Koti Blogi Sivu 561

Pankinjohtajan menopelistä historic-kilpuriksi – tällä Alfalla on monta tarinaa kerrottavanaan

Lahden Classic Motor Show’ssa nähtiin monta historic-ralliautoa. Yksi niistä oli Teve Hämäläisen Alfa Romeo Giulietta T.I. aivan 1960-luvun alkupuolelta. Alfa valmistettiin Italiassa vuonna 1961, ja Suomeen auto tuli seuraavan vuoden alussa. Ensimmäinen omistaja oli kainuulainen pankinjohtaja, ja näihin aikoihin liittyy melkoisen erikoinen tarina. Alfan katolle sidottiin nimittäin kuollut karhu, joka tuotiin ajamalla Kainuusta Helsinkiin!

Giulietta siirtyi parin vuoden jälkeen Kainuusta Tikkakoskelle, jossa sen omisti armeijan palveluksessa ollut henkilö. Sieltä auton matka jatkui muutamaa vuotta myöhemmin Muurameen, jossa Alfa viihtyi peräti neljännesvuosisadan. Keken pikkuserkku Pirjo Rosberg osti auton vuonna 1992, ja vuotta myöhemmin siitä tehtiin Rosberg Historic -tiimin rallikilpuri. Giulietta oli tuolloin vielä tummansininen, joka oli auton alkuperäinen värisävy.

dsc00506

Alfa oli maamme ensimmäisiä historic-kilpureita. Sillä ajettiin Porvoossa vuonna 1993 järjestetyssä historic-rallissa, joka oli lajinsa ensimmäinen Suomessa. Giulietta oli kilpailukäytössä neljän vuoden ajan, ja autolla kierrettiin EM-ralleja mm. Tukholmassa, Norjassa ja Englannissa. Alfa oli vuonna 1997 historic-puolella mukana kuuluisassa RAC-rallissa, jossa jo aiemmin keskeyttäneen Tommi Mäkisen maailmanmestaruus varmistui Carlos Sainzin jouduttua jättämään leikin kesken aivan rallin loppumetreillä. Giulietta vedettiin sumujen saarelle Jaguar MK II:lla, jolla osallistuttiin itse kisaankin. Molemmat autot voittivat luokkansa, ja Alfa vedettiin myös takaisin Suomeen trailerilla Jaggen perässä. Jaguarista hävisi tosin kaksi vaihdetta rallin tuoksinassa. Tämän jälkeen Giulietta jäi seisomaan pitkäksi aikaa.

dsc00502

Auton nykyinen omistaja osti Alfan Pirjo Rosbergilta vuonna 2008, ja Giulietta rakennettiin uudestaan kilpa-autoksi noin 10 vuoden seisonnan jälkeen. Auton rekisteritunnus on alkuperäinen Alfan Kainuun ajoilta, mutta väri on muuttunut matkan varrella. Tummansininen sävy haluttiin vaihtaa vähän kirkkaammaksi, ja sopiva sävy löytyi Italiassa Giuliettan 50-vuotisjuhlanäyttelyssä nähdystä pakettiautosta.

Alfalla on kierretty sen toisen rallielämän aikana niin SM- kuin EM-kisojakin. Giuliettalla osallistuttiin viikko ennen Lahden näyttelyä Tšekissä järjestettyyn historic-ralliin, joka päättyi valitettavasti keskeytykseen. Autolla oltiin tukevassa seitsemän minuutin luokkajohdossa, mutta toisen kisapäivän viimeisessä huollossa todettiin, että venttiilinjousi oli mennyt ilmeisesti poikki. Leikki päätettiin jättää kesken, jotta kone ei olisi hajonnut enempää.

