Koti Blogi Sivu 635

Miehen kenkäkaappi osa 3: Talveen sopivat jalkineet

Vaikka kalossit suojaavatkin työkenkiä kodin ja työpaikan välillä, kaipaa herrasmies talvella ajoittain myös ulkoiluun sopivia jalkineita. Kaupungissa riittävät yleensä matalammat kengät, mutta lumessa ja katujen ulkopuolella viihtyvälle ovat varrelliset saappaat hyvä vaihtoehto.

1Aintree

Vaikka ns. Veldtschoen-rakenne onkin perinteisistä kenkärakenteista säänpitävin, voivat myös tavallisella Goodyear-reunosrakenteella tai tästä jalostetulla myrskyreunosrakenteella (storm welt) varustetut jalkineet olla erinomaisia säähän kuin säähän. Yhtä, selkeästi parasta rakennetta ei ole.

Kumipohjaisten jalkineiden kyseessä ollessa kannattaa miettiä, millaiseen käyttöön kengät tulevat. Vaikka Commando-pohja on sinänsä erinomainen talvipohja, se kerää jonkin verran kiviä kapeisiin väleihinsä. Nastapohjainen Dainite on ehkä yleisin kumipohja – esim. sillä varustetut, ensimmäisessä Miehen kenkäkaappi -sarjan osassa mainitut chukka-saappaat ovat mainio valinta myös talveen.

Raakakumi- tai tuttavallisemmin läskipohja on myös hyvä valinta. Sen pitävyys yllättää monet, pohjan ollessa samalla hyvin vaimentava ja pitkiin kävelyihin sopiva. Ns. desert booteista kannattaa kuitenkin pysyä talvella erossa – vuoriton kesäjalkine on valitettavan kylmä jalanverho.

Vedenpitävyys ja materiaalivalinta

Vedenpitävyyden suhteen kannattaa turvautua mieluummin hyvään hoitoon kuin lyhytikäiseen ja nopeasti puhkikuluvaan kalvokenkään. Minkkiöljyllä tai esim. Chelsea Leather Food -valmisteella kyllästetyt jalkineet pitävät jopa reilunkin sateen veden ulkona. Myös kevyempi käsittely on usein riittävä.

Moni välttää mokkakenkiä talvikäytössä. Tämä on yksinkertaisesti väärästä käsityksestä johtuva ennakkoasenne. Hyvin sumutesuojatut mokkakengät ovat ehkäpä sään- ja käytönkestävimmät jalkineet, jotka mies voi jalkoihinsa sujauttaa. Materiaali ei naarmuunnu samalla tavalla kuin pintanahka, eivätkä kärsineetkään mokkajalkineet tarvitse huoltoon kuin kynsiharjan, astianpesuaineen ja suojasumutteen.

Maaseutubrogue

2CountryBrogue

Mikäli kaipaa jalkinetta, joka on kotonaan kaupungin vähälumisessa talvessa, on maaseutubrogue juuri kohdallaan. Raskaspohjainen ja kuvioitu jalkine sopii erittäin hyvin käytettäväksi farkkujen, vakosametin sekä tweedhousujen kera.

Maaseutubrogue on yleensä derby-nauhoituksinen ja myrskyreunosrakenteinen. Pohja voi olla joko kaksin- tai kolminkertainen paksu nahkapohja tai lumeen sopivasti kuminen.

Plain toe blucher

3PlainToeBlucher

Matala, raskaampi derby-nauhoituksinen kenkä voidaan toteuttaa myös koristeettomana. Etenkin amerikkalaisvalmistajat suosivat tätä jalkinetyyppiä, joka, lestistään ja nahastaan riippuen, soveltuu sekä raskaiden talvikankaiden että siroimmillaan myös hienostuneiden pukujen kumppaniksi.

Talvikäyttöön sopivimmissa plain toe -jalkineissa on yleensä myrskyreunos- tai veldtschoen-rakenne ja paksuhko kumipohja.

Maaseutusaapas

4CountryBoot

Maaseutusaapas voi olla koristeltu tai koristelematon, riippuen käyttäjänsä mieltymyksistä. Siipikoristeinen kenkä sallii naarmujen ja muiden jälkien ilmestymisen pintaansa, mutta myös karkeammasta nahasta tehty koristelematonkin kenkä on oiva jopa peltokäyttöön. Kaupungissa saapas on omiaan rankempien lumisateiden tai reippaan ulkoilun jalkineena.

Rakenteeltaan maaseutusaapas voi olla käytännössä mikä tahansa monista vaihtoehdoista, myrskyreunoksen ollessa yleisin. Commando- tai talveen vielä sitäkin paremmin sopiva Ridgeway-kumipohja ovat varmoja valintoja.

Työsaapas

5Tyosaapas

Raskasrakenteinen, pitävä ja vahvanahkainen – siinä työsaapas pähkinänkuoressa. Etenkin farkkujen ja molskihousujen seurana täydellisesti toimiva työsaapas voi olla tyyliltään lähes mitä tahansa. Red Wingin ja Aldenin saapasklassikot – mm. Indiana Jones käyttää Aldenin jalkineita – ovat viime aikoina nousseet suosiossa korkealle.

