Miehen kenkäkaappi -sarja jatkuu! Tässä osassa käsittelemme pintanahkaisten kenkien käyttöönottoa, huoltoa ja ylläpitoa. Luomme myös silmäyksen yleisimpiin kengissä tavattaviin pintanahkatyyppeihin. Oman tarvike-esittelynsä saavat suomalaisilta liian usein unohtuvat lepolestit.
Miehen innostuessa klassisesta pukeutumisesta on muutos yleensä ensimmäisenä nähtävissä jalkineista. Reunoskenkien laatuetu on kiistaton, mutta valitettavan moni unohtaa asianmukaisen käyttöönoton, ylläpitohuollosta puhumattakaan. Paraskaan reunoskenkä ei kestä kauaa, mikäli huolto lyödään laimin. Voitelun ja kiillotuksen hyödyt ovat vielä estetiikkaakin enemmän jalkineiden käyttökunnon ylläpitämisessä.
Vaikka huolto auttaa myös liimarakenteisia jalkineita kestämään rasitusta paremmin, edut näkyvät nimenomaisesti reunoskenkien kohdalla selvimmin. Ommelrakenteen hyöty on kestävyydessä – siinä missä liimat ajan myötä pettävät, pitää mekaaninen liitos jalkineen koossa niin kauan kuin kuluminen ei tee peruuttamatonta tuhoa. Näinpä kenkien säännöllinen kuivattaminen ja asiallinen huolto tekevät arvokkaasta kertaostoksesta käytännössä elinikäisen ilon.
Uudetkaan kengät eivät välttämättä ole tehtaalta tullessaan käyttökunnossa. Mikäli on syytä epäillä hankittujen kenkien viettäneen aikaa varastossa, on syytä tehdä käyttöönottohuolto erittäin huolellisesti. Jos jalkinepari on päässyt kuivumaan, on mahdollista, että jo ensimmäinen lyhyt kävely tekee nahkaan pysyvät, korjaamattomat käyttöjäljet etenkin etuosan taitekohtiin. Käyttöönottohuolto kannattaa tehdä myös esim. talven varastossa viettäneisiin kenkiin.
Huollon ohella eräs tärkeimmistä kenkiä ylläpitävistä toimenpiteistä on riittävä lepuuttaminen. Käyttökenkiä tulee olla ainakin kaksi paria. Tällöin lepovuorossa oleva kenkä ehtii kuivua, jolloin liitosten vahvuus palautuu. Seetripuiset lepolestit palauttavat myös kengän muodon ja ehkäisevät rypyttymistä.
Kenkien pintanahkatyypit, lyhyt sanasto
Kasvisparkittu nahka (vegetable tanned, oak tanned): Vasikan pinta- tai martionahka, joka on parkittu kasvislähtöisillä aineilla. Tuoksultaan kromiparkittua nahkaa miellyttävämpi. Saavuttaa ajan myötä kauniin, syvän patinan. Yleisesti korkealaatuisimpien jalkineiden nahkatyyppi.
Kromiparkittu nahka (chrome tanned): Kromipohjaisilla aineilla parkittu vasikan pinta- tai martionahka. Tuoksultaan kasvisparkittua nahkaa pistävämpi. Patinoituu hieman kevyemmin kuin kasvisparkittu nahka. Tästä huolimatta hyvä ja laadukas valinta.
Martioitu nahka (mm. grain calf, grain leather): Nahka, jonka pinta on prässätty epätasaiseksi (zug grain, scotch grain, country grain, hatch grain jne.) tai vaikkapa eksoottisen nahan pintaa jäljitteleväksi. Käytetään usein työ- ja vapaa-ajanjalkineissa, pinnan kätkiessä tehokkaasti naarmuja ja muita käytön jälkiä.
Anilliininahka (aniline leather): Nahka, jonka sävytys on aikaansaatu imeytyvillä väreillä maalauksen tai pinnoituksen sijaan. Jättää nahan pintarakenteen (karvatupet ja erilaiset kasvujäljet jne.) näkyviin. Sallii patinan kehittymisen.
Pinnoitettu nahka (polished binder, corrected leather): Kromi- tai kasvisparkittu vasikannahka, jonka pintakerros on hiottu ja päällystetty synteettisellä aineella. Uutena viehättävän kiiltävä ja helppohoitoinen, käyttöiältään ja -käyttäytymiseltään huono. Myydään mm. “korkeakiiltoinen vasikannahka” -nimellä. Vältettävä!
Kiiltonahka (patent leather): Nykyisin yleensä polyuretaanilla pinnoitettu nahkatyyppi, jonka etuna on erittäin korkea kiilto. Käytetään juhlajalkineissa. Päivittäiskäytössä materiaalin hengittämättömyys voidaan kokea ongelmalliseksi. Helppohoitoinen. Pinnoitettavan nahan laatu on yleensä muita pinnoitenahkoja korkeampi.
