Tyyliniekalta on pyydetty artikkelia sotien välisestä 1920- ja 1930-lukujen pukeutumisesta. Ajan tyyli- ja muotihistoria on erittäin rikas, joten tarjoamme lähinnä yleiskatsauksen sotien välisen ajan miesten ja naisten pukeutumisen keskeisimpiin piirteisiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lopun linkkilista tarjoaa myös hieman lisätietoa aiheesta kiinnostuneille.
Historiallista taustaa
Pukeutuminen heijastaa aina omaa aikaansa, joten lyhyt katsaus maailmanhistoriaan on paikallaan. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välistä aikaa leimasivat erityisesti kaupungistuminen, kieltolaki, jazz-musiikin nousu sekä 20- ja 30-luvun taitteessa alkanut suuri lama, jota Suomessa kutsuttiin pula-ajaksi.
Naisten yhteiskunnallinen asema otti suuria harppauksia äänioikeuden yleistyessä ja 30-luvun lopulla miesten kadotessa sotatantereille. Kieltolakiaikana myös meikkaaminen, sekä lähes paradoksaalisesti alkoholin ja tupakan käyttö muuttuivat sosiaalisesti hyväksytyiksi.
Maailmansotien välinen aikakausi tunnetaan myös voimakkaista julkisista persoonista, jotka jättivät tyyli- ja muotipiireihin lähtemättömän muistonsa. Heistä nykyisin tunnetuimpia ovat eittämättä Coco Chanel ja Windsorin herttua Edward.
Taiteessa linjakas ja geometrinen art deco -suuntaus saavutti valtavasti huomiota ja nousi aikakauden symboliksi, heijastuen myös muodissa ja tyylissä.
Tyyli 20-luvulla
Miesten pukeutumista määrittelivät aikaisempaa enemmän tunnetut elokuvanäyttelijät, tärkeimpinä Fred Astaire, Douglas Fairbanks ja Rudolph Valentino. Heidän huoliteltu ja linjakas pukeutumisensa sekä kammatut, öljytyt hiuksensa kuvastavat miesten 20-luvun miehistä tyyli-ihannetta erinomaisesti.
Suosittelemme
Miehet pukeutuivat tyypillisesti tummasävyiseen pukuun. Kaksirivinen puku pystykauluksineen nosti suosiotaan mahdollisesti juuri päättyneen ensimmäisen maailmansodan upseerityylin vuoksi. Vaikka kaksirivinen puku teki liivin käytön tarpeettomaksi, ei kolmiosainenkaan puku menettänyt arvostustaan. Yksiriviseen pukuun oli myös helppo tuoda keikarillista otetta irtoliiveillä.
Vaatteet muuttuivat aiempaa väljemmiksi ja vuosikymmenen edetessä erilaiset kuosit ja värit nousivat muotiin. Ruudulliset takit olivat erityisessä suosiossa. Takkien kauluskäänteet olivat leveät, hihat muuttuivat väljemmiksi ja hartialinja kulmikkaaksi. Housut olivat korkeavyötäröiset ja suhteellisen väljät. Lahkeissa oli käänteet, eli upslaakit.
Asusteista erityiseen suosioon nousivat taskuliinat. Solmukkeita ja solmioita käytettiin aina puvun kanssa. Päätä suojasi esimerkiksi lättähattu, knalli, olkihattu, baskeri tai talvella turkishattu.
Naisten pukeutuminen muuttui huomattavasti 20-luvulla. Muotiin tulivat lyhyet hiukset ja aikaisempaa lyhyemmät helmat. Suuntaus saavutti huippunsa vuosikymmenen puolivälissä, jonka jälkeen alkoi hiljalleen pidentyminen takaisin nilkkapituuteen. 20-luvulla vyötäröä alettiin aikaisemman korostamisen sijaan häivyttää ja vyöt laskeutuivat alas lantiolle. Mekot olivat väljiä ja yksinkertaisen elegantisti leikattuja. Antiikin kreikka ja art deco sekä egyptiläiset vaikutteet olivat muodikkaita.
Juhlapukuja koristivat runsaat laskokset, pliseeraukset ja kirjailut. Iltapukeutumisessa suosittiin yleisesti pohjemittaisia tai joskus lyhyempiäkin mekkoja. Muodissa olivat erityisesti voimakkaat värit tai vaihtoehtoisesti musta ja tummat metallisävyt. Asukokonaisuus täydennettiin iltapuvun värisillä pitkillä hansikkailla, höyhenpuuhkalla ja koristeellisella pannalla.