Työsaappaat ovat hyvä valinta rennompiin ympäristöihin ja vapaa-ajalle. Ulkoilua harva jalkine kestää yhtä hyvin.

Kumiteränilkkuri

6KumiteraNilkkuri

L.L.Beanin jo 1912 julkaistu kumiteräinen, nauhoitettu nilkkuri on päätynyt ulkoiluelämän klassikoksi lämpimyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi. Pitävä kumipohja, vedeltä suojaava kumiterä ja joidenkin mallien lämmin vuori saavat sen soveltumaan erittäin hyvin myös talviseksi ulkoilukengäksi. Nykyisin jalkineita saa monen merkin valmistamana, joten omaan jalkaan sopivimman lestin löytäminen on suhteellisen helppoa.

Vaikka kumiteränilkkuri ei olekaan toimistoon soveltuva kenkä, on se kuitenkin hyvä hankinta etenkin eteläisen Suomen vaihtelevaan talvi-ilmastoon. Lätäköt, märkä nurmi ja ajoittainen pakkanenkaan eivät haittaa kyseisillä jalkineilla varustautunutta kulkijaa.

Kumipohjaus

7Kumipohja

Kaikkia muutoin talvikäyttöön soveltuvia jalkineita ei saa kumipohjaisina. Vaikka nahkapohja onkin parhaimmillaan myös toimiva talvipohja, tarjoaa kumi materiaalina huolettomuutta ja parempaa pitävyyttä.

Kumipohjauksen voi toteuttaa useilla tavoilla. Paras tulos saadaan viemällä tai lähettämällä jalkine osaavalle suutarille pohjanvaihtoon. Valitettavasti Suomessa osaavat suutarit ovat harvassa, joten Ridgeway-kumia tai luonnonkumia haluavan täytyy käytännössä aina lähettää kenkänsä Englantiin asti. Tällöin myös välipohjauksen ja mahdollisten vaimennuskerrosten suhteen on tarjolla eniten vaihtoehtoja.

Liimattava puolipohjaus naulattavine kantalappuineen on myös varteenotettava vaihtoehto. Useimmat suutarit saavat aikaan hyväksyttävää jälkeä, etenkin kun reunosjalkineen herkkyyttä muistaa korostaa mm. reunanhiontakiellon muodossa. Karkeakuvioinen puolipohja on parhaimmillaan valmiin kumipohjan veroinen pidossaan, eikä hyvin huollettu nahkareuna ja pohjan keskelle jäävä alue kärsi vedestä juurikaan.
Tekstin jalkineet on poimittu Herrainpukimon Sanders-jalkinevalikoimasta sekä Aldenin ja L.L.Beanin mallistoista.

Kello vaimolle?

Kalliit on laulujen lunnaat. Näin runoili Eino Leino aikoinaan ja tottahan se on, kun etsin vaimolle lahjaa. Tokihan tässä olen liikenteessä pilke silmäkulmassa, sillä kallis maku on suhteellinen käsite. Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut arvostamaan laatua, jolla on väistämättä hintansa. Enkä siitä valita, sillä ostan nykyisin vähemmän kuin ennen. Eikä se ole rajoittunut pelkästään vaatteisiin.

Panostan määrän sijasta laatuun

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja päätin hankkia vaimolleni ison lahjakasan sijasta kaksi tai kolme parempaa lahjaa. Yksi lahjoista on hankittu ja kaksi on vielä tähteellä. Koska aikaa on rajatusti ja haluan suosia kauppiaita, päätin ostaa lahjat suomalaisista kivijaloista. Vaihtoehtoina ovat tamperelaiset, helsinkiläiset ja turkulaiset liikkeet, koska näillä paikkakunnilla kuljen ennen joulua.

Koska olen ollut alusta alkaen Kellofoorumin ylläpitäjä, ovat kellot alkaneet kiinnostamaan salakavalasti. Kiinnostusta ei ole helpottanut alan perusteoksen, Kellomies-kirjan, ostaminen Stockmannin Hulluilta päiviltä reilu vuosi sitten. Lopullisesti innostuin kelloista, kun vierailun Kultasepänliike Suokossa, josta kirjoitin aiemmin. Tästä johtuen päätin vierailla tarpeeni johdosta Suokolla uudestaan, koska tähän asti olin katsellut kelloja itselleni.

