Katumaasturien ja crossovereiden buumi ei ota laantuakseen automaailmassa. Skoda on tähän asti tyytynyt pienempään Yetiin, mutta tiedossa on ollut jo pitkään, että merkki suunnittelee myös isomman luokan SUV:ta. Skoda on vahvistanut asian jo ajat sitten, ja viime viikolla tšekkimerkki ilmoitti esittelevänsä jotakin suurta noin kuukauden päästä alkavassa Geneven autonäyttelyssä. Valistuneissa arvauksissa puhuttiin uuteen VW Tiguaniin pohjautuvasta kookkaasta katumaasturista, jonka nimeksi veikkailtiin Kodiakia.
Nyt Skoda julkaisi autosta ensimmäiset tiiserikuvat. Niistä käy ilmi, että Genevessä nähdäänkin ison SUV:n konsepti, ja tuotantoversion vuoro on vasta myöhemmin. Myyntimalli esitellään todennäköisesti lokakuussa Pariisin autonäyttelyssä, jolloin myös auton lopullinen nimi selviää. VW-konserni paljastaa Geneven näyttelyssä myös toisen saman luokan SUV:n, eli Seat Aranin. Seat on jo tuotantoversio, joten samassa näyttelyssä ei haluta esitellä kahta saman kategorian tuotantoautoa, vaan Skodasta annetaan vasta esimakua konseptin muodossa.
Skodan SUV-tutkielman nimi on Vision S, eli se jatkaa merkin Vision-nimisten konseptiautojen perinteitä. Virallisista tiiserikuvista huomaa heti konseptille tyypilliset ylisuuret pyörät, puuttuvat ovenkahvat ja huomiota herättävän värin. Niiden alta erottaa kuitenkin jo tulevan tuotantomallin tärkeimmät piirteet. Kyljen ja konepellin terävät pokkaukset ovat tuttuja Skodan muista nykymalleista, ja perän muodoissa on samaa henkeä kuin Seatin aiemmin esittelemissä katumaasturikonsepteissa.
Muotoilu on siis pitkälti ennalta arvattavaa konsernityyliä, mutta nokassa on sentään jotakin ihan uutta. Etulamppuina käytetään nimittäin kahta päällekkäin olevaa litteää valonheitintä, ja huhujen mukaan myös muissa tulevissa Skodissa nähdään samaa nelivaloilmettä. Kuusikulmaisen maskin muodoissa on puolestaan selviä yhtymäkohtia uusiin Peugeoteihin. Vision S:n maasturimaisen tyylin viimeistelevät kulmikkaat pyöränaukot, jotka nähtäneen myös tuotantoversiossa.
Skodan uusi SUV on noin 4,7 metriä pitkä, yli 1,9 metriä leveä ja lähes 1,7 metriä korkea, joten kyse on varsin kookkaasta autosta. Konseptimallin kolmelle penkkiriville mahtuu kuusi henkeä, mutta tuotantoversio lienee haluttaessa seitsemänpaikkainen muiden saman luokan autojen tavoin. Jäämme odottelemaan, miltä konsepti näyttää livenä Geneven valokeilassa ja millaisia muutoksia se kokee matkallaan kohti syksyllä esiteltävää tuotantomallia.
Kun Seat liitettiin VW-konserniin, yrityksen patriarkan Ferdinand Piëchin haaveena oli tehdä siitä eräänlainen Espanjan Alfa Romeo. Mallistoon yritettiin tuoda kovasti etelämaalaista tunteellisuutta, mutta Seatin myynti ei vain noussut lentoon. Espanjalaismerkki oli pitkään konsernin harvoja tappiollisia haaroja, mutta viime vuosina Seat on ollut uudessa nousussa.
Autojen pehmeänpulleat linjat korvattiin hillitymmällä ja terävöitetyllä muotokielellä. Uusi design on tehnyt Seateille hyvää, ja mm. nykyinen Léon on varmasti yksi VW-konsernin kauneimmista kompaktiluokan malleista. Lisäksi autojen ominaisuudet ovat kohdallaan, ja Seatien urheilullisuus ei ole enää päälle liimattua. Esimerkiksi Léon Cupra 280:n farkkumalli on tällä hetkellä maailman nopein sarjavalmisteinen farmari Nürburgringin Nordschleifella.
Ennakkoedellytykset malliston laajentamiselle ovat siis kunnossa. Suurin kasvu tulee nykyään katumaastureista sekä crossovereista, ja sellainen on vielä puuttunut Seatin mallivalikoimasta. SUV:n tulosta on jo annettu esimakua muutaman konseptin voimin, joista viimeinen esiteltiin viimekeväisessä Geneven autonäyttelyssä. 20v20-niminen tutkielma kertoi jo varsin realistisesti, miltä espanjalaismerkin tuleva katumaasturi näyttäisi.
Tuotantomallia on odoteltu tämänvuotiseen Geneven näyttelyyn, ja nyt autosta lipsahti julkisuuteen jo ensimmäinen kuva. Nettiin vuosi nimittäin otos Seatin SUV:n tietoviihdejärjestelmän ruudusta, ja monitorilla näkyy myös kuva itse autosta koko komeudessaan. Katumaasturin linjat ovat tuttua Seatia, mutta auto vaikuttaa huomattavasti tavanomaisemmalta kuin esimerkiksi viimekeväinen konsepti. Coupé-maiset muodot ovat saaneet väistyä tarkoituksenmukaisemman designin tieltä, ja auton kylkiprofiilissa on yllättäviä yhtymäkohtia Nissan X-Trailiin.
Seatin uuden SUV:n nimi on todennäköisesti Aran, ja se tehdään samalle perusrakenteelle VW Tiguanin ja Skodan tulevan katumaasturin kanssa. Aloitusmallit ovat etuvetoisia, mutta nelivedon saa toki tehokkaampien moottorien yhteyteen. Bensakoneina tarjotaan todennäköisesti 1,4- sekä 1,8-litraisia turbonelosia, ja dieselpuolen vaihtoehdot ovat 150- ja 190-heppaiset versiot tutusta kaksilitraisesta TDI:stä. Voima välitetään pyörille moottorista riippuen joko kuusivaihteisen manuaalin tai DSG-kaksoiskytkinautomaatin kautta. Seatin uutta SUV:ta odotellaan Euroopassa kauppoihin jo kesällä, mutta Suomessa myynnin aloitus voi siirtyä syksyyn.