dsc00501

Alfassa on alkuperäiseen tyyliin 1300-kuutioinen moottori, mutta pannua on piristetty jonkin verran. Kaasuttimena käytetään yhtä kaksikurkkuista pysty-Solexia, ja moottorista irtoaa nyt noin 100-105 DIN-hevosvoimaa. Vakio-Giuliettassa on n. 80 vanhan SAE-normin mukaista heppaa, joten teho on kasvanut mukavasti. Myös vääntö on lisääntynyt, mutta maksimilukema tulee käyttöön todella ylhäällä, eli noin 5800 kierroksen kohdalla.

dsc00503

Giuliettassa on 1950-luvun Alfan formulan jarrut. Niin edessä kuin takanakin käytetään rumpuja, ja etujarrurummut ovat niin isot, että autoon ei sovi kuin 15-tuumaiset alkuperäisvanteet. Kuppipenkit ja turvakaaret on puolestaan päivitetty viimeksi ajettua Tšekin rallia varten viimeisten turvamääräysten mukaisiksi. Lisäksi autoon on asennettu sammutinjärjestelmä, jota edellytetään EM-kisoissa. Kaikkein vanhimman ikäryhmän mukaisia, eli ennen vuotta 1962 valmistettuja autoja on nykypäivänä aika vähän viivalla. Toivottavasti Giuliettakin saadaan taas pian kisakuntoon Tšekissä sattuneen pikku episodin jälkeen.

dsc00504

Santtu Mönttinen toteutti lapsuuden unelmansa – klassikko-Escort entisöitiin viimeisen päälle kolmen vuoden savotan aikana

Lapsuuden haaveilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Lahtelainen Santtu Mönttinen unelmoi nuoruusvuosinaan ykköskorisesta Escortista peltoautoksi, mutta rahat riittivät vain Fiat 127:ään. Fordista haaveilu jatkui monta vuotta, kunnes Mönttinen bongasi noin kymmenen vuotta sitten otollisen näköisen yksilön erään talon pihamaalla Nastolassa. Hän katseli autoa pari vuotta ja lähestyi lopulta Escortin omistajaa kirjeellä ostotarjouksen kera. Tarjous hyväksyttiin, ja pian Santtu sai huomata olevansa klassikko-Eskon onnellinen omistaja.

1973-mallinen Ford Escort 1300 tuli siis Mönttiselle vuonna 2009. Escort oli jäänyt talliin seisomaan vähäisen käytön takia 90-luvun alussa, kun silloinen omistaja oli kuollut. Tallissa vierähti peräti 12 vuotta, kunnes Escortin tuolloin omistanut pariskunta vei sen pikaiseen kunnostukseen. Vain 84 tuhatta ajettuun autoon vaihdettiin pakoputki ja jarrujen toimintaa tutkittiin. Lisäksi Escort maalattiin siniseksi Mastonin sprayllä, joten se ei ollut mikään kaunis näky. Kunnostus jäi tämän jälkeen puolitiehen mielenkiinnon lopahtamisen ja jonkinasteisen paperisotkun vuoksi.

dsc00488

Auto lykättiin tämän jälkeen talon pihamaalle, jossa se seisoi pari vuotta. Rallimiehet kävivät kuolaamassa Escortin perään, mutta sitä ei suostuttu myymään. Mönttinen sattui kuitenkin osumaan paikalle onnekkaalla hetkellä ostaessaan auton heinäkuussa 2009. Seuraavana vuonna Escort katsastettiin ja rekisteröitiin tieliikenteeseen. Varsinainen entisöinti aloitettiin huhtikuussa 2011, jolloin auto laitettiin täysin muttereiksi. Vaikka Escort oli vähän ajettu helmi, kaikki osat käytiin läpi. Niitä uusittiin ja huollettiin, mutta vaihteistolle ja perälle riitti pelkkä tarkastus ja öljynvaihto.

