Lapsuuden haaveilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Lahtelainen Santtu Mönttinen unelmoi nuoruusvuosinaan ykköskorisesta Escortista peltoautoksi, mutta rahat riittivät vain Fiat 127:ään. Fordista haaveilu jatkui monta vuotta, kunnes Mönttinen bongasi noin kymmenen vuotta sitten otollisen näköisen yksilön erään talon pihamaalla Nastolassa. Hän katseli autoa pari vuotta ja lähestyi lopulta Escortin omistajaa kirjeellä ostotarjouksen kera. Tarjous hyväksyttiin, ja pian Santtu sai huomata olevansa klassikko-Eskon onnellinen omistaja.
1973-mallinen Ford Escort 1300 tuli siis Mönttiselle vuonna 2009. Escort oli jäänyt talliin seisomaan vähäisen käytön takia 90-luvun alussa, kun silloinen omistaja oli kuollut. Tallissa vierähti peräti 12 vuotta, kunnes Escortin tuolloin omistanut pariskunta vei sen pikaiseen kunnostukseen. Vain 84 tuhatta ajettuun autoon vaihdettiin pakoputki ja jarrujen toimintaa tutkittiin. Lisäksi Escort maalattiin siniseksi Mastonin sprayllä, joten se ei ollut mikään kaunis näky. Kunnostus jäi tämän jälkeen puolitiehen mielenkiinnon lopahtamisen ja jonkinasteisen paperisotkun vuoksi.
Auto lykättiin tämän jälkeen talon pihamaalle, jossa se seisoi pari vuotta. Rallimiehet kävivät kuolaamassa Escortin perään, mutta sitä ei suostuttu myymään. Mönttinen sattui kuitenkin osumaan paikalle onnekkaalla hetkellä ostaessaan auton heinäkuussa 2009. Seuraavana vuonna Escort katsastettiin ja rekisteröitiin tieliikenteeseen. Varsinainen entisöinti aloitettiin huhtikuussa 2011, jolloin auto laitettiin täysin muttereiksi. Vaikka Escort oli vähän ajettu helmi, kaikki osat käytiin läpi. Niitä uusittiin ja huollettiin, mutta vaihteistolle ja perälle riitti pelkkä tarkastus ja öljynvaihto.
Lisäksi sisustus on alkuperäinen kuskin penkkiä ja oviverhoilujen alaosia lukuun ottamatta. Kuljettajan istuimen verhoilu saatiin Taunuksen takapenkistä, jossa on sama kuvio. Ovipahvien alareunat löytyivät puolestaan metsäraadosta, joka piti kaivaa esiin maan sisästä. Raato-Escortista ei ollut juuri mitään jäljellä, mutta oviverhoilut olivat yllättäen täysin ehjät! Myös takavalot ja osa peräpään listoista on saatu hyödynnettyä suomalaisista metsälöydöistä.
Suosittelemme
Muuten osia on haalittu mm. Puolasta, Irlannista, Englannista ja Saksasta. Puskurit ovat puolestaan Fordin alkuperäiset NOS-osat, jotka löytyivät kotimaiselta harrastajalta. Escort on pyritty entisöimään alkuperäiseen Suomi-asuunsa takakuraläppien rautoja ja jäähdyttimen edessä olevaa vedettävää kaihdinta myöten. Autossa on jopa alkuperäinen rekisteritunnus, joka oli kadonnut siitä välillä.
Mönttisen Escort on valmistettu vuonna 1972, mutta ensirekisteröity vasta seuraavan vuoden helmikuussa Lammille. Ford teki autoihin monia muutoksia mallivuoden 1973 aikana, jolloin mm. etuiskarien yläpäät muuttuivat. Tässä yksilössä on vielä vanhanmalliset iskunvaimentimet, joiden saaminen tuotti vaikeuksia. Uusia osia ei löytynyt mistään, joten autossa nyt olevat etuiskarit piti korjata vanhoista. Lisäksi Saksan Saarlouisissa sijainneella tehtaalla pääsi hiekkaa moottorin lohkon valumuottiin loppuvuodesta 1972, ja silloin valmistetuissa autoissa on heittoa koneen osien mitoituksessa. Tässä yksilössä on juuri tällainen valuvikainen pannu, johon oli hankala löytää mm. sopivia laakereita.
Lopulta koneeseen saatiin siihen sopivat spesiaaliosat, joita on käytetty mm. Lotuksen moottoreissa. Ne olivat kuusi kertaa kalliimmat kuin vakiot, mutta Mönttinen ei halunnut vaihtaa Escortin matching numbers -lohkoa uuteen koneeseen. Lisäksi autossa on korkeapaineöljypumppu ja alustassa Powerflexin kovat puslat, koska alkuperäisiä osia ei saanut enää mistään. Escortia piti alun perin virittää hieman mm. tuplakaasereilla, mutta koriin olisi pitänyt porata ylimääräisiä reikiä niiden vaatimia bensan paluulinjoja varten. Tätä ei raaskittu tehdä, joten auto päätettiin entisöidä alkuperäiskuntoonsa.
Hommassa vierähti peräti kolme vuotta. Escort museokatsastettiin ilman moitteita elokuussa 2014, ja viimeiset säädöt haettiin kohdalleen viime kesänä. Nyt upeaa Escortia päästiin ihailemaan Lahden Classic Motor Show’ssa. Mönttinen on omistanut auton kohta seitsemän vuotta, ja hän on ehtinyt ajaa Eskollaan tänä aikana vain 1000 kilometriä. Auto saattaisi olla jopa myynnissä, koska Santun aika ei tahdo riittää kaikille projekteilleen. Voi kuitenkin olla, että tästä Escortista ei raaski enää luopua.
