Skotlannissa tuotetaan viskiä yli sadalla (laillisella) tislaamolla ja lähes jokaisella on oma ikoninen ja hieno historiansa sekä siihen liitetty ainutlaatuinen maku ja valmistusprosessi. Tai ainakin näin he väittävät itse.
Käytännössä skottiviskien erot liittyvät enimmäkseen alueisiin, joissa viski on valmistettu. Täten lähekkäin olevat tislaamot, esimerkiksi Speysidellä useat kymmenet, tuottavat jokseenkin samantapaisia viskejä, kun taas eri puolilla skotlantia, vaikka Highland Park (Orkneyn saarelta, pohjoisesta) ja Auchentoshan (siis Ohentošan, Lowlands eli etelästä), tuottavat hyvin erilaisia viskejä.
Islay
Jokaisella alueella on oma tyylinsä ja esimerkiksi Islay (lausutaan Aila) tuottaa kuuluisasti voimakkaan savuisia, turpeisia viskejä. Islayn karu maaperä ei juuri puita kasva, joten turpeella on lämmitetty talot ja myös paahdettu maltaat viskiä varten aikojen alusta. Suomessa jokaisesta baarista löytyvä Laphroaig (Lafroi) kymppi, eli lappari ja hienostuneempi Lagavulin 16 ovat priimaesimerkkejä.
Highland
Highland -viskit ovat seuraavana savuisuus- ja turpeisuusakselilla ja virallisesti tämä luokitus sisältää myös Islaytä lukuunottamatta kaikilla Skotlannin saarilla tuotetut viskit, vaikka monet ne omaan luokkaansa laittavatkin. Highlandin alue on pinta-alaltaan suurin ja sieltä tulee kuuluisuuksia kuten Balblair, Dalmore, Glenmorangie, Oban ja Old Pulteney.
Island
Tyyliltään muista virallisista Highland viskeistä poiketen saaristossa tuotetut “Island” viskit ovat luonteeltaan karumpia ja ansaitsisivat siksi oman virallisen luokkansa. Edellämainitun Orkneyn ja Highland Parkin lisäksi Skyen saarella toimiva Talisker ja etelämmässä Arranilla ja Juralla toimivat nimikkotislaamot tuottavat tämän tyylin suolaisia ja merellisiä herkkuja.
Suosittelemme
Speyside
Keskellä Highlandeja sijaitsee pienehkö alue, jossa ei juuri tislauksen lisäksi muuta tehdäkään. Tämä alue on Speyside. Puolet Skotlannin virallisista ja varmasti iso osa myös epävirallisista tislaamoista sijaitsee Speysidessa ja alueen viskejä yhdistää tuotemerkistä riippuen muuta Highlandia kevyempi, makeampi tai pirteämpi maku. Isot nimet Aberlourista Strathislaan tulevat tältä alueelta ja siihen mahtuu mukaan myös kaikki kolme suurinta skottiviskin tuottajaa: Glenfiddich, The Glenlivet ja The Macallan. Tuotemerkit, joilla on yhdessä yli 50% maailmanmarkkinasta.
Lowland
Viimeisimpänä ja usein vähäteltynä, mutta aidosti maistamisen arvoisena, tulee eteläisimmät Lowland -viskit. Tällä alueella toimii enää kourallinen tislaamoja, tosin muutama uusi on saanut ensimmäiset tuotteensa jo tynnyriin asti. Lowlandsin alueella tuotetaan litramääräisesti eniten viskiä, mutta suurin osa siitä menee suoraan blendien tuotantoon. Alueen single malt viskit ovat raikkaita, savuttomia ja niissä on usein “ruohoinen” maku. Alueen erikoisuuksiin kuuluu nykyisin enää vain Auchentoshanin käyttämä kolminkertainen tislaus, jonka sanotaan antavan huomattavan pehmeä maku.
Toisaalta… Viimevuosina Islayltä on tullut täysin savuton viski ja Speysidellä on kokeiltu turpeisuutta. Jotkut (hullut) ovat tislanneet tuotteensa jopa kymmeniä kertoja ja tietenkin tynnyrin valinta ja ennen kaikkea siinä vietetty aika muuttavat viskin luonnetta. Etiketin tuijottaminen ei siis välttämättä kerro aivan kaikkea, mutta korkin avaamalla ja pienen dramin naukkaamalla selviää jo enemmän! Slàinte mhath! (slandje vaa noin niinku suomeksi)
Pieni korjaus edelliseen blogiin. Lowlandin tislaamoista ainoastaan Auchentoshan tislaa viskin kolmeen kertaan, aikoinaan tislaamon perusti Irlantilainen perhe kun Glashow alkoi teollistumaan ja he halusivat tarjota irlantilsisille irlantilaista viskiä. Toinen tislaamo joka tislaa viskin kolmeen kertaan on Springbankin aika ajoin tuottama viski on nimeltä Hazelburn jonka tuotantojohtaja työskenteli aikoinaan Bushmillssilla. Nämä ovst ainoat viskit Skotlannissa jotka on tislattu kolmeen kertaan.
Hei Pasi! Kiitos viestistäsi. On totta, että tällä hetkellä toimivista Lowland tislaamoista ainoastaan Auchentoshan tuottaa jatkuvasti kolmesti tislattua viskiä. Kuitenkin historiallisesti useat Lowland tislaamot ovat näin tehneet. Myös perustelusi Auchentoshanin valinnasta käyttää kolminkertaista tislausta lienee puhtaasti spekulatiivinen, koska muistaakseni mm. Brian Townsend (teoksessaan “Scotch Missed”) tarjoaa aivan erilaisia teorioita. Cameron Bridgen tislaamo sen sijaan tuotti irlantilaistyyppistä pot still viskiä aikoinaan, juurikin irlannista tulleille työläisille. Historiallisesi esim. Clydesdale, Greenock, Glentarras ja Rosebank tuottivat kolminkertaisella tislauksella kun taas Auchentoshan teki samanaikaisesti tuplatislauksella viskiä. On totta, että Springbank Campbeltownissa osittain käyttää kolminkertaista tislausta ja korjaan tämän virheen tekstissä.
Hei,
Taitaa tarinoita olla yhtä paljon kuin tislaamoja aikoinaan
Näinpä! Ja jos uskoo jokaista pullon takaetikettiä, lienee Skotlannissa vähintään tusinan verran “ensimmäistä” joko laillista tai laitonta tislaamoa! Markkinointi on hauskaa puuhaa, kun siinä ei niin tarvitse pysytellä totuudessa.