Pitkään olen vilkuillut Suitsupplyn pelkistetyn ja tyylikkään oloisia pukineita. Meillä Suomessa tätä miestenvaateliikettä ei valitettavasti (ainakaan vielä) ole. Lähimmät putiikit sijaitsevat Latviassa ja Liettuassa. Yritys on saanut alkunsa Amsterdamissa vuonna 2000.
Kävin pienellä lomareissulla San Franciscossa ja sieltä sattuu löytymään myös Suitsupplyn myymälä. Yhdysvalloissa myymälöitä on yhteensä 21. Otin yhteyttä yritykseen ja pääsin haastattelemaan SF:n myymäläpäällikköä Jenna Monroeta. Valitettavasti SS:n politiikkaan kuuluu, että liikkeissä ei saa kuvata, joten meidän on tyydyttävä yrityksen markkinointipäällikön lähettämään kuvitukseen.
Miten Suitsupply eroaa muista vastaavista miestenvaateliikkeistä?
Jenna kertoi, että SS toimii vertikaalisesti integroidusti siten, että se hallinnoi koko arvoketjua kankaiden hankinnasta tuotantoon ja edelleen kuluttajamyyntiin. Kankaat tulevat Italiasta ja tehtaat sijaitsevat Kiinassa. Suitsupply on ainoita tällaisia toimijoita premium-luokassa, ainakin tässä mittakaavassa. Toimintatapa sekä kalleimmilta tonteilta syrjässä sijaitsevat myymälät pitävät huolen siitä, että hinnat ovat suhteellisen huokeita vastaavantasoisisiin premium-brändien tuotteisiin nähden.
Villakankaiset takit ovat luksusta, mutta villainen pintamateriaali ei juuri auta, jos vuorimateriaalina on tukala polyesteri.
Erityisen mieltynyt olen siihen, että SS:n irto- ja pukutakkien vuorimateriaalina käytetään Bembergiä. Villakankaiset takit ovat luksusta, mutta villainen pintamateriaali ei juuri auta, jos vuorimateriaalina on tukala polyesteri. Siksipä “100 % villaa”-merkintöjen ei pidä antaa hämätä, sillä sillä viitataan usein ainoastaan pintamateriaaliin. Pahimmissa tapauksissa vuorimateriaalia ei edes kerrota (varsin yleistä useissa verkkokaupoissa, olen huomannut).
Cupro on ominaisuuksiltaan erästä parhaista vuorimateriaaleista – Kestävää, hengittävää ja miellyttävän tuntuista. Bemberg on japanilaista korkealuokkaista cuproa. Se valmistetaan puuvillasta ja on näin luontaista sekä antistaattista – Toisin kuin polyesteri, joka siis on muovia. Tokihan kotimaassa esimerkiksi aina niin mainio Herrainpukimo tarjoaa viskoosi- tai cupro-vuorillisia takkeja.
Erilaisia pukumalleja SS:llä on 15. Näistä suosituimmat ovat klassisin tai konservatiivisin Napoli sekä Sienna. Washington on puolestaan kaikkein nykyaikaisin ja tiukimmin istuva malli.
Kangasvaihtoehtoja on todella paljon. Suurin osa on villaa tai esimerkiksi pellavan, silkin ja villan sekoitusta. Kesämallistossa on tarjolla paljon pellavavaihtoehtoja. Kankaista löytyy myös esimerkiksi alpakanvilla-puuvillasekoitusta, joka on tavallista puuvillaa paksumpaa ja lämpimämpää. Kaikki SS:n puvut on tehty kokonaisella tai puolittaisella irtoliinarakenteella. Red- eli premium-sarjan puvut ovat kaikki kokonaisella irtoliinarakenteella. Rakenteesta voi lukea hieman enemmän Herrainpukimon mittatilauspukua käsittelevästä jutustani (katso myös kuva markettipukusimulaattoristani).
SS:n valikoimista löytyy tarjontaa tyylikkääseen arkisempaan menoon, runsaasti erilaisia pukuvaihtoehtoja; solmioita, taskuliinoja, sukkia ja vastaavia lisätarpeita sekä smokkitarjontaa ja mittatilausmahdollisuus. Useissa myymälöissä on myös räätäli, joka työskentelee näkyvällä paikalla keskellä toimitiloja, ja jolta saa esimerkiksi lahkeiden lyhennykset vaivattomasti.
Tällä erää matkaani ei tarttunut mitään (ei, ei edes taskuliina tai sukkia), sillä matkalaukkuni natisi jo liitoksistaan kahviostosten vuoksi (San Franciscossa on aivan huikea kahviskene, siitä kirjaillen Kahville.co:n puolelle piakkoin) ja toisaalta SS:llä on näppärä verkkokauppa. Ehkäpä ne sukat siis lähtevät pian tilaukseen.