Hevosennahka (shell cordovan): Varsan pakara-alueelta saatava, voimakkaasti parkitsemisvaiheessa käsitelty jalkinenahkatyyppi, joka on tunnettu patinastaan, huollon helppoudesta ja luontaisesta kiillostaan. Horween tunnetaan erityisen laadukkaana shell cordovan -nahan tuottajana.
Nappanahka (nappa leather): Erittäin pehmeä, usein lampaannahasta muokattu nahkatyyppi. Käytetään yleisesti jalkineissa, joissa käyttömukavuus on keskeisenä asiana. Kulutuskestävyydeltään muita nahkoja heikompi.
Antikoitu nahka (burnished leather, antiqued leather): Kasvis- tai kromiparkittu nahka, johon on lisätty kiillokkeilla tai väreillä tehty, yleensä käyttöpatinaa jäljittelevä käsittely.
Taidepatinoitu nahka (patina leather): Radikaalisti antikointia enemmän käsitelty jalkinenahka. Jalkineen väriä on muutettu huomattavasti ja nahkaan on saatettu työstää erilaisia kuvioita. Esim. Berluti, Septieme Largeur ja useat bespoke-valmistajat tunnetaan taidepatinointitaidoistaan.
Erikoisnahat: Joko käyttötarkoitukseen erityisen hyvin sopivia nahkoja (mm. täysikasvuisten eläinten nahat) tai eksoottiset nahat (mm. kalan-, liskon-, käärmeen-, krokotiilin- tai strutsinnahat).
Jalkineissa voidaan käyttää vasikan- ja hevosennahan sekä eksoottisten nahkojen lisäksi myös vuohen-, sian-, lampaan- ja muiden eläinten nahkoja tavoitelluista ominaisuuksista riippuen.
Huoltotarvikkeet
Moni laatukenkien ostaja sijoittaa jalkineisiinsa huomattavankin rahasumman. Hoitotarvikkeisiin on niinikään syytä panostaa. Oikeilla tarvikkeilla hoidetut kengät kestävät käyttöä ja pysyvät tyylikkäinä mahdollisimman kauan.
Kemikaalit
- Kevyt, väritön kenkävoide tai “renovator”. Voide pitää nahan joustavana ja ehkäisee kuivuudesta johtuvia murtumia sekä muita vastaavia jälkiä.
- Raskaampi kenkävoide erittäin kuiville tai vahvaa sääsuojaa tarvitseville jalkineille. Mm. minkkiöljy- tai mehiläisvahapohjaiset voiteet ovat tässä tarkoituksessa hyviä. Runsaasti käytettynä voi hankaloittaa pintakiillotusta.
- Erittäin kevyt kenkävoide tai esim. apteekista saatava käsivoide vuorinahan hoitamiseen.
- Laadukkaita vahakiillokkeita useissa eri väreissä. Käytetään pintakiillotukseen ja nahan pinnan suojaamiseen naarmuilta. Voidaan käyttää myös patinan luomiseen.
- Pohjakylläste nahkapohjien suojaamiseen.
Tarvikkeet
- Joustavaharjaksisia nailonharjoja kenkien puhdistamiseen
- Jäykkäharjaksisia kynsiharjoja pohjien puhdistamiseen
- Vanhoja, puhtaita sukkia tai muita puuvillakankaan paloja kiillokkeen levittämiseen
- Sukkahousuja loppukiillotukseen (arkikiilto)
- Vanulappuja loppukiillotukseen (juhlakiilto)
- Froteepyyhe mm. pestyn pohjanahan kuivaamiseen
- Kumi-, lateksi- tai vinyylikäsineitä käsien värjäytymisen ehkäisemiseen
- Lepolestit jokaiselle kenkäparille
- Puuvillaisia kenkäpusseja jalkineiden suojaamiseen säilytyksessä
- Kengännauhoja useissa eri pituuksissa
Jalkineiden huoltotoimet
Huomiona: Seuraavassa esitetään kengänhoitotapa, jossa harjaa käytetään ainoastaan jalkineiden puhdistukseen. Harjalla voi myös kiillottaa kengät, tuloksen jäädessä kuitenkin jossain määrin mattapintaiseksi.
Uusien kenkien käyttöönotto
Kohta 1:
Jalkineista poistetaan aluksi nauhat. Kengät harjataan nailonharjalla puhtaiksi mahdollisesta pölystä.
