Koti Blogi Sivu 195

Kohta sitä saa – Ford Bronco tulee Eurooppaan ensi vuoden lopussa

Retrohenkeen muotoiltu uusi Ford Bronco on aiheuttanut Atlantin toisella puolella melkoisen hypetyksen, ja eurooppalaisasiakkaatkin ovat jo ehtineet kysellä kulttimaasturin perään. Nyt heille on tiedossa hyviä uutisia, mutta kärsivällisyyttä tarvitaan vielä.

Ford ilmoitti nimittäin, että auto on tulossa vanhalle mantereelle ensi vuoden lopulla, jolloin se haastaa Land Rover Defenderin ja kumppanit. Ovaalimerkin mukaan valikoidut Euroopan maat saavat rajoitetun määrän Broncoja, eli näissäkään maissa niitä ei välttämättä riitä kaikille halukkaille. Siitä ei ole myöskään vielä mitään tietoa, kuuluuko Suomi valikoitujen maiden joukkoon. Kovin todennäköistä tämä ei ole näin pienen automarkkinan kohdalla.

Broncosta ei kuitenkaan lähdetä tekemään oikealta puolelta ohjattavaa versiota, eli Iso-Britannia ja Australia jäävät valitettavasti nuolemaan näppejään. Ford analysoi Ison-Britannian, Australian, Uuden-Seelannin, Japanin sekä Etelä-Afrikan kaltaisia oikeanpuoleisen ohjauksen markkinoita, mutta kysyntää ei näyttänyt olevan riittävästi oman version tuotantokustannusten kattamiseksi.

Euroopan Ford ei ole vielä kertonut täällä myytävän Broncon moottorivaihtoehtoja tai varustetasoja, mutta tarjolle tulee kuulemma ainoastaan neliovinen korimalli. Vakiovarustukseen kerrotaan kuuluvan 12-tuumainen kosketusnäyttö sekä B&O:n paremman pään äänentoistojärjestelmä, joten auto asemoitaneen maasturisegmentin arvokkaampaan päähän Land Rover Defenderin tavoin.

Broncoon saa Euroopassa 17- tai 18-tuumaiset pyörät ja sähköisen tai sähkömekaanisen voimansiirron jakolaatikon. Maastoajoon suunniteltu Trail Control -vakionopeudensäädin, tiukkoja käännöksiä helpottava Trail Turn Assist ja taka-akselin lukko kuuluvat puolestaan vakiovarusteiden joukkoon, mutta etuakselin lukon tai kallistuksenvaimentimet maastoajossa käytöstä poistavan järjestelmän joutuu halutessaan poimimaan lisävarustelistalta.

Sama koskee myös monenlaisia maastoajoon suunniteltuja tarvikkeita valotangoista pestäviin istuinpäällisiin asti. Hinnat ja voimanlähteet selviävät myöhemmin, mutta USA:n kotimarkkinoilla Broncon pellin alta löytyy joko 2,3-litrainen turbonelonen tai 2,7-litrainen tuplaturbo-V6. Hybridistä lienee turha haaveilla Euroopassakin.

Panerai Luminor Marina Quaranta on tyylikäs sporttikello

Panerai Luminor Marina Quaranta (PAM01271) on unisex-kokoinen sporttikello, joka sopii niin miehen kuin naisen ranteeseen.

Italialaiset juuret omaava Panerai tunnetaan näyttävistä sukeltajankelloistaan, jotka eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan. Alkujaan radioaktiiviselle lumeaineelle annettu nimi Radiomir päätyi lopulta Italian laivaston taistelusukeltajille toisen maailmansodan edellä valmistettujen sukeltajankellojen nimeksi. Anekdoottina voidaan vielä mainita, että kellot valmistettiin Rolexin toimesta Sveitsissä ja Panerailla oli lupa muokata ne Italian laivaston vaatimusten mukaisiksi.

Luminor-nimi näki päivänvalonsa vuonna 1949, kun Panerai patentoi tritium-pohjaisen lumemassan, joita käytettiin jatkossa kaikissa sukeltajankelloissa. Luminor-nimi siirtyi myös sukeltajankellomalliston nimeksi, joissa oli ja on tänäkin päivänä Paneraille tunnuksenomainen – vuonna 1956 patentoitu – vetonupin lukittava suojamekanismi.