Paljetit, hapsut sekä höyhenet olivat myös juhlatyyliin kuuluvia koristuksia. Pitkät helmet ja ketjut sekä runsaat rannerenkaat ja näyttävät korvakorut kruunaavat juhlatyylin.
Käsilaukut olivat tyypillisesti kädessä kuljetettavia kirjekuori- tai kukkaromallisia laukkuja. 20-luvulla materiaalina olivat yleisimmin erilaiset nahat tai esimerkiksi metalliverkko. 30-luvulla alettiin käyttää enemmän myös edullisia materiaaleja kuten olkea tai puuta.
Hiukset olivat muodikkaimmillaan polkkamittaiset, joko laineilla tai sileäksi päätä myötäileväksi kypäräksi leikattuna. Jos pitkistä hiuksista ei halunnut luopua, oli ne tyylikästä laittaa nutturalle.
Kengät olivat yksinkertaisia, usein kärkeltään pyöreitä avokkaita tai Mary Jane -tyyppisiä remmikenkiä. Korko oli yleensä jämäkkä ja kurvikas. Etenkin juhlakengissä nähtiin jalkarinnalla usein solkia tai korumaisia koristeita.
Tyyli 30-luvulla
Vuonna 1929 tapahtunut, maailmanlaajuisen laman käynnistänyt Wall Streetin suuri pörssiromahdus vaikutti väistämättä myös vaatetukseen. Pukeutumiseen oli käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa. Etenkin miesten tyylissä alkoi näkyä entistä enemmän jo 20-luvulla suosiotaan nostanut epämuodollisempi pukeutuminen. Pukeutuminen muuttui yleisesti vapaammaksi, eikä asuja enää tarvinnut vaihtaa aiempaan tapaan päivän mittaan kellonaikojen mukaan.
Miesten tyyli saavutti 1930-luvulla nykyaikaisen muotonsa. Frederick Scholten edelleen etenkin englantilaista vaatturiperinnettä ohjaava, pehmeä “drape cut” aiempaa kapeampine housuineen levisi 30-luvun alkupuolelta alkaen kaikkialle maailmaan. Väripaletti yksinkertaistui ja selkeytyi.
Pukeutumisikoneina tunnetut Fred Astaire, Cary Grant ja Gary Cooper, Walesin prinssi Edward etunenässä, sinetöivät mielikuvan hyvin pukeutuvasta miehestä tulevaisuuden sukupolville. Kaikesta säästeliäisyydestä huolimatta etenkin juhlissa nähtiin eskapistista, liioittelevan ylellistä pukeutumista smokkeineen, frakkeineen, silintereineen ja kiiltonahkakenkineen.
Naisten tyyli koki radikaalin muutoksen 20-lukuun verrattuna. Vaatteiden linjat pidentyivät ja tyyli muuttui koruttomammaksi. Vyötärö korostui ja aivan 30-luvun lopulla korsetti teki paluun naisten vaatekaappiin. Olkalinjaa korostettiin voimakkaasti jopa seitsensenttisillä olkatoppauksilla.
Karkeammat ja raskaammat, aiemmin miesten suosimat villakankaat löysivät tiensä myös naisten vaatetukseen. Jalkineet olivat yleisesti, korollisuudestaan huolimatta, 20-luvun tyyliä käytännöllisempiä ja säären muotoa pianonjalkakorollaan esiin nostavia. Yleisesti naisellisuus korostui etenkin siluetissa aiempaa vuosikymmentä enemmän.
1930-luvulla myös keinokuidut tulivat mukaan pukeutumiseen, näkyvimmin nylonista valmistettujen sukkien muodossa. Vetoketjujen käyttö väheni, jopa käytännössä katosi. Vuosikymmenen alkupuolella rusketus ja tämän myötä uima-asujen aiempaa vapaampi paljastavuus sävyttivät etenkin lomamuotia.
Hiukset muuttuivat lyhyistä takaisin pitkiksi ja permanentatuiksi. Hiustyylin lisäksi myös meikkaus muuttui. Kulmikkuutta korostettiin, kulmakarvat nypittiin ohuiksi ja silmät tuotiin usein esiin mustilla luomi- ja ripsiväreillä.
