Viskiniekka antoi minulle haasteen. On helppoa kirjoittaa viskeistä joista pitää, joihin uppoutuu ja joiden makumaailmasta lumoutuu. On aivan eri lähteä sokkona kirjoittamaan viskistä joka ei ole entuudestaan tuttu, etenkin kun kyseessä ei ole edes skottiviski. Minä tunnen skottiviskit, se on se “mun juttu”. Irlannissa on monia asioita joita rakastan, vihreä ruoho, musiikki ja kansantanssit, punapäiset tytöt ja maailman suloisimmat aksentit. Ja sitten siellä kait tehdään viskiäkin, vissiin.
Tartuin kuitenkin annettuun haasteeseen, sillä on hyvä testata omia rajojaan ja toimia mukavuusalueen ulkopuolella. Olin jo valmiiksi miettinyt, että tämä artikkeli on hyvä hetki puhua hieman viskipohjaisista drinkeistä, joka on aihe johon ei single malt jutuissa juuri tulla pääsemään. Lisäksi olemme jo hetken olleet sitä mieltä, että aiemmissa jutuissa kuvituksena usein käytetyt stock-kuvat eivät ole yhtä hyvä juttu kuin itse otetut, aidot tuotekuvat. Eli sekin tuli tähän rinnalle, vielä.
Tässä artikkelissa puhutaan tosiaan Bushmills Black Bush -irkkuviskistä, joka on sherrytynnyreissä kypsytetty blendiviski. Black Bushia ja useita muita Bushmillseja saa valtakunnallisesta alkoholiliikkeestämme, eli ei tarvitse kaukaa hakea. Bushmillsin jokaista pulloa koristaa numerot 1608 ja alla selvitän hieman sitä historiaa.
Suosittelemme
Bushmills viskit tulevat Pohjois-Irlannista, Bushmillsin kylästä, County Antrimista. “Old Bushmills” Distillery nimeä kantava tislaamo on ollut samalla paikalla jo vuodesta 1784 mutta viskintuotanto Antrimin kunnassa alkoi luvallisesti jo vuonna 1608 ja siitä Bushmills on ottanut päivämäärän etiketteihinsä. Sattumoisin tuo 1608 annettu lupa on vanhin tunnettu virallinen tislauslupa maailmassa. Kerranhan tislaamo on välissä ehtinyt palaakin ja nykyinen rakennus on siis peräisin vuodelta 1885. Bushmills hyödynsi taidokasta markkinointia ja onnistui heti Amerikan kieltolain loputtua valtaamaan erinomaisen markkina-aseman valtameren toisella puolen.
Tislaamon koko tuotanto tapahtuu yhä samassa paikassa, joka alkaa olemaan harvinaisuus ihan kaikkialla. Blendien kuten Bushmills Original, lempinimeltään White Label tai White Bush ja tässä artikkelissa käsiteltävän Black Bushin lisäksi tislaamo tuottaa myös single malteja 10, 12, 16 ja 21 vuoden ikäisinä. Maailmanmatkaajat voivat lisäksi bongata erityisen 400-vuotisjuhlan kunniaksi toteutetun pullotteen.
Black Bush eroaa Originalista siinä, että se koostuu enimmäkseen mallasviskistä (n. 80%) ja kypsytellään espanjalaisissa Oloroso-sherry tynnyreissä. Originalin ollessa viljaviskiä (grain whiskey) ja kypsyen amerikkalaisissa tynnyreissä. Black Bush kypsyy eri lähteiden mukaan 8-11 vuotta, mutta kyseessä taitaa olla vain single maltin kypsyys, sekoiteviinan ollessa nuorempaa.
Makutesti 1 – raakana
Kaadoin ensimmäisen maistiaisen antiikkiseen kristalliseen aromilasiin, koska skottilainen glencairn olisi tuntunut oudolta mielestäni. Vanhempiin single maltteihin tottuneena, nuoremmista blendeistä on aina hitusen vaikea löytää aloituskohtaa maistelussa. Tässä kuitenkin mitä sain ensimmäisestä lasillisesta irti.
Väri: Lämmin kulta, selkeästi sherrytynnyrissä aikaa viettänyt.
Tuoksu: Irkkuviskeille ominaisen mineraalisuuden läpi tuoksuu ohra ja greippi. Jotain tummiakin tuoksuja löytyy, kaakaota ja rusinaa.
Maku: Öljyinen, kielenpeittävä. Makeahko ja sekahedelmäinen. Jokseenkin monivivahteinen, paahteinen.
Jälkimaku: Ohraa, vähän pikkuleipämainen, astringentti.
Miete: Valmistajan mainoskuvissa Black Bush tarjoillaan aina drinkkinä, vähintään jäillä tai sitten täyspitkänä. Varmasti enemmän ulottuvuuksia löytyy kun juomaa käytetään sille suunnitellulla tavalla.
