SUV- ja crossover-buumi jyllää edelleen automarkkinoilla, ja loppua ei ole näköpiirissä ainakaan lähivuosina. Kiinalaisen Geelyn nykyään omistama Volvo aloitti mallistonsa täydellisen uudistamisen muutama vuosi sitten lanseeraamalla ison XC90-katumaasturin toisen sukupolven, ja auto on ollut siitä lähtien melkoinen menestys.
Viime vuonna SUV:t muodostivat yli 50% Volvon kokonaismyynnistä, ja XC90:iä onnistuttiin saamaan kaupaksi reilut 40 000 yksilöä. Ruotsalaisbrändin tutkimus- ja kehitysjohtaja Peter Mertens kertoi nyt brittiläiselle Autocarille, että Volvo aikoo myydä vuosikymmenen loppuun mennessä huomattavasti enemmän SUV-luokan menopelejä ja crossovereita kuin minkään muun autoluokan edustajia. XC40-nimen saava kompakti crossover tulee toimimaan Mertensin mukaan tärkeänä merkkipaaluna tässä strategiassa.
XC40 tulee markkinoille vuoden 2018 alkupuolella, ja se on yksi upouuden 40-mallisarjan kolmesta edustajasta. Muut kaksi ovat perinteisempi hatchback ja kompaktiluokan farkku, mutta ne saadaan myyntiin vasta XC40:n jälkeen. Tämänkin luokan autojen ostajat ovat siirtymässä enenevissä määrin crossovereihin ja SUV:eihin erityisesti Ruotsissa, USA:ssa ja Kiinassa, jotka ovat Volvon suurimmat markkina-alueet. Ruotsalaisvalmistaja ei suostunut vielä paljastamaan XC40:lle tavoiteltua vuosittaista myyntilukua, mutta se lienee lähellä kuusinumeroista arvoa.
Viime vuonna Volvo sai kaupaksi yli 503 000 autoa, joista XC- ja Cross Country -mallien osuus oli lähes 276 000 kappaletta. Volvon myydyin automalli oli jo varsin iäkäs XC60, jota onnistuttiin kauppamaan lähes 160 000 yksilöä. Toiseksi myydyin malli oli hatchback-korinen V40, jonka myyntiluku jäi noin 83 000 autoon. Tämä kuvaa hyvin katumaasturien ylivoimaa Volvon nykymallistossakin.
SUV:t sen kuin porskuttavat tänäkin vuonna, ja esimerkiksi XC90-malleja on myyty syksyyn mennessä jo lähes 52 000 kappaletta. Volvon ison katumaasturin vuosittainen myynti saattaa ylittää tänä vuonna jopa 100 000 auton rajapyykin, mikä on melkoinen saavutus maailman mittapuussa pieneltä ruotsalaisvalmistajalta. Volvo ei ole kuitenkaan hylkäämässä perinteisiäkään autoluokkia, mistä juuri uudistetut S90 ja V90 toimivat hyvinä esimerkkeinä.
Jokamiehen toimitus on tottunut bongaamaan maailmalta erikoisuudet. Meillä on omat makumme: päätoimittajan huomion kiinnittää lähinnä kauniisti muotoillut puskurit ja jämäkkä perä, joku toinen tykkää kromista, ja meikäläisen kaikkiruokaista automakua on joku lukija moittinut jopa perverssiksi. Kauneus on toki katsojan silmässä, mutta tätä Kreikassa bongattua muinaismuistoa en edes minä pysty luokittelemaan silmiä hiveleväksi kaunottareksi: menköön tämän kerran historian oppituntina!
Euroopan vanhin autokanta löytyy Suomen ja Kreikan teiltä. Lefkadan keskustasta bongattiin ihmeellinen, etäisesti Fiatilta näyttävä menopeli, joka tarkemmalla tutkimisella paljastui lähes miljoonatuotantoon yltäneeksi Fiat-kopioksi. KUVA: Joose Luukkanen
Lefkadan kadulla kohti autoa hoiperrellut, liian tukevan lounaan nauttinut (kirotut mega-gyrosit!) toimittaja huomasi erikoisen kulkimen parkkipaikan nurkassa. Ruosteen raiskaaman korin muodoissa oli jotain tuttua, vaikka merkki olikin kummallinen. Olin törmännyt Fiat 127:n viimeiseen inkarnaatioon, Yugo nelivitoseen.
Uutena Yugokin on ollut omistajansa ylpeys. Kuvassa Amerikan vientimalli, joka totteli nimeä Yugo GV. Vienti starttasi kohtuullisesti, ja vuosien 1986-1988 USA:n vuosimyynnit olivat 36000, 48000 ja 31500 autoa. Sen jälkeen myynti hyytyi täysin alennuskampanjoista huolimatta, ja 90-luvun alussa Jugoslavian sota lopetti viimeisetkin myyntipyristelyt. KUVA: Wikimedia Commons
Jugoslavian lahja Euroopan autoteollisuudelle, 1955 perustettu Zastava, keskittyi rakentamaan lisenssillä Fiatin malleja halpojen autojen ystäville. Suurin osa tuotannosta pohjautui Fiatin 128-malliin: viimeisintä varianttia Zastava Skalaa värkättiin Serbian pajalla vielä vuonna 2008, yli 20 vuotta esikuvan tuotannon päättymisen jälkeen! Samana vuonna merkki päätyi Fiatin omistukseen ja serbit pääsivät tuottamaan ihan vaan pikkaisen modernimpaa Punto classicia.
