Kauluspaita on klassisen pukeutumisen perustavaatekappale ja on tärkeää, että paita on puettaessa puhdas, ehjä ja tarpeen vaatiessa sileä. Nyt on vuorossa lyhyt kuvaus siitä miten paita kannattaa pestä, jottei se kuluisi pesussa ja olisi näin ollen edustava mahdollisimman pitkään.
Luetaan niitä pesuohjeita
Paidan peseminen on ei ole rakettitiedettä, vaan pesuohjeita noudattamalla pääsee pitkälle ja välttää pahimmat virheet. Jos ohjeita ei tule luetuksi, tai ne ovat kadoksissa (pesulaputkin haalenevat), niin muistamalla kaksi tärkeää sääntöä pääsee yllättävän pitkälle.
Pesulämpötilan on syytä olla 30-40 astetta ja paitaa ei kannata kurittaa linkoamalla yli 800 kierroksella. Näillä valinnoilla saadaan puhdasta jälkeä ilman merkittävää kutistumista ja paita säilyttää muotonsa.
Kauluspaita pesupussissa
Helmiäisnappien suojelemiseksi suosittelemme myös erillisten pesupussien käyttämistä. Sen lisäksi, että napit säilyvät paremmin ehjinä, suojaa pesupussi myös kangasta toisten pesussa olevien vaatekappaleiden aiheuttamilta hiertymiltä.
Pesupussit maksavat noin euron kappaleelta ja niitä löytyy tavarataloista, marketeista ja mm. Jyskistä, Clas Ohlsonilta, sekä Ikeasta. Jokainen paita kannattaa pestä omassa pussissaan.
Jos paidassa on tahroja, suosittelemme käyttämään tahroihin tahranpoistoainetta tai sappisaippuaa.
Pesty paita kannattaa nostaa henkariin kuivumaan. Tässä yhteydessä suoristetaan hihasaumat, nappilista ja kaulus kevyesti venyttämällä. Viimeiseksi kauluksen voi muotoilla käsin kaarevaksi (ns. käyttömuotoon). Nämä toimenpiteet helpottavat paidan silittämistä.
Nyt on tullut aika valottaa vähän taustaani, eli itseasiassa kiittää rakasta vaimoani pitkämielisyydestä ja kannustavasta tuesta näihin rättihommiin. Nimittäin karu fakta on se, että ei tällaisesta intensiivisestä harrastusluonteisesta kiinnostuksesta aiheeseen mitään tulisi, jos en saisi kotona täyttä tukea sinänsä järkeville hankinnoille ja tarpeen niin vaatiessa, eli yleensä aina, vaatteiden asiantuntevaa muokkaajaa.
Rakas vaimoni Milanon tuomiokirkon katolla
Omalla kohdallani esim. takkien hihat vaativat lähes aina lyhentämistä, sillä käteni ovat hieman normaalia lyhyemmät. Sama koskee housujen lahkeita, sekä vaatteiden kavennuksia ja nappien siirtoja. Tässäkin mielessä olen onnekas, että kotoa löytyy henkilö jolta em. muutostyöt onnistuvat ammattimaisella varmuudella.
Toisekseen vaimolleni on kehittynyt varsin hyvä tyylitaju, joten oma pukeutumiseni saa siinäkin mielessä kannatusta. Siihen olen vetänyt rajan, että vaimoni ei minua stailaa, tai edes määrittele mitä vaatteita minun pitäisi seuraavaksi ostaa, mutta olemassa olevien vaatteiden yhdistelmistä saatan kysyä mielipidettä.
Kolmanneksi olen saanut harrastuneisuuteni myötä itselleni hyvän tekosyyn hankkia vaimolle lahjaksi ajattomia ja klassisia vaatekappaleita, jolle olen saanut myös hyväksynnän.
Näin olemme ikäänkuin vahingossa löytäneet yhteiseksi harrastukseksi ajattoman pukeutumisen.
Tyyliniekka löytyy nyt suositusta Pinterest-palvelusta, joka on keskittynyt kuvien ja linkkien jakamiseen. Pinterest-sivultamme löydät suomalaiseen makuun sopivia inspiraatiokuvia, joista voit ottaa vaikutteita omaan pukeutumiseesi. Tuoreimmat kuvat löydät myös blogin etusivun oikeasta reunasta kohdasta “Tyyliniekka @ Pinterest”.