Lisäksi sisustus on alkuperäinen kuskin penkkiä ja oviverhoilujen alaosia lukuun ottamatta. Kuljettajan istuimen verhoilu saatiin Taunuksen takapenkistä, jossa on sama kuvio. Ovipahvien alareunat löytyivät puolestaan metsäraadosta, joka piti kaivaa esiin maan sisästä. Raato-Escortista ei ollut juuri mitään jäljellä, mutta oviverhoilut olivat yllättäen täysin ehjät! Myös takavalot ja osa peräpään listoista on saatu hyödynnettyä suomalaisista metsälöydöistä.

dsc00494

Muuten osia on haalittu mm. Puolasta, Irlannista, Englannista ja Saksasta. Puskurit ovat puolestaan Fordin alkuperäiset NOS-osat, jotka löytyivät kotimaiselta harrastajalta. Escort on pyritty entisöimään alkuperäiseen Suomi-asuunsa takakuraläppien rautoja ja jäähdyttimen edessä olevaa vedettävää kaihdinta myöten. Autossa on jopa alkuperäinen rekisteritunnus, joka oli kadonnut siitä välillä.

Mönttisen Escort on valmistettu vuonna 1972, mutta ensirekisteröity vasta seuraavan vuoden helmikuussa Lammille. Ford teki autoihin monia muutoksia mallivuoden 1973 aikana, jolloin mm. etuiskarien yläpäät muuttuivat. Tässä yksilössä on vielä vanhanmalliset iskunvaimentimet, joiden saaminen tuotti vaikeuksia. Uusia osia ei löytynyt mistään, joten autossa nyt olevat etuiskarit piti korjata vanhoista. Lisäksi Saksan Saarlouisissa sijainneella tehtaalla pääsi hiekkaa moottorin lohkon valumuottiin loppuvuodesta 1972, ja silloin valmistetuissa autoissa on heittoa koneen osien mitoituksessa. Tässä yksilössä on juuri tällainen valuvikainen pannu, johon oli hankala löytää mm. sopivia laakereita.

rsz_dsc00482

Lopulta koneeseen saatiin siihen sopivat spesiaaliosat, joita on käytetty mm. Lotuksen moottoreissa. Ne olivat kuusi kertaa kalliimmat kuin vakiot, mutta Mönttinen ei halunnut vaihtaa Escortin matching numbers -lohkoa uuteen koneeseen. Lisäksi autossa on korkeapaineöljypumppu ja alustassa Powerflexin kovat puslat, koska alkuperäisiä osia ei saanut enää mistään. Escortia piti alun perin virittää hieman mm. tuplakaasereilla, mutta koriin olisi pitänyt porata ylimääräisiä reikiä niiden vaatimia bensan paluulinjoja varten. Tätä ei raaskittu tehdä, joten auto päätettiin entisöidä alkuperäiskuntoonsa.

dsc00490

Hommassa vierähti peräti kolme vuotta. Escort museokatsastettiin ilman moitteita elokuussa 2014, ja viimeiset säädöt haettiin kohdalleen viime kesänä. Nyt upeaa Escortia päästiin ihailemaan Lahden Classic Motor Show’ssa. Mönttinen on omistanut auton kohta seitsemän vuotta, ja hän on ehtinyt ajaa Eskollaan tänä aikana vain 1000 kilometriä. Auto saattaisi olla jopa myynnissä, koska Santun aika ei tahdo riittää kaikille projekteilleen. Voi kuitenkin olla, että tästä Escortista ei raaski enää luopua.

dsc00489

Lahden Classic Motor Show’ssa uhkasi autoähky – nähtävää oli melkein jo liiankin paljon

Vuosittain vapun jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Lahden Classic Motor Show on kehittynyt suorastaan huimaksi tapahtumaksi Suomen mittakaavassa. Klassikkoautojen ystäviä hemmoteltiin tänä vuonna neljä hallia, alakerran näyttelytilan ja massiivisen ulkoparkkipaikan täyttävällä kokonaisuudella, jonka kirjo oli melkoisen ällistyttävä. Lahdessa olivat sulassa sovussa niin Ladat kuin Rolls-Roycetkin, ja esillepano ja monien kerhojen rekvisiitatkin olivat ehdotonta huippuluokkaa Suomen näyttelyiden joukossa.

