Nappasin Tyyliniekan sisäpiirin uutiskirjeestä viime kuun puolella Herrainpukimon tarjouksen mittapaidasta ja -chinoista. Taannoin ehdin näiden tyylintekijöiden päämajaan Turkuun otattumaan mittojani sekä valitsemaan vaatteiden yksityiskohdat. Kokemuksena ensimmäiseni.
Liikenteeseen lähdettiin chinokankaan valinnasta. Tarjolla oli pakallinen milanolaisen Duca Visconti di Modronen 280-grammaisia kankaita. Päädyin vaaleanruskeaan. Seuraavana sai valita lukemattomasta määrästä housujen ominaisuuksia – sormi meinasi eksyä suuhun päätöksiä tehdessä.
Valintoja, valintoja
Takataskujen määrä? Sivutaskujen tyyppi? Lahkeen tyyppi? Vyölenkit? Housunkannatinnapit? Millaiset napit ylipäätään laitetaan? Sepaluksen sulkutapa?
Kaksi takataskua on järkivalinta, sillä tällöin suurempi kangasmäärä takamuksessa tarjoaa paremmin käyttöä kestävän lopputuloksen. Sivutaskuiksi valitsin viistot taskut, sillä kädet eksyvät usein taksujen perukoille, ja tämä oli siihen mukavin ratkaisu. Lahjetyypiksi päätyi tilauksen vastaanottaneen Tuomaksen suosituksesta takaosasta hieman laskeva lahje. Vyölenkit kyllä kiitos, ei nappeja housunkannattimille ja takataskujen napeiksi hieman housukangasta ruskeammat vaihtoehdot.
Suosittelemme
Seuraavaksi siirryttiin paidan ominaisuuksien valintaan. Liikkeelle lähdettiin niin ikään kankaasta. Valitsin perusvalkoisen, sille tulisi kenties eniten käyttöä. Päädyin parista vaihtoehdosta hengittävämpään sorttiin, sillä minulla tuppaa olemaan varsin kuuma juhlapukeutuessani (mikä johtuu varmasti paljon liimarakenteisesta puvustani, mutta se onkin jo toinen tarina). Seurasi jälleen tukku kysymyksiä:
Kaulustyyppi? Kalvosimet? Rintatasku? Nappilista? Pyöristetty helma? Nimikointi hihaan? Jaettu selkäkaarroke?
Valitsin klassisen kaulustyypin, joskaan en muistanut kirjata ylös siitä käytettyä nimeä. Kalvosimet eli suomeksi ihan vaan hihansuut valitsin yksinkertaisiksi kahdella napilla. Toinen vaihtoehto ovat kaksinkertaiset kalvosimet, jolloin ne suljetaan erillisellä kalvosinnapilla. Kalvosinten malliksi valitsin pyöristetyn ja napiksi helmiäisen.
Rintataskun jätin pois. Nappilista laitettiin – Se ei ole ihan niin juhallinen, mutta ei toisaalta suureksi haitaksikaan juhlakäytössä. Se kuitenkin lisää paidan arkikäytettävyyttä. Helmasta taisi tulla pyöristetty. Nimikoinneista en välitä. Jaettu selkäkaarroke on laadukkaan kauluspaidan tunnusmerkkinä pidetty yksityiskohta, ja mahdollistaa paidan valmistamisen erimalliset hartiat huomioiden.
Mittojen ottoon
Seuraavaksi otettiin mittoja, paljon mittoja. Paitaa varten mittailtiin kaulusta, rintaa, rannetta, käsivartta, ylävartalon pituutta ja mitä kaikkea. Chinomittoja varten puin päälleni housut rekistä, ja niistä sitten katseltiin ja tuumittiin istuvuutta sekä mittailtiin miestä.
Housujen istuuvudesta Tuomas mainitsi muun muassa sen, että sivutaskut vetäytyvät itsestään ammottamaan auki, mikäli housut kiristävät perän puolelta. Ja kun katsoin peilikuvaani, huomasin markettichinojeni taskujen nauravan juuri näin.
Ensimmäisestä mittavaatetilauskokemuksesta mieleeni jäi kaikumaan erityisesti se, että sitä saattaa jäädä hyvinkin koukkuun yksilöllisesti istuviin pukineisiin. Elämäni ensimmäisen taskuliinankin, valkoisen pellavaisen, ostin mukaan – Taitavat nekin olla portti kovempiin asustehuumeisiin.
Nyt tilatut mittavaatteet saapuvat postissa reilun kuukauden päästä – Palataan silloin lopputulokseen.