Jos sinä et tiedä mitä ostaa, kauppias kyllä tietää

Kuten arvata saattoi, kauppiaalla oli pahat mielessään, eli hänellä oli tarjota minulle runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Ongelmani on siinä, että vaimoni kellomausta minulla on hyvin puutteellinen käsitys. Siispä räpsin kännykälläni muutamista eri hintakategorian kelloista kuvia ja vertailin niitä nettisivuilla oleviin kuviin. Sitten “vahingossa” jätin näiden kellojen esittelysivut auki iPadiin, jota myös vaimoni käyttää. Ei olisi pitänyt, sillä tietysti häntä kiinnostivat ne kalliimmat kellot. 🙂

Kiinnostusta herättivät eritoten Ebelin rannekellot, jotka ovat Suokon verkkokaupassa alennuksessa. Alennuksesta huolimatta hintaa on kohtalaisesti, joten investointia pitää harkita tarkkaan. Toisaalta ymmärrän, että kello on parhaassa tapauksessa vuosikymmenien investointi, kun siitä huolehtii. Ja tuolla hinnalla kyllä tekee mieli huolehtia, ettei kelloa murjo käyttökelvottomaksi parissa vuodessa.

Kellot eri käyttötarkoituksiin

Kun pohdin noita kellojen eroja, niin vasemmanpuoleisin – ja samalla kallein – Ebel Beluga Tonneau olisi tyylikäs juhlakello, johtuen ehkä juuri mustasta nahkarannekkeesta. Ebel Brasilia Lady on puolestaan korumaisin vaihtoehto. Ebel Classic Lady olisi tyylikäs arkikello ja olisi siinä mielessä varma valinta, koska tämä kello saisi takuulla eniten käyttöä.

Kun kyselin Iiro Suokolta miksi hän myy juuri näitä kelloja melkoisella alennuksella, kertoi hän Tampereella olevan kovin vähän kysyntää ns. arvokelloille. Kalliimmissa kelloissa Omega ja Rolex ovat niitä, joihin kuluttajat ovat tottuneet investoimaan. Eikä ole siis järkeä makuuttaa kelloja vitriinissä loputtomiin.

Tämä on toinen osa joululahjaa vaimolleen etsivän miehen kauppakierroksesta. Tulevissa(kin) kirjoituksissa tutustutaan mielenkiintoisiin lahjaideoihin, jotka sopivat tyylistään tarkalle naiselle. Kirjoituksissa vilahtavat myös Tyyliniekan yhteistyökumppanit.

Tyyliniekka Me Naiset -lehdessä

Piti tämäkin päivä kokea, eli päädyin syystä tai toisesta naistenlehteen. Tarkemmin sanottuna minua haastateltiin Me Naiset -lehteen (48/2013) miesten pukeutumisesta. Oma osuuteni oli printtilehdessä varsin pieni, mutta kommenteiltaan raflaava. Tästä olenkin saanut kavereilta sopivaa kuittia osakseni. Nettilehdessä oli sitten asiantynkääkin tarjolla, joten ehkä minä tästä selviän. 🙂

Artikkeli_MeNaiset-48-2013

Sen verran huutelen täältä viimeiseltä riviltä, että dandyksi en tunnustaudu. Siihen ei riitä rahat, eikä habitus. 😉

Kalliit on laulujen lunnaat

Pakko se on todeta, että tyyliharrastus voi käydä kukkaron päälle. Maku kehittyy ja lähtökohtaisesti laadulla on hintansa. Asia pitää nähdä kuitenkin investointina, sillä laadukas tavara kestää hyvällä hoidolla vuosikymmeniä. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, jota laatu elämään tuo. Tästä pääsenkin aasinsillan kautta varsinaiseen asiaan – investointimatematiikkaan.

11-1 on avain kaikkeen

En nyt tarkoita laskukaavaa “hankintahinta / käyttökerrat”, vaan puhun 11-1 -yhtälöstä, jolla mies kuin mies saa luvan harrastaa vuodesta toiseen. Nimittäin, olen havainnut hyväksi keinoksi panostaa pukeutumiseeni ja tyylini kehittämiseen 11 kuukautta vuodessa, kun muistan sen yhden kuukauden ajan panostaa kunnolla vaimooni. Toisin sanoen, näin joulukuussa kun panostan vaimoni joululahjojen hankintaan, saan ainakin hiljaisen hyväksynnän tammikuuun ja marraskuun välisille hankinnoille. 🙂

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen

Tästä pääsenkin seuraavaan ongelmaan, tai sanotaanko haasteeseen. Mitäpä vaimolle lahjaksi. Lista on tietysti pitkä, mutta onneksi pari aviovuotta ovat opettaneet minulle edes auttavasti ymmärtämään mitä tämän ainutlaatuisen olennon pään sisällä liikkuu. “Kauhukseni” olen huomannut, että hän on minun tapaani perinyt kall…. anteeksi siis laadukkaan maun. Oli kyse sitten vaatteista, huonekaluista tai kelloista, kalliit on laulujen lunnaat.

Olenkin tässä pohtinut, että miltä kantilta lähden purkamaan asiaa. Ostaisinko vaimolleni joululahjaksi uuden rannekellon, josta on iloa vuosikymmeniksi eteenpäin, vai panostaisinko vaatteisiin? Vaimoni kun tarvitsee ehdottomasti ainakin pari uutta takkia, housuja, mittapaidan ja kenkiäkin on kuulemma liian vähän. Vuosi sitten maksoin lunnaat Barbourin tikkitakin ja Loro Pianan kaulahuivin muodossa, jotka ovatkin olleet aktiivisessa käytössä.