Vaihe 2:
Jalkineille levitetään kevyt kenkävoide. Levittämisessä käytetään joko puuvillakankaan palaa tai sukkaa, jolloin käden lämpö auttaa voiteen imeytymisessä nahkaan. Huolellisuus kannattaa! Saumat ja leikkuureunat on hyvä käsitellä.
Myös reunos kaipaa kenkävoidetta – kuivuuttaan murtuneen reunoksen uusiminen on kokeneellekin suutarille suuri ja kallis operaatio.
Huolellisen voitelun jälkeen kenkiin asetetaan lepolestit. Voiteen imeytymistä odotetaan puolesta tunnista tuntiin. Ylimääräinen kenkävoide harjataan kengistä nailonharjalla ennen kiillokkeen levittämistä. Käsi kannattaa suojata kumikäsineellä ennen kiillotusta!
Vaihe 3:
Kova kiilloke suojaa jalkineita paitsi kosteudelta, myös kulumiselta. Kiilloke toimii myös toiseen suuntaan, pitäen kenkävoiteen kosteuden nahassa. Kiiltävät jalkineet ovat siis esteettisen vaikuttavuutensa lisäksi osoitus omistajansa huoltotaidosta. Kenkien sävyinen kiilloke levitetään kengille ohueksi kerrokseksi pyörivin liikkein sukkaa tai puuvillakangasta käyttäen. Käsien lämpö edesauttaa kiillokkeen kiinnittymistä, pehmentäen ja imeyttäen vahaa nahkaan.
Koska kiilloke on jalkineiden pääasiallinen sää- ja naarmusuoja, tulee etenkin saumojen ja nahan reunojen kohdalla olla hyvin huolellinen. Reunosta ja pohjan ulkoreunaa ei tule unohtaa. Ovathan ne lähinnä maata ja näin alttiina kaikelle, mitä eteen voi tulla. Kun kiilloketta on jalkineissa ohuelti kauttaaltaan, asetetaan lepolestit taas kenkiin. Kiillokkeen kovettumista on syytä odottaa vähintään 15 minuuttia.
Vaihe 4:
Kiillokkeen kovetuttua tehdään kiillotus sukkahousuilla pyörivin, kevyin liikkein. Sukkahousua käytetään joko käteen sujautettuna tai myttynä, koska muilla tavoin pienisilmäinen materiaali voi kuumentaa kiilloketta liikaa.
Kiillotuksen edetessä voidaan pyörivästä liikkeestä siirtyä korkeamman kiillon tuovaan suoraan pitkittäis- tai poikittaikiillotukseen.
Mikäli kenkien nahka on voimakkaasti martioitua, voidaan ennen kiillotusta poistaa ylimääräinen kiilloke martiourista pehmeällä nailonharjalla.
Vaihe 5:
Ensimmäisen kiillotuksen jälkeen kärkeen ja kantaan levitetään ohut lisäkerros kiilloketta. Nämä osat tarvitsevat lisäsuojaa, koska ne ovat erityisen alttiita erilaisille törmäyksille.
Mikäli kenkiin halutaan luoda syvennettyä patinavaikutelmaa, voidaan näille alueille valita kenkien väriä tummempi voide.
Vaihe 6:
Kiillokkeen kovetuttua toistetaan kiillotus sukkahousuilla. Huom! Erittäin korkean kiillon saavuttamiseksi voidaan kärki- ja kantakappaleet käsitellä värittämällä vahakiillokkeella ja kiillottaa kylmässä vedessä kostutetulla vanulapulla kevyin, pyörivin liikkein.
Jalkineiden nahkapohjat käsitellään pohjakyllästeellä. Kyllästettä levitetään pohjille reilusti ja käsittely toistetaan vähintään kolme kertaa käyttöönoton yhteydessä. Kannan sisäkaarteen käsittely on myös tärkeää. Nahkakerrosten väliin ei ole hyvä päästää rakennetta heikentävää kosteutta.
Kyllästeen annetaan kuivua vähintään tunnin ajan.
Kenkien nauhoittaminen
Ian’s Shoelace Site listaa ansiokkaasti erilaisia nauhoitustapoja. Yleisimmin riittää kuitenkin kaksi tapaa. Derby- ja oxford-jalkineet hyötyvät omista, erilaisista nauhoitustavoistaan. Derby-nauhoituksen käyttöä oxford-jalkineissa kannattaa välttää nauhoituskorvakkeiden ruman rypyttymisen vuoksi (tältä osalta muutoin ansiokas CQ:n kenkäartikkeli on virheellinen).
Ylläpito ja huolto
Käyttöönottotoimenpiteiden lisäksi kengät vaativat jatkuvaa ylläpitoa. Kengät tulee harjata puhtaaksi irtoliasta jokaisen käyttökerran jälkeen. Lepolestien sujauttaminen kenkiin on niinikään osa ylläpitoa. Ne pitävät jalkineet muodossaan, imevät ylimääräistä kosteutta ja poistavat hienhajua.