Stepan Sarpaneva kuului kello– ja tyyli-illan ehdottomiin tähtivieraisiin. Stepan Sarpaneva valmistui kellosepäksi 90-luvun alussa, jonka jälkeen hän lähti Sveitsiin oppiin ja työskenteli siellä useille tunnetuille valmistajille. Palattuaan takaisin Suomeen vuonna 2003 hän perusti Sarpaneva Watches -nimisen yrityksen ja on nykyisin yksi maan tunnetuimpia kelloseppiä.
Kelloiltaan Serpaneva toi mukanaan Koronan uusimman mallin, joka kiinnosti vieraita ja aiheutti osastolle jopa ajoittaista pientä ruuhkaa. Kellon taulu on valmistettu Kari Voutilaisen omistamalla taulutehtaalla, ja sen erikoisuutena on upea Guilloché -sorvauksella luotu koristelu. Taulua lukuunottamatta kello syntyy tuttuun tapaan Helsingissä.
Turkulaisen Herrainpukimon pääsuunnittelijana viisi vuotta toiminut Jussi Häkkinen siirtyy tukholmalaisen E-F-V -miestenvaatemerkin suunnittelijaksi ja osakkaaksi. Häkkinen aloittaa E-F-V Clothing Ab:ssa marraskuun 2016 alusta alkaen. Häkkisen vastuualueena ovat tuotesuunnittelun lisäksi erityisesti E-F-V Clothing Ab:n mittatilaustuotteet.
E-F-V:n kolmikko vasemmalta oikealle: Jussi Häkkinen, Lars Holmberg ja Erik Mannby.
E-F-V -vaatemerkistään tunnettu, Erik Mannbyn, Lars Holmbergin ja nyt myös Jussi Häkkisen luotsaama E-F-V Clothing Ab on saavuttanut kansainvälistä tunnettuutta käytännöllisen elegantista miestenvaatetyylistään, jonka tuotteissa huomioidaan vahvasti ekologinen ja eettinen kestävyys.
Toimittajan kymmenes auto on täysi kymppi. Alfa Romeo 166, 90-luvun puolivälissä esitelty ja vuonna 1998 myyntiin asti saatu auto on helppo tunnistaa Alfaksi, etenkin kun sukunäkö aiemmin esiteltyyn 156 malliin on ilmeinen. Walter De Silvan piirtämä kori on ajaton ja linjakas vielä 20 vuotta myöhemminkin. Omintakeinen keula teki autosta persoonallisen, mutta valitettavasti faceliftin myötä päivitetty keula ei ole yhtä näyttävä ja auto on helppo sekoittaa pienempiin malleihin.
Alfa Romeo 166 on yksinkertaisesti kaunis auto. KUVA: Carinpicture.com
Alfa 166 sai tuoreeltaan loistavat arvostelut eikä suotta, onhan 166 ajo-ominaisuuksiltaan yksi parhaita etuvetoisista autoista. Ajettavuuden lisäksi auto oli onnistunut myös ulkonäöltään: muotoilu keräsi kehuja Jeremy Clarksonia myöten. Mielestäni Alfa on onnistunut myös sisätilojen muotoilussa, ja ajoasennosta saa kohtuullisen hyvän ainakin italialaisella standardilla (miksi italoauton kuskilla pitäisi olla lyhyet jalat ja pitkät kädet, onkohan apinoille suunniteltu?). Käytetyt materiaalit ovat autoon sopivia ja nahat tuntuvat kestävän isältä pojalle – risoja kuskinpenkkejä ei tule vastaan puolitoistasataa ajetuissa autoissa toisin kuin monissa muissa ”premium”-autoissa.
Jakkarat ovat 10-vuoden iässä edelleen hyvässä iskussa. Alfan logoa viljellään ohjaamossa riittävästi eikä kuskilta pääse unohtumaan millä merkillä nyt ajetaan. KUVA: Joose Luukkanen
Alfakauppa ei kuitenkaan käynyt haluttuun tahtiin eikä 166 saanut lyötyä kiilaa saksalaisrintamaan. 2003 suurin toivein esitelty facelift ei tuonut helpotusta tilanteeseen lukuisista parannuksista huolimatta. Ison Alfan taru oli taputeltu kesällä 2007 alle 100 000 valmistetun auton myötä, ja samaan syssyyn myös seuraajan kehitystyö lyötiin jäihin finanssikriisiin vedoten. Mallin taru ei kuitenkaan loppunut tähän, sillä seuraavana vuonna Fiat möi tekniikan kiinalaisten käyttöön. Trumpchi GA5 on suunniteltu Alfan pohjalle, mutta Eurooppaan sitä ei ole suunnitelmista huolimatta tuotu.