Kuinka pukeutua teematilaisuuksiin nykypäivänä
Haettaessa 20- tai 30-lukujen tyylivaikutteita omaan pukeutumiseen, kannattaa suunnittelu aloittaa aikaan sijoittuvia sarjoja ja elokuvia katsomalla. Jo aiemmin mainittu Boardwalk Empire, Great Gatsby -elokuvan kummatkin versiot, Chicago, Lahjomattomat sekä Sergio Leonen Suuri gangsterisota antavat varmasti roppakaupalla ideoita pukeutumiseen. Gangsteri- ja salakuljettajatyyli onkin 20-luvun teemapukeutumisessa helppo lähestymistapa johon sopivaa rekvisiittaa, vaikkapa viulukoteloita ja hattuja, löytyy helposti naamiaisasuliikkeistä.
30-luvun tyyliin siirryttäessä miesten tyylissä korostui 20-luvun tyyliin näyttävyys, vain astetta klassisempana. Tyylikäs puku tai smokki, kiiltävät kengät ja kävelykeppi eivät voi kummankaan aikakauden tyyliä tavoiteltaessa viedä vikaan. Kaulaa voi koristaa sävykäs rusetti tai solmio.
Naisille 20-luvun teemapukeutumiseen, etenkin flapper-tyyliin, löytyy joko suoraan tai pienillä muutoksillä sopivia vaatteita pikkujoulukaudella 2014 useiden kansainvälisten vaateketjujen valikoimista. Tyyliin sopivia juhlavaatteita ovat vyötärölinjaltaan suorat polvimittaiset tai hitusen lyhyemmät paljetti- tai hapsukoristellut sekä pliseeratut tai laskostetut mekot.
Myös vyölliset mekot ovat käyttökelpoisia, mikäli vyön siirtää vyötäröltä lantiolle. Tavanomaisen vyön voi korvata esimerkiksi kapealla vyöhuivilla, koruketjulla, koristenauhalla tai jopa tupsullisella verhonyörillä. 20-luvun tyylille olennaiset koristeelliset hiuspannat kuuluvat niin ikään kuluvan juhlakauden tarjontaan.
Koruja kannattaa käyttää runsaasti, etenkin helmiä sekä art deco- tai egyptihenkisiä pitkiä ja näyttäviä kaulakoruja sekä leveitä rannerenkaita ja riippuvia korvakoruja. Pitkät käsineet ja höyhenpuuhkat luovat myös oikeanlaista tunnelmaa. Kenkien osalta kannattaa muistaa, että mikäli erikoisempien kenkien löytäminen tuottaa ongelmia, ovat myös tavalliset maltillisella korolla varustetut pyöreäkärkiset avokkaat varmasti toimiva ratkaisu.
Lyhyt päänmyötäinen kampaus tai antiikin kreikasta muistuttava nuttura, tumma silmämeikki sekä syvänpunainen huulipuna viimeistelevät juhlatyylin.
Linkkejä
https://jarjestot.uta.fi/patina/kieltolakietiketti.pdf
https://merijesse2013.blogspot.fi/2013/06/naisten-pukeutuminen-20-luvulla_18.html
https://www.retrowaste.com/1930s/fashion-in-the-1930s/
https://www.artdecosociety.org/gatsby/f_accessories.htm
Teksti: Anu Rautalin, Jussi Häkkinen, Matti Airaksinen
Valokuvien herrat näyttävät napittaneen kaksirivisten pukujensa alimman napin, mikä saa nappirivit näyttämään tasapainoisilta ja symmetrisiltä. Milloin ja miksi nykyinen tapa jättää alin nappi auki yleistyi säännöksi?
Nappien napittaminen oli tuohonkin aikaan ehkäpä jonkinlainen anomalia – esimerkiksi prinssi Edward napitti nelinappisen pukunsa usein vain alimpaan nappiin, jättäen sisemmän napin kokonaan napittamatta ja sisäliepeen näin hivenen rennommin laskeutuvaksi. Tätä tapaa näkee myös alimmassa piirroskuvassa, jossa smokki kiinnittyy suoraan alempaan nappiin. Nykyisistä vaatturitaloista k.o. tyyliä saa esim. Rubinaccilta, joskin sitä ei voi suositella kuin hoikille ja pitkäraajaisille henkilöille – leikkaus kun leventää vyötäröä ja lyhentää jalkoja visuaalisesti. Huomionarvoista on, että 30-luvun piirroskuvassa puku on napitettu nykyiseen tapaan keskimmäiseen nappiin, alin nappi sulkien.
