Toimittajan autot 15 – Oldsmobile Cutlass

80-luvulla Suomen talous alkoi pikkuhiljaa avautua, mikä johti huikeaan nousukauteen. Se oli hyvää aikaa, koska silloin ala-asteella tarjoiltiin kunnon lihapiirakkaa (joka ennen lopullista poistumistaan ruokalistalta vaihtui kuivaan grahamversioon). Kotona muutoksen huomasi siitä, että mustavalkoinen televisiomme vaihtui lopultakin väritelevisioon (samalla hommattiin videot) ja pääsimme vuosikymmenen lopulla jopa lomamatkalle Tunisiaan!
Pelko pois, nyt ei tule vanhoja lomakuvia, vaan tämän jutun juonena on pihaamme puolivahingossa ilmaantunut viininpunainen Oldsmobile Cutlass vuosimallia 1980.

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #1
Alle kouluikäinen toimittajanretku (vasemmalla) kera pikkuveljen, äitimuorin ja serkkulikan. Oldsilla oli ajettu sukulaisiin Pohjanmaalle. KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Rakkaus autoihin kulkee geeneissä, ja saa joskus ihmisen tekemään ulkopuolisten mielestä erikoisia päätöksiä. En saanut lainkaan ymmärrystä vaihtaessani vaarivainaan perintökalun, 50000 rullatun (kuin uuden) Primeran, päikseen 300 000 tahkottuun Sitikkaan; saati hommattuani Maseratin Hoasin opiskelija-asuntolan parkkikselle tonnin ritsojen sekaan (protip: iske fuksityttö, asu halvassa opiskelija-asunnossa ja maksa kiesi säästyneillä rahoilla). Myöskään isälleni ei satanut ymmärrystä hänen vaihdettuaan moitteettomasti palvelleen Corollan ehtaan amerikanunelmaan, vaan äitinmuorin rauhoittamiseen tarvittiin pitkä kävelylenkki.

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #3
Auto hehkuu kilpaa pionien kanssa. KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Amerikkalaiset autot olivat 80-luvun Suomessa harvinaisia. Virallisesti valtiotasolla oltiin puolueettomia, ja käytännössä yleisten syiden johdosta suosittiin itäautoja ja vain haaveiltiin länsiautoista. Isäni tasapainotti jenkkiauton hankinnasta syntyneen tilanteen tilaamalla Karjala-lehden (ihan Pravdaa ei sentään tilattu) – ja olihan kakkosautona silloin Itä-Saksan lahja maailmalle eli Wartburg). Se oli käytännön reaalipolitiikkaa se!

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #4
Auto oli omistajansa silmäterä, mistä kertoo suurin määrä arkistomateriaalia. Kuvia löytyi enemmän kuin aiemmista autoista yhteensä. Silloisen kaluston eli Oldsin ja Warren välillä ei voida edes puhua kilpailusta, koska jenkit pitivät oman pään puhtaana: tuloksena USA – DDR 20-0 . KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Isolla 5,7-litran V8-dieselillä varustettu Oldsmobile oli palvellut aiemmin taksina, joten mittarissa oli jo jokunen kilometri sen päätyessä pihaamme vuosikymmenen puolivälin hujakoilla. Siitä huolimatta auto ei ollut halpa, mikä selittänee äitimuorin yllätyksen. Myöskään autolla ajaminen ei ollut halpaa, vaikka se diesel olikin. Muistan nimittäin odotelleeni lukuisia kertoja takapenkillä miten yhden sakkolapun kirjoittaminen voikaan kestää niin pitkään. Odottavan aika on pitkä etenkin lapselle.

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #5
Oldsiin mahtui silloin nelihenkisen perheen lisäksi myös isovanhemmat mukaan, koska etupenkilläkin mentiin kolme rinnan. Mainio perheauto siis. KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Olen pitänyt pienestä pitäen vauhdikkaasta etenemisestä, ja etenkin ohituksista: siinä Olds oli parhaimmillaan. Halusin myös aina istua niin, että näin nopeusmittarin; muistan isäni nostaneen neulan parhaimmillaan 180 lukemiin, äitini tyydyttyä vaatimattomaan 160 nopeuteen Tampereen moottoritiellä. Kas kummaa, että koppalakkejakin kiinnosti!
Corollaan nähden auto oli ihan eri maata muutenkin kuin moottorin puolesta: penkit olivat halvan muovin sijaan pehmeää plyyshiä ja ihmettelin joystickilla säätyviä peilejä. Mikä parasta, etupenkin sohvalle mahtui kolme matkustajaa, joten mahdollisuuteni päästä takapenkin sijaan etupenkille moninkertaistuivat. Tosin siitäkin huvista oli maksettava hinta, koska keskipaikkojen kaksipistevyöt olivat automaattisesti kiristyvää mallia ja alkoivat muutaman kilometrin jälkeen hiertää ikävästi.

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #6
Neljännen Cutlass -sukupolven pyöreys muuttui vitoskopassa kunnon kasarikulmikkuudeksi. Lapsuuden traumat jäävät syvään, joten se selittää miksi juuri kasarilaatikot ovat niitä ainoita oikeuta jenkkejä. Siipiautot, pyh! KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Vuonna 1978 esitelty viidennen sukupolven Oldsmobile Cutlass oli öljykriisin myötä pienentynyt ja se rakennettiin GM:n A-pohjalevylle. Auton akseliväli lyheni 20 senttiä ja painoa oli enää puolitoista tonnia, joten Amerikan mittapuulla puhuttiin enää keskikokoisesta autosta. Suomen oloissa auto oli toki edelleen suuri ja sen V8-moottorit tehokkaita (ja janoisia). GM:n alamäki oli selvästi jo alkamassa japanilaisten kiristäessä otettaan, eikä meilläkään ollut neliovinen sedan myynyt kovin kummoisesti ja jo kolmas mallivuosi jäi sen viimeiseksi.

Suosittelemme

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #7
Oldmobile odottaa paaliin pääsyä. Adjutantteina oikealla Citroen CX ja vasemmalla kenties facelift C Kadett? KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Oldsmobile koki karun lopun eräänä toukokuun päivänä. Autoon oli juuri vaihdettu bensamoottori ja sitä oltiin viemässä muutoskatsastukseen, kun se sai kuorma-auton kylkeensä. Onnettomuus oli raju, mutta onneksi auto oli vankka ja kaikkein pahimmalta vältyttiin. Isäni selvisi säikähdyksellä, mutta juuri väärällä puolella autoa istunut veljeni joutui viettämään kuukauden päivät sairaalassa. Auto meni lunastuskuntoon ja edessä oli paluu japanilaisten leiriin.

Jokamies Toimittajan autot Oldsmobile Cutlass #8
Kohtaaminen kuorma-auton kanssa ei ollut ihan tasaväkinen. Onneksi tästä selvittiin sairaalareissulla. KUVA: Luukkasen suvun arkistot

Lue lisää