Puolan reissun viimeinen etappi veisi Liettuasta takaisin Tallinnaan. Pieni excelin pyörittely osoitti selvästi, etten ehtisi ajaa edes illan viimeiselle veropakolaislautalle sovitut skypet ja webinaari huomioiden. CHAdeMOn latausnopeus ei yksinkertaisesti riitä. Niinpä päätin venyttää reissua päivän ja poiketa Vilnaan, jossa olin halunnut vierailla jo pidempään. Varasin edullisen AirBnb-kämpän (33€) vanhasta kaupungista aivan presidentinpalatsin vierestä ja lähdin matkaan.
EDIT. Juttu on tehty toukokuussa 2018. Sen jälkeen tilanne on muuttunut.
Kevään 2020 tilanne löytyy linkkien takaa: Sähköauton lataaminen Latviassa ja Liettuassa.
Kohti Vilnaa
Ajomatka Vilnaan sujui nopeasti. Tie on hyvässä kunnossa ja liikenne vauhdikasta. Päädyin ajamaan parin auton letkassa reilusti yli sallitun, ja luotin selviäväni mahdollisesta poliisipartiosta jälleen kerran puhumalla pelkkää suomea. Poliiseja ei onneksi näkynyt. Ajoin Lidliin ostamaan apetta, kytkin auton lataukseen ja hoidin ensimmäisen Skypen alta pois ilmaisen sähkön valuessa akkuun. Onni on etätyö!
Vilna
Vilna on kaunis pikkukaupunki, jonka vanhan kaupungin ehtii mainiosti kiertää yhdessä iltapäivässä (kävelymatkaa tuli noin 15 km). Hoidin illan koulutuksen pikku huilitauolla ja suunnittelin seuraavan päivän taipaleen ennen pikaista iltapalaa. Hinnat olivat kohdillaan ja selvästi edullisemmat kuin vaikkapa Tallinnassa. Kannattaa poiketa!
Kotimatkalle
Tavoitteeni oli alunperin ehtiä 19:30 lautalle ja poiketa vielä Riikaan ostamaan uudet renkaat latauspaikan viereisestä putiikista. Matka alkoikin sujuvasti nopeatahtisella reilun 80 km moottoritieajolla Kurenain pikalatauspisteelle, jossa täytin akun liki 90% lukemiin.
Suosittelemme
Sen jälkeen homma menikin pieleen. Ajoin Panevezysen kiertotielle, jossa olikin pahemman luokan tietyö päällä. Hukkasin varmaankin puoli tuntia seisoskeluun verrattuna kaupungin läpi ajamiseen. Kun matkalle osui vielä toinen tietyö ja ennen Riikaa hinusteltin poliisisaattueen perässä, tiesin ainakin rengaskauppojen jäävän väliin.
Riikassa suuntasin suoraan samalle latauspisteelle kuin menomatkallakin. Molemmat paikat olivat varattuina, mutta pysähtyessäni tutkimaan kartasta seuraavaa paikkaa näin peilistä pistokkeen jatkeena olleen Teslan häipyvän laturilta. Ilo oli ennenaikainen, koska kurvattuani takaisin jonossa oli jo pari taksia. Päätin jatkaa automuseon laturille, joka olisi sopivasti reitin varrella.
Kaikki laturit varattuina!
Automuseolla ei ollut parempi säkä, vaan laturi oli kolmen Yandex-taksin piirittämä. Kaikki halusivat tietysti CHAdeMOa, joten totesin ajan käyvän liian pitkäksi, ja jatkoin kolmannelle pisteelle reilun 10 km päähän. Laturi löytyi pienen etsimisen jälkeen teollisuusalueelta ja peruutin innoissani lataamaan. Ilo oli ennenaikainen; vihreä ei syttynyt ja masiinan kieli ei avautunut. Onneksi paikallinen kaveri neuvoi ettei minun kortillani saakaan virtaa. Se toimi ainoastaan kahdella jo vierailemallani latauspisteellä, joten ei muuta kun paikalliseen liikkeeseen ostamaan korttia.
