Koti Blogi Sivu 542

Toimittajan autolomat – Lefkas, Kreikka

Kävimme syyskuun alussa viettämässä myöhäistä kesälomaa Lefkaksella, joka on turistien suosima saari maan länsiosassa Joonianmeren rannalla. Ympäristössä on useita muitakin suosittuja turistikohteita, kuten Zakintoksen ja Korfun saaret sekä Parga mantereen puolella. Lensimme Prevezaan ja vuokrasimme auton suoraan lentokentältä. Kohteemme Vasiliki sijaitsi aivan Lefkaksen eteläosassa, joten ajomatkaa kertyi vajaa 100 km.

Lefkas on jyrkkäpiirteinen saari Joonianmerellä Kreikan länsirannikolla. Saari linkittyy mantereeseen parin kilometrin mittaista pengertietä pitkin, joten salmen toisella puolella siintävän mantereen jylhät muodot hallitsevat itärannikkoa. Lefkaksen korkein kohta, Stavrota yltää 1158 metrin korkeuteen, ja hyvällä säällä näkyvyyttä riittää Korfulle saakka. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkas on jyrkkäpiirteinen saari Joonianmerellä Kreikan länsirannikolla. Saari linkittyy mantereeseen parin kilometrin mittaista pengertietä pitkin, joten salmen toisella puolella siintävän mantereen jylhät muodot hallitsevat itärannikkoa.  Kuva on otettu Nidrin länsipuolelta kohti mannerta; salmessa näkyvät saaret ovat Madouri (pienempi saari etualalla) ja Onassiksen omistama Skorpion. KUVA: Hanna Häppölä

Ensituntuma Kreikan liikenteeseen oli positiivinen. Liikenne oli sesongin jo päätyttyä rauhallista. Tiet ovat pääosin kohtuullisessa kunnossa ja sivuteillä on samanlaisia monttuja kuin Suomessakin. Rankkojen syyssateiden jälkeen kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sorapintaisilla sivuteillä ajaminen saattaa olla mahdotonta kaksivetoisella autolla. Sadepäivän jälkeen teillä näkyi valumavesien jättämiä syviä uria.

Lefkaksen suurimmat tiet ovat hyväkuntoisia. Oliivipuita näkee runsaasti, sillä onhan Kreikka maailman kolmanneksi suurin oliivituottaja heti Espanjan ja Italian jälkeen. Yhdestä oliivipuusta saadaan vuodessa ainoastaan pari litraa oliiviöljyä. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkaksen suurimmat tiet ovat hyväkuntoisia. Oliivipuita näkee runsaasti, sillä onhan Kreikka maailman kolmanneksi suurin oliivituottaja heti Espanjan ja Italian jälkeen. Yllätyin kuultuani, että yhdestä oliivipuusta saadaan vuodessa ainoastaan kaksi litraa oliiviöljyä – ei ihme, että puita on saarella tuhansittain! KUVA: Hanna Häppölä

Kreikassa korkeuserot ovat Suomea suurempia ja tiet jyrkempiä. Vaikka lunta ei yleensä ole, kannattaa sateella huomioida myös renkaiden pito jyrkimmissä mäissä ja kerätä jyrkimpiin kohtiin reilusti vauhtia. Serpentiiniteillä kannattaa keskittyä ajamiseen ja pitää auto visusti omalla puolella tietä.

Lefkaksen tiet ovat mutkaisia ja jyrkkiä. Vaikka matka näyttää kartalla lyhyeltä, kannattaa siihen varata runsaasti aikaa. Kuva on otettu Agios Petroksen pohjoispuolelta etelän suuntaan, rinteellä näkyvät Marantochorin ja Evgiroksen kylät. Horisontissa siintää Arkoudin pieni saari. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkaksen tiet ovat mutkaisia ja jyrkkiä. Vaikka matka näyttää kartalla lyhyeltä, kannattaa siihen varata runsaasti aikaa. Kuva on otettu Agios Petroksen pohjoispuolelta etelän suuntaan, rinteellä näkyvät Marantochorin ja Evgiroksen kylät. Horisontissa siintää Arkoudin pieni saari. KUVA: Hanna Häppölä

Turvallisuusajattelu on Kreikassa lapsenkengissä. Kaksipyöräisillä liikkuvista kypärää ei käytä juuri kukaan. Myöskään mönkijöiden kahvoissa ei ajatella pääkoppaa, vaikka kiinteä taka-akseli aiheuttaa varmasti puskemista serpentiiniteillä. Suosittelen kypärän käyttöä myös lomalla, koska pienissäkin nopeuksissa asfalttiin kopsahtava otsalohko tekee kipeää. Toki jos serpentiinin ajaa pitkäksi niin kypärän käytöllä tuskin on väliä…

Serpentiinitiet vaativat veronsa. Lähes jokaisessa mutkassa on pieniä muistomerkkejä liikenteen uhreille. Useimmat niistä ovat suomalaisia kynttilälyhtyjä vastaavia vaatimattomia rakennelmia, mutta varakkaan perheen vesan töpätessä viimeistä kertaa rakennetaan toki komiampi. Muistomerkkien sisällä poltetaan kynttilöitä ja niihin viedään pieniä lahjoja vainajalle lahjoja, kuten hedelmiä ja tupakkaa. KUVA: Hanna Häppölä
Serpentiinitiet vaativat veronsa ja oikein tiukan mutkan tunnistaa yleensä ristinmerkistä. Vilkkaimmilla ja vaarallisimmilla teillä lähes jokaisessa mutkassa on pieniä muistomerkkejä liikenteen uhreille. Useimmat niistä ovat suomalaisia kynttilälyhtyjä vastaavia vaatimattomia rakennelmia, mutta varakkaan perheen vesan töpätessä viimeistä kertaa rakennetaan toki vähän komiampi. Muistomerkkien sisällä poltetaan kynttilöitä ja niihin viedään pieniä lahjoja vainajalle lahjoja, kuten hedelmiä ja tupakkaa. KUVA: Hanna Häppölä

Nopeusrajoitukset ovat Kreikassa lähinnä ohjeellisia. Vauhti pidetään reippaana, mutta muut tielläliikkujat huomioiden. Jalankulkijoille on tapana antaa hyvin tilaa ja vastavuoroisesti auton eteen ei hypitä yllättäen. Paikallinen kalusto vaihtelee iältään ja joukossa on todellisia muinaismuistoja, joten nopeuseroja syntyy. Esimerkiksi raskas kalusto on maaseudulla pääosin 80- ja 90-luvuilta. Ohitustarvetta siis ilmenee, mutta ohittaminen on helppoa koska kanssakulkijat huomioidaan mukavasti. Nopeammille ei kiukutella kuten Suomessa, vaan liikenne on enemmän yhteispeliä. Sääntöuskovaisilla tosin tekee varmasti pahaa!

Nykyaikainen turvallisuusajattelu ei ole saavuttanut Kreikkaa. Lavakyytiin komennettu mamma oli tavanomainen näky. Suomalaiseen vedetään-säännöt-vähän-yli -turvallisuusajatteluun tottunut saa Kreikassa hieraista silmiään useammankin kerran! KUVA: Hanna Häppölä
Nykyaikainen turvallisuusajattelu ei ole saavuttanut Kreikkaa. Lavakyytiin komennettu mamma oli tavanomainen näky. Suomalaiseen vedetään-säännöt-reilusti-yli-ettei-nyt-vaan-sattuisi-mitään -turvallisuusajatteluun tottunut saa Kreikassa hieraista silmiään useammankin kerran! KUVA: Hanna Häppölä

Vinkit liikenteessä onnistumiseen

Keräsin tähän vinkit jotka kannattaa huomioida Kreikassa liikuttaessa.