Luminor-malliston kellojen yleisin kokoluokka on tänä päivänä 44 millimetriä, joka on useimpiin ranteisiin – myös omaani – hyvin istuva, mutta toki hieman isohko. Askelta pienempi kokoluokka on ollut 42 millimetriä ja sitten isompia ranteita varten mallistosta löytyy 47 millimetrin kokoluokka. Jos ranteeseen on halunnut hillitymmän kokoisen Panerain, on katse kääntynyt muodikkaampaan Luminor Due -mallistoon, jonka ytimen muodostavat 38 millimetrin kokoluokan kellomallit.

Panerai Luminor Due Goldtech™ Madreperla – 38 mm (PAM01280)

Panerai Luminor Due -malliston muodikkuus tulee esille värikkäämpinä malleina, sekä huvijahdin kannelle riittävänä 30 metrin vesitiiviytenä.

Panerai Luminor Marina Quaranta

Panerai on onneksi tiedostanut hillitymmän kokoisen, mutta samalla vesitiiviin (100 metriä) kellomallin tarpeen, johon se vastasi marraskuussa 2021 Luminor Marina Quaranta -mallisarjalla. Mallisarja sisältää kolme eriväristä kellotaulua (valkoinen, sininen ja musta), joissa on Panerain tunnetuksi tekemä ja vannoutuneiden Panerai-fanien suosima sandwich-taulu. Tunti- ja minuuttiosoittimen lisäksi kellossa on kello yhdeksän kohdalla oleva pikkusekuntitaulu, sekä kello kolmen kohdalla sijaitseva päivämääränäyttö.

Kellotaulu on tasapainoinen ja helppolukuinen.
Kellotaulu on tasapainoinen ja helppolukuinen.
Luminor Marina Quaranta istuu ranteeseen erinomaisesti.

Kellon cushion-muotoinen kuori on satiinihiottu kiinteää kellonkehää lukuunottamatta, joka on kiillotettu. Kellossa on vintage-henkinen, hieman kohollaan oleva safiirilasi. Teräksisen takakannen alla tikkaa P.900-automaattikoneisto, joka tarjoaa kellolle kolmen vuorokauden käyntivaran.

Panerai Luminor Marina Quaranta -sukeltajankellon takakansi.

Laadukas alligaattorinnahkainen ranneke kapenee 22 millimetristä 20 millimetriin, ollen näin miellyttävä ranteessa.
Laadukas alligaattorinnahkainen ranneke kapenee 22 millimetristä 20 millimetriin, ollen näin miellyttävä ranteessa.

Ylellisen kokonaisuuden täydentää laadukas alligaattorinnahkasta tehty ranneke teräksisellä soljella, jonka harjattuun pintaan on kaiverrettu Panerai-logo. Ranneke on valko- ja mustatauluisessa mallissa musta, sinisessä tummansininen. Kaikissa rannekkeissa on samanväriset tikkauksen reunoissa.

Yhteenveto

Luminor Marina Quaranta on 40 millimetrin kokoisena omasta mielestäni valmistajan monikäyttöisin, sillä se kestää teknisten ominaisuuksiensa osalta huoletonta käyttöä, ollen samaan aikaan tyylinsä puolesta onnistunut vaihtoehto arkeen ja juhlaan. Hillityn kokonsa puolesta Luminor Marina Quaranta on mainio unisex-kello, jonka näen helposti sekä minun että vaimoni ranteessa. Oma valintani mallisarjasta on kuvassa näkyvä valkotauluinen PAM01271.

Panerai Luminor Marina Quaranta PAM01271

Pähkinänkuoressa

  • Valmistaja: Panerai
  • Mallisto: Luminor Marina Quaranta
  • Mallinumerot:
    • PAM01270 (sininen)
    • PAM01271 (valkoinen)
    • PAM01272 (musta)
  • Koneisto: P.900 -automaattikoneisto
  • Käyntitaajuus: 28 800
  • Käyntivara: 72 tuntia
  • Kellon kuori: ruostumaton teräs
  • Kellon halkaisija ilman nuppia: 40 mm
  • Kuoren paksuus: 12,45 mm
  • Lasi: safiiri
  • Vesitiiviys: 100 m (10 bar)
  • Rannekkeen leveys: 22 mm
  • Ranneke: alligaattorin nahka
  • Hinta: 7600 €
  • Jälleenmyyjä: Lindroos

BMW esittelee museossaan takavuosien salaisia prototyyppejä – näytteillä ovat M5:n avoversio, V12-koneinen Z3 ja M8

BMW on jo aiemmin julkaissut kuvia ja videoita takavuosien salaisista prototyypeistä tai yksittäiskappaleiksi jääneistä autoista. Nyt niihin pääsee tutustumaan merkin museossa Münchenissä M-divisioonan 50-vuotista taivalta juhlistavassa näyttelyssä.