Korttia ei ohjeiden mukaisesta paikasta löytynyt, ja minua oltiin ohjaamassa taas paikallisen trafin hoteisiin. Kielimuurin muistaessani päätin unohtaa sen ajatuksen, ja ajoin ostoskeskukseen lataamaan Type-kakkosella. Kyllä korpesi, kun tajusin että virta olisi riittänyt nätisti Viron puolelle mikäli olisin unohtanut koko latauksen! Pari tuntia hidaslatausta opettaa reittisuunnittelua.
Riikasta kotiin
Riikan liikenne on usein ruuhkaista. Keskustan läpi ajamalla säästää muutaman kymmenen kilometriä esimerkiksi Jurmalaan ajaessa, mutta aikaa voi kulua reilustikin. Vajaalla akulla minä en miettinyt.
Lähdin liikkeelle kohti Häädemeisteä heti kun uskalsin. Luottamus akun riittävyyteen oli kova toissapäivän ajosuorituksen jälkeen, joten pidin matkanopeuden hyvänä ja marginaalin pienenä. Pokka kuitenkin petti viime metreillä, ja ajoin viimeiset kilometrit 80 mittarissa akun näyttäessä nollaa. Oli siellä reserviä, koska auto ei osoittanut mitään uupumisen merkkejä. Kenties auto tunnisti olevansa menossa ennestään tutulle latauspisteelle?
Lataustaukoa pidin tunnin verran. Relasin terassilla kahvia ryystäen ja kirjaa lukien. En jaksanut optimoida ja täyttää vaan minimiä (Häädemeistessä on 30 kW laturi ja Pärnussa 50 kW laite), koska tähtäimessä oli 23:30 lautta, joten aikaa oli hukattavaksi asti. Pärnussa täytin akun 85% tasolle reilun tunnin lataustauon voimin ja jatkoin matkaa Viroon nopeaa tahtia kahden sakon voimin. En arvannut, että perästä kuuluu jo alle vitosen ylityksestä. Onneksi oli halpaa.
Olipa reissu!
Matka sujui nopsasti joten ehdin vielä täyttää akkua Järvekeskuksen parkkihallissa. Satamaan saapui sippi mies, mutta ainakin nyt oli Baltian niksit tiedossa. Kortteja tarvitaan useita ja CHAdeMO-adapteri on käytännössä pakollinen, mutta sähkö kyllä saa. Baltian läpi pystyy ajamaan tarvittaessa nopeastikin, mutta rennosta autolomasta nauttivan kannattaa odotella ensi vuoteen ja Superchargerien avautumiseen, jolloin lataamista ei tarvitse suunnitella excelissä asti. Road tripin myötä pers’tuntuma sähköautoiluun parani ja luottamus autoon kasvoi. Nyt ajomatkoja sekä lataukseen kuluvaa aikaa on helppo pyöritellä päässä.
Via Balticaa ajava voi halutessaan skipata kokonaan Latvian, koska Häädemeistestä Liettuaan pääsee nätisti täydellä akulla. Määränpäästä riippuen seuraava lataus on silloin menomatkalta tuttu Siauliain Lidl (n. 280 km), jokin Kaunasin latauspisteistä (n. 400 km) tai jutussa mainittu Kurenain pikalatauspiste (n. 350 km). Kaikki matkat ovat tehtävissä 85 tai 75D – malleilla helposti ainakin kesäkelissä. Temppua tekevien kannattaa muistaa optimointi: Häädemeistessä on ainoastaan 30 kW laturi, joten Pärnussa kannattaa ladata akkua pidempi tovi. 44 kW on kuitenkin 50% nopsempi lataus.
EDIT. Juttu on tehty toukokuussa 2018. Sen jälkeen tilanne on muuttunut.
Kevään 2020 tilanne löytyy linkkien takaa: Sähköauton lataaminen Latviassa ja Liettuassa.