Hot Rod & Rock Show tarjoili tänäkin vuonna autoja, jotka saavat varmasti jokaisen amerikanautofanin kuolan valumaan. Poimimme juttuun halutulla Hemi-moottorilla varustetun helmen, vuoden 1967 Plymouth GTX:n.
Meitä on moneen junaan. On niitä, jotka aikaisin aamulla kello herättää, ja Saab vie turvallisesti tehtaan porteista sisään. Sitten on heitä, jotka menevät klinikalleen Plymouthin vaaranhakuisen isolohkon murinan saattelemina. Jälkimmäiseen elämäntyyliin pääsi tutustumaan jenkkiautohenkilöiden perinteisen keväänkynnyksen hartauteen kuuluvassa Hot Rod & Rock Show -näyttelyssä, joka on tarjoillut vuodesta 1980 saakka monipuolisen kattauksen Pohjois-Amerikan autokaluston biodiversiteettiä.
Kyseessä on vuosimallin 1967 Plymouth GTX, jonka pellin alla jytisee nykyään äärimäisen halutuksi muodostunut aito Hemi-moottori. Harvinaisen autosta tekee, että kyseessä ei ole mikä tahansa myöhäisvuosien amerikantuonti-ihme, vaan aito uutena Suomeen tilattu säkillisellä markkaseteleitä kustannettu menopeli. Vain kaksi Hemi-autoa tilattiin uutena Suomeen, ja toisen niistä onnistui hankkimaan ainoastaan 27 kesää nähnyt nuori helsinkiläinen lääkärismies, joka oli erikoistunut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriksi, eli tutummin gynekologiksi.
Tämän lääkärin nimi oli Ari Klemola, ja kaikesta päätellen miehen sydän sykki vakaasti amerikkalaiselle nopealle ajoneuvolle, jolla voisin hätätapauksessa vaikka kiiruhtaa äkillisesti synnyttämään ryhtyneen tulevan äidin luokse. Auton tekniikan sydämenä on Hemi-nimeä kantava Chrysler-yhtymän aikanaan lanseeraama moottoritekniikka, joka syntyi NASCAR-kilpaurheilun tarpeita silmällä pitäen. Vielä 60-luvulla nämä ovaalirataa kiertävät kilpurit olivat pitkälle tuotantoautoja, vaikka toki niiden teho- ja kulutusosia olikin vaihdeltu raaempaa rankaisua kestävämmiksi.
Klemolan aikaisempi autokin oli ollut jenkki, sillä GTX vaihtui saman valmistajan vähäisellä kuutosmoottorilla varustettuun vanhempaan Belvedere-malliin. Harva alta 30-vuotias suomalainen olisi tuolloin uskaltanut edes unelmoida moisesta. GTX nimittäin kustansi 55 000 markkaa uutena. Samalla rahalla olisi saanut miltei seitsemän uutta Volkswagen 1300 Kuplavolkkaria, jollaiseen oli niin monen suomalaisen tyytyminen.
Suosittelemme
Moinen ei kuitenkaan nuorta itsensä koville palkkalistoille lukenutta miestä haitannut, vaan uudenkarhea Plymouth pääsi heti vapaiden nopeuksien maanteille tositoimiin. Klemolan mukaan auto oli kolmisen vuotta ahkerassa käytössä, eikä tuona aikana kukaan päässyt autosta ohi maantienopeusten pysytellessä hyvällä kelillä 160-180 km/t lukemissa.
Tehdas lupasi aikanaan Hemille 425 heppaa ja vääntöä huimat 640 Newtonmetriä. Näillä eväillä GTX:n suoritusarvoksi saadaan 0-96 km/t 5,1 sekuntia, mikä on varmasti aikalaisista tuntunut käsittämättömältä luotijunalta. Auton arvioitu huippunopeus on 230 km/t, jos on vain löytynyt kanttia kokeilla moista. Auton jousitus on koeajoraporttien mukaan jopa harvinaisen jämäkkä, joten mistään vellovasta hetekasta ei kuitenkaan ole kyse. Hyvin toimeentulevalle lääkärille polttoaineenkulutuskaan ei olisi muodostunut ongelmaksi.
Kaikella hauskallakin on kuitenkin aikansa, ja niinpä auto päätyi myyntiin Klemolan lähdettyä kahden vuoden mittaiselle työ- ja opintokeikalle. Mitään kiertopalkintoa autosta ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut. Halutulla voimanpesällä varustettu auto päätyikin autoa pidemmäksi aikaa sitä arvostavalle harrastajalle, joka 70-luvun hottentottivuosina tuunasi sen ajan tyylin mukaisesti näyttämään ärjymmältä liekkikuviointeineen ja sivuputkineen.
Sittemmin Hemi-autojen arvon räjähdettyä käsiin, on näitä usein kovia kokeneita vauhtijenkkejä palautettu ahkerasti alkuperäisasuihin. Näin kävi myös kuviemme kaunokaiselle, joka päätyi vuonna 1998 tamperelaiselle Markku Talvitielle. Vielä seuraavana vuonna GTX nähtiin villisti liekitettynä Tampereen Hot Rod & Rock Shown ohjelmistossa, mutta pian tämän jälkeen uusi omistaja aloitti savotan auton saattamiseksi 60-luvun loiston päivien näköiseksi. Tuossa vaiheessa moottorilla oli ajettu maltilliset 140 000 kilometriä, ja restauroinnin lomassa moottori todettiin hyväkuntoiseksi aikaisemman koneistamon tekemän remontin jäljiltä.
Ulkoisesti Talvitien GTX on yllättävänkin neutraali ilmestys autoksi, jolla uutena varttimaili on hoideltu aikanaan vakioautolle huimalla 13,54 sekunnin ajalla loppunopeudenkin huidellessa 170 km/t tuntumassa. Mustat raidat konepellissä ja takaluukussa eivät olekaan monen 70-luvun auton tapaan vain krumeluuria, vaan tällaiselle hyvin hillitylle uhoamiselle löytyy visusti katetta. Punaruskea sisusta maltillisella kromin käytöllä somisteltuna on aitoa 60-luvun americanaa, ja mittaristokin näyttää jo miltei saksalaisen asialliselta 50-luvun avaruusraketin lailla muotoiltujen jenkkiautojen kojetauluihin nähden.