Kiiltoa voi ylläpitää kevyellä, ajoittaisella sukkahousukiillotuksella. Tämän ajankohta on kenkien kuivuttua yön yli lepolesteissään, koska mahdollisista kiillokkeen naarmuista nahkaan päässyt kosteus on ehtinyt poistua jalkineista.
Ajoittain vaaditaan kuitenkin myös raskaampia huoltotoimia. Täyden käyttöönottohuollon kaltainen prosessi on harvemmin tarpeen. Kiilloketta voi kuitenkin lisätä, mikäli jalkineisiin ilmestyy kiilloton kohta tai vaha on selkeästi kadonnut joistakin kohdista kenkiä. Tällöin kengät harjataan huolellisesti ja toistetaan koko kiillotuskäsittely, kärjen ja kannan lisäkerrokset muistaen.
Kenkien vuori saattaa kuivua käytössä. Vuorinahkaa hoidetaan joko erittäin kevyellä kenkävoiteella tai tavallisella, apteekista saatavalla käsivoiteella. Sukka on kätevin väline voiteen levitykseen. Vuorinahkavoiteen annetaan kuivua ilman lepolestiä.
Pohjat joutuvat käytössä kovalle rasitukselle. Likaiset ja kuluneet nahkapohjat voi pestä kynsiharjaa, vettä ja astianpesuainetippaa käyttäen. Ruhjoutunutta pohjaa voi tässä vaiheessa myös silittää esim. vasaranvarrella hieroen, kannan kestäessä jopa pientä tiivistävää naputtelua lyöntipäällä.
Pesutoimenpiteen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää kuivata liika vesi pois pohjista ja antaa jalkineiden kuivua lepolesteissään vähintään kaksi vuorokautta. Pohjien kuivumisen jälkeen toistetaan kyllästekäsittely ja pohjan sivujen sekä reunoksen kiillotus. Mikäli pohjista halutaan erityisen kauniit, ne voidaan myös viimeistellä ohuella vahakiillokekerroksella. Tällöin on kuitenkin muistettava varoa liukkautta ensimmäisellä käyttökerralla!
Lepolestit
Oikeankokoiset lepolestit ovat jokaisen kenkäparin välttämätön kumppani. Vaikka myytävissä kengissä näkee joskus erittäin kauniita, pinnaltaan lakattuja lepolestejä, ovat klassiset seetripuiset lepolestit paras valinta kotikäyttöön.
Lepolestin tulee täyttää kenkä sopivasti, ei liikaa venyttäen. Nivelletty tai kolmiosainen täyslesti on paras valinta, sen tukiessa myös kantakupin muotoa. Vieterijouselliset lepolestit soveltuvat lähinnä satunnaiseen matkakäyttöön.
Moni valmistaja tarjoaa kenkiensä lestien mukaan erityisesti tehtyjä lepolestejä. Näiden hinta on yleensä huomattavan kallis. Mikäli kengät eivät ole oman jalan mukaiseen lestiin tehdyt, on näiden lepolestien etu myös kyseenalainen – kenkä kuitenkin muotoutuu käytön myötä omistajansa jalan mukaan, eikä lepolesti pysy tässä muutoksessa mukana. Niinpä yleiset, sivu- ja pituussuunnassa jousilla muokkautuvat lepolestit ovatkin käytännöllisin valinta.
Suosi seetripuuta
Seetripuu on lepolestien paras materiaali ominaisuuksiensa ansioista. Huokoinen puumateriaali imee kosteutta kengistä. Puulajin voimakas tuoksu peittää hienhajua ja tuo koko kaappiin miellyttävän aromin. Seetrintuoksu toimii myös tehokkaana koinkarkoittimena, tuoden suojaa myös samassa tilassa säilytettäville luonnonkuituvaatteille. Pehmeää puulajia on myös tarvittaessa helppo muokata hiomapaperilla tai raspilla enemmän kenkien muodon mukaiseksi.
Lepolestit ovat käytännössä elinikäinen laatuostos. Kevyt pintahionta auttaa tuoksun hiipuessa ja jousien liikevaraa voi säätää ruuveja kiristämällä tai löysäämällä. Jokainen kenkäpari tarvitsee oman lepolestiparinsa, eikä kenkiä tulisi säilyttää lesteittä.
Moni toimittaja tarjoaa yksittäisten lepolestiparien lisäksi useampien lestiparien alennuspaketteja. Mm. Bexleyn, Feetletin ja Herrainpukimon valikoimista löytyvät lepolestit ovat paitsi laadultaan myös hinnaltaan hyviä valintoja.
