Yksi BMW:n ikonisimmista malleista on keväällä 1976 esitelty E24-korinen 6-sarja, joka on nyt siis puolen vuosisadan ikäinen. Haikeulana tunnetusta coupésta onnistuttiin tekemään niin ajaton korimalli, että se sinnitteli tuotannossa melkein 1990-luvun puolelle asti.
Baijerilaismerkki oli menestynyt jo aiemmin sporttihenkisten luksuscoupéiden luokassa E9:n myötä, joka oli niittänyt mainetta niin kadulla kuin kilparadoillakin. 1970-luvun puoltaväliä lähestyttäessä E9 alkoi kuitenkin vanhentua käsiin, mutta BMW halusi saada siivunsa tämän segmentin kakusta jatkossakin. Merkin johto ehdotti ensin E9-korisen 3.0 CS:n korottamista sisään- ja ulospääsyn helpottamiseksi, mutta tällainen hätäratkaisu ei ollut BMW:n tuoreen myyntijohtaja Bob Lutzin mieleen.
Hänen näkemyksensä mukaan baijerilaismerkki tarvitsi jotakin rohkeampaa ja modernimpaa, joten uusi coupé päädyttiin suunnittelemaan puhtaalta pöydältä. Sen linjoista vastasi Mercedes-Benziltä BMW:n päämuotoilijaksi siirtynyt ranskalainen Paul Bracq, joka loihti autoon aiemmista CS-malleista vaikutteita saaneen, mutta entistä terävämmän haikeulan, pidemmän akselivälin sekä 2+2-tyyppisen istumajärjestelyn. 1970-luvulla päätään nostanut turvallisuusajattelu näkyi siinä, että coupé sai edeltäjästään poiketen kiinteän keskipilarin. Sen myötä autossa huomioitiin erityisesti USA:n markkinoiden kiristyneet turvamääräykset.
Uutuus ristittiin 6-sarjaksi nelisen vuotta aiemmin debytoineessa 5-sarjassa käyttöönotetun nimeämislogiikan myötä, ja auton tuotanto pääsi käynnistymään aluksi alihankkijana toimineen Karmannin tehtaalla Saksan Osnabrückissä lokakuussa 1975. Virallinen ensi-ilta koitti maaliskuussa 1976 Geneven autonäyttelyssä, jolloin tarjolla olivat kaasutinmoottorilla varustettu 630 CS ja ruiskukoneinen 633 CSi. 630 CS:ssä oli kolmelitrainen kuutonen, mutta 633 CSi:n mylly oli mallinumeroistaan huolimatta 3,2-litrainen. CS-kirjaimet jatkoivat puolestaan edeltäjistä tuttuja Coupé Sport -perinteitä.
1970-luvun loppupuolen mittaan 630 CS korvautui 628 CSi -ruiskumallilla, ja malliston huipulle esiteltiin 218-hevosvoimainen 635 CSi. Tärkein muutos oli kuitenkin vuoden 1982 facelift, joka meni pintaa syvemmälle. Tässä yhteydessä puskurit sekä etuhelma muuttuivat modernimmiksi ja kojelautakin uudistettiin, mutta pinnan alla tapahtui enemmän. E12-sukupolven 5-sarjasta lainatut alustarakenteet päivitettiin nimittäin seuraajasukupolven, eli E28:n komponentteihin.
Kaikkia E24:n perusmalleja vauhditti jokin versio BMW:n pitkäikäisimmistä moottorista, eli vuodesta 1968 peräti 26 vuoden ajan valmistetusta M30-kuutosesta. Poikkeus tähän sääntöön on E24:n vauhtiversio, eli syyskuussa 1983 Frankfurtin autonäyttelyssä mallivuodeksi 1984 lanseerattu M635 CSi. Se oli BMW Motorsportin toinen aito M-auto legendaarisen M1-superauton jälkeen, ja voimanlähdekin oli M1:n peruja.
M635 CSi:tä vauhditti M88/3-koodilla tunnettu 3,5-litrainen suora ruiskukuutonen kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja neliventtiilitekniikalla höystettynä. Sen tuottamat 286 heppaa mahdollistivat 255 km/h:n huippunopeuden ja 6,4 sekunnin kiihtyvyyden nollasta sataan. Ne olivat vuonna 1984 lähes superautotason lukemia, mutta M635 CSi tarjosi myös riittävästi mukavuutta vaikka mannerten halkomiseen todellisessa gran turismo -hengessä.
E24-korinen 6-sarja pysyi relevanttina läpi 1980-luvun, vaikka BMW:n mallistoon tuli monia modernimpia automalleja. E24 onnistui säilymään ajattoman tyylikkäänä halki vuosien, mutta loppuvuodet alkoivat kohdella sitä jo hieman kaltoin. Vuoden 1987 toisen facelifitin myötä Euroopan versiotkin saivat jenkkimallien muhkeammat puskurit, ja katalysaattorit leikkasivat moottoreiden tehoja.
Kun 6-sarjan tuotanto päättyi lopulta vuonna 1989, E24:iä oli ehditty valmistaa tarkalleen 86 216 yksilöä 13 vuoden aikana. Autosta tuli yksi BMW:n historian pisimpään valmistettuja malleja, mikä kertoi myös siitä, kuinka kohdalleen Bob Lutzin alkuperäinen visio oli osunut. E24 ei saanut suoraa seuraajaa, mutta sen saappaisiin astui osaltaan syksyllä 1989 esitelty 8-sarja. Kuutosta ylellisempi ja kalliimpi luksuscoupé tuli kuitenkin markkinoille huonoon aikaan, koska 1990-luvun alussa käynnistynyt talouslama oli myrkkyä tämän segmentin autojen myyntilukemille.
BMW palasi 6-sarjaan vielä kahteen otteeseen 2000- ja 2010-luvuilla, jolloin tarjolla olivat kaksiovisen coupén lisäksi myös avomalli sekä jälkimmäisen Kuutosen aikana myös Gran Coupéksi nimetty neliovinen versio. Modernin 6-sarjan kolmas tulkinta meni kuitenkin pahasti metsään, koska tällä nimellä alettiin myydä viisiovista tilamallia, joka poistui muutama vuosi sitten vähin äänin markkinoilta. Sopivampi jälkeläinen oli 8-sarjan toinen tulkinta aitona coupéna tai avona, mutta senkin valmistus on jo päättynyt.