Tätä perää ei tarvitse katsella kovin pitkään edessään, koska jopa Fiatin isolohko on nykypäivän standardeilla alimittainen. Yugo 45 tarjosi tehokkaimmillaan 1,1-litraisen kaasutinkoneella varustettuna huikeat 50 hepoa. Myöhemmissä versioissa käytettiin Peugeotin suorasuihkutuskonetta, joka mahdollisti auton tuonnin EU-alueelle myös 90-luvulla. Sisarmallin Zastava Koral IN:in pellin alla pauhasikin ihan mahdoton mylly, lähes 70 hv tarjonnut 1,3-litrainen voimanpesä. KUVA: Joose Luukkanen
Bongaamani Yugo 45 perustuu siis Fiat 127:n tekniikkaan. Italdesignin muotoilemassa korissa on edelleen esikuvasta tuttuja muotoja, ja myös moottorivalikoima on alkuperäisen mukainen. Auto pääsi tuotantoon vuonna 1981, ja halvalla valmistettua mallia puskettiin myös ulkomaille, mutta surkea tuotantolaatu yhdistettynä eilispäivän ominaisuuksiin ei oikein kiinnostanut ostajia. Auton hinta oli Brittein saarilla alle 3000 puntaa ja Amerikassa alle 4000 dollaria, joten Yugo 45 piti pitkään hallussaan markkinoiden edullisimman auton titteliä.
Yugoa mainostettiin järkevänä ja edullisena perusautona. Alle neljän tonnin hinnasta huolimatta kauppa ei käynyt Atlantin takana. Yugo 45 koettiin vanhanaikaiseksi ja epäluotettavaksi autoksi. KUVA: Wikimedia Commons
Jugoslavian sota lopetti viimeisetkin vientipyrkimykset, vaikka tuotanto pyöri jossain määrin myös sodan käydessä kiivaimmillaan. Tosin sotavuosina autot kasattiin niistä osista mitä oli saatavissa, ja joissain autoissa esimerkiksi penkit saattoivat olla keskenään eri väriä. Välillä osasarjoja saatettiin vaihtaa automallista toiseen, joten tarjolla oli takuulla yksilöllisiä menopelejä. Sodan jälkeen tuotanto jatkui kotimaan tarpeisiin Zastava Koral -nimellä vuoteen 2008 saakka, jolloin Fiatin omistukseen siirtymisen myötä koko mallisto päivitettiin kuluvalle vuosituhannelle.
Parhaat päivänsä nähnyt kuljin on edelleen aktiivikäytössä. Auto oli ilmaantunut parkkipaikalle lounastauon aikana. Jäimme pohtimaan kuka omistaa tämän palan autoilun historiaa. KUVA: Joose Luukkanen
Kaikkiaan autoa myytiin eri variaatioineen (Yugo 45-65 / Tempo/ GV / Ciao, Zastava Coral, Innocenti Coral) lähes 800 000 kpl. Tarjolla oli myös avomalli. Viimeisimpien mallien myyntiä koitettiin vauhdittaa nykyaikaisilla varusteilla, kuten keskuslukolla, sähkölaseilla, ilmastoinnilla ja jopa automaattivaihteistolla. Nykyisin autoja on edelleen runsaasti liikenteessä, koska tekniikka on yksinkertaista, ja varaosia on edelleen helposti ja edullisesti saatavana.
Zastavasta liikkuu valitettavasti myös väärää tietoa, jota on levittänyt mm. tamperelainen huumoriryhmä Kummeli. Tehtäköön tässä selväksi, että kaikki Zastavat ovat joko etumoottorisia ja etuvetoisia; tai takamoottorisia ja takavetoisia; yhdessäkään mallissa ei siis ole kardaania.
Olemme kaikki kuulleet sanonnan “kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Kliseessä piilee vahva totuuden siemen, mutta tämän päivän kyllästetyssä visuaalisessa kerronnassa vain todelliset jyvät erottuvat akanoista. Hyvä esimerkki valokuvien voimaan luottavasta brändistä on Sand, jonka shop-in-shopit tunnistaa jo kaukaa mustavalkoisesta kuvamaailmastaan ilman logoa.
Mutta osaavat suomalaisetkin. Toinen kulumaton klisee, retail is detail, tarkoittaa tämän päivän suomalaisille vaatealan toimijoille myös sitä, että markkinoinnissa ja visuaalisuudessa ei anneta etumatkaa kilpailijoille. Tämän tinkimättömän asenteen luonnollinen seuraus on ollut se, että brändiä rakennetaan määrätietoisesti myös laadukkaalla kuvakerronnalla. Valokuvilla.
Haluamme osaltamme nostaa esille näitä onnistuneita otoksia, joten esittelemme jatkossa kuukausittain – omasta mielestämme – parhaan suomalaisen miestentyylin valokuvan. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, pidemmittä puheitta, olkaa hyvä.
BMW oli aivan saksalaisvalmistajien eturintamassa, kun se esitteli i3-sähköauton ja i8-hybridisportin jo kolmisen vuotta sitten. Autot eivät ole olleet mitään myrskyisiä myyntimenestyksiä, koska hinnan ja toimintasäteen suhteen riittää vielä paljon kehitettävää. Lisäksi erityisesti i3:n myyntiä on varmasti haitannut sähköauton kauniisti sanottuna persoonallinen muotoilu. Futuristisen sporttinen i8 on sen sijaan kerännyt kehuja rohkeista linjoistaan.
