Lokinsiipimersuna tunnettu 300 SL oli 1950-luvulla aikansa superauto, joka ei koskaan saanut arvoistansa seuraajaa. Lähimmäksi päästiin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, jolloin Mercedes esitteli C111:nä tunnetun urheiluauton.
Muista aikansa tähtikeuloista radikaalisti poikennut kiilamainen sportti nähtiin ensimmäistä kertaa syksyllä 1969 Frankfurtin autonäyttelyssä. C111:n monet muotoiluyksityiskohdat olivat kauniisti sanottuna vielä hiomisen tarpeessa, joten C111-II:ksi nimetty paranneltu painos lanseerattiin jo seuraavana keväänä, eli melko tarkalleen puoli vuosisataa sitten Genevessä. C111 oli esittelyhetkellään varsinainen sensaatio, mitä vielä lisäsi auton kahta ensimmäistä versiota vauhdittanut wankel-tekniikka.
Weissherbst-nimisellä metallioranssilla maalatussa C111-II:ssa oli ykköspainoksen tavoin lokinsiipiovet, jotka toivat tietysti heti mieleen 300 SL:n. Matalasta korista, keskimoottorista ja kaksipaikkaisuudesta huolimatta autoa saattoi luonnehtia jopa käytännölliseksi omassa kategoriassaan, koska takakatteen alle sopi kompaktin kiertomäntämoottorin lisäksi parhaimmillaan kaksi matkalaukkua.
Suosittelemme
C111-II sai myös kunnian olla historian ensimmäinen täysin tietokoneella suunniteltu auto. Mercedes pystyi laskemaan aikansa teknologian avulla mm. dynaamisia kuormia, mikä auttoi lyhentämään tuotekehitykseen käytettyä aikaa neljän kuukauden verran. Vaikka C111:n kakkospainoksessa käytettiin aluksi nelikammioista wankelia, se joutui pian tekemään tilaa perinteisemmälle voimanlähteelle. Tähtimerkki halusi testata superautoprojektissaan erilaisia moottoreita, ja niinpä C111-II:ssa siirryttiin mm. 1970-luvun alun S-luokasta ja SL:stä tuttuun 3,5-litraiseen bensakasiin.
Mercedes kertoi heti alkuun, että C111 olisi vain tuotekehitystä palveleva konsepti. Autosta innostuneet asiakkaat lähettivät silti Stuttgartiin avoimia shekkejä, mutta nekään eivät saaneet Mersun päätä kääntymään. Niinpä C111 jäi ainoastaan tutkielmaksi, jonka sarjatuotantomahdollisuudet kaatuivat lopullisesti vuoden 1973 öljykriisiin. Tuotekehitysprojekti jatkui siitäkin huolimatta, ja niinpä entistä aerodynaamisempiin kuoriin verhottu C111-III tehtaili 1970-luvun loppupuolella uusia nopeusennätyksiä dieselmoottorin voimin.