Mutta kysymys kuuluukin, että mitä tänä vuonna? Yhteinen aika kuuluu pakettiin automaattisesti.

Tämä on ensimmäinen osa epätoivoisesti joululahjaa vaimolleen etsivän miehen kauppakierroksesta. Tulevissa kirjoituksissa tutustutaan mielenkiintoisiin lahjaideoihin, jotka sopivat tyylistään tarkalle naiselle. Kirjoituksissa vilahtavat myös Tyyliniekan yhteistyökumppanit.

John F. Kennedyn tyyli

Siinä, missä iso-britannialaisen tyylin ystävät nostavat Windsorin herttua Edwardin – entisen kuningas Edward kahdeksannen – tyylin kuninkaaksi, on myös yhdysvaltalaisen tyylin kannattajilla presidentillinen ikoninsa.

JFK-1JFKJackie

John Fitzgerald Kennedyn (29.5.1917 – 22.11.1963), usein lyhenteellä JFK, tarina on monille pääpiirteittäin tuttu. Torpedoveneen komentajana toisessa maailmansodassa palvellut Kennedy nousi ensin Yhdysvaltain kongressiin Massachusettsin senaattorina ja sittemmin valittiin maan presidentiksi vuonna 1960.

Kennedy ei kuitenkaan ehtinyt toimia kauttaan loppuun vaan salamurhaajan luoti surmasi hänet Dallasissa marraskuussa 1963. Kennedy oli paitsi nuorin koskaan valittu Yhdysvaltain presidentti, myös ainoa USA:n katolinen presidentti ja ainoa Pulizer-palkinnon voittanut presidentti.

JFK-2JFKHenryCabotLodge1961

John F. Kennedyä pidetään myös eräänä kaikkien aikojen parhaiten pukeutuneista miehistä. Jo 1961 GQ (Gentlemen’s Quarterly -lehti) kirjoitti: “Kennedy määrittää Washingtonin tyylin, maun ja luonteen.” Myös muut lehdet ja mediat kirjoittivat – ja ovat sittemmin kirjoittaneet – lukemattomia palstakilometrejä edesmenneen presidentin tyylistä.

Mukaan mahtuu niin havaintoja kuin väärinkäsityksiäkin, mutta yleisesti ottaen hahmottuva kokonaiskuva on selkeä. Työssään presidentti pukeutui selkeälinjaiseen, kaksinappiseen sekä yleisesti tummasävyiseen pukuun, kun taas vapaa-ajastaan hän nautti rennoissa ja tyylikkäissä, Ivy League -yliopistojen tyylistä ponnistavissa pukineissa, joissa usein näkyi käytön jälkiä lippupallon pelaamisesta tai purjehduksesta.

Kennedyn tyylin synty

Jacqueline Bouvier oli Kennedyn selkeän tyylin takana.
Jacqueline Bouvier oli Kennedyn selkeän tyylin takana.

Ennen 1953 solmittua avioliittoaan Jacqueline Bouvierin kanssa Kennedy tunnettiin huolettomana, jopa hieman mauttomanakin pukeutujana. Roikkuvat puvut, toistensa kanssa riitelevät paidat ja solmiot sekä muut sekaisat yksityiskohdat leimasivat hänen tyyliään. Kouluaikojen huonetoverit pitivät Kennedyä sotkuisana etenkin pukeutumisensa osalta.

Nuori rouva Kennedy kuitenkin päätti muokata miehestään edustuskelpoisen. Muutos oli huimaava. Sotkuisuus vaihtui selkeään ja yksinkertaiseen tyyliin – englantilaisen “understatement” -ajattelun mukaisesti. Jacqueline Kennedyn mieltymys näkyi kaikessa, mitä John F. Kennedy ylleen laittoi – puvuista viikonlopun klassiseen tyyliin asti.

Kennedy pystyi nojaamaan yksinkertaiseen tyyliin myös hyvin selkeästä syystä: Hänessä oli nuoruuden elinvoimaisuutta, komeutta ja runsas määrä sitä karisman alalajia, joka tunnetaan amerikkalaisittain nimellä “cool”. Hänen ei tarvinnut esiintyä ikäistään vanhempana eikä korostaa itseään vaatetuksella – niinpä hattu ja kaikki muu, mikä himmensi persoonaa sen esiintuomisen sijaan, sai mennä. Hatless Jack oli hatuton, koska hän ei tarvinnut muuta kruunua kuin hiuksensa.

John F. Kennedyn tyyli

Pilkullinen neulesolmio oli eräs JFK:n suosikeista. Vastaava solmio löytyy myös Tyyliniekan yhteistyökumppani Herrainpukimon valikoimista.
Pilkullinen neulesolmio oli eräs JFK:n suosikeista. Vastaava solmio löytyy myös Tyyliniekan yhteistyökumppani Herrainpukimon valikoimista.