BMW on jo päättänyt laajentaa i-mallivalikoimaansa olemassa olevien mallien väliin solahtavalla i5:llä, mutta asian suhteen ei pidetä kiirettä. Sähköautojen myynti on vielä sen verran pientä ja akkuteknologian kehitys niin nopeaa, että baijerilaiset haluavat vielä odottaa muutaman vuoden ennen täysin uuden mallin lanseeraamista. Tässä välissä suunnitelmana on kehittää sähköversioita Bemarin perinteisten mallisarjojen pohjalta.
Tulevan täysin uuden i5:n on huhuttu olevan jonkinlainen crossover tai tila-auto, ja nyt siitä on saatu ensimmäistä kertaa todisteita kuvamateriaalin muodossa. Nettiin putkahti nimittäin BMW:n Japanissa rekisteröimiä patenttikuvia, joissa esiintyy hyvin todennäköisesti baijerilaisten huippusalainen sähköuutuus. Patenttikuvien auto on viisiovinen tilasukkula, mikä sopii yhteen aiempien huhujen kanssa.
Baijerilaisten tuleva sähköauto näyttää lähestulkoon korotetulta ja lisäovia saaneelta i8:lta, eli esikuvaksi on otettu paljon positiivista palautetta saanut hybridiurheiluauto. Nokan muodot ovat hieman korkeampia linjoja lukuun ottamatta lähes identtiset, ja takalokasuojien kohoavat linjatkin on jo nähty i8:ssa. Perässä on eniten uutta, mutta takavalojen U:n muotoiset ledinauhat ovat jo tuttu juttu muista sähkö-Bemareista.
Kylkilinjasta erottuu erikoinen ovenkahvojen syvennys, ja takaovet ovat kaapparimalliset kahvojen sijainnista päätellen. Kahvat ovat sen verran eksoottisen näköiset, että patenttikuvien auto voisi hyvin olla myös i5:tä enteilevä konsepti, mutta toisaalta esimerkiksi sivupeilit ja tuulilasinpyyhkijät näyttävät täysin tuotantovalmiilta. Jäämme odottelemaan tarkempia tietoja, mutta näiden kuvien perusteella i5 on todellakin tulossa. Autoa saadaan vielä odotella useampi vuosi, joten sähkötekniikan yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa.
Smokki, tuo juhlavan etikettipukeutumisen rennoin kokonaisuus, on kasvattanut suosiotaan suomalaisten keskuudessa, eikä syyttä. Smokki tuo kantajalleen kepeää juhlamieltä irroittaen ajatukset samalla arjesta, ja esimerkiksi tästä syystä nuorkauppakamarin iltagaaloissa smokki on lähtökohtainen valinta tumman puvun ohella.
Juhlissa ajantaju saattaa joskus hieman hämärtyä, joten asiaan kuuluva hillitty rannekello sopii hyvin kokonaisuuteen. Toki jos on henkisesti mahdollista, kello kannattaa jättää pois kokonaan ja nauttia juhlista ilman ajan kahleita. Mutta monille meistä kello on osa pukeutumista ja koska smokkietiketti sen sallii, voi rannekellon hyvillä mielin ranteeseen laittaa. Tällöin kannattaa kuitenkin jättää sporttikello pois ranteesta, vaikka muuan salainen agentti sukeltajankello ranteessa smokki päällä kulkeekin, sillä harvalla meistä on lupa tappaa. 🙂
Hillityn kokoinen mustatauluinen vintage-Omega on täydellinen smokkikello.
Valitse elegantti rannekello
Täydellinen smokkikello on hillityn kokoinen ja näköinen pukukello, tai juhlakello. Smokin kanssa varmin valinta on käyttää kellossa mustaa nahkaranneketta. Kellon kokoon vaikuttaa myös kalvosimen kireys, eli kellon pitää sujahtaa nätisti kalvosimen alle piiloon. Tyylittelevä mies valitsee myös kalvosinnapit kelloon sointuvasti, tai päinvastoin. Kultakellon kanssa sopivat kultaiset kalvosinnapit täydellisesti. Kellotaulun värillä ei ole niin väliä, kunhan se on hillitty.
Suomen markkinoilla on runsaasti hyväkuntoisia Omegan rannekelloja tarjolla, joita saa todella edullisesti.
Laadukas smokkikello ei maksa välttämättä maltaita, sillä tyylikäs vintagekello on mitä parhain valinta ranteeseen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että markkinoilla on tarjolla runsaasti vintagerannekelloja, joiden design huokuu eleganssia. Hintataso on lähtökohtaisesti hyvin maltillinen ja huollettuna vintagekello kestää isältä pojalle.
Lahden Autot ja Viihde -viikonloppu jatkui sunnuntaina mm. huutokaupan merkeissä. Ensin tarjolla oli jenkkiautoharrastukseen liittyviä oheistavaroita, joiden tuotot menivät lapsille hyväntekeväisyyteen.
Kaikkien odottama pääkohde oli kuitenkin vuoden 1971 Lincoln Mark 3 Continental, joka oli ollut aiemmin Teksasissa Fast n’ Loud -guru Richard Rawlingsin omistuksessa. Sieltä auto oli tuotu Ruotsiin, ja se oli huutokaupassakin Ruotsin kilvissä.
