Koti Blogi Sivu 556

Mersun E-luokan farkku on entistä sulavalinjaisempi, mutta tavaratila kutistui jonkin verran

E-luokan Mersun farmarimalli on kuulunut kiinteästi merkin tarjontaan jo kohta 40 vuoden ajan. Auto on aina tarjonnut yhden luokkansa suurimmista tavaratiloista, eli käytännöllisyyttä ei ole uhrattu muotoilun alttarille. Uuden Eemelin sedan-versio on saatu Suomessakin jo myyntiin, ja nyt Mercedes julkaisi ensimmäiset kuvat ja tiedot viimeisimmästä farmari-E:stä.

Tällä kertaa strategiaa on muutettu, koska peräpäästä on muotoiltu huomattavasti aiempaa sulavalinjaisempi. Kattolinja kaartuu hyvin samaan tyyliin kuin C-luokan pikkuveljessä, ja myös takavalojen muotoilu on lähes identtistä pienemmän farkku-Mersun kanssa. Sulavammat linjat ovat kuitenkin vaatineet veronsa, koska tavaratilan normaalivetoisuus on kutistunut 55 litralla 640 litraan. Takapenkkien selkänojat kaatamalla volyymi nousee 1820 litraan, missä on takapakkia 130 litran verran edeltäjään verrattuna.

Mersu_3

Mercedes korostaa kuitenkin, että takapyöränkoteloiden väliin sopii edelleen standardimallinen kuormalava, koska tavaratila on säilyttänyt 1,1 metrin leveytensä. Auto ei siis ole muuttunut puhtaaksi lifestyle-farkuksi, vaikka ruuma onkin kutistunut jonkin verran. Takaluukkuun saa tuttuun tyyliin jopa lapsille tarkoitetun kolmannen penkkirivin, ja käytännöllisiin varusteisiin kuuluu mm. jalan heilautuksella aukeava sähköinen takaluukku, kolmessa osassa jaettu takapenkin selkänoja sekä mahdollisuus asettaa selkänoja 10 astetta tavallista pystympään kulmaan. Tämä tuo tarvittaessa 30 litraa lisätavaratilaa, mutta takaistuimellakin pystyy silti istumaan.

Mersu_4

Uuteen farkkuun on myös tarjolla sähköllä esiin kääntyvä vetokoukku, johon saa kiinni pyöränkuljetustelineenkin. Lisäksi Eemelin ESP vakauttaa koukkuun kiinnitettävää peräkärryä, ja jopa sivutuuliavustin löytyy lisävarustelistalta. Vakiovarusteisiin kuuluu puolestaan taka-akselin ilmajousitus, joka pitää auton asennon vakaana jopa 745 kilon maksimikuormalla. Lisähintaan tarjolla on myös kaikkien pyörien ilmajousitus tuttuun Mersu-tyyliin.

Moottorivalikoima koostuu alkuvaiheessa kolmesta dieselistä ja neljästä bensakoneesta. Nakuttajien tehoskaala ulottuu E 200 d:n 150 hevosvoimasta kuutoskoneella varustetun E 350 d:n vajaaseen 260 heppaan. Bensapuolella aloitusmallina toimii 184-hevosvoimainen E 200, ja huippuversio on toistaiseksi Mercedes-AMG E 43 4MATIC. Siitä irtoaa peräti 401 pollea, mutta vieläkin tehokkaampi, tuplaturbokasilla varustettu E 63 on vielä tulossa. E-luokan farkun virallinen ensi-ilta koittaa lokakuussa Pariisin autonäyttelyssä, ja myyntiin auto saadaan pian sen jälkeen.

Mersu_5Mersu_2

Tämä kilpi tuli kalliiksi – arvaa, kuinka paljon arabimies maksoi 1-numeroisesta rekkarilaatasta

Suomessa saa erikoiskilven alle tuhannella eurolla, mutta valinnanvaraa rajoittavat melko tiukat säännöt kirjainten ja numeroiden suhteen. Joissakin maissa rekkariin saa sen sijaan vaikka oman nimensä, ja toisissa valtioissa taas tietyt numerot ovat erityisen kysyttyjä. Myös erikoiskilvistä pyydettävät summat ovat suuressa maailmassa hieman eri luokkaa kuin kotimaan kamaralla.

