Koti Blogi Sivu 21

Kun ranskalainen tyyli kohtasi saksalaisen insinööritaidon – Paul Bracq jätti jälkensä sekä Mercedes-Benzin että BMW:n mallistoon

Hillitty tyylikkyys on asia, jota ei kovin helpolla löydä yhä aggressiivisemmin ja monimutkaisemmin muotoilluista nykyautoista. Tämä koskee myös saksalaisen premium-duon, eli Mercedes-Benzin ja BMW:n nykymallistoa, mutta puoli vuosisataa sitten asia oli vielä toisin.

Mercedeksen klassisen tyylin kummisetänä pidetään usein italialaista design-maestro Bruno Saccoa, mutta Stuttgartin tähtimerkin klassikkomallien muodoissa oli mukana myös enemmän kuin hippunen ranskalaisuutta. Tästä saadaan kiitää Paul Bracqia, joka johti Sindelfingenissä sijainnutta muotoiluosastoa 10 vuoden ajan 1950-luvun lopulta alkaen.

Mercedes-Benz
Mercedes-Benz W111 Cabriolet. Kuva: Turo Leppänen

Kun Bracq astui Mercedes-Benzin palvelukseen, siipimersuna tunnetun W111/W112-mallisarjan muodot oli lyöty jo lukkoon. Yleensä tukevasti viimeisimmän muodin ulkopuolella pysytellyt konservatiivinen merkki oli lähtenyt suorastaan huikentelevaiselle linjalle ja lisännyt ison sedaninsa perään avaruusaikakauden mukaiset siivet amerikkalaisten esikuvien tavoin. Ne olivat toki varsin hillityt verrattuna moneen muuhun saman aikakauden tuotokseen, mutta moinen muotioikku saattoi silti aiheuttaa pientä nikottelua perinnetietoisten asiakkaiden ja ehkä myös Paul Bracqin silmissä.

Mercedes-Benz 230 SL W113. Kuva: Mercedes-Benz

Siipimuoti alkoi muutenkin vanhentua käsiin 1960-luvulle saavuttaessa, joten vuonna 1959 lanseerattu W111 näytti jo muutaman vuoden ikäisenä menneen maailman tuotokselta. Niinpä Paul Bracq poisti siivet W111:n vuonna 1961 esitellyistä coupé- ja avoversioista. Ne näyttivät heti paljon ajattomammilta ja pysyivät myynnissä noin 10 vuoden ajan. Näiden autojen hillityn tyylikäs design sai jatkoa vuoden 1963 parivaljakossa, eli Pagoda-lempinimen saaneessa SL:ssä ja diktaattorien unelma-autoksi kohonneessa 600:ssa. Aiemman 190 SL:n ja 300 SL:n korvanneen ”Pagodan” lempinimi tuli irrotettavasta kovasta katosta, jonka koverat muodot muistuttivat aasialaisten temppelien kattoratkaisuja.

Mercedes
Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 W109. Kuva: Turo Leppänen

Paul Bracq pääsi vaikuttamaan myös vuonna 1965 päivänvalon nähneeseen W108-/W109-mallisarjaan, eli siipimersun seuraajaan. Nykyisten Ässien edeltäjä onnistui näyttämään siron elegantilta pitkäakselivälisenä edustusautonakin, ja 600:sta napatulla M100-veekasilla ryyditetty 300 SEL 6.3 oli todellinen teräsnyrkki silkkihansikkaassa. Harva olisi uskonut, että arvokkaan näköinen sedan oli todellisuudessa aikansa nopein neliovinen tuotantoauto, jonka kanssa Porschetkin olivat hätää kärsimässä Saksan Autobahneilla.

W109:n muskeliversio tuotiin markkinoille vuonna 1968, ja samana vuotena alkoi myös pystylyhtymersuna tunnetun W114/W115-mallisarjan myynti. Sekin oli peräisin Bracqin kynästä, mutta hän oli lähtenyt Mercedekseltä jo vuonna 1967. Ranskalaismiehen tie vei muutamaksi vuodeksi takaisin kotimaahansa, mutta vuonna 1970 Bracq palasi takaisin Saksaan. Tällä kertaa suuntana oli München ja Mercedes-Benzin arkkivihollinen BMW. Baijerilaismerkkiä oltiin uudistamassa rankalla kädellä GM:ltä tulleen Bob Lutzin komennossa, ja Bracq sai kunnian luoda suuntaviivat tulevien Bemarien muotoilulle.

BMW 5-sarja
BMW 5-sarja E12. Kuva: BMW

Niistä ensimmäinen oli Münchenin olympiavuonna 1972 esitelty E12, eli ensimmäinen 5-sarja. Munuaismaski, haikeula ja pyöreät valot oli nähty jo Neue Klasse -korisissa edeltäjissä, mutta Bracqin luomus oli kertaluokkaa modernimpi ilmestys. Auto pysyi pienin muutoksin tuotannossa koko 1970-luvun, ja vuonna 1981 lanseerattu E28-seuraajasukupolvikin oli käytännössä vain E12:n kattava facelift.

Historic Grand Race 2024
BMW 6-sarja E24. Kuva: Turo Leppänen

Tältä pohjalta oli hyvä jatkaa, ja niinpä vuoden 1975 ensimmäinen 3-sarja noudatti pitkälti samaa perusmuotoilua. Vuotta myöhemmin lanseerattiin puolestaan 5-sarjan pohjalta kehitetty E24-korinen 6-sarjan coupé, jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaimman näköisenä BMW:nä. Myös vuoden 1977 uutuus, eli E23-korikoodin saanut ensimmäinen 7-sarja nojasi vahvasti samaan design-teemaan. Paul Bracqin luomat linjat kestivät niin hyvin aikaa, että BMW:n muotoilussa luotettiin tämän teeman jatkokehitykseen aina uuden vuosituhannen kynnykselle saakka. Tällöin Chris Bangle laittoi Münchenissä kaiken uusiksi designin osalta, ja lopputulokset eivät olleet kaikkien mieleen.

BMW Turbo -konseptiauto
1972 BMW Turbo. Kuva: BMW

Vaikka Paul Bracqin luomuksia niin Mercedeksellä kuin BMW:lläkin leimaa tietty konservatiivinen eleganssi, hän pääsi välillä irrottelemaan myös kunnolla. Tästä toimii esimerkkinä vuoden 1972 radikaali BMW Turbo -konseptiauto, joka antoi naamailmeensä kuusi vuotta myöhemmin debytoineelle M1:lle, eli BMW ensimmäiselle ja ainoalle superautolle.

Vaikka merkittävä osa Bracqin BMW-luomuksista tuli markkinoille vasta 1970-luvun jälkipuoliskolla, mies itse oli lähtenyt takaisin synnyinmaahansa jo vuonna 1974. Hän siirtyi Peugeotin palvelukseen ja osallistui monen myyntisuosiksi osoittautuneen automallin muotoiluun. Paul Bracq siirtyi Peugeotilta eläkkeelle jo kauan sitten, mutta muutaman kuukauden päästä 92 vuotta täyttävä herrasmies ei ole vieläkään malttanut päästää irti autoista. Hän on antanut nimensä Bracq Heritage -nimiselle entisöintipajalle, jota pyörittää Paulin poika Boris. Firman toiminta keskittyy vähemmän yllättävästi Paul Bracqin kauden aikaisiin Mercedeksen klassikkomalleihin.