Nykyään mikään ei ole enää pyhää autojen osaltakaan. Jo pelkkä ajatus osittain sähköllä kulkevasta Porsche 911:stä olisi ollut täysin mahdoton vielä muutama vuosi sitten, mutta maailma muuttuu kovaa vauhtia. Autonvalmistajien mallistoja koskevat päästörajat tiukentuvat jatkuvasti, ja urheiluautomerkkienkin on pakko mukautua tilanteeseen. Porschella on jo nyt tarjolla hybridiversioita katumaastureistaan sekä isosta Panamera-sedanistaan, ja merkin keulakuvana toimiva 918 Spyder -hyperautokin on hybridi.
Kaikkien urheiluautojen äiti, eli legendaarinen Porsche 911 on kuitenkin saanut pitää bensakoneensa, vaikka niitäkin on viime aikoina pienennetty ja turboahdettu päästötalkoiden hengessä. Nykyinen 991-koodilla tunnettu korimalli esiteltiin reilut neljä vuotta sitten, ja seuraajaa odotellaan vuodelle 2018. Porschen toimitusjohtaja Oliver Blume antoi nyt saksalaiselle Westfalen-Blatt-lehdelle haastattelun, jossa hän vahvisti 911:n pistokehybridimallin olevan tulossa mallivaihdoksen yhteydessä reilun kahden vuoden päästä. Sähköavusteisesta 911:stä on liikkunut automaailmassa huhuja jo pitkään, mutta nyt asialle saatiin ensimmäistä kertaa virallinen vahvistus Porschelta.
Tavoitteena on, että hybridi-911:llä pääsisi pelkän sähkön voimin jopa 50 kilometriä. Tämä tekee ihmeitä virallisten normien mukaan laskettavalle teoreettiselle keskikulutukselle, joka on luultavasti lähes naurettavan pientä tasoa. Hybriditekniikka nostaa toki auton valmistuskustannuksia, mutta Suomen kaltaisissa, hiilidioksidipäästöjä verottavissa maissa pistokehybridiversiosta tulee hyvin todennäköisesti halvin 911. Tällä hetkellä 911:n hintaero Suomen ja esimerkiksi Saksan välillä on melkoinen, mutta tulevaisuudessa hybridimalliin hinnoissa ei liene suurta eroa.
Vihreämpää 911:tä ei ole aivan helppo tehdä, koska hybriditekniikan sullomisessa urheiluauton kuoriin on omat haasteensa. Niinpä seuraavan 911:n suunnittelussa on otettu huomioon jo etukäteen kahden voimanlähteen käyttäminen ja akkujen vaatima tila. Porschen hybridivyörytys ei jää tähän, vaan merkin tavoitteena on tarjota sähköavusteiset versiot kaikista malleistaan. Niinpä sellaisia voidaan jossakin vaiheessa odotella myös keskimoottorisporttien, eli 718 Boxsterin ja Caymanin seuraajien pohjalta.
Lisäksi Porsche tekee puhtaan sähköauton Teslan kilpailijaksi. Syksyllä esitelty Mission E -konsepti jatkojalostetaan yli 600-heppaiseksi ja 500 kilometrin toimintasäteen tarjoavaksi tuotantomalliksi, jonka valmistukseen merkin Stuttgartin tehtailla investoidaan peräti miljardi euroa. Sähkö-Porschen pitäisi tulla myyntiin vuosikymmenen loppuun mennessä, ja se on osa VW-konsernin sähköautovyörytystä päästöskandaalin jälkimainingeissa. Aivan kaikkia perinteitä ei olla kuitenkaan heittämässä roskakoriin, koska Porsche ei ole lähdössä mukaan kilpajuoksuun kohti autonomista ajamista. On suorastaan helpottavaa kuulla, että urheiluauton ratissa saa jatkossakin nauttia ajamisesta aivan omin käsin.
Volkswagenin T1-korimalli, eli junakeulabussina ja -pakuna tunnettu Transporter kuuluu merkin legendaarisimpiin autoihin Kuplan lisäksi. Hienosti entisöidyistä ikkunabusseista pyydetään nykyään jo kuusinumeroisia eurosummia, mikä kertoo auton haluttavuudesta. Volkswagen on esitellyt aiheesta jo aiemmin usean retrohenkisen konseptin, mutta konsernin rohkeus ei ole riittänyt ottaa niitä tuotantoon.
Volkswagen ei ole päästöskandaalin vanavedessä juuri mainostanut dieselautojaan, vaan ihmisten huomio on ohjattu vaihtoehtoisilla voimanlähteillä varustettuihin menopeleihin. Erityisesti sähköautot oat nyt VW:llä kovassa kurssissa, ja niinpä konserni paljasti äskettäin Las Vegasin Consumer Electronics Show’ssa sähkökäyttöisen konseptiauton, joka on moderni tulkinta 50- ja 60-lukujen hippibussista.
Volkkarin aiemmat konseptit aiheesta ovat olleet korostetun retrotyylisiä, mutta tällä kertaa kaikki on toisin. Erikoisella BUDD-e-nimellä varustettu konseptiauto on nimittäin äärimmäisen teknohenkinen ja moderni, ja yhtymäkohdat alkuperäiseen bussivolkkariin rajoittuvat muutamiin muotoilun yksityiskohtiin. Mm. maskin alareunan linjassa ja katon muodoissa on samaa henkeä kuin vanhassa hippibussissa.
Konseptiauton kehittämisestä vastannut Volkmar Tanneberger vahvisti nyt brittiläiselle Car Magazinelle, että auto tulee tuotantoon. Tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta sähköauto saataneen myyntiin vuoden 2020 tienoilla. Volkswagenin perinteiset, polttomoottorilla varustetut paketti- ja bussimallit säilyvät mallivalikoimassa, ja BUDD-e:n tuotantoversio täydentää mallistoa ympäristöystävällisempään suuntaan.