Arabiemiraateissa järjestettiin äskettäin rekisterikilpihuutokauppa, jossa vasaran alle saatiin himoittuja numeroita tai numerosarjoja sisältäviä rekkareita. Tarjolla oli kilpiä, joiden numerot olivat mm. 50, 100, 333, 777, 1000, 2016, 2020 ja 99999. Nämä kaikki myytiin, ja huutokauppa houkutteli peräti 1340 tarjoajaa. Tapahtuma oli kuulemma yksi Arabiemiraattien historian suurimmista huutokaupoista, ja kaupaksi meni lopulta 60 erikoiskilpeä. Ne tuottivat lähes 14 miljoonaa dollaria, joten rekkaribisneksessä liikkuu isot rahat.

kilpi_2

Kalleimpiin rekisterikilpiin kuuluivat 12- ja 22-numeroiset laatat, joista molemmista maksettiin reilusti yli puoli miljoonaa dollaria. Tämä summa ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä Arif Ahmad Al Zarouni -niminen mies maksoi pelkästä ykkösnumerosta koostuvasta rekkarista.

Al Zarouni kertoi, että hän oli valmis maksamaan ykköskilvestä mitä tahansa. Hän haluaa olla elämässään numero ykkönen asiassa kuin asiassa, ja niinpä isommat numerot eivät kiinnostaneet miestä lainkaan. Al Zarouni joutui lopulta maksamaan rekkarista lähes järjettömän summan, eli hieman vajaat viisi miljoonaa taalaa. Ykköskilven hinta nousi huutokaupassa 18-kertaiseksi sen alkuperäiseen lähtöhintaan nähden.

Al Zarouni ei aio myydä superkilpeään eteenpäin, vaan se tulee omaan käyttöön. Kuvissa kilpi on kiinnitetty Pagani Huayra -hyperauton perään, joten rekkari on ainakin päässyt kunnon menopeliin. Toisaalta täytyy muistaa, että Pagani jää huimasta hinnastaan huolimatta huomattavasti rekisterikilpeä halvemmaksi!

kilpi

 

Mazda MX-5 koeajossa Ahvenistolla

Jokamiehen toimitukselle tarjoutui tilaisuus testata Mazdan uusinta MX-5 mallia Ahveniston moottoriradalla. Toki lähdimme mukaan kokeilemaan maailman eniten myytyä roadsteria, jonka väitetään olevan omaa luokkaansa hauskuudessa.

Nykyinen malli tuli myyntiin viime vuonna ja on neljättä sukupolvea, joka tunnetaan koodinimellä ND. Aikaisemmat sukupolvet ovat olleet aakkosjärjestyksessä NA – NC. Tarjolla on sekä 1,5- että 2.0-litrainen vapaastihengittävä Skyaktiv-moottori, joista maistelimme suurempaa. Tehot ovat 131 ja 160hv, mikä saa varmasti monen nyrpistämään nenäänsä.

MX-5:n hauskuus ei kumpuakaan suurista tehoista vaan keveydestä, hyvin rakennetusta alustasta ja ketterästä käytöksestä. Se tarjoaa alkukantaista suodattamatonta ajamisen iloa, joka nykypäivän autoissa alkaa olla vähitellen katoavaa kansanperinnettä. Moottori on edessä ja veto takana. Ainoa oikea ratkaisu roadsteriin. Painonjakautuma on 50/50, mikä lupaa tasapainoisia ajo-ominaisuuksia. Lisäksi MX-5 on käynyt läpi noin sadan kilon laihdutuskuurin edelliseen malliin verrattuna, mikä osaltaan kompensoi maltillisia tehoja.

Aurinko tarjoili testipäivälle kunnon hellekelin, joten puitteet avoautolla kurvailuun olivat täydelliset. Kurvailu kuvaakin hyvin päivän ohjelmaa, koska ajolenkki oli rakennettu pujotteluradaksi. Paikalla oli tarjolla myös Mazda2-malleja, joten vertailu tavalliseen käyttöautoon kävi näppärästi.

Mazda MX5

MX-5:n ohjaamo on tyköistuva. Kaikki hallintalaitteet ovat hyvin käsillä ja toimivat japanilaisella täsmällisyydellä. 180 cm kuljettaja saa hyvin järjesteltyä ajoasennon itselleen sopivaksi, ja säätövaraa jää vielä ylikin. Kaksimetrisellä on varmasti jo haastavampaa. Tämä on tuttua myös vanhemmista MX-5 -malleista. Myös nahkapenkit tuntuvat mukavilta vaikka pidempäänkin kurvailuun.

Mazda MX5

Ohjaamon laatuvaikutelma on parantunut malliuudistuksessa. Edellisen mallin kova muovi on osittain siirtynyt eläkkeelle pehmeämpien materiaalien tieltä. Kojelaudan keskellä oleva monitoiminäyttö on luettavissa myös kirkkaassa auringonpaisteessa katon ollessa auki, mikä osaltaan kertoo hyvästä toteutuksesta. Näkyvyys ei ole itsestään selvyys esimerkiksi tarvikenavigointien kanssa. Avoautoilu asettaa omat haasteensa.

