Supercharger-verkosto levittäytyy hurjaa vauhtia. Samalla Tesla-matkailu arkipäiväistyy, kun virtaa on saatavilla joka paikassa ja navigaattori suunnittelee reitit valmiiksi. Onneksi Via Baltica on vielä hetken aikaa Superchargervapaata aluetta, joten lähdimme hakemaan pientä jännitystä elämään ajamalla koulutuskeikalle Puolaan Teslalla. Paukahtaisiko akku punaiselle? Roikkuisinko huoltoasemien töpselissä tuntitolkulla? Kaikki selviää kun jatkat lukemista!
EDIT. Juttu on tehty toukokuussa 2018. Sen jälkeen tilanne on muuttunut.
Kevään 2020 tilanne löytyy linkkien takaa: Sähköauton lataaminen Latviassa ja Liettuassa.
Matkaan
Superchargereita ei siis Baltiassa vielä ole. Lähitulevaisuudessa latausmahdollisuus on tulossa Pärnuun, Riikaan ja Kaunasiin. Berliinin ja Varsovan väli on jo katettu, joten kun myös Puola Ostrów Mazowiecka saa laturinsa, on koko väli katettu. Automatkaajien iloksi myös reitti Lappeenranta – Moskova – Riika on rakenteilla.
Hommasin matkaa varten CHAdeMO-adapterin, koska se on toistaiseksi nopein tapa ladata Tesla Baltian maissa. Autossani on 11 kW laturi, mutta myös tuplalaturin 22 kW latausteho jää pitkällä matkalla turhan hitaaksi. CHAdeMo sen sijaan tuuttaisi sähköä parhaimmillaan 45 kW teholla latauspisteestä riippuen. Adapterin hinta Teslalla on reilut 500 euroa.
Törmäsin netissä tietoon, jonka mukaan Tallinkin Megastarilla saa nykyisin ladattua sähköautoa. Huhu saapui korviini vasta lähtöpäivän aamuna, eikä puhelinpalvelussa tiedetty asiasta oikeastaan mitään. Laivaan ajaessa kyselin asiasta uudemman kerran, ja minulle osattiin kertoa jonkun ladanneen Teslaansa edellisviikolla. Tietoa töpselin tyypistä ei löytynyt edes radiopuhelimella perämieheltä, joten otin 10€ suuruisen arpalipun. Tämä arpa ei voittanut, koska laivassa odotti pelkkä suko.
Viro
Olin edellisviikolla tilannut Elmo-kortin, jolla voi ladata sähköä 167 pisteestä eripuolilla Viroa. Koska kortti ei olisi ehtinyt postissa perille, olin sopinut noutavani sen Viru-hotellin parkihallin asiakaspalvelupisteestä, joka ilmeisesti toimii suomalaisten epävirallisena noutopisteenä. Kortti odotti kuten pitikin ja latasin seuraavaa päivää ajatellen akun täyteen ennen kuin riensin kaverin kanssa yhdelle.
Suosittelemme
Ilta ei lipsahtanut pitkäksi, vaikka Tallinnassa oltiinkin (no ei ne yhdet silti yksiksi jääneet), joten matka jatkui aikataulun mukaisesti tasan kahdeksalta. Tavoitteeni oli päästä illaksi Druskininkaihin Liettuan eteläosaan, ja matkaa kertyisi 700-800 km valitusta reitistä riippuen. Tarkoitus oli pitää akkua täynnä, koska latauspaikoista ei ollut ihan täyttä varmuutta. Lisäksi Balttiassa lataustapa olisi (toivottavasti) CHAdeMO, joka lataa täyttä akkua tyhjää nopeammin.
Ensimäinen lataustauko oli Pärnussa Olerex-huoltoasemalta löytyvällä Elmolla. Olerex on tutussa valoristeyksessa, Tallinnasta saapuessa se jää vasemmalle puolelle ja käännös on juuri ennen risteystä. Lataus sujui toivotulla nopeudella ja akku täyttyi reilun 40 kW teholla. Ei mikään Supercharger, mutta tällä matkalla tämä on toistaiseksi parasta mitä on saatavilla.