Saaren keskiosissa noustaan yli puolentoista kilometrin korkeuteen, jolloin rannan oliivilehtojen vehreys vaihtuu karuihin kukkuloihin. Viini- ja oliiviviljelmät reunustavat teitä noin kilometrin korkeuteen saakka. Kuva on otettu Lefkaksen keskiosista kohti etelää, horisontin saaret ovat Arkoudi ja Ithaca. KUVA: Hanna Häppölä
Autolla kulkeva kokee enemmän. Saaren keskiosissa noustaan yli kilometrin korkeuteen, jolloin rannan oliivilehtojen vehreys vaihtuu karuihin kukkuloihin. Viini- ja oliiviviljelmät reunustavat teitä noin kilometrin korkeuteen saakka. Kuva on otettu Lefkaksen keskiosista kohti etelää, horisontin saaret ovat Arkoudi ja Ithaca. KUVA: Hanna Häppölä

1. Tarkista saamasi auto kunnolla

Ensimmäinen vinkki pätee ympäri maailman autoa vuokrattaessa. Ennen kuin kuittaat auton vastaanotetuksi, käy se läpi perinpohjaisesti ja vaadi kaikki havaitsemasi kolhut ja painaumat merkittäväksi tarkastuskorttiin. Auton ulkopuolen lisäksi käy läpi sisätiloista ainakin istuimet ja tarkista myös vararenkaan olevan mukana. Tässä kohtaa kannattaa myös kuvata auto joka puolelta varmuuden vuoksi.

Auto kannattaa kuvata joka puolelta yksityiskohtaisesti ongelmien välttämiseksi. KUVA: Joose Luukkanen
Auto kannattaa kuvata joka puolelta yksityiskohtaisesti ongelmien välttämiseksi. Uudenkarheassa Micrassa ei ollut lommoja. KUVA: Joose Luukkanen

Autoa palauttaessa saavu lentokentälle riittävän ajoissa, jotta et joudu kiiruhtamaan lennolle vaan ehdit rauhassa käydä läpi auton kunnon vuokraamon edustajan kanssa. Ota kuittaus auton palauttamisesta sovitussa kunnossa, tai koijarifirma saattaa tarttua tilaisuuteen ja laskuttaa luottokortiltasi useamman satasen ”isoista naarmuista”. Jos kuitenkin saavut kiireessä kentälle, niin vähintäänkin kuvaa auto ympäriinsä jolloin sinulla on kättä pidempää ongelmatilanteiden varalle.

Kokemusteni perusteella vuokraamon koolla ei ole merkitystä luotettavuuden suhteen. Paras palvelu on ollut Karibialla pikkuputkassa rastavekkulin asiakkaana, ja koijarina oli suuri kansainvälinen ketju. Ketjut toimivat ulkomailla tyypillisesti yrittäjävoimin, joten suomalaisesta ketjusta on turha odottaa edes sympatiaa jos joutuu huijarin uhriksi. Ongelmia on tullut ainoastaan kerran, joten pienellä valveutuneisuudella autoa vastaanottaessa ja palauttaessa välttyy ongelmilta.

2. Vuokraa pieni automaattivaihteinen auto

Serpentiiniteillä ja maaseutukylissä pieni auto on ehdoton valinta, koska sen ansiosta vastaantulijan kohtaaminen kapealla tiellä on helpompaa ja välttyy turhilta peruuttamisilta. Myös pysäköinnin kannalta kannattaa valita niin pieni auto kuin seurueelle riittää, etenkin jos on liikkeellä sesonkiaikaan. Syyskuussa parkkitilaa oli reilusti joka paikassa.

Jopa "valtatiet" kulkevat suoraan kylien läpi. Kapeilla kujilla sompaillessa mutkat eivät ole selkeitä, vaan välillä pikkuautoakin sai vekslailla tiukimmissa käännöksissä. Isoa autoa ei kannata näille teille ohjastaa jos ei ole aivan pakko. KUVA: Hanna Häppölä
Jopa “valtatiet” kulkevat suoraan kylien läpi. Kapeilla kujilla sompaillessa mutkat eivät ole selkeitä, vaan välillä pikkuautoakin sai vekslailla tiukimmissa käännöksissä. Isoa autoa ei kannata saaren keskiosien teille ohjastaa jos ei ole aivan pakko. KUVA: Hanna Häppölä

Autoon kannattaa ehdottomasti valita automaattivaihteisto. Serpentiiniteillä joutuu jatkuvasti hämmentämään vaihdetta, joten kuski ei pääse helpolla. Minimissään kannattaa ottaa alhaalta hyvin vääntävä diesel, jolloin joka mutkassa ei tarvitse pudottaa ykköselle asti.

Kapeaa serpentiinitietä Lafkataksen niemellä aivan saaren eteläkärjessä. KUVA: Hanna Häppölä
Kapeaa serpentiinitietä Lafkataksen niemellä aivan saaren eteläkärjessä. Vaihdekäsi ei saa hetkenkään lepoa! KUVA: Hanna Häppölä

Auto kannattaa varata ajoissa etenkin sesongin aikana. Varasin auton kahta viikkoa aiemmin, jolloin kolme ketjua myi eioota. Lopuissakin vuokraamoissa valikoima oli pikkukentällä rajallinen, joten etenkin kesä-elokuussa Prevezaan lentävien kannattaa toimia ajoissa jos haluaa auton jo kentältä. Turistikohteista löytyy lukuisia pikkuvuokraamoita, joista auton tai kaksipyöräisen saa alleen keskellä sesonkiakin.

Prevezan kentällä autovalikoima on rajallinen. Jonkinlaisen kulkimen saa alleen kohteestakin, mutta kannattaa silti toimia ajoissa jo kulkupelille asettaa yhtään suurempia vaatimuksia... KUVA: Joose Luukkanen
Prevezan kentällä autovalikoima on rajallinen. Kreikkalaiset ovat kauppamiehiä, joten jonkinlaisen kulkimen saa alleen kohteestakin, mutta kannattaa silti toimia ajoissa jo kulkupelille asettaa yhtään suurempia vaatimuksia…
KUVA: Joose Luukkanen

Oma valintamme oli viisiovinen pikkuauto, joka riitti mainiosti kahdelle hengelle. Alle valikoitui toivotun Fiatin sijaan Nissan Micra, jonka moottori oli pahasti alimittainen vuoristoteille. Serpenttiineissä joutui usein vaihtamaan ykköselle ja jyrkimmissä mäissä konetta oli pakko ajaa korkeilla kierroksilla. Matkanteko ei vuorilla ollut jouheaa ja hermo meni moneen kertaan kun hinupetteristä ei päässyt ylämäkeen ohi. Esimerkiksi Espanjan aurinkorannikkoon tottuneen kannattaa valita pykälää tehokkaampi kulkupeli, koska mäet ovat jyrkempiä ja mutkat tiukempia.