Lahden näyttelyviikonlopun päätähtiin kuuluva Rawlings oli myös huutokaupassa läsnä ja innosti yleisöä kunnon tarjouskilpailuun Lincolnista. Voittohuuto oli lopulta 12 000 euroa, ja onnellinen uusi omistaja sai Continentalin alleen vielä sunnuntai-iltana näyttelyn sulkeuduttua. Edessä on vielä auton rekisteröinti Suomeen, minkä jälkeen pala Fast n’ Loud -historiaa pääsee koristamaan kotimaan liikennettä.
On laajalti tiedossa, että nykyautojen virallisilla keskikulutuksilla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Lähes maagisen alhaisia lukemia saavutetaan ainoastaan mittauslaboratorioissa, joita varten autot on optimoitu viimeistä piirtoa myöten. Tilanne on saavuttanut välillä lähes surkuhupaisia ulottuvuuksia, kun ns. ekoautot ovat kuluttaneet käytännön ajotilanteissa jopa enemmän kuin perinteiset voimanpesät.
Esimerkiksi erään saksalaisen autolehden vertailussa viisilitraisella vaparikasilla varustettu Ford Mustang GT vei moottoritiellä vähemmän bensaa kuin saman merkin Mondeo, jonka pellin alla puhisi litran kokoinen kolmipyttyinen Ecoboost-pannu. Mustangilla pystyi ajamaan isolla vaihteella vääntöä hyödyntäen, kun taas Mondeo joutui pinnistämään voimansa aivan äärirajoilleen. Nyt Ford on innostunut ilmoittamaan veekasilla varustetun avo-Mustangin Isossa-Britanniassa järjestettävään taloudellisuusajoon, joten ovaalimerkki näyttää luottavan muskeliauton säästöpotentiaaliin.
Taloudellisuuskisa tunnetaan nimellä MPG Marathon, ja Mustang on vain yksi ajoon osallistuvista Fordeista. Avomuskelin 418-heppaisen ja 530 newtonin väännön tuottavan padan keskikulutukseksi ilmoitetaan 14,1 litraa, joten sillä ei varmasti kilpailla aivan kärkisijoista hyvästä yrityksestä huolimatta. Tapahtuman järjestäjä Jerry Ramsdale korostaa kuitenkin, että myös ajotyylillä on tärkeä merkitys taloudellisuusajossa. Fordin tiimi pääsee nyt näyttämään, kuinka paljon Mustangin virallista keskikulutusta on mahdollista parantaa ekohenkisellä ajotavalla. Kisa ajetaan 18.-19.10., ja reitti poikkeaa mm. Silverstonen legendaarisella radalla.
Poniauton ratin takana nähdään Fordilla aiemmin rallia ajaneet Andy Dawson ja Andy Marriott. Heillä on kokemusta myös taloudellisuusajosta, koska kaksikko voitti MPG Marathonin vuonna 2012 Ford Fiesta 1.6 TDCi -pikkudieselillä. Mustangin säästöpotentiaalia halutaan mainostaa briteille, koska auto on ollut melkoinen myyntimenestys sumujen saarella. Niitä on saatu siellä kaupaksi jo yli 3000 kappaletta, joista kaksi kolmasosaa on ollut veekasimalleja.
Jäämme odottelemaan, kuinka hyvät lukemat V8-Mustangilla onnistutaan lyömään pöytään. Ehkäpä Suomen verottajakin ymmärtää jossakin vaiheessa, että veekasikoneinen Mustang ei kuluta käytännön ajossa ollenkaan niin paljon kuin viralliset päästölukemat antavat ymmärtää. Tällä hetkellä autosta joutuu nimittäin maksamaan lähes 20 000 euroa enemmän autoveroa kuin 314-heppaisella turbonelosella varustetusta poniautosta.
Uusien autojen kauppa käy tällä hetkellä yli 13% paremmin, kuin viime vuonna samaan aikaan ja autoveron aleneminen on Tilastokeskuksen hintaindeksitilastojen mukaan siirtynyt kokonaan uusien autojen hintoihin.
Syyskuussa ensirekisteröitiin 9 644 henkilöautoa, mikä on 13,3 prosenttia enemmän kuin viime vuoden syyskuussa. Vuoden alusta lukien uusia henkilöautoja on rekisteröity 92 656 kappaletta, joka on 12 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaava luku.
Autoveron aleneminen on Tilastokeskuksen hintaindeksitilastojen mukaan siirtynyt kokonaan uusien autojen hintoihin. Viime vuonna ensirekisteröityjen autojen keskimääräinen verotusarvo oli noin 31 700 euroa, josta autoveron osuus oli noin 6 900 euroa. Uusien autojen hinnat laskivat kuluvan vuoden tammikuussa 2016 keskimäärin 0,6 %, joka vastaa autoveron alentamisen hintavaikutusta.
Autoveron tuotto on veron alenemisesta huolimatta kasvanut viime vuoteen nähden
Autoverolain muutoksen tavoitteena oli alentaa autoveroa yhteensä 200 miljoonalla eurolla vuoteen 2019 mennessä. Autoveron kertymä on veron alenemisesta huolimatta kasvanut. Elokuun loppuun mennessä autoveroa oli kerätty yhteensä noin 637 miljoonaa euroa, joka on noin 31 miljoonaa euroa viime vuoden vastaavaa ajankohtaa enemmän.
