American Car Show oheisnäyttelyineen veti taas Helsingin Messukeskuksen täyteen autoista kiinnostunutta yleisöä pääsiäisen pyhien aikana. Jenkkiautojen lisäksi oma halli oli varattu tuttuun tapaan tuning-kalustolle sekä kilpureille, ja tämän vuoden uutuutena sinne oli sijoitettu myös muutama rekka. Toinen uudistus oli kolmannesta hallista löytyvä Classic Car Show, jossa keskityttiin lähinnä alkuperäiskuntoisiin tai entisöityihin klassikoihin.
Tuning Car Show’n tarjonta ulottui rankasti rakennelluista laitteista lähes OEM-henkisiin autoihin, joiden muutokset erotti vasta tarkemmin tutkimalla. Jälkimmäistä linjaa edusti Bimmer Tuning Club of Finlandin, eli BTCF:n osastolla komeillut BMW M5 vuodelta 2005. Kyseinen E60-korimalli on tätä nykyä harrastajien suuresti arvostama, koska se sai kunnian olla viimeinen vaparikoneella ryyditetty M5.
Vuonna 2004 debytoinutta E60 M5:ää vauhdittaa S85-koodilla tunnettu viisilitrainen V10, jonka sylinteriluku sai inspiraationsa 2000-luvun alkupuolen F1-autoista. BMW Motorsport GmbH:n vielä tuolloin voimassa olleiden periaatteiden mukaan M-autoon kelpasi ainoastaan vapaasti hengittävä pannu. Niinpä V10:n tuottama 507 hepan voima haetaan kierroksia käyttämällä, jolloin myös soundit voivat ainakin sporttiputkistolla tuoda mieleen vanhan F1-kilpurin. Vääntö ei sen sijaan ollut S85-koneen vahvin alue, koska sitä irtosi ”vain” 520 newtonia vasta 6100 kierroksen kohdalla.
E60 M5:n aikaan automaattivaihteistokin oli M-Bemareissa vielä tiukassa pannassa nelivedon tavoin, joten V10:n kiekaisema voima välitetään SMG-sekventiaalivaihteiston kautta pelkästään takapyörille. Seitsemänpykäläinen laatikko toimii parhaiten käsin vaihtamalla, koska automaattiasennossa viiveet ovat melko pitkiä ja meno helposti nykivää. Ratin lavoista itse vaihtamalla SMG vaihtaa kuitenkin parhaimmillaan silmänräpäyksessä, jolloin auto kiihtyy optimiolosuhteissa 4,7 sekunnissa nollasta sataan.
Suosittelemme
American Car Show’ssa nähty Interlagos Blue -sininen M5 liikahtaa vielä tätä nopeammin. S85B50-pannua on nimittäin tässä yksilössä piristetty Vortechin V3-ahtimella, joka on vanhempien M-Bemarien ahtamiseen erikoistuneen norjalaisen ESS Tuningin käsialaa. Pakosarjat ovat puolestaan peräisin brittispesialisti Evolvelta, ja vaihdelaatikkoa on vahvistettu jenkkilähtöisen Turner Motorsportin hiilikuituisella twin-disc-kytkimellä.
Vahvistuksille on käyttöä, koska V10 tuottaa mekaanisen ahtimen ansiosta 621 hepan huipputehon ja 623 newtonin maksimiväännön 0,3 baarin ahtopaineilla. 250 km/h:n lukemaan rajoitettu huippunopeuskin on tämän yksilön kohdalla historiaa, koska sininen M5 yltää superautotkin haastavaan 333 km/h:n vauhtiin.
Ajo-ominaisuuksia on puolestaan kohennettu KW:n Variante 3 -nimisellä säädettävällä alustalla, ja vanteina palvelevat 20-tuumaiset Work VS-XX:t. Kolmiosaisilla vanteilla on takana leveyttä peräti 11 tuumaa, kun taas edessä tyydytään 10-tuumaisiin kiekkoihin. Vanteet on kietaistu Michelinin Pilot Sport 4 -kumeille, joilla voi olla kuitenkin tekemistä ahdetun V10-voiman siirtämiseksi tienpintaan.
M5:n perässä komeilevat alkuperäistä litteämmät putkenpäät, ja nokan ilmettä on kohennettu hiilikuituisella etulipalla sekä mustilla munuaisilla. Muuten autoa voisi luonnehtia lähes sleeper-henkiseksi, koska se on koriltaan täysin vakio. Sisälläkin on vielä tehtaan puuviilut tallella, joten ahdettu voima on paketoitu tyylikkään hillittyihin kuoriin. Herrasmiesmäisyys voi karista vasta siinä vaiheessa, kun ahdettu V10 päästetään tositoimiin ja kone kiekaisee ilmoille lähes ihon kananlihalle saavat soundit.
