Tämä artikkeli on Itäblokki Teslalla -juttusarjan päätösosa. Jos haluat lukea koko tarinan kronologisessa järjestyksessä, aloita Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla osasta. Jos järjestyksellä ei ole väliä, niin jatka lukemista!
Chestochowa on suomalaisille lähes täysin tuntematon kaupunki. Minulle se oli ”se pitkä vaikeasti kirjoitettava kaupunki kartalla”, mutta nyt tutustuttaisiin tarkemmin. Varasin edullisimman (mutta vielä palautteen perusteella luotettavan oloisen) majoituksen aidosta neukkulähiöstä. Nyt nähdään vanhan liiton Itäblokkia!
Chestochowa
Matka jatkui illan pimeydessä Katowicen laturilta. Matkaa oli edessä alle 100 km, juuri sopivasti ettei ala iltapalan jälkeen väsyttää. Heti laturilta lähdettyäni alkoi sataa. Vartin ajettuani puhelin soi. Puolalainen numero, mitähän tämä on? Soittaja oli majoittaja, joka rallienglannilla selvitti havaitsemaansa ongelmaa. Kaverin kämppä olikin varattu, eikä hän ollut ottanut sitä pois Airbnb:stä. Hän lupasi selvittää asian, järjestää uuden yösijan ja soittaa kohta uudelleen.
Matkaa oli jäljellä enää toistakymmentä kilometriä, kun puhelin taas soi. Uuden majapaikan osoitteen tavaaminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, mutta onneksi on tekstiviesti. Ääh, tämä osoite olikin paljon lähempänä keskustaa. Ajoin perille, sain avaimet englannintaidottomalta rouvalta, ja ihailin asuntoa – oli tässäkin vähän neukkuhenkeä!
Sateesta johtuen kaupunkiin tutustuminen sai jäädä. Edes työn tekemisestä ei tullut mitään, koska mobiilinetti oli täysin jumissa. Chestochowan reilut 220 000 asukasta käyttävät varmaan kaikki nettiä kännykällä, aiemmin edes joku bitti oli sentään aina liikkunut. Hyvä syy painua pehkuihin.
Suosittelemme
Aamulla sade jatkui ja suuntasin suoraan kohti Varsovaa. Kuoppainen moottoritie oli tuttu, nyt ajoin suosiolla vähemmän kuoppaista vasenta kaistaa 40 yli sallitun jonon mukana. Matkan 220 km aikana ei tullut yllätyksiä, ja Zlote Tarasyn hallissa oli tyhjä latauspaikka ihan kuten toivoinkin.
Lataustauko olisi reissun pisin. Liettuan ensimmäiselle laturille kertyisi lyhintä reittiä 320 km siivu, ja tästä 100 km on moottoritietä. Ajattelin kuitenkin kokeilla uutta reittiä ja koukata lähempää Bialystokia, jolloin matkaa onkin jo 340 km, ja tästä yli puolet olisi moottoritietä. Niinpä 5% lukemaa näyttänyt akku pitäisi ladata mieluiten täyteen asti, ja aikaa tähän kuluisi 2-3 tuntia. Viimeinen 10% tulee akkuun kaikkein hitaimmin.
Taidetta lataustauon ratoksi Puolan kansallismuseossa
Tauko ei haitannut, päinvastoin! Väliaikaohjelmana oli ensin lounas; koska kello oli vasta vähän vajaa 11 ei ruuhkaa ollut, ja vatsan täyttäminen buffetissa sujui nopsaan. Sen jälkeen kävelin 1,5 km päähän Puolan kansallismuseoon ihailemaan Jan Matejkon teoksia – ja toivoin akun olevan vieläkin isompi tai laturin hitaampi! Puolentoista tunnin visiitti oli liian lyhyt, mutta en halunnut seisottaa autoa laturilla latauksen jo päätyttyä.
Auto latasi viimeisiä prosentteja todella pitkään. Lähdin museolta 99% kohdalla kännykkäsovelluksen kertoessa latauksen kestävän vielä 10 minuutta, mutta autolle päästessäni 15 minuuttia myöhemmin lataus oli edelleen käynnissä. Päätin hakea vielä kahvit ja odotella miten lataus sujuu – tässähän tulisi samalla tsekattua akun kunto.
Sähköauton akun varauksen määrä on aina arvio, koska akkuun varastoidun energian määrää ei voi tarkkaan mitata. Akunhallintajärjestelmä arvioi tätä, mutta arvaus voi mennä joskus pahastikin metsään, etenkin jos käyttää vain pientä osaa akusta esim. 50-80% välillä. Ajamalla akun tyhjäksi ja sitten lataamalla hitaasti täyteen (ei Superchargerilla) saadaan tätä arvaustarkkuutta parannettua. Nyt tilanne oli tälle prosessille otollinen: tulin laturille tyhjällä akulla, laturi on lämpimässä parkkihallissa, ja 45 kW CHAdeMO on riittävän hidas.