dsc00537

Tänä vuonna näyttelyn erikoisteemana oli ”Sorateiden virtuoosit”, eli esillä oli mittava kattaus historiallisia ralliautoja 50-luvulta aina 90-luvulle asti. Yksi mieleenpainuvimmista rallitykeistä oli lähes täydellinen replica Hannu Mikkolan B-ryhmän Audi S1 Sport Quattrosta, jolla otettiin kolmas tila vuoden 1986 Monte Carlon rallissa. Lisäksi Lahdessa pääsi ihmettelemään mm. Jyväskylän Suurajojen kiertäjiä eri vuosikymmeniltä.

dsc00507

Muihin teemoihin kuului tribuutti lähes tasan 30 vuotta sitten Korsikalla traagisesti menehtyneelle Henri Toivoselle, joka olisi täyttänyt tänä vuonna 60 vuotta. Lahdessa keskityttiin muistelemaan Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimpiin rallikuskeihin kuuluneen Toivosen uran alkuaikoja, ja paikalle oli tuotu monta ralliasetta näiltä vuosilta.

Toivonen

Lisäksi alakerran näyttelytilassa oli esillä uutuusmalleja vuosilta 1956, 1966, 1976 ja 1986 ”Oi niitä aikoja” -hengessä. Tätä samaa pyöreiden vuosien ideaa sovellettiin jo viimevuotisessa Classic Motor Show’ssa, ja jatkoa on varmasti luvassa. Näyttelyyn tutustuminen ei loppunut edes viimeisen hallin ovesta ulos astumiseen, koska parkkipaikalle kerääntyneen harrastekaluston tutkimisessa vierähti vielä hetki jos toinenkin.

dsc00534

Lahdessa alkaa olla jo niin paljon nähtävää, että yksi päivä ei enää tahdo riittää kaiken kaluston tutkimiseen. Tätä jos mitä voi kutsua positiiviseksi ongelmaksi. Classic Motor Show on nykymuodossaan Suomen ylivoimaisesti upein autonäyttely, joka ei juuri häpeä edes keskieurooppalaisille esikuvilleen.

dsc00535dsc00532dsc00530dsc00527dsc00526dsc00523dsc00522dsc00517dsc00513dsc00510dsc00478dsc00477dsc00476dsc00475dsc00470dsc00468dsc00465dsc00464dsc00463dsc00461dsc00460dsc00455dsc00453dsc00452dsc00445dsc00430

Tässä on Italian poliisin uusi menopeli – 510-heppaista Alfaa ei pääse ihan helpolla karkuun

Italian Carabinieri-poliisilla on ollut vuosien varrella käytössään hieman tavallista tehokkaampaakin kalustoa. Lainvartijoiden alla on nähty mm. Lamborghini Gallardo ja Huracán, joita on hyödynnetty erilaisissa erikoistehtävissä. Nyt saapasmaan sinivuokoille luovutettiin kaksi Alfa Romeota, jotka nekään eivät ole aivan yleisimmästä päästä.

alfa_2

Uudet poliisiautot ovat nimittäin tuoreen Giulian Quadrifoglio-huippuversioita. Pellin alla murisee tuplaturbotettu 2,9 litrainen veekuutonen, josta irtoaa peräti 510 hevosvoimaa ja 600 newtonin huippuvääntö. Potku välitetään takapyörille kuusipykäläisen manuaalilaatikon kautta. Poliisi-Alfat kiihtyvät nollasta sataan vain 3,9 sekunnissa, ja meno päättyy vasta 305 km/h:n kohdalla. Rosvoilla riittää siis tekemistä karistaakseen nämä autot kannoiltaan.