Skyactiv-moottori toimii hienosti ollakseen vapaastihengittävä. Vertailussa edellisen mallin 1,8-litraiseen ero on selkeä. Kaasujalalla voi hoitaa osan ohjailusta kuivallakin asvaltilla pujotellessa. Luistonesto antaa kuljettajalle vapauden pieneen leikkimiseen, mutta ottaa vastuulleen isommat hölmöilyt. Toki sen saa kytkettyä pois, kuten tämän tyyppisessä autossa pitääkin. MX-5 on todella juuri niin hauska, kun sen väitetään olevan. Jeremy Clarksonia lainaten autossa ei tarvitse olla miljoonia hevosvoimia tarjotaakseen nautintoa.

Mazda MX5

Ohjaus on nykyään tehostettu sähköllä. Se on hitaissa nopeuksisssa ja kaupunkipyörityksessä edellistä versiota kevyempi, mutta muuttuu jämäkämmäksi nopeuden noustessa. Tuntuma on ehkä aavistuksen etäisempi kuin aikaisemmin mutta täysin riittävä aktiiviseen ajamiseen. Kaiken kaikkiaan entisten mallien fiilis on hyvin onnistuttu säilyttämään uudessa mallissa. Jenkeissä ja jossakin muissakin maissa auton kulutusta mitataan yksiköillä miles per gallon. Miatan eli MX-5:n jenkkiversion yhteydessä yksikkö on kuulemma muutettu muotoon smiles per gallon. Sopii hyvin MX-5:n tunnelmaan.

Mazda MX5

Video

Teksti: Hannu Laurikainen
Kuvat ja video: Jukka Mykkänen

Pikatesti: Ducati Multistrada 1200 Enduro

Ducati esitteli viime marraskuussa Multistrada – sarjan kaikkein maastokelpoisimman mallin nimeltään Ducati Multistrada 1200 Enduro. Ducatin Multistrada –konseptin mukaisesti pyörät on tarkoitettu ajettavaksi vaihtelevilla alustoilla ja monenlaisissa olosuhteissa, mutta vasta nyt esitelty Enduro -malli kykenee tarjoamaan vastuksen myös kilpailijoiden kyvykkäimmillekin seikkailupyörille. Muutama viikko sitten saimme ensimmäiset laitteet myös Suomeen ja pääsimme koeajolle.

Ducati kertoo pyörän olevan täysin uusi malli ja siihen on tehty 266 muutosta tai uutta osaa verrattuna aikaisempaan Multistradaan. Esimerkiksi pyörän alusta on viritetty paremmin maastoajoon sopivaksi ja joustovarat ovat edessä ja takana 30 mm pidemmät kuin sisarmallissa. Myös maavaraa on 30 mm enemmän ja eturengas on paremmin maastoajoon sopiva 19 tuumainen. Lisäksi esim. vaihteiston välityksiä on muutettu paremmin maastoajoon sopivaksi.

Multistrada 1200 Enduroon on pakattu valtava määrä viimeisintä tekniikkaa. Pyörän alusta on automaattisesti säätyvä, mutta sitä voidaan säätää myös manuaalisesti. Moottorin ja jarrujen toimintaa säätelemään löytyy neljä erilaista esivalittua ohjelmaa, joista esim. Enduro – asetus rajoittaa moottorin tehon 100 hevosvoimaan, mahdollistaa enemmän vetoluistoa ja poistaa abs-jarrut takapyörältä.

Ducati Multistrada 1200 Enduro
Ducati Multistrada 1200 Enduro

Sitten itse koeajoon. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy pyörän korkeuteen. Pyörä vaikuttaa vierestä katsottuna todella korkealta, mutta satulaan istuttaessa laite tuntuu pienemmältä. Istuinkorkeus on toki vakiona 87 cm, joten lyhyemmällä kuljettajalla saattaa olla vaikeuksia ylettyä maahan.

Ohjaustanko tulee melko lähelle kuljettajaa, mistä syntyy normaalia tiiviimpi tunne, mutta ajoasento on kuitenkin tilava ja mukava. Paikallaan pyörää tutkiessa jousitus tuntuu pehmeältä ja pitkäliikkeiseltä. Laite tuntuu myös melko painavalta ja yläpainoiselta.

Ducati Multistrada 1200 Enduro
Ducati Multistrada 1200 Enduro

Pyörän ulkonäkö on persoonallinen ja viimeistely kaikissa yksityiskohdissa vaikuttaa asialliselta. Hauska yksityiskohta on äänenvaimennin, joka on erittäin kapea ja pienikokoinen, toisin kuin monien kilpailijoiden järkyttävän suuret ”savustuspöntöt”. Pienestä koosta huolimatta vaimennin hoitaa tehtävänsä kunnialla jättäen jäljelle juuri sopivasti pörinää.