Laadukkaat nahkakengät kuuluvat tyylikkään miehen vaatekaappiin, tai tarkemmin sanottuna jalkaan. Suomalaisessa kulttuurissa tämä on vielä helppo ja lähestulkoon varma tapa erottautua positiivisesti, sillä hyvin hoidetut kengät nostavat pukeutumisen tasoa ja se myös huomataan. Tällaisella ajatuksella aloin rakentamaan omaa vaatekaappiani, sillä en omistanut yksiäkään aidosti laadukkaita kenkiä.
John Lobbin tuplamunkkikengät.
Laatukenkien tunnusmerkkejä
Ensimmäinen kysymys koskee tietysti laatua, eli mitkä ovat laadukkaan kengän tunnusmerkkejä? Oma valintani oli klassisen tyylin mukaisesti selkeä, eli (osittain) käsityönä tehdyt nahkakengät, joissa on ns. goodyear welt -rakenne.
Tämä rakenne mahdollistaa kengänpohjan vaihtamisen kun se on kävelty loppuun. Kengänpohjien uusiminen on lisäksi ekoteko, sillä laadukkaan nahkakengän päällisosa kestää koko ihmisiän ja ne ikääntyvät kauniisti, joten hyviä kenkiä ei tarvitse heittää pohjien kulumisen takia pois.
Huollettavuus on välttämätöntä siinäkin mielessä, että tyylikkäimmissä kengissä on lähtökohtaisesti nahkapohjat, jotka kestävät aikansa ja sen jälkeen ne pitää vaihtaa.
Nahkapohjan kulumista vastaan voi jonkin verran taistella esimerkiksi puolipohjauksella, lisäämällä kärkiraudat ja käyttämällä kalosseja sateella, talvella ja loskalla. Kalossien käyttöäkään ei kannata enää pelätä, sillä nykyään ne ovat tyylikkäitä kuin sika pienenä.
Onko tässä mitään järkeä?
Omaan kysymykseeni vastaten voin todeta sen, että merkittävä osa maailman parhaista nahkakengistä tehdään Englannissa, jossa sää – miten nyt kauniisti sanoisi – ei suosi sen enempää kuin Suomessa. Laadukas kenkä kyllä kestää kovaakin käyttöä, kunhan ne vain huoltaa käytön jälkeen asianmukaisesti. Toiseksi kenkiä on hyvä olla useita eri käyttötarkoituksia varten, koska yhdet kengät eivät sovi kaikkiin olosuhteisiin. Rehellisissä maasto- tai talvikengissä kannattaa suosia kumipohjaisia vaihtoehtoja, joita on lukuisia.
Tampere on mesta paikka ostaa kenkiä
Tampereella asuvana ilahduin suuresti kun sain selville, että englantilaisen laatuvalmistajan Loaken kenkiä sai Tullintorilla sijaitsevasta Juhlagalleriasta. Lyhyen pohdinnan jälkeen suuntasin liikkeeseen tutustumaan tarjontaan ja sovittamaan eri kenkämalleja.
Loake Savoyt suoraan laatikosta
Omaa silmääni miellytti erityisesti ruskea kuvioitu nahkakenkä, viralliselta termiltään full brogue oxford. Tämä kenkä erottautui positiivisesti ja koska käyttökenkiä olin hakemassa ja ruskea on mielestäni käyttökelpoisin väri kengissä, päätin tilata itselleni Loaken parhaasta 1880-mallistostaSavoy-mallimerkintäiset kengät siihen sopivine lepolesteineen. Toimitusaika näille oli muutamia viikkoja.
Ensimmäiset oikeat kenkäni
Kun sain kengät käsiini, olin intopinkeänä. Tästä se alkaa. Ennen kuin vedin kengät jalkaani ja lähdin baanalle, oli kengille tehtävä perushuolto. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että puhdistin kengät mahdollisesta pölystä, jonka jälkeen kosteutin nahan sille tarkoitetulla rasvalla.
Loake Savoyt käyttöönottohuollon jälkeen
Tämä olikin tarpeen, sillä saamani kengät olivat selvästi olleet varastossa jonkin aikaa ja niiden nahka oli kuivanpuoleista. Tämän jälkeen tein huolellisen kiillotuksen, jonka jälkeen nauhoitin kengät ja sovitin niitä jalkaani. Hyvältähän ne tuntuivat. 🙂
Ennen varsinaista käyttöönottoa pidin kenkiä kotona jalassani iltaisin parin illan ajan, jotta kengät ehtisivät vähän muotoutua jalkaani. Tällä pyrin välttämään hiertymien ja rakkojen syntymistä jalkoihini.