Giuliat tulevat käyttöön Roomassa sekä Milanossa, ja ne on maalattu Italian Carabinieri-poliisivoimien perinteisellä tummansinisellä sävyllä. Valkoiset tehosteet ja punaiset raidat auttavat erottamaan poliisi-Alfat paremmin muusta liikenteestä. Autoissa on myös ledivalopalkki katolla, siniset hälytysvalot etupuskurin ritilöiden takana ja luonnollisesti isot Carabinieri-tekstit kyljissä sekä konepellin etureunassa.

alfa_3

Sisätiloissa muutoksia on tehty vielä enemmän. Sieltä löytyy poliisiradio, etumatkustajan puolen tablettitietokone ja uusia namiskoita, joilla käytetään hälytysvaloja ja sireeniä. Poliisi-Giulioissa on myös mm. defibrillaattori sekä omat säilytyspaikkansa aseille ja ledipysäytysvaloille.

alfa_4

Giulia Quadrifoglio on paljon nopeampi kuin useimmat poliisiautot, joten näitä Alfoja ei voi antaa kenen tahansa käsiin. Niiden rattiin pääseekin vain kourallinen harvoja ja valittuja poliiseja, jotka ovat käyneet Alfa Romeon ajokoulun Varano de Melegarin radalla. Tämän jälkeen he saavat käyttää Italian nopeimpiin kuuluvia poliisiautoja erilaisissa seremonioissa ja erikoistehtävissä, kuten mm. veren ja sisäelinten pikakuljetuksissa.

alfa_5

Tulevaisuuden auto ei tarvitse ajovaloja? Ford testasi uutta tekniikkaa säkkipimeässä

Tieliikennelain mukaan ajovaloja on käytettävä aina pimeän tullen ja tämä on aiheellista myös siksi, että kuljettaja näkisi eteensä. Entä jos kuljettaja ei olekaan ihminen, vaan auto? Ford testaa parhaillaan tekniikkaa, jolla auto pystyy liikkumaan säkkipimeässä omin avuin.

Ford Fusion (Mondeo) hybridiin viritetyt LiDAR -sensorit skannaavat ympäristöä 150 000 kertaa sekunnissa ja auton tietokone piirtää lasereiden keräämästä mittadatasta virtuaalisen kartan, jonka avulla tietokone tunnistaa tien muodot, esteet ja muut objektit. Tähän yhdistetään tietokoneen muistissa oleva 3D-kartta ja auto pystyy ajamaan turvallisesti täysin pimeässä.

Ford testasi järjestelmää Arizonan autiomaan testiradalla ja onnistunut testi oli merkittävä askel Fordin matkalla kohti autonomisten autojen toimittamista asiakkaille.

U.S.A:n tieliikenten turvallisuusviraston tekemän tutkimuksen mukaan tielläliikkujien kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä on pimeässä kolminkertainen verrattuna valoisan aikaan. Fordin testaama järjestelmä ei ole riippuvainen päivänvalosta tai siitä näkyvätkö kaistaviivat. Tämä nostaa autonomisen ajamisen uudelle tasolle ja se voi tulevaisuudessa myös säästää ihmishenkiä.

https://youtu.be/cc15Ox8UzEw

Avaimet koteloon ja vaatteesi kiittävät

Jo pidemmän tovin olin kauhistellut avainnipun takkien ja housujen taskuille tuottamia vaurioita. Mitta oli täysi siinä vaiheessa, kun holtiton avainnippu veisteli sadetakkini sisäkalvon kappaleiksi taskun kohdalta, ja takki alkoi vuotaa kuin seula.

Mikä avuksi? mietin. Keikarin blogissa kohtasin ajatuksen avainkotelosta. Samanaikaisesti muistin äitini sellaista joskus käyttäneen. Hyvin yksinkertaista teknologiaa, jolla vaatteiden sisuskalut kuitenkin saadaan näppärästi suojaan avaimien hirmuhampailta. Jostakin syystä avainkotelot eivät kuitenkaan ole se ihan arkipäiväisin kapistus. Kysyin Keikarin Villeltä vinkkiä avainkoteloiden suuntaan ja sain ehdotuksen tiedustella asiaa helsinkiläiseltä nahkapaja Nippanapalta.