Ducati Multistrada 1200 Enduro
Ducati Multistrada 1200 Enduro

Mittariston tilalla on huipputeknisen näköinen 5,5 tuumainen TFT-näyttö, joka tarjoaa valtavan määrän informaatiota, mutta kaikkiin sen saloihin emme lyhyellä koeajolla edes yrittäneet perehtyä.

Koeajo kesti vain tunnin sisältäen kaupunkiajoa, moottoritietä, pienen pätkän hiekkatietä ja lyhyen vierailun läheisellä sorakuopalla. Pyörän 1200 kuutioinen Testastretta –moottori teki vaikutuksen heti alkumetreillä. Moottori vaikuttaa erittäin sivistyneeltä tarjoten mukavasti tehoa ja vääntöä jo alakierroksilla. Sekä vääntö- että tehokäyrät kehittyvät tasaisesti, mutta huipputehon ulosottamiseen vaaditaan kunnolla kierroksia.

On sanomattakin selvää, että 160 hevosvoimaa ja 136 Newton-metriä vääntöä vievät pyörää tarvittaessa varsin reippaasti. Moottori toimii hienostuneesti, sen voimaa on helppo kontrolloida ja ennen kaikkea voimaa on aina tarjolla riittävästi.

Moottoriakin suuremman vaikutuksen teki pyörän alusta, joka suodatti tien pinnan epätasaisuudet todella tehokkaasti. Hetkittäin eteneminen tuntui kuin olisi matkustanut taikamatolla. Alusta sopeutui loistavasti myös hieman kiivaampaan käskyttämiseen, eikä häiritsevää niiailua pitkähköistä joustovaroista huolimatta esiintynyt.

Jos pyörä tuntui paikallaan käsitellessä raskaalta, niin liikkeessä tunne on toisenlainen. Pyörä on ketterä käsiteltävä ja paino tuo tullessaan tietynlaista vakautta hieman pehmeämmllä alustalla ajettaessa. Laitetta oli mukava ajaa myös tapeilta ja sitä oli yllättävän helppo käsitellä myös todella hitaassa maastoajossa. Jalkatapit ansaitsevat erityiskiitoksen, sillä harvoissa pyörissä ne ovat vakiona näin suuret ja tukevat.

Kokonaisuutena tuttavuus uuden Ducatin kanssa oli oikein positiivinen. Pyörässä on todella monipuoliset käyttöominaisuudet. Ducatilla voit yhtä hyvin lähteä kiertämään rataa, Euroopan turneelle tai vaikkapa valloittamaan Altan vanhaa postitietä. Ainoa esiin noussut miinus on pyörän jäätävä 30 000 euron lähtöhinta.

 

Tekniset tiedot

MoottoriTestastretta DVT, säätyvällä venttiiliajoituksella, L-twin -moottori, 4 desmodromista venttiiliä/sylinteri, Dual Spart -sytytys
Iskutilavuus1198,4 cc
Huipputeho117,7 kW (160 hv) @ 9500 rpm
Vääntö136 Nm @ 7500 rpm
JäähdytysNestejäähdytys
PolttoaineensyöttöElektroninen Bosch polttoaineensuihkutus, ellipsi-läppärungot Ride-by-Wire -ohjauksella
KytkinKevyttoiminen hydraulikäyttöinen monilevymärkäkytkin, luistokytkin
ToisiovetoKetjuveto, eturatas 15 piikkiä, takaratas 43 piikkiä
RunkoTrellis-teräsputkirunko
EturengasPirelli Scorpion Trail II 120/70 ZR 19
TakarengasPirelli Scorpion Trail II 170/60 ZR 17
EtujousitusSachs 48 mm täysin sähkösäätöinen Ducati Skyhook (DSS) aktiivijousitus
TakajousitusTäysin sähkösäätöinen Sachs Ducati Skyhook (DSS) aktiivijousitus. Alumiininen kaksipuoleinen takahaarukka
Etujarru2 x 320 mm puolikelluvat jarrulevyt, radiaalikiinnitteiset Brembo Monobloc -jarrusatulat, ABS-jarrut kaarrejarrutoiminnolla
Takajarru265 mm jarrulevy, 2-mäntäinen kelluja jarrusatula, ABS-jarrut kaarrejarrutoiminnolla
Istuinkorkeus870 mm
Kuivapaino225 kg

 

 

Oho – Norja aikoo kieltää uusien bensa- ja dieselautojen myynnin jo alle kymmenen vuoden kuluttua

Norja tunnetaan varsinaisena sähköautojen kultamaana, ja esimerkiksi melkoisen hintava Tesla Model S on keikkunut useana kuukautena vuonojen maan rekisteröintitilastojen kärkipaikoilla. Valtiovalta on tukenut Norjassa sähköautojen käyttöä, ja niillä on saanut ajaa esimerkiksi Oslon keskustan bussikaistoilla.