Kun ensimmäinen sisäänajo oli tehty ja kengät tuntuivat edelleen hyviltä, kävin tekemässä niillä pienen iltakävelyn vaimoni kanssa. Kävelyn lopuksi sain pienet hiertymät jalkoihini, mutta tämä kuuluu usein asiaan uusien nahkakenkien sisäänajovaiheesssa. Toisen iltakävelyn jälkeen hiertymistä ei enää tapahtunut, joten kengät olivat valmiina tosikäyttöä varten.
Mopon keulimista havaittavissa
Loaken tuplamunkkikengät käytössä
Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä, eli yksillä kengillä ei päässyt alkua pidemmälle. Nahkakenkien kohdalla hyvä nyrkkisääntö on, että niiden tulee levätä asianmukaisesti vähintään saman verran, kuin mitä niitä on käytetty. Eli jos pidän kenkiä päivän jalassa, tulee niiden levätä lepolesteissä seuraavan päivän ajan.
Toiseksi nälkää lisäsi esteettinen tarpeeni saada lisää kenkiä. Tässä vaiheessa aloin ymmärtämään, miksi naiset ovat hulluina kenkiin, sillä oma moponi oli ottanut juuri ensimmäiset kierrokset ja keula alkoi nousemaan.
Loaken kengät maksoivat tuolloin alle 200 euroa, mikä ei ole laadukkaista uusista nahkakengistä järjetön summa. Mutta olihan tässä melkoinen kipukynnys ylitetty, kun sitä edelliset kalleimmat kenkäni olivat smokkia varten ostetut lakeerikengät, joista maksoin pitkin hampain reilun satasen.
Tässä vaiheessa onnekseni huomasin, että laatukengillä on hyvät jälkimarkkinat.
Ostaisinko käytetyt kengät?
Käytettyjen kenkien ostamisessa on järkeä, kunhan ostamisessa käyttää järkeä. Paras paikka löytää uusia ja käytettyjä kenkiä on ehdottomasti eBay, jossa tarjontaa on lähes rajattomasti. Itse en heti uskaltautunut tähän leikkiin, vaan aloitin kotimaisen Keikari.cominfoorumilla, jossa on rekisteröityneille käyttäjille oma osto- ja myyntipalstansa.
Crockett & Jonesin kenkä
Foorumilta löysin useamman sivun takaa erittäin hyvännäköiset huippuvalmistajan tekemät keskiruskeat nauhakengät, jotka olivat käytännössä käyttämättömät ja olivat klassisen tyylikkään yksinkertaiset ja sitä kautta monikäyttöiset. Sain sovittua kaupat myyjän kanssa ja kengät vaihtoivat omistajaa Helsingissä työmatkani yhteydessä.
Kyseessä olivat Crockett & Jonesin käsintehdyt kengät, termiltään cap-toe oxford, joita pidin myöhemmin poikani ristiäisissä. Ei liene sattumaa, että samaiset kengät ovat lempikenkäni muutenkin. Pienenä anekdoottina mainittakoon, että nykyään James Bond käyttää Crockett & Jonesin kenkiä, koska näyttelijä Daniel Craig on mieltynyt kyseiseen valmistajaan.
Kenkiä ei ole koskaan liikaa
Seuraavaksi pohdin nauhattomien kenkien hankintaa ja hankin edullisesti pennyloaferit, jotka osoittautuivat kuitenkin liian pieniksi ja myin ne eteenpäin. Tässä vaiheessa päätin hankkia ryhmätilauksen kautta ruskeat tuplamunkit, eli tuplasolkiset kengät Loakelta. Nämä kengät olivat todella kauniit ja istuivat jalkaani erinomaisesti.
Samassa yhteydessä ostin hyvällä diilillä kahdet kesäiset mokkanahkaiset loaferit, niin ikään Loakelta. Näistä vaaleanruskeita käytin kesällä ahkerasti, sinisten ollessa vähän ahtaat ja jääden hyllyyn pölyttymään. Nämä siniset kengät lahjoitin myöhemmin pikkuveljelleni, jolle ne sopivat mainiosti.
Viimeistään nyt olet varmasti tuskastunut siihen, että mikäs akkojen blogi tämä on kun kenkien ostamisesta kirjoitetaan näin monisanaisesti, niin pyydän anteeksi. Kengät nyt vaan ovat kriittinen osa pukeutumista. 🙂 Eikä sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että kun seisomme ja kävelemme merkittäviä aikoja elämästämme, niin onhan se mukavampaa olla kunnon kenkien päällä.
Kenkäkokoelmani kesäkuussa 2012
Lankeaminen eBayn pauloihin
Tämä oli odotettavissa. Tarkoitan siis sitä, että tuli ostettua yhdet kengät eBaysta. Ja sitten toiset. Ja lopulta kolmannet. Se vaan tapahtui, ihan vahingossa aamuyöllä. Mutta ne tulivat tarpeeseen, ihan oikeesti.
