Tämä artikkeli on osa Itäblokki Teslalla -juttusarjaa. Jos haluat lukea koko tarinan kronologisessa järjestyksessä, aloita Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla osasta. Jos järjestyksellä ei ole väliä tai haluat vain tutustua Varsovaan, niin jatka lukemista!
Varsova osui parin päivän stopiksi tuurilla. En tiennyt aiemmin kaupungista juuri mitään, eikä se sen suuremmin kutsunut puoleensa, mutta usein juuri se on paras syy pysähtyä. Kun ei odota mitään, on mahdollista yllättyä erittäin positiivisesti!
Majoituin Warecka -kadulle aivan keskustaan. Olin varannut erikseen parkkipaikan kun en tiennyt miten pysäköinti onnistuu, mutta pysäköintitilaa olisi illalla löytynyt helposti. Ruuhkaa tuntuu olevan kellon ympäri.
Upea vanha kaupunki
Illalla kävelin pitkin vanhaan kaupunkiin. Varsova on suhteellisen nuori kaupunki, jonka varhaisimmat merkit asutuksesta ovat 900-luvulta Brodnossa, Veikselin itäpuolelta. Nykyinen Varsova perustettiin kuitenkin vasta 1300-luvulla, ja se nousi paikallisen herttuan pääkaupungiksi 1400-luvulla. Vanhan kaupungin suurin tori ja kuninkaanlinna ovat peräisin tältä ajalta, tosin uudelleen rakennettuina.
Kun hallitsijoiden sukulinja katkesi 1526 kaupunki päätyi Krakovan alaisuuteen. Varsovan hiljaisuuden aika ei kestänyt pitkään, koska jo 1529 Puolan ja Liettuan valtioliiton pääkaupunki siirti Varsovaan (kaupungin sijainti sopivasti Krakovan ja Vilnan puolivälissä varmasti vaikutti asiaan). Kaupunki kasvoi vauhdilla, ja mielikuvituksettomasti nimetty Uusi kaupunki rakennettiin kaupungin pohjoispuolelle.
Suosittelemme
Puolan jako
Seuraavat vuosisadat olivat vaikeaa aikaa Varsovalle. 1600-luvun puolivälissä kaupunki joutui neljän vuoden aikana kolmeen kertaan piiritetyksi ja ryöstetyksi, kun ruotsalaiset, brandenburgilaiset ja transylvanialaiset kukin vuorollaan hyökkäsivät kaupunkiin. Suuren Pohjan sodan jälken meno rauhoittui, ja kaupunkia uudistettiin saksalaisarkkitehtien johdolla. Varsova sai lempinimen Idän Pariisi (Paris of the East).
1800-luvulle tullessa Puolan ja Liettuan valtioliiton aika oli ohi, ja maa jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävalta-Unkarin kesken. Varsova päätyi aluksi Preussille, kunnes Napoleonin venäjänretki veti rajat uusiksi. Wienin kongressi 1815 siirsi Varsovan alueen Venäjän alaisuuteen. Nationalismin noustessa puolalaiset nousivat kapinaan itsenäisyytensä puolesta, mutta Venäjä kukisti kaikki kansannousut. Varsova oli liian merkittävä kaupunki menetettäväksi, koska vuosisadan vaihteessa se oli reilulla 600 000 asukkaallaan Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki Pietarin ja Moskovan jälkeen.
Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjä otti huolella turpaan Saksalta, ja myös Varsova vapautui venäläisten ikeen alta. Itärintaman voitosta huolimatta Saksa kuitenkin kärsi tappion länsirintamalla. Versaillesin rauhansopimus velvoitti Saksan vetäytymään venäläisten 1914 miehittämiltä alueilta, mukaan lukien Puolasta.
Saksalaisten vetäydyttyä bolsevikit koittivat palauttaa Puolan Neuvostoliiton valtaan. Vähän Talvisodan hengessä puolalaiset pystyivät torjumaan Varsovaan hyökänneen puna-armeijan. Kommunismin leviäminen pysähtyi toistaiseksi.
