Olen single maltin ystävä. Bourbon menee, mutta viskiähän se ei ole ja maultaan se on täysin skottiviskistä poikkeavaa. Silti viskeissä ja bourboneissa fiilis ratkaisee: hyväkin single malt maistuu pahalta jos sen nauttii Huhtamäen pahvimukista (saatikka sitten Pirkan). Elämys tarttuu makuun ja oikealla fiiliksellä, elämyksellä ja ympäristöllä jopa Finlagganin voi saada maistumaan hyvältä. Kyllä; luit oikein! Finlagganin.

Elämys, fiilis ja “viba” tulevat loppujen lopuksi pienistä asioista. Ensikosketukseni koko Balmuirin brändiin (luulin aina ennen että joku vääntää väkisin legendaarista Barbouria väärään muotoon) tapahtui vahvan wow-fiiliksen saattelemana: Tyyliniekan Matin luona vieraillessani sain aromiklyyvarini eteen painavan, jämäkän ja upean kauniin kristallilasin 1/4 täynnä bourbonia.

Sormi osoitti Mad Men -tyyliseen tarjoilukärryyn, jossa nökötti samaa muotoilua edustava decanter. Reaktioni oli todennäköisesti täydellisesti Zooladerin Mugatua vastaava. Ihastuin heti. Brändi oli tehnyt vaikutuksen. Täydellisessä hetkessä yhdistyi onnistunut muotoilu, asetelma, ympäristö, oikea “viba” ja kokonaisuudessa Mad Men -henkinen tähtien oikea asento kaksirivistä irtotakkia ja Matin Roger Sterling -tyylistä kompositiota myöten.


MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA


Miten maun ja kohderyhmän puoli sitten? Balmuir Winston on melko tyypillinen Old Fashioned -lasi. Aromit vapautuvat siitä taivaan tuuliin heti kun uisge-beatha koskettaa kristallia, joten hajujen ja tuoksujen perässä juoksevien ei lasia kannata hankkia. Balmuirin lasien tapauksessa haetaan ehdottomasti hyvää fiilistä, tyylikästä miljöötä ja Mad Men -mielikuvaa siitä kun kävelet kohti tarjoilukärryä, otat dekanterin ja kaadat itsellesi pienet napsut. Keskellä työpäivää.


JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here