Makutesti 2 – “on the rocks”
Jääpalat viilensivät ja hieman laimensivat viskiä, pehmentäen tuoksua ja poistaen alkoholin pistävyyden. Kun on tottunut juomaan viskinsä lämpöisenä ja antamaan sen avautua, tuntuu tämä jäillä leikkiminen hieman oudolta, mutta pitää kuitenkin muistaa on the rocksin olevan käytännössä cocktail, siis drinkki. Hauska keikkuva lasi, joita joskus tarttui laatikollinen mukaan oli juuri oikea valinta tähän väliin.
Tässä kohtaa on pakko todeta, että studiovalojen paahteessa astetta liian pienet jääpalat sulivat todella nopeasti. Eli saattaa olla, että sain juodakseni liikaa laimentunutta huttua.
Makutesti 3 – Whiskey Sour
Black Bushista löytyvät sitruksiset vivahteet tuovat Whiskey souriin lisää syvyyttä ja happaman ja imelän sekoitus peittää hienosti viskin pistävyyttä. Toki voi olla, että tällä reseptillä mikä tahansa maistuu hyvältä, mutta voisin sanoa, että Black Bush on omiaan whiskey sourissa. Allaoleva resepti on arvio siitä mitä lasiin heitin, teen drinkit aina eye-and-nose -tekniikalla, eli katsomalla ja nuuhkimalla, joten aivan tarkkaan en pysty sanomaan. Resepti tuottaa kaksi lasillista, eli riittää jaettavaksi tai ahneemmallekin. Vaikka sourit yleensä tehdäänkin rocks-lasiin, suosittelen ehdottomasti jotain särmempää, esimerkiksi lyhytjalkaista pikaria.
Resepti:
ravista shakerissa:
6cl Bushmills Black Bush
6cl sitruunamehua (tuorepuristettua, n. ½ isoa sitruunaa)
4cl sokerisiirappia (2rkl sokeria, 1rkl kuumaa vettä. Sekoita, anna jäähtyä)
1 kananmunan valkuainen (tätä ei kannata jättää pois, vaikka pelottaisi.)
kaada jäämurskalla täytettyyn lasiin
pinnalle:
tujaus (tai kolme) Angosturaa
Sitruunankuorta koristeeksi (purista kuoresta öljyä mausteeksi lasin reunoille)
Makutesti 4 – Black Bush & Cola
Ehkäpä “liian helppo” mutta sourin hapan sitruspommi kaipasi hieman pehmeämpää ja miedompaa seuraajaa. Mietin hetken, että olisin tehnyt Irish Mulen, mutta jotenkin Black Bushin tummat vivahteet veivät tien kohti kolajuomaa.
Viskikolassa kannattaa kaataa jääpalojen täyttämän highball-lasin pohjalle silmämääräisesti sopiva annos viskiä ja sitten päälle jääkylmää kolaa. Itse laitan noin neljänneksen viskiä. Suosittelen käyttämään sokeriversiota ja ollaanpa rehellistä, on vain yksi aito Cola, sen tietää joulupukkikin.
Pakko sanoa, että tässä tuli hienoinen let-down verrattuna aiempaan drinkkiin. Alkoholin pisto maistuu läpi, eikä siihen oikeastaan auta vaikka lisäisi lantrinkia juodessaan. Sitruunaa voisi harkita, mutta toisaalta tämän juoman ei ole tarkoitus olla hapan. Ei siis pahaa missään nimessä, muttei listan paras.
Makutesti 5 – Bushmills Coffee
Irkkukahvi. Tämä drinkki on sellainen klassikko jota ei pitäisi pystyä mokaamaan, ja silti se ravintolassa tulee niin usein melkein juomakelvottomana. Hyvin yksinkertaisesti juoma tarvitsee pohjalle jotain makeaa (fariinisokeria tai siirappia) hyvän, vahvan kahvin, loraus irkkuviskiä (niihin 12cl neliapilalaseihin EI muuten kuulu kuin 2,5cl viskiä…) ja päälle kermaa eikä mitään aerosolikermavaahtoa…
No, kotona kun tekee niin tulee varmasti hyvää. Valitsin kahviksi keskitumman espresson ja kun keksin yhdistää muscovadosokerin melassimaisuuden Black Bushin tummiin aromeihin, taisin iskeä kultasuoneen. Taitaa olla niin, että irkkuviski on tosiaankin tehty blendattavaksi, ja juuri tällaisten raskaiden makujen kanssa.
Resepti:
lämmitettyyn lasiin: (mitä paksumpaa lasia, sitä pitempään lämpö säilyy, siksi itse käytin tämmöistä fat-lasia.)
4cl tummaa sokerisiirappia (itse käytin 1rkl muscovadosokeria, 2rkl valkoista sokeria, 1rkl kuumaa vettä. Sekoita, anna jäähtyä)
2 pitkää shottia espressoa (kelpaa varmaan vahva suodatinkahvikin, mutten omista keitintä niin käytin aitoa tavaraa.)
6cl Bushmills Black Bush (lasin tilavuus tässä tapauksessa 24cl)
pinnalle:
ravistettua kuohukermaa varovasti kaataen (lusikan kautta onnistuu parhaiten) ja pari kahvipapua koska se on hienon näköistä.