Nyt Norja aikoo laittaa seuraavan vaihteen päälle, ja keinot ovat varsin radikaalit. Paikallinen Dagens Næringsliv -lehti kertoi nimittäin, että aikomuksena on kieltää uusien bensa- ja dieselautojen myynti jo vuodesta 2025 alkaen. Maan neljä johtavaa poliittista puoluetta ovat kuulemma päässeet asiasta yhteisymmärrykseen.

Kaksi puoluetta vastustaa vielä hanketta, mutta Teslan pomo Elon Musk ei pystynyt silti hillitsemään riemuaan asiasta kuultuaan. Hän twiittasi välittömästi lehden kansikuvan ja innostui kehumaan Norjaa suorastaan uskomattoman upeaksi maaksi. Muskin innostus on helppo ymmärtää, koska päätös tekisi maasta entistäkin tärkeämmän markkina-alueen Teslalle.

Norjassa on käyty aiheesta jo pitkään poliittista keskustelua, mutta pääpuolueiden saavuttama sopu on saanut nyt kunnolla vauhtia päätöksenteon rattaisiin. Jos bensa- ja dieselautojen myyntikielto tulee todellakin voimaan jo yhdeksän vuoden kuluttua, kyseessä on eräänlainen ennätys alallaan. Näin radikaalin päätöksen voimaantulon nopeutta täytyy ihmetellä siksikin, koska Norja on luonut vaurautensa pääosin öljyn viennin avulla.

Toisaalta lähes neljäsosa Norjan autoista on jo nyt sähkökäyttöisiä, joten muutos ei ole ihan niin dramaattinen kuin miltä se aluksi kuulostaa. Lisäksi suunnitteilla on häätää kaikki yksityisautot Oslon keskustasta vuoteen 2019 mennessä, joten Norjaa ei voi parhaalla tahdollakaan kuvailla miksikään bensapään paratiisiksi. Jäämme odottelemaan, loppuuko bensa- ja dieselautojen aikakausi ensimmäisenä juuri Norjassa. Esimerkiksi Hollannista on kuulunut vastaavia suunnitelmia, joten uusi aikakausi tekee väistämättä tuloaan.

musk

Mercedes-Benz investoi 3 miljardia uuteen moottoriteknologiaan

0

Mercedes-Benz tuo ensimmäisenä autonvalmistajana markkinoille uudet dieselmoottorit, jotka täyttävät tulossa olevat tiukimmat EU-päästömääräykset.

Uutta moottoriperhettä hyödynnetään jatkossa koko Mercedes-Benzin henkilö- ja pakettiautomallistossa. Ensimmäinen näistä moottoreista on E-sarjassa debytoinut OM 654 –moottori. E 220 d –mallissa se tuottaa 143 kW/195 hv tehon keskikulutuksen ollessa 3,9 litraa/100 km ja CO2-päästöjen ainoastaan 102 g/km.

Alhaisen kulutuksen lisäksi OM 654 –moottorin etuna ovat alhaiset typenoksidipäästöt. Dekran testeissä E 220 d tuotti NOx-yhdisteitä selvästi alle raja-arvon (80 mg/km). Moottori täyttää näin uuden RDE-päästötestin (Real Driving Emissions) vaatimukset jo yli vuotta ennen kuin testi on tarkoitus ottaa käyttöön syyskuussa 2017.

Mercedes-Benz käytti uusien bensiini- ja dieselmoottorien tuotekehitykseen kaikkiaan 3 miljardia euroa.

Otimme tyypit tulevaisuuden klassikolla – kesäilta, BMW M3 -avo ja 8000:een kiertävä vaparikuutonen

Juuri 30-vuotissynttäreitään viettänyt BMW M3 kuuluu baijerilaismerkin ikonisimpiin malleihin. E30-korisesta rata- ja ralliauton luokittelumallista alkunsa saanut sportti on ehtinyt jo viidenteen sukupolveensa, ja viimeisintä M3:a vauhdittaa tuplaturbotettu kuutonen. Siihen asti luotettiin vaparivoimaan, ja sylinterien määrä kasvoi alkuperäisen M3:n neljästä kuuteen ja lopulta peräti kahdeksaan pyttyyn.

