Kävimme syyskuun alussa viettämässä myöhäistä kesälomaa Lefkaksella, joka on turistien suosima saari maan länsiosassa Joonianmeren rannalla. Yleiset vinkit autolomaan Kreikassa löydät aiemmasta artikkelista, tässä jutussa esittelemme Lefkaksen parhaat menovinkit.
Egremni – seikkaile maanjäristyksen tuhoamalla rannalla
Egremnin ranta sijaitsee Lefkaksen länsirannalla, ja se oli aiemmin yksi saaren suosituimmista ja kauneimmista rannoista. Marraskuussa 2015 sattunut maanjäristys, ja sitä seuranneet maanvyöryt tuhosivat kuitenkin rannan ja sille johtavan tien lähes täydellisesti. Voimakkuudeltaan 6,5 Richterin maanjäristyksen keskus oli Lefkadan luoteisrannikolla parinkymmenen kilometrin päässä, joten tuhot olivat suuria.
Egremnin on helppo löytää. Edelleen viitoitettu tie rannalle erkanee Athanin kylän eteläpuolelta. Pian ajokieltomerkit kertovat tien olevan suljettu, mutta matkaa kannattaa jatkaa vielä reilun kilometrin verran ja jättää auto sopivalle kääntöpaikalle. Kaksipyöräisellä pääsee hieman pidemmälle, mutta rantaan asti on turha yrittää. Huomaat kyllä, kun et enää pääse edemmäs!
Tien katkettua matkaa alas rantaan on vielä parin kilometrin verran. Tie on jyrkkä ja paikoin erittäin vaikeakulkuinen. Aivan viimeiset sadat metrit laskeudutaan jyrkkää rinnettä pitkin polkua ja sepelin täyttämiä portaita (siellä missä portaat vielä ovat olemassa). Reittiä ei voi suositella korkeanpaikan kammoisille tai huonokuntoisille, sillä ylösnousu helteessä on rankka.
Rankka taival kuitenkin palkitaan. Vuoden aikana luonto oli jo korjannut suuren osan tuhoista, eikä rannalla huomaa maanjäristyksen tuhoja kuin muutamissa kohdissa. Kahden kilometrin pituisella rannalla oli seuranamme ainoastaan kymmenkunta muuta seikkailijaa, joten tilaa riittää yksityisyydestä pitäville. Rannan hiekka on hienompaa kuin vaikkapa viereisellä Porto Katsikin rannalla, joten siltäkin kannalta vaivannäkö palkitaan.
Purjelautaile Vasilikissa
Vasiliki sijaitsee leveän ja matalan lahden pohjukassa saaren eteläosassa, noin 35 kilometriä ja 45 minuuttia Lefkadasta etelään. Tuuliolojensa ansiosta Vasiliki on yksi Euroopan parhaista purjelautailukohteista. Aamuisin tuuli puhaltaa rantaa päin rauhallisesti ja vedenpinta on tyyni, jolloin aloittelijoiden on helppo nousta laudalle ja harjoitella perusteita. Leveä ja pitkälle matala ranta lisää aloittelijoiden ja takaa tilan riittämisen kymmenille purjelautailijoille.
Suosittelemme
Iltapäivällä vallitseva länsituuli puhaltaa Lefkataksen niemimaan yli. Optimaalisten olosuhteiden ansiosta pienikin tuulenvire kerää voimaa mäennypylän yli kulkiessaan ja voimistuu lahdelle laskeutuessaan voimakkaaksi ja lämpimäksi sivutuuleksi. Vasilikin edustalle saa laudan plaaniin lähes joka päivä (tuulen puolesta, taidot on sitten eri juttu), joten ei ihme, että myös sesongin ulkopuolella lahdella oli päivittäin kymmeniä purjelautailijoita. Reippaammassa tuulessa rannan toisen pään aallot nousevat riittäviksi erilaiseen temppuiluun.
Kun kerran olosuhteet olivat näin optimaaliset, niin toimittajakin uskaltautui kokeilemaan purjelautailua ensimmäistä kertaa elämässään. Alle lyötiin iso lauta ja pieni purje, ja ei muuta kuin ukko vesille. Aamun pikkutuulilla treenattiin lähinnä tasapainoa eli suomeksi laudalla nousemista. Lounasajan jälkeen tuuli nousi ja toi valitettavasti mukanaan liplattavia laineita, joiden vuoksi laudalle nouseminen vaikeutui huomattavasti. Kunhan vai pääsi ylös asti, sai vauhtia kerättyä ihan eri malliin kuin aamulla.
Sesongin ulkopuolella purjelautasetin vuokra koko päiväksi ja tunnin opetus lajin perusteisiin kustantaa viisikymppiä. Päivässä oppii nousemaan laudalle ja etenemään kutakuinkin haluttuun suuntaan. Vaikka seuraavana päivänä kehoa kolottaa joka puolelta, suosittelen kokeilemaan!
Stavrota – ihaile maisemia huipulta
Ainakin kerran kannattaa ajaa saaren keskiosan vuorille. Saaren korkein kohta, Stavrota, kohoaa 1158 metrin korkeuteen, ja kirkkaalla säällä sieltä voi nähdä jopa Korfulle saakka. Hyväkuntoinen tie vie lähes huipulle saakka, ja jos ei erikseen halua urheilla, näkee tienkin varrelta upeita maisemia.
Sopivia reittejä löytyy useita. Etelästä lähestyttäessä suosittelemme ajamaan Vasilikista Sivroksen ja Agios Iliaan kautta ylöspäin, jolloin maisema muuttuu tasaisista oliivilehdoista jyrkkiin viinitarhoja viliseviin rinteisiin. Tutka-asema on hyvä maamerkki, jota kohti suunnistamalla löytää lähelle korkeinta kohtaa.
