Autoreissulle lähdetään usein kesällä. Vuonna 2021 moni on suunnannut Norjaan tai pysynyt kotimaassa, ja itsellä ohjelmassa on ollut lähinnä päiväretkiä. Road tripiä ei ole kuitenkaan pakko tehdä kesällä, ja useimmiten reissusta saa enemmän irti kun ei ole liikkeellä lomasesonkina. Keväällä ja syksyllä on väljempää, ja Euroopassa sää on suomalaista kesää vastaava. Edes talvella reissu ei ole poissuljettu.
Tänä vuonna reissuun lähdettiin syyskuussa. Syitä ajoitukselle on kaksi: ensinnäkin piti hoitaa kummatkin koronapiikit kankkuun, ja toiseksi autossa istuminen elokuun helteissä koko muunkin Euroopan lomaillessa ei oikein innostanu. Kelit syyskuussa ovat edelleen lämpimät kohteessa Adrianmeren rannalla.
Sähköautolla Italiaan- juttusarjassa käydään läpi tämän road tripin kulku. Siitä saa oppia, jota sähköautolla reissuun lähtijän kannattaa huomioida. Vaikeuskerrointa lisää seurueen nuorin matkustaja, jolla on ikää vain 5 kk, joten matkaa ei voi tehdä tukka putkella tuhannen kilometrin päivätaipalein. Luvassa on varmasti säätämistä!
Ensimmäisessä osassa käydään läpi alkuvalmisteluja, ja sen jälkeen päästään baanalle. Luvassa on vinkkejä sujuvaan matka-ajoon sähköautolla, tarinaa näkemisen arvoisista kohteista ja tietenkin ne parhaat mokat mitä matkalle osuu. Tervetuloa mukaan!
Byrokratia kuntoon
Korona-aikaan reissuun valmistautuminen on pykälän verran vaativampaa. Aikatauluun vaikutti kakkospiikin saaminen, joka paitsi estää koronalinkona toimimisen, myös mahdollistaa mutkattoman maahanpääsyn. Luottamus kotimaan terveydenhoitosoftien toimintaan ei ole korkealla, ja uutisten mukaan koronarokotustietoja ei ole myöskään ”muistettu” kirjata kaikille Omakantaan. Niinpä pyysin rokotettaessa varmuuden varalle leimat vanhan liiton pahviseen rokotuspassiin. Eipähän ainakaan reissu katkea unohduksiin tai tökkivään softaan.
Rajatarkastuksia on luvassa totuttua enemmän. Ennen sai painaa kenenkään pysäyttämättä Euroopan läpi, mutta nyt papereita kysellään etenkin Pohjoismaiden rajoilla. Siispä passin voimassaolo on syytä tarkistaa, koska ajokortti ei ole virallinen matkustusasiakirja. Poliisilaitokselle on koko ajan pitkät 1-2 kk(!) jonot, joten jos tarvitsee käydä tunnistautumassa, on syytä marssia suoraan tiskille. Itse passi tulee nopeasti, yleensä alle viikossa.
Suosittelemme
Vakuutusyhtiöstä kannattaa tilata Green Card matkustettaessa Pohjoismaiden ulkopuolelle. Vaikka se ei ole pakollinen, niin mahdollisen onnettomuuden kohdatessa asian käsittely on sujuvampaa kun vakuutuksen voimassaolo on selvää kaikille osapuolille sekä viranomaisille. Yleensä Green Cardin tilaaminen onnistuu suoraan vakuutusyhtiön verkkosivuilta ja saapuu kotiin noin viikossa.
Rekisteriotteen teknistä osaa ei enää tarvitse pitää ajossa mukana, eikä sitä edes saa automaattisesti mukaansa autoa ostaessa. Niinpä rekisteriotteen tekninen osa pitää erikseen tilata ennen reissua Trafin sivuilta. Rekisteriotteen teknisen osan tilaaminen on maksutonta ja sekin toimitetaan noin viikon sisällä tilauksesta.
Asenna sovellukset jo kotona
Paperikartan varassa reissuun lähtevä kaivaa verta nenästään. Älypuhelin on käytännössä pakollinen varuste, ainoastaan Long Range Teslalla Ruotsin kautta Eurooppaan suuntaava voi kuvitella pärjäävänsä ilmankin, kun auto navigoi läpi tiheän Supercharger-verkoston. Muilla merkeillä ajava tai Via Baltican kulkija tarvitsee sovelluksia laturien löytämiseen ja latauksen käynnistämiseen.