Avainten uusi koti

Avaimeni ovat olleet iät ja ajat holtittomasti jonkinlaisessa nipussa. Nippuun on siunaantunut kaikenlaisia avaimia, myös useita vaille virkaa jääneitä. Tässä demonstraatiossa jokin vanhojen avaimien kokoelmani.

Holtiton avainnippu

Uudemmat ura-avaimet eivät ole ihan niin petollisia vaatteille, mutta odotas vain, kun vanha Abloyn kourumallinen hammashirviö pääsee taskuun pyörimään.

Nippanapalla oli tarjolla monenlaisia avainkoteloja eri määrillä avainrenkaita sekä eri kokoluokissa. Päädyin tilaamaan kahdella avainrenkaalla varustetun, kahdella nepparilla suljettavan ruskean nahkaisen kotelon. Avainten asettuessa uuteen kotiinsa tuli samalla perattua turhat pois, joten repertuaariin päätyi lopulta neljä avainta.

Nippanapan avainkotelo

Avainkotelo on näppärä ja tyylikäs ratkaisu avaimien säilömiseen niin taskun kuin laukun pohjalla. Ja mikä parasta: Vaatekankaat kiittävät ystäväänsä. Miten taas kovinkin yksinkertaisella ratkaisulla voi pidentää niiden elinikää.

Suomi pääsi taas maailmankartalle – tämä Unimog on maamme viilein ruoka-auto

Mersun rakentama Unimog tunnetaan laitteena, jolla pääsee eteenpäin lähes missä tahansa olosuhteissa. Nyt Mercedes julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan Suomessa majailevasta varsin ainutlaatuisesta Unimogista. Ruoka-alan valokuvaajana mainetta niittänyt Sami Repo on nimittäin tehnyt todella erikoisen liikkuvan keittiön Unimogin U 318 -mallin pohjalle. Tiedotteessa kerrotaan, että auto sopii erityisen hyvin Suomen loputtomiin metsiin, joten mitään kovin urbaania Suomi-kuvaa jutusta ei saa.

Revon Unimogin sydän on massiivinen barbecue-uuni, johon mahtuu peräti 400 kiloa ruokaa. Espanjasta tuodun uunin lisäksi Unimogista löytyy mm. tiskiallas, työtasot, kaasuhella, kuparinen vesiboileri ja lukuisia muita keittiötarvikkeita. Sami Repo sai idean ruoka-autoonsa Teksasin Austinista, jossa hän asui aiemmin. Kaupunki tunnetaan kuulemma katuruoan Mekkana, ja niinpä hän päätti tuoda Suomeenkin jotakin vastaavaa.

unimog_2

Revon Unimogin keittiökori on tehty käsityönä hänen omien tarpeidensa mukaiseksi, ja hommassa meni useampi kuukausi. Repo on mm. porannut siihen jokaisen reiän omin käsin, joten puuhaa on riittänyt. Autoa on käytetty mm. firmojen tapahtumissa, syntymäpäiväjuhlissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Niitä voidaan järjestää myös maastossa ja keskellä talvea, jolloin Unimogin kyvyt pääsevät oikeuksiinsa.

Autoa saatetaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin liikkuvana keittiönä. Sami Repo on hämmästynyt Unimogin tarjoamista lähes rajattomista mahdollisuuksista, koska autossa on mm. hydrauliliitännät ja monia muita varusteita. Niinpä Repo haaveilee jo nosturin ostamisesta metsätöitä varten, ja motorhome-tyyppinen korikin on suunnitelmissa.

unimog_3

Jutussa tuodaan myös Suomi-kuvaa mielenkiintoisesti esiin. Unimogin keittiö-osaston korin ulkopaneelit on tehty vanhasta puusta, joka on tervattu taattuun Suomi-tyyliin. Sisäpuoleltakin löytyy kuulemma jotakin tyypillisesti suomalaista, koska keittiön seinällä roikkuu eri valaiden kuvia esittelevä vanha koulujuliste. Minkähänlaisena valasmaana meitä oikein ulkomailla pidetään?