Alkuperäinen nokka on yksi automaailman kauneimmista. Keulan voimakas V-muoto uhkuu voimaa! Kuvan auton on parhaiten varusteltu Super -malli, jonka voimanlähteenä on tässä tapauksessa Suomessa harvinainen 2,0-litrainen turbo-V6. Veronkiertovieteristä irtoaa lähes sama teho kuin kolmilitraisesta myllystä, mutta iskutilavuuteen perustuva autovero on merkittävästi alhaisempi. KUVA: Wikimedia Commons
Alfa 166 on herättänyt minussa aina omistamisen halun. Kauniit linjat, tyylikäs sisustus, hyvät ajo-ominaisuudet ja riittävän voimakas moottori kohtuuhintaan on houkutteleva paketti. Jo aiemmin oli lähellä, etten ostanut nättiä kolmelitraista Alfaa kaikilla herkuilla ja vaaleilla nahoilla; silloin Jaguarin kasin murina käänsi vaakakupit englantilaisen puoleen (kulujen laskemisen jälkeen 166 olisi voinut olla ihan fiksu valinta). Kun tarve parin tonnin kakkosautolle ilmeni, eteen tuli sopivasti kolmesataa tonnia rullattu karvalakkialfa, jota oli yksinkertaisesti pakko kokeilla. Järki sanoi ei, mutta tunne kyllä.
Alfa Romeo 166 on ajajan auto. Takapenkillä on kohtuulliset tilat, mutta edustusautoluokasta ei voida puhua (vaikka on Alfalla arvovieraitakin kyyditty). Etupenkillä sen sijaan viihtyy mainiosti, vaikka tyypilliseen italotyyliin mitoitus onkin merkillinen. KUVA: Joose Luukkanen
Kilometreistä huolimatta auto kulki kuin kiskoilla ja kaikki toimi kuten pitää. Autolla olisi ajettu pidempäänkin, mutta kone porsi typerän nolottelun seurauksena kun tuskainen kuski ajeli sairaalan päivystykseen eikä noteerannut punaisia varoitusvaloja…
Alfan jätti konerikosta huolimatta hyvän maun suuhun. Mukana tulleet GTA-replica -vanteet jäivät liiteriin odottamaan kuuskutosen paluuta, jota tosin jouduttiin odottamaan useampi vuosi, kun alle osui välissä konsernin toinen tuote.
Alfa #1 koki karun kohtalon. Rassu odottelee tässä kiertoon lähtöä kansivaivaisena. Tilalle tuli saman konsernin Fiat Croma, jolle autosta pelastetut GTA-vanteet antoivat kohtuu härskin ilmeen… KUVA: Joose Luukkanen
Eräänä päivänä löysin siis itseni jälleen tonkimasta Nettiauton alfavalikoimaa, joka oli 166:n kohdalla varsin kapoinen. Tarjolla oli lähinnä loppuun ajettuja parilitraisia ja välimallin 2,5 -litraista kutosta johon en halua sekaantua. Pienempi V6 on jotenkin täysin turha vaihtoehto, koska tehoa ei ole merkittävästi kaksilitraista enempää, mutta kulutuksessa ja ketteryydessä otetaan takkiin kolmilitraisen tavoin. Harvat dieselit taas olivat yleensä ylihinnoiteltuja. Pähkäilin myös vähän ajetun Tourism Internazzionale -varustellun Alfan hakua Euroopasta, mutta ajankäytön puolesta homma piti laittaa jäihin.
Faceliftmalli näki päivänvalon vuonna 2003. Päivitys oli maltillinen, silmiinpistävin muutos oli keulan ilmeen muuttaminen silloisen sukunäön mukaiseksi. KUVA: Wikimedia Commons
Syksyn tullen kiersin autotarhoja kohtuullisen kulkineen löytääkseni ja pääsin ihmettelmään miten jobbarit pitävät ostajia ilmeisesti täysinä idiootteina. Yhtä Alfa GT:tä kehuttiin ilmoituksessa erinomaisesti säilyneeksi, mutta unohdettiin mainita helmassa oleva nyrkinmentävä reikä. Kun jobbari oli vielä heittänyt nastarenkaat ilman suojapusseja punaisella nahalla verhotulle takapenkille, niin meininki otti sydämestä asti eikä tarjouksen jättämistä tarvinnut edes harkita. Toinen “löytö” oli jo pidemmältä etäisyydeltä sellaisessa kunnossa, että täytyy nostaa hattua myyjän kuvankäsittelytaidoille. Kun GT ja 166 osasto oli mitä oli, kävi mielessä jopa Brera, mutta kun tarjolla oli vain tylsänharmaita nahkoja sai ajatus jäädä (autoscoutissa sentään oli härski sinisellä mokkanahalla verhottu Brera, mutta hinta meni vähän yli). Rundi jatkui…
Alfa Romeo 166 korvasi ajattoman kasariklassikon eli menestyksekkään 164 mallin. Voimakas logo keulalla, kulmikas kori ja tutut moottorit – omena ei kauas puusta pudonnut. KUVA: Wikimedia Commons
Jo aiemmin olin kerran päässyt facelift-diesel-Alfan rattiin, jolloin olin hämmästellyt pientä kulutusta ja käytännön ajossa kolmilitraiseen bensakoneeseen verrattavaa suorituskykyä. Niinpä lopulta päädyin sopivasti eteen osuneeseen Alfaan 2,4-litraisella JTDm dieselkoneella, joka on vedoltaan huippuluokkaa. Lähes 400 Nm maksimivääntö on tarjolla 2000 kierroksessa ja veto jatkuu tasaisena punarajalle, jossa tarjotaan 175 hv tehot. Lienee turha mainita, että ohituskiihtyvyys on vakionakin kohtuullinen. Kun ajettavuuskin on kunnossa, nousee mittari kuin huomaamatta kortinlähtölukemiin. Bensavehkeisiin verrattuna edes kulutus ei ole paha. Rivakasti ajetulla 350 km maantielenkillä ajotietokone näytti ällistyttävää kuuden litran keskikulutusta vähän yli satasen keskinopeudella. Vaikka ajotietokone on hiukan optimistinen, yhdistyy dieselissä pieni kulutus riittävään voimaan.