Bracq Heritage
Boris ja Paul Bracq. Kuva: Bracq Heritage

Rumpujarrut saattavat tehdä paluun – syynä kiristyvät päästömääräykset

Rumpujarrut ovat joutuneet jo 1960-luvulta alkaen levyjarrujen syrjäyttämiksi vähänkin suorituskykyisemmissä autoissa, mutta jarrurumpuja hyödynnetään edelleen muutamien edullisten pikkuautojen ja esimerkiksi VW-konsernin MEB-pohjaisten sähköautojen taka-akseleilla.

Pikkuautoissa niiden käyttö selittyy edullisuudella ja autojen pienillä massoilla, kun taas sähköautoissa valtaosa hidastuksista hoituu muutenkin energian talteenoton eli rekuperaation kautta. Tulevaisuudessa rumpujarruja saatetaan nähdä entistä useammin muissakin autoissa, mikäli BBC:n julkaisemia tietoja on uskominen. Tämänkin kehityksen taustalla piilevät EU:n entistä tiukemmat päästömääräykset, eli marraskuussa 2026 voimaan astuva Euro 7.

BMW M2 CS
Kuva: BMW

Autonvalmistajat onnistuivat pitkälti estämään lobbauksellaan tähän normiin kaavaillut pakoputkipäästöjen tiukennukset, mutta muiden päästöjen osalta asia on toisin. Euro 7:ssä painotetaan nimittäin entistä enemmän muualta autosta, eli käytännössä renkaista ja jarruista tulevia päästöjä. Autonvalmistajat ja alihankkijat ovat kartoittaneet jarrupäästöjen leikkaamiseksi jo useita keinoja, kuten uudentyyppisten jarrulevyjen ja -palojen käyttöä.

BBC:n tietojen mukaan yksi mahdollisuus olisi tietynlaisen pinnoitteen lisääminen jarrulevyihin, ja keskusteluja on käyty myös hitaammin kuluvien jarrupalojen käytöstä. Superautoista tutut hiilikuitukeraamiset jarrulevytkin olisivat yksi vaihtoehto, mutta ne ovat erittäin kalliita sekä valmistaa että uusia. Hiilikuitukeraamiset levyt leikkaisivat kuitenkin päästöjä peräti 81 prosentilla BBC:n mukaan.

Porschen keraaminen jarrulevy
Kuva: Porsche

Helpompi ja ennen kaikkea edullisempi vaihtoehto olisi rumpujarrujen laajempi käyttö menneiden vuosikymmenien tyyliin. Rumpujarruissa hidastuvuuteen tarvittava kitka tapahtuu rummun sisällä, jolloin jarrupölyä leviää vähemmän likaamaan ilmastoa ja vanteita. Suljetun rakenteen vuoksi rumpujarrut ovat myös kuumenneet ja häipyneet levyjarruja helpommin kovassa ajossa, mutta tähän haasteeseen nykyteknologia tarjoaisi ehkä ratkaisuja.

Lisäksi rumpujarrut toisivat mukanaan varsinkin sähköautoissa kaivattua painonsäästöä ja pienempää vastusta, kun jarrut eivät ole käytössä. Tenneco-niminen autonosavalmistaja kertoi BBC:lle, että rumpujarrujen kysynnän nopea vähentyminen on jo alkanut hidastua. Tulevaisuudessa kysyntä saattaakin osoittaa toiseen suuntaan. jos retrohenkinen teknologia valjastetaan laajemmin uusiokäyttöön osana päästötalkoita.

VW ID.3 GTX Fire+Ice
Kuva; Volkswagen

Irwin Goodman palasi autoineen synnyinkaupunkiinsa

Kuva: Henrik Tuominen.

Yleisön joukossa näyttelyhallissa liikuskelee kovin tutun oloinen mies. Päässään hänellä on nuhjuinen mustavalkoinen veneilylakki. Silmien edessä ovat silmälasit ylös nostettuine aurinkolinsseineen. Pitkä ja laiha kumarassa kulkeva mies jutustelee viimeistelemättömän mursuviiksirisupartansa takaa ihmisten kanssa. Päällä on lämpimiin sisätiloihin nähden kuumottava karvareuhka. Huh, mieshän on aivan ilmetty Irwin Goodman!

Tältä mielleyhtymältä ei voinut välttyä tämän vuoden X-treme Motor Showssa, joka totuttuun tapaan järjestetttiin Hämeenlinnan Loimua Areenalla. Paikalle oli saatu esiintymään Irwin & Ryysyranta Orkesteri, jonka keulahahmo on edesmennyttä julkisuuden hahmoa imitoivaksi harvinaisen paljon esikuvansa näköinen. Tilaisuudessa nähtiin myös ensimmäistä kertaa saman katon alla molemmat Irwinin omistamat valkeat jenkkirassit, eli 1967 ensimmäisen lähdön Chevrolet Camaro Coupe, sekä kilpailevan leirin saman vuosimallin Ford Thunderbird Landau.

Camaro oli herra Goodmanin silmäterä, joka nähtiin Hämeenlinnan oman pojan toimesta Keinusaaressa tuoreeltaan 60-luvun lopulla. Laulajakomeetan ympäriltä ei tuolloin puuttunut ihastelevia neitokaisia monen heistä varmasti yrittäen päästä kokemaan aidon Amerikanherkun myös sisätiloista käsin. Sivummalta saattoi myös moni nuorempi ja vanhempikin herra tutkailla komeaa menopeliä hieman kateelliseenkin sävyyn, sillä olihan sporttinen yhdysvaltalaisauto tuolloin harvinaista herkkua Suomenmaalla.

Kuva: Henrik Tuominen.

Auto säilyi Irwinin hoteissa vuoteen 1970 saakka, jolloin nimismies kuittaisi auton omistajaltaan pois maksamattomien pankkivelkojen johdosta. Auto ehti olla tämän jälkeen pitkän aikaa poissa julkisuuden valokeilasta, kunnes kulttuurihistoriallisesti arvokas auto on saatettu jälleen suuren kansan tietoisuuteen. Camarolla ja Ukkoslinnulla on ollut merkittävä rooli Irwinin imagon rakentamisessa, jonka tuli näyttäytyä arkisista normeista vapaana. Välillä miehen meno tuntui olevan jopa rehvastelevaa, mistä kaikki suomalaiset eivät tietenkään pitäneet.

Irwinin laulutuotannon on sanottu vaihdelleen puoliakustisesta folkista sähköiseen rock-henkiseen musiikkiin. Jotkin hänen menestyneimmistä kappaleistaan yhdistelivät myös saksalaista schlageria suomalaiseen iskelmään. Irwin sävelsi enimmäkseen kappaleensa itse, mikä käännösiskelmien kultaisina vuosikymmeninä 60- ja 70-luvuilla tuntui varmasti raikkaalta tuulahdukselta tuoden sävelkulkuihin aitoa kotimaista fiilistä.