VW-konserni kehittää sähköautoille oman modulaarisen perusrakenteensa, joka tunnetaan MEB-nimellä. Volkkarin sähköbussi ei jää sen ainoaksi hyödyntäjäksi, koska myös Audilla on suunnitteilla sähkökäyttöinen seuraaja vuosituhannen vaihteen persoonalliselle A2-pikkuautolle. Lisäksi konserni on tarjoamassa jopa neljää muuta sähköautoa uuden perusrakenteen pohjalta, eli dieselin käryt halutaan ainakin imagomielessä häivyttää kuluttajien mielistä mahdollisimman tehokkaasti.
Land Rover Defender on yksi pisimpään yhtäjaksoisesti tuotannossa pysyneistä automalleista. Auton taru alkoi vain hieman toisen maailmansodan jälkeen, kun Roverin insinöörit tekivät Jeepin alustalle prototyypin Ison-Britannian maaseudulle tarkoitetusta jokapaikanhöylästä. Teräksestä oli tuolloin pulaa, mutta alumiinia oli saatavissa helpommin, joten suurin osa koripelleistä naputeltiin kevytmetallista. Vuonna 1948 esitellyssä tuotantoversiossa ei enää käytetty Jeepin tekniikkaa, mutta alumiinikori oli tullut jäädäkseen. Ensimmäisiä autoja sai pelkästään vihreän eri sävyillä maalattuina, koska vihreää väriä oli jäänyt yli sodanaikaisesta lentokoneteollisuudesta.
Alkuperäinen Lantikka pysyi tuotannossa hyvin samannäköisenä kolmen mallisarjan ajan. Ensimmäistä versiota, eli Series I:tä valmistettiin 10 vuoden ajan, kunnes se korvattiin Series II:lla vuonna 1958. Kakkossarjalaisen ensimmäistä mallia tehtiin vain kolmen vuoden ajan, ja sen jälkeen tarjolle tuli hieman modifioitu Series IIA. Series III:n vuoro koitti puolestaan vuonna 1971, ja tätä viimeistä alkuperäiseen Land Roveriin pohjautuvaa maasturia tehtiin peräti 12 vuoden ajan. Vaikka auton ulkonäkö pysyikin pitkälti samana yli 30 vuoden ajan, peltien alla tapahtui kuitenkin jatkuvaa kehitystä.
Nykyään Defenderinä tunnettu viimeisen sukupolven Land Rover tuotiin markkinoille vuonna 1983. Lantikan tekniikassa tapahtui merkittäviä muutoksia edeltäjämalleihin verrattuna, koska autossa käytettiin hyvin paljon luksusmaasturi Range Roverin osia. Kierrejouset syrjäyttivät alkeellisen lehtijousituksen, ja neliveto oli nyt jatkuvaa mallia. 1980-luvun alussa esitelty Land Rover tunnettiin aluksi 110-mallina, mutta se sai Defender-nimen seuraavan vuosikymmenen kynnyksellä. Defenderin varustelu muuttui vuosien saatossa ajanmukaisemmaksi, mutta auto pysyi aina juurilleen uskollisena työkaluna.
Defenderin tuotanto Ison-Britannian Solihullissa oli pitkälti käsityövaltaista, ja niinpä yhden auton tekeminen vei peräti 56 tuntia. Tästä syystä Land Roverin nykyään omistava Tata Motors on suunnitellut jo pitkään tuotannon alasajoa ja Defenderin korvaamista modernimmalla maasturilla. Auton fanijoukko on kuitenkin ollut niin vannoutunutta, että Defenderin tarua ei ole saatu päätettyä helposti. Nyt maasturin tuotanto oli kuitenkin pakko lopettaa, koska auto ei enää täytä uusimpia määräyksiä jalankulkijaturvallisuuden ja päästöjen suhteen.
Defender on yksi Brittein saarten autoteollisuuden ikonisimpia malleja, eli auton seuraajalla on melkoisen suuret saappaat täytettävänään. Aivan heti tätä Defenderin korvaajaa ei kuitenkaan nähdä, koska Jaguar Land Rover miettii vielä tulevan maasturin tuotantopaikkaa. Tällä hetkellä vahvimmat vaihtoehdot ovat JLR:n uusi tehdas Slovakiassa tai tuotannon ulkoistaminen Magna Steyrille Itävaltaan. Toivottavasti aidon ja oikean Lantikan ainutlaatuinen henki säilyy tästä huolimatta uudessa maasturissa, vaikka se ei olekaan enää aito brittiauto.
Elon Muskin perustama Tesla on ollut yksi autoalan suurimmista sensaatioista viime vuosina. Käytännössä tyhjästä nyhjäistyn kalifornialaisfirman Model S on noussut sähköautojen virstanpylvääksi, johon kaikkia muita sähkökäyttöisiä menopelejä verrataan. Model S on hyvännäköinen iso luiskaperä, joka tarjoaa kotimarkkinoillaan tilat jopa seitsemälle hengelle. Lisäksi tehokkain nelivetomalli P90D pitää kiihdytyksissä superautoja pilkkanaan, ja toimintasädekin on optimiolosuhteissa 500 kilometrin luokkaa.
Ei ole siis mikään ihme, että perinteisten automerkkien sähkömallit ovat viime vuosina vaikuttaneet lähinnä surkuhupaisilta Teslan rinnalla. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, kun perinnevalmistajatkin ovat vihdoin heränneet kalifornialaisen start up -yrityksen muodostamaan uhkaan. Monet automerkit ovat jo esitelleet konsepteja Teslan haastajistaan, joista ensimmäiset saadaan tuotantoon muutaman vuoden päästä. Tesla Model S:n ainutlaatuinen asema uhkaa siis kadota, ja niinpä Kalifornian pojat ovat laajentamassa mallistoaan. Merkki esitteli jo viime syksynä Model X -nimisen crossoverin, joka on kuin korotettu ja pulleampi Model S. Katumaasturin erikoisuutena ovat haukansiipiovina tunnetut takaovet, jotka aukeavat ylöspäin.
Tämä ei kuitenkaan riitä, koska kaikesta hypetyksestä huolimatta Tesla ei tuota vieläkään voittoa. Kalliin hintaluokan Model S:n ja Model X:n ostajien määrä on varsin rajallinen, joten Tesla kaipaa pienempää ja halvempaa sähköautoa. Sellainen on nyt tulossa, mutta myynnin aloitusajankohdasta ei ole vielä selvyyttä. Optimistisimmat puhuvat jopa tämän vuoden lopusta, mutta todennäköisemmin auto tulee tarjolle vasta ensi vuoden puolivälissä tai lopussa.