Kolmannen sukupolven BMW M3 E46

Nyt tyypit otettiin kolmannen sukupolven, eli E46-korisella M3:lla. Jo aiemmassa E36-kopassa käytettiin 3,2-litraista suoraa vaparikuutosta, ja E46 M3:n S54B32-koodilla tunnettu kone on sen edelleen kehitetty versio. Moottorin luonnetta leimaa kierrosherkkyys, ja punaviiva tuleekin vastaan vasta 8000 rundin kohdalla. Huipputeho on noin 340 heppaa ja vääntö reilut 360 newtonia, mutta ripeämpi meno vaatii kierrosten kunnollista hyödyntämistä. Moni auto alkaa puutua jo 5000:n kierroksen kohdalla, mutta Ämmän kone alkaa päästä tässä kohtaa vasta todelliselle tehoalueelleen.

Koeajoauto oli 2004-mallinen avoversio, jolla on ajettu vasta noin 54 000 tuhatta kilometriä. Tässä yksilössä voimansiirrosta vastaa Getragin pomminvarma kuusivaihteinen manuaali, mutta lisähintaan saatavilla ollut SMG-sekventiaalivaihteisto oli myös hyvin suosittu valinta ostajien keskuudessa. Voima välitetään luonnollisesti takapyörille, ja pidosta vastaa sähköisten avustinten lisäksi mekaaninen tasauspyörästön lukko tuttuun Motorsport-tyyliin. Avomalli kiihtyy tehtaan lupauksen mukaan 5,5 sekunnissa nollasta sataan, ja huippunopeus on rajoitettu saksalaismerkeille tyypilliseen 250 km/h:n lukemaan.

Taivas ja äänimaailma avoinna

Avoversio on tietysti jonkin verran painavampi kuin coupé, ja korinkaan jäykkyys ei ole aivan samaa luokkaa kuin umpimallissa. Toisaalta katon puuttuminen lisää fiilistä ainakin kauniina kesäpäivinä, ja myös soundit kantautuvat kuskin korviin aivan eri tavalla. Muuten alkuperäiskuntoiseen koeajoautoon on asennettu Supersprintin Lightweight Race -takavaimennin, jonka ansiosta pörinää on huomattavasti vakiota enemmän. Pönttö säästää myös jonkin verran painoa sekä tuo Ämmään muutaman lisähevosvoiman.

Kaikissa nykyisissä M-Bemareissa on ahdettu kone, mikä on saanut monet fanit haikailemaan vanhan koulukunnan vapareiden perään. Tämä yhdistettynä ketterään ajettavuuteen sekä pulleilla lokasuojilla ja muilla M-kilkkeillä höystettyyn klassiseen ulkonäköön on nostanut E46 M3:nkin haluttavuutta viime aikoina. Auto on nostettu monessa yhteydessä tulevaisuuden varmojen klassikkojen joukkoon, ja hiilikuituosilla varustetusta CSL-spesiaaliversiosta pyydetään jo nyt huimia summia.

bmw-m3-avo-2

Vahvasti tunnetta mukana

Puikkoihin istutettiin myös Jokamies.fi:n päätoimittaja, jonka kokemus kyseisestä automallista oli vähäinen, mutta se toi mukavasti lisätunnetta koeajoon. Tavallista raskaamman kytkimen ja sport-moodissa ärhäkän kaasupolkimen käyttö alkoi sujua hienosti muutaman kilometrin ajon jälkeen ja auton kanssa pääsi sinuiksi hyvin nopeasti.

Totuttelun ja moottorin lämpenemisen jälkeen oli aika kokeilla auton voimavaroja. Kun kierrosrajoittimen valot poistuivat yksi kerrallaan kierroslukumittarin kehältä, oli aika lyödä lappu lattiaan. Vaparimoottorin tasapainoinen palveluasenne miellytti koko kierrosalueella, vaikka tositoimet tapahtuvatkin 4000 – 8000 kierrosvälillä, jossa myös putkisto pääsee oikeuksiinsa. Riittävä teho yhdistettynä mahtaviin ääniin sai hymyn huulille jo ensimmäisestä kiihdytyksestä lähtien.

bmw-m3-avo-3

Kun kyseessä on BMW ja M3, niin ajettavuus on kohdallaan. Leveät renkaat ja urainen asvaltti on yleensä huono yhdistelmä, mutta yllätykseksi auto ei juurikaan vetele urissa. Kovatkin kiihdytykset sujuvat vakaasti ja siitä toki osakiitos kuuluu takavedolle ja hienosti toimivalle M3:n perälle. BMW:n alustahan on jo legenda eläessään, joten siihen tottuneille tämä on tuttua.

Mitä jäi mieleen? Tulevan klassikon koeajo oli mieleenpainuva kokemus ja päällimmäiseksi mieleen jäi upea moottori, ajettavuus ja äänet. Auton muihin ominaisuuksiin, kuten Harman Kardonin hifi-järjestelmään ja muihin namikoihin tutustuiminen jäi sivurooliin – niillä ei ole mitään merkitystä tämän kaltaisessa, ajamiseen ja siitä nauttimiseen tehdyssä autossa.