Presidentti Kennedy sanoutui tyylissään sekä tietoisesti irti Yhdysvaltain itärannikon Ivy League -yliopistojen tyylistä että – kuitenkin – kautta rantain tukeutui tähän, muodistaen ja raikastaen sitä itselleen sopivaksi. Myös aikakauden muoti vaikutti tyyliin. Klassiset kolminappiset puvut vaihtuivat kaksinappiseen, nappikauluspaidat napittomiin.

Kennedyn tiedetään käyttäneen myös nappikauluspaitoja – niin paljon kuin hän niiden käytöstä ivyleaguemaisuudesta ja vanhanaikaisuudesta pikkuveljeään Robertia piikittelikin. Puku kuitenkin laskeutui perinteisen Ivy League -puvun tapaan, tehden pesäeron vyötäröltä tiukasti leikattuun ja kaksihalkioiseen englantilaispukuun. John F. Kennedy oli siis tyylillisesti uuden ajan ja uuden maailman presidentti.

Presidentti Kennedyn selkeä puku toimi vahvan luonteen taustana.
Presidentti Kennedyn selkeä puku toimi vahvan luonteen taustana.

Kaksinappisen puvun käytössä presidentti noudatti persoonallista tapaansa pitää puvun molempia nappeja kiinni. Vaatetushistorioitsijoiden teksteissä näkyy usein väite siitä, että tämä olisi johtunut Kennedyn selkätuesta. Kennedylle pukuja valmistanut Chippin vaatturi Paul Winston kuitenkin kiistää tämän. Kennedy oli sovituksissa käyttänyt tukea, mutta puvut olisi voitu leikata täysin halutulla tavalla suljettaviksi. Näinpä molempien nappien sulkemiselle syy on muualla.

Koska tapa esiintyy myös muilla Kennedyn suvun jäsenillä – John F. Kennedyn isä näyttäytyy monissa valokuvissa puvun napit suljettuina – voi kyse olla lähinnä persoonallisesta näkemyksestä pukeutumiseen. On myös mahdollista, että Windsorin herttuan vastaavanlainen tapa ja pukuleikkaus olisi vaikuttanut tavan syntyyn.

Molempien nappien sulkeminen oli Kennedyn perheen kauan jatkunut tapa.
Molempien nappien sulkeminen oli Kennedyn perheen kauan jatkunut tapa.

Vapaa-ajallaan, yleensä kuvattuna Cape Codissa sijaitsevalla lomapaikallaan, Kennedy pukeutui vahvasti USA:n itärannikon tyyliin. Istuvuus, rentous ja selkeys olivat edelleen tyylin ytimenä, mutta mukavat chinot, sortsit, pikeepaidat sekä purjehtijoiden suosimat Nantucket Reds -housut korvasivat puvut.

Kennedy rakasti ulkoilmaelämää ja tämä näkyi myös vaatetuksessa sekä asusteissa. Aurinkolasit ja sukattomiin jalkoihin puetut purjehduskengät olivat hänelle yhtälailla käytännöllinen kuin tyylillinen valinta. Paitojen hihat käärittiin syystä. O-aukkoiset neuleet ja mahdollisesti purjehdus- tai nahkatakki puettiin paitojen päälle viileää säätä torjumaan. Presidentti Kennedy siis pukeutui tarkoituksenmukaisesti jokaisessa tilanteessa.

Kennedyn vapaa-ajantyyli oli rento ja ehdottoman tarkoituksenmukainen.
Kennedyn vapaa-ajantyyli oli rento ja ehdottoman tarkoituksenmukainen.

Kennedy pukeutumisen esikuvana

Vaikka presidentti Kennedyn tyyliä on sinänsä helppo matkia myös suoraan, on ehkä palkitsevampaa ja kullekin itselleen sopivampaa tarkastella sitä juurta, mistä tyyli ammennettiin. John F. Kennedyn tapauksessa lähtökohta oli selkeä – hän itse. Komea, nuori ja urheilullinen presidentti ei tarvinnut ylimääräisiä koristeita tai erityistä viestiä huutavia asusteita. Viesti ja henkilö pääsivät parhaiten esille rauhalliselta taustalta. Aikakaudelle tyypillinen hattu jätettiin pois, koska Kennedyn hiukset olivat vahvat ja jo itsessään kruunasivat presidentin.

“Kennedyläisesti” pukeutuvan miehen tulisi siis luoda silmäys itseensä. Vaikka olemus ei olisikaan rantaleijonamainen tai päälakea koristaisi vahva hiuksisto, on kuitenkin paras olla oma itsensä ja tuoda se rohkeudella ja ylpeydellä esille. Riikinkukkomaisuus auttaa toki kätkemään kehon ongelmat, mutta viesti itse jää tällöin sen varjoon. Persoona tulee parhaiten esiin itsestä, ei vaatteista. Hatun käytöstä kukin päättää itse.

Kuten Paul Winston Kennedyn tyyliin viitatessaan toteaa: “Vanha sanonta, jonka mukaan puku tekee miehen, on väärin. Mies tekee puvun.”