Syksyn tullen Alfa täytyi kuvata arkivaatteissaan – päivittäinen muutaman kilometrin sora-annos tekee pesemisestä turhaa. Facelift-alfaa ei ruoste tunnu raiskaavan, joten 10-vuotias auto on pelleiltään suhteellisen hyvässä kunnossa. Isot 19″ alut ovat näyttävät, mutta autoon liian suuret: tuumaa tai kahta maltillisemmalla rengastuksella auto olisi mukavampi eikä suorituskyky silti kärsisi. KUVA: Joose Luukkanen
Diesel olisikin autoon täydellinen valinta mikäli soundit vaan olisivat edes hivenen erilaiset. Kone näet kolkottaa siihen malliin, että silmänsä sulkemalla voi kuvitella viereen vaikka vanhan massikan pyörittämään tiilillä täytettyä betonimyllyä. Onneksi äänieristys on kohtuullinen, ja matkanopeudessa mökä hukkuu renkaiden ja ajoviiman alle. Näyttäytymiseen (vai kuulumiseen?) 3,0- tai 3,2 -litraisen kutosen kumu on ainoa oikea valinta.
Alfa Romeon 2.0-litrainen Twin Spark -kone on yksi ajettavimmista moottoreista. Vaajatehoisuudestaan (150 hv) huolimatta se kuljettaa myös isoa Alfaa kevyesti ja vetää nätisti läpi alueen. Kevyt moottori tekee autosta ketterän, joten suorituskyvyssä hinnat alkaen -kone pesee ainakin 2,5-litrainen kutoskoneen heittämällä. KUVA: fiergloo.pl
Alfan luonne muuttuu täysin myllyn mukaan. Kaksilitrainen peruskone tarjoaa vaatimattomat 150 hevosvoimaa, mutta laajan kierrosalueen ansiosta sekin kuljettaa isoa sedania riittävän ripeästi ja tuntuu tehokkaammalta kuin mitä numerot antavat ymmärtää. Kevyen koneen ansiosta auto taittuu ketterästi mutkiin ja on erittäin hauska ajaa. Kolmelitrainen bensa-V6 tarjoaa 70 lisähevosta, mutta ei ole yhtä ketterä painavan keulansa ansiosta. Bensavehkeissä valintani olisi joko kaksilitrainen tai loppuvuosien 3,2 litrainen ja 240 hevosvoimainen moottori, joka tarjoaa lähes urheiluautomaisen suorituskyvyn.
Giuliaan on vielä jokunen pullo kerättävänä. Siihen saakka 166 vastatkoon hyvistä kyydeistä. KUVA: Joose Luukkanen
Alfa 166 on mallin 20-vuotisjuhlan kynnyksellä edelleen kaunis ja ajaton auto. Toivotaan, että tämä suhde kestää pitkään – ainakin tässä Alfassa ”asiaankuuluva” koneremppa on jo kertaalleen tehty, kun viron pojat sössivät hihnanvaihdon perusteellisesti. Seuraava kumppani minulla onkin jo katsottuna, tosin tuplaturbo-V6-Giulian hinnanlaskua pers’aukisen toimittajan kukkarolle sopivaksi saa odotella vielä tovin!
Tyyliniekan kello- ja tyyli-ilta järjestettiin keskiviikkoiltana Isku Tampereen tiloissa, jossa oli paikalla yli 20 näytteilleasettajaa ja yhteensä reilut sata henkeä. Illan tunnelma oli rento ja lämminhenkinen. Kaupallisessa mielessä tilaisuus täytti osaltaan tarkoituksensa, eli paikalla tehtiin aktiivisesti kauppaa melkein tunnin yliajan loppuun asti ja useita liidejä jäi hautumaan jatkoa silmällä pitäen.
Herrainpukimon osalta ilta oli menestys – tavoitettu asiakassegmentti oli juuri oikea. Kauppaa teimme ahkerasti jo illan aikana ja ilta mahdollisti monet tulevat myynnit. Järjestelyt toimivat hienosti ja konsepti oli kevyt ja helppo, kun esittelyyn varattu tila oli Iskun toimesta valmiina.
Illan annista on haastavaa valita vain yhtä tai kahta kohokohtaa, mutta yksi tällaisista oli eittämättä Stepan Sarpanevan esittelemä uunituore Korona-sarjan kello, jonka guilloché-kellotaulu oli Kari Voutilaisen omistaman taulutehtaan valmistama. Kuriositeettina voidaan mainita se, että kyseinen kello on nopeasti toimimalla mahdollista saada omaan pukinkonttiin. 😉
Sarpanevan Korona-kello ja sen guilloché-kellotaulu herätti ihastusta.Ville Hänninen (vas.) ja Pertti Hänninen.Ville Hännisen VHD Monoblock-kellot keräsivät runsaasti katseita.