Autovero alenee neljänä pienenä portaana vuosien 2016–2019 alussa niillä henkilö- ja pakettiautoilla, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alle 141 g/km. Vero laskee eniten autoilla, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alle 80 g/km. Keskivertoauton autovero laski vuoden 2016 alussa 20,8:sta 20,1 prosenttiin. Euromääräisesti autovero aleni keskimäärin 200–300 euroa. Vero laskee samansuuruisina portaina myös vuosien 2017–2019 alussa.
Jokamies.fi kiittää päättäjiä esimerkillisestä toiminnasta. Autoveron alentamisen vaikutukset todistavat, että valtion on mahdollista saada verotusta keventämällä enemmän verotuloja. Kokonaistilalle valkenee tosin vasta vuoden 2019 kuluttua, jolloin suunnitellut veroalennukset toteutuvat täysimääräisesti. Odotamme mielenkiinnolla tuloksia.
Kävimme syyskuun alussa viettämässä myöhäistä kesälomaa Lefkaksella, joka on turistien suosima saari maan länsiosassa Joonianmeren rannalla. Yleiset vinkit autolomaan Kreikassa löydät aiemmasta artikkelista, tässä jutussa esittelemme Lefkaksen parhaat menovinkit.
Saaren teillä näkee jos jonkinlaista kuormaa. Hiluxin renkaat raapivat kaaria eikä tätäkään polttopuukuormaa oltu sidottu millään lailla. Turvallista matkaa! KUVA: Hanna Häppölä
Egremni – seikkaile maanjäristyksen tuhoamalla rannalla
Egremnin ranta sijaitsee Lefkaksen länsirannalla, ja se oli aiemmin yksi saaren suosituimmista ja kauneimmista rannoista. Marraskuussa 2015 sattunut maanjäristys, ja sitä seuranneet maanvyöryt tuhosivat kuitenkin rannan ja sille johtavan tien lähes täydellisesti. Voimakkuudeltaan 6,5 Richterin maanjäristyksen keskus oli Lefkadan luoteisrannikolla parinkymmenen kilometrin päässä, joten tuhot olivat suuria.
Edes kaksipyöräisellä ei pääse rantaan saakka. Tie on tuhoutunut täysin. Kahden kilometrin taipaleelle on syytä varata reilusti juotavaa! KUVA: Hanna Häppölä
Egremnin on helppo löytää. Edelleen viitoitettu tie rannalle erkanee Athanin kylän eteläpuolelta. Pian ajokieltomerkit kertovat tien olevan suljettu, mutta matkaa kannattaa jatkaa vielä reilun kilometrin verran ja jättää auto sopivalle kääntöpaikalle. Kaksipyöräisellä pääsee hieman pidemmälle, mutta rantaan asti on turha yrittää. Huomaat kyllä, kun et enää pääse edemmäs!
Kioskihessu saattaisi luopua edullisesti myyntikärrystään jos kiinnostuneita vaan löytyy… KUVA: Hanna HäppöläKahvila selvisi järistyksestä ehjin nahoin. Alas rinnettä johtavat portaat sen sijaan katosivat osittain tyhjyyteen ja jäljelle jäävä osa on mielenkiintoisessa asennossa. Alas johtava reitti on haastava mutta palkitseva. KUVA: Hanna Häppölä
Tien katkettua matkaa alas rantaan on vielä parin kilometrin verran. Tie on jyrkkä ja paikoin erittäin vaikeakulkuinen. Aivan viimeiset sadat metrit laskeudutaan jyrkkää rinnettä pitkin polkua ja sepelin täyttämiä portaita (siellä missä portaat vielä ovat olemassa). Reittiä ei voi suositella korkeanpaikan kammoisille tai huonokuntoisille, sillä ylösnousu helteessä on rankka.
Viimeiset kymmenet metrit laskeudutaan jyrkkää rinnettä. Onneksi joku ystävällinen sielu on kiinnittänyt reitille köysiä laskeutumista avustamaan. Ylösnousu on onneksi helpompi, kunhan rantakassin sijaan varustautuu molemmat kädet vapaaksi jättävällä repulla. KUVA: Hanna Häppölä
Rankka taival kuitenkin palkitaan. Vuoden aikana luonto oli jo korjannut suuren osan tuhoista, eikä rannalla huomaa maanjäristyksen tuhoja kuin muutamissa kohdissa. Kahden kilometrin pituisella rannalla oli seuranamme ainoastaan kymmenkunta muuta seikkailijaa, joten tilaa riittää yksityisyydestä pitäville. Rannan hiekka on hienompaa kuin vaikkapa viereisellä Porto Katsikin rannalla, joten siltäkin kannalta vaivannäkö palkitaan.
Ennen kansoitettu ranta on nykyisin yksityisyyttä arvostavan paratiisi. Valkoinen hiekka ja turkoosi meri – voiko rannalta toivoa enempää? KUVA: Hanna HäppöläYlempää rinteestä avautuu upeita maisemia. Ajokulkuisen tien päättyessä rannan puolella on helposti saavutettava kieleke, josta avautuu upea näkymä etelästä pohjoiseen. Jos kunto tai uskallus ei kestä rantaan saakka, niin kannattaa poiketa ainakin tähän. KUVA: Hanna Häppölä
Purjelautaile Vasilikissa
Vasiliki sijaitsee leveän ja matalan lahden pohjukassa saaren eteläosassa, noin 35 kilometriä ja 45 minuuttia Lefkadasta etelään. Tuuliolojensa ansiosta Vasiliki on yksi Euroopan parhaista purjelautailukohteista. Aamuisin tuuli puhaltaa rantaa päin rauhallisesti ja vedenpinta on tyyni, jolloin aloittelijoiden on helppo nousta laudalle ja harjoitella perusteita. Leveä ja pitkälle matala ranta lisää aloittelijoiden ja takaa tilan riittämisen kymmenille purjelautailijoille.