Florsheimin loaferit
eBay on ostajan paratiisi. Kenkätarjonta on huikea ja hyvillä hakuominaisuuksilla pystyy hakemaan itselleen sopivia kenkiä kattavasti. Kun sopivat kengät löytyvät, alkaa julmettu odotus siitä meneekö oma tarjous läpi ja jos ei mene, niin sitten ketuttaa.
eBayssa onneksi pätee totuus, että aina tulee samanlaisia diilejä eteen, eli hävittyä tarjousta ei kannata jäädä suremaan.
Itse selvisin eBayn osalta vähillä oppirahoilla. Ostamistani kengistä yhdet myin sopimattomina eteenpäin, muuten kengät ovat jääneet käyttöön. Itse asiassa yhdet näistä kengistä, Florsheimin loaferit pääsevät viikon kahden sisällä ensimmäistä kertaa ulos kanssani. Ja kyllä, vaimoni ymmärtää minua. 🙂
Järjenkäyttö kenkien kohdalla on sallittua, jopa suotavaa
Kokeilepa tuota perustelua puolisollesi? Ilme on yleensä moninainen. Mutta totta se on. Kenkiin on helppo hullaantua ja oman kokemukseni myötä ymmärrän kyllä miksi. Onneksi lompakko asettaa hulluttelulle rajansa, jolloin järki astuu peliin. Tai sitten realisoit muuta omaisuutta, jotta voit ostaa vielä yhden parin kenkiä.
Minulla on käynyt asian suhteen tuuri, sillä vastaan on tullut melkolailla oikeaan aikaan sopivia tarjouksia juuri sen tyyppisistä kengistä, joita olen itselleni harkinnut ostaa. Vähän käytettyinä olen säästänyt pitkän sentin ja toisaalta myyjä on monesti saanut minimoitua tappioita, sillä moni jälkimarkkinoilla oleva kenkäpari on päätynyt eteenpäin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat olleet ostajalleen vääränkokoiset tai -malliset.
Millaisella kenkäarsenaalilla tällä hetkellä kuljen?
Crockett & Jonesin tohvelit
Kenkäpareja minulla on tällä hetkellä laskujeni mukaan 13, sekä yhdet oranssit mokkanahkaiset tohvelit, joita pidän pääasiassa sunnuntaisin. Näillä kengillä pärjään arjessa ja juhlassa, joten hakusessa on sopivan tarjouksen kohdalle sattuessa enää viidet tai kuudet erilaiset kengät.
Tällä hetkellä korkeammalla tärkeyslistalla ovat erilaiset irtotakit ja housut, joista kirjoitan tarkemmin seuraavassa bloggauksessa.
Solmio kuuluu jokaisen klassisesti tyylikkään miehen vaatekaappiin siinä missä istuvat kauluspaidat ja hyvät nahkakengät. Kuten muissakin vaatteissa, solmioiden asianmukainen säilyttäminen on paikallaan niiden rypyttömyyden ja puhtauden vaalimiseksi. Näin solmiot eivät kulu turhaan ja niistä on iloa pitkäksi aikaa.
Mikä on sitten oikea tapa säilyttää solmioita?
Säilytykseen on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja solmiotelineistä lokerikkoihin. Näissä on omat hyvät puolensa, mutta vahva suosituksemme menee kannelliselle säilytyslaatikolle, johon solmiot asetellaan rullattuina.
Solmion säilytyslaatikko.
Säilytyslaatikon etu on se, että solmiot ovat laatikossa suojassa pölyltä ja lialta, eivätkä ne takerru muihin vaatteisiin, kun solmiotelineen vierestä otetaan esimerkiksi takkia tai paitaa.
Tällöin vaarana on, että solmio ottaa likaa tai pahimmassa tapauksessa osumaa, kun takertunut solmio tippuu lattialle ja “parhaassa” tapauksessa sen päälle tulee tallottua.
Solmio kannattaa rullata
Solmio rullattuna.
Solmioiden säilytyksessä on tärkeää, että niitä ei taitella voimakkaasti, sillä taitoksilla on ikävä tapa näkyä juuri siellä missä niiden ei pitäisi näkyä.
Suositeltava taktiikka on rullata solmio kämmenen tai sormien ympäri siten, että solmiosta muodostuu kaunis rulla, joka sitten asetellaan laatikkoon. Tällä tavalla solmiot eivät rypisty ja niitä voidaan asetella tarvittaessa toistensa päälle.