Toisena kohokohtana nousi esille kellontekijä Ville Hänninen, joka esitteli tilaustyönä tekemiään Monoblock-kellojaan kiinnostuneelle osallistujajoukolle. Yksi esillä olleista kelloista on myynnissä Kellomarkkinat-palvelussa.
Katso tapahtuman videopostaukset Tyyliniekan Facebook-sivulta.
Pikantin lisän tapahtumaan toi Uuttaja-blogin Juuson ja Pirkanmaan Paahtimon yhteistyöllä pyörittämä pop-up -kahvipiste, josta sai paitsi maukasta kahvia, myös käytännön vinkkejä paremman kahvin valmistamiseen.
Tyyliniekan väki kiittää kaikkia paikalla olleita tahoja lämpimästi siitä, että teitte tapahtumasta mahdollisen. Kiitos, ja nähdään samoissa merkeissä huhtikuussa.
Aika tyylikäs ilta saa jatkoa
Tapahtumajärjestäjän näkövinkkelistä katsottuna saimme runsaasti oppia ja vinkkejä siihen, mitä voimme tehdä paremmin seuraavalla kerralla, kun Aika tyylikäs -nimen saanut tapahtuma järjestetään Helsingissä Iskun kauppakeskus Viisarissa sijaitsevassa myymälässä 7. huhtikuuta 2017.
Alpan kaksikko oli silminnähden tyytyväinen illan antiin.
PS. Tamperelaisten iloksi järjestämme kello- ja viskihenkisen Hifistellen-illan Tampereen Hifi Studion tiloissa 15.2.2017 kello 19-21. Tuolloin perehdymme syvemmin Bang & Olufsenin, Eternan ja laatuviskien maailmaan. Hifistely ei rajoitu pelkästään Tampereelle, vaan Turku ja Helsinki saavat vastaavan tapahtumansa kevään ja kesän aikana.
Isänpäivää vietetään Suomessa joka vuosi marraskuun toisena sunnuntaina ja mikäli et ole vielä ehtinyt hankkia isälle lahjaa, niin tässä yksi aidolta nahalta tuoksuva vinkki.
Bellroy on australialainen yritys, joka sai alkunsa paksuista lompakoista. Sen perustajat saivat eräänä päivänä 2000-luvun alussa idean kehitellä laadukas ja minimalistinen lompakko, johon kortit ja rahat mahtuisivat niin, että lompakosta ei tulisi paksua. Ideaa kypsyteltiin ja tuotekehitystä tehtiin vajaa kymmenkunta vuotta, kunnes ensimmäinen lompakko tuli myyntiin vuonna 2010.
Bellroy -lompakot valmistetaan ympäristöystävällisesti laadukkaasta kasviparkitusta nahasta. Vahvat tikkaukset pitävät lompakon kasassa vuosia. Valmistaja uskoo tuotteeseensa ja myöntää lompakoilleen peräti kolmen vuoden takuun.
Isänpäivälahjaksi valitsemamme tuote on tyylikäs Caramel-värinen Bellroy Note Sleeve -lompakko, jossa on viisi erilaista paikkaa korteille ja setelitasku. Lompakon sisäsivuilla on tärkeimmille korteille kolme yksittäistä taskua, joista kortit saa nopeasti käyttöön. Vasemmalla sivulla on tasku johon voi pinota harvemmin käytettäviä kortteja ja pinon saa vetimen avulla helposti esiin. Setelitaskun sisältä löytyy kansiläpällä varustettu tasku, johon menee mukavasti lisää kortteja tai vaikkapa pankkitunnukset, jos niitä tohtii kantaa mukanaan.
Tämä lompakkomalli on myös RFID-suojattu, mikä tarkoittaa sitä että sen sisällä olevat kortit ovat suojassa niitä etälukulaitteilla skannaavilta roistoilta. Verhoilu kätkee sisäänsä materiaalia, joka estää RFID-signaalien liikkumisen. Tämän tyyppinen rikollisuus ei ole vielä kovin yleistä Suomessa, mutta suojaus on hyvä lisä matkustelevalle isälle. RFID-suojauksessa on kuitenkin yksi huono puoli, jos isä sattuu olemaan innokas joukkoliikenteen käyttäjä, niin bussikortin luku lompakon sisältä ei onnistu.
Bellroyn lompakko tarjoaa isälle iloa vuosiksi eteenpäin ja omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kun siihen tottuu, siitä ei halua luopua. Lompakko toimitetaan tyylikkäässä kirjekuoressa, joten lahjan antajan ei tarvitse käyttää aikaa paketoimiseen.
Suomessa Bellroyn lompakkoja ja muita tarvikkeita myy Mukama, jonka verkkokaupasta löytyy hyvä valikoima myös muita tyylikkäitä varusteita isälle ja koko perheelle.