Vasilikin edusta on yksi Euroopan parhaista purjelautailukohteista. Rannan varrella on lukuisia hotelleja sekä purjelautailukouluja ja -vuokraamoita. KUVA: Hanna Häppölä
Iltapäivällä vallitseva länsituuli puhaltaa Lefkataksen niemimaan yli. Optimaalisten olosuhteiden ansiosta pienikin tuulenvire kerää voimaa mäennypylän yli kulkiessaan ja voimistuu lahdelle laskeutuessaan voimakkaaksi ja lämpimäksi sivutuuleksi. Vasilikin edustalle saa laudan plaaniin lähes joka päivä (tuulen puolesta, taidot on sitten eri juttu), joten ei ihme, että myös sesongin ulkopuolella lahdella oli päivittäin kymmeniä purjelautailijoita. Reippaammassa tuulessa rannan toisen pään aallot nousevat riittäviksi erilaiseen temppuiluun.
Reissun viimeisenä aamuna ennen sadekuuroa seurasin osaaottavasti kovassa tuulessa treenannutta ensikertalaista. Aallot nousivat niin suuriksi, että laudalle nouseminen näytti erittäin haastavalta. Kannattaa aloittaa tyynellä kelillä! KUVA: Hanna Häppölä
Kun kerran olosuhteet olivat näin optimaaliset, niin toimittajakin uskaltautui kokeilemaan purjelautailua ensimmäistä kertaa elämässään. Alle lyötiin iso lauta ja pieni purje, ja ei muuta kuin ukko vesille. Aamun pikkutuulilla treenattiin lähinnä tasapainoa eli suomeksi laudalla nousemista. Lounasajan jälkeen tuuli nousi ja toi valitettavasti mukanaan liplattavia laineita, joiden vuoksi laudalle nouseminen vaikeutui huomattavasti. Kunhan vai pääsi ylös asti, sai vauhtia kerättyä ihan eri malliin kuin aamulla.
Toimittajan tyylinäyte. Sinnikkyys palkitaan ja kömpelömpikin kaveri oppii tunnissa nousemaan laudalle ja päivässä laudan saa kulkemaan kutakuinkin toivottuun suuntaan. Lopetin huipulla päästyäni kerran lahden päästä päähän ja takaisin kaatumatta! KUVA: Hanna Häppölä
Sesongin ulkopuolella purjelautasetin vuokra koko päiväksi ja tunnin opetus lajin perusteisiin kustantaa viisikymppiä. Päivässä oppii nousemaan laudalle ja etenemään kutakuinkin haluttuun suuntaan. Vaikka seuraavana päivänä kehoa kolottaa joka puolelta, suosittelen kokeilemaan!
Iltapäivän suotuisissa tuulioloissa ranta täyttyy sesongin ulkopuolellakin. Syksyllä hyvää keliä riittää suunnilleen lokakuun loppuun. Maastonmuotojen ansiosta tuulta riittää päivittäin koko kauden ajan. KUVA: Hanna HäppöläReippailun synnyttämä nälkä lähtee Vasilikin satamalaituria reunustavissa ravintoloissa. Herkkuja on monia, omaksi suosikeiksemme nousivat paikalliset makkarat sekä kalaruuista “red snapper”. KUVA: Hanna Häppölä
Stavrota – ihaile maisemia huipulta
Ainakin kerran kannattaa ajaa saaren keskiosan vuorille. Saaren korkein kohta, Stavrota, kohoaa 1158 metrin korkeuteen, ja kirkkaalla säällä sieltä voi nähdä jopa Korfulle saakka. Hyväkuntoinen tie vie lähes huipulle saakka, ja jos ei erikseen halua urheilla, näkee tienkin varrelta upeita maisemia.
Oliivilehdot ja viinitarhat reunustavat Lefkaksen vuoristoteitä. KUVA: Hanna HäppöläEmme voineet vastustaa kiusausta, joten nappasimme muutaman kerran evääksi parit rypäleet – nämä vievät kielen mennessään! KUVA: Hanna Häppölä
Sopivia reittejä löytyy useita. Etelästä lähestyttäessä suosittelemme ajamaan Vasilikista Sivroksen ja Agios Iliaan kautta ylöspäin, jolloin maisema muuttuu tasaisista oliivilehdoista jyrkkiin viinitarhoja viliseviin rinteisiin. Tutka-asema on hyvä maamerkki, jota kohti suunnistamalla löytää lähelle korkeinta kohtaa.
