Piipahdin aikaisemmin Herrainpukimossa teetättämässä itselleni kesächinot ja -paidan. Totesin tuolloin, että ne lienevät portti kovempiin vaatetushuumeisiin. Niinhän siinä sitten kävi: Nyt olin otatuttamassa pukumittoja.

Syitä oli muutakin kuin koukuttuminen mittatilausvaatteisiin, joiden yksityiskohdat saa valita omien mieltymysten mukaan. En ole koskaan pitänyt pukujuhlista, koska puvussa oloni on tällainen:

Puku kuin jätesäkki

Markettipukujen lähes hengittämätön polyesterivuori tekee olosta tukalan, varsinkin kun olen muutoinkin varsin lämminverinen. Yhdistetään muovipussitakki vielä kaulan ympärille kietaistavaan polyesterikravattiin, ja johan saadaan bileet! Musta puku on kaiken lisäksi julmetun tylsä. Tumma pukuhan ei tarkoita mustaa, vaan vaihtoehtoina löytyy myös tummansinistä ja -harmaata. Toki puvun tummuus on suorassa suhteessa sen kanssa, miten muodollinen puku on. Sama on asian laita tekstuurien ja krumeluurien kanssa: Mitä enemmän, sitä vähemmän muodollinen.


MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA


Toisekseen markettipukua on vaikeaa saada istumaan hyvin: Koot ovat standardeja, mutta vartalomme eivät ole. Minulla on esimerkiksi juoksentelun ja pyöräilyn tiimoilta jaloissa sen verran papua, että jos otan puvun, jonka takki sopii täydellisesti, näyttävät siihen kuuluvat housut ylläni tältä:

Liian tiukat puvun housut

Siinä soivat housut jalassa kuin viulut sinfoniakonsertissa. Tällaisten seikkojen lisäksi esimerkiksi hartiat ovat kullakin meistä hieman erilaiset. Ruumiinosien mittasuhteet poikkeavat samoin toisistaan.

Nyt oltiin hakemassa paitsi laadukasta – ja mielenkiintoista, mutta riittävän muodollista – materiaalia yksityiskohtineen, myös erinomaista istuvuutta. Käytän pukua vuoden aikana kymmenkunta kertaa, enimmäkseen nuorkauppakamarin tapahtumissa. Halusinkin tilata sellaisen puvun, jonka takkia voisin käyttää myös irtotakkina, jotta vaateparsi saisi edes osittain enemmän käyttöä.

Irtatakkioption vuoksi tilauksessa täytyy taiteilla hieman kieli keskellä suuta: Irtotakin täytyy olla riittävän rento, mutta pukukokonaisuuden kuitenkin riittävän muodollinen. Aivan muodollisimpiin kemuihin ei tällaisen ratkaisun kanssa lähdetä, mutta pitkälle pötkitään kumminkin.

Kokonaisuutta kasaamaan

Jos mittachinojen ja -paidan kanssa oli monta päätettävää asiaa, niin puvun takki on aivan omissa sfääreissään. Kieltämättä siinä vaiheessa, kun piti valita kauluksen alle jäävän tukivuoren väri sormi hamuili suupieltä – Ei tosin ensimmäistä eikä kyllä viimeistäkään kertaa.

Herrainpukimon pukukangaspakka

Kankaaksi valitsin tummansinisen, 100-prosenttisen villakankaan lievällä tekstuurilla – Tekstiilipakasta sattui löytymään juuri sellainen vaihtoehto kuin mikä oli ollut suunnitelmissani. Takkiin kaksi halkiota taakse, hihoihin neljä nappia vierekkäin (myös limittäin olisi saanut – kuvassa alla), pyöreä ja kevyesti tuettu hartiamalli, sisävuori ilman selkäosaa (hengittää paremmin), perinteinen lovikaulus (hieman sovitustakkia leveämmillä kärjillä). Esimerkiksi tällaiset seikat sai päättää. Kuten myös sisävuoren tyylin (tummansininen, varsin lähellä takin ulkokankaan väriä) – ja materiaalina muuten cupro tai viskoosi, ei muovipussimainen polyesteri -, nappien värin (tummanruskea) sekä takin sisätaskujen reunusmateriaalin.

Limittäiset napit puvun takissa

Monessa kohtaa tiedustelin ammattilaisen suositusta, mikä olisi riittävän muodollinen? Esimerkiksi liian villi sisävuori – vaikka mielenkiintoinen olisikin – tiputtaa takin muodollisuutta pykälällä jos toisellakin. Nyt valitsin selkävuorettoman takin, joten sisävuori ei toisaalta tulekaan niin vahvasti näkyville käytettäessä.

Sovitustakkiin nähden päätettiin muun muassa lyhentää hihoja, nostaa hartialinjaa, kaventaa vyötäröä sekä laittaa hihat lähemmäksi olkapään kiinnityskohtaa eli viedä hiha-aukon alaosaa lähemmäksi kainaloa – Tämä lisää puvun liikkumavaraa oleellisesti. Mitä kauempana kainalosta hiha-aukon alaosa on, sitä enemmän koko takki nousee käsiä nostettaessa. Hyvin ikäväksi toteamani ominaisuus markettipuvussa.

Herrainpukimon takit tulevat kaikki irtoliinarakenteella, mitä olin himoinnut siitä asti, kun asiasta olin lukenut: Markettipukujen takit – Jopa hieman kalliimmat paremmin varusteltujen tavaratalojen moiset – on tehty liimarakenteella eli takin rakenteen antava välivuori on liimattu kiinni ulkokankaaseen. Liima ei hengitä kovin hyvin, joten lopputuloksena on entistä tukalampi muovipussikokemus. Kastuessaan liima voi myös rypistää takkia ikävästi.

Irtoliinarakenteessa tukiliinasto on kiinnitetty ompelin – Huomattavasti työläämpää eikä siten massapukuvalmistajille sopivaa puuhaa. Irtoliinoitettu takki kuitenkin hengittää reilusti paremmin.

Puvun housujen kohdalla mentiin aikaisempien chinomittojeni mukaan, joskin puvun housut ovat hieman väljemmät. Muut valinnat olivat aika perinteisiä: Viistot taskut, kaksi takataskua, vyölenkit, vetoketjusepalus, ei upslaakeja. Näihin, toisin kuin chinoihin, en ottanut kolikkotaskua.

Puvun kanssa tilasin myös pukupaidan – Mahdollisimman muodollisena (lähes). Helmiäisnapit, ei nappilistaa edessä, tyylikäs twill-kangas, pyöristetyt reunat ja pyöristetyt kalvosimet. Muodollisinta olisi ollut ottaa kalvosimet kaksinkertaisina eli ranskalaisina eli erillisillä kalvosinnapeilla kiinnitettävinä, mutta tässä kohta päädyin valitsemaan käytännöllisistä syistä yksinkertaiset napilliset kalvosimet.


JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here