Pienempi Tesla on nimeltään Model III, ja sen pitäisi olla noin 20 prosenttia Model S:ää kevyempi. Myös hinnassa on huomattava ero isoveljeen verrattuna. Model S maksaa nimittäin kotimarkkinoillaan noin 60 000 dollaria, kun taas Model III:n hintojen pitäisi alkaa vain 35 000 taalasta. Pikku-Teslan akut pystyy kuulemma lataamaan täyteen vain hieman yli 25 minuutissa, ja toimintasäde on mukavat 320 kilometriä. Tämä ei ole ihan Model S:n luokkaa, mutta riittää varmasti useimmille sähköautoilijoille.
Teslan unelma edullisen sähköauton rakentamisesta on siis muuttumassa todeksi hyvin pian. Model III:n kehitystyö on huippusalaista, joten autosta ei ole päässyt julkisuuteen vielä minkäänlaista kuvaa. Tietojen varjeleminen on ymmärrettävää, koska Tesla haluaa ohjata ostajien mielenkiinnon tällä hetkellä saatavilla oleviin malleihin, eli Model S:ään ja Model X:ään. Tuleva Model III voi kuitenkin tarjota Teslalle todellisen läpimurron suuremman ostajakunnan ulottuville.
Italian maineikkain klassinen vaatturitalo on Napolista lähtöisin oleva, London Housenakin tunnettu, Rubinacci, joka on laajentanut imperiuminsa Napolin lisäksi Roomaan, Lontooseen, New Yorkiin, Tokioon ja Milanoon. Rubinacci on tunnettu kehittämästään pehmeästä ja miellyttävästä napolilaisesta pukutyylistä, jolla on ystäviä kaikkialla maailmassa. Monen klassiseen pukutyyliin mieltyneen miehen korkeimpana haaveena onkin jonakin päivänä hankkia vaatekaappiinsa Rubinaccin räätälinpuku.
Tyyliniekka kävi tutustumassa Rubinaccin Milanon liikkeeseen sekä keskustelemassa liikkeen johtajan, omasta tyylistään kansainvälisen ikonin maineeseen nousseen pääsuunnittelija Luca Rubinaccin kanssa. Luca Rubinacci otti meidät vastaan ennen liikkeen aukeamista aamukahvin äärellä, samalla asettaen tahdin rauhalliseen, pitkään keskusteluun taloa esitellen ja Rubinaccin vaatturiliikkeen historiasta kertoen.
Kuninkaiden vaatettaja
Luca Rubinaccin mukaan vaatturitalon historia ulottuu aina vuoteen 1932 asti, jolloin kuuluisa napolilainen dandy, Gennaro Rubinacci, alkoi tarjota vaatturien palveluita sekä tyylisilmäänsä napolilaisille. “Hänet tunnettiin Napolissa lontoolaistyyliin mieltyneenä herrasmiehenä”, kertoo Rubinacci. “Savile Row oli miesten tyylin keskus ja Gennaro Rubinacci teetti lontoolaisen tyylisiä pukuja napolilaisräätäleillä ja sai mainetta myös seurapiireissä”. “Rubinaccin logo LH tarkoittaa London Housea viitaten lontoon tyyliin ja sen päällä on kruunu, koska Gennaro Rubinacci oli Savoijin kuninkaallisten hovihankkija” avaa Luca Rubinacci liikkeen tunnuksen taustaa.
Aatelisten ollessa asemansa vuoksi estyneitä vierailemasta paikallisten vaattureiden luona – olihan luokkaero aivan liian suuri – alkoi Rubinacci tarjota tyylisilmäänsä ja palveluitaan toimien eräänlaisena ”välimiehenä” vaatturien ja asiakkaiden välillä. Näin Gennaro Rubinacci oli Rubinaccin vaatturitalon ensimmäinen pääsuunnittelija. London House piti nimensä aina 1960-luvulle asti, jolloin Gennaro Rubinaccin poika, nykyisin Rubinaccia luotsaava Mariano Rubinacci, päätti nostaa perheen nimen yrityksenkin tunnukseksi.
Rubinacci Milano
Rubinaccin uutta, 2015 perustettua Via del Gesulla sijaitsevaa Milanon-liikettä johtaa Mariano Rubinaccin poika, joka toimii samalla Rubinaccin pääsuunnittelijana. Liike on jopa arvokkaaseen ympäristöönsä – vastapäätä sijaitsee mm. Brionin myymälä ja alueelta löytyvät useimpien muotimerkkien liikkeet – nähden hulppea ja tyylikäs.
Käytännössä voi sanoa Rubinacci Milanon kattavan kokonaisen rakennuksen, sisältäen huoneet niin asusteille, jalkineille, valmisvaatteille, tilausvaatteille, klubille kuin vaatturien työpisteellekin. On välittömästi selvää, ettei kyseessä ole pelkkä tavanomainen myymälä vaan jo itsessään ketä tahansa asiakasta palvelemaan kykenevä kokonaisuus, olipa asiakkaan tarve mikä tahansa.
Aivan tietynlaisella keltaisella – Mariano Rubinaccin lempivärillä – ja miehekkäällä mustalla sisustettuun taloon astuessaan asiakas kohtaa ensimmäisenä asusteet, joiden kirjo on loputon. Tarjolla on niin perinteisiä silkki- ja villasolmioita kuin neulesolmioitakin, runsas valikoima kuvioiltaan sanoinkuvaamattoman kauniita huiveja sekä taiteellisuudeltaan kaiken arvostelun yläpuolella olevia taskuliinoja.
Taskuliinat kuvastavatkin Luca Rubinaccin mukaan parhaiten Rubinaccin ”100 colours of Rubinacci” -ajattelutapaa, joka on kirjaimellinen – taskuliinoja on todella tarjolla sadassa eri värissä. “Taskuliinamme voi taitella kahdella tavalla”, valistaa Rubinacci ja esittelee tavat, joista toisessa taskuliinasta jää näkyviin kulmat, toisessa runsaan ruusumaiseksi taittuva keskikohta.