Prototyypeistä museon parrasvaloihin on tuotu E34-sukupolven M5:n kaksiovinen avoversio, V12-koneella ryyditetty Z3 sekä 8-sarjan luksus-coupén pohjalta tehty M8. Ensin mainittu piti esitellä keväällä 1989 Geneven autonäyttelyssä, ja jopa näyttelytila autoa varten oli jo varattu. Debyytti kuitenkin peruttiin vain viikkoa ennen tapahtumaa, koska auton pelättiin syövän avokattoisen 3-sarjan myyntiä.

 

Avo-M5 vaikuttaa ulkoisesti täysin tuotantovalmiilta, ja esimerkiksi turvavyöt on integroitu etuistuimiin baijerilaisten myöhempien avomallien tyyliin. Proto oli kuitenkin todellisuudessa kaikkea muuta kuin valmis, ja sen alla on usein nähty koria tukevia lisäpalkkeja kokonaisuuden pitämiseksi kasassa. Voimanlähteenä palvelee E34 M5:n vakiokuntoinen 3,6-litrainen suora kuutonen, joka tuottaa 315 heppaa.

 

Vuonna 1999 tehdyn keltaisen Z3:n nokalle on puolestaan kenkälusikoitu 7-sarjasta lainattu 5,4-litrainen V12. Myllyn tuottama 326 hevosvoiman huipputeho oli vaivaiset viisi hevosvoimaa enemmän kuin sarjavalmistetussa kuutoskoneisessa M Roadsterissa, mutta vääntöä löytyi 490 newtometriä M Roadsterin 350 newtonin sijasta. V12:n massa pilasi kuitenkin pienen roadsterin painonjakauman, joten auto jäi yksittäiskappaleeksi.

 

Kolmas näytteillä oleva proto on 8-sarjan pohjalta tehty M8, joka muistuttaa monin osin enemmän kilpa- kuin katuautoa. Kirkkaanpunaisen coupén kyljissä on massiiviset ilmanottoaukot, ja sivulasitkin ovat pleksiä. Bensatankki on puolestaan siirretty takaluukkuun rankasti modifioidun muun tekniikan tieltä. Nokalla murisee kuivasumppuvoitelulla varustettu kuusilitrainen vapaasti hengittävä V12, joka sai lopulta kunnian toimia lähtökohtana Le Mans -kilpurin voimanlähteelle.

Tämä upea 1964 Aston Martin DB5 on ollut kovassa ajossa

Ainutlaatuinen Aston Martin on parhaillaan huutokaupattavana Briteissä. Se ei ole mikään James Bondin vanha, vaan mahdollisesti jotain vieläkin hienompaa.

Kyseessä on vuosimallin 1964 Aston Martin DB5 Convertible, joka oli aikoinaan Aston Martinin edesmenneen puheenjohtajan Sir David Brownin ylpeys ja ilo. Autoja valmistettiin ainoastaan 123, joten se on huomattavasti harvinaisempi kuin kovakattoinen serkkunsa. Brown oli vastuussa Aston Martinin huippumalleista tehden ne tunnetuiksi aina DB1:stä DB6:een asti. Brown osti Aston Martinin tuotannon vuonna 1947 vain 20 500 punnalla sen mentyä vararikkoon. Tämä oli valitettavasti yleinen teema Astonille noin aikoina, sillä Brown myi yrityksen pois vuonna 1972 sen ajauduttua jälleen taloudellisiin vaikeuksiin.

Nyt myös DB5 Convertible olisi vasaran alla, mikä varmasti kiinnostaa ostajaehdokkaita. Onhan sen sentään omistanut sama mies, joka on vastuussa koko automallin historiasta, ja DB5:n tarinasta osana maailman tunnetuimman fiktiivisen agentin seikkailuita. Jos vauhdinnälkäinen Sir David Brown olisi vielä tänä päivänä elossa, hänet nähtäisiin aivan varmasti DBS Volanten ratin takana.

