Autoilun pitää herättää tunteita, mutta Toyotan hajuttomat ja mauttomat mallit aikaansaavat lähinnä välinpitämättömyyttä, kunnes istuu ratin taa ja miettii miten moni asia voikaan olla pielessä. Laadukkaita kuulemma ovat, mitä nyt ovi tai pakoputkisto voi tippua kesken katsastuksen. Samoin kuulemma ovat hintansa arvoisia, mikä pitää paikkansa jos ei ymmärrä mitä muuta rahalla saisi. Jotkut sanovat lapsuuden traumojen kantavan läpi elämän, joten kenties angstini Toyotaa kohtaan on juuri tämän autoyksilön syytä.
Lapsena en saanut valita, vaan jouduin tyytymään korollakyytiin vanhempieni näin päättäessä. Muistan, kuinka kiersin isäukon kanssa autokauppoja, ja toivoin valinnan kohdistuvan tummaan Sitikkaan, jossa oli tyyliä ja kääntyvät valot. Turha toivo; kun Amazon jäi pihaan allamme oli Toyota Corolla.
Vuonna 1966 tuotantoon päätynyt Toyota Corolla pääsi toiseen painokseen keväällä 1970 ja kolmanteen vuonna 1975. Korimalleina olivat perinteiset 2- ja 4-oviset sedanit, 2-ovinen coupe ja ajan hengen mukaisesti myös 3-ovisena tarjottu farmarimalli, joka oli meidän perheemme valinta kolmoskoppaisena versiona (E30). Corolla kävi sekä maailmalla että Suomessa hyvin kaupaksi, ja vetoaa edelleen ostajiin syistä, jotka ovat käsityskykyni ulkopuolella.
En tiedä millä konstilla corollakaupat syntyivät, mutta minä en tykännyt. Takapenkille joutui oikein könyämään, kun Amazonissa lapsille sentään oli omat ovet. Eikä takapenkiltä edes nähnyt ulos, koska käsinojaa jonka päälle istua ei ollut. En muista oliko takapenkillä vielä turvavöitä, mutta turvallisuus pidettiin joka tapauksessa alla tämän päivän standardien nostamalla pikkuveli takakontin puolelle suoraan vaununkopassaan. Se oli hyvää aikaa se!
Corollan keulalle oli Euroopassa tarjolla ainoastaan 1,2-litrainen bensakone, jonka 55 hevosvoimaa liikuttivat kinkeriä laiskapuoleisesti. Jokunen coupe valmistettiin myös 2-litran padalla (ilman ulkonäön edellyttämää tehonlisäystä), mutta Suomessa malli on harvinainen. Myös perusmallissa oli jo levyjarrut edessä, vaikka nopeuden puolesta se tuskin oli tarpeen.
Corollaa pidettiin kestävänä ja laadukkaana kulkupelinä, vaikka hiostavat muovipenkit ja korkea melutaso keräsivät kritiikkiä lehdistössä. Ehkä ne eivät olleet suomalaiselle merkityksellisiä seikkoja, mutta ahtaat sisätilat ja farmarin kaksiovisuus jäivät jopa lapsen mieleen. Autoa myytiin pienistä tiloista huolimatta ”Isona Corollana”, koska vanhaa mallia tarjottiin edullisempana vaihtoehtona useita vuosia uuden mallin lanseerauksen jälkeenkin, tosin vain kaksiovisena sedanina.
Suosittelemme
Kun kerran on Corollaa kokeillut, ei onneksi tarvitse toista kertaa vaivautua. Todennäköisesti myös isäni päätyi samaan johtopäätökseen, koska Toyota pysyi talossa vain vuoden päivät eikä toista kertaa ole samaa merkkiä markeilla näkynyt.