Sähköauto kulkee tunnetusti pienellä energialla, ja pihistelyssä auttaa entisestään regenerointi eli jarrutusenergian talteenotto. Kuinka pienellä sitten on mahdollista ajaa? Lähdimme ottamaan asiasta selvää Nummela EV Challenge tapahtumaan.
Jotta kilpailijoillakin säilyisi voittomahdollisuus, annoimme hieman takamatkaa lähtemällä kisaan yhdellä markkinoiden raskaimmalla sähköautolla. Teslan Model X 90D painaa tyhjänäkin 2,5 tonnia, yli tuplat kisan keveimpiin nähden, ja näin suuren massan liikuttaminen vie väkisin enemmän energiaa. Ainakin selitykset ovat valmiina, jos lopputulemana onkin lähtölistan jumbosija!
Ecorun on autourheilua, jossa ajetaan tietty reitti samalla keskinopeudella kisaten siitä, kuka kiertää lenkin pienimmällä kulutuksella. Kyseessä ei ole nopeuskilpailu, eli reitin tavoiteaikaa nopeammin suorittava ei saa bonusta, vaan virhepisteitä. Samoin liian pitkään lenkillä kihnuttelevaa rangaistaan.
Liikkeelle lähdetään väliaikalähtönä minuutin välein, jolloin jokaisella on periaatteessa omaa tilaa suoritukselleen. Kisa ajetaan normaaleilla teillä muun liikenteen seassa, joten esimerkiksi liikennevalot saattavat aiheuttaa pientä hämminkiä kellontarkkaan ajoon. Liikennesääntöjä kuuluu luonnollisesti noudattaa ja tutkapartio reitin varrella seuraa ajonopeuksia.
Nummelan EV Challenge on sarjan ulkopuolinen harjoituskilpailu, joka keräsi mukavat 50 autokuntaa reittiä kiertämään. Nummelan lentokentällä oli samalla mahdollista testata 0-50 metrin kiihdytys sekä jarrutus 60-0 km/h kisan ulkopuolisena bonuksena. Vaikka kyseessä on harjoituskilpailu ja kaikki ovat mukana leikkimielellä, lähdetään kisaan silti tekemään parhaansa.
Leikkimielellä, mutta tosissaan
Itse aloitin valmistautumisen vaihtamalla edellisiltana auton alle 19″ talvirenkaat. Kesäpyörillä kisasta ei tulisi mitään, sillä 22” monsterivanteet ovat taloudellisuuden näkökulmasta karmeat. Turbiinit edessä 265 ja takana 285 leveillä kumeilla ovat kieltämättä näyttävän näköiset ja toimivat mukavasti ripeämmässä ajossa, mutta moottoritiellä 130 cruisessa kulutus on jo 30 kWh/100 km, eikä satasen tielläkään pääse alle 25 kWh/100km tasoon. (Pienemmillä sähköautoilla ajavien suu loksahtaa auki, kun kerron ennätykseni moottoritiellä olevan 40 kWh/100km – toki sateessa vastatuuleen.) Ykkösellä alkaviin lukemiin ei ole asiaa kuin alamäkipätkillä tai alle 80 nopeuksilla.
Suosittelemme
Ensimmäinen testilenkki pikkupyörillä lupasi hyvää. Nyt ei tarvittaisi edes välilatausta, 150 km testilenkki ja yhtä pitkät siirtymät pelipaikoille Nummelan lentokentälle menisivät ilman välilatauksia. Kisan sponsorin K-latauksen ilmaisia sähköjä ei tarvitsisi hyödyntää. Lähtölista oli sitä paitsi täynnä pienempiakkuisia kulkimia, jotka joka tapauksessa ruuhkauttaisivat laturit.
Pikkurenkaista huolimatta matkaan ei lähdetty voitto mielessä, vaan tavoite oli rikkoa 20 kWh/100 km haamuraja. Kartturin lisäksi koko muukin perhe nimittäin halusi mukaan autokilpailuun, joten iso auto sai vielä painolastia kyytiinsä (nyt päästiin varmasti kokonaismassassa kisan kärkeen, ohi tyhjänä hieman enemmän painavien MB EQC:n ja Audi E-Tronin). Jälkikasvulle idea tasanopeuskisasta tuntui vaikealta, eikä idea oikein auennut. Ei, tässä kisassa ei tarvita kypärää!
Ensimmäistä taloudellisuuskisaa ajavakin pääsi nopeasti jyvälle miten tiekirjaa luetaan. Kartturi seuraa silmä kovana ohjeita ja kuljettaja keskittyy ennakoivaan ajoon. Kännykkään asennettiin sopiva ajastinsovellus näyttämään jäljellä olevaa aikaa, jolloin etenemistä oli helppo seurata.
Kisassa pärjää ajamalla mahdollisimman hitaasti, lähellä tavoitenopeutta, mutta kuitenkin aikataulussa pysyen. Nopeuden neliössä nouseva ilmanvastus on suurin kulutukseen vaikuttava tekijä, joten nopeutta ei saa missään nimessä nostaa liian korkeaksi. Jos ajaa moottoritiellä rajoituksen mukaan, menee koko kisa 5 km takia pipariksi.