Juutalaisten ja puolalaisten tuho
Toinen maailmansota alkoi Saksan hyökkäksellä Puolaan, joka jaettiin kahtia Molotov-Ribbentrob -sopimuksen mukaisesti. Varsova sinnitteli ylivoimaista vihollista vastaan yllättävän pitkään, ja joutui antautumaan vasta kuukauden taisteluiden jälkeen. Juutalaisten osuus kaupungin väestöstä oli myös Varsovassa suuri, noin kolmannes kaupungin asukkaista, ja heidät suljettiin heti ghettoon.
Hitlerin määräys lopullisesta ratkaisusta, eli koko Itä-Euroopan juutalaisväestön tuhoamisesta, johti Varsovan gheton vastarintaan. Kun kesällä 1942 neljännesmiljoona juutalaista kuljetettiin Treblinkaan teloitettavaksi, alkoi Varsovan ghetossa epätoivoinen varustautuminen. Juutalaiset ostivat mustan pörssin aseita ja räjähteitä, ja rakensivat bunkkereita, jotka yhdistettiin toisiinsa viemärien kautta.
Taistelu alkoi 19. huhtikuuta 1943 juutalaisten hyökätessä saksalaissotilaiden kimppuun menestyksekkäästi. Saksalaiset ajettiin karkuun, mutta armeija vastasi tykistötulella ja kortteli kerrallaan edenneellä vastahyökkäyksellä. Varsinaiset taistelut olivat ohi muutamassa päivässä. Juutalaisia kuoli taisteluissa noin 7000, ja 6000 lisää kuoli taistelujen aiheuttamissa tulipaloissa ja myrkkykaasuissa. Loput kymmenet tuhannet juutalaiset kuljetettiin Treblinkaan, ja ghetosta tuli keskitysleiri puolalaisille vangeille. Saksalaiset menettivät taisteluissa noin tuhat sotilasta.
Kesän 1944 koittaessa Saksan tappio sodassa oli selvä. Neuvostojoukot etenivät kohti länttä ja olisivat pian Varsovassa. Neuvostoliitossa Puola nähtiin edelleen vanhana valtakunnan osana, josta sodan jälkeen tulisi nukkehallituksen ohjaama sosialistinen neuvostotasavalta. Puolan vastarintaliike näki ainoana vaihtoehtona Varsovan valtaamisen saksalaisilta ennen Puna-armeijan saapumista. Strategia oli sama kuin suomalaisilla jatkosodassa; pitää yllä niin vahvaa puolustusta, että perääntyviä saksalaisia jahtaava Stalin katsoisi järkevämmäksi ohittaa asemat ehtiäkseen ensimmäisenä Berliiniin.
Kansannousu alkoi elokuun 1944 ensimmäisenä päivänä. Muutaman päivän sisällä puolalaiset saivat vallattua suurimman osan kaupungista, mutta yhteydet joukkojen kesken jäivät hatariksi. Saksalaiset kokosivat rivinsä ja ryhtyivät vastahyökkäykseen. Odotuksista huolimatta kapinalliset eivät saaneet tukea.
Natsit pitivät puolalaisia alempiarvoisena rotuna, joka oli ollut piikki saksalaisten lihassa aina Tannebergin taisteluista viisi vuosistaa aiemmin. Saksalaisten lännestä edenneen hyökkäyksen pysähtyessä raivokkaaseen vastarintaan Himmler käytti tilanteen hyödykseen ja käski sotilaiden teloittaa rintamalinjan taakse jääneet puolalaiset. SS-joukot etunenässä kävivät kaupungin läpi talo talolta ja teloittivat kaikki ikään tai sukupuoleen katsomatta. Arviot Wolan verilöylyn uhreista vaihtelevat 40 000 ja 100 000 välillä.
Saksalaissotilaiden julmuus lujitti puolalaisten vastarintaa, joka piti elokuun loppuun saakka. Vastarintaliikkeen tuhannet sotilaat vetäytyivät viemäreitä pitkin syyskuun alussa, kun asema alkoi käydä toivottomaksi. Ulkopuolista apua ei tullut, vaan Neuvostoliitto pysäytti joukkonsa vain kymmenen kilometrin päähän Varsovasta. Neuvostokoukot ”vapauttaisivat” Varsovan vasta saksalaisten ja puolalaisten tapettua toisensa.