Toiseksi tarkkasilmäinen mies näkee solmioiden kunnon, jotta säilytykseen päätyvät vain moitteettomassa kunnossa olevat solmiot.
Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, olen ollut kiinnostunut bisnespukeutumisesta vuosien ajan. Reilu vuosi sitten otin härkää sarvista ja aloin parantamaan pukeutumistani systemaattisemmin. Kuten arvata saattoi, innostus muuttui aika nopeasti harrastuneisuudeksi joka on maksanut aikaa, vaivaa ja rahaa. Kaiken lisäksi alku oli lupaava, mutta nopeasti alkoi tulla lunta tupaan.
Minulle Keikari.cominfoorumi on ollut erinomainen kouluttautumisväline, sillä siellä olen saanut tähän päivään asti hyvää palautetta pukeutumiseeni. Voimieni tunnossa päätin päräyttää muutamat kuvat arvosteltavaksi kokonaisuudesta, jossa menin erään asianajotoimiston sidosryhmätilaisuuteen. Olinhan ottanut yhteyshenkilöni neuvosta vaarin ja pukeutunut muuhun kuin suomalaisen bisnesmiehen univormuun, eli mustaan pukuun.
Palautteen vastaanoton aloitin Turon puvulla.
Laivastonsininen päällystakki ja Ted Bakerin värikäs kaulaliina.
Tästä kokonaisuudesta palaute oli vielä varsin kannustavaa ja rakentavaa, olinhan foorumin uusi tulokas, enkä ollut täysin riikinkukkomaisesti pukeutunut. Suurimmat palautteet tulivat sävy sävyyn valituista solmiosta, taskuliinasta ja sukista, joka osui täysin oikeaan. Tämähän on klassisen pukeutumisen mittapuulla yleinen virhe, joka perustuu markettien mainontaan, joissa taskuliina ja solmio ovat yksi yhteen. Kritiikkiä sain myös härskistä vyönsoljesta, vähän liian pitkistä hihoista ja lahkeista, sekä kokonaisuuden väljyydestä. Kiitosta tuli sentään värien valinnasta noin ylipäänsä.
Ostin ensimmäisenä punaiset chinot ja laivastonsinisen irtotakin.
Nyt olin ottanut tilan haltuuni, tai niin minä luulin. En tiedä saati ymmärrä mitä päässäni tuolloin liikkui, kun positiivisesta palautteesta riemastuneena tein veret seisauttavan peliliikkeen ja ostin Stockmannilta Gantin punaiset chinot.
Punaiset chinot ja bisnespukeutuminen! Tähän kun vielä päätin yhdistää kontrastiväritetyn ruudullisen kauluspaidan ja kullanvärisen taskuliinan, niin vastaantulijoiden silmiä ei taatusti hivellyt nautinto.
Kertokaa minulle mitkä näistä asusteista edes yksin edustavat bisnespukeutumista? Niinpä niin, Matin oppivuodet olivat alkaneet ja penalttiboxi tuli tutuksi kun foorumin väki pääsi ruotimaan kokonaisuutta. Ei auttanut vaikka kuinka yritin perustella chinojani iloisen luonteeni vertauskuvana.
Mitä vikaa edellisissä kuvissa sitten on?
Helpompi olisi kertoa, mikä ei ole pielessä. Jos aloitetaan siitä helpoimmasta, eli värimaailmasta. Kun puhutaan bisnespukeutumisesta tai klassisesta pukeutumisesta, niin punaiset chinot eivät ole ensimmäinen vaatekappale, josta vaatekaappia kannattaa lähteä rakentamaan. Eikä varsinkaan niin, että siihen sekoitetaan muita kirkkaita värejä, kuten esim. keltaisen sävyjä (taskuliina).
Värien välillä tulee olla harmonia ja riittävä rauhallisuus. Jos haluat revitellä, niin tee se yhdellä pienellä asusteella. Kaiken muun tulee olla hillitympää. Jos haluat paitaasi kirkuvat kontrastinapit ja -lävet, älä revittele millään muulla. Helpompaa on, kun et revittele kontrastinapeilla ollenkaan, jos et täysin tiedä mitä olet tekemässä.
Toinen tärkeä asia on istuvuus. On valitettavaa, että suomalaiset valmisvaatevalmistajat tekevät keskimäärin huonosti istuvia pukuja, joissa mm. takkien kädentiet ovat niin suuret, että voisin vetää reiteni takinhihasta sisään. Tämänkaltainen väljyys ei tuo istuvuutta, vaan itseasiassa vähentää sitä.