Näkymä vuorilta Nidriin. Saaren suurin turistikohde ei ollut meidän makuumme vaikka vuorilta nähden onkin kaunis kaupunki, sillä Nidrin rantakadut soveltuvat paremmin rymylomaa etsiville. Sen sijaan pikkukylien tavernat aitoine kotiruokineen ja edullisine hintoineen veivät sydämemme. KUVA: Hanna HäppöläLefkaksen keskiosan tiet ovat välillä kapeita ja kehnossa kunnossa. Aina taustalla välkkyvä meri ja komeat maisemat tekevät reissusta kokemisen arvoisen. KUVA: Hanna Häppölä
Vaihtoehtoisesti huipulle voi nousta idästä joko Nidri-Vavkeri-Egklouvi tai Nikiana-Platistoma-Egklouvi -reittiä. Pohjoisen suunnalta toimii vaikkapa Lefkada-Karya-Egklouvi-reitti. Jos aikaa on vain päivä, pääsee huipulle nopeimmin lännen suunnasta, Chortatan haminoilla saaren länsirannan tie kulkee jo valmiiksi korkealta, eikä huipulle ole kuin muutaman kilometrin puikkaus.
Korkeuden kasvaessa maasto muuttu karuksi ja kuivaksi. Lähes kilometrin korkeudessa on vielä maatiloja, tämän tilan vuohet tepastelivat vapaana matkailijoiden riemuna. KUVA: Hanna HäppöläKotieläimet tepastelevat usein vapaana. Olen piirrettyni katsonut ja tarkemman tuttavuuden tekemisen sijaan pysyin visusti autossa! KUVA: Hanna Häppölä
Kulkipa mistä suunnasta tahansa, kannattaa Egklouvissa pysähtyä tauolle. Kaikki tiet vievät kylän keskustan tavernaan, jonka terassilla puiden katveessa kannattaa nauttia vaikkapa paikallista jogurttia paikallisilla spoon sweets -makupaloilla höystettynä.
Kaikki tiet vievät Egklouviin. “Päätie” tekee Egklouvissa niin tiukan mutkan, että ohikulkijan on käytännössä pakko käydä kääntymässä keskustan tavernan hujakoilla. Varjoisan puun alla on suojaisa paikka nauttia tauosta: täältä löytyy nimittäin saaren paras jogurtti! Hunajan lisäksi rasvainen suussasulava jogurtin kyytipojaksi voi valita erilaisia spoon sweetsejä, makeita marja- tai hedelmäherkkuja. Nam! KUVA: Hanna HäppöläHuipulta näkee parhaimmillaan Korfulle saakka. Nyt sää ei suosinut, mutta silti maisemat olivat henkeäsalpaavia. Tässä näkymä etelään kohti Vasilikia. KUVA: Hanna Häppölä
Koe auringonlasku Lefkataksella
Auringonlasku kannattaa kokea Lefkaksen länsirannikolla. Korkeiden pinnanmuotojen ansiosta auringo painuu muualla saarella mäkien taa jo tunnin-kaksi ennen varsinaista h-hetkeä. Länsirannikon rannoilla suosikkejamme iltapäivän uinneille ovat Porto Katsiki, Egrimni ja Kavalikefta, mutta ennen auringon painumista mailleen suosittelen siirtymään aivan saaren eteläkärkeen.
Kavalikefta on pieni ranta, jossa kivien välistä nousevat aallot saavat aikaan kunnon mylläkän. KUVA: Hanna HäppöläEgremnin rannasta nousevilla rinteillä on upeita paikkoja ihailla auringonlaskua. KUVA: Hanna HäppöläPorto Katsiki kuuluu must see -osastoon. Suosittelemme piipahtamaan iltapäivän puolella, jolloin rannalla on väljempää ja auringonlasku värjää kalliot kauniin punasävyisiksi. Rannalle pääsee myös venekyydillä niin Nidristä kuin Vasilikistakin. KUVA: Hanna Häppölä
Lefkataksen eteläkärjessä kohoaa Lefkaksen majakka, jonka juurella on reilusti pysäköintitilaa auringonlaskua ihaileville. ”Majakan mäen” sijaan kannattaa seurata etelään johtavia polkuja ja etsiä oma kuvauksellinen paikka auringolaskun seuraamiseen. Kalliot saavat auringonlaskiessa upean punaisen sävyn, jota kameralla on hankala vangita.
Lefkataksen niemi on ollut tärkeä paikka jo mykeneläisellä ajalla, ja niemen kärjessä on ollut Apollon temppeli. Samalle paikalle temppelin raunioiden päälle rakennettiin majakka vuonna 1890. Nykyinen majakka rakennettiin maanjäristyksessä tuhoutuneen tilalle vuonna 1956. KUVA: Hanna HäppöläMajakan kohdilta avautuu näkymä Porto Katsikin rantaa reunustaville kallioille, jotka saavat ilta-auringossa upean värin. KUVA: Hanna Häppölä
Länsirannikon ravintolat ovat auringonlaskun aikaan mainioita paikkoja romanttiselle illalliselle. Eteläisin vaihtoehto on Porto Katsikin rannan risteyksessä sijaitseva ravintola, josta näkee suoraan merelle (emme käyneet kansoitetussa ravintolassa, mutta voiko miljoona kärpästä olla väärässä?). Athanin kylässä on myös useita tavernoja tien varressa, poikkesimme niistä pohjoisimpaan ja saimme erinomaista ruokaa kohtuuhintaan. Kalamitsin pohjoispuolella olevaa, erinomaiseen paikkaa pystytettyä näköalaravintolaa sen sijaan ei voi suositella kylmäkiskoisen palvelun ja saaren surkeimman kahvin vuoksi.