Pärjäsimme etuvedolla myös pienemmillä kärrypoluilla ajamalla tarkasti ja keräämällä vauhtia tiukempiin mäkiin. Mikäli haluaa koluta pienimmätkin kinttupolut tai ajaa sorapätkillä rennommin, kannattaa alle valita pienehkö maasturi. Esimerkiksi Suzukin hauskoja pikkumaastureita on vuokraamoissa tarjolla runsaasti.

Kaksivetoisella pärjäsi mainiosti myös pienemmillä teillä. Kuvan kärrypolku oikaisee pikku mäen Vasilikin ja Poro Katsikin välillä, ja säästää parinkymmenen kilometrin lenkiltä. Näkymä öiseen Vasilikin on kokemisen arvoinen! KUVA: Hanna Häppölä
Kaksivetoisella pärjäsi mainiosti myös pienemmillä teillä. Kuvan kärrypolku oikaisee pikku mäen yli Vasilikin ja Porto Katsikin välillä, ja säästää näin parinkymmenen kilometrin lenkiltä. Virallisesti tie on “rakenteilla” ja kulkeminen on omalla vastuulla. Kylttejä ei kannata pelätä (meille “ajokieltosuositus” oli oikeastaan kutsu) ja näkymä öiseen Vasilikiin olikin kokemisen arvoinen! KUVA: Hanna Häppölä

3. Varaa aikaa matkantekoon

Lefkaksen saarella nopeus ei kertaakaan noussut yli sataan kilometriin tunnissa, joten tiet tosiaankin ovat mutkaisia ja mäkisiä. Eräänä iltana ajoimme kotiin Mikros Gialoksesta n. 15 kilometrin matkan, ja aikaa tuhraantui lähes 40 minuuttia! Edes tyhjällä tiellä serpentiinien kiertäminen ei ole nopeaa puuhaa, puhumattakaan siitä jos eteen tulee täyteen lastattu 80-luvun kuorma-auto. Hieman yllättäen matkanteko on kaikkein sujuvinta hämärän jo laskeuduttua, koska silloin liikenne on hiljaista ja serpentiinit voi ajaa vauhdikkaammin koska vastaantulijat näkee valoista.

Klousouria Gorge on pakollinen pysähdyspaikka Agios Iliaksen ja Egklouvin välillä ajaessa. Tien varrelta kannattaa poiketa myös saaren korkeimmalle kohdalle, josta näkee hyvällä säällä aina Korfulle saakka. KUVA: Hanna Häppölä
Klousouria Gorge on pakollinen pysähdyspaikka Agios Iliaksen ja Egklouvin välillä ajaessa. Tien varrelta kannattaa poiketa myös saaren korkeimmalle kohdalle, 1158 metrin korkeuteen yltävälle Stavrotalle, josta näkee hyvällä säällä aina Korfulle saakka.  KUVA: Hanna Häppölä

Rannan valtatietä pitkin Vasilikista Lefkadaan ajaa alle tunnissa, ja kilometrejä kertyy reilut 30. Lefkaksen saaren läpiajamiseen saaren keskiosan kautta on sen sijaan syytä varata ihan koko päivä. Aikaa nimittäin kuluu väkisin myös kuvien ottamiseen – tai ainakin maisemien ihailuun, koska näkymät ovat upeita huikeita. Korkeuseroa on saarilla rutkasti, joten kuvauksellisia paikkoja tulee eteen jatkuvalla syötöllä; vaikka juuri kuvittelit ettei maisema tästä parane, niin kilometrin päässä ja parisataa metriä korkeammalla odotukset ylittyvät jälleen. Päivämatkoista ei siis kannata suunnitella kovinkaan pitkiä, etenkin jos haluaa pysähtyä tutkimaan upeita kyliä. Varaa ajan lisäksi myös riittävän suuri muistikortti kameraan.

Kuvauksellisia paikkoja löytyy joka mutkan jälkeen. Saaren keskiosista bongasimme pari vanhaa tuulimyllyä. KUVA: Hanna Häppölä
Kuvauksellisia paikkoja löytyy joka mutkan jälkeen. Saaren keskiosista bongasimme pari vanhaa tuulimyllyä. KUVA: Hanna Häppölä

Sateella kannattaa testata auton renkaiden pito. Oman automme alla oli todelliset säästökumit, jotka eivät pitäneet märällä asfaltilla lainkaan. Alamäet piti ajaa varovasti ja jyrkimmissä ylämäissä tuli pito-ongelmia. Kylissä mennään usein luonnonkivetyksellä kapeita kujia, joten tarkkana saa olla koko ajan.

Kylien läpi ajaessa on oltava tarkkana. Micralla mahtui puikkelehtimaan kujilla ilman ongelmia, ja vastaantulijoita oli helppo väistää. Jyrkimmät luonnokivillä päällystetyt mäet ovat sateella liukkaita, jolloin pahimmassa tapauksessa joutuu etsimään kiertotien. KUVA: Hanna Häppölä
Kylien läpi ajaessa on oltava tarkkana. Micralla mahtui puikkelehtimaan kujilla ilman ongelmia, ja vastaantulijoita oli helppo väistää. Jyrkimmät luonnokivillä päällystetyt mäet ovat sateella liukkaita, jolloin pahimmassa tapauksessa joutuu etsimään kiertotien. KUVA: Hanna Häppölä

4. Varaudu yllätyksiin

Sekä turistit että paikalliset aiheuttavat toiminnallaan sotkua liikenteessä. Eteläeurooppalaiseen tyyliin auton voi pysäköidä mihin tahansa ja koko liikenteen voi tukkia pysähtymällä juttelemaan kaverin kanssa keskelle katua. Ajoneuvo pysäytetään lastaamista varten siihen missä se on helpointa.

Mutkan takana saattaa olla pieniä ylläreitä. Saarta koetteli vuoden 2015 marraskuussa voimakas maanjäristys, jonka jälkiä ei vieläkään ole saatu korjattua. KUVA: Hanna Häppölä
Mutkan takana saattaa olla pieniä ylläreitä. Saarta koetteli vuoden 2015 marraskuussa voimakas maanjäristys, jonka jälkiä ei vieläkään ole saatu korjattua. KUVA: Hanna Häppölä

Serpentiiniteillä kannattaa tosissaan varautua pysähtymään milloin tahansa. Mutkan takana voi olla maisemasta huumaantunut turisti tai vauhdinhuumainen skootterikuski jolla menee mutka pitkäksi. Maaseudulla törmäsimme päiväsaikaa lammaslaumaan ja yli-innokkaisiin vahtikoiriin, pimeään aikaan liikkeellä taas oli kettuja ja muita pieneläimiä. Kerran väistimme jopa kilpikonnaa!

Laitumelta toiselle siirtyvä lammaslauma ei ole tavaton näky. Päkäpäitä kohdatessa kannattaa ohjata auto tien sivuun ja antaa eläinten jolkotella ohi omia aikojaan. KUVA: Hanna Häppölä
Laitumelta toiselle siirtyvä lammaslauma ei ole tavaton näky. Päkäpäitä kohdatessa kannattaa ohjata auto tien sivuun ja antaa eläinten jolkotella ohi omia aikojaan. KUVA: Hanna Häppölä

5. Pidä kartta mukana

Kartat eivät välttämättä ole ajan tasalla, joten mukana on syytä pitää sekä paperikartta että kännykän kartta. Huomasimme mm. sivuteiden välillä erkanevan satoja metrejä edempää kuin mitä kartta väitti, kun taas navigaattorin kartta näytti tien oikein. Viitoitus on kohtuullinen ainoastaan pääväylillä, muulloin kulkija on omien suunnistustaitojensa varassa. Pariin kertaan törmäsimme myös katkenneeseen tiehen, kun tieprojekti oli jäänyt kesken ilmeisesti rahojen loputtua.