DBS:n maalipintaa koristaa alkuperäinen Caribbean Pearl -värisävy, joka sointuu hienosti Navy Blue -värikoodin nahkapenkkeihin ja tummaan rättikattoon. Brown ei säästellyt ostaessaan autoa, sillä siitä löytyvät viisipykäläinen manuaalivaihteisto, Power Lock -taka-akseli, kromatut pinnavanteet ja Motorola-radio. Vakiovarusteisiin kuuluvat alkuperäinen ajoneuvotunkki, kokoelma tarpeellisia työkaluja ja omistajan käsikirja.

Sir Brown ehti nauttia autostaan vain kolme vuotta, kun auton osti pois walesilainen John Wilkinson. Kun auto oli Wilkinsonin omistuksessa, siitä huolehti Aston Martin Newport Pagnellissa. Vanhat tallessa olevat huoltokirjat osoittavat, että moottorilohko on vaihdettu vuonna 1969. Tämän jälkeen Wilkinson onkin ajellut autollaan ahkerasti, sillä walesilaiset mutkatiet ovat houkutelleet riivaamaan auton 4.0-litraista suoraa kuutosmoottoria. Hänen aikanaan autoon onkin kertynyt suurin osa 160 000:sta ajetusta kilometristä. On pakko nostaa hattua miehelle, jonka on ostanut kalliin auto, ja nauttinut täysillä sen omistamisesta. Vuonna 2014 täydellisesti entisöidyn auton hinta ei ole ollut ainakaan vähenemään päin, sillä sen pyyntihinta Nicholas Mee Auctions -sivuilla on tällä hetkellä 1 150 000 puntaa.

Ford lanseerasi historiansa neljännen SuperVanin – täyssähköisessä ”pakettiautossa” on tasan 2000 hevosvoimaa

Ford on rakentanut vuosikymmenten aikana useamman SuperVanin Transitin markkinoimiseksi. Sarjan ensimmäistä vauhditti 1970-luvun alussa GT40-ratakilpurista lainattu yli 400-heppainen veekasi, ja myös kahdessa seuraavassa SuperVanissa luotettiin kahdeksansylinterisen bensakoneen voimaan.

Ovaalimerkin historian neljäs SuperVan on puolestaan täyssähköinen. Edeltäjiensä tavoin show-käyttöön tehty luomus nähtiin ensimmäistä kertaa juhannusviikonloppuna Ison-Britannian Goodwoodissa järjestetyssä Festival of Speedissä, jossa ”pakettiauton” ratin taakse asettui kokenut kisakettu Romain Dumas.

Uuden SuperVanin avulla halutaan markkinoida pikapuoliin myyntiin tulevaa täyssähköistä e-Transitia. Auto on kehitetty yhteistyössä STARD Motorsport -nimisen pajan kanssa, ja ainakin Goodwoodissa luomus herätti vähintään kiitettävästi huomiota. Uusia ennätyksiä lordi Marchin kartanon pihamaalle tehdyllä radalla ei syntynyt, mutta auto on silti paljon nopeampi kuin polttomoottorikäyttöiset edeltäjänsä.

Tämä ei ole mikään ihme, koska SuperVania vauhdittaa peräti neljä sähkömoottoria, jotka tuottavat hulppean 2000 hevosvoiman kokonaistehon. Nollasta sataan pyrähdetään kuulemma alle 2 sekunnissa, ja voimanjakoa voidaan säätää monin eri tavoin Fordin hieman aiemmin esittelemän Mustang Mach-E 1400:n malliin. Niinpä uusi SuperVan toimii niin kiihdytysautona kuin driftauspelinäkin.

Villin näköistä laitetta ei ole tehty täysin tyhjästä, vaan lähtökohtana on toiminut tuotantovalmis E-Transit Custom. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin mainittava, että ainoa yhteinen osa katuauton kanssa on pohjalevy. Pikapakun kori on muotoiltu aerodynamiikan ehdoilla, ja keveyttä on tavoitettu hiilikuituisilla koripaneeleilla. Pyrkimys mahdollisimman hyvään aerodynamiikkaan näkyy erityisesti uuden SuperVanin peräpäässä, jossa tavaratila on uhrattu kahden massiivisen tunnelin tieltä. Tarkkoja downforce-lukemia ei ole kerrottu, mutta ainakin Goodwoodissa kuvattujen videoiden perusteella sähköpaku imeytyy melkoisen tehokkaasti asfaltin pintaan.

