Jenkki- ja muidenkin harrasteautoilijoiden kausi polkaistiin viikonloppuna käyntiin Tampereen Hot Rod & Rock Show’n merkeissä. Näyttelyssä oli esillä myös vuoden 1973 Chevrolet Camaro, josta ei voima lopu ihan heti kesken.
Chevrolet Camaro debytoi mallivuodeksi 1967 suorana kilpailijana Ford Mustangille, jonka suosio löi myös General Motorsin johdon ällikällä. Niinpä Fordin poniautolle piti kehittää oma vastine, joka edusti aikansa muotoilua parhaimmillaan Coca-Cola-pullosta vaikutteita saaneine vyötärölinjoineen. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa tämä tyylisuunta alkoi vaikuttaa jo turhan kesyltä paljon aiempaa muskelihenkisemmän Mustangin rinnalla, joten Camaro loi nahkansa uudelleen keväällä 1970.
Tällä kertaa inspiraation lähteenä toimivat eurooppalaiset urheiluautot, joten Chevyn nokalle ilmestyi kookas ritilämaski ja esimerkiksi kattolinjasta sekä takapaneelin muodoista saattoi löytää yhtymäkohtia paljon arvokkaampiin Ferrareihin. Tehojen osalta Camaron muskeliaikakausi jatkui vuoteen 1972 asti, vaikka viralliset lukemat putosivat jo silloin roimasti entistä realistisemman laskentatavan vuoksi. Seuraavana vuotena potkua oli enää parhaimmillaan vajaat 250 heppaa, mutta ulkoasu oli sentään pitkälti entisellään.
Tämän jutun Camaron voimanlähteellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä alkuperäismoottorin kanssa, joten kyseessä on täysiverinen muskeliauto vuosimallista huolimatta. Hot Rod & Rock Show’ssa Colorkitin osastolta bongattu namupala kuuluu Matti Nevalaiselle, joka hankki auton Joensuusta. Sinne Camaro oli kulkeutunut jo aiemmin Atlantin toiselta puolelta. Kliseet amerikkalaisen rakentelun tasosta toteutuivat valitettavasti tämänkin auton korin kohdalla, mutta onneksi tekniikka oli timmissä kunnossa.
Suosittelemme
Tuntemattomaksi jäävä amerikkalainen kittivelho oli päässyt toteuttamaan itseään Camaron parissa, joten molemmat kyljet piti uusia koko matkalta. Lisäksi uusiksi menivät pohja kauttaaltaan, tavaratila ja tulipelti. Koritöiden jälkeen Camaro sai pintaansa epoksia, ja pohjassa käytettiin vielä Raptor-maalia. Sisustassa uusintalistalle joutuivat kojelauta sekä takapenkki, mutta Amerikassa asennetut kuppimaiset etupenkit kelpuutettiin sentään jatkoon.
Alustassa takaiskareiden tuennat tehtiin uusiksi, ja myös kaikki puslat sekä pallonivelet uusittiin. Joka nurkasta löytyvät tätä nykyä levyjarrut, jotka on myös läpikäyty. Sähkötkin uusittiin Amerikan Joen jäljiltä, ja jarru- sekä polttoainelinjat väännettiin itse suorasta RST-putkesta. Nokalla muriseva isolohko kelpasi sen sijaan lähes sellaisenaan, mutta 496-kuutiotuumainen eli peräti 8,1-litrainen mylly sai Suomessa vielä Sniperin ruiskun.
Tehoa voimanlähde pukkaa nykyvireessään noin 600 hevosvoimaa, eli suorituskyky on vähintään kohdallaan. Vaihteistona palvelee vahvistettu TH350-automaatti, ja pidosta huolehtii Truetrac-lukolla varustettu GM:n 10-pulttinen perä. Menohaluista viestivät myös alla pyörivät pro touring -henkiset vanteet moderneilla matalaprofiilirenkailla, jotka sopivat hienosti yhteen Chevyn muskelilinjojen kanssa.
Hot Rod & Rock Show’ssa Camaro sai kunnian toimia ylöjärveläisen Colorkitin mannekiinina. Maalarimestari Kia Laakso ruiskutti muskelin pintaan Volkkarin väristä muokatun metallioranssin, johon lisättiin helmiäistä ja sävyä hienosäädettiin hieman tummempaan suuntaan. Kontrastia saadaan konepellin ja takaluukun kannen yli kulkevista klassisista mustista raidoista, joihin on myöskin lisätty hieman punaista metalliefektiä auringossa kimaltelemaan. Ei tämän tason laitetta tosin raaskisi sateella ulkoiluttaakaan.