Irwinin kappaleet sanoitti tunnetusti hänen hyvä ystävänsä Vexi Salmi, jonka kielellistä neroutta ilman mies nimeltään Antti Hammarberg ei olisi koskaan ollut samanlainen ilmiö. Vuosien vieriessä Irwin ehti saavuttaa neljällä vuosikymmenellä Suomen virallisen renttumuusikon tittelin niin rohkeilla protestilauluillaan, kuin alati jatkuneella viinan kanssa läträyksellä.

Kuva: Henrik Tuominen.
Kuva: Henrik Tuominen.

Suomen aikansa suosituimmalla laulajalla olikin tunnetusti omat ylä- ja alamäkensä. Kaikkien tuntema kansanlaulaja ehti 47 vuotta kestäneen elämänsä aikana kiskoa kurkustaan alas enemmän alkoholia, kuin moni meistä yhteensä. Vastoinkäymisistä huolimatta mies oli silti kuin kanveeseista ylös nouseva henkipatto, joka koki suosionsa kliimaksinkin vasta 80-luvun lopulla viikatemiehen roikkuessa jo tukevasti nahkaisen lierihatun liepeessä kiinni.

Näin 80-luvun alussa syntyneenä, ja Irwin-faniksi kasvaneena, olen miettinyt monesti omaa suhtautumistani tähän myyttiseksi hahmoksi nousseeseen artistiin. Jo pelkästä 70-luvusta lumoutuneena olen kokenut tuon vuosikymmenen syntymäni kannalta harmillisen läheisenä ajanjaksona, jota en kuitenkaan itse koskaan päässyt kokemaan. Unelmien omakotitaloksikin olen usein maininnut tuon aikakauden Irwinin omistaman Ryysyrannan, jonka mies rakennutti Hattulaan Parolan Merventielle helmikuussa 1969.

Varhaisimmat muistot Irwinistä kulkeutuvat 80-luvun lapsuusvuosiin kesämökille kokonpolttoon, kun kesken yöttömän juhannusyön autoradiosta kajahti soimaan Irwin. Juhlahumussa Kari-enon pikimustasta Dodge Dartista saanut villitys kertaantui, kun jo edesmennyt Pasi-setä ryntäsi virittämään yönsinisestä -65 Ford Galaxiestaan saman kappaleen kuulumaan. Lopulta stereoääni muuttui triplaksi, kun vielä oman isäukkonikin turkoosinsinisen 1965 Rambler Americanin avonaisista ovista raikasi ilmaan sama radiohitti. Näin Irwinin musiikin tahdeissa syntyi kuin huomaamatta aikuisikään kantaneita pysyviä muistojälkiä yhteisistä hetkistä Suomen suvessa ajasta, joka ei enää koskaan palaa.

Tällaisiin muistikuviin tiivistyy varmasti Irwin Goodmanin merkitys monella muullakin jo hieman vanhempaan ikään ehtineellä suomalaisella. Kansan syvien rivien tulkkina tunnettu artisti viihdytti, nauratti, hätkähdytti ja lopulta myös itketti kokonaista kansakuntaa. Irwinin myötä suomalaisesta musiikista poistui Jätkä-hahmo. Persoona, joka omine inhimmillisine heikkouksineen lauloi laulujaan tavallisista mattimeikäläisistä. Tällä yksinkertaisella reseptillä Irwin tempaisi meidät mukaan muistoihin elämän nousu-, kuin laskuhumaloissakin. 34 vuotta artistin poismenon jälkeen tribuuttibändiä seuraamaan kokoontunut väkijoukko, sekä hänen entisten autojensa ympärillä parveilleet miehet ja naiset pääsivät näin palaamaan nuoruuteensa.

Lepää rauhassa Antti, muistosi elää edelleen vahvana.

Allekirjoittaneen Irwin-kokoelmaa. Kuva: Henrik Tuominen.

Lähes 70 vuotta sitten kuollut luksusmerkki on jälleen täällä – uusi Packard jää kuitenkin yksittäiskappaleeksi

Packard oli aikoinaan arvostettu amerikkalainen luksusmerkki, joka jäi loppusuorallaan Cadillacin ja kumppaneiden jalkoihin ja katosi automaailman kartalta vuonna 1958. Nyt Packard on kuitenkin tehnyt paluun hollantilaisin voimin.

Uusi Packard on yksittäiskappaleeksi jäävä luomus, jossa edes tekniikka ei ole amerikkalaista perua. Excellence-nimen saanut auto on nimittäin tehty vuosina 2013-2019 tuotannossa olleen toisen sukupolven Bentley Flying Spurin pohjalta. Uuden Packardin on toteuttanut hollantilainen koripaja JB Classic & Bespoke, joka on niittänyt mainetta entisöinneillään ja yksittäiskappaleillaan. Excellencen muotoilusta ja insinöörityöstä vastaa puolestaan paikallinen CinovarA-studio, joten koko projekti on täysin hollantilainen.

Packard Excellence
Kuva: JB Classic & Bespoke

Bentley näkyy edelleen auton mittasuhteissa ja esimerkiksi kattolinjassa, mutta muuten yritys on ollut kova yksilöllisen tyylin luomiseksi. Esimerkiksi kyljen taitokset ovat terävämmät kuin Flying Spurissa, ja taakse on sovitettu Rolls-Roycen kaltaiset kaappariovet. Tätä varten saranat on täytynyt miettiä kokonaan uudestaan, ja ovenkahvatkin on tehty käsin ruostumattomasta teräksestä. Takaa auto on ehkä lähimpänä Bentleytä, mutta sielläkin linjat ovat lähtökohtaa kulmikkaammat. Ledeillä toteutetut takavalot ovat C-kirjaimen muotoiset, ja takaluukun kantta koristaa Packardin logo teksteineen.

Packard Excellence
Kuva: JB Classic & Bespoke

Auton erottuvin piirre on sen keula, joka jakaa taatusti myös mielipiteitä. Ledivalot ovat pystysuuntaiset, ja nokkaa koristaa peräti kolmiosainen kromimaski. Sen inspiraatio on haettu luonnollisesti vanhoista Packaredeista, mutta auton muotoiluun on haettu vaikutteita myös toisesta Excellencestä. Tuo auto on ranskalaisen luksusmerkki Facel Vegan neliovinen huippumalli, jota kaavailtiin myytävän Packardin nimellä ja silloisen Studebaker-Packardin moottorilla USA:ssa 1950-luvun lopulla. Suunnitelmat kaatuivat kuitenkin Daimler-Benzin vastustukseen, jolla oli jälleenmyyntisopimus Studebaker-Packardin kanssa.

Packard Excellence
Kuva: JB Classic & Bespoke

Uuden Excellencen keulaa koristaa jopa taittuva ”Goddess of Speed” -nokkamerkki kunnianosoituksena Packardin komealle historialle, mutta konepellin alla hyrisee Bentleyn voimanlähde. Flying Spuria sai sekä nelilitraisella tuplaturbokasilla että kuusilitraisella tupla-ahdetulla W12:lla, mutta sitä ei ole vielä kerrottu kumpi voimanlähde vauhdittaa hollantilaislähtöistä luomusta. Auton hinnastakin vaietaan, mutta se lienee riittävän korkealla tasolla kuten aikanaan Packardeissa ja Facel Vega Excellencessä.