Video

Breitling esitteli uudistetun SuperOcean -kellomalliston

Sveitsiläinen Breitling esitteli uudistetun SuperOcean -kellomalliston, joka mukailee alkuperäisen 60- ja 70-luvun SuperOcean Slow Motion -malliston tyyliä höystettynä modernilla tekniikalla ja pirteillä väreillä.

Sukeltajankellot nousivat kansan suosioon 60-luvulla, jolloin myös itse sukeltaminen harrastuksena alkoi levitä nopeasti. Innoittajana toimi tuolloin punaisesta pipostakin erittäin tunnettu merten tutkia Jacques Cousteau. Uudistettu SuperOcean -mallisto ei Breitlingin mukaan ole kuitenkaan enää pelkkä sukeltajankello, vaan se sopii mainiosti ranteeseen, oli lajina sitten sukellus, surffaus, uinti, tai vaikka vain rantabaarissa istuminen. Kyse on siis rennosta mallista, joka soveltuu mainiosti vaikkapa kesäkelloksi.

Breitling SuperOcean 42

Uusi SuperOcean noudattaa alkuperäisen mallin kaavaa keskittymällä ajan näyttämisen selkeyteen. Suuret indeksimerkit ja numerot tekevät kellosta selkeälukuisen, mikä on luotettavuuden lisäksi yksi sukeltajankellon tärkeimpiä ominaisuuksia. Lumeen käytössä ei ole säästelty, jolloin indeksit ja osoittimet erottuvat erinomaisesti myös pimeässä.

SuperOcean-mallin tunnistettavin yksityiskohta on sukelluskehän sisäpuolella oleva suurehko minuuttikehä, jota neliöllä varustettu minuuttiviisari kiertää. Alkuperäisessä 60-luvun kellossa ei ollut ollenkaan sekuntiosoitinta, koska mihin sukeltajat olisivat sitä tarvinneet? Kelloa kutsuttiinkin lisänimellä Slow Motion, eli “hidastettu”, mikä johtui minuuttipohjaisesta kronografitoiminnosta, jossa minuuttiosoittimelta kesti tunti kiertää koko kellotaulu. Uudessa SuperOcean-kellossa on kuitenkin sekuntiosoitin, mikä on tänä päivänä “pakollinen”.

Breitling SuperOcean 44

Uusi SuperOcean sopii monenkokoiseen ranteeseen, sillä sitä on tarjolla 46-, 44-, 42- ja 36 millimetrisenä versiona. Kellon kuoren materiaaliksi on valittavissa teräs, teräs-kulta yhdistelmä, tai pronssi (42- ja 44 millimetrin versiot). Rannekevaihtoehdot ovat kumi ja teräs, ja molemmissa on säädettävä taittolukko, mikä mahdollistaa kellon pitämisen myös sukelluspuvun päällä. Kellon sukelluskehä on yhteen suuntaan pyörivä, ja nuppi on ruuvilukittava.

Koneistona SuperOcean-kelloissa on valmistajan oma Breitling Caliber 17, joka tarjoaa automaattiviritteisenä noin 38 tunnin käyntivaran. Vesitiiveys on taattu 300 metriin asti, ja kello sietää iskuja, hiekkaa, ja merivettä. SuperOcean-malliston hinnat alkavat 4350 eurosta, millä saa pirteän värisen 36-millisen version kumirannekkeella. Saatavilla on myös 1000 kappaleen SuperOcean Automatic 42 Kelly Slater -erikoismalli, jossa pirteän oranssinen kellotaulu ja vihreä kumiranneke, hinta 4650 euroa.

Breitling SuperOcean -mallisto:

  • Koneisto: Caliber 17
  • Käyntitaajuus: 28,800 a/h, 4 hertz
  • Käyntivara: 38 tuntia
  • Kuoren materiaali: ruostumaton teräs
  • Kuoren halkaisija: 36-, 42-, 44- ja 46 mm
  • Lasi: safiiri
  • Vesitiiviys: 300 m
  • Rannekkeen leveys: 22/18 mm
  • Ranneke: kumi tai teräs
  • Hinnat 4350 – 6400 euroa

Voit tutustua laajaan Breitling-kellovalikoimaan mm. Lindroosilla. Lue muut Breitling-artikkelimme täältä.