Sveitsiläinen Eterna tunnetaan paitsi ETA-koneiston kehittäjänä ja valmistajana, myös legendaarisesta KonTiki-kellomallistostaan. Otimme Salkarin valikoimista tarkempaan esittelyyn kolme erilaista KonTikia, josta esittelyvuorossa on Eterna Super KonTiki -sukeltajankello (ref. 1273.41.46.1364).
Eterna Super KonTiki (ref. 1273.41.46.1364)
Eterna Super KonTiki on malliston trendikäs perusmalli, josta kielii paitsi Sellitan luotettava peruskoneisto, myös natoranneke. Vaikka natorannekkeet ovat olleet jo useamman vuoden tarvikkeina suosion aallonharjalla, ovat valmistajat varsin nihkeästi tuoneet markkinoille rannekelloja, joissa on oletuksena natoranneke.
Eterna tavoitteleekin Super KonTikillään rohkeasti nuorekkaampaa ja kenties hintatietoisempaa kohderyhmää, sillä natoranneke tuo paitsi teräsranneketta pienemmän hintalapun, myös kellon tyyliin hyvin sopivan sporttisen ilmeen. Ja kuten kuvasta voi nähdä, kokonaisuus on onnistunut ja tehostevärinä toimiva oranssi on yhdistetty rannekkeessa ja kellossa hienosti.
Työkalu ranteeseen
KonTikin henkinen luonne on tuotu hienolla tavalla esille kellon pelkistetyssä muotoilussa ja toiminnallisuudessa. Kellon suunnittelussa on noudatettu vähemmän on enemmän -ajattelua ja käyttötuntuma paljastaa surutta sen, että ranteessa on – mitään lisäämättä tai pois ottamatta – käyttökello.
Fiiliksen osalta kello herättää vahvoja tuntemuksia siitä, että juuri tästä KonTikistä on haluttu tarkoituksella karsia kaikki prestiisi, mitä KonTiki historiansa myötä mukanaan kantaa. Nämä tuntemukset laittoivat väkisin pohtimaan sitä – että vaikka KonTikien perusdesign on pitkälti sama kaikissa malleissa, ja pääsin samaan aikaan käyttämään kolmea eri KonTiki-mallia – miksi nöyrä tärkeilemättömyys, jopa pragmaattisuus, nousi voimakkaimmin pinnalle juuri tämän mallin kohdalla?
Mitä tämä pragmaattisuus sitten tarkoittaa?
Käytettävyyden osalta perusasiat ovat kunnossa. Kellonajan näkee vaivatta tilanteessa kuin tilanteessa, kiitos selkolukuisen kellotaulun ja sananmukaisesti loistavan lumen. Kellon sisällä toimii luotettavasti Sellitan tunteita herättämätön automaattikoneisto, joten edellä mainittuun helposti luettavaan aikaan voi myös luottaa. Koneiston myötä käyntivara on 38 tuntia.
Koska kyse on sukeltajankellosta, on Super Kontikin vetonuppi kierrelukittava. Vetonupin tuntumassa on kevyttä jäykkyyttä, joka voi tulla toimistosukeltajalle pienenä yllätyksenä. Asialla on kuitenkin suunniteltu kääntöpuolensa, jonka havaitsin koleana päivänä kelloa testatessani. Kohmeisilla sormilla kellonajan hienosäätäminen onnistui vaivattomasti ja sama tunnottomampi sormituntuma lienee lähtötilanne, jossa kelloa pitää pystyä säätämään esimerkiksi sormet jäässä tai sukelluspuvun hanskat kädessä.
Vastapäivään pyörivän kellonkehän tuntuma on tunnokas ja niin ikään hieman jäykähkö. Kellonkehän sisäreunassa kulkeva oranssi raita yhdessä oranssin sekuntiviisarin kanssa tekee puolestaan kellosta visuaalisesti mielenkiintoisen, jota laadukas oranssimustaraidallinen natoranneke täydentää mainiosti. Näin on pienillä yksityiskohdilla työkalukelloon saatu kevyttä ja piristävää twistiä.
Huolettoman valinta
Eterna Super KonTiki on puhdasverinen sporttikello, jota natoranneke sopivalla tavalla korostaa. Näin ollen se on kuin kotonaan huolettomassa menossa, jossa “vaarana” ovat niin kosteus kuin myös naarmut ja kolhut. Voisin jopa sanoa, että kellon työkalumainen luonne tulee parhaiten esille vasta vuosien saatossa, kun elämän jäljet jättävät siihen oman puumerkkinsä. Ja kuin pisteenä i:n päälle, saa Eternan käyttäjä lähtökohtaisesti vain hyväksyviä katseita.
Plussat ja miinukset
+ Tehty kovaan käyttöön
+ Reilusti alle kahden tuhannen euron hinta
– Ei sovi parhaalla tavalla kapeaan ranteeseen
Benjafield’s Yorkshire Buccaneer -tapahtumassa nähtiin kymmeniä, vanhemmasta päästä olevia, tuiki harvinaisia klassikkoautoja. Vanhimmat tapahtumaan osallistuneet autot olivat lähes satavuotiaita ja autojen yhteenlaskettu arvo on noin nelisenkymmentä miljoonaa euroa.
