Volkswagenin Transporter on yksi pakettiautomaailman ikoneista, mutta ei mikään urheiluauto – paitsi, jos moottori vaihdetaan 400-hevosvoimaiseen Audi RS4:n voimanpesään.
Videolla nähdään varttimailin kiihdytysajo, joka sujahtaa pakulta aikaan 14,5 sekuntia, loppunopeuden ollessa hieman alle 160km/h. Aika on samaa luokkaa uuden VW Golf GTI:n kanssa, joten tehoa hukkuu ison korin liikuttamiseen jonkin verran. Silti, loistava aika pakettiautolle. Tällä olisi kiva jaella paketteja!
Chevrolet Corvette on jenkkien harvoja aitoja urheiluautoja, ja sillä on peräti 63 vuoden ura takanaan. Vette on ehtinyt jo seitsemänteen sukupolveensa, ja ne kaikki on tehty perinteisellä etumoottorin ja takavedon reseptillä. Tietoja keskimoottoriin siirtymisestä on liikkunut julkisuudessa jo vuosikymmenien ajan aina, kun uusi Corvette on ollut tuloillaan. Nyt nuo huhut ovat kuitenkin voimakkaampia kuin koskaan aiemmin.
Amerikkalainen Car & Driver kertoi nimittäin, että mallivuoden 2019 Vette tulee olemaan keskimoottorinen, ja auto esitellään ilmeisesti jo vuoden 2018 Detroitin autonäyttelyssä. Vaikka moottorin paikka vaihtuukin painonjakauman kannalta optimaalisemmaksi, uudessakin Corvettessa luotetaan edelleen perinteiseen työntötankoveekasiin. Seuraava Vette maksaa lehden tietojen mukaan Jenkeissä noin 80 000 dollaria, ja teholukema lienee 450:n ja 500 hevosvoiman välillä.
Corvetten mallisto ei jää tähän, koska suunnitteilla on myös tehokkaammalla pannulla ryyditetty versio. Siinä käytetään 32-venttiilistä ja neljällä nokka-akselilla varustettua kasia, ja kehittyneemmällä tekniikalla on myös hintansa. Tämän mallin uumoillaan nimittäin maksavan USA:ssakin vähintään 100 000 taalaa. Eurooppalaisiin hybridisportteihin verrattuna tehoversionkaan tekniikka ei kuulosta mitenkään huippumodernilta, mutta jenkit iskevät takaisin vanhan mantereen omilla aseilla.
Uudesta Vettestäkin on nimittäin tulossa E-Ray-niminen hybridimalli, jossa sähkömoottori tuottaa lisävoimaa etupyörille. Hybridi-Corvettea saadaan kuitenkin odotella vuoden 2020 tienoille. Vaikka uusi keskimoottori-Corvette paljastetaan näillä näkymin jo parin vuoden päästä, nykyisen Vetten tuotanto jatkuu loppuvuoteen 2018 asti. Etumoottorista Corvettea halutaan juhlistaa vielä oikein kunnolla ennen seuraajan saapumista, ja niinpä ensi vuoden Detroitin autonäyttelyssä saatetaan nähdä todellinen super-Vette.
Sen tehot ovat huhujen mukaan megaluokkaa, ja mallin tunnukseksi saattaa tulla legendaarinen ZR-1. Corvetten tämänhetkisessä Z06-huippuversiossa on 650-heppainen mekaanisesti ahdettu veekasi, joten ZR-1:n teholukema alkaa todennäköisesti jo seiskalla. Corvetten ystävillä on siis hienot ajat edessä, vaikka seuraavan sukupolven keskimoottori saattaakin järisyttää kaikkein perinnetietoisimpien fanien mielenrauhaa.
Latolöytö on noussut automaailmassa käsitteeksi ja vuosien varrella onkin löytynyt toinen toistaan hurjempia kokoelmiä, jotka ovat lojuneet ladoissa tai vastaavissa säilytyspaikoissa jopa useita vuosikymmeniä. Nyt tehdyssä löydöksessä löytyi vain yksi auto, mutta kyseessä on tuiki harvinainen Aston Martin DBS.
Tämä upea pronssinvärinen Aston Martin DBS toimitettiin ensimmäiselle omistajalleen Englannissa vuonna 1968. Varusteina autossa oli punainen nahkasisusta, Motorolan radio, Borg Warnerin automaattilaatikko, ohjaustehostin, sumuvalot ja ilmastointi. Tätä kuusisylinterisellä moottorilla varustettua Aston Martin DBS:ää valmistettiin vain 787 kappaletta.