Lopuksi pieni ääninäyte

Video

Teksti ja kuvat: Turo Leppänen / Jukka Mykkänen

Muhammad Alin upea, jalokivin ja kullalla koristeltu Mercedes-Benz 220S

Legendaarinen raskaan sarjan nyrkkeilijä Muhammad Ali nukkui pois 3. kesäkuuta 2016. Vuonna 1984 todettu Parkinsonin tauti ja äskettäin todetut vakavat hengitysvaikeudet veivät 74-vuotiaan legendan sairaalaan, jossa hän myös menehtyi.

Ammattilaisurallaan Ali voitti 56 kertaa ja hävisi vain viidesti. Hän nappasi Rooman Olympialaisissa nyrkkeilyn raskaan keskisarjan kultamitalin ja hänet on kruunattu kolme kertaa maailmanmestariksi. Hän lopetti ammattilaisuransa kolmanteen maailmanmestaruuteen vuonna 1978.

Muhammad Ali jätti ihmisille perinnöksi taisteluhenkeä, uskoa itseensä ja hyvää tahtoa, mutta myös jotain maallista mammonaa, kuten tämän jalokivin ja kullalla koristellun Mercedes-Benz 220S Golden Angel Wing -auton.

Tässä 1959 vuoden mersussa on koristeena yli 270 jalokiveä joiden joukossa on mm. rubiineja, safiireja ja timantteja. Jalokiviä on ympäri autoa, mm. puskurissa, ajovaloissa, ovenkahvoissa ja kojelaudassa. Kultakoristeet on tehty 23 karaatin kullalla. Auton koristelu on tehty noin 30 vuotta sitten ja itse auto on muutaman vuoden päästä jo 60 vuoden ikäinen.

Auton arvoksi arvioitiin vuonna 2014 noin 1,5 miljoonaa dollaria ja mestarin toiveena oli, että auto myytäisiin ja sen tulot menisivät maailman nälänhädän vastaiseen taisteluun. Myös auton silloin omistava perhe oli samaa mieltä mestarin kanssa ja auto meni huutokauppaan vuonna 2014. Tämä on myös viimeinen havainto autosta ja sen kohtalosta tai uudesta omistajasta ei näytä löytyvän tietoja.

Video

Kiikarissa ajattomat aurinkolasit vahvuuksilla

Kesä alkoi poltella jo siihen malliin, että aurinkolasien hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Silmälasikaverina tarvitsin moiset vahvuuksilla – piilolinssien kanssa kikkailu kun ei oikein aikanaan miellyttänyt.

Laadukkaan tuotteen lisäksi halusin laadukasta palvelua. Sain vihiä, että Porin nurkilla Kankaanpäässä on potentiaalinen optikko, joka haluaisi myös tehdä yhteistyötä asian tiimoilta. Otin yhteyttä Optikko Kangasniemen Jukkaan ja pian jo olinkin istumassa optikon tuolissa.

Jo optikko itsessään on ajatonta sorttia: Jukan isoisä perusti yrityksen 1923 Nokialle. Vuonna 1929 optikko siirtyi Kankaanpäähän, ja 1973 Jukan isä otti siitä ohjat. Jukka itse valmistui optikoksi 2005 ja ryhtyi yrittäjäksi pari vuotta myöhemmin.

Optikko Kangasniemellä on monista optikoista poiketen oma työpaja, jossa onnistuu linssien muotoonhionta. Optikkokoulutuksesta on kuitenkin poistumassa tällaisia pajaopintoja ja ala elää muutenkin murrosvaiheessa.

Optikko Kangasniemen Jukka

Halpalasit ovat kaikilta osin halvat

Tunnustettakoon, että nenälläni keikkuvat ehdat halpalasit, tilattuna suoraan internetin ihmeellisestä maailmasta. Halpalasit ovat halvat kaikilta osin, niin linssit kuin pinnoitteetkin ovat halpaa sorttia. Lasien käyttöikä saattaa olla 1,5 vuoden tietämissä, kun normaaleilla laseilla käyttöikää voi olla kaksinkertaisesti.

Alkurupattelujen jälkeen oli aika siirtyä toimeen eli näöntarkastukseen. Tällä hetkellä trendinä on mainostaa kokonaisvaltaisia näöntarkastuksia, joihin kuuluu muutakin kuin vartin kiireellinen optikon vilkaisu. Kangasniemellä näöntarkastus on aina ollut tässä mielessä kokonaisvaltainen – Asiakkaalle varataan kolme varttia aikaa. Siinä ajassa tehdään näöntutkimus ja tarkastetaan silmänpaineet sekä otetaan silmänpohjakuvat. Kuvassa alla tarkastelussa toisen silmäni pohja.

