Ranskan Elsassissa päämajaansa pitävä Bugatti on kuulunut jo yli 20 vuoden ajan Volkswagen-konsernille. 1990-luvulla tarunhohtoinen brändi piipahti italialaisen Romano Artiolin omistuksessa, jolloin kehitettiin myös neliovinen supersedan EB 112.
Bugattin italialaiskauden tunnetuin luomus on EB 110, joita ehdittiin naputella kasaan 139 yksilöä. Kulmikkaan superauton rinnalle haluttiin tuoda käytännöllisempi neliovinen malli, jonka linjoihin tuotiin vaikutteita ennen sotaa valmistetuista legendaarisista Bugatteista. EB 112 -nimen saaneen supersedanin muotoilu uskottiin alansa todelliselle maestrolle, eli Giorgetto Giugiarolle. Artiolin toiveesta Giugiaro upotti autoon lukuisia viittauksia merkin kunniakkaaseen historiaan.
Keväällä 1993 Geneven autonäyttelyssä ensi-iltansa saanutta EB 112:ta koristi esimerkiksi Type 57 SC Atlanticin kaltainen korin keskipokkaus, joka jatkui konepelliltä katon kautta takaluukun kanteen saakka. Sen myötä takalasikin oli klassiseen tyyliin kahtia jaettua mallia, ja perä oli viiston pyöreä neliovisen sedanin statuksesta huolimatta. EB 112:n muotojen inspiraation lähteenä toimivat myös Bugattin historialliset mallit Type 55 ja 32, kun taas alumiinivanteiden design viittasi melko suoraan 1930-luvun jättimäiseen Bugatti Royaleen.
Suosittelemme
Konepellin alla sovitettiin melko edistyksellistä tekniikkaa sisältänyt kuusilitrainen ja peräti 60-venttiilinen V12. Optimaalisen painonjakauman ehdoilla sijoitettu pannu tuotti 456 hevosvoiman huipputehon, jonka luvattiin mahdollistavan nelivedon avittamana vain 4,3 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan ja 300 km/h:n huippunopeus. Romano Artioli mainosti sedanin olevan EB 110:tä hauskempi ja jopa mikroautomainen ajaa, mutta valitettavan harvat pääsivät todistamaan väitettä. Ainoastaan yksi auto ehdittiin nimittäin saada valmiiksi ennen kuin italialaisomistuksessa ollut Bugatti meni konkurssiin.
Yhden EB 112:n valmistamisesta vastasi Italdesign, kun taas kaksi muuta ajokelpoista prototyyppiä piti rakentaa Bugattin silloisella tehtaalla Italian Campogallianossa. Työt ehdittiin kuitenkin aloittaa vain alustanumerolla 39002 tunnetun yksilön parissa. Kun Bugattin konkurssipesä löysi uuden omistajan, Monaco Racing Team -niminen firma saattoi nämä kaksi autoa valmiiksi. Sen jälkeen numerolla 39002 varustettu auto toimitettiin Bugattin Sveitsin maahantuojana toimineelle Chevalleylle.
Nyt juuri tämä yksilö on myynnissä saksalaisessa Schaltkulisse-autoliikkeessä. Bugatti on prototyyppistatuksestaan huolimatta täysin ajokunnossa, ja se on ollut ilmeisesti ainoastaan yhdellä omistajalla rekisteröitynä Monacoon. Autolla ei ole kuitenkaan juuri ajettu, koska mittarissa komeilee vasta 3900 kilometrin lukema. Hintalapun lukema kerrotaan ilmeisesti vasta tosiostajille, mutta se lienee varsin muhkea tämä luokan harvinaisuuden kohdalla.