Ratakausi avattiin Ahvenistolla – paikalla oli kilpureiden lisäksi myös kuusi Ferraria rivissä!

Radalle.com-kausi avattiin perinteisin menoin Hämeenlinnan Ahvenistolla. Kevään ensimmäiset ratapäivät osuivat tänä vuonna helatorstaille, ja paikalla riitti hienoa kalustoa ja väkeä, kun sääkin oli mitä mainioin. Kilpureiden osalta Apparaa kiersivät Time Attack -sarjan moninaiset menopelit. Osa niistä oli täysiverisiä ratatykkejä, kun taas miedompien luokkien laitteet olivat käytännössä kisanumeroilla varustettuja katuautoja.

dsc00349

Lisäksi radalla nähtiin muutama drifting-auto ja luonnollisesti erilaisia katuvehkeitä laidasta laitaan. Varikollakin riitti silmänruokaa, kun talven aikana valmistunutta tuning-kalustoa oli tuotu yleisön ihmeteltäväksi. Tähän kulttuuriin kuuluu olennaisena osana myös vähäpukeiset tytöt ja musiikin jumputus, vaikka kummallakaan ei ole oikein mitään tekemistä varsinaisen rata-ajon kanssa. Radalle.com-tapahtumat pitääkin ymmärtää jonkinlaisena ratapäivien ja tuning-show’n välimuotona.

dsc00373

Päivän näyttävimmästä esiintymisestä vastasi kuitenkin Suomen oloissa melko ainutlaatuinen kuuden Ferrarin rivi. Maranellon orien skaala ulottui Miami Vice -henkisestä 80-luvun Testarossasta Ferrarin viimeisimpään GT-autoon, eli uuteen California T:hen. Väliin mahtui useampikin 360 Modena ja Spider 2000-luvun alkupuolelta. Ainakin osa Ferrareista oli myynnissä, joten kotiin olisi voinut karauttaa vaikka heti aidolla Maranellon lämminverisellä.

dsc00407

Lisäksi varikolla nähtiin yksi Suomen ensimmäisistä uusista Ford Focus RS:istä. Lehdistön ylistämä kompaktitykki oli mustana lähes huomaamattoman näköinen, mutta tarkempi tutustuminen paljasti kyllä auton todellisen luonteen. RS:kin oli tuotu Ahvenistolle mainostarkoituksessa, koska siellä jos missä liikkuu tämänkaltaisen menopelien potentiaalisia ostajia.

dsc00378dsc00379dsc00425dsc00423dsc00422dsc00421dsc00414dsc00412dsc00410dsc00406dsc00405dsc00400dsc00398dsc00396dsc00395dsc00382dsc00368dsc00367dsc00362dsc00360dsc00356dsc00355dsc00353dsc00346

Maailman nopein etuvetoinen tuotantoauto Nürburgringin Nordschleifella on Volkkari!

Legendaarisen Nürburgringin pohjoislenkin kierrosennätyksistä saa taas kilvoitella vapaasti, kun radan väliaikaiset nopeusrajoitukset poistettiin muutama viikko sitten uuden ratakauden kynnyksellä. Renault Sportin virittämät Méganet, Seat Leon Cupra ja Honda Civic Type R ovat viime vuosina pitäneet hallussaan radan nopeimman etuvetoisen auton valtikkaa, mutta nyt tuo titteli siirtyi Volkkarin haltuun.