Benjafield’s Racing Clubin 17.10.2016 järjestämään tapahtumaan osallistui kaiken kaikkiaan 41 vintage-autoa, joista peräti 25 oli Bentley -merkkisiä. Autot ajoivat kilpaa Tockwith karting-, Harewood Hill Climb- ja Bramham Park -radoilla, sekä vanhoilla RAF:n kiitoradoilla. Ajokilometrejä kertyi yhteenlaskettuna peräti 4000 mailia. Tapahtuman voittaja-autoksi valikoitui vuoden 1934 Bentley.
Benjafield’s Racing Club järjestää joka vuosi tapahtuman, jonka pidetään satunnaisesti valitun jäsenen kotimaassa ja tällä kertaa arpa osui englantilaisen Jonathan Turnerin kohdalle. Tapahtumapaikkana oli Turnerin huikea koti, 1800-luvun alussa rakennettu Bowcliffe Hall. Isäntä osallistui tapahtumaan kolmelitraisella vuoden 1925 Bentleyn tehdastiimin kilpa-autolla. Autolla oli ennen tapahtumaa ajettu mm. Classic Le Mans -kilpailu.
Tapahtuman voittajat:
Kokonaiskilpailun voitto: Olaf ja Marjot Pothoven, 1934 Bentley
Toinen sija: Jeremy ja Sian Brewster, Le Francis
Nopein Hillclimb: Robert ja Jane Abrey, Bentley 61/2
Aurinko paahtaa syyskuiselta taivaalta ja lämpöä on lähemmäs 30 astetta. Ohitse kiitää parikymmenmetrinen purjealus sen verran kunnollisessa laitamyötäisessä, että toinen puoli veneestä käväisee pinnan alla. Miehistö istuu veneen toisella laidalla pitääkseen sen balanssissa. Suolavettä roiskuu hienoisesti tarkkailuveneenä toimivalle moottorijahdille, muttei onneksi kuitenkaan kädessä olevaan valkoviinilasiin. Olemme Panerai Classic Yachts Challenge -regatan keskellä, Vele d´Epoca di Imperia -osakilpailussa Italiassa.
Panerain vuodesta 2005 sponsoroima kilpailu käydään kahdella mantereella ja siihen voivat osallistua pääasiassa klassiset, puiset tai metalliset purjeveneet. Veneiden hajonta on melkoinen, sillä vanhimmat purret on rakennettu jo yli sata vuotta sitten, ja kootkin vaihtelevat alle kymmenestä metristä kolmeenkymmeneen metriin.
Ei siis ihme, että säännöt sekoittavat maallikon pään, eikä ensimmäisenä maaliviivan ylittävä vene ole välttämättä voittaja. Vaikka kunniasta kilpaillaankin otsa hiessä ja housut merivedestä märkinä, vaikuttaa siltä, että pääasia regatassa on yhteishenki, hedonistisen upeat (ja kalliit) veneet, sekä kilpailun ulkopuoliset tapahtumat eksoottisissa kaupungeissa.
Panerain oman veneen, Eileanin, kapteeni Andrew Cully (ja Panerai).Pitkän päivän ilta.Andrew Cully Eileanin kannella.
Panerain oma vene kilpailuissa on vuonna 1936 rakennettu 22-metrinen Eilean, jonka Panerain toimitusjohtaja, purjehdusmaanikko Angelo Bonati kunnostutti täysin löydettyään sen termiittien syömänä Antigualta vuonna 2006. Laivan kapteeni Andrew Cully on edellisenä päivänä vetänyt ohjatun kierroksen jahdilla ja esitellyt peilinkiiltäviä, 14-kertaisilla lakkapinnoilla viimeisteltyjä tiloja.
Tätä Eileanin kajuutassa sijaitsevaa Paneraita on valmistettu vain yksi kappale.Duran Duranin Simon Le Bonin merkintä Eileanin vieraskirjassa.
Kajuutan sisältä löytyvät muutamat, vain Eileania varten rakennetut yhden painoksen Panerait: kello, ilmanpainemittari, kosteusmittari ja lämpömittari. Esiin on otettu pari huurteista viinipulloa ja pöydälle avattu vieraskirja, jonka auki levitetyltä lehdeltä erottuu Simon Le Bonin tervehdys. Duran Duran nauhoitti “Rio”-musiikkivideonsa Eileanilla 1982.
Eileanin rakennusvuosi 1936 on sattumalta – tai sitten ei – sama jolloin ensimmäinen Radiomirin prototyyppi valmistettiin. Purjealus huokuu samaa autenttista historiaa kuin Panerain kellotkin. Niillä on sama DNA. Osittain samasta syystä Panerain välillä järkälemäisetkään kellot eivät tunnu teennäisiltä veneen kannella, sillä juuri tänne ne ovat luotuja: suolaveteen, vauhtiin, ja vaarallisiin tilanteisiin. Tämä on Panerain eittämätön vahvuus, mutta myös rajoite.