Syvemmälle taloon edettäessä saavutaan seuraavaksi valmisvaatteiden pariin. Valmisvaatteiden osuus on vaatturitalolle kenties poikkeuksellinen, olkoonkin että kokoelma on tarkoituksellisen rajattu ja konservatiivinen.
Luca Rubinaccin mukaan kyse on eräänlaisesta maistiaisesta – mittapukuasiakas saattaa oman kaavansa mukaan tehtyä pukua odottaessaan haluta ostaa liikkeen valmisvaatteen. Uusimpana lisänä valmiskokoelmiin ovat tulleet Rubinacci Jeans -denimtuotteet, jotka laajentavat tarjontaa vapaa-ajanpukeutumisen puolelle.
Kaikille, joille Luca Rubinaccin tyyli on tuttu, tullee yllätyksenä valmisvaatteiden suhteellisen konservatiivinen värikirjo. Tarjolla on perinteisiä irtotakkeja sinisenä, harmaana, viininpunaisena ja vihreänä, housuja hillityissä väreissä sekä ylipäätään sangen rauhallista tyyliä. Luca Rubinacci nostaa kuitenkin esille vihreän irtotakin monikäyttöisyyden toteamalla että ”vihreän käyttäminen on kuin sinisen käyttämistä”.
Vastauksena väriskaalan klassisuudesta kummastelevalle Rubinacci sanoo valmisvaatteiden tyylin tulevan häneltä, mutta värien olevan helpommin yhdistettävissä. Värit eivät saa olla itsetarkoitus kenellekään vaan niiden on noustava omasta tyylistä – näinpä pelko siitä, että Rubinacci pakottaisi omaa värikarttaansa kaikille, on turha.
Valmistuotteet päättyvät Luca Rubinaccin tunnusmerkkiin – ns. belgialaisiin loaferkenkiin. Rubinacci sanoo, että tyyli on rentoudessaan hänelle mieluisin puvun kanssa pidettäväksi. Loafereita onkin tarjolla erilaisissa nahoissa ja laajassa värikirjossa.
Rubinaccin mittapuku, vaatemaailman Ferrari
Vain askelen belgialaiskenkiä kauempaa päästään Rubinaccin liikkeen todelliseen hermokeskukseen. Kangaspakoin – joista useat ovat vanhoja, toimintansa lopettaneiden kutomojen tekemiä ja näin korvaamattomia – vuorattujen seinien keskellä olevan pöydän ääressä luodaan samuraihaarniskojen keskellä mittapuku- ja -paita-asiakkaille heidän mielensä mukaan pukuja, joille ei helposti löydy vertaista maailmassa.
Rubinaccin mittapuku on käsityön määrässä voittamaton ja samalla napolilaisen vaatturinperinteen kiteytymä. Ja miksei olisi – onhan napolilainen, pehmeä puku syntynyt nimenomaan Rubinaccilla, Gennaro Rubinaccin pyydettyä Vincenzo Attolinia luomaan hänelle äärimmäisen kevytrakenteisen puvun, jotta hänen la dolce vitaa elävä asiakaskuntansa voisi nauttia elämästään pönöttämättä ja hikoilematta liiaksi.
Luca Rubinaccin mukaan talon tyyli on kuitenkin joustava asia. ”Jos asiakas haluaa tweedpuvun, miksi hänen pitäisi mennä Englantiin? Rubinaccilla ei ole yhtä omaa tyyliä, vaan teemme juuri sellaisia pukuja kuin asiakkaat haluavat.” Juuri asiakaslähtöisyys korostuukin jatkuvasti tyylitaiturin puheessa. Asiakkaan makua vastaan ei saa mennä ja ohjauksen tulee olla helläkätistä. Lisäksi talon sisälläkin on pientä vaihtelua – Milanolainen räätäli ompelee milanolaisella tyylillä, napolilainen napolilaisella. Lopputuloksessa näkyy kuitenkin aina Rubinaccin kosketus, josta vastaavat suunnittelijat.
Rubinacci korostaakin, ettei hän ole räätäli vaan nimenomaisesti suunnittelija ja että räätäli jäisi liian helposti kiinni siihen, mitä on tottunut tekemään sen sijaan että loisi asiakkaille yksilöllisiä kokonaisuuksia ja kokeilisi uusia ideoita.
Taskun sisältä löytyy ainoa todiste puvun valmistajasta.
Mittatilaushuoneesta lähtee pieni käytävä, jossa on näytteillä Vincenzo Attolinin ompelema ensimmäinen napolilainen puku. Kommentoitaessa puvun klassista, helmaan ulottuvaa rintalaskosta toteaa Luca Rubinacci naurahtaen, että kyseinen laskos ei oikeastaan niinkään tee mitään merkittävää kuin on tavaramerkki.
Käytävä johtaa lopulta Rubinaccin klubihuoneeseen, jota koristavat moninaiset miehiset sisustuselementit. Hyllyllä on mm. Luciano Pavarottin kiittävällä omistuskirjoituksella varustettu kuva. Luca Rubinacci mainitsee, että huonetta käytetään ajoittain myös sovittamiseen.
”Eräs kuuluisa viulisti oli sovittamassa frakkiaan tässä huoneessa. Varmistuakseen siitä, että hän voisi soittaa frakki päällään hän otti käteen soittimensa ja alkoi soittaa, samalla kävellen talon ympäri. Samaan aikaan etuovesta oli tullut ryhmä japanilaisvieraita. Viulisti kierteli vieraita soittaen viuluaan ja toistellen: ‘This is Rubinacci…this is Rubinacci”. Olettaa saattaa, että vierailusta jäi japanilaisille vielä tavanomaistakin ikimuistoisempi mielikuva.
Laboratorio pihan perällä
Luca Rubinaccin astellessa hengästyttävän kauniin sisäpihan toiseen nurkkaan ei heti arvaisi, mitä tuleman pitää. Koruttomassa, tehtävälleen pyhitetyssä huoneessa sijaitsee Rubinaccin ”laboratorio”, jossa ryhmä vaattureita valmistaa käsin maailman parhaimpiin kuuluvia vaatteita. Kädentaito on uskomatonta yksityiskohtien syntyessä käytännössä täysin käsityönä.