Kotimatka Varsova – Tallinna
Kahvit oli jo juotukin kun kännykkä lopulta ilmoitti latauksen valmistuneen. Palasin autolle ja yllätyin: auto ilmoitti rangeksi 370 km. Vuotta ja 50 000 aiemmin lukema oli 376 km, joten eipä ollut akku kulunut. Nopeasti laskien range laskisi alle 300 km vasta 800 000 km kohdalla 11 vuoden kuluttua – jos akku hiipuisi samaa rataa. Kyllä Tesla näköjään osaa akun tehdä.
Akku pullollaan virtaa suuntasin pohjoiseen. Moottoritie S8 koilliseen vetää hyvin, ja matka taittuu. Lyhin tie Liettuaan koukkaa Ostrow Mazowieckan kohdalta pohjoiseen. Reitti säästää reilun kymmenen kilometriä, ja sisältää vähemmän moottoritietä, eli se on ykkösvaihtoehto rangeahdistuksen iskiessä. Navigaattori puolestaan ohjaa ajamaan Zambrown kautta, koska ajoaika lyhenee muutaman minuutin. Minä taas valitsin vaihtelun vuoksi tien 671 eli Tykocinin ja Knyszynin (hemmetti näitä puolalaisia nimiä!) kautta kulkevan, kaikkein itäisimmän reitin. Se lisäsi matkaa vaivaisella kymmenellä kilometrillä, ja tarjoaisi uusia maisemia.
Tykociniin saakka uusi reitti olikin mainio: asfaltti oli hyvää ja liikennettä sopivasti. Sen jälkeen alkoikin reitin pahin perunapelto, ja matkanopeus laski kuoppia väistellessä. Kun pääsin ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen isommalle tielle (E68 Bialystok – Augustow), oli edessä loputon rekkajono ja minimaalisesti ohituspaikkoja. Ei jatkoon!
Augustowista eteenpäin matka jatkui tuttua tietä, ja latauspaikka löytyi samasta rekkaparkista Liettuan rajalta kuin tullessakin. Tässäkin kohtaa akku oli aika sippinä (jäljellä 3%), joten edessä oli päivällisen lisäksi sähköpostisuman tyhjennys. Sähköautoroadtrip sopii yrittäjälle!
Loppumatka Tallinnaan (650 km) oli tarkoitus vetää yötä myöten, nukkua sopivan latauspaikan osuessa kohdalle ja palata kotiin aamulautalla. Kävin vielä illalla ostoksilla Kaunasissa, ja latasin akun täyteen Liettuan viimeisellä ilmaisella latauspisteellä Salociaissa. Ajoin Riikan läpi ennen puoltayötä, valitsin reitin läpi kaupungin kun liikenne oli jo hiljaista. Yhden maissa lähellä Viron rajaa ajoin tyhjällä akulla Vitrupen rannan laturille, pistin kuskin penkin vaateriin ja otin muutaman tunnin unta akun täyttyessä.
Aamuvarhain jatkoin ajoa pitkin tyhjää Via Balticaa. Teslaa CHAdeMOlla ladatessa 45 kW lataustehon saa 50%-70% välillä (85 akkupaketilla), joten parhaaksi taktiikaksi havaitsin 2 tuntia ajoa + 1 tunti latausta. Käytännössä latasin noin 80% saakka (jonka jälkeen latausteho laskee jyrkästi) ja suunnistin laturille 35%-40% kohdilla. Läpiajoreittinä Via Baltica ei ole nopein, vaan Saksaan tai keskiseen Eurooppaan kannattaa ajaa Ruotsin kautta. Superchargereilla ladatessa tyypillinen lataustauko lyhenisi tunnista 15-20 minuuttiin!
Kaikkiaan matkaa kertyi tällä reissulla 6500 km. Ajaminen ei paljoa maksanut, koska maksulliset lataukset kustansivat yhteensä vain 105,74€! Kun Airbnb:n vuokriin paloi karvan yli 400€ ja ruokailuihin 200€, niin parin viikon roadtrip ei tullut hirveän hintavaksi. Touhutonnilla sai hurjasti uusia maisemia ja Itä-Euroopan historia tuli tutuksi. Suosittelen kokeilemaan, koska todellinen Itäblokki löytyi turistikohteiden ulkopuolelta. Autolla näkee enemmän!
Itäblokki Teslalla juttusarjan kaikki artikkelit löydät tästä
Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla
Itäblokki Teslalla osa 2: Kaunas
Itäblokki Teslalla osa 3: Kaunas – Augustow – Varsova
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 1/2
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 2/2
Itäblokki Teslalla osa 5: Varsovasta Krakovaan
Itäblokki Teslalla osa 6: Krakova
Itäblokki Teslalla osa 7: Auschwitz
Itäblokki Teslalla osa 8: Brno
Itäblokki Teslalla osa 9: Bratislava
Itäblokki Teslalla osa 10: Slovakia
Itäblokki Teslalla osa 11: Kosice ja Spisin Linna
Itäblokki Teslalla osa 12: Tatran ylitys
Itäblokki Teslalla osa 13: Kotimatkalle Chestochowa – Tallinna