Vaikka regenerointi pienentää kulutusta, niin silti nopeus kannattaa ottaa pois rullaamalla, koska regeneroinnin hyötysuhde on vain 70%. Ennakointi ja rullailu risteyksiin näkyy heti kulutuksessa. Möhkö Model X rullaa todella pitkälle, joten mutkaisella ja mäkisellä tiellä sai ajaa ja ennakoida ihan tosissaan. Mäkien päälle joutuu hidastamaan reilusti alle rajoitusnopeuteen, jotta mäen alla ei rullata liian korkeisiin nopeuksiin. Jos mäen alla on tutka, tulee ylinopeudesta virheprosentteja, ja yli 20 ylitys tarkoittaa kilpailusta sulkemista.
Kisa alkaa
Kisan alkaessa pieni jännitys täytti ohjaamon. Vaikka kuinka oltiin tarkkoina, niin ajoimme silti ensimmäisen risteyksen pitkäksi (vai juuri siksi?). Onneksi pummi jäi ainoaksi, eikä sen vaikutus ollut suurensuuri, verrattuna vaikkapa useisiin autokuntiin, jotka ajoivat yhden liittymänvälin moottoritietä liian pitkälle. Siinä kului sähköä!
Saavutimme ensimmäisen lenkin alkupuolella ensin meitä minuuttia aikaisemmin lähteneen, ja pian sen jälkeen kaksi minuuttia ennen meitä lähteneen autokunnan. Pian peräpeilissä näkyi Model 3, joka oli lähtenyt minuuttia meidän jälkeemme. Neljän auton jonoajo oli hankalaa, koska en pystynyt hyödyntämään lainkaan rullausta raskaan Äksän hiipiessä edellämenevien kantaan loivallakin alamaalla, vaikka kuinka koitin jättää väliä. Kun väliaikakello näytti yli kolmen minuutin plussaa tavoiteaikaan, oli pakko ajaa edellämenevien ohi jottemme myöhästy väliaikapisteeltä.
Vapaalla tiellä kisa alkoi sujua. Kulutus kääntyi laskuun, kun edessä oli tilaa ennakoida ja pystyi ajamaan omaa ajoa. Kun Model X saa rullata rauhassa, niin parhaimmillaan mennään kilometritolkulla vapaalla. Kartturi hoiti hommansa esimerkillisesti, ja kuroimme aikataulua rauhassa kohti tavoiteaikaa. Viimeisellä maantiepätkällä ei tarvinnut edes ajaa rajoituksen sallimaa 80 nopeutta (joka olisi tappanut kulutuksen), vaan 70 riitti hyvin. Rullasimme tavoiteajassa väliaikapisteelle. Puuh!
Toinen etappi oli jo helpompi. Tie oli vapaa, ja auto kulki selvästi pienemmällä kuin ensimmäisellä etapilla. Ajaminen oli mukavampaa, kun ei tarvinnut miettiä kellon kirimistä, vaan pystyi ajamaan tasaisesti hieman toiveaikaa nopeammin ja rullailla hyvissä ajoin nopeus pois ylämäissä ja ennen risteyksiä. Muutama kohta meni ihan nappiin.
Reitti kulki yhden liittymäpätkän moottoritietä. Mietin kuinka hiljaa täällä viitsii ajaa, ja mikä olikaan pienin sallittu nopeus moottoritiellä. Hävetti hinustella 70 todellista nopeutta oikeanpuoleista kaistaa, ja mietin hidastelevien kilpailijoiden antavan sähköautoilusta ihan väärän kuvan ohi ajaville. Moottoritieltä poistuminen oli sekin kaikkea muuta kuin taloudellista – olisi pitänyt tutkia reitti etukäteen, jotta olisi tiennyt poistumisrampin olevan alamäessä. Tässä olisi ollut mahkut rullailla pitkään.
Viimeinen stintti meni jo rutiinilla. Mäet jyrkkenivät entisestään, joten tietuntemus olisi auttanut hurjasti. Raskas X olisi pitänyt monen mäen harjalle noustessa hidastaa kävelyvauhtiin, jotta mäen alla ei olisi tarvinnut tappaa regenillä vauhtia. Reitti oli silti erinomainen vaihtelevuuden ansiosta, ja uudella asfaltilla oli ilo ajaa.
Ennen maalia oli vielä edessä vilkkaan tien numero 25 ylitys liikennevaloristeyksessä. Tämä risteys oli tuttu ja tiesin kierron olevan pitkä, joten päätin ajaa pikkaisen plussaa pohjille. Taajamaa edeltävissä alamäissä nopeus nousi kuin itsestään ja plussan rullailu oli helppoa ilman karmeaa kulutusta. Minuutin plussa tarkoitti sitä, että minuuttia aiemmin lähtenyt tavoiteajassa liikkuva autokunta näkyi jo horisontissa.