Vintage-napinläpilankoja.
Koneita tilassa on vähän – eikä niitä paljoa tarvitakaan, onhan Rubinaccin puvuissa vain yksi lyhyt koneommeltu sauma, jota käytetään tukikankaan ompeluun. Tilassa tuoksuu prässiraudan kuumentama villa, usein työpajoissa kuuluva puheensorina on poissa ja tunnelma on harras – räätälit tietävät luovansa parhaita saatavilla olevia pukuja.
”Räätälit nurisevat usein”, kertoo Luca Rubinacci. ”Taannoin eräs räätäli moitti kangasvalintaani huonoksi, koska se oli niin ohutta, että hänen oli vaikea ommella sitä. Se on OK – annan ohuet kankaat toisen räätälin ommeltavaksi jatkossa”.
Rubinacci esittelee talon erästä tunnusmerkkiä, Rubinaccin upeasta silkkihuivista tehtyä takin sisävuoria.
Vuori syntyy useista huiveista ja kuvion kohdistamiseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa. Silkki ei tietenkään kestä käyttöä vastaavalla tavalla kuin viskoosi tai kupro, mutta ei hätää – Rubinaccilla uusitaan puhkikulunut vuori ongelmitta.
Luca Rubinacci – kansainvälinen tyyli-ikoni
Luca Rubinaccin henkilökohtainen tyyli on nostattanut tyylimaailmassa paljon kohua. Nuoren suunnittelijan pukeutuminen on leikittelevää ja kokeilevaa, yleisesti ottaen paljon totuttua värikkäämpää ja tyylillisesti rentoa. Näinpä kritiikki on ajoittain ollut kovakätistä. Rubinacci itse suhtautuu kuitenkin kommentteihin huumorilla.
“Minua pidetään Styleforumilla paholaisena”, toteaa Rubinacci ja nauraa.
Hän kuitenkin ymmärtää sen taustan, josta kommentit nousevat, mutta ei halua sitoutua jäykän formaaliin tyyliin. Kysyttäessä värikkyydestä ja yllättävistä yhdistelmistä Rubinacci käyttää vastauksena erittäin italialaista vertauskuvaa: “Olen jäätelöntekijä. Aina makuyhdistelmät eivät osu kohdalleen, mutta kokeilematta yhteensopivuutta ei tiedä ikinä.”
Tyylillisen monipuolisuuden takana on harrastustausta. Nuoruudessaan huippuluokan purjehtijana kilpaillut ja nykyisin lumilautailusta sekä leijasurfauksesta nauttiva Rubinacci on tottunut väreihin rinteissä ja aalloilla. Kaikkiin tilanteisiin räikeys ei kuitenkaan sovi. “Koska rinteessä tausta on valkoinen, on sinne luontevaa tuoda suuren kontrastin värejä. Kaupunkien värimaailma on kuitenkin vähäkontrastisempi, joten hillityt värit toimivat paremmin”, kertoo Rubinacci näkemyksestään.
Tästä huolimatta myös eleganssi viedään rinteeseen – ”Herrasmies on herrasmies vaikka sortsit jalassa”, toteaa Luca Rubinacci, viitaten siihen ettei tyylin ja käytöksen tule rajautua vain pukupukeutumiseen.
Epäloogisilta mutta kuitenkin yhteensopivilta tuntuvat värimaailmat ovat Luca Rubinaccin eräs selkeimmistä tavaramerkeistä. Taito ei ole syntynyt sattumalta. Kun Rubinacci huomasi nuorena liikkeen asiakkaiden haluavan aina asioida hänen isänsä, Mariano Rubinaccin, kanssa, hän päätti nostaa pukeutumisensa arvostettavammalle tasolle. Näinpä kaulaan oli laitettava solmio ja aluksi Mariano Rubinacci antoi pojalleen viisi solmiota käytettäväksi ja harjoiteltavaksi.
Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja Luca Rubinacci päättikin käynnistää suuremman kokeilun – hän käyttäisi päivittäin erilaista solmiota vuoden ajan. “Isäni sanoi minulle, etten pysty siihen ja että viikon jälkeen haluaisin palata johonkin aiempaan solmioon. Niin halusinkin, mutta olin jo päättänyt viedä kokeilun loppuun. Tuon vuoden aikana opin yhdistämään minkä tahansa solmion mihin tahansa takkiin”, kertoo Rubinacci vaihtuvien solmioiden vuodestaan.
Oikeastaan Luca Rubinaccin tyylin salaisuudet ovat siis yksinkertaisia: Pettämätön värisilmä, lyömätön tekstuurien taju sekä täydellinen, mukava istuvuus yhdistettynä leikkisään luonteeseen ja kokeilunhaluun – sekä mahdollisuuteen toteuttaa kokeilunsa – luovat pukeutumisikonin. Ne tekijät, mitä muodollisesti pukeutuvat inhoavat, tekevät napolilaissuunnittelijasta kenties tämän hetken kiinnostavimman pukeutujan joka näyttää aina olevan sinut ulkoasunsa kanssa.
La dolce vita milanolaisittain
Rubinacci Milano -liike on tyylistä nauttivalle Milanon-kävijälle suositeltava vierailukohde. Sen laajan ja kauttaaltaan korkealaatuisen valikoiman lisäksi itse rakennus ja liiketila ovat huomionarvoisia. Liikkeessä voi todella aistia napolilaisen makean elämän, la dolce vitan, kauniit sävyt.
Erittäin korkeatasoisille liikkeille kenties poikkeuksellisesti tunnelma ei ole jäykän galleriamainen vaan toivottaa jokaisen tulijan tervetulleeksi kunnioittavan kohteliaalla mutta rennolla tavalla. Luca Rubinaccin kädenjälki näkyykin kenties juuri tässä – nuoren suunnittelijan kyvyssä ulottaa oma rento ja mukava tyylinsä myös liikkeeseen, turhan virallisuuden ja jäykkyyden karkottaen.
Teksti: Jussi Häkkinen, Anu Rautalin Kuvat: Anu Rautalin
Rubinacci Milano Via del Gesù 1 Milano Aukioloajat: ma 11-19, ti-pe 10-19, la 11-19 Kaikki miesten pukeutumiseen tarvittava valmismallistossa ja räätälöitynä, asusteet ja räätälinpuvut myös naisille.