VW-friikit pyhiinvaeltavat näihin aikoihin vuodesta Itävallan Wörtherseelle, jossa järjestetään maailman suurin GTI-kokoontuminen. Harrastajien pienimuotoisesta tapaamisesta alkunsa saanut tapahtuma on kasvanut megaluokan ilmiöksi, jossa on esillä kaikenlaisia tuunattuja menopelejä lähinnä VW-konsernin tuotteiden pohjalta. Konsernin merkit ovat olleet virallisestikin tapahtumassa esillä ja paljastaneet siellä uutuusmallejaan. Tänä vuonna vuorossa on Golf GTI:n pohjalta tehty Clubsport S, joka on nyt ottanut haltuunsa tuon alussa mainitun Ringin kierrosennätyksen.

gti

Clubsport S toimii myös Golf GTI:n 40-vuotissynttärimallina, koska legendaarinen sporttiauto tuli markkinoille vuonna 1976. Volkswagen esitteli jo viime vuonna ”tavallisen” Clubsport-version GTI:stä, ja Ässä on siitä ratakäyttöön jatkojalostettu erikoismalli. Auton takapenkki, keskikyynärnoja sekä äänieristeitä on heivattu pois painonsäästön nimissä ja tilalle on ruuvattu turvakaaret. Lisäksi Clubsport S:ssä on pienempi akku ja mm. alumiininen apurunko etupäässä. Auton paino on laskenut näiden muutosten ansiosta noin 30 kilolla, millä on merkitystä kierrosaikojen kannalta. Niitä edesauttavat myös Ässän alla pyörivät katuslicksityyliset Michelin Sport Cup 2:t.

gti_2

Pellin alla asusteleva kaksilitrainen turbonelonen on saanut uuden bensapumpun ja optimoidun moottorinohjauksen. Lisäksi pakoputkisto on entistä sporttisempaa mallia. Nämä muutokset ovat nostaneet pannun tehon 310 hevosvoimaan ja väännön 380 newtoniin. Ässää saa puristiseen tyyliin ainoastaan kuusipykäläisellä manuaalilla. Auto kiihtyy nollasta sataan 5,8 sekunnissa, ja huippunopeus on peräti 260 km/h. Koska auto on tehty Nordschleifen rataennätysten metsästämiseen, ajomoodivalikosta löytyy erityisesti Vihreää Helvettiä varten kehitetty asetus.

Nürburgring-moodi tuntuu toimivan, koska saksalainen kisakuski Benny Leuchter tykitti Ässällä Nordschleifen kierroksen tarkalleen 7 minuutissa ja 49,21 sekunnissa, mikä on siis etuvetoisten tuotantoautojen uusi ennätys. Golf GTI Clubsport S:n tuotanto rajoitetaan vain 400 yksilöön, joista 100 autoa jää Saksan markkinoille. Suomessa Ässää tuskin nähdään ainakaan virallisen maahantuojan kautta.

gti_3

Video

Autoharrastajien kokoontumiset alkoivat taas Mustanlahden satamassa Tampereella – katso kuvat!

Mustanlahden satamassa Tampereella pidetään kesäaikaan perinteinen museo- ja muiden harrasteautojen kokoontuminen joka keskiviikko noin klo 18 alkaen. Satama sijaitsee Särkänniemen huvipuiston välittömässä läheisyydessä ja on ulkopaikkakuntalaisellekin helppo paikallistaa.

Kävimme tutustumassa sataman antiin helatorstain aattona 4.5. Paikalla oli hienosta säästä johtuen jo suhteellisen reilusti kalustoa, vaikka tämä oli vasta ensimmäisiä kokoontumisia tänä keväänä. Lämpiminä kesäpäivinä tunkua on luvassa vielä aivan eri tavalla!

dsc00274dsc00278dsc00281dsc00282dsc00285dsc00287dsc00290dsc00293dsc00298dsc00299dsc00300dsc00302dsc00304dsc00311dsc00312dsc00313dsc00315dsc00321dsc00329dsc00331dsc00334dsc00335dsc00337dsc00340dsc00273