Peruspakkiin kuuluu puolenkymmentä sovellusta. Latauspisteiden löytämiseen suosittelen Plugshare-sovellusta, jolla löytää kattavasti lähes kaikki laturit koko Euroopan alueelta. Sovelluksen heikkous on ainakin toistaiseksi laturien suodatus vain liittimen perusteella, joten latureista joutuu käsin tarkastamaan onko nopeutta 50 kW vai 250 kW. Kotimaisin voimin tuotettu latauskartta.fi sivusto vetää tässä pidemmän korren, joten se on ykkösvalinta Suomen sisällä ajaessa.
Reittisuunnitteluun kannattaa käyttää ABRP (a Better Route Planner)-sovellusta, joka osaa navigoida lataustauot huomioiden. Asetuksia on lukuisia, joten esimerkiksi akun varauksen matkan alussa, säätilan, sekä suunnitellun marssivauhdin voi säätää ennakolta. Sovellus on todella monipuolinen, ja eri verkostojen latureita voi priorisoida halutessaan. Ennuste on kohtuullisen tarkka, joten tällä on helppo tarkastaa milloin on syytä lähteä jos aikoo ehtiä lautalle (ja varata silti extra 60 minuuttia staun varalle).
Waze on erinomainen matkakaveri. Sovellus varoittaa kameratolpista, jotka etenkin Baltiassa on säädetty pienelle toleranssille. Käyttäjät voivat raportoida sovelluksen avulla vaaranpaikoista, kuten tielle pysähtyneistä autoista, kuopista tiessä (etenkin Euroopan itäosissa hyödyllistä) ja myös tutkapartioista. Maiden vaihtuessa yleis- ja taajamanopeuksissa on eroja, ja niissäkin pysyy kartalla Wazen avulla (esim. joissain maissa erillistä taajamamerkkiä ei edes käytetä). Wazesta huolimatta kannattaa ajaa siivosti, koska seuraamuksissa on eroja: Baltiasta rapisee pikku ylityksistä pikku sakkoja, mutta Tanskassa iso ylinopeus tarkoittaa auton takavarikointia valtiolle.
Lataussovelluksia kannattaa niitäkin ladata valmiiksi lukuisia – ja myös varmistaa rekisteröitymisen onnistuminen jo kotona, eikä vasta akku tyhjänä laturilla. Jos autossa on suuri pikalatausnopeus, Ionity on hyvä valinta kohtuullisen hyvän kattavuuden ansiosta, vaikka hinta onkin kova. Shell Recharge (entinen NewMotion) ja Plugsurfing tarjoavat molemmat tuhansia latureita – mutta roaming hinnat voivat olla kalliin puoleisia. Myös Virran sovelluksella lataa monessa paikassa.
Maakohtaisia kortteja kannattaa hankkia jo ihan hinnan takia, sillä sähkössä säästää helposti 50-80%. Baltiassa tarvitaan Enefit Volt (Viro) ja E-Mobi (Latvia), ja nuuka lataa vasta Liettuan ilmaisilla latureilla valtion piikkiin. Virossa ja Slovakiassa Greenway on kattava, mutta kalliin puoleinen. Pohjoismaissa taas pärjää Fortum Charge & Drivellä mainiosti. Saksassa tarpeen on Maingau ja Hollannissa Fastned.
Latausverkostoissa tapahtuu koko ajan muutoksia. Niinpä ennen reissua kannattaa vähän tehdä reittisuunnittelua, ja katsoa vähintäänkin seuraavan päivän ajot etukäteen. Kun tässä kohtaa katsoo minkä operaattorien latureita reitille osuu, ja vielä rekisteröi sovelluksen valmiiksi, välttyy ongelmilta.
Aikatauluta reissu niin, että kaikilla on kivaa
Ennen reissua on syytä miettiä kuinka aikoo edetä ja onko tahti koko porukalle OK. Perhesopu saattaa vaarantua, jos painaa rautaperseenä Euroopan läpi ennätysaika mielessä, eikä pysähdy rouvan toiveesta viinitilalle Reinin varrella. Lapset, lemmikit tai sähköauton odotettua heikommat matka-ajo-ominaisuudet saattavat rajoittaa matkavauhtia. Lukaise muuten alkuun juttu sähköauton valinnasta matka-ajoon, mikäli olet autonvaihtoaikeissa ja pidemmät lenkit kiinnostavat.