Auto vaihtoi omistajaa jo kahden vuoden jälkeen, jolloin sen kotipaikka siirtyi pienehkölle Jerseyn saarelle. Vain yhdeksän mailia pitkä ja viisi mailia leveä Jerseyn saari tarjosi DBS:lle kodin ja auto oli aktiivisessa käytössä vuoteen 1986 asti, jonka jälkeen auton omistaja päätti pysäköidä sen hieman pidemmäksi aikaa latoonsa. Matkamittarissa oli tuolloin vain 30565 ajettua mailia.
Auto löytyi kolmenkymmen vuoden latopysäköinnin jälkeen ja se huutokaupataan 20. toukokuuta Silverstone Auctions -huutokaupassa, Silverstonen kilparadalla. Auto on alkuperäiskunnossa ja vaatii sekä teknistä huolenpitoa että “pientä” puunausta. Meklarin arvio auton myyntihinnasta liikkuu jossain 50-60 tuhannen punnan huitteilla.
Tästä kesäksi pieni projekti autotalliin!
Pysäköinti on helppo taitolaji, jossa kannattaa pitää mukana terve järki. Tien viereen pysäköidessä yksi virhe toistuu katukuvassa harmittavan usein, jossa kyse on puhtaasta huolimattomuudesta.
Kyse on pysäköidyn auton renkaiden suunnasta. Etenkin Helsingissä on harmittavat usein kieli keskellä suuta -tilanteita siitä yksinkertaisesta syystä, että kadun molemmilla puolilla on tienvarsipysäköinti ja näiden autojen renkaat sojottavat keskelle ajorataa. Pahimmillaan tämä kaventaa kulkuväylää useilla kymmenillä senteillä, jolloin kapeilla kaduilla isommalla autolla ei pahimmassa tapauksessa pääse läpi ilman kontaktia.
Kun tämän rengasmokan lisäksi auto on joskus reilulla marginaalilla irti kadun reunasta, vie auto liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta tarpeettomasti tilaa leveyssuunnassa.
Aurinkoinen sää, nopea auto ja tyhjä baana. Mitä mies enää muuta voi toivoa? Koska olen kuitenkin lakia noudattava kansalainen ja pidän perhefarmarin nopeuden sallitussa, on minun haettava syntisen hyvä olo ratin takana toisaalta.
Ratkaisuni ovat keltaruskeat ajokäsineet, joissa on hedonistisen tyylistatementin lisäksi ripaus järkeä, sillä kesäviittauksesta huolimatta ajokäsineet ovat kovassa käytössä ympäri vuoden. Talvella käteni eivät palele auton ratissa ja ajotuntuma on parempi, kuin paljain käsin. Lisäksi tankatessa käsineet ovat käytännölliset, sillä en erityisemmin pidä bensiinin hajusta käsissäni. Vuorettomina ajokäsineet ovat myös mainiot kesähanskat.
Ajokäsineet ovat palanneet Kämmenen verkkokaupan valikoimiin kahdessa värissä, ruskeana ja mustana. Mallit löytyvät niin miehille kuin naisille. Käsineiden hinta on 89 euroa.
Parta. Karvaa joka kasvaa naamassa. Osa miehistä haluaa päästä karvoista eroon ja käyttää niiden poistamiseen päivittäin aikaa ja vaivaa. Osa jättää karvoja vain tarkasti valittuihin paikkoihin ja osa vapauttaa partansa raakalaismaisten giljotiinien ikeestä, antaen karvastonsa kirmata kasvoillaan vapaana kuin villiorin varsa. Joillakin parta ei kasva sitten millään, toisilla sänki on naamalla jo muutaman tunnin kuluttua ajelusta.
Parta herättää keskustelua, intohimoja ja vahvoja mielipiteitä. Parran kasvattaminen on joidenkin mielestä hipsterien trendipelleilyä, joidenkin mielestä parta erottaa pojat miehistä. Naiset suhtautuvat partoihin vähintäänkin yhtä kaksijakoisesti. Osa rakastaa ja osa inhoaa. Jostakin kumman syystä naiset myös tuovat mielipiteensä miesten parroista esiin tavalla, joka heihin itseensä kohdistuvana saisi savun nousemaan korvista (”Tosi rumat noi sun lyhyet hiukset. Voisit jo lopettaa ton trendipelleilyn ja kasvattaa pitkät hiukset”).
Itselläni on suurimman osan elämästäni ollut jonkin sortin parta. Parrankasvuni on vahvaa ja tasaista joten, tyylejä on ollut helppo vaihdella. Parikymppisenä kasvattelin ensimmäistä kertaa New Yorker – tyyppistä leukaparran ja viiksien yhdistelmää ja viimeisen parin vuoden aikana olen testaillut kokopartaa. Välillä on tullut kokeiltua myös vahattuja viiksiä.