Asian voi todeta helposti nostamalla kädet sivuille vaakatasoon; takki hyppää taatusti ylöspäin reilusti, jos kädentie on vähänkään iso. Istuvuuden tunne on niin ikään helppo kokea, kun pitää päällään takkia jossa on kapeampi kädentie.
Toinen istuvuuteen liittyvä ahaa-elämykseni on ollut se, että istuvan takin peruslähtökohta on oikea hartialeveys. Kuvissa oleva Turon ruskea puvuntakki on jälkikäteen tarkasteltuna minulle liian iso, koska hartialinja on liian leveä.
Tätä aika simppeliä asiaa en pukua ostaessani ymmärtänyt, koska minulle, kuten varmaan aika monelle ruoka-aikaan kotona olleelle miehelle, takin sopivuuden mittana on se, että takin nappi mahtuu kiinni. Nyt ymmärrän sen, että jos nappi ei mahdu kiinni, mutta hartiat ovat juuri sopivat, on kyseessä vääränmallinen takki jota ei kannata lähtökohtaisesti ostaa.
Kolmas istuvuuteen vaikuttava asia, joka on syytä huomioida, on hihojen ja lahkeiden pituus. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että moni takki tuntuu vähän epämiellyttävältä siitä yksinkertaisesta syystä, että hihat ovat sentin tai pari liian pitkät. Tähän jos vielä yhdistää liian pitkät paidanhihat, joka on niin ikään yleistä, niin sellainen pieni epämukavuus tuntuu ja myös näkyy.
Tämän takia kannattaa ehdottomasti lyhennyttää tai pidennyttää hihat oikeanmittaiseksi, sillä se ei maksa montaa kymppiä ja lopputuloksena saat takin, jota on mukavampi pitää päällä. Sama koskee myös housunlahkeita. Kauluspaidan hihan lyhentämisen helpoin kikka on kiristää rannetta siirtämällä nappia hieman, siihen tarvitaan vain vähän neulaa ja lankaa. Kestävämpi ratkaisu on luonnollisesti mittapaita, joista tulen kirjoittamaan lähitulevaisuudessa kattavammin.
Karkeasti yhteenvedettynä olin tähän asti pukeutunut liian suuriin vaatteisiin, jolla olin selvästi monen miehen tapaan pyrkinyt peittämään orastavaa, tai no ihan kunnon, outokumpua. Karu fakta kuitenkin on, että löysällä pukeutumisella yleensä alleviivataan asiaa.
Toisaalta en ollut vuosiin saanut asiantuntevan myyjän rehellistä palautetta siitä, että mikä minulle sopii ja näyttää hyvältä. En sen puoleensa edes osannut vaatia moista. Tämä onkin asia, joka on syytä huomioida ostoksilla ollessa, eli kovin helposti asiantuntematon myyjä tarjoaa sinulle täysin sopivana jotain sellaista mikä mahtuu päällesi. Ts. nappi menee kiinni. Tällä ei ole mitään tekemistä istuvuuden saati tyylikkyyden kanssa.
Mistä kehitys sitten oikein alkoi?
Seuraavassa artikkelissa puhutaan kengistä
Palaute. Kritiikki. Kettuilu. Näitä kaikkia vaadittiin, jotta aidosti ymmärsin, että “Herätys Matti!” Tässä vaiheessa sattumallakin oli sijansa, sillä esikoiseni ilmoitti tulostaan ja totesin, että yleiskuntoni ei ole sitä mitä haluan ja kohta joudun kuitenkin konttaamaan lattialla, joten painolle piti tehdä jotain. Niinpä aloitin elämäntaparemontin, joka tulisi vaikuttamaa mittoihini niin merkittävästi, että vaatekaapin uudistaminen heti kärkeen tulisi kalliiksi. Siinähän ihan väkisin painoin leukani rintaan ajatuksella “kohti uusia pettymyksiä”, kunnes löysin oman tieni; kengät.
Siitä se ajatus sitten lähti ja seuraavassa kirjoituksessa pureudun kenkien ihmeelliseen maailmaan.
Mistä ajattomasti pukeutuvan herrasmiehen tunnistaa? No tietysti vaatekaapista, josta löytyvät olennaiset vaatekappaleet tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuin tilauksesta suomalainen tyylibloggaaja on visualisoinut hyvän esimerkin siitä, millaiselta herrasmiehen vaatekaapin sisältö voisi näyttää.
The Offsuit Ideal – A Gentleman’s Wardrobe
Tyyliniekka suosittelee The Offsuit Ideal -blogia ajattomasta tyylistä kiinnostuneiden inspiraatiolähteeksi.