Jos et heti hoksaa, että oikealta pääsee Vasilikiin, Nidriin ja Lafkadaan, niin kartasta se olisi selvinnyt. Suurimmassa osassa kartoista on painannimet sekä kyriilisillä että latinalaisilla aakkosilla. Paperikartaksi kannattaa valita mahdollisimman tarkka malli ja sen lisäksi pitää myös puhelimen navigaattori päällä. KUVA: Hanna Häppölä
Jos et heti hoksaa, että oikealta pääsee Vasilikiin, Nidriin ja Lefkadaan, niin kartasta sekin selviää. Suurimmassa osassa kartoista on paikannimet sekä kyriilisillä että latinalaisilla aakkosilla. Paperikartaksi kannattaa valita mahdollisimman tarkka malli ja sen lisäksi pitää myös puhelimen navigaattori päällä. KUVA: Hanna Häppölä

Kreikassa pärjää kyllä

Auton vuokraamista ei kannata jännittää vaan hypätä rohkeasti auton rattiin. Autolla pääsee moneen paikkaan, jotka muuten jäisivät näkemättä. Parhaat rannat ja maittavimmat paikalliset pöperöt löytyvät turistirysien ulkopuolelta.

Kartta käteen ja menoksi. Evästä voi napata suoraan tien varresta - lainarahat takaisin vaikka rypäle kerrallaan! KUVA: Joose Luukkanen
Kartta käteen ja menoksi. Evästä voi napata suoraan tien varresta – lainarahat takaisin vaikka rypäle kerrallaan! KUVA: Joose Luukkanen

Pariisin autonäyttelyä odotellessa – tässä on ensimmäiset kuvat uudesta Audi Q5:stä

Pariisin autonäyttely avaa ovensa alkavan viikon loppupuolella, ja monista siellä esiteltävistä uutuusmalleista on jo julkistettu täydelliset kuvat ja tiedot. Audi haluaa kuitenkin pitää jännitystä yllä loppuun saakka. Ingolstadtin rinkulamerkki antoi julkisuuteen vasta muutaman tiiserikuvan upouudesta Q5:stä, ja tarkempia tietoja sekä kuvia joudutaan odottelemaan vielä muutama päivä.

Yhdessä kuvassa näkyy noin puolet Q5:n nokasta. Otoksesta selviää, että keskikokoiseen katumaasturiin tulee samantyyppiset lokasuojanpullistukset kuin mm. tuoreessa A5:ssä. Tyyli muuttuu muutenkin selvästi entistä särmikkäämmäksi, ja single frame -maski ulottuu nyt valoihin asti ison Q7:n tapaan. Tämä muotoilukikka erottaa Audin SUV:t merkin muusta mallistosta.

audi

Salavalokuvista on jo käynyt ilmi, että Q5:n kattoprofiili pysyy pitkälti entisellään. Myös takapäässä on tuttua näköä, mutta linjat terävöityvät sielläkin. Nykyinen Q5 on ollut sen verran suuri menestys, että Audi ei halua muuttaa hyväksi havaittua reseptiä liiaksi. Peltien alla tapahtuu kuitenkin paljon, ja Q5 saattaa keventyä mallivaihdoksessa jopa 20 prosentin verran. Ulkomitatkin kasvavat selvästi, koska Audin mallistossa täytyy säilyä selvä hajurako Q3:een, jonka seuraava sukupolvi on myöskin selvästi nykymallia isompi.

audi_3

Uusi Q5 siirtyy varustelunsa osalta kertaheitolla aivan luokkansa kärkeen, ja jopa itsenäisen ajon ruuhkatilanteissa ja autotalleissa mahdollistavat systeemit saattavat olla autossa vakiona. Ergonomiassa satsataan entistä enemmän isoihin kosketusnäyttöihin, ja vapaasti ohjelmoitavissa olevaa virtuaalista mittaristoa hienosäädetään. Lisäksi Q5:een saa Audin muista uutuuksista tutut matriisiledivalot.

audi_2

Nykyisen Q5:n aloitusmalleihin on saanut etuvedon, mutta sille on ollut sen verran vähän kysyntää, että kaikki uudet Q5:t raapivat joka nurkasta. Sekä bensa- että dieselpuolella tarjolle tulee erityisen säästeliäät Ultra-versiot, ja myöhemmin myyntiin saadaan myös ensimmäiset pistokehybridi-Q5:t. Pelkällä sähköllä pitäisi tällöin päästä jopa 70 kilometrin matka. Lisäksi mallivalikoimaa täydentää ensimmäistä kertaa RS Q5, jonka pellin alla möyryää noin 400-heppainen turboviitonen. Kerromme uudesta Q5:stä lisää, kun se paljastetaan koko komeudessaan loppuviikosta.

audi_4

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=SgdSteQzhqg

Kiinnostaisiko 5,1 tonnin painoinen panssaroitu Mersu 1,4 miljoonan euron verottomaan hintaan?

Mercedes-Benz on tarjonnut panssaroituja versioita luksuslimusiineistaan jo ammoisista ajoista lähtien. Nykyisen S-luokan pohjalta tehty ekstrapitkä ja -korkea Mercedes-Maybach S600 Pullman esiteltiin jo viime vuoden Geneven autonäyttelyssä, mutta siitä on ollut tähän asti myynnissä vain panssaroimaton malli. Nyt asiaan saatiin korjaus, kun Mersu julkisti ensimmäiset kuvat ja tiedot Guard-lisänimen saaneesta panssariversiosta.

mersu_2

Tämän auton luvataan antavan optimaalinen suoja valtionpäämiehille ja muille silmäätekeville, jotka kokevat olonsa turvattomaksi. Mercedes kehitti jo aiemmin vastaavan version “lyhyestä” Maybach-Ässästä, ja nyt on 6,5 metriä pitkän mammutin vuoro. Panssaroinnin suojatasoksi kerrotaan VR9, eli auton pitäisi kestää pienet räjähdykset ja monenlaisten aseiden tulitus. Tämä on saavutettu erityisillä teräsvahvikkeilla, jotka on piilotettu korirakenteen ja pintapeltien väliin.

mersu_3

Lisäksi ympäri koria on asennettu aramidista ja erityisestä muovista tehtyjä komponentteja, jotka suojaavat sirpaleilta. Lasit on puolestaan vuorattu polykarbonaatilla optimaalisen turvan takaamiseksi. Takaikkunaa ei ole panssaroitu, mutta takapenkkien takana on teräksinen seinä, joka suojaa takaosastolla matkustavia arvovieraita. Tällainen varustelu on kaikkea muuta kuin kevyttä, ja niinpä autolle on siunaantunut painoa massiiviset 5,1 tonnia.