Howard Hughesin pukunapitus voi johtua herran myöhemmin selkeäksi nousseesta pakko-oireyhtymästä, jolloin auki jäänyt nappi on voinut tuntua väärältä.
Lyhyesti todeten, alimpaan nappiin asti napitettu kaksirivinen puku on hieman kuin symmetrinen solmiosolmu – se näyttää tylsältä, eikä sitä halua nähdä kuin korkeintaan hautajaisissa. Herrasmiehen pukeutuminen pysyköön edelleen epäsymmetrisenä, tyylistään huolimatta rentona ja kiinnostavana.
Oiva artikkeli, mutta muutama huomio:
“Takkien kauluskäänteet olivat leveät, hihat muuttuivat väljemmiksi ja hartialinja kulmikkaaksi. Housut olivat korkeavyötäröiset ja suhteellisen väljät. Lahkeissa oli käänteet, eli upslaakit.”
1920-luvulla takkien kauluskäänteet olivat 1930-lukuun verratten kapeat. Tietysti erotuksen voi tehdä 20-luvun loppu- ja alkupuoleen. 1910-luvun kapea ja pitkä linja miesten puvuissa jatkui pitkälle 20-luvulla, etenkin Suomessa. 20- ja 30-luvut erottaa hyvin juuri kauluskäänteiden leveyserosta, joskin joskus saattaa erehtyäkin.
Hartialinjan kulmikkuus on totta, jos verrataan 1910-luvun vartaloa nuoleviin pukuihin, mutta on se silti maltillista 1930-lukuun verrattuna. Ja tässä artikkelissahan pointtina oli kaiketi verrata näitä kahta?
Housut eivät olleet erityisen väljät. 1920-luvun housut olivat hyvinkin kapeita ja lyhyitä, etenkin alkuvuosina, myöhemmin niistä tuli maltillisen levyisiä. Tietysti oxford bag -housut ovat ihan oma juttunsa, mutta jos nyt mietitään ihan sitä peruspukua mitä ihmiset käyttivät, ei jotain vääristävää ikonivaatetta.
“Miesten tyyli saavutti 1930-luvulla nykyaikaisen muotonsa. Frederick Scholten edelleen etenkin englantilaista vaatturiperinnettä ohjaava, pehmeä “drape cut” aiempaa kapeampine housuineen levisi 30-luvun alkupuolelta alkaen kaikkialle maailmaan.”
1930-luvun housut olivat leveitä, hyvinkin leveitä joissakin tapauksissa. Lahkeen ympärysmitta 50cm oli melko yleinen, 20-luvulla se oli n. 30cm, sen alkuvuosina sitäkin vielä kapeampi. 1930-luvun tyyliin kuului leveys ja sulava laskeutuminen. Housuissa useita laskoksia, toisin kuin 20-luvulla, jolloin niitä ei saattanut olla lainkaan.
“Jalkineet olivat yleisesti, korollisuudestaan huolimatta, 20-luvun tyyliä käytännöllisempiä ja säären muotoa pianonjalkakorollaan esiin nostavia.”
Mikäli käytännöllisyydellä viitataan pidättäytyväisempään koristeluun, esimerkiksi silkkikankaiden ja kirjonnan sijaan leikkuu- tai reikäkoristeluun ja yksivärisyyteen, hyvä on. Kenkien muotoilussa oli toki eroja, ja kävelykenkä (avokas) eriytyi omaksi lajikseen 30-luvulla, kun 20-luvulla hyvin yleinen kenkä oli hihnakenkä (juhlissa) tai hyvinkin käytännöllinen varsikenkä tai puolikenkä (arkena). 30-luvun avokasmallit säilyivät miltei samanlaisina pitkälle 50-luvulle asti.
Pianonjalkakorko on ollut naistenkenkien yleisin korkomalli aina 1800-luvulta asti. Se oli miltei ainoa korko 10-20-luvuilla. 1930-luvulla yleistyi suorempi (kuubalainen) korko, joka oli mukavampi kävellessä, vaikka oli niitä paljon jo 20-luvullakin.
“Vetoketjujen käyttö väheni, jopa käytännössä katosi.”
1930-luvulla vetoketjut tulivat yleiseksi käyttöön ensimmäistä kertaa. Naisten mekoissa niitä ei käytetty kuitenkaan kuin vasta 40-luvulla. Muissa vaatteissa, etenkin urheiluvaatteissa, ne olivat hyvin yleisiä. Niin miehillä kuin naisillakin.