Tyylejä on ollut helppoa ja hauskaa vaihdella koska mokien korjautumista ei ole tarvinnut juurikaan odotella. Joskus olen kasvatellut vahattavia viiksiä ihan vaan tiettyä tilaisuutta varten. Parikymppisenä kaljuuntuneelle parta antaa myös mahdollisuuden kompensoida hiusten puutteen mukanaan tuomaa tuskaa. Parran kanssa tällainen täyskalju näyttää myös pikkuisen vähemmän suljetulta osastolta karanneelta seksuaalirikolliselta.
Koska parta on iloinen asia ja iso osa miesten kasvojen luonnetta ja tyyliä, ja omaa kokemusta naamakarvojen kanssa pelaamisesta on kertynyt jo 20 vuoden ajalta, minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta Tyyliniekkaan. Luvassa on ainakin juttua parran hoidosta, parranhoitotuotteista ja pohdintaa luonnon valinnasta, eli vastausten etsimistä kysymykseen ”Miksi?”.
Juttusarja tehdään yhteistyössä Shave Club Finlandin kanssa.
Nappasin Tyyliniekan sisäpiirin uutiskirjeestä viime kuun puolella Herrainpukimon tarjouksen mittapaidasta ja -chinoista. Taannoin ehdin näiden tyylintekijöiden päämajaan Turkuun otattumaan mittojani sekä valitsemaan vaatteiden yksityiskohdat. Kokemuksena ensimmäiseni.
Liikenteeseen lähdettiin chinokankaan valinnasta. Tarjolla oli pakallinen milanolaisen Duca Visconti di Modronen 280-grammaisia kankaita. Päädyin vaaleanruskeaan. Seuraavana sai valita lukemattomasta määrästä housujen ominaisuuksia – sormi meinasi eksyä suuhun päätöksiä tehdessä.
Takataskujen määrä? Sivutaskujen tyyppi? Lahkeen tyyppi? Vyölenkit? Housunkannatinnapit? Millaiset napit ylipäätään laitetaan? Sepaluksen sulkutapa?
Kaksi takataskua on järkivalinta, sillä tällöin suurempi kangasmäärä takamuksessa tarjoaa paremmin käyttöä kestävän lopputuloksen. Sivutaskuiksi valitsin viistot taskut, sillä kädet eksyvät usein taksujen perukoille, ja tämä oli siihen mukavin ratkaisu. Lahjetyypiksi päätyi tilauksen vastaanottaneen Tuomaksen suosituksesta takaosasta hieman laskeva lahje. Vyölenkit kyllä kiitos, ei nappeja housunkannattimille ja takataskujen napeiksi hieman housukangasta ruskeammat vaihtoehdot.
Seuraavaksi siirryttiin paidan ominaisuuksien valintaan. Liikkeelle lähdettiin niin ikään kankaasta. Valitsin perusvalkoisen, sille tulisi kenties eniten käyttöä. Päädyin parista vaihtoehdosta hengittävämpään sorttiin, sillä minulla tuppaa olemaan varsin kuuma juhlapukeutuessani (mikä johtuu varmasti paljon liimarakenteisesta puvustani, mutta se onkin jo toinen tarina). Seurasi jälleen tukku kysymyksiä:
Kaulustyyppi? Kalvosimet? Rintatasku? Nappilista? Pyöristetty helma? Nimikointi hihaan? Jaettu selkäkaarroke?
Valitsin klassisen kaulustyypin, joskaan en muistanut kirjata ylös siitä käytettyä nimeä. Kalvosimet eli suomeksi ihan vaan hihansuut valitsin yksinkertaisiksi kahdella napilla. Toinen vaihtoehto ovat kaksinkertaiset kalvosimet, jolloin ne suljetaan erillisellä kalvosinnapilla. Kalvosinten malliksi valitsin pyöristetyn ja napiksi helmiäisen.
Rintataskun jätin pois. Nappilista laitettiin – Se ei ole ihan niin juhallinen, mutta ei toisaalta suureksi haitaksikaan juhlakäytössä. Se kuitenkin lisää paidan arkikäytettävyyttä. Helmasta taisi tulla pyöristetty. Nimikoinneista en välitä. Jaettu selkäkaarroke on laadukkaan kauluspaidan tunnusmerkkinä pidetty yksityiskohta, ja mahdollistaa paidan valmistamisen erimalliset hartiat huomioiden.
