Tänään on isänpäivä. Päivän merkitys on muuttunut pysyvästi, kun tulin isäksi noin puolitoista vuotta sitten. Onni-poikani ensiparkaisu oli jotain sellaista, jota en voi edelleen sanoin kuvailla ja viimeistään tuolloin elämäni muuttui minä-muodosta hän-muotoon. Siinä välissä oli me-muoto avioliiton myötä, mutta kyllähän tuolloin minä säilyi terveellä tavalla mukana elämässä. Nyt isänä minä ajattelen häntä meidän kautta ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Isänpäivänä sain nukkua vähän pidempään
Pidemmät unet ovat ehkä parasta mitä isänä voin lahjaksi saada, siis ihan oikeasti. Sitten kun herätys tapahtui tenavan toimesta ja vaimo toi sänkyyn kupin hyvää espressoa ja englantilaista lakritsijäätelöä, sai päivä hyvän alun. Mikäpä oli jäätelöä syödessä koko perheen voimin. Ei nimittäin ole pojankaan suu tuohesta tehty. 🙂
Isänpäivälahjaksi sain mitä halusinkin. Talvi lähestyy vääjäämättä ja pakkasilla pää on pakko suojella jollakin. Pipo on tähän tarkoitukseen mitä mainioin asuste. Olin jonkin verran kierrellyt Tampereen keskustan kaupoissa etsimässä tyylikästä ja lämmintä villapipoa, joka ei kutita ja olisi järkevän hintainen. En löytänyt mitään sopivaa eli täydellistä pipoa, joten vaimoni päätti tehdä minulle sellaisen.
Merinovillainen pipo lämmittää päätä ja mieltä
Menemättä pipon tekemisen yksityiskohtiin – kun en siitä mitään edes ymmärrä- on lahjapiponi juuri sellainen mitä pitkään etsin. Harmaana se sopii lähes kaikkiin asukokonaisuuksiin, merinovillaisena se on lämmin ja miellyttävä iholla. Tyyliharrastukseni myötä olen myös oppinut arvostamaan laadukkaan käsityön merkitystä, joten tämä luo itsessään oikeanlaisen fiiliksen kun pistän pipon päähäni.
Tämän kirjoituksen tunnelmaan sopii täydellisesti Aki Sirkesalon säveltämä biisi, joka kolahtaa isän sielunelämään. Tämän biisin myötä toivotan blogin lukijoille oikein hyvää isänpäivää.