Saaren eteläkärjessä risteilee lukemattomia polkuja, joista avautuu näkymä horisontissa siintäville Ithacan ja Kefalonian saarille. Niemennokasta on kätevää bongata myös ohi seilaavia risteilyaluksia. KUVA: Hanna Häppölä
Pyörähdä myös mantereella
Kun saari on koluttu, voi retkiä jatkaa mantereen puolelle. Vaikka itse saarellakin maisemat vaihtelevat paljon, muuttuvat ne mantereen puolella ihan erilaisiksi ja pieni päiväretki on kokemisen arvoinen. Paluulentomme lähti vasta illalla, joten lentokentälle ajaessa teimme pienen koukkauksen ja tutustuimme mantereen elämään.
Kumpuilevaa syksyistä maaseutua mantereen puolella lähellä Stenon kylää. KUVA: Hanna Häppölä
Heti saarelta poistuttaessa pienen mäen päällä näkyvät Grivan linnoituksen rauniot, jossain kartoissa linnoitusta kutsutaan myös Teken linnoitukseksi paikalla sijainneen luostarin mukaan. Ottomaanit rakensivat linnoituksen vuosina 1806-1807, jolloin Turkki ja Venäjä olivat sodassa. Lefkas kuului tuolloin Seitsemän saaren tasavaltaan, joka oli käytännössä Venäjän vasalli. Grivan linnoitus rakennettiin pienen varuskunnan tarpeisiin tekemään kiusaa Lefkadan venäläisvaruskunnalle.
Grivan linnoitus oli aktiivikäytössä vain muutaman vuoden. Aivan Lefkadaan johtavan pengertien päässä oleville raunioille on kätevä poiketa. KUVA: Hanna Häppölä
Linnoitus on pieni, mutta tarjoaa kävijälle salmen toisella puolen sijaitsevaa Santa Mauran -linnoitusta paremman elämyksen (jossa kolmella eurolla pääsee näkemään horsmaa puskevan linnanpihan). Mäen takana kulkeva polku johtaa suoraan linnoituksen portille. Suosittelen ottamaan mukaan taskulampun, jotta pystyy seikkailemaan pimeissä holvistoissa, joissa on mahdollisuus nähdä ja kuulla lepakoita.
Maanjäristyksen autioittama kylä Plagian itäpuolella on erikoinen ja mielenpainuva paikka. KUVA: Joose Luukkanen
Matkaa kannattaa jatkaa etelään kohti Plagiaa ja nousta sieltä ylös vuorille kohti itää. Vuorilta löytyy dramaattinen Palia Plagian hylätty kylä, jonka rauniot ovat kiintoisaa tutkittavaa. Kylä hylättiin 80-luvun maanjäristysten jälkeen, eikä siellä asu enää kuin 1-2 perhettä. Raunioiden seassa kulkevat vuohet tekevät paikasta entistä epätodellisemman.
Luonto valtaa tilan pikku hiljaa itselleen. KUVA: Hanna HäppöläMuutama asukas majailee kylässä, joka oli aiemmin koti sadoille ihmisille. Ainoastaan kirkosta on pidetty jotenkuten huolta. KUVA: Hanna Häppölä
Jonkin matkaa edempää tieltä erkanee kärrypolku, josta kiireisimmät voivat oikaista pohjoiseen kohti Agios Nikolaosta. Emme suunnanneet sinne, vaan jatkoimme itään kohti Palairosta. Nykyisen kaupungin vieressä on ollut asutusta jo neljän tuhannen vuoden ajan, joten harmitus oli suuri, kun emme ehtineet poiketa raunioille.
Vonitsa on kaunis kaupunki Amvrakikoslahden rannalla. Kaupunki on perustettu bysanttilaisella ajalla, mäen päälle rakennettu linna on Venetsialaisten rakentama. KUVA: Hanna Häppölä
Palairoksesta johtaa suora ja hyvä tie Amvrakikoslahdelle Vonitsaan. Pitkä ranta ja kaunis rantabulevardi antaa hyvät edellytykset turismille, mutta hylätyt hotellit kertoivat karua kieltään paikan suosiosta. Illan tullen nautimme reissun viimeiset ”gyros”:it (kaksi euroa kuitilla, kun täällä meuhkataan kuuden euron pizzasta) satamalaiturilla ja suuntasimme kymmenen kilometrin taipaleelle kohti lentokenttää.
Purjevene saapuu Vonitsan satamaan. KUVA: Hanna Häppölä
Lahden Autot ja Viihde -viikonlopun ensimmäinen näyttelypäivä päättyi lauantai-iltana, ja jenkkiautoilijat starttasivat cruisingille Messukeskuksen pihasta kuuden aikoihin. Letka oli todella pitkä, ja autoja liittyi siihen monesta suunnasta.
Mukana oli muskeliautoja, rodeja, raggarilinttoja, jenkkirekka, Amerikan poliisiauto ja kaikkea siltä väliltä. Muutamat cruisailijat tekivät näyttävän poistumisen Messuhallin pihasta, ja mustaa viivaa jäi asfalttiin parhaimmillaan kymmeniä metrejä.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi me ja kumppanimme käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille ja kumppanimme mahdollisuuden käsitellä henkilötietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla, ja näyttää (ei-)personoituja mainoksia. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Napsauta alta hyväksyäksesi yllä olevat tai tehdäksesi tarkkoja valintoja. Valintasi koskevat vain tätä sivustoa. Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa, mukaan lukien suostumuksesi peruuttaminen, käyttämällä evästekäytännön vaihtopainikkeita tai napsauttamalla näytön alareunassa olevaa suostumushallintapainiketta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
