttusarjassa on nostettu esiin muutamia heistä. Nyt vuorossa on heistä vuoden 1993 menestyselokuvan ansiosta kuuluisin, eli Oskar Schindler. Entinen natsipuolueen jäsen käänsi kelkkansa, pelasti 1200 juutalaista varmalta kuolemalta, ja knoppitietona elokuvaa katsoessasi voit mainita muille katsojille herran olevan ainoa Jerusalemin Siioninvuorelle haudattu natsi.
Schindler toimi ennen sotaa saksalaisten agenttina, ja selvitti joukkojen liikkeitä sekä Tsekkoslovakiassa että Puolassa. Saksan vallattua Puolan hän hankki omistukseensa krakovalaisen emalitehtaan puhtaasti bisnesmielessä. Tehtaan 1750 työntekijästä 1000 oli juutalaisia, ja alunperin hänen aikeenaan oli ainoastaan huolehtia heidän turvallisuudestaan.
Tilanteen kiristyessä itärintamalla juutalaisten tuhoa kiihdytettiin, ja tehtaita suljettiin saapuvan puna-armeijan alta. Schindler siirsi tehtaansa nykyisen Tsekin alueelle, ja siirtolupa heltisi hänen muuttaessaan tuotannon keittiötarpeista panssarintorjuntakranaatteihin. 1200 juutalaista sai siirtyä tehtaan mukana välttäen kuoleman Auschwitzissa. Juutalaisia suojellessaan Schindler käytti koko omaisuutensa lahjuksiin, ja päätyi sodan jälkeen elämään kiitollisten juutalaisten tuella uusien bisnestensä mennessä penkin alle.
Tuhon laajuus
Paikan päällä ymmärtää holokaustin kauheudet. Vuonna 1942 juutalaisia tuotiin Auschwitziin 197 000, vuonna 1943 jo 270 00, ja vuonna 1944 peräti 600 000. Yhteensä juutalaisia siis tuotiin ainoastaan Auschwitziin liki 1,1 miljoonaa! Heistä ainoastaan 200 000 rekisteröitiin leirille pakkotyöhön kelpaavina, loput ohjattiin suoraan kaasukammioihin.
Juutalaisten lisäksi leirillä tapettiin yli 170 000 puolalaista, valkovenäläistä, ukrainalaista, romania ja monien muiden etnisten ryhmien jäseniä. Museon seinällä olleet arkistokuvat vangeista kertovat karua kieltään – täällä tapettiin tavallisia ihmisiä. Kaikkiaan kaasukammioissa tapettiin noin miljoona ihmistä, heistä suurin osa Auschwitzissä.
Myöhemmin kotimatkalla Tallinnan laivalla näkemäni, kolmannen valtakunnan kotkaa t-paidassaan kantanut uusnatsiressu muistutti, että Auschwitzin tarinaa pitää jakaa eteenpäin.
Itäblokki Teslalla juttusarjan kaikki artikkelit löydät tästä
Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla
Itäblokki Teslalla osa 2: Kaunas
Itäblokki Teslalla osa 3: Kaunas – Augustow – Varsova
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 1/2
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 2/2
Itäblokki Teslalla osa 5: Varsovasta Krakovaan
Itäblokki Teslalla osa 6: Krakova
Itäblokki Teslalla osa 7: Auschwitz
Itäblokki Teslalla osa 8: Brno
Itäblokki Teslalla osa 9: Bratislava
Itäblokki Teslalla osa 10: Slovakia
Itäblokki Teslalla osa 11: Kosice ja Spisin Linna
Itäblokki Teslalla osa 12: Tatran ylitys
Itäblokki Teslalla osa 13: Kotimatkalle Chestochowa – Tallinna