mersu_5

Massan muhkeasta kasvusta huolimatta voimanlähteeseen ei ole kajottu, eli panssarimallia vauhdittaa sama kuusilitrainen V12 kuin ”tavallisten” S600-versioiden pellin alla. Tuplaturbotetusta koneesta irtoaa 530 hevosvoiman teho ja 830 newtonin maksimivääntö, joka on käytettävissä jo 1600 kierroksen kohdalla. Kiihtyvyys on varmasti heikentynyt melkoisesti normaaliin Ässään verrattuna, mutta Mersu ei anna siitä mitään virallisia tietoja. Huippunopeus sen sijaan kerrotaan, ja se on rajattu elektronisesti 160 km/h:n lukemaan.

mersu_4

S600 Pullman Guardin varustukseen kuuluu panssaroinnin lisäksi sireenit, kaksisuuntaiset radiot, käynnistymisen hätätilanteissa takaava lisäakku ja ulkoinen kaiutin. Sisätiloissa on puolestaan tarjolla superluokan luksusta, ja esimerkiksi takaistuimet saa taitettua lepoasentoon jalkatukien kera. Penkkien lämmitys-, tuuletus- ja hierontatoiminnot ovat jo tuttuja muista arvokkaamman pään S-luokista. Valtionpäämiesten uuden unelma-auton toimitukset alkavat ensi vuoden jälkipuoliskolla, ja esimerkiksi Saksassa hintalapussa lukee noin 1,4 miljoonan euron summa.

Pyhäinhäväistys vai tuleva myyntimenestys – Bentley esitteli historiansa ensimmäisen dieselauton

Bentley on yksi kaikkein perinteikkäimmistä brittimerkeistä, mutta moni asia on muuttunut sitten perustaja Walter Owen Bentleyn päivien. Brittivalmistaja on ollut VW-konsernin omistuksessa jo kohta kaksi vuosikymmentä, ja monet viime aikojen malleista on tehty konsernin yhteisten perusrakenteiden pohjalle. Tämä on toisaalta nostanut myyntimäärät aivan uudelle tasolle, mutta merkin eksklusiivinen status on väistämättä kärsinyt saksalaistekniikan käytön myötä.

Monella lordilla meinasi mennä kello viiden teet väärään kurkkuun jo viime vuonna, kun Bentley esitteli merkin historian ensimmäisen katumaasturin. Bentaygaksi ristitty auto on tehty samalle pohjalle kuin Audi Q7, mutta voimanlähde ja luksusluokan viimeistely ovat hieman eri kaliiberia. Bentleyn SUV:n pellin alle on tähän asti saanut vain yli 600-heppaisen tuplaturbo-W12:n, joka on tehnyt autosta maailman nopeimman katumaasturin.

bentayga

Bentaygan päämarkkina-alueet ovat Euroopan ulkopuolella, mutta vanhalla mantereella suurin osa SUV-luokan autoista myydään dieselkoneella varustettuna. Niinpä Bentley esitteli nyt nakuttajalla varustetun version mallistoa täydentämään. Perinnetietoisilla riittää sulattelemista jo dieselmoottorisessa katumaasturi-Bentleyssä, ja kone on kaiken lisäksi vielä Audilta lainattu. Tässä ei ole toisaalta mitään yllättävää, kun tuntee Bentaygan taustan.

bentayga_2

VW-konsernin päästöskandaalikaan ei ole siis hillinnyt dieselmallin kehittämistä. Muhkeasti vääntävä pata sopii tavallaan mainiosti Bentleyyn, jonka perinnemoottorit ovat tunnettuja nimenomaan väännöstään. Kahdella twin scroll -turbolla ja sähköisellä ahtimella varustettu nelilitrainen veekasi on tuttu Audi SQ7:stä, ja Bentayga Dieselin teholukematkin ovat identtiset Audin kanssa. Potkua on siis 435 hevosvoiman ja 900 newtonin verran, ja sekä SQ7 että Bentayga kiihtyvät nollasta sataan 4,8 sekunnissa. Bentley kerää kuitenkin huippuja peräti 270 km/h:n verran, kun taas Audi on rajoitettu saksalaistapaan 250 km/h:n lukemaan.

bentayga_4

Bentaygan huippunopeus tekee autosta maailman nopeimman dieselkatumaasturin, eli Bentleyllä on nyt tämä titteli hallussaan sekä bensa- että dieselautojen osalta. Tripla-ahdetun koneen voima välitetään kaikille neljälle pyörälle ZF:n valmistaman kahdeksanpykäläisen automaatin kautta, joka on myöskin tuttu SQ7:stä. Bentley mainostaa, että Bentayga Dieselissä on luokkansa alhaisimmat hiilidioksidipäästöt, jotka kirjataan lukemaan 210 g/km. Virallinen keskikulutus on puolestaan 7,3 litraa satasella, mutta sen saavuttaminen käytännön ajossa lienee melkoisen haasteellista. Nakuttaja-Bentayga tulee Euroopassa myyntiin vielä tämän vuoden puolella, ja auto on lähes tuplasti kalliimpi kuin Audi SQ7. Bentayga Dieselkään ei siis tee brittiaatelisella ajamisesta halpaa hupia, mutta se lienee silti edullisin vaihtoehto päästä upouuden Bentleyn rattiin.

Eemeli lähtee metsään – Mersu esitteli E-luokan farkun maastoversion

Kerroimme juuri viime viikolla tuoreesta Volvo V90 Cross Countrystä, joka seuraa parinkymmenen vuoden perinteitä ja haastaa tuttuun tyyliin Audi A6 Allroadin. Nyt myös Mersu liittyy kolmantena merkkinä samoille apajille, kun se julkaisi ensimmäiset kuvat ja tiedot uudesta E-luokan All Terrain -mallista.

mersu_5

Mercedeksen korotettu maastomeikkifarkku on tehty täsmälleen samalla kaavalla kuin Volvon ja Audin tuotokset, eli lähtökohdaksi on otettu ylemmän keskiluokan arvokas farmari. Eemelin tapauksessa maavaraa on korotettu 29 millillä, mistä 14 milliä menee renkaiden ja 15 milliä ilmajousituksen kontolle. Yläasennossa maavaraa tulee vielä kuusi milliä lisää, ja lisäksi kori nousee erityisessä maastomoodissa tätäkin korkeammalle korkeintaan 35 km/h:n nopeuteen asti.

mersu

All Terrain toimii eräänlaisena välimallina E-luokan tavallisen farmarin ja tähtimerkin katumaastureiden välillä. Ulkoapäin auton tunnistaa rouheamman näköisestä kaksiripaisesta maskista, pohjapanssarihenkisistä koristeista etu- ja takapuskurissa sekä muovisista lokasuojanlevikkeistä. Pyörät ovat vakiona 19-tuumaiset, mutta 20-tuumaisetkin kiekot löytyvät lisävarustelistalta.

mersu_3

Mersun 4MATIC-neliveto kuuluu vakiovarusteisiin jo aiemmin mainitun monikammioisen ilmajousituksen tavoin. Sisätiloissa on alumiinia sekä hiilikuitua muistuttavia koristeosia, ja myös rosteriset polkimet sekä lattiamattojen All Terrain -tekstit erottavat sisustan tavallisista taksimersuista. Sisätilojen varustelu on lähellä normaalin Eemelin Avantgarde-versiota, mutta haluttaessa tarjolla on myös Exclusive- ja Designo-ohjelmista tuttuja herkkuja.

mersu_4

Maasto-Eemeliin saa aluksi vain yhden moottorivaihtoehdon, eli E 220 d:n 194-heppaisen ja 400 newtonin väännön tuottavan nelosturbodieselin. Kuusipyttyinen E 350 d seuraa ensi vuonna, ja jopa tulisesta AMG-versiosta on liikkunut huhuja. Sille voisi olla kysyntää erityisesti USA:n sekä Kiinan markkinoilla, koska myös Audi suunnittelee RS 6:sta vastaavaa maastomallia. E-luokan All Terrain saa ensi-iltansa pikapuoliin Pariisin autonäyttelyssä, ja myynti starttaa ensi keväänä.