Tämä W124-Mersu on ainoa lajissaan – 500 E:n erikoisuuksiin kuuluvat ruutukangaspenkit ja kuusilitrainen V8

Porschen tehtaalla valmistettu W124-korinen Mercedes-Benz 500 E on yksi kaikkien aikojen hienoimpia sleepereitä. Tehokas veekasi taksikorissa ei kuitenkaan riittänyt tämän jutun auton ensimmäiselle omistajalle, vaan autoon piti saada vielä hieman ekstraa.

500 E esiteltiin syksyllä 1990 Pariisin autonäyttelyssä, ja auton hinnasto julkaistiin Saksassa lokakuun ensimmäinen päivä. Vain päivää myöhemmin tilauksen jätti sisään Balingenin kaupungissa sijaitsevan Bizerba-vaakatehtaan pomo. Tarkalleen 134 520 Saksan markan lähtöhinnan päälle tuli vielä vajaan 12 000 markan edestä lisävarusteita. Niistä arvokkaimmat olivat kuskin ja etumatkustajan airbagit, seisontalämmitys sekä erikoinen verhoilu.

Reilun 3000 Saksan markan arvoista nahkaverhoilua täydennettiin vielä penkkien ja niskatukien ruutukankaisilla keskiosilla, joiden materiaali lainattiin R129-sukupolven SL:stä. Muiden lisävarusteiden joukkoon kuuluivat aktiivikaiuttimet, sähkösäätöinen ohjauspylväs, sähköinen takaikkunan verho, automaatti-ilmastointi, kuskin istuimen muistitoiminto sekä penkinlämmittimet edessä.

Monissa muissakin 500 E -yksilöissä on runsas lisävarustus, mutta tämän Mersun kaltaisia ruutukangaspenkkejä ei ilmeisesti tilattu yhteenkään muuhun autoon. Muskelimoottorilla varustettu sedan päästiin luovuttamaan tilaajalleen vasta kesäkuun lopussa 1991. Vakiot 326 hevosvoimaa riittivät vain reilun vuoden ajan, koska syyskuussa 1992 oli vuorossa koneen poraaminen kuusilitraiseksi AMG:llä. Huipputeho kasvoi 374 heppaan, ja maksimivääntö lisääntyi tasan 100 newtonmetrillä 580 newtonin lukemaan. Nyt nollasta sataan päästiin jo alle kuudessa sekunnissa, mutta muutostöiden reilun 38 000 Saksan markan hinnalla olisi saanut myös uuden 190 Dieselin.

Mercedes tarjosi samaa muutostyötä myös suoraan tehtaalta vuodesta 1993 alkaen omalla tilauskoodillaan. Kaiken kaikkiaan AMG:llä syntyi 148 kuusilitraisella kasilla ryyditettyä 500 E:tä, joista 12 tehtiin vielä ilman tilauskoodia. Tämän jutun auto on yksi niistä. Mersun omistus siirtyi vuonna 1998 vaakatehtaalta firman omistajan yksityisiin nimiin, ja vuonna 2004 reilut 103 000 kilometriä ajettu auto myytiin tuttavapiirissä vaikuttaneelle lääkärille. Hänen makuunsa Mersussa oli jo liikaakin potkua, ja niinpä 500 E jatkoi matkaansa vain kaksi kuukautta myöhemmin auton nykyiselle omistajalle.

Hän otti Mercedeksen huhtikuun lopulla 2004 rekisteristä pois vajaat 109 000 kilometriä ajettuna. Siitä lähtien autolla on osallistuttu tapaamisiin ja ajotapahtumiin paikallisilla siirtokilvillä, ja mittarissa on tällä hetkellä alle 114 000 kilometriä. Viimeisin huolto on tehty toukokuussa ilmeisesti 500 E:n myyntiä silmälläpitäen. Auto myydään nyt itävaltalaisen Dorotheumin huutokaupassa, ja hinta-arvio on ennakkoon 120 000 – 160 000 euroa.