Packard Excellence
Kuva: JB Classic & Bespoke

Jugbitten °363 – Vintage-tyylillä Kainuusta

Suomen kellokenttä sai uuden tulokkaan, kun Jugbitten esitteli °363 Automatic ensimallistonsa. Mutta millainen on Kainuusta ponnistavan mikrobrändin uutuus?

Jugbitten on nuori yhden miehen mikrobrändi joka sai alkunsa perustajansa kelloharrastuksesta. Merkki pyrkii nojaamaan tekemisessään paikallisuuteen ja kellot kootaan paikallisesti Kainuussa.

Video

 

Merkin nimen takaa löytyy humoristinen yllätys: Jugbitten on vanha englantilainen ilmaus liialliselle humaltumiselle. Kevyt piikki tosikkomaisuutta vastaan kuvastaa hyvin koko brändin asennetta – tarkoitus on rakentaa kelloja, joissa on tarinaa, persoonallisuutta ja pieni ripaus leikkisyyttä.

Uuden Jugbitten °363 Automatic -kellomalliston läpikäynti on katsottavissa Ranteessa Youtube-kanavalta. Myös kellouutuuden unboxaus on katsottavissa omalla videollaan.

Sopivasti rohkeutta

Jugbittenin ensimmäinen mallisto tuo pöytään vintage-henkisen rannekellon kahdessa 36 ja 39 millimetrin koossa. Ensisilmäyksellä mallistossa ilahduttaa se, ettei Jugbitten lähtenyt monien uusien merkkien valitsemalle polulle tekemällä perusvarmaa ja geneeristä sukeltajankelloa, vaan uutuuden tyylissä on sopivasti rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.

Jugbitten °363 Automatic 36mm
Jugbitten °363 Automatic 36mm

Jugbittenin uutuus on vintage-henkinen GADA (Go Anywhere, Do Anything) -kello, joka on suunniteltu hyvin päivittäiseen käyttöön soveltuvaksi. Kellon ilmeessä on havaittavissa tietoinen kontrasti, sillä elementit eivät välttämättä vaikuta ensi silmäyksellä yhteen sopivilta, mutta muodostavat kokonaisuuden, jossa on sopivasti luonnetta ja särmää.

Perusvarma tekniikka

Teknisesti Jugbitten luottaa Seiko-konsernin TMI NH35 -automaattikoneistoon, joka mahdollistaa kellolle helposti lähestyttävän hintapisteen. Merkin tavoitteena ei ole vain miellyttää vannoutuneita harrastajia, vaan houkutella myös uusia kiinnostuneita rannekellojen maailmaan.

Jugbitten °363 Automatic 39mm
Jugbitten °363 Automatic 39mm

Kellossa on kaksoisdome-tyylinen safiirilasi, joka lisää kokonaisuuden vintage-ilmettä ja tarjoaa hyvän suojan naarmuuntumista vastaan. Ruuvilukitteinen nuppi ja takakansi takaavat 100 metrin vedenpitävyyden, mikä tekee kellosta huolettoman kumppanin arjen tilanteisiin.

Jugbittenin oversized-nuppi tuo mieleen vanhat pilottikellot.
Jugbittenin oversized-nuppi tuo mieleen vanhat pilottikellot.

Kellon nuppi on suunniteltu vanhojen pilottikellojen tyyliin reilusti suureksi, joten sitä on helppo käsitellä ja käyttää myös hanskat kädessä.

Uuden alku

Jugbittenin alkutaival kertoo paljon suomalaisesta mikrobrändien kentästä: pienellä budjetilla, määrätietoisella asenteella ja  tee-se-itse -hengessä on mahdollista tuoda markkinoille kello, joka erottuu massasta.

Nyt julkaistu °363 Automatic -mallisto on vasta alkua, ja tulevaisuudessa brändi aikoo syventää yhteistyötä kainuulaisten toimijoiden kanssa – esimerkiksi puusepänosaamista saatetaan nähdä tulevien julkaisuiden yhteydessä.

Jugbitten °363 Automatic

  • Valmistaja: Jugbitten
  • Mallisto: °363 Automatic
  • Halkaisija: Ø 36 mm ja 39mm
  • Koneisto: TMI NH35A automaattikoneisto
  • Vedenkesto: 100 m / 10 ATM
  • Materiaali: Ruostumaton teräs
  • Kruunu: Kierrelukitteinen
  • Lasi: Safiirilasi, kaksoidome
  • Ranneke: 20mm nylonranneke ja mesh (Milanese tai Shark).
  • Takuu: 2 vuotta
  • Hinta: 349€

Koeajossa Renault 5 E-Tech – sielukas sähköauto vetää hymyn huulille

Monet sähköautot ovat fiilistasolla valitettavan kodinkonemaisia, vaikka esimerkiksi suorituskyvyssä on harvemmin valittamista. Edullisempienkin sähkömenopelien joukosta löytyy kuitenkin myös aidosti haluttavia autoja, kuten tämä Renaultin piristysruiske pikkuautojen B-segmenttiin.

Tyyli

Lähes kaikki uutta Renault 5 E-Techiä koeajon aikana katselleet totesivat saman tien, että kyseessä on suorastaan riemastuttavan näköinen auto. Osansa tähän on toki myös koeajoyksilön pirteällä ja auringossa säteilevällä metallikeltaisella välillä, mutta sähkö-Viitonen erottuu myös muodoiltaan muiden sähköautojen harmaasta massasta. Autossa yhdistellään hienosti vuonna 1972 debytoineesta ensimmäisestä 5:stä ja 12 vuotta myöhemmin esitellystä seuraajasta tuttuja elementtejä moderniin tyyliin.

Renault 5 E-Tech

Niinpä uuden 5 E-Techin tunnistaa välittömästi Viitos-Relluksi, vaikka ensimmäinen Renault 5 näki päivänvalon jo 53 vuotta sitten. Tuttua ilmettä löytyy keulan lisäksi erityisesti kattolinjasta, viistosti leikatusta perästä ja takavaloista, jotka yhdistelevät hienosti retroa futurismiin. Moderni sähköperusrakenne näkyy toki lattian alle sijoitetun akun sanelemassa korkeassa vyötärölinjassa, jota on yritetty häivyttää visuaalisesti helmojen ja lokasuojanreunojen kiiltävän mustilla osilla. Toisaalta sähkötekniikan ansiosta korinylitykset on saatu minimoitua, ja 5 E-Techin pituus alittaa nykypikkuautoissa harvinaisen neljän metrin rajan.

 

Renault 5 E-Tech
Renault 5 E-Tech

Uuden ja vanhan liitto jatkuu myös sisustan puolella. Kattoverhoilun vohvelikuvio ja kojelaudan makkaratoppaukset etumatkustajan edessä ovat kuin suoraan 1970-luvulta, ja samaa voidaan sanoa penkkien sekä oviverhoilujen vihertävän keltaisesta kankaastakin. Etuistuinten muodot kumartavat puolestaan 1980-luvun takakeskimoottorisen 5 Turbon suuntaan, ja penkeissä on myös mainio istua. Kuljettajan edessä komeileva kymmentuumainen digimittaristo ja samankokoinen keskinäyttö edustavat puolestaan modernia aikaa, mutta ilahduttavasti kojelautaan on maltettu jättää muutama perinteinen nappikin esimerkiksi ilmastoinnin tärkeimpiä toimintoja varten.