Video

Johan on kellomarkkinat

Rannekellojen arvostus on älypuhelinten aikakaudella kokenut renessanssin. Tästä ovat osoituksina paitsi kellojen palaaminen yhä useamman ihmisen ranteeseen, myös erilaisten kelloyhteisöjen ja -foorumien, sekä kaupallisten toimijoiden esiinmarssi. Rannekellojen osalta suuntaus on myös mennyt siihen suuntaan, että yhden kellon sijaan ranteeseen valitaan kello tilanteen mukaan. Tarjonta on seurannut kysyntää niin Suomessa, kuin maailmalla.

Mekaanisten rannekellojen kohdalla markkinat ovat etenkin käytettyjen kellojen osalta kasvaneet huimasti, mikä on ollut kuluttajan näkökulmasta hyvä asia. Laadukkaaseen mekaaniseen kelloon, jopa arvokelloon, pääsee tänä päivänä kiinni hyvinkin kohtuullisella investoinnilla.

Kellomarkkinat-palvelu vastaa kysyntään

Tyyliniekka haluaa osaltaan olla kiinni tässä kehityksessä ja Kellofoorumin rinnalle olemme avanneet tänään Kellomarkkinat-palvelun, jossa kuka tahansa voi ilmoittaa myyntiin oman kellonsa.

Palvelun avulla haluamme edesauttaa laadukkaiden kellojen menekkiä tiiviin kelloharrastajayhteisön lisäksi tyylistä ja tyylikkäästä elämästä kiinnostuneiden keskuuteen, johon noin 15.000 viikkolukijaamme tarjoavat otollisen maaperän. Kellojen lisäksi palvelussa myydään kellotarvikkeita.

Kellomarkkinat on laadukkaiden rannekellojen ja kellotarvikkeiden ostospaikka.

Upeaa tarjontaa heti kärkeen

Kellomarkkinat on saanut lentävän lähdön, sillä useampi laatukelloja myyvä yrittäjä on ottanut palvelun omakseen. Hyvinä esimerkkeinä laadukkaasta valikoimasta toimivat mm. nämä arvokellot:

Kellomarkkinat-palveluun pääsee myös osoitteesta kellomarkkinat.fi.

Jeepin upouusi kompakti katumaasturi bongattiin täysin naamioimattomana – tältä uusi ”Compatriot” näyttää

Jeepillä on sen verran legendaarinen maine, että merkistä on tullut monissa kielissä maastoauton synonyymi. Jeepit ovat kuitenkin pehmentyneet viime vuosina, ja merkin hardcore-fanit ovat lähinnä naureskelleet lähimenneisyyden kilteille katumaastureille. Toki Jeepin mallistoon kuuluu edelleenkin ihan aitoja maastureita, mutta esimerkiksi kompaktiluokan Compass ja Patriot ovat olleet varsin kaukana karskien äijien tosimaastureista.

Jeep on lisäksi käyttänyt kompaktien SUV-autojen luokassa erikoista tuplastrategiaa, eli periaatteessa samaa tavaraa on tarjottu kaksissa kuorissa. Karumman näköisen Patriotin on ollut tarkoitus vedota perinteisen Jeepin näköistä autoa etsiskeleviin asiakkaisiin, kun taas Compass on suunniteltu trenditietoisen valinnaksi. Nämä autot esiteltiin jo 10 vuotta sitten, joten tuotannon päättyminen lähiaikoina ei tule kenellekään yllätyksenä.

jeep_2

Seuraaja on jo lähtökuopissa, ja se bongattiin nyt täysin naamioimattomana Brasiliassa. Uusi kompakti-Jeep korvaa samalla sekä Compassin että Patriotin, mutta sen nimestä ei ole vielä varmuutta. Todennäköisesti auto saa täysin uuden nimen erotukseksi edeltäjistään. Uutuuden alapuolelle Jeepin mallistossa sijoittuva Renegade on muotoiltu varsin radikaalisti, mutta kompaktiluokan Jeep seuraa tuttuja latuja. Auto on kuin pienennetty painos luksussarjan Grand Cherokeesta, mikä ei ole välttämättä paha asia. Uutuusmalli näyttää ainakin huomattavasti sopusuhtaisemmalta kuin edeltäjänsä.

jeep

Auto perustuu samalle Fiat Chryslerin Small Wide -pohjalevylle kuin Renegade ja tämän sisarmalli Fiat 500X. Pohjalevyä suurennetaan kuitenkin jonkin verran isompaa autoa varten, ja pellin alle tulee joko kaksilitrainen turbonelonen tai 2,4-litrainen vaparikone. Jälkimmäistä tuskin myydään Euroopan markkinoilla, vaan täällä moottorivalikoimaa täydentää varmasti dieselversio. Autoa saa perinnetietoisten kauhuksi myös etuvetoisena, mutta nelivetokin on luonnollisesti tarjolla.

jeep_4

Jeepin uutuutta valmistetaan sekä Brasiliassa, Meksikossa että Kiinassa, ja auto esitellään Brasiliassa jo tämän kuun loppupuolella. Jenkkimarkkinoiden lanseeraus tapahtuu puolestaan marraskuussa ovensa avaavassa Los Angelesin autonäyttelyssä, ja euroversio saatetaan nähdä ensi kertaa maaliskuussa Genevessä.

jeep_3

Koeajossa italialaiskaunotar Giulia – tässä on jälleen aito takavetoinen Alfa neljännesvuosisadan tauon jälkeen

Alfa Romeo on merkki, joka ei jätä ketään kylmäksi. Alfan historiaan kuuluu koriräätälien upeita luomuksia, legendaarisia kilpureita ja sporttisia perheautoja, mutta merkin maineella on myös pimeä puolensa. Se juontaa takavuosien italialaisdiivojen luotettavuusongelmista, ruosteherkkyydestä sekä viime vuosikymmeninä harrastetusta Fiatin etuvetotekniikan käytöstä kauniiden kuorien alla.

dsc01599jpg

Fiat Chrysler Automobilesin pääjohtaja Sergio Marchionne halusi kuitenkin antaa Alfalle vielä yhden mahdollisuuden, ja niinpä italialaiset kehittivät isolla rahalla täysin uuden takavetoisen pohjalevyn, jonka nimeksi annettiin Giorgio taattuun italotyyliin. Ensimmäinen tälle perusrakenteelle tehty auto on uusi Giulia, joka toimii etuvetoisen 159:n seuraajana. Auton nimi on ammennettu Alfa Romeon kunnianarvoisesta historiasta, ja tuore Giulia on ensimmäinen takatuuppari-Alfa 1990-luvulla kuopatun 75:n ja samoihin aikoihin tuotannosta poistuneen alkuperäisen Spiderin jälkeen. Uutta Juuliaa on hienosäädetty varsin pitkään, koska auto piti alun perin tulla myyntiin jo viime vuoden puolella.

