Vuonna 2005 debytoinut Mersun B-luokka tunnetaan erityisesti kotikonnuillaan Saksassa eläkeläisten suosikkina. Korkeaa istuma-asentoa arvostavat seniorit taitavat muodostaa auton suurimman ostajakunnan vielä tänäkin päivänä, mutta tämän jutun yksilö saattaisi saada monen eläkeläisen päiväkahvit väärään kurkkuun.
Tätä nykyä B-luokka on edennyt jo kolmanteen sukupolveensa, mutta juttumme auto edustaa kompaktin tilamallin ensimmäistä painosta. W245-koodilla tunnettu tila-auto tehtiin toisen sukupolven A-luokan pohjalta, joten nokalla majailleet poikittaiset neloskoneet välittivät voimansa etupyörille. Tämän jutun valkoinen auto aloitti elämänsä tuikitavallisena B 200 CDI:nä, mutta kaikki muuttui, kun tilamallinen tähtikeula päätyi Mercedeksen 12 harjoittelijan käsittelyyn vuonna 2010.
Tylsästä jännittäväksi
He päättivät rakentaa tylsähköstä tila-autosta paljon jännittävämmän laitteen Mersulla harjoittelijoiden koulutuksesta vastanneen henkilön ja erään sähköpuolen henkilön valvonnassa. Nelipyttyinen diesel kammettiin B-luokan nokalta pois, ja tilalle kenkälusikoitiin E 500:sta lainattu 5,5-litrainen ja 388-heppainen vaparikasi. 530 newtonin maksimiväännön luovuttanut moottori asennettiin luonnollisesti pitkittäin, jolloin voima piti johtaa elintenluovuttajan tavoin takapyörille.
Suosittelemme
Taka-akseli napattiin puolestaan vanhemmasta E 430:sta, kun taas seitsemänvaihteinen automaatti oli tuoreempaa perua. Joidenkin lähteiden mukaan autoon saatiin rakennettua tuotantomallien tavoin toimivat ABS-jarrut, ASR-luistonesto ja ESP-ajovakaudenhallinta, kun taas toiset lähteet kertovat niiden puuttuneen tästä autosta kokonaan. Huippunopeus rajoitettiin ilmeisesti 250 km/h:n lukemaan, vaikka vaihteiston välitykset olisivat mahdollistaneet vielä 20 km/h kovemman kyydin.
Kiihtyvyydeksi nollasta sataan kerrottiin reilusti alle kuusi sekuntia, ja hidastuvuudesta huolehdittiin C 32 AMG:stä lainattujen jarrujen avulla. Harjoittelijoiden luomus nimettiin autoa vauhdittaneen veekasin iskutilavuuden mukaan B 55:ksi, mikä kerrottiin myös takaluukun kanteen liimatulla mallimerkinnällä. Myös tuplaputket, vakiota matalampi alusta ja auton alla pyörineet AMG-vanteet erottivat B 55:n vakiosta, mutta kyseessä oli silti melkoinen sleeper.
Sisätilatkin jätettiin pitkälle vakiokuosiin, mutta vakioistuimet korvattiin sentään nahalla ja alcantaralla verhoilluilla sporttipenkeillä. Pitkittäismoottorin ja takavedon sovittamisessa etuvetoisen tila-auton kuoriin oli sen verran iso homma, että tähtimerkin harjoittelijoiden 10 vuoden takainen luomus jäi valitettavasti yksittäiskappaleeksi. Auto on hyvin todennäköisesti edelleen tallella Mercedeksen omissa kokoelmissa, joten ehkäpä se tuodaan jonakin päivänä jälleen päivänvaloon muistuttamaan kaikkien aikojen hurjimmasta B-luokasta, joka oli kaiken lisäksi vieläpä lähes tehdastekoinen.