Renault 5 E-Tech

Kaiken tämän myötä Viitosen ohjaamo tuntuu oikein viihtyisältä ainakin koeajetussa Iconic Cinq -huippuversiossa. Tesla-mainen pelkistetty teknohenkisyys loistaa poissaolollaan, ja materiaalitkin onnistuvat tekemään edullisen pään sähköautoa arvokkaamman vaikutelman. Kovamuovia toki löytyy sieltä täältä, mutta se ei juuri häiritse. Ikkunannostimiakin on kokonaiset neljä kappaletta alumiinihenkisillä somisteilla höystettynä, toisin kuin eräissä puolta kalliimmissa sähköautoissa.

Tekniikka

Etuosastolla on siis kaikki hyvin, mutta hymy voi hyytyä, kun takaoven avaa karmiin piilotetusta kahvasta. Takaistuimen polvitilat ovat nimittäin ensi silmäyksellä hämmästyttävän napakat tämänkin kokoluokan autoksi. Pidemmän kuskin taakse ei kannata edes yrittää sovittaa toista samanmittaista, mutta repsikan puolella tilanne on toinen. Kojelaudan alaosa on nimittäin viistottu hansikaslokeron kohdalla nykyautoksi poikkeuksellisen voimakkaasti, jolloin etumatkustajan jalat sopivat kyytiin, vaikka penkin säätäisi tavallista edemmäksi. Tällöin keskimittainen aikuinen pystyy istumaan suhteellisen vaivattomasti myös pidemmän etumatkustajan takana ainakin lyhyemmillä matkoilla.

Renault 5 E-Tech

Renault 5 E-Tech

Ahtaahko takapenkki on kuulemma tietoinen valinta suuremman tavaratilan luomiseksi. Takakontin perusvetoisuudeksi kerrotaan mukiinmenevät 326 litraa, ja koeajoauton kohdalla bonuksena tulee vielä välipohjan alla oleva lokero, jonne voi sovittaa vaikkapa latauskaapelin. Jos lisävarustelistalta valitsee Harman Kardonin äänentoistojärjestelmän, sen subbari valtaa kuitenkin tämän lokeron. Muunneltavuus rajoittuu 60/40-suhteessa kaadettavaan takaistuimen selkänojaan, joten takavuosien Renaultien kekseliäät tilankäyttöratkaisut eivät valitettavasti saa jatkoa sähkö-Viitosessa.

Renault 5 E-Tech

Koeajettua Comfort Range -mallia vauhdittaa etupyörille 150 hevosvoimaa ja 245 newtonmetriä välittävä sähkömoottori, ja akun kapasiteetti on 52 kWh. WLTP-standardin mukaiseksi maksimitoimintasäteeksi kerrotaan tässä versiossa 409 kilometriä, ja keskikulutukseksi 100 kilometrillä ilmoitetaan 15,1 kWh. Kaupunki- ja taajama-ajossa 5 E-Tech tuntuu vielä suhteellisen taloudelliselta, mutta moottoritielenkin jälkeen auton ajotietokone näyttää jo yli 19 kWh:n kulutuslukemia. Niinpä virallinen toimintamatka jää tässäkin sähköautossa vain haaveeksi käytännön elämässä myös kesäkelillä, mutta 5 E-Techin omimmassa ympäristössä eli kaupungissa tälläkin tekniikalla pärjää mainiosti.

Tunne

Kuten alussa tuli jo todettua, uusi Viitos-Rellu on sielukas sähköauto, ja mukana on jopa ripaus GTI-meininkiä. Keskinäytön valikkorakenne ei tunnu heti kättelyssä maailman loogisimmalta, mutta siihen kyllä tottuu melko nopeasti. 5 E-Techiä kuvaa hyvin se, että tässä autossa näyttöjen räplääminen jää sivuseikaksi ajokokemuksen rinnalla, mitä ei pääse sanomaan kovin monesta uudesta sähköautosta. Ajosuunta valitaan ohjauspyörän oikealla puolella olevasta viiksestä, ja sitten se on menoa. 150 heppaa eivät toki pysty ihmeisiin noin 1500 kilon painoisessa autossa, mutta sähköautoksi Viitonen on höyhensarjalainen. Kahdeksan sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan riittää kaupunkiin paremmin kuin hyvin, mutta isommilla nopeuksilla voimapedaalia polkaistessa selviää että kyseessä ei ole kuitenkaan mikään sporttimalli.

Tämä unohtuu kuitenkin pian, koska 5 E-Techin ajettavuus on lähes yhtä riemukas kuin auton ulkonäkö. Ohjaus ei kuulu maailman tunnokkaimpiin, mutta sen nopeus tekee liikkeistä lähes mikroautomaisia. Kyseessä on siis mainio pujotteluväline kaupunkisukkulointiin, ja menoa rajoittaa ainoastaan hieman rajoittunut näkymä ulospäin matalan oloisista laseista. Toisena kauneuspilkkuna toimivat jarrut, jotka nappaavat kiinni turhankin hätäisesti, jos polkimen kanssa ei ole tarkkana. D-asennon sijasta kaupungissa tulee useimmiten käytettyä energiaa talteen ottava B-asentoa, jolloin jarrupolkimeen ei tarvitse koskea niin usein.

Renault 5 E-Tech

Comfort-moodin lisäksi tarjolla ovat sporttimoodi, ekoasetus ja yksilöitävä ajotila, mutta niiden väliset erot tuntuvat varsin pieniltä. Auto ampaisee riittävän rivakasti liikkeelle Comfortillakin, ja kallistelua ei juuri esiinny vauhdikkaammin kanttailtaessakaan. Varjopuolena tulee jousitusmukavuus, joka on enemmän napakan kuin perinteisen ranskalaisen pehmeyden puolella. Toisaalta rengasmelu jää moottoritielläkin ilahduttavan pieneksi 18-tuumaista pyöristä huolimatta. Nopean ohjauksen kanssa saa kuitenkin olla suoraan ajaessa tarkkana, koska pienikin ratin liike johtaa välittömästi myös auton liikahtamiseen. Tähän kuitenkin tottuu pian, ja muuten Viitonen tuntuu moottoritielläkin kiitettävän suuntavakaalta.

Netistä löytyvien videoiden perusteella 5 E-Techiltä näyttäisi onnistuvan myös klassinen etuvetokikka, eli perän irtoaminen kaasua nostettaessa ajovakaudenhallinta pois kytkettynä, mutta yleisen liikenteen seassa emme pystyneet tätä testaamaan. Se tuli sen sijaan selväksi, että reseptiin kuuluu myös pieni vetely ja tehon leikkaaminen erityisesti märällä pinnalla reippaammin kiihdytettäessä. Lisäbonukset voi antaa siitä, että häiritseväksi kokemansa ajoavustimet saa tallennettua yhden napin taakse, jolloin ne saa pois päältä tuon napin tuplapainalluksella.

