Amerikkalaisten autojen näyttelyt ovat totutusti paikkoja, joissa rokki soi ja kromi kiiltää hilpeällä tuulella kulkevien näyttelyvieraiden keskellä. Joskus näytteillä on myös autoja, jotka saavat miettimään elämän rajallisuutta.
”Yhden miehen El Camino 1979”. Näin luki erään näytteille tuodun auton infokyltissä viime viikonloppuna järjestetyssä Hot Rod & Rock Showssa. Paikalle oli tuotu 70-luvun kuparinruskea lava-auto, jolla oli myös tarina kerrottavanaan. Kaikki autoja ja muita vanhoja esineitä harrastavat tietävät, että joskus tarina voi olla kaikkein mielenkiintoisin osa esineen historiaa.
Chevrolet El Caminon tarina alkaa vuodesta 1959. Kyseessä oli aikansa innovatiivinen auto, joka yhdisti ensimmäisiä kertoja henkilöauton mukavuutta lava-auton tarjoamaan käytännöllisyyteen. Konsepti osoittautui menestykseksi, ja niinpä El Caminosta tehtiin vuosikymmenten varrella useita sukupolvia. Toistaiseksi viimeisin oli vuosina 1978-1987 tuotannossa ollut Chevrolet Malibuun pohjautunut viides korimalli, joka tuli myös tutuksi Suomessa silloisen halvan dollarin kurssin ansiosta.
Kuvien vuosimallin 1979 yksilön maahantuojana toimi aikanaan Vammalan Autokanta Oy. Tyylikäs aito amerikkalainen, ja moneen muuhun kokoluokan autoon nähden jopa edukas auto löysikin pian uuden isännän jo 11. heinäkuuta samana vuonna. El Camino rekisteröitiin Malliveistämö Nurmi Oy:lle, ja se toimi työautona puuseppä Pentti Nurmen käytössä.
Suosittelemme
Koska pick up -mallin autot ovat Pohjolan vuodenajan vaihteluista johtuen kovin epäkäytännöllisiä sellaisenaan maassamme, päätti Nurmi kätevänä miehenä tehdä autolleen kunnollisen lavakatteen. 80-luvun alussa valmistunut mustanpuhuva lopputulos kromisilla kaiteilla, ja pyöreillä ikkunoilla oli täyttä venemuotoilua, mutta tyylikästä, ja hyvin autoonkin sopivaa sellaista. Sen verran Pentin tekemä kate aiheutti kuitenkin pureskelua, että perisuomalaiseen tapaan rekisteriotteeseen tuli merkitä ”erikoisehdot”, jotka olivat lavan vaihtoehtoinen käyttö, 67 cm pitkä vanerilisälaita ja pressukate.
Yritystoiminnan loputtua, ja Nurmen jäätyä eläkkeelle, jäi töissä uskollisesti palvellut El Camino Pentin yksityiskäyttöön. Miehen ja auton tarina syveni kuin kahden entisen työkaverin ystävyys. Autollaan Pentti nautti eläkepäivistä, ja eli täyttä elämää käyden retkeilemässä, matkoilla ja tietenkin tansseissa. Vuonna 1979 alkunsa saanut 42 vuotta kestänyt miehen ja auton liitto katkesi keväällä 2021, kun Pentti siirtyi ajasta ikuisuuteen. Koko elämänsä ajan hän oli pitänyt autostaan hyvää huolta, sillä viimeiseltäkin vuodelta löytyi runsaasti huoltomerkintöjä ja tarvikeostoksia, kuten uudet renkaat autoon. El Camino säilyi Pentin hellässä huomassa alkuperäiskuntoisena. Auto on maalattu kerran uudelleen, mutta tämäkin on tehty tarkasti alkuperäisellä värillä.
Yhtäkkiä auton vieressä ollut kyltti muuttuikin näyttelyvieraan silmissä Pentin muistotarinaksi. Siitä löytyi myös kaksi pientä kesäistä valokuvaa, joissa toisessa vanha mies on pujottautumassa autoon hellehattu päässään. Toisessa kuvassa tämä tomera mies seisoo autonsa vierellä ylpeän ja ryhdikkään näköisenä samainen hattu päässään. Valokuvien vierestä löytyi myös teksti, jossa luki ”Pentin muistoa kunnioittaen, Riikka”.
Penttiä jäi kaipaamaan vaimo tai kenties tytär, joka halusi kunnioittaa läheisensä muistoa tuomalla auton näytteille ilman isäntäänsä. Jos autot osaisivat puhua, niin voisiko El Camino kysyä missä Pentti on, koska hän ei ole enää ajanut autollaan pian vuoteen? Pitkään omistettu auto voi olla kuin perheenjäsen, kuten rakas lemmikkikissa tai koira, joka pysyy uskollisena isäntänsä vierellä loppuun saakka. Pentin vanhaa El Caminoa katsoessa onkin syytä muistaa ettemme saa rakkaimpiamme mukaan, vaan yksin me kaikki täältä joskus lähdemme.