Sedän sedan on nyt crossover – uusi Citroën C4 X täydentää ranskalaismerkin valikoimaa

Massamerkkien sedan-mallit ovat kuuluneet jo pitkään automaailman uhanalaisimpien lajien joukkoon. Nyt Citroën yrittää lähestyä perinteistä aihetta uudesta kulmasta.

Ranskalaismerkki esitteli C4 X:ksi nimetyn luomuksen, joka on ainakin ensi näkemältä varsin hämmentävä tapaus. X-kirjain mallimerkinnän perässä viestittää crossover-tyylistä, mutta jo lähtökohtana käytetty C4:n perusmalli on crossover. Niinpä autojen ainoa ulkoinen ero löytyy perästä, jota on X:ssä jatkettu 26 sentillä.

Citroën puhuu fastback-tyylistä, ja auton kattolinja onkin hyvin viisto. Todellisuudessa kyse on kuitenkin perinteisen konttiperän uudesta tulkinnasta, koska pelkästään takaluukun kansi aukeaa. Niinpä 510 litran tavaratila on kyllä vetoisuudeltaan 130 litraa perus-C4:ää suurempi, mutta lastausaukko on paljon pienempi.

Akseliväli on ennallaan, mutta takaistuimella pitäisi olla reilusti polvitilaa ja vähemmän pystyssä kulmassa oleva selkänoja. Kymmentuumaisella keskinäytöllä ja digitaalimittaristolla varustettu kojelautakin on entisellään, mutta tietoviihdejärjestelmänä toimii jo isommassa C5 X:ssä nähty MyCitroën Drive Plus. Sen luvataan tuovan mukanaan uuden käyttöliittymän, paremman puheohjauksen, enemmän liitettävyysmahdollisuuksia sekä etäpäivitysmahdollisuuden. Varusteluun kuuluu myös monia ajoavustimia osittain autonomisen menon sallivaan järjestelmään asti.

Ranskalaismerkin tavaramerkkinä toimivasta mukavuudesta vastaa progressiivisilla hydraulityynyillä varustettu jousitus, ja penkeissäkin on erityisen paljon vaahtomuovia. Uutuutta saa Euroopan joissakin maissa, Lähi-idässä ja Afrikassa myös bensa- ja dieselkoneilla, mutta Suomessa ja suurimmassa osassa muutakin Eurooppaa myydään pelkästään täyssähköistä ë-C4 X:ää. Yhden sähkömoottorin tuottamat 136 hevosvoimaa ja 260 newtonmetriä välitetään etupyörille, ja 50 kWh:n akussa hyödynnetään 400 voltin latausteknologiaa.

Toimintasäde on jo virallisen lukeman osalta melko vaatimaton, eli parhaimmillaan 360 kilometriä. Nollasta sataan -kiihdytys sujuu 9,5 sekunnissa, ja huippunopeus on rajoitettu 150 km/h:n lukemaan. Fastback-tyylinen crossover-sedan valmistetaan Espanjan Madridissa, ja myynti starttaa syksyn mittaan. Suomeen ensimmäisiä autoja odotetaan ensi vuoden alussa, mutta hinnat eivät ole vielä tiedossa.

Kellojen Yö järjestetään 11. elokuuta Turussa

Turussa järjestettävä Kellojen Yö on tekee paluun tapahtumakartalle 11.8.2022 kahden pandemiavuoden jälkeen.

Turun ainoana Omega-valtuutettuna huoltona tunnettu KultaViljaset on pitänyt yllä turkulaista kelloskeneä järjestämällä useiden vuosien ajan suosituksi noussutta Kellojen iltaa, joka järjestetään nykyisin samaan aikaan Turun Taiteiden yön kanssa, joten nimeksi on niin ikään vakiintunut Kellojen yö.

