Tämä artikkeli on osa Itäblokki Teslalla -juttusarjaa. Jos haluat lukea koko tarinan kronologisessa järjestyksessä, aloita Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla osasta. Jos järjestyksellä ei ole väliä tai haluat vain tutustua Slovakiaan, niin jatka lukemista!
Kosicessa aamu alkoi mainiosti. Reissun paras Airbnb-kämppä (35€) tarjosi makoisat, virvoittavat unet, ja oli bonuksena varustettu erinomaisella kahvivalikoimalla. Autokin täytti akun viimeisiä prosentteja laturissa, ja minä ehtisin ennen lähtöä käydä vielä kepeällä aamukävelyllä aurinkoisessa kaupungissa.
Suomalaisille Kosice tuli tutuksi vasta jääkiekon kultajuhlista. Slovakian toiseksi suurin kaupunki eroaa selvästi suuremmasta ja silminnähden vauraammasta Bratislavasta. Kaupungin talot ovat heti pääkadun ulkopuolella rähjäisempiä, ja hintataso on selvästi pääkaupunkia matalampi. Aamiaissämpylän hinta oli hurjat 6 senttiä!
Kosicen historiaa
Hornad-joen rantaan, Tatran ja Slovakian malmivuorten (Slovak ore mountains) väliin, syntyi asutusta jo kivikaudella. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Kassa-nimisestä unkarilaisesta kaupungista ovat 1200-luvun alusta. Mongolien hyökkäykset tekivät alueella niin paljon tuhoa, että vuosisadan puolivälissä Unkarin kuningas Nela IV kutsui saksalaisia kauppiaita asuttamaan kaupunkia. Saksalaiset pysyivätkin merkittävänä vähemmistönä aina toiseen maailmansotaan saakka.
Kosice on ollut koko historiansa tärkeä kansainvälinen kauppapaikka. Kauppareitti Välimereltä Itämerelle kulki Kosicen kautta, ja sen lisäksi kaupunki hyötyi paikallisemmasta kaupasta Unkarin ja Puolan välillä. 1300-luvulla kaupunki oli Unkarin toiseksi tärkein heti Budan jälkeen, ja kaupungeilla oli samat oikeudet kaupankäyntiin.
Kosicen vanhakaupunki on yksi Euroopan laajimpia. Alunperin se muodostui kahdesta erillisestä asutuskeskuksesta, jotka vuosien saatossa yhdistyivät toisiinsa nykyisen pääkadun kautta. 1400-luvulla Kosice oli 10 000 asukkaallaan keskiajan suurimpia eurooppalaisia kaupunkeja. Tällöin rakennettu Pyhän Elisabethin katedraali on edelleen Slovakian suurin kirkko.
Suosittelemme
Seuraavien vuosisatojen aikana Kosicen herruus vaihtui lukuisia kertoja. Kaupunki oli jopa pohjoisin osa Osmannien valtakuntaa. Habsburgit pitivät useaan kertaan aluetta hallussaan, ja lopulta se päätyi Itävalta-Unkarin osaksi.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia romahti. Unkari ajautui kommunistien hallintaan, ja julisti sodan sekä Romanialle että vastaperustetulle Tsekkoslovakialle ajatuksena palauttaa Unkarin suuruus. Bela Kun sai kansan tuen ja hänen johtamansa Unkarin Neuvostotasavallan joukot onnistuikin valtaamaan nopeasti sekä Kosicen että Presovin.
Unkarin kuningaskunnan pohjoislaidalle perustettiin Slovakian neuvostotasavalta, mikä osoittautui virheeksi: unkarilaiset hoksasivat kommunistien vetäneen heitä höplästä. Kommunistien tavoitteena ei ollutkaan kansallismielisyys ja Unkarin suuruuden palauttaminen, vaan ainoastaan aatteen levittäminen. Moraalinsa menettänyt armeija luhistui parissa viikossa Tsekkoslovakian joukkojen käydessä uuteen hyökkäykseen, ja Slovakia liitettiin Tsekkoslovakiaan. Romania menestyi sekin sotatoimissa vallaten pian pääkaupunki Budapestin ja Bela Kun katsoi parhaaksi paeta Neuvostoliittoon (jossa hän joutui Stalinin vainojen uhriksi ja teloitettiin 1938). Kommunismin vuoro koittaisi vasta kahden vuosikymmenen kuluttua.
Slovakian tie Itäblokin osaksi
Munchenin sopimuksen jälkeen Saksa ja Italia saivat mellastaa rauhassa Itä-Euroopassa. Tsekkoslovakian sudeettialueet liitettiin Saksaan, ja käytännössä Tsekkoslovakia rampautui, koska kaikki armeijan linnoitukset päätyivät oletetulle viholliselle aluesiirtojen osana. Unkari halusi myös apajalle ja vaati tiukasti osaansa: Kosice päätyi Slovakian eteläosien mukana Unkarille Wienin ensimmäisen välitystuomion perusteella. Unkari kaipasi vanhaa suurvalta-aikaa, ja hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon. Syyn sodanjulistukselle antoi Kosicen ilmapommitus, mutta edelleen on arvoitus suorittivatko sen neuvostoliittolaiskoneet vai oliko se lavastettu. Toisen maailmansodan aikana Kosicen 12000 hengen suuruinen juutalaisväestö tuhottiin liki täydellisesti.