dsc01602jpg

Giulia erottuu edukseen

Uusi takavetoinen Alfa on sen verran merkittävä tapaus, että kävimme koeajamassa Juulian heti tuoreeltaan auton Suomeen saapumisen jälkeen. Monet nykyautot ovat kuin samasta puusta veistettyjä, mutta Giulia erottuu massasta erityisesti edestä katsottuna. Alfa Romeon tunnusomainen maski sekä viirumaiset etuvalot eivät varmasti sotkeudu toisiin autoihin, ja muukin muotoilu on onnistunutta. Mittasuhteet kertovat lahjomatta takavetoisesta perusrakenteesta, ja kylkilinjassa sekä takanäkymässä on jopa hienoista Maserati-henkeä. Italialainen tyylikkyys jatkuu sisätiloissakin, ja esimerkiksi keskinäyttö on integroitu aistikkaasti kojelautaan. Mittarit sijaitsevat putkimaisissa koteloissa perinteiseen Alfa-tapaan, ja Giulia käynnistettään ratissa sijaitsevasta napista kuin Ferrari.

dsc01608jpg

Giulia-malliston hinnat alkavat hitusen alle 40 000 eurosta, mutta koeajossa oli astetta arvokkaampi Super-versio 180-heppaisella 2,2-litraisella dieselillä varustettuna. Autoon oli lisäksi ladattu sen verran lisävarusteita, että hintalapussa lukee noin 55 000 euron summa. Tähän yksilöön hinnan mukaista arvokkuutta toi mm. nahkaverhoilu, mutta toisaalta jotkin sisustan muoviosat eivät ole läheskään samalla tasolla kuin pahimmissa saksalaisissa premium-luokan kilpailijoissa.

dsc01607jpg

Myös etupenkkien istuinosa voi jäädä joidenkin makuun liian lyhyeksi, mutta selkänoja antaa sentään mukavasti sivuttaistukea. Alfan uutuus ei ole mikään tilaihme, koska takavetorakenne verottaa takatiloja. Silti takaosastolle mahtuu samaan malliin kuin mm. Kolmos-Bemarissa ja Jaguar XE:ssä. Tavaratilan vetoisuuskin on pitkälti vastaavaa luokkaa kuin kilpailijoissa.

dsc01609jpg

Dieselin raksutusta ja kurveista nautiskelua

Lisävarustelistalta löytyvät 18-tuumaiset pyörät ja punaiset jarrusatulat toivat koeajoyksilöön ulkoista näyttävyyttä. Odotukset olivat siis korkealla, kun Giulian starttinappia painettiin ensimmäisen kerran. Diesel raksuttaa varsin voimakkaasti, mikä latistaa hieman italosporttitunnelmaa. Toisaalta koneesta irtoava 450 newtonin vääntö saa Alfan liikahtamaan suorastaan ärhäkän oloisesti paikaltaan.

dsc01600jpg

Tehdas lupaa kiihdytyksen nollasta sataan sujuvan seitsemän sekunnin pintaan, eli kovin hitaaksi Giuliaa ei voi moittia. Voimavarat tuntuvat kuitenkin jo hieman rajallisilta moottoritien rampille kiihdytettäessä, jolloin nopeus ei kasva mitenkään huimaa tahtia. Menoa voi silti luonnehtia edelleen vaivattomaksi. Kahdeksanpykäläinen automaatti toimii pääosin esimerkillisesti, mutta välillä vaihtonykäykset kyllä huomaa.

dsc01598jpg

Juulian suuntavakaus on hyvällä tolalla, eli moottoritieajokin maistuu tällä italiattarella. Leveät renkaat toki jyristävät jonkin verran, ja välillä myös tuuli tuntuu suhisevan jossakin A-pilarien tai sivupeilien tienoilla. Alfan varsinaiselle reviirille tullaan kuitenkin vasta sitten, kun tie muuttuu pienemmäksi ja mutkaisemmaksi. Nyt ajamisesta alkaa todella nauttia, kun Giulia taittuu kurveihin lähes ajatuksen lailla. Nopea ohjaus tuntuu herkulliselta, ja sitä ei ole tehostettu ylikevyeksi monen muun nykyauton tapaan.

dsc01603jpg

Alfa istuu tiessä kuin liimattuna pahimmissakin heitoissa, ja autoa on lähes mahdotonta saada pidon äärirajoille yleisille teille sopivilla nopeuksilla. Kori tuntuu lisäksi todella tukevalta, koska mistään ei kuulu ylimääräisiä hälyääniä tai räminöitä kovimmissakaan epätasaisuuksissa. Mutka-ajossa tuli testattua myös ratin takana pilkottavia massiivisia vaihtoläpysköjä, jotka näyttävät kuin superautosta lainatuilta. Pykälät vaihtuvat kyllä ripeästi niiden avulla, mutta väännön avulla kulkevassa dieselissä vaihtolavat tuntuvat vähän turhilta.

dsc01601jpg

Cuore sportivo – urheilullinen sydän

Sama koeajoreitti tuli ajettua keväällä paljon pienemmällä ja kevyemmällä Mazda MX-5:llä, ja Alfa tuntuu alustansa ja ohjauksensa puolesta vähintään yhtä hauskalta ajaa. Tämä on melkoinen saavutus viiden hengen perheautolta, johon mahtuu myös mukavasti matkatavaroita. Auton alusta kestäisi paljon enemmänkin tehoa kuin mitä tämä diesel tarjoaa, mutta mallistossa on toki muitakin vaihtoehtoja. Pienempitehoisen nakuttajan ja 200-heppaisen bensaturbon lisäksi Suomessakin myydään yli 500-hevosvoimaista Quadrifogliota, jossa on Ferrari-sukuinen tuplaturbo-V6.

dsc01605jpg

Giulia on pienistä puutteistaankin huolimatta todella tervetullut tulokas BMW 3-sarjan ja kumppaneiden dominoimaan luokkaan. Toivottavasti Alfa Romeon uusi tuleminen onnistuu tällä kertaa, koska Italian Juuliassa on aineksia menestykseen. Voimme siis vain todeta, että forza Alfa!

 

Volvon murtomaaperinteet saavat jatkoa – tässä on upouusi V90 Cross Country

Volvo on tunnettu kartanoautoiksi nimetyistä farmareistaan, joita on valmistettu jo vuosikymmenten ajan. 1990-luvulle tultaessa tavalliset farkut alkoivat tuntua vähän tylsiltä, ja niinpä Volvo loi maastohenkisestä korotetusta farmarista aivan uuden autoluokkansa. Ensimmäinen murtomaafarkku tehtiin V70:n pohjalta, ja auto sai lisänimekseen XC-kirjaimet. V70 XC tuli myyntiin vuonna 1997, ja pian Volvo sai tähän autoluokkaan seuraa Audi A6 Allroadista.