BMW 7-sarja on jo vuosikausia asemoitu sporttisemmaksi vaihtoehdoksi S-luokan Mersulle. Vanhan stereotypian mukaan tyypillinen Ässämersun kuski istuu takapenkillä, kun taas Seiskan kuljettaja nautiskelee itse ratin takana. Tämä asetelma on kuitenkin muuttunut viime vuosina, kun 7-sarjasta on tullut yhä mukavampi ja ylellisempi. Lisäksi Audi A8 on haastanut ison BMW:n luokkansa sporttisimpana ajajan autona. Nykyinen 7-sarja esiteltiin viime syksynä Frankfurtin autonäyttelyssä, ja pitkälti ennallaan säilyneestä tyylistä huolimatta auton pinnan alla on tapahtunut huimasti.
Seiskan korirakenteessa käytetään nimittäin uudenlaista materiaalien sekoitusta, jossa myös hiilikuidulla on tärkeä rooli Bemarin sähkö- ja hybridimallien, eli i3:n ja i8:n tavoin. Uusi rakenne on laskenut 7-sarjan painoa, eli auto on lunastamassa takaisin paikkaansa luokkansa sporttisimpana edustusautona. BMW:n M-osasto on viime vuosina laajentanut tarjontaansa huimasti mm. katumaastureiden suuntaan, mutta Motorsport-divisioonan kehittämää M7:ää ei ole vieläkään nähty. Edustusautojen sporttiversioille on kuitenkin kysyntää maailmalla, minkä mm. Mercedes S-luokan AMG-versioiden ja Audi S8:n menestys osoittaa.
BMW on kylläkin tuomassa markkinoille M760Li-nimisen M Performance -mallin uudesta Seiskasta, mutta täysiveristä M-versiota ei ole näköpiirissä. 7-sarjan sporttimallit on perinteisesti jätetty BMW:n hovivirittäjänä toimivan Alpinan vastuulle, ja tämä traditio saa jatkoa. Alpina paljasti nyt ensimmäisen kuvan vielä naamioidusta sportti-Seiskasta, joka on nimetty tuttuun tyyliin B7:ksi. Uuden B7 Biturbon virallinen ensi-ilta koittaa noin kuukauden päästä Geneven autonäyttelyssä.
B7 Biturbossa on perinteiset Alpinan tunnusmerkit, eli isot monipuolavanteet, etuspoileri puskurin alaosassa, hillitty lippa takaluukun reunassa, uusi takahelma ja neljä pakoputken ulostuloa. Autoon saa myös halutessaan Alpinan traditionaaliset raidat, ja sisusta on vuorattu virityspajan omalla Lavalina-nahalla. Lisäksi ympäri autoa on laitettu Alpinan logoja muistuttamaan, minkämerkkisen menopelin kyydissä ollaan. Uusi B7 pohjautuu edeltäjänsä tavoin 750i-malliin, eli koneen lähtökohtana toimii BMW:n oma tuplaturbotettu 4,4-litrainen veekasi. Lähtökohdassa on vajaat 450 heppaa, ja Alpina B7 Biturbossa hevosvoimia uumoillaan olevan peräti 600. Uutta luksus-Alpinaa saa sekä lyhyellä että pitkällä akselivälillä, ja tarjolle tulee taka- ja nelivetoiset versiot. Joka nurkasta raapivan mallin pitäisi ehtiä nollasta sataan alle neljässä sekunnissa, joten samppanjalasien läikkymistä kannattaa varoa auton takapenkillä.
Alpinalla menee tällä hetkellä muutenkin kovaa, koska yritys sai vuonna 2015 kaupaksi yli 1600 autoa. Saksan Buchloessa majaansa pitävä luksusluokan virityspaja vietti viime vuonna 50-vuotisjuhlaansa, ja juhlavuoden eniten myytyjä malleja olivat 3-sarjaan perustuvat B3 ja D3 sekä X3:een pohjautuva dieseltykki XD3.
Aston Martin on yksi brittien legendaarisimmista urheiluautomerkeistä. 60-luvun DB5 on syöpynyt fanien mieleen ikuisiksi ajoiksi James Bondin ainoana ja oikeana menopelinä, ja myös viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyt Astonit kuuluvat maailman kauneimpiin autoihin. Astonin ongelmaksi on kuitenkin muodostunut itsensä toistaminen, koska merkin viime aikojen autot ovat olleet kauneudestaan huolimatta kuin samasta puusta veistettyjä. Aston Martin on itsekin tiedostanut, että jotakin uutta kaivattaisiin kipeästi. Muutama konsepti ja Vulcan-niminen ratatykki ovat jo antaneet esimakua uusista tuulista.
Tärkein Aston uuden tyylin lähettiläs on kuitenkin viimeisintä Bond-elokuvaa, eli Spectreä varten tehty DB10. Sitä valmistettiin nimensä mukaisesti ainoastaan 10 kappaletta, ja suurin osa autoista tuhoutui leffan kuvauksissa. DB10:n isoin rooli oli valmistella suuri yleisö uuden ajan Aston Martineihin, joista ensimmäisen esittelyvuoro koittaa aivan pian. Astonin 2+2-paikkainen DB9 on nimittäin ehtinyt jo reilusti yli 10 vuoden ikään, ja auto on faceliftattukin useaan kertaan. DB9:n seuraaja on bongattu mm. ratatesteissä Nürburgringillä jo monesti, mutta varsin kattava naamiointi on häivyttänyt tehokkaasti auton todelliset linjat.
DB9:n seuraaja on nimeltään DB11, koska DB10-nimi meni jo Bondin leffa-autolle. Aston Martin antoi uutuudestaan joitakin virallisia tietoja jo muutama viikko sitten, mutta informaatio rajoittui auton voimanlähteeseen. Brittisportissa on jatkossakin V12, mutta ekopaineet ovat pakottaneet pienemmän tuplaturbokoneen käyttöön. Uuden auton iskutilavuus on kutistunut DB9:n kuudesta litrasta 5,2 litraan, mutta tehot ovat turbojen ansiosta varmasti kasvaneet huomattavasti aiemmasta 510 hepasta. Aston ei ole vielä kertonut DB11:n moottorin virallista teholukemaa, mutta hyvä arvaus on 600 hevosvoiman tienoilla.