Ja säätöähän siitä tuli. Edelläajanut auto sekosi reitiltä, ja pysähtyi risteykseen miettimään että mihin sitä ajetaankaan. Autokunnan ohitus hidasti matkaa kriittisiä sekunteja niin, että seuraavassa risteyksessä valoihin kääntyessä näimme punaisen juuri vaihtuvan. Valoissa odoteltiinkiin niin pitkään, että oltiin jo myöhässä.
Maaliin ajettiin kelloa vastaan. Onneksi seuraavat liikennevalot menivät sukkana, ja väylä oli muutenkin vapaa. Oman kellomme mukaan myöhästyimme alle 5 sekuntia, mutta ilmeisesti järjestäjän kello kävi hieman eri aikaa, koska virhettä ei tullut. Puuh, maaliin ilman aikasakkoja!
Alle 20 meni!
Lenkistä selvittiin 18,6 kWh/100km eli 186 Wh/km keskikulutuksella. Olin jopa hieman yllättynyt tuloksesta! Ecorunin säännöissä kulutus suhteutetaan auton massaan, joten varsinaiseksi tulokseksi saimme mainion 12,67 kWh/100km arvon ja lopputuloksissa sijan 34.
Kilpailun voittajat olivat omilla lukemillaan. Pienimmällä reitin kiersi Seat Mii 10,3 kWh/100km, mutta kevyt auto sai painosanktiota niin paljon, että putosi lopputuloksissa 15. sijalle. Tuloksissa toiseksi sijoittunut Hyundai Ioniq selvitti reitin sekin vain 10,5 kWh/100km kulutuksella. Myös Kia E-Niro (10,9) ja BMW i3 (10,7) selvittivät reitin alle 11 kWh/100km kulutuksella. Voittajaksi nousi painokertoimen ansiosta Tesla Model S Raven, jonka 12,3 kWh/100km kulutus laski painokertoimen jälkeen lukuun 9,06 kWh/100km.
Vertailussa saman kokoluokan autoihin sijoitus oli hyvä. Vehon tiimin MB EQC kuskinaan Ossi Oikarinen täräytti tiskiin hurjan 16,6 kWh/100km tuloksen, toinen kisassa ollut EQC kellotti tismalleen saman kulutuksen kuin mekin, mutta kolmas jäi hieman taa 19,2 kWh/100km lukemilla. Jaguareja löytyi kisasta kaksi, nuukempi I-Pace ajoi lenkin samalla 18,6 kWh/100km kulutuksella kuin mekin, ja toinen jäi hieman 19 kWh/100km tasoon. Kisan ainokainen Audi E-Tron puolestaan sai 19,4 kWh/100km tuloksen.
Kisaan ehti useampikin Volkswagenin ID3, joka näkyy menevän pienellä. Autot kisasivat tasatahtia Teslan tunnetusti nuukien Kolmosten kanssa. Moni kertoi ajaneensa hutiin, ja siitä huolimatta kulutukset pysyivät pieninä.
Kiihdytyskisassa voitto meni yllätyksettä kisan ainoalle Ludicrous-Teslalle. Tesla Model S 90 D Ludicrous selvitti 50 metrin matkan ajassa 3,223s. Toiseksi nopein oli Tesla Model 3 Performance ajalla 3,354s. Porsche Taycan 4S pääsi pronssille ajalla 3,445s.
Tässä kisassa mekin kolkuttelimme TOP-10 listaa. Tuloksena oli kuitenkin vain kultainen ananas ajalla 3,961s, sillä kisan toinen Model X 90D selvisi niukin naukin edellemme (ja sijalle 10) ajalla 3,944s. Eroa tuli vain 17 tuhannesosaa!
Harjoittelua kautta linjan
Harjoituskilpailu oli harjoitusta myös järjestäjille. Kulutuslukemia kirjattiin ja korjattiin välillä pieleen, ja aluksi julistettin väärä auto voittajaksi. Omakin tulokseni hukkui jonnekin matkalle, päätyi oikein ensimmäiselle tuloslistalle, mutta vääräksi korjatulle listalle. Jälkipelit jatkuivat pitkään, kun tulokset otettiin jo vähän liiankin tosissaan.
Tuloksia katsoessa täytyy muistaa kisan olleen leikkimielinen tapahtuma ja moni osallistuja kisaili ensimmäistä kertaa. Autojen välille syntyi isoja eroja, ja harhalenkit aiheuttivat pompsuja kulutukseen. Kisaa edeltänyt kiihdytyskisa sotki sekin tulosta – jos nimittäin nollasi kulutusmittarin jo ennen sitä!
Kokonaisuutena EV Challenge oli mukava kokemus. Leikkimielinen kisa on hyvä tapa kehittää omaa ajotapaa ja ennakoivaa ajoa. Tapahtuma kerää yhteen monenmerkkisiä sähköautoja ja samanhenkistä juttuseuraa löytyy. Suosittelen lämpimästi!
