Vuonna 1962 lanseerattu Alfa Romeo Giulia on yksi sporttisedanien luokan perustajista, jonka kantikas ulkoasu on paljon viattomampi kuin pellin alla piilevä eksoottinen tekniikka. Nykypäivänä samoilla apajilla kärkkyy vuonna 2015 esitelty moderni Giulia.
Kulmikkaat linjat ovat enää kaukainen muisto, mutta omalla tavallaan myös uudesta Giuliasta saa melkoisen sleeperin. Neliovisen sedanin Quadrifoglio-huippuversiota vauhdittaa nimittäin Ferrari-pohjainen 2,9-litrainen tuplaturbo-V6, joka tuottaa 510 hevosvoiman huipputehon ja 600 newtonmetrin maksimiväännön. Kantikasta tyyliä kaipaavillekin on nyt tarjolla ratkaisu, jonka takana on torinolainen pikkupaja nimeltään ErreErre Fuoriserie.
Firma esitteli äskettäin Sardiniassa pidetyssä klassikkoautotapahtumassa alkuperäisen Giulia Tipo 105:n henkeä kunnioittavan korisarjan uuteen Giuliaan. Ajankohta ei varmasti ole sattumaa, koska alkuperäinen Giulia täyttää tänä vuonna pyöreät 60 vuotta. ErreErre Fuoriserien korisarja on tehty kokonaan hiilikuidusta, ja sen suunnittelutyössä on kuulemma vierähtänyt 5 000 työtuntia.
Tätä ei välttämättä uskoisi lopputulosta katsoessa, joka on kauniisti sanottuna persoonallinen. Suoraan edestäpäin katsottaessa linjat ovat vielä melko sopusuhtaiset, koska 1960-luvun klassikkoa muistuttava naamailme on saatu sovitettua integroiduilla puskureilla varustettuun moderniin koriin aivan siedettävästi. Modernisoinnin yhteydessä myös kromiosat on korvattu nykysporttiin paremmin sopivilla kiiltävän mustilla osilla.
Suosittelemme
Sivulta katsottuna lopputulos alkaa kuitenkin mennä melkoiseksi linjojen sekamelskaksi, ja monet taitokset sekä pokkaukset ovat kuin kirveellä veistettyjä. Ehkäpä parasta auton kylkidesignissa ovat CNC-sorvatut 19-tuumaiset vanteet, jotka tuovat 1960-luvun sporttivanteiden tyylin onnistuneesti nykypäivään.
Takapään osaltakin Alfaa voisi ensin luulla Fast & Furious -leffasta karanneeksi autoksi, vaikka suunnittelijoilla on ollut aivan muuta mielessään. Katon takareunan spoilerimaisilla elementeillä toteutetun korotuksen sekä takaluukun kannen keskiosan syvennyksen on tarkoitus tuoda mieleen alkuperäinen Giulia, jossa ei kuitenkaan tarvittu päälle liimatun oloisia palikoita. Tarpeeksi yksinkertaisen oloisia leditakavaloja on ollut varmasti hankala löytää, mutta G-Mersusta lainatut umpiot istuvat retrotyyliin yllättävän hyvin. Peräpää viimeistellään massiivisen oloisella diffuusorilla, jossa ei ole enää häivähdystäkään retrohenkeä.
Tekniikka ja sisusta jätetään muuten ennalleen, mutta sisätiloihin saa haluttaessa uusia materiaaleja. ErreErre Fuoriserie kuvaa luomustaan isoäidin mekkoa käyttäväksi tyttärentyttäreksi, mikä kuvaa kieltämättä hyvin autojenkin sukupolvien välistä kuilua. Muutostyön kustannuksista ei ole vielä mitään tietoa, ja sekin on vielä epäselvää, jääkö tämä auto yksittäiskappaleeksi vai onko luvassa jopa piensarja.