Vaihtoehtoisesti huipulle voi nousta idästä joko Nidri-Vavkeri-Egklouvi tai Nikiana-Platistoma-Egklouvi -reittiä. Pohjoisen suunnalta toimii vaikkapa Lefkada-Karya-Egklouvi-reitti. Jos aikaa on vain päivä, pääsee huipulle nopeimmin lännen suunnasta, Chortatan haminoilla saaren länsirannan tie kulkee jo valmiiksi korkealta, eikä huipulle ole kuin muutaman kilometrin puikkaus.
Kulkipa mistä suunnasta tahansa, kannattaa Egklouvissa pysähtyä tauolle. Kaikki tiet vievät kylän keskustan tavernaan, jonka terassilla puiden katveessa kannattaa nauttia vaikkapa paikallista jogurttia paikallisilla spoon sweets -makupaloilla höystettynä.
Koe auringonlasku Lefkataksella
Auringonlasku kannattaa kokea Lefkaksen länsirannikolla. Korkeiden pinnanmuotojen ansiosta auringo painuu muualla saarella mäkien taa jo tunnin-kaksi ennen varsinaista h-hetkeä. Länsirannikon rannoilla suosikkejamme iltapäivän uinneille ovat Porto Katsiki, Egrimni ja Kavalikefta, mutta ennen auringon painumista mailleen suosittelen siirtymään aivan saaren eteläkärkeen.
Lefkataksen eteläkärjessä kohoaa Lefkaksen majakka, jonka juurella on reilusti pysäköintitilaa auringonlaskua ihaileville. ”Majakan mäen” sijaan kannattaa seurata etelään johtavia polkuja ja etsiä oma kuvauksellinen paikka auringolaskun seuraamiseen. Kalliot saavat auringonlaskiessa upean punaisen sävyn, jota kameralla on hankala vangita.
Länsirannikon ravintolat ovat auringonlaskun aikaan mainioita paikkoja romanttiselle illalliselle. Eteläisin vaihtoehto on Porto Katsikin rannan risteyksessä sijaitseva ravintola, josta näkee suoraan merelle (emme käyneet kansoitetussa ravintolassa, mutta voiko miljoona kärpästä olla väärässä?). Athanin kylässä on myös useita tavernoja tien varressa, poikkesimme niistä pohjoisimpaan ja saimme erinomaista ruokaa kohtuuhintaan. Kalamitsin pohjoispuolella olevaa, erinomaiseen paikkaa pystytettyä näköalaravintolaa sen sijaan ei voi suositella kylmäkiskoisen palvelun ja saaren surkeimman kahvin vuoksi.
Pyörähdä myös mantereella
Kun saari on koluttu, voi retkiä jatkaa mantereen puolelle. Vaikka itse saarellakin maisemat vaihtelevat paljon, muuttuvat ne mantereen puolella ihan erilaisiksi ja pieni päiväretki on kokemisen arvoinen. Paluulentomme lähti vasta illalla, joten lentokentälle ajaessa teimme pienen koukkauksen ja tutustuimme mantereen elämään.
Heti saarelta poistuttaessa pienen mäen päällä näkyvät Grivan linnoituksen rauniot, jossain kartoissa linnoitusta kutsutaan myös Teken linnoitukseksi paikalla sijainneen luostarin mukaan. Ottomaanit rakensivat linnoituksen vuosina 1806-1807, jolloin Turkki ja Venäjä olivat sodassa. Lefkas kuului tuolloin Seitsemän saaren tasavaltaan, joka oli käytännössä Venäjän vasalli. Grivan linnoitus rakennettiin pienen varuskunnan tarpeisiin tekemään kiusaa Lefkadan venäläisvaruskunnalle.
Linnoitus on pieni, mutta tarjoaa kävijälle salmen toisella puolen sijaitsevaa Santa Mauran -linnoitusta paremman elämyksen (jossa kolmella eurolla pääsee näkemään horsmaa puskevan linnanpihan). Mäen takana kulkeva polku johtaa suoraan linnoituksen portille. Suosittelen ottamaan mukaan taskulampun, jotta pystyy seikkailemaan pimeissä holvistoissa, joissa on mahdollisuus nähdä ja kuulla lepakoita.
Matkaa kannattaa jatkaa etelään kohti Plagiaa ja nousta sieltä ylös vuorille kohti itää. Vuorilta löytyy dramaattinen Palia Plagian hylätty kylä, jonka rauniot ovat kiintoisaa tutkittavaa. Kylä hylättiin 80-luvun maanjäristysten jälkeen, eikä siellä asu enää kuin 1-2 perhettä. Raunioiden seassa kulkevat vuohet tekevät paikasta entistä epätodellisemman.
Jonkin matkaa edempää tieltä erkanee kärrypolku, josta kiireisimmät voivat oikaista pohjoiseen kohti Agios Nikolaosta. Emme suunnanneet sinne, vaan jatkoimme itään kohti Palairosta. Nykyisen kaupungin vieressä on ollut asutusta jo neljän tuhannen vuoden ajan, joten harmitus oli suuri, kun emme ehtineet poiketa raunioille.
Palairoksesta johtaa suora ja hyvä tie Amvrakikoslahdelle Vonitsaan. Pitkä ranta ja kaunis rantabulevardi antaa hyvät edellytykset turismille, mutta hylätyt hotellit kertoivat karua kieltään paikan suosiosta. Illan tullen nautimme reissun viimeiset ”gyros”:it (kaksi euroa kuitilla, kun täällä meuhkataan kuuden euron pizzasta) satamalaiturilla ja suuntasimme kymmenen kilometrin taipaleelle kohti lentokenttää.