Tämä artikkeli on osa Itäblokki Teslalla -juttusarjaa. Jos haluat lukea koko tarinan kronologisessa järjestyksessä, aloita Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla osasta. Jos järjestyksellä ei ole väliä tai olet kiinnostunut ainoastaan Slovakiasta, niin jatka lukemista!
Bratislavasta matka jatkui kohti itää ja Zvolenia. Karpaatteihin kuuluvat Slovakin Malmivuoret (Slovak Ore Mountains) ovat maan suurin vuoriketju, joka rajautuu lännessä Zvoleniin ja idässä Kosiceen. Supercharger-lataustauon jälkeen nousisin vuorille, ja ajaisin Kosiceen pienempiä polkuja pitkin.
Nitra
Matka alkoi moottoritiesiirtymällä, joka kuitenkin keskeytyi bongattuani horisontista korkean kukkulan päälle rakennetun linnan. Pakko poiketa! Kaarroin kohti kaupunkia nimeltä Nitra, ja suunnistin silmämääräisesti kohti linnaa. Jätin auton parkkiin sen juurelle ja nousin mäelle.
Kuuma kevätaurinko korvensi selkääni kun nousin jyrkkää rinnettä kohti linnaa. Näkymät kukkulan laelta olivat upeat ja korvasivat vaivannäön. Myöhemmin huomasin, että Slovakian alue on täynnä vastaavia vanhoja linnoja. Niistä kiinnostuneen kannattaa seurata opasteita tekstillä hrad.
Linnan mäeltä huomasi, että Nitra ei ole mikään pikkukylä. Itse asiassa se on Slovakian vanhin kaupunki, jonka alueella on ollut asutusta yli 25 000 vuoden ajan, ja sen ensimmäinen linnoituskin rakennettiin jo 3500 vuotta sitten. Nykyisin kaupunki on maan viidenneksi suurin, ja taas kerran joutui harmittelemaan, ettei aikataulu antanut periksi pidemmälle visiitille. Utelias viihtyisi road tripillä kuukausitolkulla…
Suosittelemme
Zvolen
Pikavisiitin jälkeen jatkoin kohti Zvolenia. Moottoritie muuttui mutkaisemmaksi ja maasto kumpuilevammaksi. Nyt alettiin päästä asiaan!
Zvolenin Supercharger löytyi paikallisen hotellin pihasta. Hämmennyin hieman sijoittelusta puomien taa, mutta neljä tolppaa löytyivät pihan perältä ihan niin kuin pitikin. Laitoin auton lataukseen ja aloitin sähköpostisuman purkamisen.
Ennen lähtöä ajattelin käydä katsomassa josko hotellista saisi nopeaa hiukopalaa kauppareissun välttämiseksi. Vikatikki! Vaikka parkkipaikan sisällöstä ei ehkä niin voinut päätellä, osoittautui hotelli ilmeisen hienoksi. Pikkolo pokkuroi heti ovella asiaankuuluvasti eikä häveliäästi antanut matkalaisen pieruverkkarien aiheuttaa minkäänlaista kasvoilla havaittavaa tunnereaktiota. Pikainen vilkaisu listaan paljasti pikaruokaosaston puutteen; halusin päästä vuoristoon päivänvalossa joten aikaa fiinille evästauolle ei ollut. Nappasin mukaan ainoastaan kahvin ja koukkasin äkkimäkin kautta baanalle.
Malmivuoret
Olin suunnitellut ajoreitin ennakkoon nettisuositusten perusteella. Poistuin päätieltä Krivanin kohdalla, ja jatkoin itään kohti Hnustaa ja Jelsavaa. Palaisin päätielle Karstin kansallispuiston hujakoilla.
Reittivalinta oli onnistunut. Tie oli mäkistä ja mutkaista, ja yllättävän hyväkuntoista. Maisemat olivat sitä mitä pitikin. Maaliskuun lopulla lunta oli tien penkoilla yllättävän paljon. Varjoisilla pohjoisrinteilläkään ei silti ollut ongelmia etenemisen kanssa.
Reitillä esittäytyi Bratislavasta poikkeava, erilainen Slovakia. Kylät ja pikkukaupungit vuorottelivat, kaikissa oli keskellä kirkko ja asutus tiiviisti sen ympärillä. Kylän ja kaupungin erottaa lähinnä se, onko kirkon vieressä neukkukuutio vai ei. Varallisuus selvästi väheni itään kulkiessa.
Kohti Kosicea
Palasin päätielle Roznavan kohdilla, ja loppumatka kohti Kosicea sujui illan hämärtyessä. Matkalla olisi ollut vaikka mitä nähtävää, ja lukuisten linnojen siluetit näkyivät tummaa taivasta vasten tietä reunustavilla kukkuloilla (linnojen ystävät: tarkkailkaa sanaa hrad opasteissa). Zadielskan yli 300 metrin syvyinen rotko jäi sekin tutkimatta.
Ennen Kosicea tien eteläpuolella on jättimäinen U.S. Steelin omistama terästehdas, josta ei siinä kohtaa päivää näkynyt kuin valot. Tehtaassa valmistetaan vuodessa 4,5 miljoonaa tonnia terästä, ja töissä on 12 000 henkeä. Neuvostovallan aikaan (1959) perustettu tehdas on Kosicen talouden tukijalka.
Viehättävä Airbnb-asunto löytyi vanhasta kaupungista, ja vielä oli aikaa iltakävelylle. Harmikseni havaitsin, että kaupungin nähtävyyksien valaistus oli vähän retuperällä: joku saattaisi kutsua sitä tunnelmalliseksi, mutta satunnaista turistia se haittaisi, kun ei edes katedraalin tornia näe! Onneksi rullakebab (2,20€) osoittautui reissun maukkaimmaksi, ja yllätyin punajuuren sopivuudesta annokseen (täällä punajuuri ilmeisesti kuuluu joka ruokaan).
Mahtava reissupäivä kruunautui kun kotiinpalatessani bongasin ilmaisen latauspisteen ihan majapaikan vieressä. Miten en ollut sitä aiemmin bongannut? Äkkiä hakemaan autoa ja töpseli kiinni! Kävipä säkä, aamulla akku olisi täynnä.
Itäblokki Teslalla juttusarjan kaikki artikkelit löydät tästä
Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla
Itäblokki Teslalla osa 2: Kaunas
Itäblokki Teslalla osa 3: Kaunas – Augustow – Varsova
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 1/2
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 2/2
Itäblokki Teslalla osa 5: Varsovasta Krakovaan
Itäblokki Teslalla osa 6: Krakova
Itäblokki Teslalla osa 7: Auschwitz
Itäblokki Teslalla osa 8: Brno
Itäblokki Teslalla osa 9: Bratislava
Itäblokki Teslalla osa 10: Slovakia
Itäblokki Teslalla osa 11: Kosice ja Spisin Linna
Itäblokki Teslalla osa 12: Tatran ylitys
Itäblokki Teslalla osa 13: Kotimatkalle Chestochowa – Tallinna
