Kotimatka alkoi tuttuun tapaan pimeyden vallitessa. Kilpisjärven tie nousi jyrkästi rinteeseen ja ylämäki kohti kotia alkoi. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla tie nousisi 500 metriä merenpinnasta, joten varauduin korkeahkoon kulutukseen stintin alussa. Karvan yli 300 km matka Leville olisi silti lastenleikkiä täydellä akulla.
Suomen puolelle siirtymistä ei edes meinannut huomata, ja jouduin ottamaan pakkia kuvatakseni asiasta kertovan kyltin. Kolmentuhannen kilometrin kohdalla ajaminen alkoi muutenkin jo tuntua puulta, koska uusia maisemia ei olisi luvassa. Edessä olisi tappavan tylsä ajo pitkin päätietä etelään.
Levillä törmäsin toiseen autossa yöpyjään. Näin hieman pidemmälle ajatellun setupin: patjan alle oli aseteltu vaneri ja vuode oli sijoitettu niin, että takapenkillä oli yksi istumapaikka vapaana nukkumaanmenoa helpottamaan. Luksusta! Kuulumisten vaihdon jälkeen otin pikku tirsat, kun CHAdeMO täytti tyhjää akkua puolentoista tunnin verran.
Matkan jatkuessa päivä oli jo hämärtymässä. Ajaisin alas Pellon kautta, ja täyttäisin akun Vihreän pysäkin CHAdeMOssa. Siitä matka jatkuisi Haaparannan kautta lataamaan jollekin Kemin ja Oulun välisistä CHAdeMOista ennen paluuta Superchargerien pariin.
Vihreän pysäkin laturi ei oikein halunnut suostua yhteistyöhön. Virran sovelluksen ja laturin rämpyttämisen jälkeen sähkö lähti lopulta liikkeelle. Tämä oli ensimakua tulevasta.
Suosittelemme
Seuraava stoppi oli Aavasaksa, pakkohan siellä oli poiketa kun kerran kesäkohteita kierretään. Vaaran laella ei näkynyt kuitenkaan ristin sielua ja näkötornikin oli suljettu. Näinkö meitä turisteja palvellaan?
Ajattelin ladata jo Neste Tupasvillassa (koska Tesla latautuu CHAdeMOsta nopeammin kun akku on täydempi), mutta se jäi haaveeksi. Ilmeisesti verkkoyhteydessä oli vikaa, eikä lataus startannut apilla eikä edes lätkällä. Nelospysäkin Virtapisteellä ei ollut yhtään parempi tuuri, appi vilkutteli käynnistystä mutta mitään ei tapahtunut. Jos Kärkkäisen laturi ei toimisi, olisi nilkutettava ex-anoppilaan sähköä kerjäämään. Ihmettelen näiden latureiden konffausta, eikö verkkoyhteyden pätkiessä kannattaisi mieluummin jakaa sähkö vaikka ilmaiseksi? Rovaniemen laturikin oli ilmeisesti ollut pois pelistä jo useamman kuukauden, mikä on kyllä surkeaa toimintaa sesongin alla.
Alku ei luvannut hyvää Kärkkäiselläkään: laturin CHAdeMO-pistoke oli nimittäin jäätynyt kiinni telineeseen. Lisäksi sen mekanismi oli jumissa eikä suostunut kunnolla lukittumaan Teslan adapteriin. Päädyin lopulta kiinnittämään adapterin autoon ja sain pienen väännön jälkeen johdon siihen kiinni. Kun lataus käynnistyi, pääsi helpotuksen huokaus. Ennen tätä reissua ei vastaan ole vielä kertaakaan osunut toimimatonta laturia, joten Pohjois-Suomi ei saa edes tyydyttävää arvosanaa. Pikkuakkuinen sähköauto olisi ollut lirissä.
Kohtuullista kulutusta
Kärkkäisen jälkeen palattiin kuuluisan junan vessan lailla toimivien Superchargereiden pariin. Matka eteni yllätyksettömästi ja rauhallisesti kelin heikentyessä. Lumisade ja liukas tienpinta pitivät marssinopeuden verkkaisena, mutta kotiin päästiin ongelmitta.
Kaikkiaan matkamittariin kertyi kuudessa päivässä liki 4000 km. Talvisen turneen keskikulutus oli 212 Wh/km, mikä on vähemmän kuin mitä odotin. Kulutus vaihteli 184-235 Wh/km välillä ja range vastaavasti 300-383 km välillä. Johtopätöksenä puheet sähköauton soveltumattomuudesta Suomen talveen voidaan lopettaa paikkansapitämättöminä.
Latauskulut (lisätty 31.12.2018)
Lukijoiden pyynnöstä ynnäsin latauskulut. Pysähdyin maksulliselle pisteelle viisi kertaa ja rahaa paloi yhteensä 75,53€. Kustannus on siis alle 2 senttiä per km.
Nuuka olisi ladannut Levillä Fortumin CHAdeMOn sijaan ilmaisesta Destination Chargerista ja säästänyt tästä vielä puolet. Tosin aikaa olisi palanut nelinkertaisesti, joten idea ei innostanut.
Ei tämä kallista ole.
Teslalla Nordkappiin -juttusarjan julkaistut osat:
- Teslalla Nordkappiin, osa 1
- Teslalla Nordkappiin, osa 2
- Teslalla Nordkappiin, osa 3
- Teslalla Nordkappiin, osa 4
- Teslalla Nordkappiin, osa 5
- Teslalla Nordkappiin, osa 6