Neuvostoliitto valtasi Kosicen tammikuussa 1945, ja se toimi Tsekkoslovakian pääkaupunkina Prahan valtaukseen (toukokuussa 1945) saakka. Saksalaisväestö karkoitettiin ja lähetettiin jalkapatikassa joko kohti Saksaa tai Neuvostoliittoa. Kommunistien kaapattua vallan 1948 myös Kosice sai osansa itäblokin arjesta, ja kaupungin ympärille rakennettiin valtavat lähiöt terästehtaan tarpeisiin. Väkiluku räjähti vuosien 1950-1980 välillä 60 000 asukkaasta liki 200 000 asukkaaseen.
Nykyisin Kosice on tärkeä yliopistokaupunki yli 25 000 opiskelijallaan. Terästehdas on edelleen merkittävä työllistäjä, ja turistitkin ovat löytäneet kaupungin. Kaupunki kannattaa lisätä pysähdyspaikaksi.
Spisin Linna
Kosicesta matka jatkui pohjoiseen kohti Presovia. Koukkasin kaupungin kautta, mutta en nähnyt paikkaa pidemmän stopin arvoiseksi, kun edes tarvetta lataustauolle ei ollut. Jatkoin matkaa kohti itää ja Spisin linnaa.
Spisin linna on yksi Keski-Euroopan suurimmista linnoista. Linna rakennettiin korkealle vuorelle 1100-luvulla paikalla aiemmin sijainneen slaavien linnoituksen paikalle. Linna kuului Unkarin kuninkaalle vuoteen 1464 saakka, jonka jälkeen se oli yksityisomistuksessa kuuluen vuorollaan kolmelle eri suvulle. Alunperin linnoituksen muurien sisällä oli romaanistyylinen palatsi ja goottilaistyylinen kirkko. 1300-luvulla linnaa laajennettiin ja sen alue tuplaantui. 1400-luvulla linnoitusta laajennettiin jälleen, ja samalla sen muureja korotettiin.
1500-luvulla linna muutettiin paremmin asuinkäyttöön soveltuvaksi palatsiksi, ja se palveli siinä tarkoituksessa kahden vuosisadan ajan Zapolyan ja Thurzon sukuja. Zapolyan suvulla oli hallussaan peräti 70(!) eri linnaa, mutta he pitivät Spisin linnaan pääpaikkanaan. 1700-luvulla asuminen mäen päällä todettiin turhan hankalaksi, ja linnaa silloin hallinnut Csakyn perhe muutti uuteen palatsiin alhaalla laaksossa. Tyhjilleen jäänyt linna tuhoutui tulipalossa vuonna 1780, jonka jälkeen se raunioitui.
Linnan palosta on monia tarinoita. Yhden mukaan linnasta asuneet sotilaat polttivat viinaa, ja pannusta pääsi tuli irti. Toisen mukaan syynä oli salama. Kolmas selitys on taloudellinen; Csakyn perhe halusi välttää kiinteistöveroja, ja se onnistui tuhoamalla turha omaisuus.
Visiitti linnaan meni pipariksi, koska paikka oli remontissa. Verkkosivuilla tästä ei tietenkään kerrottu, vaan asia selvisi vasta linnan pihalla tankeroenglantia solkanneelta rakennusmieheltä. Linnan (sota)historiaa ja mm. keskiajan kidutustarpeistoa esittelevät museot jäivät kiertämättä.
Spisin linna ei sovi huonokuntoisille. Parkkipaikka on alhaalla, ja kymmenen minuutin kipuaminen jyrkkää rinnettä sai jo maaliskuussakin hien virtaamaan. Linnan ympäri johtaa polkujen verkosto, joten upea näkymää alas laaksoon ja sen yli kohti lumihuippuista Tatraa kannustaa kuntoiluun. Upea paikka.
Spisin linnalta matka jatkui länteen pitkin kumpuilevaa moottoritietä. Tatran vuoret alkoivat nousta pohjoisen puolelta matkan edetessä. Pidin Popradissa lounas- ja ruokatauon (hampurilaisateria 2,80€). Tauon jälkeen edessä olisi nousu yli Tatran ja paluu Puolaan.
Itäblokki Teslalla juttusarjan kaikki artikkelit löydät tästä
Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla
Itäblokki Teslalla osa 2: Kaunas
Itäblokki Teslalla osa 3: Kaunas – Augustow – Varsova
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 1/2
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 2/2
Itäblokki Teslalla osa 5: Varsovasta Krakovaan
Itäblokki Teslalla osa 6: Krakova
Itäblokki Teslalla osa 7: Auschwitz
Itäblokki Teslalla osa 8: Brno
Itäblokki Teslalla osa 9: Bratislava
Itäblokki Teslalla osa 10: Slovakia
Itäblokki Teslalla osa 11: Kosice ja Spisin Linna
Itäblokki Teslalla osa 12: Tatran ylitys
Itäblokki Teslalla osa 13: Kotimatkalle Chestochowa – Tallinna