ST-C283-48-63

Nuorkauppakamarin tyylikoulutus

Riihimäen Nuorkauppakamari järjestää yhteistyössä Riihimäen Yrittäjien ja Tyyliniekan kanssa tyylikoulutuksen 21. marraskuuta kello 18:30 alkaen Asema X:n tiloissa. Koulutuksessa keskitytään miesten klassiseen ja etiketinmukaiseen pukeutumiseen.

Koulutuksen jälkeen osaat valita itsellesi (tai puolisollesi) ajattoman tyylikkäät asukokonaisuudet ja tunnet pukeutumisen perusasiat. Koulutukseen osallistuville annetaan käytännölliset ohjeet kuinka pukeutua arvokkaisiin juhliin, kuinka valita työkäyttöön sopiva puku ja kuinka pukeutua vapaa-ajalla rennosti irtotakkiin ja -housuihin.

Otamme miehestä mittaa

Tilaisuudessa on paikalla myös Herrainpukimon pääsuunnittelija Jussi Häkkinen, joka ottaa halukkailta tarvittavat mitat mittapaidan tilaamista varten. Noin viisi minuuttia kestävä mittaus on itsessään opettavainen tapahtuma, sillä sen aikana osallistujat näkevät hyvin mitkä asiat vaikuttavat istuvuuteen ja liikkuvuuteen.

Kouluttajana toimiva Joose Luukkanen on yrittäjä, joka saa kiinnittää huomiota pukeutumiseensa jo työnkin puolesta. Vapaa-ajalla Joose kirjoittaa pukeutumisesta Tyyliniekkaan, mm. suosittu Smokki-artikkeli on hänen käsialaansa.

Ilmoittaudu nyt!

Koulutus on Riihimäen nuorkauppakamarin ja Riihimäen Yrittäjien jäsenille maksuton.

Tervetuloa!

Näin pakkaat takin, housut ja paidan

Tyyliniekan lukija vinkkasi meille Youtube-videosta, jossa opastetaan mainiosti miten takki, housut ja kauluspaita kannattaa taitella ja pakata matkalaukkuun. Matkatyöläisille tämä video on pakollista katsottavaa, sillä kukapa meistä tykkää rypistyneistä vaatteista.

Uusi Lastensairaala 2017

Isänpäivä tuli ja meni, mutta jatkan vielä tämän postauksen verran vanhemmuuden agendalla. Sen jälkeen saa tyyli palata keskiöön. Monet lukijoista ovat varmasti huomanneet median kertoneen Uusi Lastensairaala 2017 -projektista, jonka tarkoituksena on vauhdittaa Helsingin Meilahteen tulevan lastensairaalan rakentamista.

Uusi-lastensairaala_2017-top

Henkilökohtaisesti minua sapettaa tilanne, jossa Lastenlinnan ja Lastenklinikan vanhentuneiden tilojen korvaamiseen tarvitaan yksityistä rahoitusta ja kansalaiskeräys, jotta yhteiskunnan velvoite tulisi hoidettua. Mutta asia on niin tärkeä, varsinkin kun lähipiirissäni on elinsiirtojen kautta toisen mahdollisuuden saanut lapsi ja hänen perheensä, jotta haluan tuoda asian pienen lapsen isänä blogissa esille.

Hyvän asian puolesta

Olen pohtinut omaa kontribuutiotani ja olen päättänyt myydä yhden nykykunnolleni hieman naftin laatupukuni ja lahjoittaa siitä saatavat rahat keräykselle. Tästä minulle heräsi kenties jopa naivi ajatus siitä, että muutkin tyyli-intoilijat, keikarit tai muuten vaan ison vaatekaapin omaavat henkilöt voisivat tehdä samoin, eli myydä yhden vaatekappaleen ja lahjoittaa siitä saadut rahat uudelle lastensairaalalle.

EDIT: Tärkeää asiaa voi edistää nyt Twitterissä hashtagilla #yksivaate.

Se kirpaisee vain kerran.

Uusi-lastensairaala_2017-bottom[/et_pb_text][et_pb_code admin_label=”Shareaholic Related Posts”][shareaholic app=”recommendations” id=”18308085″][/et_pb_code][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_4″][et_pb_sidebar admin_label=”Sivupalkki” orientation=”left” area=”sidebar-1″ background_layout=”light” remove_border=”on” saved_tabs=”all” global_module=”7700″ /][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]

Isänpäivä

Tänään on isänpäivä. Päivän merkitys on muuttunut pysyvästi, kun tulin isäksi noin puolitoista vuotta sitten. Onni-poikani ensiparkaisu oli jotain sellaista, jota en voi edelleen sanoin kuvailla ja viimeistään tuolloin elämäni muuttui minä-muodosta hän-muotoon. Siinä välissä oli me-muoto avioliiton myötä, mutta kyllähän tuolloin minä säilyi terveellä tavalla mukana elämässä. Nyt isänä minä ajattelen häntä meidän kautta ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.