Renault 5 E-Tech

5 E-Tech on siis très chic, mutta se pitää kiitettävästi yllä myös ranskalaisten hot hatch -perinteitä jopa tällaisena ei-Alpinena. Tästä huvista pitää pulittaa melko tappiinsa varustellun koeajoauton tapauksessa vajaat 36 000 euroa. Se on toki paljon näin pienestä autosta, mutta sielukas 5 E-Tech on sähköautojen maailmassa itse asiassa ihan siedettävän hintainen, jos varustetasosta tinkii vähän. Yli 400 kilometrin WLTP-toimintamatkan tarjoavaan Comfort Rangeen pääsee edullisimmillaan käsiksi vajaalla 32 000 eurolla Techno-varustelun kera, ja halvin malli eli 120-heppainen Urban Range Evolution lähtee kaupasta hieman yli 27 000 eurolla. Tällöin täytyy tosin tyytyä toimintasäteeseen, joka jää teorian tasollakin vähän yli 300 kilometriin.

Oodi V12:lle – Mercedes-Maybachin erikoismallissa on kaksitoistamukisen myllyn lisäksi 24 karaatin kultaa

Mercedes-Benz liittyi BMW:n seuraan ja toi S-luokkansa nokalle V12:n 1990-luvun alussa. Tätä nykyä ”täysimoottoria” saa enää Maybach-brändättyyn Ässään, josta esiteltiin nyt kullalla silattu erikoismalli.

V12 Edition -nimen saanut auto on kuulemma saanut inspiraationsa ennen sotaa tehdyistä Maybach Zeppelineistä, minkä havaitseminen vaatii jo varsin hyvää mielikuvitusta. V12 Editionin lähtökohtana palvelee nimittäin ”tavallinen” Mercedes-Maybach S 680, jonka erikoislaatuisuuden huomaa ehkäpä helpoiten väristä. Luksuslimusiinin pintaa koristaa nimittäin kaksivärimaalaus, jonka sävyiksi on valittu metallimusta ja Manuktur-yksilöintiosaston oliivinvihreä metalliväri.

Mercedes-Maybach S 680 V12 Edition
Kuva: Mercedes-Benz

Sävyt on erotettu toisistaan hopeanvärisellä pinstripe-raidalla, ja Mercedeksen mukaan auton maalaaminen voi viedä jopa kymmenen työpäivää. Se on tuplasti pidempään kuin Maybachin normaalin kaksivärimaalauksen kohdalla. Auton alla pyörivät takovanteetkin on maalattu oliivinvihreäksi, ja C-pilareita koristavat puolestaan kromatusta Maybachin merkistä sekä kultaisesta 12-lätkästä koostuvat logot. Tässä näkyy yllä mainittu kytkös historiaan, koska logot kumartavat kuulemma Maybach Zeppelin DS 8:n keulakoristeen suuntaan.

Mercedes-Maybach S 680 V12 Edition
Kuva: Mercedes-Benz

12-merkin ympäriltä löytyy timanttikuviolla höystettyä 24 karaatin kultaa, joten tätä autoa ei kannata pysäköidä pitkäkyntisten ulottuville. V12 Editionin sisusta on puolestaan verhoiltu satulanruskealla nappanahalla Manufaktur-osaston valikoimista, jota täydentävät kiiltäväpintaiset puukoristeet ratin kehää myöten. Puukoristeetkin vaativat kuulemma tuntikausien tarkan työn, ja sama koskee todennäköisesti myös ruutukuvioista satulanruskeaa kattoverhoilua, monia brodeerauksia sekö keskikonsolin 1 of 50 -merkkiä. Sisustan kohokohtana toimii kuitenkin takakeskikonsoli, jota koristavat 12 kultaista ympyräkaarta Maybach 12 -logon lisäksi. Mercedeksen mukaan tämän toteutus vaatii jopa seitsemän työpäivän tarkan käsityön.

Mercedes-Maybach S 680 V12 Edition
Kuva: Mercedes-Benz

Mercedes-Maybach S 680 V12 Edition
Kuva: Mercedes-Benz

Auton mukana toimitetaan myös hopeoidut samppanjalasit sekä käsintehty avainlaatikko, ja tavaratilan mattokaan ei ole ihan peruskauraa. Sen satulanruskeat reunanauhat ovat nimittäin sävy sävyyn sisustan kanssa, ja Maybachin varusteluun kuuluvat lisäksi mm. sähköisesti toimivat takaovet, nelipyöräohjaus, viisi ruutua ja aktiivinen jousitus. Tärkein varuste on kuitenkin nimen edellyttämä V12, jossa on kuuden litran iskutilavuus ja kaksi turboa. Näillä eväillä saadaan aikaan 612 hevosvoiman huipputeho ja 900 newtonmetrin maksimivääntö, jotka välitetään kaikille neljälle pyörälle yhdeksänvaihteisen automaatin kautta.

Mercedes-Maybach S 680 V12 Edition
Kuva: Mercedes-Benz

Vaikka auto painaa 2365 kiloa, nollasta sataan pyrähdetään 4,5 sekunnissa ja meno päättyy vasta rajoittimen puuttuessa peliin 250 km/h:n kohdalla. Tuotantomäärä rajataan puolestaan 50 yksilöön, ja ensimmäisiä asiakastoimituksia lupaillaan vielä tälle syksylle. Hinnasta ei ole vielä varmuutta, mutta V12 Editionia aiotaan myydä vain valikoiduilla markkinoilla. Se lienee varmaa, että Suomi ei lukeudu niiden joukkoon.

Mercedes-Maybach S 680 V12 Edition
Kuva: Mercedes-Benz

De Motu ja Leijona ehdolla Nordic Watch Awards -äänestyksessä

Stockholm Time -kellomessujen yhteydessä ensimmäistä kertaa järjestettävä Nordic Watch Awards palkitsee vuoden parhaat pohjoismaiset kellouutuudet neljässä eri kategoriassa. Yksi kategorioista, Peoples choices, on nimensä mukaisesti yleisöäänestys, jonka voittajan valitsee suuri yleisö. Tässä kategoriassa on ehdolla kaksi suomalaista kelloa.

Peoples choice -kategorian ehdolla olevat suomalaiskellot ovat De Motu DMF 44 Mk 1, sekä Leijona Hoods Skatta Pitch Black. Äänestykseen voi osallistua linkin takana olevalla lomakkeella, josta löytyvät kaikki ehdolla olevat kellot. Äänestäneiden kesken kilpailuorganisaatio arpoo kaksi lippua Stockholm Time -messuille.

Kolme muuta kategoriaa ovat Nordic Watch Awards Unlimited, johon pohjoismaiset kellonvalmistajat ovat voineet ilmoittaa omat ehdokkaansa ilman hintarajaa. Ainoa kriteeri rannekellolle, tai kellolle, on mekaaninen koneisto. Kolmas kategoria on Nordic Watch Awards Challenger, jonka hintakatto on 20 tuhatta ruotsin kruunua. Tässä kategoriassa ei ole asetettu koneistorajoituksia. Neljäs kategoria on Nordic Watch Awards Jury Special Prize, jonka saa tänä vuonna suomalainen kelloseppämestari Kari Voutilainen.