Kuulin, että joku pitää minua oikeasti tyyliniekkana, kun postaan Facebookiin kuvia kengistäni. Nyt lienee oikea aika paljastaa, että kyseiset postaukset ovat osittain olleet tarkoin valittuja egobuustauksia, joilla olen tsempannut itseäni eteenpäin pukeutumisen saralla. Nämä postaukset ovat johtaneet siihen, että minulta on kysytty useampaan otteeseen miten oma pukeutumiseni on kehittynyt matkan varrella.
Olen kysymyksiin myös joka kerta pyrkinyt vastaamaan ja koska aihe on selvästi kiinnostanut useampia henkilöitä, päätin ottaa härkää kiinni sarvista ja avata oman kehityskaareni muutaman itsenäisen blogikirjoituksen muodossa, joista tämä on ensimmäinen.
Kehityskaaren avaamista helpottaa se, että olen alusta pitäen dokumentoinut pukeutumistani ottamalla kuvia itse ja nakittamalla vaimoni ottamaan kuvia. Näin jälkikäteen katsottuna tunnen välillä häpeää, mutta olkoon tämä varoittava esimerkki. 🙂 Muistakaa, kaikkien ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin minä.
Mistä kaikki sai alkunsa?
Klassinen pukeutuminen, tai sanotaanko bisnespukeutuminen, on kiinnostanut minua vuosien ajan. Lopullista sytykettä määrätietoiselle pukeutumistason nostamiselle ei kuitenkaan tullut ja vuoden vierivät ja luulin pukeutuvani hyvin. Tässä vaiheessahan musta puku edusti laatupukeutumista, varsinkin jos puku oli Bossin ja paita Petrifunia tai jopa Bosweelia. Kengät olivat tietenkin mustat ja Anttilasta ostetut, sieltä kun sai halvalla.
Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä, että tämä ei riitä ja aloin etsimään lisää tietoa. Tätä tietoa tarjosi suomeksi Keikari.com, joka on maan kattavin klassisen tyylin blogi ja foorumi, jonka ansiosta aloitin matkani tyylikkäämmän pukeutumisen saralla.
Lähtötilanteeni
Niin, eihän se lähtötilanteeni loppujen lopuksi mitenkään korkeatasoinen ollut. Jos mietitään mitä minulle tuli ekana mieleen sanasta klassinen pukeutuminen, niin se oli kravatti ja puku. Tämän verran olin päätellyt itse, mutta kun aloin pikkuhiljaa syventyä aiheeseen, niin eihän se pelkästään sitä ole. Solmio ja puku ovat yksi pieni osa-alue klassista pukeutumista. Itse asiassa mielleyhtymä on monin tavoin väärä, sillä puku edustaa ennemminkin formaalia pukeutumista, kuin klassista pukeutumista.
Pukeutumisfoorumin hienous piilee yhteisössä, joka antaa suorasukaiseen tyyliinsä palautetta pukeutumisestasi. Tämä vaatii sen, että otat itsestäsi kuvia ja laitan ne toisten nähtäville. Näin minäkin tein siinä uskossa, että kehuja tulee. Jos olisin ollut ohutnahkainen, niin tukka olisi päästä lähtenyt kuin pohjoisvaltiolaiselta reservaattiin eksyessä.
Sain siis runsain määrin palautetta kuvistani, joka söi miestä hullun lailla. Murskapalautteen jälkeen oli pakko ottaa fedora pois päästä, nöyrtyä ja aloittaa oppiminen aivan alusta.
Lähtötilanteeni valokuvina:
Palautteen vastaanoton aloitin Turon puvulla.
Laivastonsininen päällystakki ja Ted Bakerin värikäs kaulaliina.
Jalassa Hugo Bossin housut ja Lloydin nahkakengät.
Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi mikä kaikki oli pielessä ja miten otin ensiaskeleeni kohti parempaa pukeutumista.
Stockmann-tavarataloketjun Hullut Päivät ovat käsite suomalaisessa ostoskulttuurissa, ainakin niillä paikkakunnilla missä Stockmannin liikkeet sijaitsevat. Hullut Päivät järjestetään kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä.
Kyseessä on ilman muuta viimeisen päälle kaupallinen tapahtuma ja ostoshuuman vallitessa on helppo tarttua tuotteisiin, joita ei oikeasti tarvitse. Tämän takia onkin järkevää tutustua tarjouksiin ennalta, jotta tarpeettomilta ostoksilta pystyy välttymään. Helppoa se ei missään tapauksessa ole, mutta yrittää ainakin kannattaa.
Tyyliniekan lukijoille olemme bonganneet huomionarvoisia tarjouksia (myös vaatteiden ulkopuolelta), joihin kannattaa tarpeen tullen tarttua. Huomioi, että tuotteiden saatavuus vaihtelee paikkakunnittain ja verkkokaupan puolella.
