Sähköauto hajoaa talvella – tämä totuus tiedetään essonbaarissa. Akku hyytyy ja matka katkeaa – vai katkeaako? Jokamies päätti ottaa selvää mikä on totuus.
Kunnon talvikelejä löytyy joulukuussa vain pohjoisesta, joten suunta oli selvä. Pimeys otti päähän jo muutenkin, joten päätin ottaa härkää sarvista ja nauttia kaamoksesta oikein kunnolla. Ajaisin niin pohjoiseen kuin autolla pääsee – suunta olisi Nordkapp. Talvihaastetta lisättiin koko rahalla lähtemällä liikkeelle kitkarenkain. Kitkat ovat monen mielestä täysin sopimattomat renkaat talveen, etenkin takavetoisessa tehokkaassa autossa. Tällä matkalla murskattaisiin monta myyttiä.
Reissu alkoi visiitillä asiakkaalle Ouluun. Tämä olisi pala kakkua – Superchargereita kun on koko nelostie pullollaan. Hyppäsimme kollegan kanssa autoon Riihimäellä ja suuntasimme suorinta reittiä kohti Hirvaskangasta Hämeenlinnan ja Padasjoen kautta. Lahden reitillä olisi olut Vierumäen Supercharger sopivasti matkan varrella, mutta kun pakkasta oli pari astetta ja akku näytti 88%, niin pikku mutka ei tuntunut tarpeelliselta.
Moottoritiellä reilun satasen vakionopeus syö pikkupakkasessakin akkua tehokkaasti. Vaikka arvasin rangen tippuvan alussa nopeaa tahtia, niin Hämeenlinnan kohdalla range näytti pelottavan pieniä lukemia. Tarpeen tullen virtaa olisi saanut Jämsästä Patalahden Teboililta (Fortum) tai Jyväskylän Lidlistä (ilmainen), joten en ollut huolestunut. Tuuloksen ja Padasjoen väli oli mutkainen, ja kuroisin siinä eron takaisin. Näin myös kävi, ja ajotietokoneen mukaan pelivaraa oli Padasjoelle saavuttaessa jo parikymmentä kilometriä.
Matka eteni yllätyksettömästi rauhallisessa liikenteessä ja Hirvaskankaalla akkumittari näytti vielä 4% reserviä. Supercharger antoi yllättäen uudet pohjat ja lataus alkoi peräti 117 kW teholla! Auton mukaan tarvittaisiin 30 minuutin lataustauko seuraavaan latauspisteeseen pääsemiseksi, mutta jatkoimme matkaa jo vähän aiemmin haettuamme Shelliltä kahvit. Laskin, että 55% pitää riittää ihan väkisin Pyhäjärvelle.
Suosittelemme
Ensimmäisen stintin kulutus oli 221 Wh/km. Keskinopeudeksi muodostui 92 km/h. Ihan hyvä tulos pakkasella. Toinen stintti meni vähän vauhdikkaammin kun nelostiellä oli väljää, ja 98 km/h keskinopeudella kulutus oli 232 Wh/km. Näillä lukemilla range on vastaavasti 320 ja 305 km. Käytännössä 300 km menee pikku pakkasessa ihan heittämällä nätissä talvisäässä.
Pyhäjärvellä oli lounastauon aika. Vaskikellon maukkaiden lammaspyöryköiden parissa meni niin pitkään, että auto ehti latautua jo 92% saakka. Auto latautuu nopeammin kuin kuljettaja.
Viimeinen osuus sujui sekin ongelmitta. Takavetoinen Tesla osoittautui mainioksi talviautoksi myös kitkarenkain, vaikka nelostie oli tietyin paikoin todella liukas. Takapuoleen tulee riittävästi tuntumaa pidosta jo ennen luistoneston valon syttymistä, ja mikäli luistonestoon joutuu turvautumaan, löytyy pito nopeasti. Turvallisuuden lisäksi myös mukavuus on kohdillaan – autossa ei tarvitse palella ja sen saa kätevästi lämmitettyä kännykällä ennen lähtöä.
Tarvittaessa ensimmäisestä taipaleesta olisi selvinnyt yhdellä latauksella. Tämä kävikin mielessäni, mutta olimme liikkeellä sen verran varhain, että Shellin lihapullalounas jäi vielä haaveeksi (eikä aakkosten tarjonta inspannut). Yhden stopin reissussa pitäisi myös saada auto yöksi lataukseen varmasti tai aloittaa ajopäivä pitkällä CHAdeMO-latauksella.
Onni oli matkassa ja Oulun Radisson yllätti positiivisesti vapaalla tolppapaikalla. Sukokin riitti akun täyttymiseen yön aikana: akku täyttyisi vieläpä optimaalisesti klo 11 maissa. Seuraavana aamuna ei tarvitsisi siten miettiä latausta ensimmäiseen 300 kilometriin, vaan saisi valita reitin vapaammin. Tästä matka vasta alkaisi!
Teslalla Nordkappiin -juttusarjan julkaistut osat:
- Teslalla Nordkappiin, osa 1
- Teslalla Nordkappiin, osa 2
- Teslalla Nordkappiin, osa 3
- Teslalla Nordkappiin, osa 4
- Teslalla Nordkappiin, osa 5
- Teslalla Nordkappiin, osa 6
- Teslalla Nordkappiin, osa 7