Uusi DB11 on kuulemma jo näytetty potentiaalisille ostajille merkin kotikonnuilla Ison-Britannian Gaydonissa, ja nyt hollantilaiselle Autojunk.nl-sivustolle putkahti ensimmäinen kuva naamioimattomasta autosta. Otos on ilmeisesti napattu DB11:n mainoskuvausten yhteydessä suljetulla tiellä jossakin päin Espanjaa. Autosta ei saatu vielä kuin yksi kuva takaviistosta, mutta sekin paljastaa jo varsin paljon. Uusi DB11 on nimittäin huomattavasti futuristisempi ilmestys kuin Astonin tämänhetkiset tuotantomallit. Takaluukun kanteen integroitu spoileri sulautuu jännästi takavaloihin, ja katto on hyvin samantyylinen kuin Astonin taannoisessa crossover-konseptissa, joka oli nimeltään DBX. Etupyöränaukkojen ylä- ja takareunojen omaperäinen leikkaus muistuttaa puolestaan Vulcanissa käytettyä ratkaisua.
Moottorin ja muotoilun lisäksi myös sisusta ja alusta on täysin tuoretta tekoa, eli DB11:n kohdalla voidaan puhua kokonaan uudesta autosta. DB11 on vasta alkusoittoa Aston Martinin uudelleen syntymiselle, koska merkin kaikki mallit saavat seuraajan viiden vuoden sisällä. Aston Martin teki jokin aikaa sitten yhteistyösopimuksen Mercedes-AMG:n kanssa, ja niinpä DB11:nkin pellin alle saadaan jossakin vaiheessa AMG-pohjaisia veekaseja tuplaturbo-V12:n lisäksi. Lisäksi merkin nykyinen pomo Andy Palmer haluaa tuoda autoihin manuaalivaihteistot takaisin, eli DB11:ssä nähdään todennäköisesti myös kuusipykäläinen manuaalilaatikko kahdeksanvaihteisen automaatin lisäksi. Astonin uusi sportti esitellään virallisesti reilun kuukauden kuluttua Geneven autonäyttelyssä.
Borgward oli yksi Länsi-Saksan maineikkaimmista automerkeistä toisen maailmansodan jälkeisen talousihmeen aikana 50-luvulla ja 60-luvun alussa. Pienen valmistajan resurssit eivät kuitenkaan pysyneet perässä malliston laajentamisen kanssa, ja Borgward joutui laittamaan lapun luukulle vuonna 1961. Carl F. W. Borgwardin luotsaaman automerkin konkurssi oli aikanaan varsinainen uutispommi, ja yrityksen kaatumisen todellisista syistä on keskusteltu vuosikymmenien ajan.
Borgwardin perustajan pojanpoika Christian Borgward herätti Borgward-nimen henkiin muutama vuosi sitten kiinalaisrahoituksen avulla. Ensin kuultiin vain suuria suunnitelmia, ja esimerkiksi viimekeväisessä Geneven autonäyttelyssä Borgwardilla oli oma osastonsa, mutta ei vielä yhtään uutta autoa. Sen sijaan näyttely-yleisön mieliin haluttiin palauttaa automerkin komeaa historiaa paikalle tuodun 50-luvun Isabellan avulla. Isabella oli Borgwardin tunnetuin ja ehkäpä kaunein malli merkin kulta-ajalla.
Viime syksynä Frankfurtin autonäyttelyssä nähtiin vihdoinkin uuden ajan ensimmäinen Borgward. BX7-nimisen crossoverin muodoissa oli selviä yhtymäkohtia mm. Audin eri malleihin, mutta kokonaisuus oli kuitenkin omaleimainen ja tyylikäs. Pääsin istumaan käsityönä tehdyn esisarjan prototyypin sisälle näyttelyn lehdistöpäivien aikana, ja laatuvaikutelmakin vaikutti yllättävän korkealta aivan tyhjästä nyhjäistyyn merkkiin. Toki BX7:sta huomasi, että autossa riittää vielä viilattavaa ennen sarjatuotannon alkua. Uuden ajan Borgwardit suunnitellaan Saksassa, mutta valmistus tapahtuu merkin omistajan Foton Motorin tehtailla Kiinassa. Ensin autoja on tarkoitus myydä vain Kiinan markkinoilla, mutta myöhemmässä vaiheessa tarjonta laajenee myös valikoituihin Euroopan maihin.
Borgward kertoi jo syksyllä, että BX7 olisi vasta alkusoittoa merkin uudessa tulemisessa. Niinpä kiinalais-saksalainen autonvalmistaja ilmoitti nyt esittelevänsä toisen uuden mallinsa helmikuun lopussa sopivasti juuri ennen Geneven autonäyttelyä. Borgward ei ole kertonut vielä mitään muuta uutuudestaan, mutta siitä voidaan odotella erilaisia tiiserikuvia ja ennakkotietoja tulevien viikkojen aikana.
Borgwardin tavoitteena on tarjota premium-laatua edullisesti, eli muotoilun ja sisustan tyylin yhtäläisyydet mm. Audiin eivät liene sattumaa. Merkin ensimmäinen uusi malli oli crossover, mutta toisen uutuuden korimallia voidaan vasta arvailla. Hyvä veikkaus voisi olla perinteinen sedan. Toisaalta tila-autoillakin on kovasti kysyntää merkin kotimarkkinoilla Kiinassa, vaikka ne ovatkin jääneet Euroopassa pahasti crossovereiden jalkoihin. Kerromme uudesta Borgwardista lisää, kun auto on paljastettu koko komeudessaan ennen Geneven näyttelyä.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi me ja kumppanimme käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille ja kumppanimme mahdollisuuden käsitellä henkilötietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla, ja näyttää (ei-)personoituja mainoksia. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Napsauta alta hyväksyäksesi yllä olevat tai tehdäksesi tarkkoja valintoja. Valintasi koskevat vain tätä sivustoa. Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa, mukaan lukien suostumuksesi peruuttaminen, käyttämällä evästekäytännön vaihtopainikkeita tai napsauttamalla näytön alareunassa olevaa suostumushallintapainiketta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