Kilpailu on tarkoitettu uusille, vuonna 2024 ja sen jälkeen julkaistuille pohjoismaisten kellomerkkien kelloille. Kelloja on voinut ilmoittaa yhteensä kaksi ja osallistuminen on ollut maksuton.

Palkintogaala järjestetään 10. lokakuuta Tukholmassa.

Lisätietoja: nordicwatchawards.com

Kasinomedia kohtaa tyylin: parhaat-pikakasinot.com ja casinon.fi yhdistyvät

0

Suomessa nettikasinot ja pelisivustot ovat pitkään toimineet omissa maailmoissaan, mutta nyt markkinoilla nähdään kiinnostava yhdistyminen. Parhaat-pikakasinot.com on ilmoittanut ostaneensa casinon.fi-sivuston.

Tämä kauppa on osoitus siitä, että myös pelialan media arvostaa estetiikkaa, laatua ja käyttäjäkokemusta. Yhdistyminen herättää kysymyksiä siitä, miten peliala ja tyylikkään elämän sisältö kulkevat yhteen. Pelaajat eivät enää tyydy pelkästään numeroihin tai bonuksiin. He kaipaavat kokonaisvaltaista kokemusta, jossa sivuston ulkoasu, käyttöliittymä ja visuaalinen tarina ovat yhtä tärkeitä kuin itse sisältö.

Tätä kauppa käytännössä tarkoittaa

Käytännön tasolla yrityskauppa tarkoittaa sitä, että casinon.fi siirtyy osaksi
Parhat Pikakasinot sivuston hallintaa ja brändiä. Tämä yhdistäminen antaa mahdollisuuden keskittää sisällöntuotantoa, hyödyntää molempien sivustojen vahvuuksia ja tavoittaa suuremman yleisön yhdellä alustalla. Pelaajille muutos näkyy siinä, että he saavat entistä kattavamman kokonaisuuden, jossa yhdistyvät ajankohtaiset uutiset, asiantuntevat analyysit ja monipuoliset vertailut. Kauppa luo myös uusia resursseja kehittää palveluita, jotka voivat tarjota lisäarvoa suomalaiselle pelaajayleisölle pitkällä aikavälillä.

Pelimaailman visuaalinen murros

Peliala on viime vuosina käynyt läpi suuren visuaalisen muutoksen. Käyttäjät eivät enää tyydy yksinkertaiseen tekstiin ja taulukoihin, vaan he odottavat kokonaisuutta, joka muistuttaa enemmän laadukasta lifestyle-julkaisua kuin perinteistä hakemistoa. Sivuston ulkoasu, grafiikat, typografia ja käyttökokemus ovat nousseet keskiöön. Parhaat-pikakasinot.comin ja casinon.fi:n yhdistyminen antaa mahdollisuuden panostaa tähän murrokseen entistä kunnianhimoisemmin. Kun sisältö tuodaan esille visuaalisesti houkuttelevassa muodossa, se ei ainoastaan informoi, vaan myös inspiroi.

Visuaalisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen yksityiskohta mietitään tarkkaan. Pelaajalle voidaan tarjota tyylikkäitä vertailutaulukoita, esteettisiä kaavioita ja kuvia, jotka puhuttelevat. Sivuston käyttäminen voi tuntua samalta kuin selaaminen korkealaatuista aikakauslehteä, jossa jokainen elementti on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten. Kun kasinomedia nojaa estetiikkaan, se luo käyttäjälle kokemuksen, jossa tieto ei ole vain hyödyllistä, vaan myös nautittavaa kuluttaa.

Estetiikka kohtaa sisällön syvyyden

Sisällön ja estetiikan yhdistäminen on se voima, joka erottaa tavallisen sivuston aidosti laadukkaasta mediasta. Yhdistymisen myötä parhaat-pikakasinot.com saa käyttöönsä casinon.fi:n analyysiosaamisen ja pitkän historian, mikä tarjoaa mahdollisuuden syventää sisältöä huomattavasti. Kun tämä asiantuntemus yhdistetään tyylikkääseen ulkoasuun ja käyttäjäystävällisiin ratkaisuihin, syntyy kokonaisuus, joka ei ainoastaan palvele pelaajia, vaan myös puhuttelee visuaalisuutta ja laatua arvostavaa yleisöä.

Kuvitellaan tilanne, jossa kasinosivuston sisältö muistuttaa laadukasta lifestyle-artikkelia. Uutiset ja vertailut voidaan esittää tarinoina, joissa mukana on design-elementtejä, visuaalisia vertauksia ja syvällisiä näkökulmia. Näin sisältö resonoi myös niiden kanssa, jotka ovat tottuneet visuaalisesti miellyttävään lähestymistapaan eli tietoon, joka on hyödyllistä, mutta myös esteettisesti miellyttävää. Kun pelaaminen esitetään osana laajempaa elämäntapaa, se muuttuu kokemukseksi, joka puhuttelee monella tasolla.

Brändiyhteistyöt design-näkökulmasta

Brändien väliset yhteistyöt ovat aina olleet osa menestyvää liiketoimintaa, mutta kasinomedian kentässä niitä ei ole hyödynnetty samalla tavalla kuin esimerkiksi muodin, kellojen tai autojen maailmassa. Yhdistyminen voi kuitenkin avata oven tähän suuntaan. Parhaat-pikakasinot.com ja casinon.fi voivat yhdessä rakentaa sisältöjä, joissa yhdistyvät kasinomaailman glamour ja lifestyle-brändien estetiikka. Tämä voi tarkoittaa artikkeleita, joissa pelialaa rinnastetaan klassisiin autoihin, kelloihin tai pukeutumisen hienovaraisiin yksityiskohtiin.

Tällainen lähestymistapa tekee kasinomedian kuluttamisesta houkuttelevampaa laajemmalle yleisölle. Pelaaminen voidaan esittää tyylikkäänä elämyksenä, jossa ulkoasu, laatu ja kokonaisuus ovat yhtä tärkeitä kuin itse sisältö. Brändiyhteistyöt voivat myös tuoda uusia innovaatioita, joissa kasinomedia ei ole vain pelialan sisäinen ääni, vaan osa laajempaa kulttuuria ja estetiikkaa.

Uusi lisenssimalli ja tulevaisuuden tyyli

Suomeen vuonna 2027 tuleva rahapelialan lisenssimalli muuttaa markkinoiden luonnetta merkittävästi. Nykyisen yksinoikeusjärjestelmän tilalle astuu avoimempi malli, jossa myös yksityiset toimijat voivat hakea virallista toimilupaa. Tämä luo paitsi kilpailua myös tarvetta erottautua tyylillä ja laadulla. Pelaajat eivät valitse vain toimiluvan perusteella, vaan he etsivät sivustoja ja medioita, jotka näyttävät luotettavilta, houkuttelevilta ja viimeisteltyiltä.

Tässä yhteydessä yhdistyminen saa uuden merkityksen. Parhaat-pikakasinot.com ja casinon.fi voivat asemoida itsensä lisenssimallin aikakaudella alan johtavaksi tietolähteeksi, joka ei ainoastaan tarjoa faktoja, vaan myös rakentaa käyttäjälle visuaalisesti houkuttelevan ja esteettisesti kunnianhimoisen ympäristön. Tämä vastaa suoraan vaativan yleisön odotuksiin, sillä tyyli ja laatu ovat aina olleet heidän kiinnostuksensa keskiössä. Kasinomediassa estetiikasta voi tulla yhtä tärkeä kilpailuvaltti kuin itse sisältö.