Keskiviikon tärpit:
Canalin puku 649 €
Tommy Hilfigerin vyö 31,90 €
Björn Borgin trikoobokserit (3 kpl/paketti) 32,90 €
Moni mies törmää erityisesti valkoisten paitojen kanssa ikuiseen ongelmaan; paidan kaulus likaantuu, eikä puhdistu pesussa korkeissakaan lämpötiloissa. Ongelmaa pahennetaan vielä sillä, että paidan kaulus silitetään pesun jälkeen, vaikka kaulus on edelleen likainen. Silittämisen lämpö sitoo lian entistä tiukemmin paitaan ja pian upea valkoinen paita on ajan myötä kaulukseltaan todella ruman kellertävä. Paitaa ei kehtaa edes käyttää ja se joutaa roskiin.
Erilaisia puhdistusaineita kokeilleena olen löytänyt ratkaisun sappisaippuasta. Mielenkiintoisesta nimestään huolimatta sappisaippua on luonnontuote, se ei sisällä kloriittia tai muuta myrkyllistä, joka voisi tuhota puuvillan kaltaisia luonnonkuituja. Allekirjoittanut on kokeillut muunlaiset tahranpoistoaineet läpi, Tabortit ja kumppanit, joista ei ole ollut apua kauluksen ongelmallisten rasvatahrojen suhteen.
Sappisaippua on osoittautunut näistä kaikista tehokkaimmaksi pinttyneeseen likaan, erityisesti ihon rasvoittumisen aiheuttamaan kellertävyyteen. Säännöllisesti käytettynä paitojen kauluksiin – ja muihin tahroihin, paidat pysyvät hyvännäköisinä pitkään. Ekologista, fiksua, eikä vaadi hirveästi aikaakaan. Käsittelen paitojen kaulukset paidoissa sappisaippualla joka 2.-4. pesussa.
Vaihe 1: Kastele ensin kaulus kunnolla vedellä.
Vaihe 2: Hiero sappisaippuaa kaulukseen reilusti. Sappisaippuan väristä johtuen näet suurinpiirtein koska saippuaa on sopiva määrä. Tämän jälkeen jatka kauluksen hieromista sormilla, jotta saippua imeytyy kunnolla kauluksen kuituihin.
Vaihe 3: Anna vaikuttaa n. 30min ja pese paita normaalisti koneessa. Toista käsittely tarvittaessa tai käytä sappisaippuaa harvemmin/useammin riippuen miten kaulus käytössäsi likaantuu – tämä on hyvin pitkälti yksilöllistä.
Vinkki! Mikäli kaulukseen jää vielä jonkinlaista värjäymää pitkäaikaisesta laiminlyönnistä, kokeile auringon voimaa; pidä paidan kaulusta auringolle altistettuna. Testattu toimivaksi, mutta viikkokausiksi paitaa tuskin kannattaa auringonvalolle jättää altistettuna, sillä se voi myös kellertää paitaa. Päivä-pari riittänee.
Koko paidan valkaisu
Jos valkoinen paitasi on ajan myötä pesuissa ja käytössä kellertynyt kauttaaltaan ja haluat palauttaa sen alkuperäisen valkoisen hohdon, kokeile seuraavaa:
Ämpäri. Lorautus kloriittia (~puoli desiä). Vettä ämpäriin puolilleen (olettaen että ämpäri on ns. peruskorkea ämpäri). Huom! Älä käytä liian kuumaa vettä, kädenlämpöinen vesi riittää. Anna paidan lillua rauhassa tunti-pari, huuhtele paita kunnolla ja pese normaalisti koneessa. Varoitus: kloriitti sopii valkoisille paidoille, eli kloriitin kosketus muihin vaatteisiin kannattaa minimoida, jotta esim. vaalean siniseen paitaan ei tulisi vaaleita raitoja. Kloriittia ei saa koskaan käyttää suoraan vaatteelle sellaisenaan, sillä se syövyttää puuvillan kuidut rikki.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi me ja kumppanimme käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille ja kumppanimme mahdollisuuden käsitellä henkilötietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla, ja näyttää (ei-)personoituja mainoksia. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Napsauta alta hyväksyäksesi yllä olevat tai tehdäksesi tarkkoja valintoja. Valintasi koskevat vain tätä sivustoa. Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa, mukaan lukien suostumuksesi peruuttaminen, käyttämällä evästekäytännön vaihtopainikkeita tai napsauttamalla näytön alareunassa olevaa suostumushallintapainiketta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