Silmänpohjakuvia tarkastelemassa

Jukka selitti silmien terveyteen liittyviä asioita juurta jaksaen. Näöntarkastuksesta jäi sellainen kuva, että asiakasta oikeasti kuunneltiin ja minulle kerrottiin monia mielessä usein pyörineitä asioita. Optikoilla olen ihan jonkin verran elämäni aikana pyörinyt, mutta tämä kokemus löi kirkkaasti laudalta kaikki aikaisemmat.

Klassikkomallistojen pariin

Näöntarkastuksen jälkeen siirryttiin valitsemaan aurinkolaseja. Mallistossa oli Ray-Bania sekä Oakleytä – Jälkimmäinen toki on perustettu 70-luvun puolivälissä ja ensimmäinen 30-luvun lopussa, mutta Oakleyn mallit ovat hiljalleen hiipineet tai hiipimässä klassikon asemaan.

Päässäni pyörivät Oakleyn useat mallit sekä sellaiset Ray-Ban-klassikot kuin Aviator, Wayfarer, Clubmaster, johnlennonmainen Round sekä Justin. Kuvassa alla Ray-Banin New Wayfarerit mielenkiintoisella pinnoitteella: Materiaali on samaa kuin mitä käytetään autojen verhoilussa – Ja lasit tuoksuivatkin ihan uudelle autolle!

Ray-Ban New Wayfarerit mielenkiintoisella pinnalla

Jukalla oli erinomainen pointti liittyen peilipintaisiin aurinkolaseihin: Ne saavat jotkut ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi, jos oleskellaan siis peilipintaisia aurinkolaseja käyttävän seurassa. Hyvä tapa muutenkin on ottaa aurinkolasit silmiltä uusia ihmisiä tavatessa. Trendikkäät peilipintaiset lasit eivät minuun vetoa, joten ne jäivät kiikarin ulkopuolelle.

Olemukseltaan keveämmät Aviatorit, Roundit sekä Clubmasterit hylkäsin myös mielessäni. Loppusuoralla keikkuivat siten Oakleyn Tailpin ja Two Face sekä Ray-Banin Wayfarer ja Justin. Wayfarer oli muutoin täydellinen, mutta kehysten alalaita viilasi poskipäitäni ikävästi. Ray-Ban oli kuitenkin jo keksinyt asiaan ratkaisun: New Wayfarer -malli ei ole niin korkea, eikä etuosa ole niin jyrkässä kulmassa, jotta poskikontaktia syntyisi.

Vaan eipä valintojen tekeminen siihen loppunut: Seuraavaksi oli tarjolla jos jonkinlaista sankakuosia, muun muassa se edellä mainittu autoverhoilu. Päädyin hopeanharmaaseen sankavaihtoehtoon, jonka olemukseen tuovat kepeyttä läpinäkyvät osat. Kuvassa alla nämä lasit etualalla.

Etualalla hopeanharmaat Ray-Banin New Wayfarerit

Linssit tulevat ohennettuina (ohennus ei tarkoita linssin ohennusta vaan ohuemman linssimateriaalin käyttöä, kuten Jukka selvensi), polarisoivina sekä kovalla pinnoitteella.

Ajattomat aurinkolasit vahvuuksilla oli tilattu, ja suuntasin Kankaanpäästä kotia kohti hymy suupielessä – Pakko todeta vielä kerran: Jos aurinkolasien kokeilu olikin mielenkiintoista, niin tämän optikkokäynnin parasta antia oli huippu palvelu sekä asiat läpikotaisin käyvä näöntarkastus.

Törkeää tieraivoa – avolava-auto työnsi edellä ajaneen kaiteeseen

0

Tieraivo ja liikennekäyttäytyminen on ollut viimeaikoina usein otsikoissamme ja taas nähdään tapaus, mikä taitaa olla tähänastisista törkeimmästä päästä.

Videolla nähdään tilanne missä avolava-auto roikkuu vaarallisen lähellä edellä ajavan Nissan 300ZX -urheiluauton perässä. Nissan etenee vasenta kaistaa hitaasti, kunnes avolava-auton kuskilta palaa hermot ja hän törmää tahallaan Nissanin takakulmaan ja työntää auton ulos tieltä ja suoraan kaiteeseen.

Avolavakuskin käytös on jo sitä luokkaa, että tässä voidaan puhua jopa tapon tai murhan yrityksestä. Tietojemme mukaan Nissania kuljettanut nainen ja hänen miesystävänsä selvisivät tilanteesta säikähdyksellä, mutta tässä olisi voinut käydä huomattavasti huonomminkin.

Jos video ei näy, voi katsoa sen Facebookissa tästä.