Isänpäivänä sain nukkua vähän pidempään

Pidemmät unet ovat ehkä parasta mitä isänä voin lahjaksi saada, siis ihan oikeasti. Sitten kun herätys tapahtui tenavan toimesta ja vaimo toi sänkyyn kupin hyvää espressoa ja englantilaista lakritsijäätelöä, sai päivä hyvän alun. Mikäpä oli jäätelöä syödessä koko perheen voimin. Ei nimittäin ole pojankaan suu tuohesta tehty. 🙂

Isänpäivälahjaksi sain mitä halusinkin. Talvi lähestyy vääjäämättä ja pakkasilla pää on pakko suojella jollakin. Pipo on tähän tarkoitukseen mitä mainioin asuste. Olin jonkin verran kierrellyt Tampereen keskustan kaupoissa etsimässä tyylikästä ja lämmintä villapipoa, joka ei kutita ja olisi järkevän hintainen. En löytänyt mitään sopivaa eli täydellistä pipoa, joten vaimoni päätti tehdä minulle sellaisen.

Merinovillainen pipo lämmittää päätä ja mieltä

Menemättä pipon tekemisen yksityiskohtiin – kun en siitä mitään edes ymmärrä-  on lahjapiponi juuri sellainen mitä pitkään etsin. Harmaana se sopii lähes kaikkiin asukokonaisuuksiin, merinovillaisena se on lämmin ja miellyttävä iholla. Tyyliharrastukseni myötä olen myös oppinut arvostamaan laadukkaan käsityön merkitystä, joten tämä luo itsessään oikeanlaisen fiiliksen kun pistän pipon päähäni.

Isanpaiva-pipo

Tämän kirjoituksen tunnelmaan sopii täydellisesti Aki Sirkesalon säveltämä biisi, joka kolahtaa isän sielunelämään. Tämän biisin myötä toivotan blogin lukijoille oikein hyvää isänpäivää.

Isänpäivän parhaat lahjat: Asusteet

Asusteet. Jo sanan merkitys hämmentää monia miehiä. Asusteet koetaan helposti turhiksi, lähinnä epämukavuutta lisääviksi tekijöiksi pukeutumisen lisänä. Oikein valituilla asusteilla voi kuitenkin tuoda vaatetukseensa mukaan luonteensa tai korostaa tilannetajuaan. Jopa äärimmäisen klassisilla valinnoilla saa pukeutumiseensa pirteyttä.

1AsustekuvaMyös käytännöllisiä asusteita on olemassa, vaikka mies muutoin vierastaisikin koristautumista. Kaulahuivi lämmittää paukkupakkasilla ja ascot pitää kaulan suojassa vetoisassa asunnossa.

Asusteet ovat myös upeita lahjoja. Helpoimmillaan voi hankkia kaikki elämässä tarvittavat solmiot ja taskuliinan kerralla, mutta myös yksitellen annetut lahjat lämmittävät mieltä. Näin asusteet ovat erinomainen valinta isänpäivän sankarille annettavaksi.

Solmiot

2NavyKeltaraitaKäytännössä jokainen aikuinen mies saa jossain elämänsä vaiheessa pukea kaulaansa solmion. Vaikkei solmiota työssään tarvitsisikaan, on eduksi, mikäli omistaa riittävästi klassisia solmioita. Valitettavasti moni mies kuitenkin käyttää tarpeettoman räikeitä tai jopa mauttomia kravatteja.

Isänpäivälahjaksi voikin antaa mieluummin käytännöllisiä ja kauniita perussolmioita kuin naistenlehtien liiankin usein suosittelemia värirevittelyjä. Kun vielä muistaa, että solmion tulee olla käytännössä aina paitaa tummempi ja ohjata katsetta kasvoja kohti, ollaan hankinnassa vahvalla pohjalla.

Neljä solmiota riittää

Jokainen mies periaatteessa pärjää neljällä solmiolla. Tummansininen, valkopilkkuinen solmio on näistä ehdottomasti monikäyttöisin. Se on edukseen lähes kaikkien pukuvärien seurana ja hillityllä kuvioinnillaan kuitenkin tarpeeksi kiinnostava.

Helmen- tai hopeanharmaa solmio on virallisin mahdollinen kaulakoriste. Elämän suuret juhlat vaativat joskus tumman puvun seuraksi tämän perinteisen asusteen. Mikäli tämä siis kaapista puuttuu, se on – ehkäpä yhdessä valkoisen, pellavaisen taskuliinan kera – loistava ostos isälle.

Suru on osa jokaisen elämää ja musta solmio, vaikkei yksinään lahjaksi oikein sovikaan, on välttämätöntä omistaa. Se päätyy kaulaan vain hautajaisissa ja suruaikana.

Tummansininen neulesolmio on solmioiden rento moniottelija. Mies voi laittaa sen kaulaansa jopa farkkujen kera, mutta aivan yhtälailla se soveltuu pidettäväksi bisnespuvun kanssa, ollen persoonallinen mutta ei kuitenkaan revittelevä valinta.