Imperian Porto Maurizio.
Satamassa sijaitsevassa Panerain loungessa valkoisessa pikeepaidassa istuva Bonati myöntää tämän. Valitusta linjasta ei lipsuta, ellei sitten sellaiseksi voida lukea jokin aika sitten lanseerattuja pastellisävyisiä rannekkeita. Bonati ei kuitenkaan tunnusta tehneensä milloinkaan virheitä. “Egoni ei sallisi sellaista”, hän virnistää. Panerain brändissä on myös tietty jännite italialaisuuden ja sveitsiläisyyden välillä. Tästäkin Bonatilla on selvä näkemys: “Minä olen italialainen, Panerai on italialainen.”
Sopivasti regatan aikana julkistetut, sinitauluiset uudet mallit ovat kenties myönnytys jo pari vuotta kellomaailmassa vallinneelle siniselle buumille. Painos on toki rajoitettu, ja nämä mallit ovat saatavilla vain Panerain omissa myymälöissä. Merensiniset taulut istuvat kuitenkin Panerain maailmaan sen verran sujuvasti, että jatkoa voi hyvinkin seurata, vaikka puristit varmasti kohottavatkin kulmakarvojaan.
Lounastarjoilu moottorijahdilla.Kellojournalisti Jan Lidmaňský työssään.
Iltapäivä on kääntymässä illaksi ja Panerain lounge alkaa täyttyä veneiden miehistöistä. Päivän osakilpailun voittaja on vielä hämärän peitossa, ja sen selvittämiseen tarvitaan parisataasivuisen sääntökirjan neuvoja sekä aimo annos herrasmiessääntöjen soveltamista. Onko tällaisilla antiikkiveneillä kilpailu edes järjellistä tai käytännöllistä? Ei varmaankaan, mutta siksi juuri se on niin kaunista ja siten tarpeellista.
Ja sitten vielä loppukevennys kaikille hyvän musiikin ja veneilyn ystäville. 😉
Eterna on kellomaailman legendaarisimpia kellonvalmistajia, jonka kenties merkittävin panos horologiaan (ajanmittaamisen tieteeseen ja taiteeseen) on ollut ETA-koneiston kehittäminen ja niiden valmistaminen vuosikymmenien ajan. Vaikka ETA-valmistus on siirtynyt hyvän aikaa sitten uusien omistajien käsiin, on ETA suoritusvarmuutensa ja yleisyytensä johdosta SE kellokoneisto, johon muita koneistoja säännönmukaisesti verrataan.
Eterna KonTiki – inspiraationa tutkimusmatkailu
Eterna on paljon muutakin. Yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin, kellomalli on KonTiki, jonka historia on varsin mielenkiintoinen. Norjalainen tutkimusmatkailija ja antropologi Thor Heyerdahl halusi todistaa väitteensä siitä, että Polynesian ensimmäiset asukkaat ovat tulleet balsapuulautoilla Etelä-Amerikasta. Tätä varten hän kokosi Kon-Tiki-retkikunnan, joka sain nimensä balsalautasta, jonka Heyerdahl rakensi yhdessä retkikuntansa jäsenten kanssa balsapuusta ja paikallisista luonnonmateriaaleista.
Kokeneena seikkailijana Thor Heyerdahl luotti Eternaan, joten jokaisella retkikunnan jäsenellä oli sellainen ranteessaan. Vuonne 1947 suoritettu merimatka kesti 101 päivää ja retkikunta saavutti tavoitteensa, josta Heyerdahl kirjoitti myöhemmin suosituksi nousseen kirjan Kon-Tiki. Kirjassa mainittiin myös Eternan rannekellot ja tämä johti yhteistyöhön Heyerdahlin ja Eternan välillä, joka huipentui vuonna 1958 julkaistuun ensimmäiseen Eterna Kon Tiki 20 -rannekelloon.
KonTiki-mallisto on monipuolinen
KonTiki-mallisto on vuosikymmenen saatossa elänyt ja kasvanut merkittävästi ja tänä päivänä saatavilla on ETA-koneistolla, Sellita-koneistolla (jotka muuten pohjautuvat ETA-koneistoon), sekä in-house -koneistolla pyöriviä KonTiki-kelloja.
Eternat vasemmalta oikealle: Super KonTiki, Heritage Super Kontiki Limited Edition 1973, ja Super KonTiki Chronograph Manufacture.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi me ja kumppanimme käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille ja kumppanimme mahdollisuuden käsitellä henkilötietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla, ja näyttää (ei-)personoituja mainoksia. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Napsauta alta hyväksyäksesi yllä olevat tai tehdäksesi tarkkoja valintoja. Valintasi koskevat vain tätä sivustoa. Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa, mukaan lukien suostumuksesi peruuttaminen, käyttämällä evästekäytännön vaihtopainikkeita tai napsauttamalla näytön alareunassa olevaa suostumushallintapainiketta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