Katse kohti imagoa ja vastuuta

Yrityskauppa ei ole vain merkki markkinoiden koventuvasta kilpailusta, vaan myös mahdollisuus muotoilla koko alan suuntaa. Parhaat-pikakasinot.com ja casinon.fi voivat yhdistymisen myötä näyttää, että kasinomedia voi olla muutakin kuin artikkeleita ja listauksia. Se voi olla osa tyylikästä elämäntapaa, jossa sisältö, ulkoasu ja vastuullisuus kulkevat käsi kädessä. Tämä on viesti, joka puhuttelee niin pelaajia kuin estetiikasta kiinnostuneita lukijoita.

Kun tulevaisuus tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia, yhdistynyt sivusto voi asemoida itsensä vahvaksi ja uskottavaksi brändiksi, joka tarjoaa sekä tietoa että elämyksiä. Pelaajille tämä merkitsee entistä enemmän vaihtoehtoja ja parempaa käyttökokemusta – ja samalla viestiä siitä, että myös kasinomedia voi olla osa modernia ja tyylikästä elämäntapaa.

Loppusanat

Yrityskauppa on vahva viesti siitä, että suomalainen kasinomedia elää murroskautta, jossa vain rohkeat ja kauaskatseiset toimijat pystyvät vahvistamaan asemaansa. Parhaat-pikakasinot.comin ja casinon.fi:n yhdistyminen ei ole pelkästään symbolinen teko, vaan käytännön ratkaisu, jonka tavoitteena on tarjota suomalaisille pelaajille entistä parempaa, kattavampaa ja luotettavampaa sisältöä. Kauppa vahvistaa molempien toimijoiden asemaa ja osoittaa, että tulevaisuuden kasinomedia on valmis uudistumaan, kasvamaan ja vastaamaan käyttäjien muuttuviin tarpeisiin.

Samalla tämä liike asettaa uuden standardin koko alalle. Pelaajat odottavat jatkossa entistä selkeämpää tietoa, laadukkaampia vertailuja ja monipuolisempaa näkökulmaa, ja yhdistyminen tarjoaa juuri tämän mahdollisuuden. Kun kaksi vahvaa brändiä kulkee yhdessä kohti tulevaisuutta, voidaan rakentaa mediaympäristö, joka on paitsi ajankohtainen ja asiantunteva myös aidosti merkityksellinen suomalaiselle yleisölle. Näin yrityskauppa ei jää yksittäiseksi uutiseksi, vaan muodostuu osaksi suurempaa tarinaa kasinomediasta, joka on vahvempi ja näkyvämpi kuin koskaan aiemmin.

Sinn 104 Classic 12 – karismaattista ajattomuutta

Sinn 104 Classic 12 kiteyttää saksalaisen kellonvalmistuksen perinteen parhaat puolet: tekninen tinkimättömyys ja klassisen viimeistelty estetiikka kulkevat tässä klassikossa käsi kädessä.

Kellon ilme on välittömästi tunnistettavissa Sinniksi – ajaton, selkeä ja täynnä luonnetta. Taulun keskiössä on ensimmäistä kertaa 104-sarjassa nähtävä pikkusekuntinäyttö, joka tuo kelloon uudenlaista ilmettä. Hiekanvärinen sekuntinäyttö erottuu taustastaan tyylikkäästi, ja hienovaraiset uritukset sekä viistetyt reunat korostavat yksityiskohtien huolellista viimeistelyä. Musta sähköpinnoitettu sunburst-taulu, rodiumpäällysteiset tuntimerkinnät ja osoittimet muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jonka ansiosta kello myös istuu formaalimpaankin tilaisuuteen.

Sinn 104 Classic 12 nahkarannekkeella
Sinn 104 Classic 12 nahkarannekkeella

Käytännöllisyyttä lisää pilottikelloista tuttu 12-tuntinen pyöritettävä kehä, jonka avulla voi seurata toista aikavyöhykettä. Kehä on varustettu korkealaatuisella keraamisella insertillä, joka on paitsi visuaalisesti vakuuttava, myös erittäin kova ja naarmuuntumista vastustava materiaali. Tämä on ensimmäinen kerta, kun 104-sarjassa käytetään keramiikkaa, ja ratkaisu nostaa kellon teknisen uskottavuuden uudelle tasolle.

Runko on luonnollisesti ruostumatonta terästä, safiirilasit suojaavat sekä etu- että takapuolta. 200 metrin vesitiiviys takaa, että kello toimii luotettavasti myös haastavissa olosuhteissa. 104 Classic 12 on enemmän kuin vain tyylikäs pilottikello – se on persoonallinen yhdistelmä perinteistä muotokieltä ja modernia instrumenttikellon toiminnallisuutta, suunnattu harrastajille, jotka arvostavat sekä insinööritaidon tarkkuutta että estetiikan hienovireisiä yksityiskohtia.

Sinn 104 Classic 12
Sinn 104 Classic 12:n koneistoa voi ihailla takakannen safiirilasin läpi.

Rannekevaihtoehdoksi on tarjolla peräti 36 erilaista vaihtoehtoa, kuten alcantara, nahka, tekstiili, silikoni, tai ruostumaton teräs, joista löytyy useampia väri- ja viimeistelyvaihtoehtoja. Useammalla rannekkeella on helppo vaihtaa kellon tyyliä suuntaan tai toiseen – vaikkapa tilaisuudesta riippuen. Ylimmässä artikkelikuvassa kellossa on ruostumattomasta teräksestä valmistettu kiillotettu ja satinoitu ranneke, joka samalla edustaa mallin hintaskaalan huippua 2040 eurolla.

Sinn 104 Classic 12
Sinn 104 Classic 12 rannekevaihtoehtoja on saatavilla peräti 36. Tässä yksi tyylikkäimmästä päästä.

Pähkinänkuoressa

  • Valmistaja: Sinn
  • Mallisto: 104 Classic 12
  • Halkaisija: 41,0 mm
  • Paksuus: 11,9 mm
  • Koneisto: Sellita SW 261-1, automaatti, pikkusekunti
  • Käyntivara: 38 tuntia
  • Vesitiiviys: 200 metriä (20 bar)
  • Kuori: Ruostumaton teräs, kiillotettu; kääntyvä 12h-kehä keraamisella insertillä
  • Lasi: Safiiri, molemmin puolin heijastesuojattu (edessä); takana safiirilasi-ikkuna
  • Taulu ja osoittimet: Musta sunburst; applikoidut indeksit, lumemaali; rodinoidut osoittimet
  • Ranneke: 37 eri vaihtoehtoa; alcantara-, nahka-, tekstiili-, silikoni-, tai ruostumaton
  • Hinnat: 1690 – 2040 euroa rannekevaihtoehdosta riippuen

Tutustu myös muihin juuri julkaistuihin Sinn-uutuuksiin: Sinn 556 – Raikaistettu klassikko, Sinn EZM 3 S – äärimmäisiin olosuhteisiin