Vuoden kellonkantaja -tunnustuksellakin palkittu tapahtuma järjestetään tänäkin vuonna Turun VPK:n palokuntatalo Brankun hulppeissa tiloissa. Osallistuvia tahoja on noin 20 ja tilaisuuden juontaa kovana Seiko-tietäjänä tunnettu Mika Puustelli, jonka musiikin ystävät saattavat tunnistaa 1990-luvun loppupuolella toimineen 7. taivas -poikabändin jäsenenä sekä Dj Probaker -nimellä toimivana dj:nä. 🙂

Tapahtumassa ovat mukana seuraavat tahot:

  • Aittokoski Timecrafts
  • Rajamäen Kellotehdas
  • Longitudi
  • Ranneaika
  • Kellokonttori
  • Kronometri
  • DeMotu
  • Rohje Watches
  • Kelloliike Salonen
  • Kulta- ja Kelloliike Suominen
  • Timanttiset Turku / Kelloliike Jokinen
  • Risto Kangasniemi, vanhat kellot
  • Kelloseppäliitto
  • Jurmo Watches
  • Yu Ando/ AAA-Watches, Vario
  • Hirsch
  • Kelloseppäkoulu
  • Perkko, Voutilainen x Leijona
  • Kelloneuvos
  • KultaViljaset – Turun Omega Service

Missä ja milloin

Kellojen yö järjestetään torstaina 11. elokuuta kello 17-20 välisenä aikana, paikkana Turun VPK:n Brankku-nimellä tunnettu juhlatila osoitteessa Eskelinkatu 5, Turku. Tapahtumaan on ilmainen pääsy.

Tapahtuman tiedotusta on helpointa seurata Facebook-sivulta.

Kuvia aiemmista tapahtumista

BMW:n ikoninen coupé tekee paluun – uusi 3.0 CSL esitellään vielä tämän vuoden aikana

BMW:n M-divisioona juhlii tänä vuonna puolen vuosisadan mittaista taivaltaan. Juhlan kunniaksi on jo esitelty monia uutuuksia ja erikoismalleja, mutta kaikkein odotetuin tulokas antaa vielä odottaa itseään.

Tähän mennessä M:n juhlavuosi on tuonut mukanaan M4 CSL:n sekä farmarikorisen M3 Touringin, ja M-valikoiman lippulaivaksi asettuvasta XM-katumaasturistakin on nähty jo tiiserikuvia. Baijerilaiset kertoivat kuitenkin Ison-Britannian Goodwood Festival of Speedissä M3 Touringin lanseerauksen yhteydessä, että loppuvuosi tuo vielä mukanaan todellisen erikoismallien erikoismallin. Paria päivää myöhemmin autosta julkaistiin myös ensimmäiset tiiserikuvat vielä markkinointihenkisen naamioteipin peitossa.

Uutuus saa nimekseen erittäin vahvojen huhujen mukaan 3.0 CSL, eli kyseessä on uudelleentulkinta 1970-luvun legendaarisesta coupésta, jonka Batmobileksi nimetty kisaversio dominoi aikansa ratakilpailuja. BMW esitteli aiheesta jo seitsemisen vuotta sitten BMW 3.0 CSL Hommage Conceptiksi ristityn tutkielman, joka kertoi miltä viiden vuosikymmenen takainen ikoni voisi näyttää nykypäivään tuotuna.

Niinpä lähikuukausina esiteltävän uutuuden designissa hyödynnetään konseptiautossa nähtyjä elementtejä. Autoa ei kuitenkaan lähdetä tekemään täysin tyhjästä, vaan lähtökohtana palvelee tuore M4 CSL. Näin esimerkiksi kokonaan uuden mallin vaatimia törmäystestejä ei tarvitse tehdä. Suurin osa koripaneeleista on kuitenkin yksilöllisiä, mutta muotoilun yksityiskohtia joudutaan vielä odottelemaan viralliseen esittelyyn saakka. Tiiserikuvista erottuu jo, että auto saa esikuvan kaltaiset levikkeet sekä spoilerit, ja maski on suorastaan yllättävän pieni baijerilaisten muihin viime aikojen uutuuksiin verrattuna.

Tekniikka vastaa mallinimeä, eli kulusta vastaa M4 CSL:n kolmilitrainen tuplaturbokuutonen. Teholukema nostetaan kuitenkin yli 600 hevosvoimaan, ja potku välitetään takapyörille ilmeisesti perinteisen kuusipykäläisen manuaalin kautta. Myös paino saattaa laskea jonkin verran jo valmiiksi kevennettyyn M4 CSL:ään verrattuna, ja alustan säädöt kelpaisivat radallekin.

Uusi 3.0 CSL jää vain harvojen herkuksi, koska autoa aiotaan valmistaa ainoastaan 50 yksilön erä. Harvinaisuuden varmistaa myös hinta, joka saattaa olla jopa 750 000 euron luokkaa ennen veroja.