Latvian latauskortin saaminen ja toimivuus oli kielimuurin takia vielä epävarmaa, joten pysähdyin jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen täyttämään akun Häädemeestessä. Circle K -huoltoaseman pihasta löytyvä laturi on Viron eteläisin, ja varovaisella ajolla uskoin pääseväni Liettuaan asti kaiken muun mennessä pieleen. Jostain syystä Elmo ei antanut ladata kortilla, mutta kännykän kautta lataus käynnistyi. Erikoista.
Latvia
Ajelin suhteellisen rauhassa Latviaan ja navigoin paikalliseen ajoneuvohallintokeskukseen (CSDD) noutamaan sähköpostissa luvattua latauskorttia (tilaus onnistuu sähköpostilla [email protected]). Kielimuuri pysyi korkeana, mutta kun kohtuullista englantia murtava virkailija kutsuttiin paikalle, alkoi onneksi tapahtua. Ensin ohjattiin kassalle, rahastettiin reilut kolme euroa, ja sen jälkeen jäätiin odottamaan. Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen toinen herra saapui kortin kera, otti nimet paperiin ja toivotti hyvää matkaa.
Pihassa oleva laturi toimi kortilla kuten pitikin ja virtaa tuli maksutta. Päätin ladata akun jälleen täyteen asti ja nostaa matkanopeutta loppupätkälle. Varmuuden vuoksi suuntasin pidemmälle reitille Siauliaihin, jossa oli lähin sähköä tarjoava Liettuan Lidl. Laskin pääseväni sieltä perille asti lataamatta, jos Kaunaksessa olisi ongelmia. Vastaavasti Siauliain pettäessä olisi Kaunaksessa useita vaihtoehtoja.
Liettua
Siauliain Lidl löytyi ja lataus pelasi kuten pitikin. Virtaa sai puoli tuntia kerrallaan, eikä siinä kohtaa oikeastaan enempää tarvinnutkaan, koska navigaattori tuumasi akun piisaavaan perille saakka. Jatkoin matkaa tietä E77 Klpeida – Kaunas -moottoritielle, jossa totesin, että köröttely riittäköön: matkanopeus otettiin muun liikenteen mukana 140 lukemiin.
Tavoitteeni oli ajaa Kaunaksen Lidliin ja ladata ihan hetken, mutta huomioni kiinnittyi moottoritien varressa erikoiseen liikennemerkkiin, joka selvästi kertoi latausmahdollisuudesta. Seurasin merkkiä ja kuinka ollakkaan, tien varressa odotti upouusi latauspiste. Laitoin akun täyttymään ja hain sumpit, tämähän osui hyvin!
Pienellä lisäselvittelyllä ilmaisia latauspisteitä löytyi lisääkin, joten Baltian maista Liettuan latausmahdollisuudet ovat selvästi parhaat. Liettuassa latauspisteitä on paljon ja kaikki kohdalle osuneet olivat ilmaisia. Virossa Elmoja on enemmän, mutta ne maksavat ja virtaa tulee välillä ainoastaan 30kW teholla. Latvian verkosto taas on harva, ja kielimuurin takia minulle jäi edelleen epäselväksi miten muista CSDD:n pisteistä ladataan.
Lyhyen stopin jälkeen jatkoin reipasta vauhtia halki maaseudun illan jo hämärtyessä. Majapaikaksi oli valikoitunut Domi Lini, joka tarjosi Teslan Destination Chargerin käyttöön. Helppoahan tämä oli! Ensi kerralla matka-ajasta tippuisi useampi tunti, kun virastossa odottelu, varmanpäällelataukset ja ylimääräiset lenkit jäisivät pois.