Jotta matka etenee, kannattaa majoitus valita niin, että auton saa yöksi latautumaan. Tällöin majapaikkaan voi karauttaa tyhjällä akulla, ja aamulla ei ensimmäisenä tarvitse etsiä laturia. Useimmissa majoitussovelluksissa voi asettaa hakukriteeriksi latausmahdollisuuden, mutta se voi olla mitä tahansa asianmukaisen 11 kW Type2-pistokkeen ja jatkojohdon välillä. Toinen vaihtoehto on ensin etsiä sopiva Type2-keskittymä ja sen jälkeen valita majapaikka naapurikorttelista. Teslan omistajilla on tässäkin helpompaa, kun voi valita hotellin josta löytyy Destination Charger.
Kun haluaa edetä rivakasti, on tärkeää pyrkiä pysähtymään vain sellaiseen paikkaan jossa voi ladata. Aina tämä ei onnistu, jos esimerkiksi museon tai upean rannan lähettyvillä ei yksinkertaisesti ole latureita. Valtateiden varsilla latureita poikkeuksetta on, joten vessa- tai kahvitaukoa on turha pitää paikassa jossa ei voi ladata. Myös vänkärin kännykässä on syytä olla Plugshare-sovellus, jotta kesken matkan on helppo suunnitella suunnittelematon pysähdys.
Nopeasti halki Euroopan
Jos haluaa ajaa nopeasti Euroopan läpi Välimeren rantaan tai vaikka Irlantiin, on auton oltava nopeaan ajoon soveltuva. Myös optimaalinen latausrytmi korostuu nopeassa matka-ajossa. Laturilla ei kannata maleksia yhtään pidemmälle kuin pakko, vaan jatkaa matkaa latauskäyrän kääntyessä laskuun jos virta jo riittää seuraavalle laturille. Lataus 70-90% tasolle ei kannata jos ei ole pakko (tai jos akku täyttyy väkisin esim. lounaan aikana).
Optimaalinen rytmi matka-ajossa on ajoittaa lataukset niin, että ladataan mahdollisimman tyhjää akkua. Merkistä riippumatta tyhjä akku latautuu nopeimmin, joten ero latauksessa 5-25% välillä vs. 75-95% välillä on valtava. Asiaa ei kannata optimoida liikaa, mutta oman auton latauskäyrä kannattaa sisäistää, jotta tietää milloin suunnata laturille.
Latauskäyrissä on eroja. Esimerkiksi Teslan Model 3 mallin 250 kW piikkiteho tulee 5%-25% varaustason välillä, ja latausteho laskee 150 kW tasoon 50% varauksella ja 100 kW 65% varauksella. Superchargerille kannattaa tähdätä niin, että akussa on vain 5-10% jäljellä, ja jatkaa matkaa heti kun akku riittää seuraavalle Superille. Kolmosen kohdalla kannattaa muuten suosia Teslan V3-Superchargereita (auton navigaattori kertoo kunkin laturin tehon), sillä V2 asemilla teho rajoittuu 140 kW tasoon. Ionityllä tai muilla HPC-latureilla laturien antama maksimivirta rajaa lataustehon n. 200 kW tasoon, vaikka auto ottaisi enemmän vastaan.
Vastaavasti Audi E-Tronin latauskäyrä on tasainen ja auto ottaa HPC-laturilla tasaisen tappavan 125 kW (E-Tron 50) tehon 60% varaukseen saakka tai 150 kW lataustehon (E-tron 55) 80% varaukseen saakka. Audilla latauksen ajoitus ei ole siten ihan yhtä tarkkaa vaikka haluaisikin optimoida menoa. Jos haluaa hifistellä, niin Ionityllä virtaa saa hivenen enemmän.
Yleinen VW ID.3 (tai ID.4 / Enyaq) taas vaatii tarkkuutta. Pienemmällä 58 kWh akulla latausteho alkaa tippua 100 kW maksimista jo 30% varauksella, ja isommalla 77 kWh akulla käyrä kääntyy laskuun 125 kW maksimista 35% kohdalla. Yli 70% varauksella kannattaa jo jatkaa matkaa, koska latausteho putoaa 50-60 kW tasolle.