Puolalaiset antautuivat virallisesti 2. syyskuuta ja seuraavana päivänä alkoi joukkojen riisuminen aseista. Varsovassa oli ennen sotaa ollut 1,3 miljoonaa asukasta, joista oli jäljellä kahden kansannousun jälkeen enää noin puoli miljoonaa. Hitler karkoitti rangaistukseksi koko jäljellä olevan väestön kotikaupungistaan. Prozskowin leirin kautta kuljetetuista varsovalaisista osa (n. 90 000) määrättiin pakkotyöhön tai tuhoamisleireille (n. 60 000), loput pakkosiirrettiin asumaan eri puolille Puolaa.
Väestön lähdettyä saksalaiset alkoivat järjestelmällisesti tuhota kaupunkia. Talot räjäytettiin maan tasalle ja erityisesti kansallisesti arvokkaat tai historiallisest monumentit haluttiin tuhota täydellisesti. Vuoden 1945 alussa 85% kaupungista oli tuhottu. Maan tasalle lanatun Varsovan valtaus oli puna-armeijalle helppo nakki. Tammikuun 17. päivä valta vaihtui ja saksalaiset perääntyivät Lodziin.
Saksa nähdään toisen maailmansodan suurimpana pahantekijänä etenkin juutalaisten joukkomurhan johdosta. Vierailu Varsovassa herätti kysymyksen, miksi Stalinin julmuuksia, jotka uhrien määrässä ylittävät natsien teot, ei samalla lailla demonisoida? Pelkästään Varsovan vastarintaliikkeen auttamatta jättäminen lupauksista huolimatta johti tuhansiin turhiin kuolemiin, puhumattakaan Kazynin metsiin tapetuista 20 000 puolalaisupseerista.
Voittajat kirjoittavat historian. Katynin joukkomurha laitettiin sodan jälkeen saksalaisten piikkiin, vaikkei tekijästä ollut minkäänlaista selvyyttä, vain siksi koska USA halusi väkisin tukea Stalinia. Edelleenkin propaganda on voimissaan, ja tuoreen 2018 hyväksytyn lain myötä Puolassa on laitonta väittää yhdenkään puolalaisen osallistuneen juutalaisten joukkomurhaan – ihanko oikeasti joku uskoo ettei yksikään puolalainen ollut natsimielinen?
Sota on Varsovassa läsnä kaikkialla. Ensimmäisen illan paluumatka Vanhasta kaupungista johdatti minut Varsovan kansannousun muistomerkille ja muistutti turhasta taistelusta. Lähempänä hotellia kuljin myös tuntemattoman sotilaan haudan ohi, jossa sotilaat valvoivat tulta. Varsovan lukemattomat muistomerkit ja museot kertovat karua kieltä miten kansallistunne ja ideologia yllyttävät julmuuksiin.
Varsovaan tutustuminen jatkuu seuraavassa osassa – vuorossa silloin vuodet neuvostovallan alla.
Itäblokki Teslalla juttusarjan kaikki artikkelit löydät tästä
Itäblokki Teslalla osa 1: Baltian läpi sähköautolla
Itäblokki Teslalla osa 2: Kaunas
Itäblokki Teslalla osa 3: Kaunas – Augustow – Varsova
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 1/2
Itäblokki Teslalla osa 4: Varsova 2/2
Itäblokki Teslalla osa 5: Varsovasta Krakovaan
Itäblokki Teslalla osa 6: Krakova
Itäblokki Teslalla osa 7: Auschwitz
Itäblokki Teslalla osa 8: Brno
Itäblokki Teslalla osa 9: Bratislava
Itäblokki Teslalla osa 10: Slovakia
Itäblokki Teslalla osa 11: Kosice ja Spisin Linna
Itäblokki Teslalla osa 12: Tatran ylitys
Itäblokki Teslalla osa 13: Kotimatkalle Chestochowa – Tallinna