Seuraavaksi otettiin mittoja, paljon mittoja. Paitaa varten mittailtiin kaulusta, rintaa, rannetta, käsivartta, ylävartalon pituutta ja mitä kaikkea. Chinomittoja varten puin päälleni housut rekistä, ja niistä sitten katseltiin ja tuumittiin istuvuutta sekä mittailtiin miestä.
Housujen istuuvudesta Tuomas mainitsi muun muassa sen, että sivutaskut vetäytyvät itsestään ammottamaan auki, mikäli housut kiristävät perän puolelta. Ja kun katsoin peilikuvaani, huomasin markettichinojeni taskujen nauravan juuri näin.
Ensimmäisestä mittavaatetilauskokemuksesta mieleeni jäi kaikumaan erityisesti se, että sitä saattaa jäädä hyvinkin koukkuun yksilöllisesti istuviin pukineisiin. Elämäni ensimmäisen taskuliinankin, valkoisen pellavaisen, ostin mukaan – Taitavat nekin olla portti kovempiin asustehuumeisiin.
Nyt tilatut mittavaatteet saapuvat postissa reilun kuukauden päästä – Palataan silloin lopputulokseen.
Monissa viime aikojen urheiluautoissa on muokattu sisään tulevaa moottorin soundia voimistamalla tiettyjä taajuuksia ja heikentämällä vastaavasti äänen muita tasoja. Syynä tähän on ollut useimmiten se, että taloudellisuutta tavoittelevien downsizing-koneiden on haluttu kuulostavan vähintään yhtä mahtipontisilta kuin isommalla iskutilavuudella varustetut edeltäjänsä. Feikattujen äänten avulla on siis haluttu korostaa kuskin kokemaa sporttista fiilistä.
Nyt Ford on kuitenkin jättänyt USA:ssa patenttihakemuksen keinotekoisista moottoriäänistä aivan eri syystä. Ovaalimerkki haluaa, että kone kuulostaisi useampisylinteriseltä kuin mitä se on oikeasti. Tällöin esimerkiksi kolmipyttyinen pannu murisisi kuin suora kuutonen, mutta tällä ajatuksella ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa. Ford uskoo nimittäin, että todellista muhkeammat äänet saisivat kuskit ajamaan taloudellisemmin isommalla vaihteella.
Jenkki-insinöörit ovat järkeilleet, että tämän idean myötä kulutuksia saataisiin laskettua käytännön ajossa tehokkaammin kuin downsizing-koneiden avulla. Aivan viime aikoina on ollut muutenkin havaittavissa, että downsizingista ollaan siirtymässä enemmänkin rightsizingiin, ja mahdollisimman pientä iskutilavuutta ei enää tarvitse tavoitella hinnalla millä hyvänsä.
Ovaalimerkki on itsekin panostanut voimakkaasti pieniin koneisiin, ja esimerkiksi litran kokoinen kolmipyttyinen EcoBoost-moottori löytyy nykyään yllättävän monen Fordin nokalta. Patenttihakemuksen mukaan monet ihmiset vaihtavat kuitenkin korvakuulolta, ja pikkukoneita kierrätetään turhan paljon maksimitehon saavuttamiseksi. Tämä nostaa luonnollisesti kulutuksia ja päästöjä. Fordin ideana on nauhoittaa moottorin ääntä ja soittaa sitä kaiuttimien kautta takaisin oikeissa kohdissa, jolloin kone kuulostaisi useampipyttyiseltä kuin se todellisuudessa onkaan. Jenkkien teorian mukaan tämä saisi kuskit vaihtamaan isommalle jo aikaisemmassa vaiheessa.
Ford käyttää jo nyt feikattuja soundeja mm. viimeisimmän Mustangin neloskoneisessa versiossa ja uudessa Focus RS:ssä, joissa molemmissa hyödynnetään 2,3-litraista EcoBoost-turboa. Näissä autoissa ideana on kuitenkin tehdä ajokokemuksesta sporttisempi jo suhteellisen alhaisilla ajonopeuksilla, kun taas uuden patentin avulla halutaan kohentaa taloudellisuutta. Onkohan seuraava vaihe se, että sähköautoihinkin tuodaan polttomoottorin pörinää kaiuttimien kautta?
Tämä karrelle palanut Ferrari 308 GTS sai uuden elämän, kun sen palanut bensiinimoottori vaihdettiin sähkömoottoreihin ja samalla tehtiin maailman ensimmäinen sähköinen Ferrari.
Kyseessä oleva Ferrari -malli tunnetaan mm. tv-sarjasta Magnum, jossa yksityisetsivä Thomas Magnumia näytellyt Tom Selleck kaasutteli Targa-kattoisella 308 GTS:llä. Onneksi autossa oli irroitettava katto, sillä pitkän Selleckin pää oli matalassa Ferrarissa istuessa hieman auton ulkopuolella.