Mikäli kaikki aiemmin luetellut solmiot mieheltä jo löytyvät, voi lahjaan käyttää persoonallista silmää. Kannattaa muistaa, että miesten paidat ovat yleisimmin valko- ja vaaleansinisävyisiä, joten näihin (ja miehen pukuihin) soveltuvat sävyt ovat toimivia.

Solmion ollessa suurehko asuste kannattaa myös muistaa, että hillitty kuvio on yleensä räikeää parempi – ellei mies ole sitten räiskyvä persoonallisuus. Tällöinkin, tosin, luonne on asustetta tärkeämpi ja tulee parhaiten esiin kontrastin, ei korostuksen, kautta. Sininen solmio punaisilla tai keltaisilla pikkukuvioilla on riittävä revittely useimmille.

Solmukkeet ja ascotit

3AscotViime aikoina on ollut havaittavissa solmukkeiden – kansankielessä rusettien – ilahduttavaa lisääntymistä miesten kauloilla. Tähän eittämättä vaikuttavat esim. Boardwalk Empiren ja Mad Menin kaltaiset, pukeutumiseltaan klassiset televisiosarjat sekä aikakautta käsittelevät elokuvat.

Solmukkeet sallivat pienemmän kokonsa myötä rajummankin tyyli-ilmaisun kuin solmiot. Näinpä ruutukuosit ja voimakkaammat värit ovat usein kuin kotonaan ruseteissa. Kyse on myös hyvästä lahjasta – harvinaisempi asuste on oiva lisä monen miehen vaatekaappiin. Niin lahjanantajan kuin -saajankin tulee kuitenkin muistaa, että valmiiksi solmitut solmukkeet kuuluvat vain ja ainoastaan lastenjuhlien osallistujien kaulaan. Aikuinen mies sitoo solmukkeen siinä missä kengännauhansakin.

Hivenen erikoisempi, mutta etenkin taiteeseen ja rentoon elämään kallellaan oleville miehille mieluinen, lahja-ajatus on ascot. Tämä ylhäältä avoimen paidan alle puettava, kurkun ja rintakehän peittävä silkkinen liina tulvii rentoutunutta ja hallittua tyylitajua. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että mies haluaa esiintyä ascot kaulassa. Vaarana on, että tulos on väärällä henkilöllä väsähtänyt ja mauton.

Taskuliinat

4TaskuliinaJoidenkin vuosien aikana on ollut havaittavissa vahva taipumus puvun rintataskun käyttöönottoon. Taskuliinat ovat palanneet näkyville. Verrattain pieni näkyvä osa antaa mahdollisuuden revitellä kunnolla – olihan jo Sinatrankin tapana asettaa mustan smokkinsa taskuun räjähtävän oranssi taskuliina.

Yksiväristen liinojen lisäksi kuoseja on rajaton valikoima. Jopa suurikuvaiset taskuliinat toimivat – niistä voi nostaa esiin haluamansa osan kuviota ja näin luoda useita erilaisia vaikutteita. Sääntönä onkin lähinnä se, että mies valitsee liinansa siten, ettei se kilpaile kaulakoristeen kanssa – tässä on valittava, kumman haluaa olevan räväkämpi – ja että se sointuu yhteen muiden värien sekä materiaalien kanssa.

Ainakin yksi taskuliina on jokaiselta kuitenkin löydyttävä. Valkoinen pellavaliina on sekä virallisin että monikäyttöisin taskun koriste. Se riittää käytännössä kaikkiin asuihin, mikäli mies ei koe luontevaksi revitellä väreillä. Ja jos kutsu on käynyt vaikka maan korkeimpiin juhliin, on huolella taitettu ja käsinommeltu pellavaliina sekä frakin että tumman puvun erottamaton osa. Jos valkoinen taskuliina siis puuttuu isän kaapista, on sen lahjoittaminen lähes lähipiirin velvollisuus.

Kaulahuivit

5KasmirKoristeellisuuden lisäksi asusteilla on tietenkin myös käytännöllisiä syitä olemassaololleen. Suomen sangen raaka syys- ja talvi-ilmasto käytännössä vaativat lämmikettä kaulan ympärille. Näinpä kaulahuivi on loistava lahja. Se voi kuvastaa sekä antajan että saajan luonnetta värikkyydellään, eikä varasta huomiota itse henkilöltä – poistetaanhan se sisälle tultaessa.

Kaulahuivin myötä voi antaa myös palasen luksusta. Vaikka mies pukeutuisi muuten rennosti, on kasvoja vasten painuva kasmir tai merinovilla nautinnollinen kokemus. Materiaali tuo tuulahduksen ylellisyydestä jopa armeijatakin sisälle, tietenkin lämmön myötä.

Kaulahuivien kuoseja ja malleja on tietenkin lähes loputtomasti. Lahjan ostaja onkin mainion päätöksen edessä – harva pehmeä paketti tuo yhtä paljon iloa kuin lämmin kaulahuivi.