Toisen sukupolven vuoro koitti jo kolme vuotta myöhemmin, jolloin V70 XC muuttui ulkonäöltään entistä maasturimaisemmaksi. Auton nimikin muutettiin pian XC70:ksi, koska Volvo halusi korostaa sen sukulaisuutta isoon XC90-katumaasturiin. Kolmannen sukupolven XC70 esiteltiin puolestaan yhdeksän vuotta sitten, ja murtomaa-Volvo houkutteli edeltäjiensä tapaan mukavasti ostajia erityisesti jenkkimarkkinoilla.

volvo_2

V70 on nykyään jo historiaa, koska uusi iso kartano-Volvo on nimeltään V90. Juuri myyntiin tullut tuore kartanoauto on saanut kovasti kehuja niin muotoilunsa kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Korotettua maastofarkkua on jo ehditty odottaa täydentämään mallistoa perinteiseen tapaan, ja nyt Volvo paljasti neljännen sukupolven murtomaafarmarinsa. Auto tunnetaan tällä kertaa Cross Country -lisänimellä, koska XC-kirjaimet halutaan jättää varsinaisten katumaasturien tunnukseksi. Uusi V90 Cross Country seuraa tuttua kaavaa, eli helmoja koristavat mustat muoviverhoukset ja edessä sekä takana on pohjapanssarihenkisiä koristeita.

volvo_3

Tärkein muutos on kuitenkin kuudella sentillä kasvanut maavara, mikä lupaa hyvää kuoppaisia mökkiteitä silmälläpitäen. Volvo ei kerro vielä mitään tarkempia tietoja auton varustelusta, mutta Cross Countryyn saa pressikuvien perusteella ainakin normifarkusta tutun ison lasisen panoraamakattoluukun ja Bowers & Wilkinsin huippuluokan äänentoistojärjestelmän. Sisustakin näyttää lähes identtiseltä tavallisen V90:n kanssa, mutta värimaailma vaikuttaa hieman tummemmalta, mikä sopii hyvin maastohenkiseen autoon.

volvo_5

Volvo vaikenee vielä Cross Countryn tekniikastakin, mutta neliveto on sentään suostuttu vahvistamaan. Koska auto on hyvin läheistä sukua V90:lle, myös moottorivalikoima lienee pitkälti sama. Skaala ulottuu siis todennäköisesti perusdieselistä myöhemmin tulevaan yli 400-heppaiseen hybridiin asti. Uuden murtomaafarkun tuotanto alkaa vielä tänä syksynä, joten autosta saadaan varmasti pian tarkempia tietoja. V90 Cross Country tulee Suomessa myyntiin luultavasti ensi vuoden alkupuolella, ja hinnat asettuvat jonkin verran normaalifarkun yläpuolelle.

volvo_4

Video

Mersu esitteli taas uuden unelma-auton – tässä on ensimmäiset kuvat ja tiedot AMG GT Roadsterista

Mercedeksellä on pitkät perinteet avokattoistenkin unelma-autojen valmistuksesta. Alkuperäisen lokinsiipimersun, eli 300 SL:n pohjalta kehitettiin kuvankaunis avomalli 1950-luvun lopulla. Sitä seurannut pagoda-kattoinen SL oli jo hieman maanläheisempi, ja SL-mallisarja etääntyi vuosien saatossa muutenkin varsin kauas alkuperäisestä urheilullisesta keveydestä. Kaksipaikkainen superautoluokan sporttiavo koki paluunsa vasta viitisen vuotta sitten esitellyn SLS AMG Roadsterin muodossa, joka tehtiin samalla kaavalla kuin 1950-luvulla. Tälläkin kertaa pohjana käytettiin lokinsiipiautoa, eli AMG:n kehittämää SLS:ää.

SLS on jo siirtynyt historian lehdille, ja auton on korvannut luiskaperäinen AMG GT. Siinä ei ole lokinsiipiovia, mutta GT:ssä on varmasti yksi Mersun historian kauneimmista kattolinjoista. Umpimallinen AMG GT on ollut markkinoilla parisen vuotta, ja nyt Mercedes esitteli odotetun Roadster-avoversion juuri ennen Pariisin autonäyttelyä. GT:ssä käytetään samaa perusrakennetta kuin sitä edeltäneessä SLS:ssä, ja uuden Roadsterin rättikattokin näyttää lähes identtiseltä avo-SLS:n kanssa.

AMG GT C Roadster (R 190), 2016; Exterieur: designo selenitgrau magno, neuer AMG Panamericana Grill; Interieur: Leder Nappa Exklusiv macchiatobeige; Kraftstoffverbrauch kombiniert: xx.x l/100 km, CO2-Emissionen kombiniert: xxx g/km//AMG GT C Roadster (R 190), 2016; exterior: designo selenit grey magno, new AMG Panamericana Radiator grille; interior:Nappa leather exclusive macchiato beige; fuel consumption, combined: xx,x l/100 km; combined CO2 emissions: xxx g/km

AMG GT Roadsterista tulee tarjolle sekä normaaliversio että C-lisäkirjaimen saanut puhdikkaampi malli, jossa on 557-heppainen nelilitrainen tuplaturboveekasi. Perusmallissa joudutaan tyytymään “vain” 476 hevosvoimaan, joiden voimin auto singahtaa nollasta sataan tasan neljässä sekunnissa ja yltää kolmensadan huippuvauhtiin. GT C pistää vielä astetta paremmaksi 3,7 sekunnin suorituksellaan, ja huippunopeutta riittää 316 km/h:n verran. Molempien mallien voima välitetään takapyörille seitsemänpykäläisen kaksoiskytkinautomaatin kautta, ja C-versiossa on lisäksi nelipyöräohjaus, sähköinen tasauspyörästön lukko ja leveämpi takaraideväli.

AMG GT C Roadster (R 190), 2016; Exterieur: designo selenitgrau magno; Interieur: Leder Nappa Exklusiv macchiatobeige; Kraftstoffverbrauch kombiniert: xx.x l/100 km, CO2-Emissionen kombiniert: xxx g/km//AMG GT C Roadster (R 190), 2016; exterior: designo selenit grey magno; interior:Nappa leather exclusive macchiato beige; fuel consumption, combined: xx,x l/100 km; combined CO2 emissions: xxx g/km

Tämä teknologia on tuttua umpikorisesta GT R -katutykistä, ja myös etupuskurin taustalla olevat aktiiviset aerodynamiikkaelementit esiteltiin jo GT R:ssä. GT C Roadsterissa on lisäksi pystysuuntaisilla rivoilla varustettu “Panamericana”-maski, joka on myöskin nähty jo coupé-korisessa GT R:ssä. Tavallaan ylösalaisin käännetty maski toimii kunnianosoituksena 1950-luvun alun 300 SL Panamericana-kilpurille. Mersu mainostaa, että uutuusavon kangaskatto avautuu ja sulkeutuu vain 11 sekunnissa, ja rätti toimii jopa 50 km/h:n nopeuteen asti. Katon saa joko mustana, punaisena tai beigen värisenä, ja ulkovärejä on tarjolla 11 ja sisustan sävyjä 10.

gt_4

Uudessa avoautossa on tavoiteltu kevyttä rakennetta, ja niinpä kangaskaton kehikostakin löytyy magnesiumia ja alumiinia. ”Tavallinen” GT Roadster painaa 1595 kiloa, ja tehokkaamman C-version massa on 65 kiloa suurempi. Teho-painosuhde on siis hyvällä tolalla, koska GT C Roadsterissa on vajaat 50 heppaa enemmän kuin umpimallisessa GT S:ssä. Auton vaihteistoakin on peukaloitu, ja uuden Race-moodin luvataan tarjoavan rata-ajoon sopivan vaihtostrategian ja entistäkin upeamman soundin. Jäämme odottelemaan, koska näistä äänistä päästään ensi kertaa nauttimaan kotimaan kamaralla.
gt_5