Sähköisen pelastus- ja muunnosoperaation toteutti San Diegossa majaa pitävä sähköautomuutoksiin erikoistunut yritys, joka kieltämättä teki melkoisen tyylikästä jälkeä. Ferrarin tehdas ei ollut projektissa mukana millään muotoa ja se olisikin sotinut vastaan Ferrari pomo Sergio Marchionnen puheita, joiden perusteella sähkö-Ferrari on “älytön idea”.
Älytön idea tai ei, sähköistetyn Ferrari 308 GTS:n tehot nousivat alkuperäisen 2.9 litraisen V8:n tarjoamasta 250 hevosvoimasta peräti 415 hevosvoimaan ja sähkömoottorien tarjoama 450 Newtonmetrin vääntö pyöräyttää takarenkaista savut vaivattomasti.
Sähkömoottorien lisäksi Ferrari kätkee sisäänsä myös 48 litiumioniakkua, jotka tarjoavat autolle noin 100-150 kilometrin toimintamatkan. Uusi tekniikka on nostanut auton painoa vajaalla viidelläkymmenellä kilolla, mutta lisääntyneet hevosvoimat varmistavat auton ripeän liikkumiskyvyn.
Alunperin 70-80 -luvulla valmistettu Ferrari kätkee sisäänsä vielä yhden yllätyksen, sillä sähkömoottoreiden jatkeena on Porschen viisipykäläinen G50 -manuaalivaihteisto! Tekijöiden mukaan vaihteisto säilyttää osan alkuperäisen Ferrarin ajamisen hauskuudesta, mihin kuuluu vaihtaa pykälää reippaassa tahdissa ja nostaa kytkintä ylös niin nopeasti kuin jalka vain liikkuu.
Myös mallimerkintä pitä päivittää auton valmistuttua – GTS muuttui GTE:ksi. Hyvät naiset ja herrat, tässä on Ferrari 308 GTE “electric GT”, maailman ensimmäinen sähkö-Ferrari.
Radio City täräyttää yleisön pyynnöstä veekasit uudelleen käyntiin ja lähettää ilmojen halki autoradioihin Cruising Night -ohjelman!
Ohjelma kuullaan Radio Cityn perjantai-illoissa kello 18.00-22:00 ja kuskin paikalla istuu Arttu Harkki ja kartanlukijan paikalla nuotteja lukee Petra Piipari. Tässä showssa kumi laulaa ja parhaimmat ajobiisit jytisevät.
Ohjelmassa liikutaan ympäri Suomen ja alueelliset kirjeenvaihtajat tuovat lähetykseen mukaan paikallisuutta. Komeimmat kulkupelit ja hulppeimmat hetket tallennetaan someen, ja cruisailusta, autoharrastuksesta ja perjantai-illan vietosta puhutaan myös tunnettujen suomalaisten kanssa. Itse cruisailuinfo on luonnollisesti olennainen osa ohjelmaa. Pysy kuulolla, niin tiedät missä ajellaan ja millä kulkuneuvolla.
Cruising Nightin ensimmäinen lähetys kuullaan perjantaina 13.5. klo 18-22:00, ja show kuuluu perjantaisin koko kesän, lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin Radio Cityn cruisailijat lomailevat.
Hovisepät on vuonna 1960 perustettu suomalainen kello- ja kultasepänalan perheyritys, jonka viihtyisä myymälä sijaitsee Vaasassa. Laadukkaat kellot sekä asiantunteva ja lämminhenkinen palvelu ovat olleet Hoviseppien toiminnan ytimessä jo yli kuuden vuosikymmenen ajan, ja asiakkaita palvellaan myymälän lisäksi nykyaikaisen verkkokaupan kautta ympäri Suomen.
Valikoima rakentuu huolella valituista rannekelloista ja koruista, joiden taustalla on aito ammattitaito ja pitkä kokemus alalta. Myymälän yhteydessä toimii yksi Suomen kattavimmista valtuutetuista kellohuolloista. Kokeneet kellosepät huoltavat ja korjaavat mekaaniset ja kvartsikellot valmistajien vaatimusten mukaisesti, varmistaen kellon toimivuuden, tarkkuuden ja pitkäikäisyyden.
Hovisepät toimii valtuutettuna jälleenmyyjänä useille arvostetuille kellomerkeille, kuten Rolex, Tudor, TAG Heuer, Longines ja NOMOS Glashütte.
MAINOSTAJILLE:
Mediakortti
TIETOSUOJA:
Tietosuojaseloste