Joillain malleilla nopea matkanteko jää haaveeksi. Muutoin kiva Volvo XC40 (tai sisarmalli Polestar) kärsii korkeasta keulasta, joka nostaa kulutuksen pilviin, ja tappaa matkavauhdin koska latausteho on vain 100 kW. Jos akun jäähdytys puuttuu, ei sähköauto sovellu lainkaan nopeaan matka-ajoon, tästä vaivasta kärsivät yleisimmin Nissan Leaf, VW e-UP sisarmalleineen. Myös liian pieni akku nousee esteeksi, esimerkiksi vanhan mallin Hyundai Ioniq kulkee pienellä, mutta autobahn-käyttöön sen 28 kWh akku on yksinkertaisesti liian pieni.
Edellisellä reissulla alla oli jo vanhemmanpuoleinen Tesla Model S 85, joka edelleen taittaa taivalta taiturin käsissä tehokkaasti. Sen kulutus on todella pieni, ja auto latautuu Supechargerilla 0-50% välin kohtuullisella reilun 70 kW keskiteholla. Yli 9 vuotta vanhan mallin matkanopeus kuitenkin kärsii jos akkua ei ladata optimaalisesti (eli saavuta laturille 0-5% varauksella), koska latausteho yli 50% varauksella on yksinkertaisesti surkea.
Nopeimmillaan sähköautolla on mahdollista ajaa Euroopan läpi parissa päivässä. Esimerkiksi Tukholma – Nizza väli taittuu alle kahdessa vuorokaudessa Teslan Model 3 LR -mallilla. Jos tykkää olla nopea, niin se onnistuu sähköautollakin, mutta tällä reissulla kiiruhdetaan hitaammin.
Enemmän taukoja, kiitos
Jos ei tykkää tuhannen kilometrin päivätaipaleista, tai mukana on tiuhempia stoppeja vaativia imeväisikäisiä tai lemmikkejä, pärjää jo liki millä tahansa autolla. Reissaaminen on rentoa, kun akku täyttyy puolihuolimattomasti pakollisten stoppien aikana.
Omalle reissulle lähtee mukaan 5 kk ikäinen vauva, mikä rajoittaa kerralla ajettavaa matkaa noin 2-3 tuntiin. Jotta turvakaukalo ei ala ahdistaa, on ajopäivän suunniteltu koostuvan pääosin kahdesta stintistä, jolloin päivämatkaksi muodostuu noin 500 km. Via Baltican läpi ajaessa otetaan ohjelmaan kolmaskin stintti ja keskitytään tutustumaan uusiin paikkoihin etelämpänä.
Reissun aikana on tarkoitus ajaa vauvan nukkuessa. Aamulla lähdetään liikkeelle ensimmäisten päivätorkkujen aikaan, ja lounastauolle mietitään pari vaihtoehtoa 200-300 km etäisyydellä. Iltapäivällä ajetaan sitten toinen (ja joissain tapauksissa vielä kolmas) stintti perille majapaikkaan.
Tällä aikataululla autoa ei tarvitse odottaa lainkaan. Kun akku on aamulla täynnä, riittää kun valitsee lounaspaikan laturin vierestä. Välttämättä ei ole tarvetta edes pikalataukselle, jos lounas osuu kaupunkiin, jossa on ratsattavana jotain vierailemisen arvoista. Tunti lounaalla, kaksi museossa tai vanhaa kaupunkia kierrellen (tai töitä tehden), ja lopuksi kahvit ennen autolle paluuta tekee 150-200 km energiaa tavallisesta Type2-laturista. Akkua ei ole tauolla tarpeen täyttää kokonaan – riittää kun päästään seuraavalle laturille tai majapaikkaan.
Matkaan!
Kun valmistelut on tehty, on aika aloittaa matka. Seuraavassa osassa ajetaan Baltian läpi, jossa yllätyksekseni kohtasimme lukuisia yllätyksiä – vaikka alue on ennestään tuttua Itäblokin kierrokselta sekä muilta Baltian reissuilta. Pistä Tyyliniekka seurantaan ja hyppää kyytiin!
